8.12.2020. Linnan juhla – Itsenäisyyspäivän juhla presidentinlinnassa oli mielestäni hyvillä ajatuksilla ja tyylillä suunniteltu ja toteutettu.
Perinteisistä puku- ja kättelykavalkadijuhlista en ole koskaan välittänyt. Tämän vuoden juhlataltiointia olen kuitenkin katsellut mielenkiinnolla. Sopivissa pätkissä. Kiva kun Yle Areena antaa siihen mahdollisuuden.
Monipuolinen ohjelma, positiivinen tunnelma, jota jatkoi kansalaisten osallistuminen luontokuvilla ja kommenteilla. Puhdas, kaunis luonto oli vahvasti esillä yhteisenä, vaalimisen arvoisena aarteenamme. Lapset ja nuoret saivat tuoda esille odotuksiaan ja toiveitaan maamme tulevaisuudelle – joka koskettaa ennen kaikkea heitä, sillä tulevaisuus on heidän.
Tällaisia itsenäisyyspäivän vastaanottojuhlia katsoisin ja kuuntelisin mielellään tulevinakin vuosina. 🙂
Tulevat juhlat? – Meillä kaikilla voi olla tietynlaisia ajatuksia, käsityksiä ja toiveita siitä, millaista tulevaisuutta kohti olemme menossa. Ja omilla valinnoillamme voimme siihen myös jossain määrin vaikuttaa.
Siitäkin, mikä meitä odottaa siirtyessämme yli tämän elämän rajan, meillä saattaa olla ajatuksia, käsityksiä ja toiveita. Voimmeko vaikuttaa siihenkin omilla valinnoillamme? Kirjoitusten mukaan voimme.
Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapoika palasi kotiin katuen vääriä valintojaan. Isä juoksi iloiten häntä vastaan ja järjesti hänelle juhlat.
Osaammeko kuvitella/odottaa/toivoa omalle kohdallemme iloista vastaanottoa ja juhlaa, kun on Kotiinpaluun aika? Ajattelen, että siihen Kristus halusi meitä vertauksellaan rohkaista.
Paljastettu salaisuus – Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen. (Room. 16:25–27)
ikiajoista alkaen kätkettynä ollut salaisuus. Niin hyvin kätkettynä, etteivät fariseukset, jotka varsin hyvin tunsivat kirjoitukset, pystyneet tunnistamaan Messiasta, kun Hän tuli heidän keskuuteensa. Harvassa ovat nykyisin ne kansat, jossa ei olisi julistettu evankeliumia tavalla tai toisella.
Nykyisin tehokkain tiedonvälittäjä on Internet. Ja älypuhelimet, joiden kautta kuunnellaan ja katsellaan lähetyksiä sellaisissakin asumuksissa, joissa ei muuta teknillistä laitetta löydy.
15 v. sitten ihmettelin Afrikan maissa, kuinka kaikilla oli kännykät, vaikka asuttiin savimajoissa ilman sähköä. Kännykän avulla pidettiin yhteyttä toisiin.
Nykyään yhteydet ulottuvat älypuhelimien myötä paljon laajemmalle, maailman ääriin, voisi sanoa. ja kaikki tieto samoin.
Lähetysjärjestöjen lehdet kertovat, kuinka muslimimaissa ihmiset seuraavat kristillisiä kanavia puhelimellaan, ja kuinka lukuisat muslimit ovat kertoneet tulleensa tuntemaan niiden kautta Kristuksen omana Vapahtajanaan.
Johannes Edelläkävijä
Ensi pyhänä muistetaan Johannes Kastajaa, Kristuksen Edelläkävijää, kuten ortodoksit häntä nimittävät.
Monissa ikoneissa ja keskiaikaisissa maalauksissa Johannes Kastajan sormi osoittaa ylöspäin, Häneen, joka on tulossa. Hänen, jonka kengännauhoja hän ei kokenut olevansa arvollinen avaamaan.
Johannes havahdutti ihmiset huomaamaan, kuinka heidän valinnoillaan on merkitystä. Ja sillä, mihin he suuntaavat huomionsa ja toivonsa. Hän käänsi heidän katseensa Vapahtajaan. Häneen, joka oli jo heidän keskellään, mutta jota he eivät vain olleet tunnistaneet.
Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ”En minä ole Messias.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”
Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.” (Joh. 1:19–27)
Mitäköhän Johannes Kastaja haluaisi sanoa meille, tämän päivän ihmisille? Haluaisiko hän tänäänkin kääntää katseemme kohti Rakkautta, joka syntyi maan päälle, keskuuteemme? Rakkautta, joka haluaa tänäkin Jouluna tulla luoksemme, olla vierellämme, kanssamme, täyttää tyhjän tilan sydämessämme?
Etäjoulu? – Yle Areenan kautta on nähtävissä Hgin tuomiokirkon ekumeeninen itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus. Kirkkosalin tyhjät penkit sekä presidentinlinnan erilainen juhla sai miettimään tulevaa Joulua: miten monessa kodissa sitäkin vietetään tänä vuonna jossain muodossa etänä?
Jumala vierellämme – Joulukansiostani, johon olen koonnut joitain juttuja, jotka ovat koskettaneet, löysin silloisen Espoon piispan, nykyisen arkkipiispan Tapio Luoman toteamuksen vuodelta 2012:
“Hyvän joulun perusta on kaikessa syvällisyydessään lopulta yksinkertainen: Jumala on lähellämme, aivan vierellämme.”
Mitä tapahtuu sisimmässämme – Se, mitä Tapio Luoma tuolloin halusi sanoa joulukirkkoon menemistä harkitsevalle, ehkä tottumattomalle kirkossa kävijälle, sopii hyvin myös tähän korona-ajan Jouluun: “Tärkeintä ei ole se, mitä tapahtuu alttarilla, saarnatuolissa tai urkuparvella, vaan se, mitä tapahtuu omassa sisimmässä.”
Rakas Jumala, viritä sydämemme, sisimpämme odottamaan, kuuntelemaan, ihmettelemään Rakkautta, joka haluaa tulla luoksemme, sydämiimme.
When Love Was Born – Mark Schults
Tähtitaivas loistaa, yö on hiljainen
paimenet katselevat kukkulalta.
Suljen silmäni, näen yön jolloin Rakkaus syntyi.
Täydellinen lapsi odottaa lempeänä,
äiti kumartuu suukottelemaan Jumalan kasvoja.
Enkelit täyttävät keskiyön taivaan, laulavat
Halleluja, Hän on Kristus, Kuninkaamme.
Immanuel, Rauhanruhtinas
Rakkaus on tullut alas sinun ja minun luo.
Taivaan lahja, pyhä kipinä
tuli johdattamaan tien sydäntemme sisimpään.
Betlehem, sinun pienen ovesi kautta
tuli toivo, jota olemme odottaneet:
Maailma muuttui pysyvästi, kun Rakkaus syntyi.
Suljen silmäni, näen yön jolloin Rakkaus syntyi.
Muut tekstit: Ps. 85:9–14, 5. Moos. 18:15–19 ja Room. 16:25–27.