16.11.2020. Ensi pyhän evankeliumissa – kuten viimeviikkoisessakin – Kristus puhuu paluustaan maan päälle.
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.” 
Ja sitten hän kertoo vertauksen, jossa kuningas lupaa valtakuntansa perinnöksi niille, jotka olivat ruokkineet nälkäisiä, ottaneet luoksensa kodittomia, vaatettaneet niitä, joilla ei ollut vaatteita, käyneet katsomassa sairaita ja menneet vankilassa olevien luo.
Sitten kuningas toteaa: “Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”
Ne, jotka eivät olleet auttaneet heikkoja ja osattomia, saivat puolestaan kuulla huonoja uutisia: ei ollut odotettavissa valtakuntaa perinnöksi eikä mitään muutakaan hyvää. Sillä kuningas totesi: “kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”

Vaikka koronan suhteen tilanne onkin parempi kuin keväällä, vuoden pimeintä aikaa lähestyttäessä voi tuntua siltä, että monet tiivistyvät ja korostuvat entisestään.
Yksinäisyys ja eristäytyneisyys voi tuntua rankemmalta kuin keväällä tai kesällä. Hoitokodeissa olevia omaisia ei voi käydä tapaamassa. Ikänsä tai perussairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat joutuvat yhä olemaan muita varovaisempia kontaktiensa suhteen. Epätietoisuus flunssaoireiden ilmaantuessa: onko tämä COVID19-tartuntaa vai tavallista flunssaa. Epävarmuus siitä, kantaako ja levittääkö tietämättään oireettomana virusta.
Ja yksinäisyyden vastakohtana koko perhe kotona 24/7.  Perhe karanteenissa, kunnes saadaan testitulos. Päiväkotilasten ja henkilökunnan sekä koululuokkien oppilaiden ja opettajien karanteeni, kun yhdellä ilmenee tartunta. Jotkut ovat kokeneet, että on ollut ihan kivaa, kun koko perhe on voinut opiskella ja tehdä töitä kotona. Monille tilanne on kuitenkin ollut voimia koetteleva.

Lapsenlapseni kävi eilen luonani ja kertoi, että kotona oli puhuttu joulunvietosta. Hän oli sanonut vanhemmilleen, että monet viettävät Joulua mummin luona, voidaanko mekin. Johon vanhemmat olivat todenneet, että katsotaan nyt, kun on tämä koronatilanne.

Monellekohan lapselle korona mahtaa jäädä mieleen jonkinlaisena näkymättömänä mörkönä, joka esti monien kivojen asioiden toteutumista. – Poikani perheessä eilistä kysymystä helpotettiin leipomalla pipareita, joita pojantytär koristeli ja toi mummille tullessaan käymään.

Nähtäväksi jää, miten ja millaisilla kokoonpanoilla perheen joulunvietto toteutetaan tänä vuonna. Yksi pojistani lasketaan riskiryhmään kuuluvaksi ykköstyypin diabeteksen vuoksi, ja vaimonsa kanssa ovat koettaneet välttää mahdollisia altistumistilanteita. Kesällä synttäreilläni oli miniäni toivomuksesta jokaiselle omat, valmiiksi annostellut suolaiset ja makeat, ja ne haettiin seisovasta pöydästä, välimatkoja noudattaen.
Saa nähdä, toteutuuko joulutapaamisemme samantapaisesti.

Toivon että pysyisimme terveinä. Ja voisimme viettää Joulua yhdessä, vaikka lyhyemmänkin ajan ja toisin  kuin aiemmin. – Toivotaan terveyttä ja yhteisiä hetkiä kaikille, niin omaisillemme, ystävillemme kuin kaikille yhteyttä kaipaaville lähimmäisillemme.

Eräs vakavasti sairas ystäväni huokaisi, että eniten hän kaipaa sitä, että saisi halata läheisiään. Läheisyyttä ja yhdessäoloa ei juuri voi kokea, kun tapaamiset rajoittuvat lyhyisiin kohtaamisiin eteisessä maskit päällä, läheisten tuodessa ostoksia tai hänelle valmistamiansa ruokia. Kaikki auttaminen lämmittää kuitenkin sydäntä, hän sanoo, ja että hän on siitä hyvin kiitollinen.
Mietin, kuinka merkittävä asia on – olipa tilanne millainen tahansa – että pyrkii löytämään ja ajattelemaan sellaisia ajatuksia, jotka tuovat ja vahvistavat hyvää, valoisaa, toiveikasta ja kiitollista oloa.

Hengen johdatusta – Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. (Psalmista 143)

Tie jota kulkea – Kuinka usein ihmettelenkään sitä, kuinka Jumala kutsui minut, omilla poluillani etsivän, omalle tielleen. Seuraamaan Häntä. Kulkemaan Hänen kanssaan.
Hänen kanssaan kulkiessa on turvassa. Hänen lähellään saa tuntea Rakkauden voiman. Rakkauden, joka tahtoo säteillä ei vain meihin, vaan kauttamme eteenpäin, lähimmäisillemme. Rakkauden, joka välittää muista ja haluaa tehdä heille hyviä tekoja.

Hänen lähelleen – Itse on vain huolehdittava siitä, että jatkuvasti hakeutuu Hänen läheisyyteensä, Hänen vaikutuspiiriinsä, ja antaa Hänen vaikuttaa sisimmässä. Hän tekee meissä hyvää työtään. Ja siitä – Hänen Rakkaudestaan ja Läsnäolostaan – pulppuaa halu tehdä hyviä tekoja toisille.

Opeta täyttämään tahtosi, psalmilaulaja pyytää.  Kansakunnan päämiehillä ja -naisilla on mahdollisuus toimia näkyvinä ja merkittävinä esimerkkeinä siitä, miten täytetään Jumalan tahtoa Jeesuksen vertauksen mukaisesti.
Miten valtava merkitys onkaan koko kansakunnalle, kun maa on saanut johtajan, joka ei aja omaa etuaan, vaan haluaa toimillaan auttaa, tukea ja rohkaista heikoimmassa ja haavoittuvammassa asemassa olevia. Johtajan, joka niin tehdessään täyttää Isän tahdon.

Ihmisen Poika teki niin. Ja sitä halusi psalminkirjoittajakin oppia – täyttämään Jumalan tahdon.
Sitä me kaikki voimme opetella – tekemällä jotain hyvää, huomioimalla toisia, auttamalla, lohduttamalla, rohkaisemalla, tuomalla valoa toisten elämään tavalla tai toisella. Jokainen päivä antaa mahdollisuuksia siihen.

Jotta Kuninkaamme voisi lopulta todeta, hyvillä mielin: “Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”