Ihmisen Poika – Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16: 13-19)
Mitä ihmiset sanovat? – Tartuntariskeistä, maskien käytöstä, uusista rokotevalmisteista, uudesta aallosta, hallituksen päätöksistä… KOVID-19 on osoittanut enemmän kuin selvästi, kuinka neuvottomia ja arvailujen varassa me olemme, kun kohtaamme jotain uutta, sellaista, jota emme tunnista. Ja kuinka eri tavoin reagoimme ja toimimme tuohon koko maailmaa (tavalla tai toisella) koskettavaan asiaan.
Valtioiden ja suurten yritysten johtomiehiä tunnemme kuvien ja kuvailujen perusteella. Ja sen perusteella, mitä heidän sanomisistaan ja tekemisistään luemme tai kuulemme.
On oikeastaan aika mielenkiintoista, kuinka tavattoman erilaisia, täysin vastakkaisiakin näkemyksiä ja mielipiteitä meillä voi olla yhdestä ja samasta henkilöstä ja hänen toiminnastaan.
Elävän Jumalan poika – Jeesuksesta ihmisillä oli – ja on yhä – monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Oliko hän Elia, Jeremia tai joku muu profeetta? Jeesukseen kielteisesti suhtautuneilla lainopettajilla ja fariseuksilla oli omanlaisensa ajatukset hänestä.
Olivatpa hänen omat opetuslapsensakin välillä ymmällään. Mitä heidän oikein tuli ajatella Mestaristaan?
Kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kenen he sanovat hänen olevan, arvelen että muu joukko hiljeni totaalisesti, ja oli helpottunut, kun Pietari, rohkein heistä, avasi suunsa.
Se, mitä Pietari sanoi, tuli sellaisella varmuudella ja itsestäänselvyydellä, ettei siinä ollut tilaa kyseenalaistamiselle. ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Isäni, joka on taivaissa – Pietarin varmuus ei tullut hänen omasta päästään ja päättelystään. Jeesus sanoi: “Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”
Pietarin sanoissa on sellainen voima – arameasta kreikaksi ja sitten vielä suomeksi käännettynäkin – että tuntui koko olemuksessa, kun tuota evankeliumikohtaa mietiskeli.
Tuossa kohtaa Jeesus olisi minusta voinut pitää tauon ja antaa opetuslasten mutustella asiaa lopun iltaa. Mutta ei – tuskin henkeä vetäen hän jatkaa, täysillä panoksilla:
“Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”
Jollei jo kaikki aikaisempi, niin tuo meni kyllä varmaan kaikilla kuulijoilla ihan yli ymmärryksen. Taisi aina sanavalmis ja spontaani Pietarikin olla pitkään ihan ällikällä lyöty. – Siis mitä ihmettä Jeesus sanoi, ja mitä hän tarkoitti…???
Kalastajasta kallioksi – “Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni” Kalastaja Simon nimitettiin Pietariksi, joka tarkoittaa kalliota (arameaksi Petraus, latinaksi Petrus, kreikaksi Petros, hepreaksi Kefa). – miten vahva toteamus Jeesukselta. Mikä tehtävä, mikä vastuu!
Miltä Pietarista mahtoi tuntua hänen miettiessään Jeesuksen sanoja? Vaikea uskoa, että Pietari olisi tuossa kohden röyhistellyt rintaansa, katsonut tovereitaan hymyillen ja sanonut: “Kuulittekos pojat?”
Jeesus rakensi kirkkonsa Petrus -kalliolle. Sen kirkon tunnussanat olivat: Jeesus on Messias, elävän Jumalan Poika. Aikojen kuluessa ihmiset rakensivat omat kirkkonsa, jotka sitten eriytyivät eri kirkkokunniksi omine oppeineen, tulkintoineen ja painotuksineen. – Usein mietin, moniako niistä Jeesus tunnistaisi omikseen…
Millaiselle perustalle meidän kirkkomme on rakennettu, sinun tai minun?
Graniittiselle peruskalliolle, haperoiselle, valkealle kalkkikivelle, tiukaksi tampatulle soralle tai muotoaan muuttavalle hiekalle… tai hapettomalle turvemaalle?
Jotkut arvostavat kirkossa ja sen opeissa pysyvyyttä, vanhoissa traditioissa pysymistä, alati samanlaisina toistuvia liturgioita. Toiset toivovat kirkon oppien ja toiminnan seuraavan ja ilmentävän nykyaikaa.
Jumalan pyhyys – Itselleni on olennaisinta se, miten Jumalan pyhyys on läsnä kirkossa tai seurakunnassa ja siinä, mitä siellä tehdään. Pyhän Hengen läsnäolonhan voi tuntea niin katolisessa, ortodoksisessa tai luterilaisessa messussa kuin vapaan suunnan jumalanpalveluksissa. Eikä siihen vaikuta se, miten iso tai pieni seurakunta on koolla.
Jeesus lupasi: “Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
Olisiko siis yksinkertaisesti niin, että me ihmiset siis toteutamme kirkkoa mitä erilaisimmin tavoin ja opein, ja Kristus on läsnä, kunhan muistamme, kenen nimessä ollaan tultu yhteen?
Voisiko silloin olla syytä kinastella siitä, kenellä on se oikea oppi ja oikeanlainen tapa viettää jumalanpalveluksia?
Kallioni ja linnani – Psalmissa 71 pyydetään: “Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani. (Ps.71:3)
Kristus, auta meitä keskittymään olennaiseen – siihen, mitä Sinä haluat meidän olevan, näkevän, kuulevan, huomaavan ja tekevän.
Messias, elävän Jumalan Poika, auta meitä ymmärtämään, mitä ja millaisen Sinä haluat kirkkosi olevan tänä päivänä.
Johdata ja auta meitä olemaan Sinun seuraajiasi; heijastamaan Sinun Valoasi ja Totuuttasi. Rakentamaan Sinun valtakuntaasi tänne maan päälle, graniitille tai savelle, ihan niin kuin parhaaksi näet.
Pelastuksen Kallio – Daavid ylisti Jumalaa näin: “Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio.” (2. Sam.22:47)
Muut tekstit: Ps. 145: 3-7, Hes. 2: 1-8 ja Ef. 2: 19-22 .