Mustaviinimarjapensaan harvennusoksia. Niistä on kiva napsia aina välillä lehdykkä suuhun – ah mikä ihana kesän maku ja aromi!
6.5.2020 – Odotellessa… – Kevät tekee tuloaan vauhdilla. Voikukkia näkee jo kadunvarsilla. Voi, kukkisivat jo kotipihallakin. Paistettuja voikukannuppuja – nam.
Meillä ja maailmalla odotellaan koronarajoitusten purkuja. Pyydetään päättäjille viisautta ja johdatusta haasteelliseen tehtäväänsä.
Kun on isoja asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa ja joiden ratkeamista voi vain odottaa, voi olla helpottavaa kohdistaa odottelu johonkin pieneen asiaan, jonka tietää tulevan ihan kohta. Kuten esim. lehtiruusukkeen keskelle ilmestyviin voikukannuppuihin… :))
Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” (Joh. 17: 6-10)
‘Valitsit maailmasta’ – Nuo sanat veivät ajatukset tosi pitkälle – siihen, kuinka Jumala valitsi maailmasta yhden miehen, muinaisen Kaldean Urissa asuvan; pyysi tätä jättämään maansa ja vaeltamaan sinne, minne Hän matkaa johdattaisi.
Abram ei kinannut vastaan, vaan lähti, perheineen ja karjoineen, kohti tuntematonta. Niin hänestä tuli Abraham (=’monien isä/johtaja’), juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon kantaisä.
Miksi Jumala valitsi kaikista ihmisistä juuri Abramin? Sukujuuriensa lisäksi hänessä oli täytynyt olla aivan erityislaatuisia ominaisuuksia, kuten sittemmin Mooseksessakin.
Oliko Jumala suunnitellut näiden miesten elämäntehtävät jo paljon ennen heidän syntymäänsä, niin kuin Jeesuksen elämäntehtävän?
Vaikka Abrahamilla ja Mooseksella oli ainutlaatuinen suhde Jumalaan, vielä ainutlaatuisempi oli Jeesuksella.
Uskoakseni hän sai jo taivaissa, Isän luona, kuulla maanpäällisen tehtävänsä (sillä tuskin Isä olisi lähettänyt Poikaansa maan päälle kertomatta millaisesta missiosta oli kyse.)
Tietävät ja uskovat – “Nyt he tietävät, että minä olen tullut Sinun luotasi, ja uskovat, että Sinä olet minut lähettänyt.”
Jumalan Poika suostui jättämään taivaallisen kirkkauden näyttääkseen elämällään, opetuksillaan, teoillaan ja ylösnousemuksellaan meille Telluksen asukkaille, millainen on Jumalan Rakkaus, Viisaus ja Voima.
Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa tiesivät ja uskoivat, että hän tuli Isän luota, Hänen lähettämänään. He olivat saaneet kulkea Jeesuksen kanssa useamman vuoden. He olivat kuulleet hänen opetuksiaan ja nähneet hänen tekevän ihmeitä. He olivat vakuuttuneet siitä, että Jeesus puhui totuuden taivaallisesta Isästään ja itsestään.
Entä me, Jumalaa enemmän tai vähemmän hapuillen etsivät? Miten etsintämme voisi muuttua tiedoksi ja uskoksi siitä, että Jumala todella lähetti meille Poikansa ja että Hän tuli, oli ja on luonamme? Että Hän kulkee kanssamme, hyvinä ja vaikeina aikoina. Joka askeleella.
Voisimmeko, uskaltaisimmeko luottaa siihen, vaikkemme näkisikään tai kuulisikaan Häntä kuten opetuslapset? Itse emme ehkä voisikaan. Mutta Jumala voi, ja Hänen tahtonsa on, että me kaikki tulisimme tuntemaan Hänet ja Hänen Rakkautensa.
Ja koska Hänen Henkensä voima vaikuttaa meissä… me voimme.
Jumalan koko täyteys – ‘Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.
Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.
Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella.’ (Ef.3:16-20)
Kaikki, kaiken, kaikki… – Jeesus sanoi rukouksessa Isälleen:
“…kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut Sinulta.”
“Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille…”
“Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”
Jeesus antoi kaiken, mitä hän oli Isältä välitettäväksi saanut. Hän antoi kaikkensa, itsensä kokonaan meille, meidän vuoksemme, meidän hyväksemme…
Jeesuksen uskollisuus Isäänsä kohtaan kaikessa, aivan kaikessa, koskettaa syvälle sydämeen. Kunpa voisi olla edes hitunen tuonlaatuista uskollisuutta taivaallista Isää kohtaan…
Vaan miten helposti maalliset huolet tahtovatkaan viedä huomion ihan toisaalle, pois Hänestä ja siitä, mitä Hänessä pysyminen voisi saada aikaan olemuksessamme, elämässämme, elinpiirissämme ja vielä laajemminkin…
Jumala ei ole kaukana – kuten Paavali kertoi Ateenassa epikurolaisille ja stoalaisille filosofeille:
“… Hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ‘Me olemme myös hänen sukuaan’.” (Apt.17:27-28)
Hänessä me elämme – “Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” – Miten ihanat sanat!
Miten me sitten voimme elää huomattavan osan elämästämme tiedostamatta tätä laisinkaan?
Jumala ei ravistellut epikurolaisia sanoen, että hei, ettekö huomaa: tässä Minä Olen, Minä todella Olen!
Hän lähetti Poikansa, ja tämä vuorostaan lähetti Paavalin (kuten oli lähettänyt nekin opetuslapsensa, jotka olivat seuranneet häntä usean vuoden ajan).
‘Muutamat uskoivat, mitä Paavali puhui Jumalasta ja Jeesuksesta’ (t. tulivat uskoon, kuten v:n 1992 suomennos asian ilmaisee). (Apt.17:34)
Nykyään monet saavat kuulla Jumalan ja Jeesuksen todellisesta olemuksesta Internetin kautta. Tänä ja koronanjälkeisenä aikana netin merkitys myös uskonasioiden tiedonvälittäjänä korostuu entisestään.
Internetissä on monia kertomuksia siitä, kuinka Jeesus on ilmestynyt ei-kristityille. Kokemus on ollut heille niin voimakas, että he ovat vakuuttuneet, ja heistä on tullut Kristukseen uskovia.
Joku (muistaakseni ent. hindu) kertoi lukeneensa Johanneksen evankeliumia ja tulleensa sitä lukiessaan niin vahvasti kosketetuksi että hän tuli vakuuttuneiksi, että se on Jumalan ilmoitus itsestään. Pyhä Henki vaikutti hänessä vahvasti.
Monet älyllisesti asioita käsittelevät juutalaiset ja muslimit ovat tutkineet ja vertailleet Vanhaa ja Uutta Testamenttia järjestelmällisesti, haluten selvittää itselleen Jumalan totuutta. Löytöjensä perusteella he ovat vakuuttuneet ja tulleet uskoon; ja kertovat siitä rohkeasti netissä, omilla kasvoillaan ja nimillään.
Netissä on myös lukematon määrä ihmisten kertomuksia siitä, kuinka he ovat kokeneet Jumalan lohduttaneen ja rohkaisseen heitä vaikeana aikana tai hetkenä.
Enpä yhtään ihmettelisi, jos tämän koronakriisin jälkeen tulisi vaikka kuinka paljon lisää tällaisia kertomuksia. 🙂
Jeesuksen nauravat kasvot – Usein puhutaan siitä, kuinka Jumalan voi nähdä ja kuulla luonnossa – tuulen huminassa, lehtien havinassa, puron solinassa, auringonlaskussa jne.
Harvoin kuulee jonkun kertovan nähneensä ylösnousseen Kristuksen.
Käteeni osui Markus Korhosen (Missiomaailma-lehdessä) kirjoittama lyhyt artikkeli. (Markus ja Marjaana Korhosen missio on auttaa monissa köyhissä maissa eläviä ja kertoa hyvästä, rakastavasta Jumalasta.)
Markus kirjoittaa, että hän tietää, miltä Jeesuksen kasvot näyttävät, “sillä olen nähnyt ne muutamia kertoja elämäni aikana. Juuri ennen pääsiäistä näin Jeesuksen nauravat kasvot parantumisihmeen kokeneen tyttäreni Helmin kasvoissa lastensairaalan edessä.”
Jumala vastaa kaipuuseemme. Hän haluaa ilmoittaa – tavalla tai toisella – olemassaolonsa ja läsnäolonsa elämässämme, jotta sydämemme löytäisi ilon, rauhan, lohdutuksen ja turvallisen olon.
Kun mieli välillä harhailee omia polkujaan, voimme onneksi aina, yhä uudestaan palauttaa ajatuksemme taivaalliseen Isäämme ja muistaa: Hänen luonaan, Hänen läsnäolossaan, on Rauha, Levollisuus, Ilo ja Luottamus.
Vastaanotettu puhe– “…minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan.” – Tuon Jeesus sanoi varmaan lohdullisella mielellä; hänen missionsa vaikein vaihe oli lähellä.
Nyt Kristus on ylösnousseena kanssamme. Hän näkee, millaisissa tilanteissa olemme ja elämme.
Mitä Kristus haluaisi puhua meille juuri nyt, tänä koettelevana aikana? Millä tavoin Hän haluaisi meitä lohduttaa ja rohkaista? Eikö juuri nyt olekin hyvä ja oikea aika kääntyä Hänen puoleensa, kertoa Hänelle niistä asioista, jotka askarruttavat ja painavat mieltä ja sydäntä? Puhua ja rukoilla. Niin kuin Jeesus puhui Isänsä kanssa, ja rukoili että Hän varjelisi meitä, lapsiaan.
Niin kuin äiti lohduttaa lastaan – Alla olevalla Perherukous- videolla tuodaan esiin se, kuinka Jumala on ilmoittanut meille, että Hän haluaa osoittaa meille lapsilleen sekä isällistä että äidillistä huolenpitoa. Minusta se on loogista: onhan meidät – sekä miehet että naiset – luotu Hänen kuvakseen. Ja sitä, mitä me ihmiset – vanhempina ja vanhempiemme lapsina – olemme ilmentäneet ja ilmennämme puutteellisina, sitä Hän haluaa ilmentää täydellisenä. Täydellisenä Rakkautena. Hän haluaa hoitaa, ravita ja täyttää meidät Rakkaudellaan. Sillä, kuten 1. Johanneksen kirje toteaa: Jumala on Rakkaus (1.Joh.4:8).
Perherukous – Kati ja Topi Kaaresoja tyttärineen
‘Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niin kuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään.
Niin kuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.’ (Jes. 66: 12-13)
(Vuoden 1992 käännöksen mukaan: Näin sanoo Herra: — Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Kuin uomastaan tulvivan puron minä käännän sen luo kansojen rikkaudet. Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä.
Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan, Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun.)
Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 32: 15-20 ja Room. 8: 9-11.
Ps. Ihan mahdotonta tämä. Taas oli venynyt tämä viime viikolla aloitettu bloggaus niin pitkäksi, että piti pyyhkiä pois kolmasosa. Ei mitään tolkkua! Tästä eteenpäin koetan taas parhaani mukaan harjoitella lyhyttä ja ytimekästä bloggaamista!