23.3.2020. Mitä vapaus merkitsi meille ennen koronaa? Mitä se merkitsee nyt? Koronavirus on muuttanut maailmaamme. Se on muuttanut myös suhdettamme vapauteen.
Riskiryhmään kuuluvat läheiset, työtilanne, lapsiperheiden tilanne, talous, liikkumisrajoitteet – kaikki tämä tuntuu paitsi fyysisellä, myös mielen ja tunnetasolla.

Viikko sitten sain siitä vähän esimakua: Kölnissä työskennellyt nuorimmaiseni kuuli ma:na, että firma suljetaan ja kaikki siirtyvät etätyöskentelyyn kodeistaan käsin. Poikani pyysi heti lupaa palata kotimaahansa, sillä sekä Saksan että Suomen rajojen sulkeminen oli käynnissä. Lupa myönnettiin vasta ke:na (kovan väännön tuloksena, kuten hän asian ilmaisi), ja hän sai varattua lennon samalle päivälle – viimeiseen Finnairin lentoon Düsseldorfista Suomeen.
Kun kone oli saapunut kotimaahan, huomasin että se energia, jonka olin käyttänyt 2 pv:n aikana huolissaan olemiseen, palasi. Vasta silloin tajusin kuinka paljon olin jännittänyt asiaa (olin kuvitellut olevani luottavainen sen suhteen). – Nyt poikani 2 viikon paluukaranteenikin tuntuu vapaudelta!

Mietin, oliko vahvalla tunnereaktiollani pohjaa jossain menneessä. Kyllä vaan: kesällä 1968 Lontoossa au pair’ina ollessani uutinen, että  Neuvostoliitto on miehittänyt Tšekkoslovakian, oli shokki. Pahinta minusta oli omalla kohdallani se, etten ollut kotimaassani. Paluulentooni oli vielä monta päivää aikaa, mitä jos hyökkäävät sillä välin Suomenkin? Jos rajat suljetaan enkä enää näe läheisiäni… – Erilainen tilanne, mutta samanlainen tunne.  

Mahdollisuus – Koronaepidemia nostaa pintaan monenlaisia tunteita. epävarmuutta, ahdistusta, pelkoa jne. Tämän voi kuitenkin nähdä myös mahdollisuutena; mahdollisuutena vapautua vanhoista, alitajuntaan painuneista tunteista.
Kun on etäisyyttä tapahtumiin, voin tarkastella niitä vähän kuin vierestä, mielenkiinnolla: ai, tuollaistakin olen kantanut mukanani jossain sisukseni sopukassa… ja kuitenkin selvinnyt, ehkä vahvistunutkin. – Selviän siis nytkin.

Vapaus valita – Kun neg. muistoja tulee pintaan, voin katsella niitä vähän aikaa, kuulostella niihin liittyviä tunteita – ja sitten siirtyä tietoisesti mukavampiin. (Esim: miten paljon mielenkiintoista, kaunista ja miellyttävää sainkaan nähdä tuon Lontoon kesän aikana. National Galleryn ja Tate Galleryn ihanat maalaukset, kauniit puistot, ystävälliset ihmiset jne – ihania kokemuksia; ihana kesä.)
Muistot ja tunteet saavat tulla. Voimme valita, minkälaisia vaalimme. Haluan vaalia mieltäni helliviä muistoja ja hyvällä tavalla voimaannuttavia tunteita.

Vapautta on myös – ja ennen kaikkea – valita, miten suhtautuu asioihin ja tilanteisiin. Olisiko mahdollista – kriisistä huolimatta, tai sen takia – alkaa etsiä siitä joitain myönteisiä asioita? Mitä uutta tästä voisi kasvaa? Halua ja kykyä löytää ilonaiheita pienissä arjen asioissa?
Monilla luovuus on lähtenyt kukkimaan uusia ratkaisumalleja kehitellessä.
Mitä hyvää voisi tulla ihmissuhteisiin? Voisiko tästä kehkeytyä uudenlaista yhteydentunnetta lähimmäisiin, epäitsekästä asennoitumista, myötätuntoa ja myötäelämistä, me-henkeä? Voisiko minä ensin -ajattelu muuntua me yhdessä -ajatteluksi?

Maailmamme on radikaalisti muuttunut siitä, mitä se oli vielä kuukausi sitten. Mikä auttaisi meitä ylläpitämään toivoa, uskoa ja luottamusta siihen, että tästä kaikesta selvitään? Että emme anna pahan (viruksen), pelon, turvattomuuden tai jonkin muun tunteen vallata ajatuksiamme ja mielialaamme. Että kaikesta huolimatta jaksaisimme uskoa, että jotain hyvää on odottamassa…

Psalminkirjoittaja taisi miettiä samaa kamppaillessaan omien tuntemustensa ja toiveidensa  kanssa:

Valosi ja totuutesi – Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi. Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni! Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa!
Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 43: 2–5)

Psalmisti kuvasi myös maanmiestensä tuntoja: vihollisen sorto on painanut mielet maahan. Mutta surun ja kärsimyksenkin keskellä hän käänsi katseensa ja toiveensa kohti Valoa. Hän kaipasi pyhälle vuorelle: paikkaan, jossa hän voi kokea iloa; (mielen)tilaan, joka virittää ylistykseen ja kiitokseen.
Ehkäpä me elämme nyt aikaa, joka saa monet miettimään, mistä me loppujen lopuksi löydämme turvan ja todellisen ilon.

Luojamme haluaa niin monin tavoin osoittaa, kuinka Hän haluaa suojata meitä ja pitää meistä huolta (silloinkin kun meistä itsestämme tuntuu, että Hän on kaukana, ei kuule meitä eikä näe tilannettamme)..

Tässä olen – Jesajan suulla Hän sanoo: 
“Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet, olen sanonut: ”Tässä olen, tässä olen!” (Jes.65:1)

Tässäkin on kyse vapaudesta, valinnan vapaudesta: tahdonko etsiä Häntä, etsiytyä Hänen yhteyteensä, hakea Hänestä turvaa ja lohdutusta? 

Siipien suojaan – Kun Jeesusta varoitettiin siitä, että Herodes aikoo surmata hänet, hän suri paitsi sitä, etteivät hänen maanmiehensä tunnistaneet Messiastaan, myös Jerusalemin ja sen temppelin kohtaloa.    
Jeesus sanoi: “Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” (Luuk.13:34)

Ihana kohta on tuo mielestäni: Jumala haluaa osoittaa, että Hänellä on äidillisiä tunteita siinä missä isällisiäkin. 🙂

Sauli Niinistön viimeviikkoisen haastattelun lopuksi soitettiin hänen (Jenniltä saadun vinkin perusteella) toivomansa kappale ‘Maailma on kaunis‘. Laulu kertoo mielen ja ajattelun vapaudesta. Presidenttimme päätti haastattelun toteamalla: “Pahasta vapautta on noudattaa niitä sääntöjä ja suosituksia, joita meille nyt on annettu, iästä riippumatta”.

Luonto elää ja toimii – Pienillä ilonaiheilla on valtavan suuri vaikutus eloomme ja oloomme. Ja kiitollisuudella: että kaiken tämän keskellä löytää vaikka kuinka pieniä aiheita, joista voi olla kiitollinen.
“Luonto ei paljon piittaa meidän murheistamme, se on elävä ja toimii. Seurataan kevään tuloa ja elämän voittamista”, kehotti presidenttimme.

Elämä on lahja – Arkkipiispa Tapio Luoma puolestaan totesi viimeviikkoisessa Ylen haastattelussa, että elämä on lahja, josta saamme olla kiitollisia taivaalliselle Isälle.
Hän totesi, että hänelle itselleen tämä psalminkohta on merkityksellinen: 
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. (Ps.23:4)

Taivaallinen Isämme, auta meitä olemaan kiitollisia elämästä ja kaikesta siitä hyvästä ja kauniista, jota voimme nähdä tänäkin keväänä ympärillämme.
Kaikkivaltias, Sinulla on kaikenkattava perspektiivi, Sinä näet ja tiedät myös sen hyvän, mitä on edessä. Anna Valosi säteillä elämäämme, vahvista uskoamme, toivoamme ja luottamustamme.
Niin kuin tiedät: apuasi, lohtuasi, rohkaisuasi ja rakkauttasi tarvitaan nyt aivan erityisen paljon, joka puolella maailmaa. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä. 🙂

Maailma on kaunis – Mikko Huuhtanen

“Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, Ja mielen vapaus…
on vapautta kuunnella metsän huminoita, kun aamuinen aurinko kultaa kallioita…
on vapautta istua iltaa yksinänsä ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
on vapautta vaistota viesti suuremmasta ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta…”

Muut tekstit: Jes. 65: 1–3, Ef. 2: 12–16 ja Luuk. 13: 31–35.