9.3.2020. Valon muuttava voima – Miten metsä muuttuukaan, kun valo osuu siihen kirkkaana. Värisävyjä, joita valo loihtii esiin. Yksityiskohtia, joita huomaa vasta valon osuessa niihin. Valo saa kaiken muuttumaan. Meissäkin.
Mikä on elämässäni tai elinympäristössäni tällä hetkellä tärkeää, merkityksellisintä? Sellaista, mitä minun tulisi huomata. Milloin kuljen ohi, vaikka kuuluisi pysähtyä?
Luojani, antaisitko Valosi paljastaa minulle asioita, joita en itse havaitse?

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
      – Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
    He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
      – Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
    Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
    Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.   (Joh. 12: 37-43)

Mikä tänä aikana sokaisee meidät tai sulkee sydämemme? Mitä me pelkäämme?
Viimeviikkoinen uutiskolumni otsikoi: ‘Pelko hihhulileimasta estää puhumasta uskonasioista ääneen, ja siksi suomalainen on jumissa hengellisyytensä kanssa’.
‘Hengellisyyden avulla voi ymmärtää itseä ja muita, mutta silti siitä puhuminen vaivaannuttaa’, kolumnisti jatkoi.

Voiko ja uskaltaako Jumalasta ja uskonasioista puhua kenelle vaan, missä vaan? – Joissain maissa usko Jumalaan on niin luonnollinen asia, ettei tarvitse erikseen miettiä, voiko siitä puhua vai ei. Meillä (kuten useissa länsimaissa) tuntuu, että tarvitaan pitkiä tuntosarvia huomaamaan, kelle ja milloin voi puhua ilman että herättää torjunta- tai pelkoreaktion.
Luettuani kolumnin mietin, monikohan löytää siitä yhtymäkohtia omille eksistentiaalisille pohdinnoilleen. Joka tapauksessa hyvä, että asiaa tuodaan esille.

Onko suomalainen todella jumissa hengellisyytensä kanssa? En usko. Usein ihmiset kertovat hengellisenä pitämistään kokemuksista (esim. syvästi koskettaneista luonto- tai taidekokemuksistaan).
Itse asiassa hengellisyys on ihan trendijuttu. Esim. engl. nimellä lanseerattu vanha harjoitemalli, joka on saavuttanut suuren suosion. Sitä (mindfulnessia) harrastavan ei tarvitse pelätä tulevansa leimatuksi hihhuliksi. Päinvastoin hän voi tuntea olevansa ajan hermolla.
(Mielen ja kehon harmonian ja rauhan etsiminen – vaikka sillä ensin haettaisiinkin vain itselle hyvää oloa – voi sitä paitsi johtaa myös syvempään hengelliseen etsintään. Luojamme voi käyttää monenlaisia keinoja vetääkseen lapsiaan yhteyteensä, tuntemiseensa. )

Epäröiden uskonasioihin suhtautuva kolumnisti päättää kirjoituksensa näihin sanoihin: 
‘Luonnontieteen silmissä elämällä ei ole suurta tarkoitusta tai päämäärää.
Ihmisyksilö kuitenkin tarvitsee tarkoituksen elämälleen pysyäkseen jotenkin järjissään.
Ja tässä kohdassa astutaan hengellisille alueille. Johonkin on jaksettava uskoa, jos haluaa selvitä. Pitäisikin useammin kysyä ihmisiltä: mihin uskot ja miksi?’

Kristuksen kirkkaus – Jesaja oli vahva profeetta ja näkijä. Johanneksen evankeliumin mukaan hän oli nähnyt Kristuksen taivaallisen kirkkauden jo 700 v. eKr/eaa.
‘Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.’
Tuota – Kristuksen kirkkautta – olen viime aikoina miettinyt toisten evankeliumikohtien äärellä. Ensi pyhän evankeliumitekstissä se mainintaan ikään kuin ohimennen.

Kuitenkin juuri Kristuksen kirkkauden näkeminen/tajuaminen on muuttanut niin monien elämän ja saanut heidät seuraamaan Häntä. Kristuksen (tavalla tai toisella) kohdattuaan heidän hengellisyytensä ei ole enää ‘kuin heiluriovi, josta jumalat juoksevat edestakaisin’, kuten kyseinen kolumnisti asian ilmaisi.
Kristuksen kautta he ovat löytäneet elämälleen suunnan, merkityksen, vakaan pohjan ja rauhan.

Kristuksen evankeliumista säteilevä valo – Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille eksyksissä olevista, ’joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva’. (2.Kor. 4:4)

Kristus haluaa antaa meille rohkeuden ja rauhan:
“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27)

Muut tekstit: Ps. 25: 11-20, Jer. 26: 12-16 ja Ilm. 3: 14-19.