Kristus, Valomme

26.2.2020.  Miten valtava vaikutus sillä onkaan, kun monen harmaan sadepäivän jälkeen valo murtautuu esiin pilvien takaa. Kävelyteillä tulee vastaan hymyjä. Valo kutsuu meitä ulos kuorestamme. 🙂

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
    Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”  (Matt. 16: 21-23)

Voisi kuvitella, kuinka joku nuori, jolle evankeliumit eivät ole tuttuja, toteaisi yllä olevan kohdan kuultuaan, että mitä: kiroiliko Jeesus? (Kuullessahan ei näe, että sana on kirjoitettu isolla S.llä.) – Mutta moniko ajattelee, että tuo sana merkitsisi muutakin kuin suomenkielessä käytettyä voimasanaa? – Tuntuisiko liian haastavalta uskaltautua pohtimaan, josko kyseessä voisi olla meidänkin aikanamme vaikuttavan, todellisen olennon nimitys?

Kutsumanimi – Viime viikon uutisartikkeli kertoi, kuinka helposti koiranpennulle voi opettaa sen nimen ja kutsumaan sen nimellään luokseen.
Entä sellainen olento, jota emme näe fyysisin silmin ja jota emme välttämättä haluaisi lähellemme? Olento, jonka olemassaoloon monet eivät usko, mutta jonka todellisuudesta toiset ovat vakuuttuneet? Jos oletetaan, että tuollainen olento todella on olemassa, miten se mahtaa reagoida kuullessaan nimensä? (Tuollainen käy joskus mielessä, kun kuulen käytettävän s:llä tai p:llä alkavaa voimasanaa.)
No, tuota voi pitää pelkkänä ajatusleikkinä. Monille tuo olento on jokin menneiden aikojen kuvitteellinen hahmo, jotkut taas eivät halua ajatella koko asiaa, koska se tuntuu pelottavalta. – Vaikka koko aihe ei ole mitenkään miellyttävä ja mukava, pitäisikö siitä sen tähden olla puhumatta?

Jeesukselle tuo olento ei ollut mielikuvitusolio, vaan todellinen Vastustaja. Kuinka hän siis saattoi käyttää tuota nimitystä vastauksessaan Pietarille, läheiselle opetuslapselleen?  Pietarin reaktiohan kertoi vain tämän huolesta ja rakkaudesta Herraansa kohtaan.

Miten helppoa onkaan eläytyä Pietarin reaktioon! Itse olisin varmasti ruvennut ihan samalla tavalla estelemään Jeesusta: ei, sitä – sinun surmaamistasi – ei saa tapahtua! Jos ei mentäisikään Jerusalemiin! Palattaisiin Jeesus Galileaan, jossa olet turvassa vainoojiltasi! 

Jeesus eli kovien paineiden alla: hänen piti pitää sekä itsensä että opetuslapsensa oikeilla raiteilla. Missään kohtaa ei saanut päästää Paholaista vaikuttamaan asioiden kulkuun. Se kun pelkäsi Jumalan pelastussuunnitelman toteutuvan ja koetti monin tavoin saada Jeesuksen vaihtamaan kurssia, kääntymään pois siitä suunnasta, joka johti kohti Jumalan hänelle antamaa lunastustyötä.

Entä me, minä, sinä? Onko Kiusaaja päässyt vaikuttamaan sen elämänsuunnitelman suuntaan, joka Jumalalla on ollut meidän elämällemme?
Moni sellainen, joka uskoo että tuo olento yhä vaikuttaa tässä maailmassa, voisi varmaan todeta, että kyllä vaan.

Jumala rakastaa meitä ja tahtoo meille hyvää. Sitä julisti suuri taivaallinen sotajoukko sinä yönä, jona Kristus-lapsi syntyi maailmaan:
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Tai vanhan käännöksen mukaan:
Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto. (Luuk.2:14)

Miksi sitten elämässämme ja kokemuksissamme on niin paljon sellaista, missä Jumalan rakkaus ja hyvä tahto meitä kohtaan ei näy eikä tunnu?
Meidän i
hmisten vajavuudestako, vääränlaisista ajatuksista ja asenteistako pelkästään johtuu, että tässä maailmassamme on niin paljon itsekkyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, vihaa, sortoa ja väkivaltaa?  – Mistä nuo ajatukset ja asenteet oikein kumpuavat?

Jeesus sanoi Pietarille: “Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”
Missä määrin ajatuksemme ovat Jumalan ajatuksia, missä määrin omiamme? Taikka Vihollisen?
Jumalan ajatukset johtavat sellaiseen, mikä on hyvää, Hänen tahtonsa mukaista; niin omassa kuin toisten elämässä.

Siihen aikaan, kun olin mukana new age (uushenkisyys) -jutuissa, minulla oli sellainen fix idé, että minun tulee kiinnittää huomioni vain sellaiseen, mikä on hyvää ja valoisaa. Nähdä se hyvä, mitä jokaisessa on. Nähdä traumojen ja suojakuorien ohi siihen Valon kipinään, jonka Jumala on laittanut jokaisen sisimpään.

Vuosituhannen vaihteessa jouduin kriisiin itseni kanssa.
Järjestin tuohon aikaan erään slovenial. henkisen open, Marko Pogačnikin, kursseja täällä Suomessa. Erään kerran hakiessani Markoa lentokentältä kerroin, kuinka minulla oli alkanut nousta pintaan sellaisia tunteita, joita en tiennyt minussa olevankaan: tukahdutettuja katkeruuden ja vihan tunteita. Valokuplani, jossa kaikki oli ollut niin hyvää ja kaunista ja valoisaa, oli puhjennut. Marko totesi, että hän käy läpi ihan samaa. Siksi hän oli kehittänyt erään menetelmän (meditaation) varjopuolien työstämiseen. – Olin helpottunut: en ollutkaan ainut, joka koki tällaista! 

Tuohon aikaan pidin itsekin kursseja. Monet kertoivat kokeneensa suurta helpotusta, kun aloin puhua varjopuolien (myös omieni) kohtaamisesta. Oli siis ihan ok myöntää, että itsessä on myös nk. kielteisiä tunteita. Ei tarvinnutkaan koettaa pitää yllä jonkinlaista ihannekuvaa itsestä ja elämästään.

Silloin new age –henkisen etsinnän keskiössä oli oman itsensä työstäminen kaikin tavoin paremmaksi ihmiseksi. Samanlainen trendi on nykyäänkin, myös muissa piireissä kuin henkisyyttä etsivien joukossa. Metodit ovat samantapaisia, vain vähän muunneltuja. 

Kun Kristuksesta oli tullut elämäni Johtotähti, (uus)henkiset opit ja opet saivat jäädä.  Yksi suurimmista muutoksista omalla kohdallani taisi olla se, että aloin kääntyä Jumalan puoleen vaikeissa asioissa. Rukous tuli tärkeäksi, ja tieto siitä, että Jumala on mukana silloinkin – ja erityisesti silloin – kun on vaikeaa. Luottamus Hänen apuunsa vahvistui. 

Mutta mistä ne kaikki mömmöt sisältämme kumpuavat? – Omalla kohdallani kyse oli tukahdutetuista tunteista, joilla oli vihdoin mahdollisuus purkautua. 2-3 spontaania, ennalta arvaamatonta ‘räjähdystä’ puhdisti ihmeesti sisikuntaani. Kohde ei tosin ollut se oikea, vaan toimi sijaiskärsijänä. (Siksi oli helppo myös pyytää anteeksi.)

Joskus 90-luvulla tutustuin Ben Furmanin ajatuksiin ratkaisukeskeisestä terapiasta: kuinka moniin asioihin voi löytää helpotusta jo ihan asennoitumistaan muuttamalla. Lyhytterapiassa ei pyritä sukeltamaan juurisyihin, vaan löytämään uusia, rakentavia näkökulmia.

Taivaallinen terapeuttiErityisesti silloin, kun haavat ovat niin syvät, ettei lyhytterapiasta ole niitä hoitamaan, on ihanaa (pitkiä terapioita lainkaan väheksymättä), että meillä on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, taivaallinen Terapeutti, ihmeellinen Parantajamme. Hän näkee ja tietää kipumme ja tuskamme syvimpiä sopukoita myöten, ja Hän haluaa hoitaa meitä Rakkaudellaan.
Hänen puoleensa voi kääntyä 24/7, riittää että ottaa yhteyttä ja kertoo asiansa. Ja (kuten tavallisen terapeutinkin kanssa) myös Hänen kanssaan yhteistyö on valttia.
Ja jossain vaiheessa sitten saattaa todeta, että ongelmaa ei enää olekaan.

Juontuvatko kaikki pahat ajatuksemme, tunteemme ja tekomme vanhoista kokemuksistamme? Tai menneitten sukupolvien meihin siirtyneiden traumojen vaikutuksista? Psykologisesti voisi näin todeta.
UT:n näkemyksen mukaan taustalla, näkymättömissä, on voimia, jotka pyrkivät vaikuttamaan ajatuksiimme ja sitä kautta toimintaamme niin, ettei Jumalan suunnitelma toteutuisi omassa ja toisten elämässä.
Efesolaiskirjeessä todetaan: ‘
Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.’ (Ef.6:12)

Elämän ValoSuuri asia itselleni oli new age -vaiheeni jälkeen tajuta, mistä todellinen Valo tulee. Että se on lahja, joka on annettu ylhäältä. Kristus on Valomme. Hän haluaa valaista synkimmätkin elämäntilanteemme, parantaa syvimmät haavamme. Hän haluaa kirkastaa ajatuksemme, tuoda toivoa, iloa ja rauhaa elämäämme.
Kun Kristus valaisee mielemme ja sydämemme, pimeys joutuu väistymään. Hän sanoo:
“Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, 1. Moos. 4: 3-10, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Jaak. 1: 12-15.