Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2019

Valo lampussa

11.11.2019 – Toissa päivänä vietettiin Berliinin muurin murtumisen 30-vuotispäivää. Mieleen nousi elävästi ’Europa runt’ bussireissun, jolla olin mummuni kanssa v. 1965. Kävimme myös 4 v. aiemmin pystytetyn Berliinin muurin äärellä. Kuulimme muurinylitystä yrittäneiden surullisista kohtaloista. Tunnelma muurin luona oli kylmä, surullinen – suorastaan karmiva.

Muurinmurtumisen muistojuhlassa Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi, että arvot, joille Eurooppa on perustettu – vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien kunnioittaminen – ovat kaikkea muuta kuin itsestään selviä asioita. Niitä täytyy elävöittää ja puolustaa yhä uudestaan.
Mikään muuri, joka sulkee ihmisiä ulos ja rajoittaa vapautta, ei ole niin korkea eikä niin leveä, että sitä ei voitaisi murtaa, hän sanoi.

John F. Kennedy sanoi puheessaan v. 1963:
“All free men, wherever they may live, are citizens of Berlin, and, therefore, as a free man, I take pride in the words ”Ich bin ein Berliner”.
(Kaikki vapaat ihmiset, missä tahansa he elävät, ovat Berliinin kansalaisia ja siksi, vapaana ihmisenä sanon ylpeästi: ”Minä olen berliiniläinen.”)

Jeesus rukoili:
“Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. (Joh.17:11)

Marraskuun Taizé -rukous:

Jumala,
Sinä rakastat jokaista ihmistä;
ja me haluamme elää
yhteydessä Sinuun
päivästä päivään,
hiljaisuudessa ja rakkaudessa.

(Veli Roger)

Jeesus puhui tämän vertauksen:
    ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25: 1-13)

Eräästä eskatologiaa käsittelevästä kirjasta luin, että juutalaisiin häämenoihin kuului, että morsiustytöt menivät sulhasta vastaan tämän saapuessa morsiamen luo. Tässäkin siis Jeesus otti vertauksensa juutalaisesta traditiosta.
Sitä en tiedä, kuuluiko traditioon myös se, että jos häätaloon saavuttiin myöhässä, sisään ei enää päässyt… – Joka tapauksessa aika tylyltä tuntui vastaus myöhästyneille!
Ja eikö tuo ole vähän ristiriidassa Jeesuksen rukouksen kanssa, että kaikki olisimme yhtä; ettei välillämme olisi sellaista, mikä erottaa meidät toisistamme?

Kaaso & bestman – Jos asiaa ajattelee meidän traditioomme sijoitettuna, eli jos sinut olisi pyydetty sulhasen bestmaniksi tai morsiamen kaasoksi, kyllä varmasti valmistautuisit tehtävään ja huolehtisit, että olisit hyvissä ajoin paikalla niin häissä kuin hääjuhlissa. – Ja hääparin vanhemmat olisivat varmaan harmissaan, jos ilmaantuisit myöhästyneenä paikalle. Kyllä siinä voisi tulla vähän sanomista…

Vertaus ei kuitenkaan kuvaa niinkään konkreettista toimintaa, vaan sen tajuamista ja muistamista, että kaikki voi hetkessä muuttua.
Vertauksessa on kyse taivaallisesta hääjuhlasta: yhtymisestä siihen, mikä meitä odottaa Kristuksen seuraajina.

Olisinko valmis lähtemään, jos minut kutsuttaisiin vaikka seuraavassa hetkessä Taivaan kotiin? – Oi ei, ne kaikki selvittämättömät paperipinot ja roinat, joita en haluaisi jättää lasteni harmiksi, ne haluaisin hoitaa ensi alta pois, oli 1. asia joka minulle tuli mieleen. Ihan konkreettisia asioita siis.
Jollekin toiselle voi nousta mieleen ihan toisenlaisia asioita. Esim. jokin ihmissuhdeasia, jonka haluaa hoitaa kuntoon. (Yllättävä lähtöhän voi koskea yhtä hyvin jotain toista kuin itseä.)
Mutta mitä jos kyse onkin henkisestä/hengellisestä valmiudesta?

Öljyä lampussa kuvataan Pyhän Hengen läsnäolona meissä. Jumala on antanut meidän sisimpäämme kipinän omasta Valostaan. Jotta tuo kipinä ei sammuisi, se tarvitsee polttoainetta. Kun ylläpitää yhteyttä Jumalaan, voi tuntea Pyhän Hengen läsnäolon. Joskus sen voi kokea myös kuin sisäisenä tulena.
Jumala haluaa, että pidämme Häneen yhteyttä. Näin me opimme tuntemaan Häntä yhä enemmän.

Bestikset Kristuksen kanssa: Voisi sanoa, että meistä näin tulee vähitellen ikään kuin bestikset, parhaat ystävät, Kristuksen kanssa: haluamme jatkuvasti olla yhteydessä, kuunnella mitä toisella on sanottavaa, kertoa ajankohtaisista ja merkityksellisistä asioista, tehdä asioita yhdessä tai vain viettää aikaa toistemme kanssa.
Kristuksen opetuslapsina voimme asettua niiden opetuslasten asemaan, joille Jeesus sanoi: “Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.” (Joh.15:14)

Ensi pyhän nimi kirkkovuodessa on Valvomisen sunnuntai.
Evankeliumikirja kuvaa sitä mm. näin: Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä.
Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee”   

Tästä elämästä lähteminen on aihe, jota ei useinkaan haluta ajatella. Jos se tulee mieleen, se työnnetään äkkiä pois; on mukavampaa ajatella elämää.
Jumala haluaa kuitenkin rohkaista meitä ajattelemaan myös maanpäällisen elämämme päättymistä ja sitä, mitä tapahtuu sen jälkeen.
Ajattelen, että niillä lukuisilla kuolemanrajakokemuksilla, joita on kuvattu monissa tutkimuksissa ja kirjoissa, on tärkeä tehtävä rohkaista meitä ihmisiä: Valo ja Rakkaus, jonka rajalla käyneet ovat kohdanneet, on ollut niin valtaisa, että he eivät ole halunneet tulla takaisin tähän maanpäälliseen elämään.
Jokaisella on kuitenkin oma lähdön hetkensä, jonka vain Jumala tietää.

Alla olevan laulun sanoja on helpompi ymmärtää, jos tietää jotain laulajasta. – Misty Edwards koki elämän haurauden 19 v:na: hänellä todettiin syöpä. Leikkauksesta, sytostaatti- ja sädehoidot, syövän uusiutuminen ja kaikesta toipuminen kesti kaiken kaikkiaan 6 vuotta.

Hoitojen aikana Misty kyseli Jumalalta elämän tarkoitusta, kysyi, voiko henkilö, joka elää lyhyen elämän, täyttää elämänsä tarkoituksen. Hän paastosi, rukoili ja luki Raamattua, Vuorisaarnasta tuli hänen ohjenuoransa.

Mistystä tuli laulaja. Hän toimii nykyään ylistysjohtajana nuorten suosimassa International House of Prayer – srk:ssa. jossa ylistetään ja rukoillaan 24/7.
Mistyn elämä ei päättynyt lyhyeen, kuten hän jossain vaiheessa oli arvellut. Hän on nyt 40 -vuotias, hän ja aviomiehensä Mike ovat olleet 17 v. naimisissa ja heillä on 2 lasta.

Lamppuun öljyä – Etsiessäni netistä tietoa Mistyn elämänvaiheista löysin yllättäen hänen kirjoittaneen ensi pyhän evankeliumin aiheesta: siitä, kuinka viisaat morsiusneidot huolehtivat siitä, että heillä oli aina öljyä lampuissaan:
Eräässä vaiheessa, kun
Mistyn palvelutyö ylistyslaulajana oli laajentunut, hän koki burnoutin ja sisäistä tyhjyyttä. Hän ei enää kokenut Kristuksen läsnäoloa lukiessaan Raamattua ja ylistäessään. Kristus ei ollut enää hänen elämänsä ja tekemisiensä keskiössä. Hän halusi ymmärtää mitä oli tapahtunut ja pyysi Herraa näyttämään hänelle unessa, mistä oli kyse.

Kristuksen öljy Herra antoi hänen ymmärtää, että hänen oli hiljennettävä vauhtia ja tultava takaisin Hänen yhteyteensä, olla jatkuvasti yhteydessä Häneen. Mistyn tuli täyttää lamppunsa Hänen öljyllään. Näin Jumalan tuli pysyisi hänessä palavana.

“Pyhä Henki on jumalallinen tuli, Jumalan todellista olemusta ( the very being of God Himself), ja meidän tulee jatkuvasti kohdata Hänet”, Misty kirjoittaa.
Kaikessa on kyse Jumalasta. Jokaisella elämällämme minuutilla on väliä. Elämämme – meidän jokaisen – on syvästi merkityksellinen.

Little Bird – Misty Edwards

(misty = utuinen)

“Pieni tyttönen, iso- ja pyöreäsilmäinen
pieni lintunen, eräänä päivänä lennät
lennät henkeäsalpaavan elämäsi lennon
sitten, pieni lintunen, kuolet
sillä elämä on höyryä (vapor)
mutta juuri sen lyhyys tekee siitä aarteen
joten tunne kaikki kuin rakkauskirjeenä
Hänelle, jonka kanssa tulet elämään ikuisesti
Hänen silmänsä näkevät varpusen
Hänen silmänsä näkevät sinut
mitä sitten, kun kaikki on ohi?
kun maa peittää pienet luut
pieni henki, sinä elät edelleen
pikku linnun sielun kera
sitten luut, pikku luut
te nousette
ja pikku tyttönen, sinä
lennät”

Muut tekstit: Aam. 4: 12-13, 2. Piet. 3: 8-14, 18 ja Matt. 25: 1-13.

Tahdon uskoa

4.11.2019. Ensimmäinen kuurainen aamu lumosi tänäkin syksynä: hennon, valkoisen harson peittämät niityt ja nurmet, sokerikuorrutuksen koristelemat oksat, auringonkimallus korsien päissä: kuin pieniä jalokiviä kaikissa mahdollisissa väreissä – huikean kaunista! – Ja illalla kaikki oli jo sulanut  pois.
Peräkkäiset pakkaspäivät tulivat yllättäen. Luulin jo että kukkasipulit jäivät istuttamatta ja vedet jäätyisivät sadevesitynnyreihin ennen kuin ehdin tehdä mitään asian eteen. – Herääminen sateen ropinaan yhtenä aamuna kertoi että olin saanut vielä mahdollisuuden. 🙂 
Kivoja minusta nämä viime päivien vaihtelut: pakkasta, aurinkoa, sadetta, sumua, tänään asteet nollassa ja aurinkoa…
Joskus jätän sääennusteet väliin ja annan aamun yllättää. – Muoniossa mitattiin tänään – 26,5 astetta. – Sellaista yllätystä en sentään toivoisi…

           

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.
Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.”
Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.”
Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen. 
(Joh. 4: 46-53)

Tuo tapahtuma on kerrottu 3 evankeliumissa; jokaisessa se kuvataan vähän eri tavoin. Jokainen herättää erilaisia ajatuksia, koskettaa eri tavoin.
(Matteuksen ja Luukkaan mukaan sairastunut oli sadanpäällikön palvelija, Johanneksen mukaan hänen poikansa. Muistelen joskus lukeneeni, että kyseisellä kreikankielisellä sanalla tarkoitettiin tuohon aikaan joko poikaa, nuorukaista tai palvelijaa.)

Matteus kertoo, että palvelija oli halvaantunut, ja että Jeesuksen ehdottaessa että hän tulisi parantamaan palvelijan, sadanpäällikkö esteli sanoen: “Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee.

Arvollinen? – Noita 2 virkettä käytetään katolisen kirkon messussa, ja Tuomasmessussakin, ennen Ehtoollista. – Muistan, kuinka oudoilta nuo liturgiaan kuuluvat sanat kuulostivat korvissani, kun ensi kertaa 90-luvun lopulla kuulin ne. Ne toivat vahvasti mieleen sen, kuinka joitain vuosia aiemmin, kun olin yllättäen visiossa kokenut Kristuksen rakkaudellisen katseen ja sanat, kokemukseni oli juuri tuo: en ole sen (Hänen rakkautensa) arvoinen.
Vasta monien vuosien kuluttua, yritettyäni parantaa itseäni tuosta yllättäen esiin nousseesta arvottomuuden tunteesta, ymmärsin että Kristuksen Rakkaus riittää. ja että minä riitän ja kelpaan Hänelle sellaisena kuin olen.

Maallinen ja hengellinen valta ”Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani”, sadanpäällikkö jatkoi. Hänelle ei tuottanut vaikeutta olla kuuliainen omalle esimiehelleen eikä päällikkö 100 alamaiselleen.
Jeesuksella ei ollut maallista esimiestä eikä maallista valtaa, Mutta oli kuin sadanpäällikkö olisi tunnistanut hänen toimivan Taivaallisen Esimiehen alaisena ja kuinka hänellä oli hengellinen valta, joka ei ollut ihmisten vaan Taivaallisen Isän antama.

Luukas kertoo, että sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairas ja että sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, Hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen.
Nämä juutalaiset arvostivat roomalaista päällikköä: ”Se mies ansaitsee apusi. Hän rakastaa meidän kansaamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa”, he kertoivat Jeesukselle.

Kuultuaan että Jeesus oli tulossa, sadanpäällikkö lähetti ystävänsä Jeesuksen luo sanomaan, ettei hän pitänyt itseään sen arvoisena, että olisi tohtinut tulla Jeesuksen luo apua pyytämään. Hän pyysi ystäviä sanomaan Jeesukselle, että riittäisi kun tämä käskisi, niin palvelija paranisi.

Arvostaminen – Tuossa minua koskettaa toisen ihmisen arvostaminen: päällikkö arvosti palvelijaansa – Ja Jeesusta hän arvosti niin paljon, ettei itse tohtinut mennä hänen puheilleen.
Juutalaiset vanhimmat puolestaan arvostivat päällikön rakkautta vierasta kansaa kohtaan ja sitä hyvää, mitä tämä teki heidän, toisuskoisten, hyväksi.

Jeesus ei väheksynyt toisuskoista muukalaista, vaan oli heti valmis auttamaan, Hän ei katsonut syntyperää eikä edes sitä, että toinen edusti kansaa, joka piti vallassaan ja alistikin hänen omaa kansaansa – Jeesus katsoi ihmisen sydämeen..

Johannes kuvaa sadanpäällikön pyynnön lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Tule ennen kuin poikani kuolee.” – Mutkaton, suora pyyntö ilman selittelyjä tai arvottomuuden tuntoa.    
Jeesuksen vastaus oli yhtä ytimekäs kuin pyyntö: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.”

Jos joku pojistani tai muista läheisistäni sairastuisi vakavasti, tai jos itse sairastuisin, haluaisin toimia juuri noin: kääntyä Kristuksen puoleen selittelemättä (sillä Hän kyllä tietäisi). Pyytäisin koko sydämestäni: tule! Olettaen/uskoen, että Hän tulisi apuun, tavalla tai toisella.
ja koettaisin myös selvittää, mitä itse voisin tehdä asian eteen.

Terveyskeskuslääkärini, jonka ansiosta osteoporoosini todettiin 2v sitten, tiesi kuinka vastahakoisesti syön lääkkeitä. Niinpä hän heitti vahvan skenaarion siitä, miten selkärangalleni voi käydä, mikäli en söisi osteoporoosilääkkeitä. Syö 2 v. ja katsotaan sitten tilanne, hän kehotti.

Lasiluut – Menin ortopedi Antti Heikkilän luo; jospa hän keksisi jonkin muun ratkaisun. Olinhan aiemminkin saanut häneltä neuvoja, jotka ovat auttaneet elämään nivelrikkopolven kanssa. Tällä kertaa ei tullut rohkaisua. Luuntiheysmittauskuvat nähdessään hän totesi: ”Luusihan ovat kuin lasia!”
Lasiluut olivat yhtä vahvasti vaikuttava mielikuva kuin terveyskeskuslääkärini selkärankaskenaario.

Vaikka kestän mieluummin kovaakin kipua kuin syön lääkkeitä, tällä kertaa mielikuvat tekivät tehtävänsä.
Jos Jeesus olisi sanonut minulle, ettei minun tarvitse syödä niitä lääkkeitä, hän parantaa, olisin riemastunut: vau, ihanaa, kiitos!!! Ja osteoporoosilääkkeet olisivat jääneet apteekinhyllylle. – Mutta hän ei sanonut.
Ja vaikka tiedän, että hän parantaa tänä päivänä samoin kuin 2000 v. sitten, ei uskoni riittänyt siihen, että olisin luottanut hänen vahvistavan luuni sitä hartaasti pyytäessäni ja rukoillessani

Tahdon uskoa – Kaikissa evankeliumiversioissa poika parani heti Jeesuksen puuttuessa asiaan.
Jos minulla olisi ollut sadanpäämiehen usko, olisin luottanut niin vahvasti rukouksen voimaan, että olisin odottanut/olettanut Parantajani vahvistavan luuni.
Mutta minun uskoni riitti ja riittää vain siihen, että rukoilemisen lisäksi syön lääkettä ja yritän edistää asiaa ravinnon ja liikunnan avulla.
3 päivän kuluttua on uusintamittaus. Tahdon uskoa hyvään tulokseen.

Jeesus sanoi:Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ‘Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä. (Luuk.17:6)
Ja: “Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ‘Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi.(Matt.17:20)

Mikrousko – Hymyilyttää: miten pieneen osaseen sinapinsiementä minun uskoni mahtuisikaan! Ja kuitenkin näinkin on hyvä, sillä tällainen mikrouskokin riittää Jumalalle.
Hän on Rakkaus, Viisaus ja Valo. Hän tietää ja ymmärtää, ja rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme, riippumatta uskomme määrästä. 🙂

Muita ensi pyhän tekstejä on tällä kertaa näin monta:
Ps. 46: 2-8, Jes. 33: 20-22, Jer. 3: 14-15, Room. 1: 16-17 ja Ef. 6: 10-18.