19.8.2019. Usvan lumo – Eräänä aamuna viime viikolla heräsin viiden maissa. Taivas oli kirkas ja lähdin hauvan kanssa aamulenkille. Olin tuon ennenkin kokenut: tunnelman, kun luonto ja ihmiset tuntuvat olevan vielä unessa. Hiljaisuus, rauha ja ilmassa leijailevat raikkaat tuoksut.
Tällä kertaa auringonnousun värittämä usva lumosi kerta kaikkiaan. Sitä oli yhtä mukava seurata kuin tulta nuotiossa tai auringonkimallusta laineilla. Paitsi että usva huokuu rauhaa. Sen liike on mietiskelevää, miltei huomaamatonta. Ainoastaan puiden takaa kohoava auringonvalo sai siinä aikaan muutoksia.
Miten ihanan lääkekaapin Luojamme onkaan antanut meille: luonto hoitaa mieltä, sielua ja koko olemustamme jo ihan sitä katsellessa.

Jeesuksen suru – Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.  (Luuk. 19: 41-48)

Jeesuksen myötätunto – Jeesus näki ennalta, mitä Jerusalemille tulisi tapahtumaan: viholliset tulisivat, valloittaisivat ja tuhoaisivat sen. Hän itki kansansa, pyhän kaupungin ja Jumalan temppelin kohtaloa.
Miksi näin kävisi? “Koska et tajunnut etsikkoaikaasi”, Jeesus sanoi. Tuo saa minut pohtimaan, olisiko Jerusalem säästynyt tuholta, jos sen asukkaat olisivat ottaneet Jumalan Pojan vastaan Messiaanaan. Jos he olisivat lasten lailla tunnistaneet ja tunnustaneet hänet Kuninkaakseen, Jumalan lähettämäksi Pelastajaksi, hänen ratsastaessaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Olisiko kaikki silloin mennyt toisin?
Mutta Luoja tiesi, miten ihmiset tulisivat toimimaan ja ilmaisi sen profeettojen suulla jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää.

Mitä valitsemme – Ajattelen, että Jerusalemin kohtalo ei ollut “ennalta määrätty”. Sillä Luojamme tietää myös milloin ja miten me tunnistamme ja valitsemme sen hyvän, mitä Hän haluaa meille tarjota. Meillä on vapaus valita, ja Hän tietää edeltä, mikä tulee olemaan valintamme.
(Tuohon tapaan olen selvittänyt itselleni kysymystä siitä, onko meillä vapaa tahto valita miten toimimme elämässämme, vai onko kaikki ennalta määrätty.)

‘Je ne suit pas un robot’ – Eräs läheiseni toi minulle rintanapin, jossa luki ranskaksi ‘en ole robotti’ (eräiden nettisivustojen käyttämä varmennustapa). Läheisestäni ranskal. versio oli hauska. 
Mutta niin – emme me todellakaan ole mitään robotteja, jotka kauko-ohjauksella tekevät sitä, mitä joku toinen haluaa meidän tekevän. 

Jumalan tietopankissa – Ymmärrän asian niin, että me olemme Jumalan tietopankissa,  kaikki meistä: mennyt, nykyinen ja tuleva. Myös siis se, millaisia henkilökohtaiset valintamme olivat, ovat ja tulevat olemaan. Tuntuisi oudolta ajatella, että me vain toteuttaisimme yksilöllisesti ja yksityiskohtaisesti valmiiksi suunniteltua projektiamme nimeltä Elämä, voimatta itse siihen vaikuttaa sen kulkuun. Sehän merkitsisi että Jumala olisi suunnitellut ihmiset tekemään myös pahoja, ei vain hyviä tekoja.

Paratiisissa ihmiset elivät täysin Jumalan yhteydessä ja toteuttivat näin ihan luonnostaan Hänen hyvää suunnitelmaansa meitä ihmisiä kohtaan. Sitten omapäisyys ja omahyväisyys johtivat etääntymiseemme Luojasta. Ei enää valittukaan sitä, mikä olisi ollut omaksi ja yhteiseksi hyväksi.

Rukouksen huone – Jeesuksen sanat “Minun huoneeni on oleva rukouksen huone” kiinnitti tällä kertaa tuota evankeliumitekstiä lukiessani eniten huomioni; erityisesti tuo futuurimuoto ‘on oleva’.
Sekä alkuperäinen, Salomonin rakentama ja tuhottu temppeli että uudelleen rakennettu temppeli olivat toimineet pyhänä Jumalan palvonnan paikkana.
Mutta pian tapahtuisi jotain, mikä mullistaisi kaiken: Jumalan temppeliä ei olisi enää fyysisessä muodossaan Israelin kansan keskuudessa – ei temppelirakennusta eikä Jumalan Poikaa, joka ennen kuolemaansa sanoi olevansa temppeli, jonka hän nostaisi 3 päivässä. (“Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.”  Joh.2:19)  – Jumalan temppeli muuttuisi hengellisesti läsnä olevaksi.   

Kaikkialla ja kaikille läsnä oleva – Jos Jerusalemin hengelliset johtajat olisivat hyväksyneet Jeesuksen taivaan antamaksi Johtajakseen, millähän tavoin me ihmiset eri puolilla maailmaa mahtaisimme olla osallisia siitä, mitä Hän on, mitä Hän teki, tekee ja tulee tekemään? Sillä israelilaisille on ominaisempaa pysytellä oman kulttuurinsa parissa kuin lähteä muille maille julistamaan omaan uskontoonsa liittyviä asioita toisinuskoville.
Kehitellessään suunnitelmaansa, jonka avulla saada meidät takaisin yhteyteensä Luojamme kyllä varmasti tiesi, miten Jeesuksen ympärillä olevat ihmiset valitsisivat.
Temppeli (sen fyysinen muoto) tuhottiin, mutta nousi 3. päivänä.
Ristiinnaulitsemisen jälkeinen tyhjä hauta teki Nasaretin Jeesuksesta maailmankuulun. Ja ylösnousseena Kristus on Henkensä kautta meille kaikille läsnä.

Valtaosa maailman ihmisistä on kuullut Jeesus Nasaretilaisesta. Hän taitaa olla maailman tunnetuin henkilö. Mieleen tulevat kaikki ne ei-uskovat, juutalaiset, muslimit ja muut, joille Jeesus on ilmestynyt visioissa.
Käsittääkseni ylösnoussut Kristus ilmestyy sen näköisenä kuin hänet maalaustaiteessa on kuvattu, jotta ihmiset tunnistaisivat Hänet. Jolleivät he tunnista, Hän kertoo olevansa Jeesus ja välittömästi heidän lamppunsa syttyvät.
Kristus haluaa tulla kaikkien niiden luo, jotka Häntä kutsuvat, kaipaavat Hänen läheisyyttään, vaikutustaan ja apuaan.   

Pyhän Hengen temppeli – Kristus ei ole ainoastaan läsnä elämässämme, vaan on sisäisesti meissä. Paavali kysyy korinttolaiskirjeessään: “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1.Kor.3:16)
Hänen Henkensä vaikuttaa meissä, ohjaa meitä ja muuttaa meitä, jos vain annamme Hänelle siihen luvan. Se on ihmeellinen lahja!
“Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta” (1.Kor.6:19), Paavali jatkaa.
Se on huikea juttu, kun oikein alkaa ajatella! Jumalan pyhä temppeli, joka tuhottiin, onkin nyt sisäisesti meissä, Kristuksen seuraajissa!

Rukouksen huoneita siis olemme. Muistaisimmepa sen useammin. Ei suinkaan siksi että voisimme olla siitä ylpeitä. Sillä asia laittaa kyllä aika nöyräksi, kun sitä alkaa ajatella! Laittaa pikemminkin miettimään, kuinka voisi toimia sen mukaisesti…
Miksi Jumala on antanut Henkensä sisimpäämme? Mitä Hän odottaa meiltä, itse kultakin, yksilöinä ja osana perhettämme ja yhteisöämme?
Ja jollei tunnu liian isolta asialta, voisi pohtia, mitä Hän odottaa meiltä yhtenä osasena koko tätä ihmiskuntaa…

Jumalalla on tarkoituksensa, jotka ovat suurempia kuin ihmismieli voi ymmärtää. Minusta on kuitenkin kiehtovaa koettaa ymmärtää Hänen suunnitelmiaan ja tarkoituksiaan paitsi oman ja läheisten elämässä myös suuressa mittakaavassa.

Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. (1.Kor.13:12)

Jeesus suri sitä, että ihmiset eivät ymmärtäneet, että todellinen turva ei löydy mistään ulkoisesta, ei mistään ihmisen rakentamasta tai kehittelemästä. Luojamme haluaa olla yhteydessä meihin. Hän haluaa vaikuttaa sisimmässämme, niin että voisimme tehdä viisaita valintoja ja päätöksiä. Niin että voisimme toimia toistemme hyväksi Hänen toivomallaan tavalla.  

Kristus, Valomme, auttaisitko meitä niin, että voisimme elää todeksi sitä, että Pyhä Henkesi vaikuttaa olemiseemme, ajatuksiimme, asenteisiimme, tunteisiimme ja tekemisiimme? Että osaisimme hiljentyä kuuntelemaan Sinun läsnäoloasi meissä.
Että rukouksen ilmapiiri vaikuttaisi meissä ja säteilisi meistä ympärillemme. Niin että asiat alkaisivat muuttua… taivaallisen suunnitelman mukaisesti.

Muut tekstit: Ps. 81: 9-17, Jer. 18: 1-10 ja Ilm. 3: 1-6.