Armollinen

19.6.2019 – Oi tätä kasvun runsautta luonnossa! Aurinkoiset ja helteiset päivät kutsuvat hurjalla vauhdilla esiin kaikkea uutta. Ruusujen tuoksu on vaan niin taivaallisen ihana! Vaan onhan tällä kaikella ihanuudella toinenkin puoli…
Kirvat löysivät erään ruusulajin nuput minua aiemmin. Vesikrassia pukkaa taimien ympärille superinnokkaasti (enemmän kuin salaatinlisukkeeksi viitsii poimia). Tekemistä riittäisi joka päivälle ainakin 10 x enemmän kuin tulee tehtyä. Mutta kun kyseessä on vain harrastus eikä elinkeino, voi kaikkea tehdä stressittömästi ja nautiskellen, juuri sen verran kuin kulloinkin jaksaa.

Jo istuminen luonnon helmassa – pihalla, puistossa, metsässä, rannalla – hoitaa koko olemuksen hyvinvointia niin ihmeensuloisella tavalla. Nautitaan täysillä tuoksuista, väreistä, mauista ja kaikesta muusta ihanasta, mitä luonto meille tarjoaa.
Joka päivä tulee ainakin itseltäni syvä huokaus: kiitos Luoja tästä kaikesta! 🙂 

Ilo syntymästä – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1: 57-66)

Hyvältä tuntui lukiessa, kuinka naapurit ja sukulaiset iloitsivat Elisabethin ja Sakariaan kanssa, joka varttuneella iällä oli saanut lapsen. He näkivät sen Herran suomana suurena laupeutena: Jumalan lahjana iäkkäille vanhemmille, jotka olivat jo pitkään toivoneet ja rukoilleet lasta.

Nykyään ei puhuta lapsen saamisesta, vaan siitä, tehdäänkö lapsi(a) vai ei. Ja jos päätetään tehdä, mietitään montako. Tuo tekeminen särähtää aina jollain tavoin korviini. Ajatellaan, että kaikki menee juuri omien suunnitelmien mukaan; elämä on ikään kuin omassa hallinnassa. Mutta miten usein kuuleekaan pariskunnista, jotka ovat kovasti toivoneet lasta, mutta vaimo ei kaikista yrityksistä huolimatta ole tullut raskaaksi, vaikka mitään biologista syytä lapsettomuuteen ei ole löydetty. 

Yllätys – Itse koin valtavan yllätyksen tullessani raskaaksi 1. kerran. Olin nim. jo teini-ikäisenä ajatellut, etten voisi saada lasta, koska elimistöni toiminnoissa oli ollut niin paljon pitkäaikaista häikkää. Pidin raskaaksi tuloani ihmeenä.  
Kun kaksoset sitten syntyivät, he olivat minulle ennen kaikkea Jumalan lahja, tuplalahja. Vaikken pitänyt itseäni mitenkään uskovaisena, tuossa asiassa koin, että Jumala oli tehnyt mahdolliseksi sen, että minusta tuli äiti. Ehkä se kuului Hänen suunnitelmiinsa. Minusta olisi varmaan tullut paljon itsekkäämpi ja itsekeskeisempi ilman lapsiani.

Mikä nimeksi? Tuota evankeliumitekstiä lukiessani jäin miettimään nimen merkitystä identiteetillemme. Mikä saa vanhemmat valitsemaan tietyt nimet lapsilleen? Tekijöitä on monia. Joka tapauksessa saamillaan nimillä ihminen sitten kulkee läpi elämänsä (jollei sitä/niitä sitten jostain syystä vaihda). Niistä tulee osa hänen identiteettiään.

Jumala on armollinenRaamatussa on vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, kuinka nimiä annettiin merkitsemään jotain tiettyä asiaa. Miksi Jumala halusi, että Sakariaan ja Elisabetin lapsen nimeksi tulisi Johannes?
Johannes on hepral. alkuperää oleva nimi, joka tarkoittaa ‘Jumala on armollinen’.
Pelkästä Johannes -nimestä ei olisi voinut päätellä, millaisia suunnitelmia Jumalalla oli Johannesta varten. Paitsi ehkä sen, että tämä tulisi valmistamaan ihmisiä Jeesuksen tuloa varten, ja näin samalla valmistaisi heitä vastaanottamaan ilmoitusta Jumalan armosta, jota Jeesus tulisi ilmentämään.. 

(Johannes on muuten ollut 1800-luvun lopusta lähtien toiseksi käytetyin miehen etunimi Suomessa, joten paljon Jumalan armoa pitäisi on siis löydettävissä tästä maasta… 🙂 )

Raamatusta? – Vaikken kaksosteni syntymän aikaan lukenutkaan Raamattua, aloin etsiä mummuni Raamatusta nimiä pienokaisille, Luojan ihmeille (kuin kiitokseksi Jumalalle). Löysinkin sieltä mieleiset. Sellaiset, jotka kuvasivat minulle sitä, että Jumala oli kuullut kaipuuni ja oli mukana vaikuttamassa siihen, että nämä ihanat syntyivät tähän maailmaan.
Useat suomal. nimet ovat Raamatun nimien muunnoksia. On oikeastaan on aika mielenkiintoista tutkia niiden alkuperää tai merkitystä.  

Onko sinulla etunimi, joka on kulkenut suvussasi? Entä tiedätkö, miksi sait oman/omat nimesi, kuka/ketkä valitsivat nimesi ja millä perusteella?
Minun etunimeni eivät ole suvussa kulkeneita, paitsi kutsumanimenä. Äitini oli perinyt äitinsä nimen Lilli ja 2. nimekseen hän sai Anita, mutta häntä kutsuttiin Piaksi. Työidentiteettinimensä oli Anita, ystävien ja perheen piirissä hän oli Pia. Perin äitini kutsumanimen 1. etunimekseni.   
Toista nimeäni (Veronica) alettiin varmaan käyttää selvyyden vuoksi: että tiedettäisiin kummalle on asiaa, äidille vai tyttärelle. Sitä, mistä 2. nimeni tuli, en tiedä. Kumpaakaan nimeäni ei kuitenkaan löydy suvun kirjoista.  Ei myöskään iso- ja pikkuveljeni nimiä. (Nuorempana mietin sitäkin, miksi veljeni saivat perisuomalaiset nimet, kun minulla taas tuntuu olevan kaimoja miltei joka maassa… – härkätaistelussakin!

Identifiointimalleja…13-v:na pääsin äitini mukaan tämän työmatkalle lehdistökonferenssiin Roomaan. Siellä eri maista tulleet lehtimiehet vakuuttivat, että nimeni oli juuri heidän maastaan kotoisin. Eräs espanjalainen innostui: veronica on tietty härkätaisteluele! (Uh, pelkkä ajatuskin härkätaistelusta hirvitti herkkää tyttöstä!)
Myöhemmin selvisi, että nimitys oli peräisin maalaustaiteesta: härkätaistelija pitää kangasta samaan tapaan kuin keskiajan maalauksissa kuvattiin liinaa, jonka nainen ojensi ristiä kantavalle Vapahtajalle. Legendan mukaan Jeesus pyyhki hikiset kasvonsa liinaan, johon  ikuistuivat Kristuksen kasvot. Liinaa kutsutaan Veronikan hikiliinaksi. 
Minulle olisi varmaan jäänyt nimestäni 60-luvulla perustetun rokkibandin Blood, Sweat & Tears’in mukainen mielikuva (verta, hikeä ja kyyneleitä), jollei mummuni olisi keventänyt kertomalla, että Veronica on lat. nimi pienelle siniselle kukalle. – Se tuntui hyvältä. 🙂 

Johannes Kastaja sai nimen, jota ei ollut suvussa. Se oli tuohon aikaan tavaton asia. Mutta enkeli oli ilmoittanut Elisabetin ja Sakariaan tulevan lapsen nimeksi Johanneksen. Luukas kertoo, kuinka Sakarias oli ollut toimittamassa suitsutusuhria temppelissä, kun suitsutusastian vierelle ilmestyi enkeli, joka oli sanonut säikähtäneelle Sakariaalle:
“Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.
Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.” (Luuk.1:13-17)

Sakarias ei voinut itse kertoa lapsen nimeä menetettyään puhekykynsä tuon kohtaamisen seurauksena. Mutta samalla hetkellä kun Elisabet ilmoitti lapsen nimen, puhekyky palasi. – Oli siinä sulateltavaa kyläläisillä…

Nimiside – Usein lapselle annetaan suvussa kulkenut nimi. Siinä on mukana perinteet ja tunteet.
Lapseni saivat toiseksi nimekseen lähisukulaisen nimen, samoin lapsenlapseni. Pojantyttäreni tulevaa nimeä ei etukäteen kerrottu, mitä ihmettelin kovasti. Se oli kuulemma salaisuus. – Miten yllätyinkään, kun  kastetilaisuudessa kuulin papin suusta tytön saavan toiseksi nimekseen Veronica. Liikutuin niin että melkein itku tuli.
Kun ajattelen veljiäni ja itseäni ja sitä, kuinka me olemme nimiemme puolesta ikään kuin irrallaan suvustamme, tulee mieleen, että kun vanhemmat antavat suvussa kulkeneita nimiä lapsilleen, nimestä tulee eräänlainen side sukulinjaan.

Nimi enteenä?Nomen est omen – nimi on enne, on yli 2000 v. vanha sanonta. Etunimi taitaa aika harvoin ilmaista jotain ihmisen elämänsuunnitelmasta ja –suunnasta, sukunimi sen sijaan aika usein. (Miettimättä tuli mieleen Metsähallituksen ent. johtaja Lauri Kirves, meteorologi Pekka Pouta ja kasvitieteilijä, ylipuutarhuri Arno Kasvi jne. Aina kun tällaisia tulee eteen, mietin miten paljon nimellä mahtoi olla vaikutusta henkilön ammatinvalintaan.)

Jeesuksen Kastaja Ennen vanhaan ihmisen 2. nimi kertoi hänen tehtävästään, ammatistaan, tai siitä, mistä hän oli kotoisin.
Lut. ja kat. traditiossa Johanneksen 2. nimi on Kastaja. Ort. traditiossa myös Edelläkävijä. Johannes kastoi ihmisiä puhdistumiseen vanhasta ja parannuksen tekoon, jotta nämä olisivat valmiimpia ottamaan vastaan Vapahtajansa.
Hän julisti, että pian tulisi Hän, jonka kengännauhoja hän ei olisi arvollinen solmimaan – ja jonka hän sitten sai yllätyksekseen myös kastaa.

Mitä sinä haluaisit? Johanneksen nimeä eivät päättäneet hänen vanhempansa, vaan se annettiin taivaallisena ilmoituksena. Viime viikon tekstissä Nikodemos pohti, mitä uudesti syntyminen merkitsee.Leikkimielinen kysymys: jos kuvittelisit, että saisit sellaisen uudestisyntymiskokemuksen, jossa enkeli ilmoittaisi sinulle uuden nimen, joka kuvastaisi jollain tavalla uutta tehtävää, joka Jumalalla on sinulle odottamassa… – millaisen nimen toivoisit?
Millaiseen hommaan olisit halukas ryhtymään? (Miettimättä sitä, mihin uskot kykysi tällä hetkellä riittävän.)
Tehtävän ei tarvitse aina merkitä tekemistä, Jumala voi haluta, että alamme ilmentää ja viestittää jotain tiettyä asiaa mielenlaadullamme, asenteillamme, käytöksellämme, suhtautumisellamme, tavallamme puhua jne.
Tiedä millaisia ihania ominaisuuksia ja kykyjä sinussa vielä piileekään, ehkä jo nupulla.  Odottaen innolla esiin puhkeamista. Valoon ja käyttöön tulemista, iloksi ja siunaukseksi muille. 🙂

Rakas Jumala, mitä haluaisitkaan meidän tekevän tai olevan, anna Henkesi vaikuttaa meissä. Jotta voisimme olla ja toimia Sinun hyvien suunnitelmiesi toteuttajina täällä Maan päällä.

Wo ich auch stehe – Andrea Adams-Frey & Albert Frey

“Missä olenkin, Sinä olit jo siellä,
minne pakenenkin, Sinä olet lähelläni
mitä ajattelenkin, Sinä tiedät jo sen
mitä tunnenkin, Sinä ymmärrät minua
ja kiitän Sinua siitä, että tunnet minut
ja silti rakastat minua
ja että kutsut minua nimeltä
ja annat anteeksi
Herra, Sinä nostat minut taas pystyyn
ja kohotat minut taas luoksesi
Sinä tunnet sydämeni, kaipuuni
todellisena Jumalana ja ihmisenä olit täällä
kaikessa kaltaisemme ja kuitenkin viaton
Sinä olet armollinen, täynnä kärsivällisyyttä
kiitän Sinua siitä, että kutsut minua nimeltä
ja Sinä annat anteeksi
nostat ylös, takaisin yhteyteesi
kiitän Sinua siitä, että tunnet minut
ja sittenkin rakastat minua”

Muut Juhannuspäivän tekstit ovat Ps. 92: 2-6, Jes. 40: 1-8 ja Ap. t. 13: 23-26.

Kaunista ja ihanaa Juhannusta!