Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2018

Uskollisesti

Valon tuoksu ruispellolla

24.7.2018 – Helle hellii nyt ties kuinka monen aiemman kesän edestä. Toisille nautintoa, toisille tukalaa. (Itse lukeudun edellisiin.)
Lemmikkien oloa helpottaa vedellä valelu ja märkä pyyhe. – Miksei ihmistenkin? Kun tuntuu että olo alkaa mennä vetämättömäksi, kylmällä vedellä kostutettu pyyhe tai useampi iholle ja avot! 🙂

Laajemmissa mittakaavoisa ei valeluista ja pyyhkeistä ole apua. Uutiset kertoivat Puolan pyytäneen EU:lta taloudellista tukea, kun 91 000 maatilaa on kärsinyt epätavallisen kuivuuden aiheuttamista kadoista. Latviassa on julistettu kansallinen hätätila maatiloille kuivuuden vuoksi. Maataloustuottajat arvoiivat sadon olevan tänä vuonna 20–50 prosenttia normaalia pienempi.
Kyllä maanviljelijät ovat ihan spesiaaliporukkaa, sinnikkäitä ja periksi antamattomia: pyyhkeitä ei helposti heitetä kehiin. – Mistä mahtavat ammentaa voimansa ja toivonsa paremmista satokausista?

Valon tuoksu ruispellolla

Joosefin viljavarastot – Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef lähti faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptissä. Ja maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena viljaa ylen määrin. Näiden Egyptin seitsemän hyvän vuoden aikana Joosef keräsi kaikkea syötävää ja talletti sen kaupunkeihin. Hän varastoi kaupunkeihin kaiken viljan, jonka ympäristön pellot tuottivat. Hän varastoi viljaa niin suunnattomat määrät, että lopulta sitä oli kuin hiekkaa meren rannalla eikä sen määrää enää voitu mitata.
    Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet, alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää. Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja kansa huusi faraolta leipää, tämä sanoi egyptiläisille: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee.” Kun nälkä jo vallitsi koko maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä oli Egyptissä ankara. Myös muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo viljaa ostamaan, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä.  (1. Moos. 41: 46-49, 53-57)

Jaakobin ja Raakelin poika Joosef on minusta ehkä Raamatun selkein esimerkki Jumalan antamien lahjojen uskollisesta käyttämisestä.
Joosefilla oli hieno luonne. Hän ei katkeroitunut eikä jäänyt hautumaan kostoa veljilleen,  jotka kateuden vuoksi heittivät hänet ensin kaivoon ja myivät sitten orjaksi Egyptiin.
Joosef säilytti yhteytensä Jumalaan, ja tämä antoi hänelle viisautta ja ohjausta eri tilanteissa. Faraon hoviherran palvelijana Joosef hoiti tehtävänsä niin hyvin ja viisaasti, että tämä lopulta uskoi koko omaisuutensa Joosefin hoitoon.
Torjuttuaan hoviherran vaimon lähentely-yritykset ja jouduttuaan syyttömänä vankilaan, ei Joosef sielläkään ryhtynyt valittelemaan kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta.
Hän saavutti pian vankilanpäällikön täyden luottamuksen, niin että tämä uskoi muut vangit Joosefin valvontaan.
‘Eikä vankilan päällikkö lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi Joosefin onnistua kaikessa.‘  (1.Moos.39:23)

Unien tulkinta – Vankilassa Joosef käytti Jumalan hänelle antamaa lahjaa selittämällä faraon juomanlaskijalle ja leipurille heidän unensa. Päästessään tulkitsemaan faraon unen, Joosef kertoi sen merkitsevän seitsemää hyväsatoista ja seitsemää nälkävuotta, ja neuvoi, kuinka kannattaisi toimia. Farao totesi, että Jumalan Henki oli kertonut nämä asiat Joosefille ja sanoi:
“Koska Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi olla toista niin viisasta ja taitavaa miestä kuin sinä. Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi.” (1.Moos.39-40)

Joosefin ansoista niin egyptiläiset kuin ympäröivät kansat, jopa hänen oma perheensä, pelastui nälänhädältä. Kun hänen veljensä tulivat Egyptiin ostamaan viljaa, Joosef osoitti heitä kohtaan armeliaisuutta. Joosef halusi aina – huolimatta siitä mitä toiset tekivät – itse toimia oikeudenmukaisesti ja Jumalan neuvoja kuunnellen.

Valon tuoksu ruispellolla

Sääilmiöt ja niiden vaikutukset – viikonlopun uutisessa ruokaturva- asiantuntija esitti huolensa  Pohjoismaiden viljavarannoista. Hän arvioi, että ensi talvena saattaa tulla pulaa erityisesti rukiista.
Eilen auringon hellimät ruispellot näyttivät oikein elinvoimaisilta, kuten kuvista voi päätellä. Mutta viime kesän sateet ja tämän kesän paahde ovat olleet haastavia viljelylle.
– Entä jos tulee kolmas heikko vuosi ensi vuonna jonkin toisen sääilmiön takia, tai jos kuivuus jatkuu, tai jos tulee taas valtavan sateinen vuosi, ruokaturvan asiantuntija pohtii. Mitä tehdään, jos koko Keski- ja Pohjois-Eurooppaan osuu samantyyppinen sääilmiö, hän kysyy.

Meille länsimaisille kuluttajille tämä tuskin muodostuu suureksi ongelmaksi. Sydäntä särkevä on sen sijaan tilanne esim. Jemenissä, jossa n. 80 % väestöstä on ruoka-avun tarpeessa.

Mistä meille Joosef – tai useampi – kuuntelemaan herkällä korvalla Kaikkivaltiaan neuvoja? Sillä skenaarioita ja spekulaatioita ilmastonmuutosten vaikutusten, säiden ja minkä tahansa asian suhteen kyllä riittää, mutta on vain Yksi, joka tietää. Tietää niin menneet kuin tulevatkin, säät, sadot ja kaiken muunkin.

Jumalan lahjoja Uskon, että Jumala haluaisi meidän kaikkien toimivan Joosefin kaltaisesti, parhaalla mahdollisella tavalla niissä olosuhteissa, joihin meidät on asetettu. Käyttäen saamiamme lahjoja parhaalla mahdollisella tavalla. Ja ennen kaikkea pysyvän Hänen yhteydessään, jotta voisimme kuulla Hänen tahtoaan ja johdatustaan.
Vau, ajatella millainen paikka tämä Maapallomme olisikaan, jos todella niin tekisimme…! 🙂

Rakas Jumala, tekisitkö meissä kaikissa hyvää työtäsi, niin että voisimme  toteuttaa niitä suunnitelmia ja tehdä niitä tehtäviä, jotka olet meitä jokaista varten laatinut?
Anna meille viisautta, voimia, sinnikkyyttä ja iloa lahjojemme käytössä. Niin että voimme kantaa oman kortemme kekoon ja olla siunaukseksi muille.
Auta meitä olemaan kiitollisia kaikesta siitä, mitä meille on suotu: puhtaasta vedestä ja ilmasta,  järvistä, joista ja lähteistä. Ja suojan tarjoavasta katosta päämme päällä.
Anna apusi niihin maihin, joissa kärsitään kuivuudesta ja nälänhädästä. Siunaa kaivo- ja kaikkia muita avustusprojekteja näissä maissa. Auta meitä auttamaan siinä missä voimme.
Paljon pyyntöjä, mutta kiitos että olet kuunteleva ja neuvoja antava Jumala.  🙂

Faithful, Uskollinen – Ryan Stevenson & Amy Grant

“Olisit voinut valita kenet tahansa
en ole mielestäni mitenkään erityinen
mutta Sinä näit jotain, mitä en itse voinut nähdä
nyt ainoa asia mitä haluan on olla tyhjä astia
jonka täytät ja jota käytät
sydämeni on nyt Sinun
auta minua pysymään uskollisena
silloinkin kun olen ainoa joka jään
juoksematta idolien perässä
suo minun pysyä uskollisena
silloinkin kun menetän tahtoni taistella
anna Henkesi laskeutua elävänä ja tuoda herätys
Herra, Sinun ei tarvitse nähdä minua näyttämöllä
anna minun ainoastaan olla uskollinen.
Niin monet äänet kuiskivat minulle
sanoen että minun tulisi olla
oman tarinani kuningas, mutten kuuntele,
joten anna Valosi säteillä
anna jokaisen laulamani laulun
heijastaa Sinun kirkkauttasi
sydämeni kuuluu Sinulle
ei mitään muuta jumalaa, ei toista valtaistuinta
ei ketään Sinun nimeäsi korkeampaa
silloinkin kun olen häilyväinen
häpeissäni siitä mitä olen tehnyt
tule, Jeesus, löydä minut”

Muut tekstit: Ps. 119: 129-136 , Sananl. 3: 27-32, 1. Moos. 41: 46-49, 53-57 ja Hepr. 10: 19-25.

Kalliolle

16.7.2018 

Lapsenlasten rakentama olkimaja rantahietikolla, aaltojen armoilla…

Ei sentään iso paha susi, mutta isomahainen, suurin koskaan näkemäni kettu tallusteli pihalla viime viikolla. Katsoi minua ja syliin nostamaani koiranpentua ja jatkoi kulkuaan ulko-oven vieritse. Pikku hauveli sylissäni ensimmäinen ajatukseni oli: montakohan koiranpentua tuo on jo mahtanut popsia suuhunsa… – kunnes tajusin että se oli viimeisillään pieniin päin ja ehkä etsi sopivaa pesäpaikkaa. Mielessä käväisi kertomus siitä, kuinka Franciscus Assisilainen oli kesyttänyt lampaita saalistaneen vihaisen suden lempeäksi ja ihmisiä palvelevaksi. Totesin itsekseni, että koska minulla ei ole sellaista yhteyttä kaikkiin Luojan luomiin olentoihin kuin Franciscuksella oli, paras tyytyä vain viestittämään katseella tuolle ketulle: ei meidän pihalle kiitos.

Kalliolle – Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. (Matt. 7: 24-29)

Suoja – Jeesuksen vertaukset ovat olleet aiheina moniin vanhoihin kansansatuihin. Yllä olevasta minulle tulee aina mieleen satu Kolme pientä porsasta. Yksi rakensi talon oljista, toinen risuista ja kolmas tiilistä. Vain viimeksi mainitun, Veli Pontevaksi nimetyn järkevän possun talo tarjosi suojan sudelta.

Luja perusta – Olki- tai risutalon voi rakentaa vaikka hiekalle. Tiilitalo tarvitsee tukevan perustan, kivijalan jota eivät myrskyt eikä tulvavedetkään heilauta.
Mietin tuota perustamis -asiaa. Mille, minkä varaan minä perustan ja rakennan uskoni, elämäni?

Mitä kuulen? – Koska minulla on sisäänrakennettu tarve pohdiskella, kyseenalaistaakin, ei minun ole yleensä helppoa omaksua jotain lukemaani tai kuulemaani tuosta vain itsestäänselvänä tosiasiana, vaikka hyvältä kuulostaisikin.  – Mitä kuulen Jeesuksen sanoista? Millä tavoin ne vaikuttavat minuun?
Muistan kuinka alkaessani lukea Raamattua (n. 14v. sitten) minussa heräsi usein vahvoja reaktioita. Ethän nyt noin voi sanoa, Jeesus! Osoititko sanasi vain jollekin tietylle kuulijakunnalle? Et kai tarkoita että meidän vielä tänäkin päivänä tulisi toimia niin kuin tuolloin sanoit…?

Vuosien myötä aloin huomata, kuinka varautuneisuuteni ja ennakkoasenteeni alkoivat vähitellen karista: jotkut Jeesuksen vaikeilta tuntuneet sanat eivät enää herättänet minussa sellaista vastustusta kuin ennen. Tässä prosessissa minua on auttanut paljon myös muiden käännösten katseleminen. Niistä kun usein on rakentavahenkisempi tai lempeämpi painotus kuin suomenkielisissä käännöksissä. Mutta aina eivät toiset kieletkään auta. Silloin on vain täytynyt jäädä jyystämään vaikeaa kohtaa narskuvin hampain tai jättää hyllylle odottamaan ‘valaistuksen päivää’.

Kallioksi – Oli miten oli, jossain vaiheessa totesin ihmetellen, että Hänen sanansa olivat alkaneet ‘maistua’ yhä paremmilta. Nykyisin kuuntelen/luen Jeesuksen sanoja tosi mielelläni (ainakin niitä helpommin pureksittavia… 🙂 ). Tuntuu kuin ne olisivat tehneet sisälläni jotain hiljaista, sisäistä työtään… ja tuntuvat nykyään siltä kalliolta, jolle haluan perustaa elämäni. En tarkoita mitään epämääräistä mututuntumaa, vaan sellaista tiedonkaltaista tunnetta, josta vain tietää että tämä on totta.

Vaikka Jeesuksen vertaukset ovat antaneet hyviä aineksia kansansaduille, ei Hän ole mikään satusetä, joka sepittelee juttuja sen mukaan, mitä nyt mieleen sattuu tulemaan.   Hänen sanojensa tarkoitus on johdattaa läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa, kaikkia jotka niitä kuuntelevat.

Niiden mukaan – Se, miten Jeesuksen sanat näkyvät prioriteeteissani, valinnoissani ja teoissani, onkin sitten eri asia…
Mutta joka päivä saa(mme) opetella, oppia tekemään päätöksiä ja toimimaan Hänen sanojensa mukaan, enemmän ja paremmin. – Se on hieno juttu. Sitä haluan. 🙂

Could It Be – Michael Card

“Vuosien varrella, elämän myötä- ja vastavirroissa
meitä kehotetaan kuuntelemaan ääntä
korvamme eivät voi sitä kuulla
sanotaan että tulisi elää jonkin sellaisen mukaan
mitä ei voi nähdä omin silmin
onko tässä hassussa harjoituksessa mitään mieltä?
Voisiko olla että Sinä ilmoitat läsnäolosi
niin usein poissaolollasi?
Voisiko olla että kysymykset kertovat meille
enemmän kuin vastaukset koskaan voivat?
Voisiko olla että Sinä todella mieluummin kuolisit
kuin eläisit ilman meitä?
Voisiko olla, että ainoa vastaus
jolla todella on merkitystä on Sinä?
Sanoissamme ja hiljaisuudessamme
ylpeydessämme ja häpeässämme
nerosta ja tiedemiehestä höpsöön ja mielettömään
niille jotka välittävät etsiä Sinua
niille jotka eivät koskaan sitä tule tekemään
Sinä olet sittenkin ainoa vastaus
Se on kysymys johon et voi vastata
vastaus jota et voi ilmaista:
että Surun lempeä Mies on onnen Lähde
et pysty koskaan ratkaisemaan
tämän vetovoimaisen miehen mysteeriä
sillä sinun tulee uskoa ymmärtääksesi”

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, Jer. 7: 1-7 ja Hepr. 12: 14-17.

Säteilevä Kirkkaus

9.7.2018  Mikä nimi? Jo siinä vaiheessa, kun vasta mietin hankkisinko koiran vai en, oli lapsenlapsellani tulevalle hauvalleni nimiehdotus. Kun sitten kaikki jäitä hattuun -yritykseni ‘sulivat kesähelteessä’ (kuten poikani asian ilmaisi) eli päädyin kuin päädyinkin koiranhankintaan, sanoin lapsenlapselleni että hänen valitsemansa nimi on todella kiva, mutta voi olla että kun näkee hauvan, huomaa että sille sopiikin joku toinen nimi.

3 vkoa sitten, koiranhakumatkalta kotiin palatessani, pikku karvaturri viereisellä penkillä, pyysin sitten Neuvonantajaa (uudessa raamatunkäännöksessä = Neuvontuoja) antamaan ajatuksiini  sellaisen nimen, joka muistuttaisi minua jollain tapaa Hänestä. (Jottei hauveli veisi siinä määrin huomiotani, että tärkein unohtuisi :-)).
Pyörittelin monia nimiä mielessäni, kunnes tuli mieleen nimi, josta arvelin, ettei sellaista ole  olemassakaan. Se helähti mukavana korvaan, mutta miten se muistuttaisi minua Korkeimman läsnäolosta? – Kun en muuta keksinyt, koetin jotenkin vääntää nimen kirjaimista aiheeseen liittyviä sanoja. Kovin tuntui keinotekoiselta ja jäykältä.

Säteilevä ja kirkas..  Kotiin tultuani, pikku karvakäärön nukkuessa korissaan, katsoin wikipediasta. Selvisi että kyllä nimi on olemassa, ollut suomal. allakassa jo vuosia. Se juontuu ort.traditioon kuuluvan marttyyrinaisen (tod.näk. kreikankiel.) nimestä. Minusta tuo nimi muistuttaa muitten kielten perusteella lähde -sanaa, mutta wikipedian mukaan nimi tarkoittaa säteilevää ja kirkasta. – Miten vaan, tuntui kivalta. 🙂

Katsoessani pientä, pörröistä palleroa säteilevä ja kirkas eivät ehkä olisi laatusanoja, jotka ensimmäisenä tulisivat siitä mieleen, pikemminkin kaikki söpöä ja hellyttävää kuvaavat nimitykset.
Mutta sitten muistin: minähän nimenomaan pyysin hauvalle nimeä joka muistuttaisi Hänestä, joka on… – Säteilevä Kirkkaus!
Joh. ev:ssa tuo (ort.trad.muk. marttyyri)nainen kysyy Jeesukselta, mikä olisi se pyhä vuori, jolla tuli rukoilla. Sanat, jotka Jeesus sanoi tuolle naiselle, ovat olleet minulle erityisen merkittävät. Joten… eipä sopivampaa nimeä olisi voinut tulla. 🙂 

Taivaallinen kirkkaus – Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina.
Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”
Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.  (
Luuk. 9: 28-36)!

Huippukokous Helsingissä viikon kuluttua: Idän ja lännen suurvaltojen päämiehet kohtaavat toisensa. Kummatkin ovat herättäneet asenteillaan ja toiminnallaan vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan niin omien maidensa kansalaisissa kuin kansainvälisesti. Voittopuolisesti vastaan.
Ehkä luovun uutispaastostani kokouksen ajaksi; sen verran kiinnostaa, millaisia juttuja nuo kaksi ennalta arvaamatonta tämän maailman valtiasta kasvotusten yhdessä kehittelevät.
Miettiessäni jotain positiivista tuosta tapaamisesta tuli mieleen, että parempi että löytyy keskusteluyhteys kuin että se puuttuisi.

Taivaallinen huippukokous, joka pidettiin Kirkastusvuoreksi kutsutulla vuorella kauan sitten, oli sen sijaan aivan toista luokkaa. Tuo korkean tason neuvottelu taitaa olla ainoa raamatunkohta, jossa mainitaan tuonilmaisiin menneiden profeettojen ilmestyvän ihmisille. – Mutta eihän tässä ollutkaan kyse kenestä tahansa neuvottelijoista, vaan kahdesta juutalaisen kansan rankinglistan kärkiprofeetasta ja Jumalan Pojasta!
Ilmeisesti siinä käytiin lävitse ei sen vähempää kuin ihmiskunnan pelastusstrategia. 

Pietari tunnisti profeetat Moosekseksi ja Eliaaksi. Heidän taivaallinen kirkkautensa ei häntä hätkähdyttänyt, eikä Mestarin sädehtivä olemus. Ehkä siksi, että oli vaeltanut 3 v. Kirkkauden vanavedessä. Mutta kun pilvi laskeutui ja ympäröi Mestarin ja profeetat, hän ja toverinsa säikähtivät todenteolla. – Otettaisiinko heidän Mestarinsa nyt ylös taivaisiin samoin kuin Elia oli otettu opetuslapsensa Elisan viereltä?

Vahvistus – Pilvestä kuulunut ääni vahvisti saman asian kuin Jordanin kasteella: “Tämä on Minun Poikani, kuulkaa häntä.”
Tämä kohta koskettaa aina minua, monella tapaa.
Tällä kertaa mietin: miten voin kuulla häntä, havaita hänen johdatustaan, pieniä vinkkejä tai isompiakin. Miten paljon minulta jää huomaamatta keskittyessäni omiin touhuihini (tässä vaiheessa koiranpentuni kanssa puuhailuun)?

Kirkkauden Ruhtinas, vedä minut kuuntelemaan Sinua, kun unohdan. Johdata minut rukoilemaan siihen paikkaan/tilaan, jossa voin kokea Rakkautesi, Viisautesi ja Voimasi vaikutuksen itsessäni ja ympärilläni. Johdata pyhälle vuorelle kokemaan Kirkkauttasi.
Suo että Kirkkautesi säteilisi ajatuksiini, sydämeeni ja toimintaani.

Kristus, Kaikkivaltias, kiitos että olet kirkas, säteilevä Lähde kaikille, jotka janoisina etsivät. Kiitos että Olet. 🙂 

Mountain – Bryan & Katie Torwalt, Phil Wickham

“Olen nähnyt kirkkautesi vuorelta
olen tuntenut Läsnäolosi laaksossa
näen Rakkautesi ja Armosi
johdattavan minut kotiin
tiedän Sinun olevan läsnä kaikkina aikoina
tunnen kätesi tuovan Rauhaa ja Järjestystä
Jeesus, Rakkautesi on ankkurini
olet ainoa toivoni
luotan Sinuun, horjumatta
korkealla vuorella korotan ääneni
ja laaksossa tanssin ilosta
kaikkina aikoina olet arvollinen
joka hetki olet ihmeellinen
olet valoni ja pelastukseni
Jumalani on kanssani
ei ole mitään pelättävää
Jeesus, Toivomme ja Lunastajamme
Läsnäolosi on täällä
emme vaikene, sydämemme on tulessa
Jeesus, Voittomme, Voiton ääni
laulu sisällämme, olet ihana”

Muut tekstit: Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 34: 29-35 ja 2. Kor. 3: 7-18.

Varauksetonta rakkautta

4.7.2018  – En muistanutkaan, miten hellyttävän suloinen pieni koiranpentu voi olla. Ja miten varauksetonta koiran rakkaus on.
Perheeseemme hankittiin koira vuotta ennen nuorimmaiseni syntymää, eli yli 30v. sitten. Tuo ihana perheenjäsenemme eli 17 v:ksi. En ajatellut sen jälkeen enää hankkia uutta koiraa.
Mutta niin vain kävi, että pari viikkoa sitten näin kuvan, josta pikkuinen karvakuono katsoi silmiin ja se oli menoa – hakemaan pikkuista. 4 t:n matka taittui kuin siivillä kumpaankin suuntaan. Nyt tuo ihana karvapallero opettaa minulle rakkautta koiran vinkkelistä.
Hellyyden osoitukset: kasvojen ‘pesu’ (nuolaisut aamulla ja aina kun vain saa siihen mahdollisuuden). Katseet ( = tykkäätkö minusta, mikä on mielialasi, onko ok tämä mitä nyt teen, lähdetäänkö ulos?). Pallon tai muun lasten vanhojen lelujen tuominen: tehdäänkö jotain kivaa ja iloista yhdessä (= leikitäänkö)? Istahtaminen ja nukahtaminen jalkojeni päälle, kun luen, tiskaan, kirjoitan blogia tai kun muuten vaan pysähdyn olemaan (= tässä on hyvä olla, luotan sinuun). Ininä kun käyn yläkerrassa (= olet minulle tärkeä, haluan olla lähelläsi).
Rakastavaa, hellyyttävää antamista ja saamista, sanoinkuvaamattoman suloista!
🙂

”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”

Teille, jotka minua kuulette… – Tekstin 1. sanat hyppäsivät vahvana verkkokalvolleni, ja jostain syystä juutuin tuohon kuulla -verbiin. – Eihän tuo niin voi mennä Jeesus, että tarkoitat nuo kehotuksesi vain niille, jotka kuulevat. Entä jos joukossa oli joku kuuro, jota et vielä ollut parantanut? Eikö Rakkauden käskysi koskeneet häntä?
Piti tarkistaa muista käännöksistä, ja näinhän asia oli kuin ajattelinkin: niin ruotsiksi, englanniksi, saksaksi kuin ranskaksi tuo kohta on käännetty: teille, jotka kuuntelette minua…
Suomenkielinen käännös käyttää kuitenkin kautta linjan verbiä ‘kuulla’.

Kuuntelenko? – Monet, jotka ovat pitkään ja hartaasti rukoilleet Jumalalta johdatusta tai ohjausta jossain asiassa, ovat miettineet, kuuleeko Jumala, kun tuntuu ettei vastausta kuulu.
Raamattu on täynnä vakuutuksia siitä, kuinka Jumala kyllä kuulee ja vastaa rukouksiimme.

Enkö itse huomaa/malta kuunnella kyllin avoimena ja herkästi, mitä tai millä tavoin Hän vastaa?

Sydämellä voi kuulla sellaistakin, mitä korva ei kuule. Puhutko siis Jeesus tuossa rakastamisenvetoamisen kohdassa sydämillemme? Sydäntemme asenteelle? Sillä siitähän suhtautumisessamme kanssaihmisiimme juuri on kyse, sydämenasenteesta.

Sydänoperaatio – Mutta Jeesus, voidaksemme noudattaa kaikkia noita rakkaudenkäskyjäsi taidamme kyllä tarvita jonkinlaisen sydänoperaation. Sydäntemme Hallitsija, pehmentäisitkö sydämemme jähmettyneet kohdat ja kovettumat?
Tai – tarvittaessa – antaisitko ihan uuden sydämen? Sellaisen joka kuulee, mitä Sinä haluat meidän kunkin oppivan. Oppivan ei vain sanoina, vaan syvälle, tekoihin saakka johtavana rakkaudenvirtana.
Sillä miten me muuten pystyisimme siunaamaan meitä loukkaavia, meistä pahaa puhuvia? Miten muuten pystyisimme rakastamaan ja antamaan niille, jotka meiltä jotain vievät, kysymättä tai pyytämättä?
Miten muuten me pystyisimme oppia rakastamaan kuten Sinä meitä rakastat? Ehdoitta.

Rakas Jumala, kiitos lupauksestasi:
“Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes.11:19)

Give A Little Love – Noah and the Whale

Tiedän etten näe kuolemaa
kunnes puhallan kaiken ilman keuhkoistani
kunnes viimeinen sointu on laulettu
tämä kaikki on haihtuvaa
mutta kaikki on hyvää
ja rakkauteni on koko olemisessani
ja olen jakanut kaiken mitä pystyin.

“Jos annat vähän rakkautta
voit saada vähän rakkautta itsellesikin
älä murra hänen sydäntään
Minun sydämeni on suurempi kuin maailma
ja vaikka elämä antoi sille ensin rakkauden
elämä ei ole kaikkein tärkeintä maailmassa
sillä elämä on ohikiitävää
mutta Minä rakastan sinua
ja Rakkauteni ympäröi sinut kuin eetteri
kaikessa mitä teet
mutta jos annat vähän rakkautta, voit myös saada rakkautta
älä särje hänen sydäntään.
Jos olet mitä rakastat ja teet mitä rakastat
Minä olen aina aurinkosi ja kuusi
ja jos jaat sydämelläsi, annat sydämelläsi
niin se mitä jaat maailmassa on se
mitä sinusta jää maailmaan”

Muut tekstit: Ps. 28: 1-2, 6-9, Joos. 24: 21-27 ja 2. Kun. 6: 8-23.