Rauha, meillekin…?

3.4.2018  Pääsiäisyllätyksiä – Nastakengät olivat jo menossa varastoon ja monotkin, kun pääsiäissunnuntaina oli maa näkyvissä ja lumet sulaneet lammikoiksi. Vaan mikä odottikaan toisena pääsiäispäivänä: maa kietoutui uudelleen valkeaan lumivaippaan, ja tänään aurinko sinitaivaalla kutsuu taas hohtaville hangille.
“Kiva kun pulkkasäät vielä jatkuvat”, totesi tiellä vastaan tullut, lastaan pulkalla vetävä äiti hymyillen.

 

Rauha teille -Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
    Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”  (Luuk. 24: 36-49)

“Minä tässä olen” Jeesus, elävänä, luita myöten fyysisesti heidän edessään...!
“Koskettakaa minua.” Hän syö kalaa heidän nähtensä.
Jeesuksella oli täysi työ saada opetuslapset uskomaan, että hän oli siinä todellisena, ylösnousseena; konkreettisena, ei minään kuvajaisena.
Mietin, millä tavoin opetuslapset mahtoivat ymmärtää ylösnousemus-käsitettä. Ja miten tätä ihmeellistä asiaa ylipäätään käsiteltiin ja käsitettiin noina aikoina.
Siinä, että ihmisen sielu ja henki jatkavat olemassaoloaan kuoleman jälkeen, ei varmaan useiden mielestä ole niin kummallista. Pikemminkin se voi tuntua monista luonnollisemmalta ajatukselta kuin ihmisen olemassaolo päättyisi viimeiseen hengenvetoon. Tämän puolesta puhuvat myös ne lukemattomat kokemukset, joita omaisilla on edesmenneistä rakkaistaan. Kokemukset, joissa on voitu aistia, kuinka ohut raja näkyvän ja näkymättömän maailman välillä itse asiassa onkaan.

Liki- ja kaukonäköiset  – Mutta uskoivatko ihmiset, ihan tavallinen kansa, Jeesuksen aikana ruumiin ylösnousemukseen? Kirjanoppineet jakaantuivat tässä eri leireihin: fariseukset uskoivat, saddukeukset eivät. Eräs brittiläinen raamatunopettaja totesi, että asian voi muistaa vaikkapa seuraavalla tavalla: fariseukset olivat onnellisia, koska he saattoivat sanoa “far I see” (näen kauas), kun taas saddukeukset olivat surullisia (=sad), sillä he ajattelivat kaiken päättyvän kuolemaan.
Vaikka elämmekin hyvin materialistis-tieteellistä aikaa, arvelisin että meidän aikanamme – ainakin Euroopan ulkopuolisissa maissa – on enemmän (tässä merkityksessä) ‘fareja’ kuin ‘sadeja’.

Joka tapauksessa, Jeesuksen opetuslapset saivat kokea Jeesuksen ylösnousemuksen mitä konkreettisemmin. Hän ilmestyi heille useamman kerran kuolemansa jälkeen.
Paavali kirjoitti tästä Teofilokselle:
Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. (Apt.1:1-3)

TodistajatOsoitettuaan opetuslapsille olevansa elävä ja todellinen, Jeesus sanoi heille: “Te olette tämän todistajat.”
Voi, miten he ikinä voisivat kellekään todistaa siitä, mitä he olivat omin silmin saaneet nähdä? Kuka ikinä voisi uskoa, kun he kertoisivat, että Jeesus oli noussut kuolleista? Varmaan tällaisia ajatuksia pyöri heidän mielessään.

Voima korkeudesta – Opetuslapset olivat iloisia ja innoissaan siitä, että Jeesus oli siinä heidän kanssaan, mutta hämmennys vei heiltä sanat suusta. Jeesus kuitenkin lupasi, että he saisivat Voiman. Voiman, joka antaisi heille sanat, sellaiset, joita kuulijat uskoisivat. Pyhä Henki toimisi heidän kauttaan niin että kuulijat vaikuttuisivat ja vakuuttuisivat.

Voimavaikutus – Mietin, millä tavoin itse koen Voiman vaikutuksen kuunnellessani jonkun julistajan puhetta. Mikä koskettaa, mikä tuo lähemmäs Jumalaa ja Hänen tuntemistaan? Monia julistajia monenlaisissa eri tilaisuuksissa on tullut kuultua viimeisten 14 vuoden aikana. Vaikeaa, jopa mahdotonta olisi löytää jotain yhteistä nimittäjää niille puheille/saarnoille/todistuksille, jotka ovat koskettaneet syvästi. Mutta uskon että niissä, jotka ovat tuntuneet uppoavan jonnekin syvälle sisimpään, on ollut Pyhän Hengen vahva vaikutus mukana.
Jostain puheesta on voinut tulla jokin itselle tärkeä oivallus jostain uskoon olennaisesti liittyvästä käsitteestä. Tai merkittävä uusi näkökulma tai ymmärrys jostain itselle hankalasta tai vaikeasta asiasta, sellaisesta, jota ei ole edes halunnut ajatella. (Minulle Jeesuksen ristinkuolema oli yksi sellainen.)
Tai sitten vain yksi yksittäinen lause, joka yllättäen, varoittamatta, on ‘iskenyt’ suoraan sisuksiin. Taikka tilaan on syntynyt vahva, rakkaudellinen ja kohottava, tajunnanlaajentava ilmapiiri. Syvä kokemus Jumalan Läsnäolosta ja Rakkaudesta.

Rakkauden voimalla – Paatoksellinen, kiihkeän manipuloivana kokemani julistaminen on saanut ottamaan etäisyyttä. Ehkä sellaistakin on joskus tarvittu, ja ehkä joskus vieläkin, tietyissä tilanteissa. Itsessäni sellainen on herättänyt pikemminkin vastustusta kuin synnintuntoa (jos puhuja on sellaiseen pyrkinyt). Ehkä minussa on sen verran kapinahenkeä. Tai sitten vain uskon niin vahvasti Jumalan kaikkivoittavaan Rakkauteen. Ja siihen, että Hän haluaa vetää meidät yhteyteensä nimenomaan Rakkaudellaan, joka saa meidät haluamaan elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Sillä tavoin koen että Hän on minut yhteyteensä kutsunut. Rakkauden voimalla.

David Wilkerson ja Nicky Cruz – Mieleen muistuu myös David Wilkerson ja entinen rikollisjengijohtaja Nicky Cruz. Nicky kertoo eräässä dokumentissa ensikohtaamisestaan D.W:n kanssa. Nicky oli uhannut tappaa D.W:n, mikäli tämä ei lopettaisi saarnaamistaan kadulla. D.W. totesi vain rauhallisesti jotenkin tähän tapaan: “Voit hakata minut vaikka 1000 osaan, mutta jokainen osa puhuisi sinulle Jumalan Rakkaudesta sinua kohtaan.”  Silloin jotain Nickyn sydämessä suli. Hän koki hengessään jotain, jonka hän koki hyvin todellisena ja jota hän ei voi kuvata muulla tavoin kuin näin: Jeesus tuli hänen luokseen, otti hänen sydämensä, hoiti sitä Rakkaudellaan ja asetti hellästi takaisin paikalleen.
Tuo kovaksikeitetty jenginjohtaja suli ja hän alkoi todistaa jengiläisille ja muille nuorille Jeesuksen ihmeellisestä, muuntavasta ja vapauttavasta Rakkaudesta. Ja siitä, kuinka Ylösnoussut Kristus elää ja on todellinen.

Ylösnoussut Kristus, on niin monia asioita mitä ihmettelen ja mietin, siitä mitä kaikkea opetit ja teit. Voisitko ilmestyä meillekin, selventää niitä  asioita, jotka meitä eniten askarruttavat ja – kuten sanoit opetuslapsillesi – sanoa:“Tätä minä tarkoitin”.
Avaisitko meidän mielemme ymmärtämään kirjoituksia ja Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa? Siinä määrin kuin meidän on hyvä tietää. Ettemme olisi puutteellisten ja joskus harhaan menevien omien aivoitustemme tai uskomustemme taikka tulkintojen varassa.

Varustus korkeudestaKristus, tahdot varmaan että mekin olisimme todistajiasi? Näyttäisitkö missä, milloin ja miten? Kiitos ettei meidän tarvitse yrittää omin voimin. Eihän siitä tulisikaan mitään. Kiitos että varustat meidät siihen, mitä olet meidän varallemme suunnitellut, mitä se sitten kulloinkin on. Anna Pyhän Hengen ohjata meitä toiminnassamme.
Vaikuttaisitko meissä myös niin, että voisimme olla todistajiasi ihan pelkällä olemisellamme, tavalla kohdata kanssakulkijoitamme, siinä miten elämme omaa elämäämme…
Kiitos että autat meitä löytämään tien, jonka olet meille valmistanut. 

Rauhanruhtinas, auttaisitko meitä kaikkia – korkeimpia päättäjiä myöten – löytämään kaikenylittävän Rauhasi sisimmästämme… ja levittämään sitä ympärillemme.
Niin että jokaisesta kodista, perheestä, yhteisöstä, joka läänistä, jokaisesta kansakunnasta ja joka mantereesta voisi tulla Sinun Rauhasi tyyssija . Tulisit meidänkin, kaikkien, keskuuteen ja toivottaisit: “Rauha teille”.

Kiitos Kristus siitä mitä Sinä olet tehnyt, mitä teet ja mitä tulet tekemään. 🙂

Adore Te, o mio Signore – Palvon Sinua Herrani

Mututuntumalla, arvaillen, koetin hieman kääntää laulun sanoja (kun en italiaa ole opiskellut).

“Palvon Sinua Herrani…
Henkäys joka parantaa sydämen…
Palvon Sinua, Elämän Lähde…
tämä henkäys
parantaa sydämen
läsnäolo, joka täyttää hengen…
Palvon Sinua, Elämän Lähde
ikuinen Kolminaisuus
lankean maahan Sinun läsnäolossasi…
maailma palaa jälleen elämään Sinussa”

Muut tekstit: Ps. 116: 1-, Sak. 8: 12-13 ja Ap. t. 13: 23-33.