1.1.2018  

Uuden Vuoden päivän kunniaksi saimme valkean lumipeitteen tänne maamme eteläiseen kolkkaankin! Vaikka näyttää jo iltaa kohden sulavan pois, aina tuntuu yhtä ihmeelliseltä, kuinka paljon valoa lumi voi tuoda maa-ilmaan.  

Tähtisikermä – Taivaan tähden – tai pikemminkin planeettojen konjunktion tähden – lähtivät 2000 v. sitten Idän tietäjät matkaan. Ei ollut lumen valoa, maa oli tumma Juudean yössä. Mutta kirkas tähtisikermä valaisi taivaltajien tien.

Betlehemissä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko  Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2: 1-12)

Miltei täysosuma –  niin lähelle löysi karavaanikulkue! Miettiessäni matkaa Jerusalemista Betlehemiin totesin, että saman verran kuin oli työmatkani kotikylän ja Hgin välillä: 1/2 tuntia pyörällä, 1,5 kävellen; kamelikyydillä jotain siltä väliltä. Aika hienosti suunnistettu, tulivat sentään kaukaa toisesta maasta. – Vai olivatko seuranneet yksinkertaisesti vain jotain kauppareittiä? Tai vain päätelleet, että löytäisivät juutalaisten Kuninkaan pääkaupungin  palatsista?
Järkeily ja demystifiointi voivat viedä kertomukselta sen kauneuden, mutta eivät sitä, että nuo tietäjät sittenkin olivat taivaallisessa johdatuksessa.
Tarkemman osoitteen saivat hallitsijalta, joka ei onnistunut juonessaan. Miten voisikaan jonkun maallisen hallitsijan toimet horjuttaa Kaikkivaltiaan suurta suunnitelmaa?

Tietäjät löysivät perheen ja lapsen, heittäytyivät maahan lapsen edessä, tiesivät: tässä oli Kuningas, joka oli tullut tuomaan Valon maan päälle.

Maailman Valo – Johannes kuvasi Kristuksen maailman valona jo evankeliuminsa alkuun:
“Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)
Ja kirjasi Jeesuksen 3 vuosikymmentä myöhemmin lausumat sanat:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8: 12)

Valo kanssamme – Eikä Valo tullut vain noille 2000 v. sitten eläneille Juudean ja Galilean asukkaille. Hän laskeutui taivaista ja nousi jälleen taivaisiin, mutta kuitenkin Hän on kanssamme, tänäkin päivänä, lupauksensa mukaan:
“En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.” (Joh. 14:18)
Ja Matteuksen kirjaamien lupausten mukaisesti:
“Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt.18:20)
“Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28)

Monet toisin uskovat ovat kuvanneet, kuinka he rukoiltuaan hartaasti tai epätoivoissaan  Jumalaa olivat nähneet häikäisevän kirkkaan Valon, ja kuinka he olivat tunnistaneet tuon Valon lähteen Jeesus Kristukseksi. He tunsivat Hänen valtava Rakkautensa heitä kohtaan, ja kokemus oli ollut heille käänteentekevä.

En ole aikaisemmin halunnut kirjoittaa eräästä tapahtumasta vuosien takaa, mutta kun se nyt tulee niin vahvasti mieleen, niin ehkä sittenkin kerron.
Pidin tuohon aikaan vielä kursseja, joita nykyään nimitetään uushenkisiksi (minusta vanha termi new age on edelleen osuvampi). Kerroin kuitenkin kursseillani aina, miten Jeesus Kristus oli tullut elämääni ja miten Hän on jokaisen kanssa, joka sitä vain tahtoo.

Lapissa – Minua pyydettiin Lappiin pitämään kurssia. Kurssin järjestäjällä oli miehensä kanssa kota kaukana Lapin erämaassa (sen käsityksen ainakin sain) ja hän ehdotti että kurssi pidettäisiin siellä. Ok, olisi uudenlainen kokemus.
Tusinan verran kurssilaisia istui tulen ympärillä kodassa. Mietin, mikä oli mahtanut tuoda erään osallistujan kurssille. Tervehtiessämme koin kuin hän olisi ollut suuren, raskaan kiven sisällä.
Tuntui mahdottomalta uskoa, kun Jeesus antoi ymmärtää, että juuri tuossa henkilössä tapahtuisi kurssin aikana suurin muutos. Kuinka se voisi olla mahdollista? Minusta kun vaikutti siltä, että hän oli  niin paksun ‘muurin’ sisällä, ettei mikään voisi sitä läpäistä.

Mökissä – Kurssiin kuului 4 kahdenkeskistä lyhyttä sessiota kunkin kurssilaisen kanssa. Tällä kurssilla sessiot olivat kodan lähellä olevassa pienessä mökissä. Sanoin että jokainen voisi siellä mökissä kertoa jos haluaa, että Jeesus ja Pyhä Henki ovat mukana sessiossa. Muitten ei tarvitse sitä tietää, koska jokainen tulisi mökkiin yksitellen. Kaikki muut halusivat, paitsi tuo henkilö joka tuntui olevan kuin kivimuurin ympäröimä.
En tiedä, mitä kurssilaiset olivat keskenään puhuneet teltassa, mutta tullessaan viimeiseen sessioon tuo henkilö totesi että nyt voisi ‘ne muutkin’ olla läsnä. Yllätyin siinä määrin että piti kysyä:  Jeesusko ja Pyhä Henki? – Niin, kuului lyhyt, vaisu vastaus.
Toisin kuin muiden kohdalla en havainnut Pyhän läsnäoloa, enkä aistinut mitään muutakaan. (Näin jälkeenpäin mietin, mahtoikohan johtua omasta ennakkoasenteestani tai uskon puutteestani.) Joka tapauksessa en olisi voinut yllättyä enempää kuin kohdatessamme seuraavana aamuna.

Saavuttuaan kodalle hän tuli kasvot säteilevinä halaamaan. Hän sanoi että olo oli sellainen että voisi halata kaikkia. Hänen koko olemuksensa oli täysin muuttunut. Hän veti minut syrjään ja kertoi, mitä hänelle oli edellisenä iltana tapahtunut.
Kun hän oli palannut mökistä kodalle, taivas ja maa olivat tummat, kodalle johtavan polun saattoi erottaa juuri ja juuri sen varrelle asetettuja pieniä öljylamppuja seuraten. Yhtäkkiä hänen yläpuolellaan oli ‘syttynyt’ valtavan kirkas valo. Hän ei voinut ymmärtää, mikä tuon valon oli saanut aikaan. Kuin joku olisi sytyttänyt valtavan valonheittäjän… mutta eihän täällä ole edes sähköä, hän ajatteli.
Hän ei kuitenkaan tuntenut pelkoa, päinvastoin, hänet täytti ennenkokematoman syvä rauha. Jonkin ajan kuluttua siinä valossa seistyään hän tunsi, kuinka kaikki ne asiat jotka olivat vuosikausia painaneet häntä vain valuivat pois. Hän tunsi olonsa keveäksi, vapaaksi ja onnelliseksi.
Hän sai kokea Vapahtajansa Rakkauden häntä kohtaan. Oi että olin onnellinen hänen puolestaan!
Ajattelen, että oli myös todella tärkeää, että tämä tapahtui ulkona eikä mökissä. Näin kummallekaan ei jäänyt mitään väärää käsitystä tai harhakuvaa siitä, mikä tai kuka tuon tapahtuneen oli saanut aikaan!
Kiitimme Kristusta, Valoamme, kaiken hyvän tuojaa. 

Valo tuli ja muutti tuon henkilön elämän. Tuo miltei vastentahtoinen myöntymys oli riittänyt. Taas opin jotain uutta Vapahtajastamme, Hänen Rakkaudestaan. Hän näkee syvälle sydämeemme, näkee kärsimyksemme, pelkomme ja taakkamme. Hän näkee niiden muurien läpi, joiden sisään olemme kätkeytyneet. Hän tahtoo vapauttaa, täyttää ja ympäröidä meidät Valollaan.
“Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” (Joh. 12:46)

Rakas Jumala, anna Tähtesi valaista polkumme. Johdata meitä löytämään Valo joka ei sula pois vaan joka sulattaa meistä elämän kovettamat kuorikerrokset.
Anna noiden Idän tietäjien kaltainen sydän, että tunnistaisimme pyhyytesi.

Kristus, kiitos että olet Valomme myös tämän uuden alkaneen vuoden aikana!
Vapauta meidät olemaan sellaisia, joiksi meidät on tarkoitettu, jollaisiksi haluat meidän tulevan. Jotta voisimme säteillä Sinun Rakkauttasi ja Valoasi tähän maailmaamme. Kirkkauden Kuningas, kiitos, että olet kanssamme.

We three kings of Orient are – Jennifer Avalon

https://www.youtube.com/watch?v=k8mjRxkMBkE

“Olemme kolme Idän kuningasta
tuomme lahjoja, matkaamme kaukaa
ketojen ja lähteiden, nummien ja vuorten kautta
seuraten tuota tähteä
oi ihmeellinen, voimallinen tähti
kuninkaallista kauneutta hohtava
länteen johtava, kuitenkin etenevä
johdata meitä täydellisen Valon luo
syntynyt on lapsi Betlehemin tasangoilla
kultaa viemme kruunataksemme hänet
ikuisen Kuninkaan, ikuisesti meitä hallitsevan
frankinsensia haluamme antaa
suitsuketta jumalaista
rukoukseen ja palvontaan yhtyköön kaikki
palvomaan Jumalaa korkeuksissa
ihmeellinen, voimallinen tähti
johdata meität täydellisen Valon luo”

Muita Loppiaistekstejä: Ps. 72: 1-3, 8-12, Miika 4: 1-4 ja 1.Tim. 3: 16 ja Luuk. 11: 29-32.”