9.12.2017 
Jumalan valtakunta keskellänne – Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: “Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ‘Se on täällä’, tai: ‘Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
Opetuslapsilleen hän sanoi:
”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” (Luuk. 17: 20-24)
Kun 1.12.2014 bloggasin tuosta evankeliumitekstistä, huomioni kiinnittyi heti uuteen käännökseen, jonka mukaan Jeesus sanoi: “Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Samoin kävin tällä kertaa. Taas mietin, kuinka se poikkeaa monista muista käännöksistä, joissa Jeesus sanoo: “Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. Ei siis ainoastaan keskellämme vaan myös hyvin henkilökohtaisella tavalla – meissä.
“Älkää juosko perässä” – Minkä perässä me juoksemme tänä päivänä, tänä adventinaikana…?
Milloin ylipäätään jäädä paikoilleen, milloin lähteä liikkeelle? Maltanko olla lähtemättä, jos tunnen ettei ole aika lähteä? Entä olenko ihan varmasti ollut kuulolla, kun aina vaan tuntuu että on aika pysyä paikallaan? Jos olenkin missannut jotain? Aika ajoin tällaisia pohdiskelen, helposti lähtemiseen taipuvainen tyyppi kun olen aina ollut.
On kulunut jo 5 v siitä, kun viimeksi olen ollut matkalla johon olen kokenut johdatusta lähteä. Tuolloin koin tehtäväksi mennä rukoilemaan kohdemaan ja siellä asuvien ihmisten puolesta. Varasin lennot ja majoitukset puoli vuotta ennen sitä ajankohtaa, jolloin koin että tuli matkustaa. Syy tuohon ajankohtaan selvisi minulle ja mukana tulleille ystävilleni kuitenkin vasta saapumista seuranneena päivänä: tuolloin Gazasta ammuttu raketti kantautui 1. kerran Betlehemin edustalle saakka. (Siihenastiset raketit olivat kaikki päätyneet Gazan lähistölle). Toinen samana päivänä Gazasta ammuttu raketti olisi osunut Jerusalemiin ja mitä ilmeisemmin saanut siellä tuhoa aikaan, jollei israelilaisten torjuntajärjestelmä olisi saanut sitä torjuttua. Näiden seurauksena Israelin armeija teki ilmahyökkäyksen ja siirsi tankkejaan Gazan rajalle. Aloimme rukoilla syntyneen konfliktitilanteen puolesta. Kukaan ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Jerusalemissa oli noita kahta Gazasta ammuttua rakettia seuranneena päivänä tunnelma, jollaista en ollut koskaan ennen siellä tuntenut. Noustessamme vanhankaupungin muurin vierellä olevaa lähes autiota katua, oli kuin olisimme jonkinlaisten pumpulipallon sisällä. Emme voineet ymmärtää tuota tunnelmaa muulla tavoin kuin päättelemällä, että Jerusalem oli juuri nyt ympäri maailmaa tulevien rukousten kannattelema.
Tulitauko (jota kesti 2 v.) solmittiin 3 pv ennen kuin palasimme Suomeen.
Rukouksia Lähi-idän puolesta – Mihin Trumpin 3 pv. sitten tekemä päätös tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi johtaa? Syntyneet yhteenotot olivat odotettavissa. Mutta mitä on tulossa?
Omalla kohdallani olen lähtemisen sijaan kokenut, että nyt on aika kotoa käsin rukoilla päivittäin Lähi-idän tilanteen puolesta.
Kannateltaisiinko yhdessä Jerusalemia ja koko Lähi-itää rukouksin?
Rukoillaanko, että Jumalan valtakunta, joka on sisäisesti meissä ja keskellämme, saisi murtautua esiin, näkyväksi ja tuntuvaksi? Että Kristuksen rauha laskeutuisi tähän levottomaan maailmaamme.
Jeesus sanoi: “Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:27)
Kirkkauden Kuningas, toisitko kirkkautesi sinne, missä on pimeää ja hämärää? Ilmetyisitkö sinne, missä Sinua eniten kaivataan ja tarvitaan?
Rauhan Ruhtinas, suo rauhasi kasvaa sydämissämme, ympärillämme ja kaikkialla maailmassa. Auta meitä vaalimaan sisällämme ja ympärillämme rauhaisaa joulunodotusta.
Joulua lähestyessämme auta meitä myös olemaan sisäisesti kuulolla sen suhteen, milloin on hyvä lähteä esim. jotakuta yksinäistä tapaamaan tai ojentamaan auttava käsi tarvitsevalle. Auta meitä myös huomaamaan, milloin on aika hiljentää vauhtia, rauhoittua ja jäädä paikoilleen. Ettemme juoksisi turhan perässä.
Henkesi ja Rauhasi sisäisesti meissä ja keskellämme… anna meidän tuntea, löytää ja nähdä se. Kokea Rauhasi todellisuus. Kiitos Sinulle Kristus.
Children, go where I send thee – A cappella -yhtye Home Free svengailee Kenny Rogersin kanssa…
… tämän riimittelyn suomentaminen ei meikäläiseltä luonnistu… tässä kömpelöä yritystä:
“Lapset, lähtekää sinne minne teidät lähetän
yksittäin kuten se yksi pieni lapsi
joka syntyi neitsyt Marialle Betlehemissä
kaksin kuten Paavalin ja Silaksen
kolmistaan heprealaisille lapsille
nelistään kuin ne neljä jotka seisoivat ovella
viisin kuin evankeliuminsaarnaajat
kuusin kuin ne kuusi joita ei saatu kuntoon
seitsemittäin kuin ne seitsemän jotka eivät tulleet taivaaseen
kahdeksittain kuten ne kahdeksan jotka seisoivat portilla
ja kaikki sai alkunsa seimestä…
pienestä lapsesta joka syntyi
neitsyt Marialle Betlehemissä”
Muut tekstit: Ps. 80: 15-20, Jes. 44: 6-8 ja Jaak. 5: 7-11.