2.10.2017  

Näköaloja – Yllättävä juttu oli bongata Nuuksion erämaassa puiden lomista kiikarilla Linnanmäen Maailmanpyörä, Kallion kirkko ja Pasilan torni. Kuvaan en saanut niitä näkyviin, mutta sitä katsellessa mietin, kuinka oikeastaan riippuu katsojasta, pitääkö jotakin asiaa (kuten tuota välimatkaa) pienenä vai suurena, näkeekö jonkin asian (esim. tuon metsän) erottavana tai yhdistävänä.

Mikä on todellista? – Kukaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.   (Kol. 2: 16-23)

Juhla-aikoihin ja niiden viettoon liittyy usein traditioita, muistoja ja niiden mukanaan tuomia tunteita. Lapsuuden ja nuoruuden muistoista voi säteillä valoa taikka ne voivat luoda varjoja juhlapyhien viettoon.
Itselläni on vain valoisia muistoja ja kokemuksia juhlapäivien ja -aikojen vietoista. (Jos on ollut negatiivisia kokemuksia, olen ne autuaasti unohtanut!) Varmaan siitä johtuu, että perheen ja ystävien kanssa vietetyt juhlat ovat minulle vuoden kohokohtia. Tuntuu hyvältä, kun niitä (henk.koht. juhlia, juhlapyhiä ym.) saa suunnitella ja toteuttaa ilman ulkoapäin tulevia sääntöjä, rajoituksia ja odotuksia. Toiveita (esim. ruokailun suhteen) voi kysellä ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan.

Kristityn vapaus – Jumalanpalveluksissa ja muissa kristillisissä tapahtumissa ja juhlissa meillä on – onneksi – tuo sama vapaus, josta Paavali kirjoittaa kolossalaisille. Liturgiaa, Sanaa, hiljaista rukousta, Pyhän Hengen läsnäoloa, hengellisiä lauluja tai virsiä, paastoamista tai ei… – saa valita sen, minkä kokee itselleen luontevaksi ja läheiseksi; mikä tuo lähemmäs Jumalaa ja Hänen tuntemistaan.

Vain varjoa tulevasta – Jos joku selittäisi, että tämä tai tuo on se ainoa ja oikea tapa palvella Jumalaa tai viettää juhla-aikoja, voisi mieleen nousta yllä oleva Paavalin toteamus: “Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista”.
Eikö olennaista kuitenkin ole, että muistetaan, kiitetään ja juhlitaan sitä, että meillä on Taivaallinen Isä, jonka Rakkaus meitä kohtaan on käsittämättömän suuri, ja Taivaallinen Ystävä, Jumalan Poika, joka kutsuu meitä seuraajiaan mm. veljikseen/sisarikseen, ja Pyhä Henki, joka on annettu johdattamaan meitä?

Kuin kuvastimesta – Ihanaa on minusta ajatella, mitä Paavali kirjoittaa korinttolaisille:
“Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.”
Että meidän jumalanpalveluksemme on vain varjoa siitä, mitä on Hänen kohtaamisensa kasvoista kasvoihin… – huikea juttu minusta!

Pää, nivelet ja jänteet – Paavali kuvaa Kristuksen todellisuutta monin tavoin. Yllä olevassa kirjeessään fysiologisesti: Kristus on pää, joka pitää koossa koko ruumista, Häneen uskovia, jänteidensä ja niveliensä avulla.
Ajattelematta nivelongelmiani aloin ihan tosissaan pohtia: mahtaisinko mahtua jänne- tai nivelporukkaan? Onko ajattelutapani & toimintani yhdistävää vai erottavaa?
Vaikka niin toivoisin, että katsoisimme siihen mikä meitä yhdistää, saattavat mieleni, puheeni ja tekoni kuitenkin toimia juuri toiseen suuntaan… – Tunnistanko, milloin omat tai toisen asenteet ja mielenilmaisut ovat yhdistäviä, milloin eri joukkoihin jakavia?

Pois maailman alkuvoimien ulottuvilta – Millaiset voimat mahtavatkaan huomaamattamme pyöritellä ja ohjailla asenteitamme, käsityksiämme ja toimintaamme tällä Planeetallamme?
Kun maamme ja maailmamme menoa katselee, jakautuminen eri ryhmiin ja mielipiteisiin on niin vahvaa, etten eläessäni muista tällaista kokeneeni.
Sitä voi tarkastella poliittiselta tai psykologiselta kannalta. Hengellisestä näkökulmasta voi ajatella Kristuksen yhdistävää ja koossa pitävää voimaa. Ja miettiä myös, millaiset asiat vievät meitä erilleen Hänestä ja toisistamme.    

Yhdistävä ja erottava – Kristuksen päävastustaja on kreikankiel. nimensä mukaan ‘hajottaja’ tai ‘erilleen heittäjä’.
Joskus voi olla helpompaa tarkastella tilannetta ei vain opituista ja sisäistetyistä asenteista käsin vaan ikään kuin ulkoapäin: millaiset asiat vaikuttavat meihin ja saavat meidät ajattelemaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla?
Tuota erottavaa ja hajottavaa voimaa ajatellen herää kysymys: eikö meistä muka löydy voimaa vastustaa ‘erilleen heittäjän’ vaikutuksia? Emmekö kuulu Taivaallisen Kuninkaan perheeseen, Kristuksen Valtakunnan vaikutuspiiriin? Emmekö ole kytkeytyneet parhaaseen mahdolliseen Voimanlähteeseen? – Sen kun muistaa, eihän siinä vastustaja voi kuin vikistä.

Voisiko kristityn vapaus olla sitä, että voimme katsoa Kristukseen ja kiittää Häntä siitä, että Hän yhdistää meidät yhdeksi perheeksi? 

Kristus, kiitos että olet Vapahtajamme. Kiitos siitä vapaudesta, jonka olet meille lunastanut. Kiitos yhdistävästä ja koossa pitävästä Voimastasi.
Vedä meitä lähempään tuntemiseesi. Anna Rakkautesi ja Rauhasi vahvistua sydämissämme.  

Freedom reigns – Jason Upton

“Siellä missä Herran Henki on, on vapaus
jos olet väsynyt ja janoinen, on vapaus
Jeesus hallitsee täällä
laupeuden ja armon sateita laskeutuu jokaisen kasvoille
kun kohotamme katseemme Jeesukseen, siinä on vapaus
mikä sinua painaakin, minkä kanssa kamppailetkin – vapaus
Herra katselee meitä Maan päällä olevia
etsien sydäntä joka olisi täysin Hänen”

Muut tekstit: Ps. 119: 97-104, Aam. 5: 21-24 ja Kol. 2: 16-23 ja Mark. 2: 18-22