12.8.2017      

Miten ihanista, lempeistä kesäsäistä olemmekaan saaneet nauttia! Ilma kuin pehmoinen silkki iholla. – Lauantaina Hgin Mustasaaren päivänohjelmaan tuli kuitenkin yllättäen muutos, kun työntekijät tulivat ilmoittamaan, että saari evakuoidaan lähestyvän poikkeuksellisen voimakkaan myrskyn ja trombien vuoksi ja että viimeinen lauttakuljetus mantereelle lähtee runsaan tunnin normaalia aikaisemmin. Saaren vierailijoita kehotettiin kuitenkin lähtemään jo aikaisemmilla vuoroilla siltä varalta, että myrsky tulisi kohdalle aikaisemmin. Kerrottiin myös turvallisuustoimintatavat, mikäli myrsky iskisi saaressa ollessamme.
Mietin millä tavoin trombit mahtaisivat heitellä pyörääni rantaraitilla, varsinkin kahdella ponttonisillalla (tosi painavat perusteet pitäisi olla, jotta luopuisin rakkaasta merenrantareitistäni). – Oli kuitenkin niin ihana päivä ja jotenkin vaan vahva luottamus turvalliseen kotimatkaan, etten raaskinut lähteä saaresta aiemmin (vaikka saaren henkilökunta meille sitä useamman kerran suositteli).
Ennen viimeistä lauttavuoroa vielä nopea pulahdus mereen. Munkan uimarannan kohdalla aurinko paistoi vielä niin suloisesti että arvelin että tässä ehtii uida vähän pitempäänkin ennen myrskyn saapumista. – Oi miten ihanasti virkisti!
Loppumatkalla huomasin pyöräileväni kohti uhkaavannäköisiä pilviä ja jyrähtelyjä. – Olisi kyllä tosi kiva jos voisit rakas Luoja pidätellä sadetta kunnes olen kotona…
Kotipihalla järjestin kalusteet myrsky-ystävällisempään tilaan ja menin sisään. Samalla hetkellä alkoi pisaroida, taivas mustui hetkessä, tuulenpuuskat taivuttivat puita kaarelle ja heittivät rankkasadetta vaakasuorana. Kymmenet salamat iskivät valtavin rysähdyksin joka puolella.
Vasta tuolloin tajusin, millaiseksi kotimatkani olisi muuttunut, jos myrsky olisi tullut kohdalle pyöräillessäni! Reitilläni ei ollut mitään, minkä suojaan hakeutua, ainoastaan puita (eikä sellaisten alle menemistä suositella ukkossäällä). Kyllä olisin pelännyt tuossa salamasuihkussa! Sitä katsellessa – turvallisesti ikkunan takaa – kiitollisuus täytti mielen.

Tunnemyrskyä Nasaretissa  –  Jeesus sanoi:
”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.   (Luuk. 4: 23-30)

Jeesus sai kotikaupunkinsa asukkaat hikeentymään. Ensin he ihmettelivät ja ihailivat hänen opetustaan synagogassa, mutta sitten alkoi supina ja nurina: hei, eikö tämä ole meidän kylän poikia! Mikä hän oikein luulee olevansa!
Jeesus alkoi mainita esimerkkejä niistä kerroista, jolloin Jumala ei ollut toiminut heidän maassaan vaan muitten kansojen keskuudessa. Siitähän  väki hiiltyi aggressiiviseksi; syntyi lynkkausmeininki.
Minuun tekee vaikutuksen tuo, kuinka Jeesus vain kulki tyynesti raivoavan väkijoukon läpi, karisti Nasaretin tomut sandaaleistaan ja jatkoi matkaansa.  

Ruandassa, Nyagatare – nimisessä kaupungissa vuosia sitten, tulkkinani toimi parina päivänä eräs räätäli. Hän halusi viedä minut tapaamaan erästä tuntemaansa naista. Räätäli kertoi, että nainen ei ollut pystynyt kohottamaan käsivarttaan moneen vuoteen.
Tultuamme naisen asunnolle nainen näytti, kuinka hän ei pystynyt liikuttamaan oikeaa käsivarttaan kuin hieman. Pienikin liike aiheutti viiltävää kipua.
Kerroin hänelle evankeliumista kertomuksen, jossa Jeesus parantaa erään naisen. Sitten kysyin, haluaisiko hän että pyytäisimme, että Jeesus parantaisi hänen kätensä. Kyllä, tätä nainen toivoi.
Rukoilimme tulkkini kanssa naisen käden puolesta. Rukoiltuamme nainen nosti käsivartensa vaivatta ilman minkäänlaista kipua monet kerrat korkealle ilmaan. Voi sitä riemua! Aluksi hieman varaukselliselta vaikuttaneen naisen säteilevällä ilolla ei ollut rajoja! Kiitimme Jeesusta parantumisesta.
En tiedä, oliko tuo nainen aiemmin toiminut ompelijana räätälin verstaalla, en kysynyt. Joka tapauksessa käsityöläisenä räätäli tiesi arvostaa käsien toimivuutta. – Kun joitakin päiviä myöhemmin olin lähdössä kaupungista ja odotin pääkaupunkiin kulkevaa bussia, räätäli tuli juoksujalkaa bussipysäkille (mistä mahtoikaan tietää että olisin siinä): Hän kertoi että tuo nainen oli lähettänyt hänet kertomaan minulle, että käsi on edelleen terve. Sanoin että olipa ihana kuulla. Mutta – varmistaakseni ettei jäisi mitään epäselvyyksiä siitä, mistä parantuminen oli tullut – pyysin räätäliä välittämään naiselle terveisinäni että kiitetään yhdessä Parantajaamme Jeesusta: Hän on ihmeellinen.

Olen useammankin kerran ihmetellyt sitä vahvaa uskoa ja luottamusta, joka afrikkalaisilla on muzungujen (muualta tulleiden valkoihoisten) rukouksiin. Mutta toisaalta kyllähän meillä täällä Suomessakin usein uskotaan muista maista tulevien Jumalan palvelijoiden rukouksiin, opetuksiin ja julistuksiin vahvemmin kuin oman maan vastaaviin…

Rakas Taivaallinen Isämme, kiitos että Sinä olet kanssamme, kaikkialla, kaikissa tilanteissa. Auta meitä luottaen katsomaan Sinuun. Rohkaise meitä vastaanottamaan siunauksiasi. Tänäänkin, tässä ja nyt.

André Crouch kertoo videon alussa tarinansa. Kun hän oli 11v., hänen isäänsä pyydettiin pienen maalaiskirkon pastoriksi. Koska srk:lla ei ollut muusikkoa, Andrén isä kutsui poikansa srk:n eteen ja kysyi tältä: “Jos Jumala antaisi sinulle muusikon lahjan, käyttäisitkö sitä Hänen kunniakseen?” Poika katsoi isäänsä ja sanoi: “Joo isi”. Isä rukoili Andrén puolesta ja 2 vkoa myöhemmin laittoi pojan pianon ääreen soittamaan. – Siitä alkoi 7 Grammy -palkintoa voittaneen gospel -muusikon ura.

Through it all – André Crouch

“Minulla on ollut monia kyyneliä ja suruja
ollut kysymyksiä huomisesta
on ollut aikoja, jolloin en erottanut oikeaa väärästä
mutta joka tilanteessa Jumala lohdutti minua siunaten:
koettelemusten kautta vahvistuisin
olen ollut monissa paikoissa, nähnyt monia kasvoja
mutta oli aikoja, jolloin tunsin itseni niin yksinäiseksi
mutta noina kallisarvoisina yksinäisinä hetkinäni
Jeesus kertoi minulle että olen Hänen omansa
kaiken kautta opin luottamaan Jeesukseen
opin luottamaan Jumalaan ja Hänen Sanaansa
olen ollut vuorilla, ollut laaksoissa
kiitän Häntä vuorista, laaksoista ja myrskyistä
joiden kautta Hän on minua kuljettanut
sillä jollei minulla koskaan olisi ollut ongelmia
en tietäisi mitä Jumala voi tehdä
mitä usko ja Hänen Sanansa voivat tehdä
Voit kiittää Häntä vuorista, laaksoista ja myrskyistä
joiden kautta Hän on kuljettanut sinua
sillä jollei sinulla olisi ollut ongelmia
et tietäisi mitä Jumala, usko ja Hänen Sanansa voivat tehdä”

Muut tekstit:  Ps. 81: 9-17, Jer. 6: 16-19 ja Room. 11: 17-24.