Se on Herra! – Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
    Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
    Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
    Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
    Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.   (Joh. 21: 1-14)

Millainen oli se Jeesuksen ylösnousemuskeho, jossa hän ilmestyi opetuslapsilleen? Millä tavoin Jeesuksen ylösnousemuskeho oli erilainen/erinäköinen kuin hänen fyysinen kehonsa oli ollut? (Yleensä puhutaan Jeesuksen ylösnousemusruumiista, mutta minulle sana keho kuvaa elävää, ruumis kuollutta.)
En ole nähnyt enkä kuullut tätä pohdittavan missään. Itse huomaan alkavani miettiä sitä usein kun eteen tulee Jeesuksen ylösnousemustekstejä.

Miksi opetuslapset (Maria Jeesuksen haudan luona, 2 opetuslasta Emmauksen tiellä, ja yllä olevat opetuslapset järvellä) eivät ensin tunnistaneet ylösnoussutta Mestariaan? Vasta kun Jeesus puhui, he tunsivat Hänet. 
Tuomakselle puolestaan selvisi Jeesuksen ylösnousemuskehon konkretia ylähuoneella vasta saadessaan työntää sormensa Jeesuksen haavoihin.

Tiberiaan rannalla opetuslapset koettivat saada ristiriitaisiin ajatuksiinsa jotain tolkkua:
Meidän Herramme on valmistanut meille aterian – mutta hänhän kuoli ristillä… ja tässä hän kuitenkin on taas kanssamme…
Hän tarjoaa meille leipää – aivan kuten ennen kuolemaansa… kuinka tämä kaikki on mahdollista…???

Hämmennykseltään he eivät uskaltaneet kysyä. Vaikka olivatkin Mestarinsa seurassa monenlaisia ihmeitä nähneet ja kokeneet, tämä oli jotain niin käsittämätöntä, että se laittoi hiljaisiksi, Pietarinkin.
Joka tapauksessa he kaikki saivat kuitenkin varmastikin paljon lohdutusta ja rohkaisua siitä, että heidän Rabbinsa tuli heidän luokseen ja osoitti, kuinka Hän välittää ja huolehtii heistä.

Johannes tunnisti Jeesuksen tämän kehotuksesta heittää verkot veteen sekä runsaasta kalasaaliista, Pietari Johanneksen toteamuksesta “Se on Herra”.
Jos Herra ilmestyisi Saarijärven, Pyhäjärven tai Kyyjärven rannalle, taikka keskelle jotain urbaania asuinaluettamme, tunnistaisimmeko Hänet? Miten hän meille ilmestyisi? Mistä tunnistaisimme Hänet Herraksi?

Onko Jeesus Kristus keskellämme, ilman että huomaamme?
Kutsuuko Hän meitäkin aterioimaan kanssaan? – Mitä se voisi tänä päivänä meille  merkitä?

Monilla on ollut elämänsä varrella jokin kokemus (tai useampia), joka on  saattanut jättää samankaltaisen hämmennyksen valtaan kuin nuo 7 kaverusta Tiberiaanjärven rannalla. Tai sitten tuonut sanoinkuvaamattoman rauhan. Tuollaisesta kohtaamisesta ei ehkä ole halunnut kertoa muille, koska se on koettu niin henkilökohtaisina tai on oltu huolissaan siitä, mitä muut ajattelisivat jos kertoisi. Jotkut ovat kuitenkin kertoneet, haluten välittää muille sitä, mikä itselle on tullut todeksi: Hän elää, Hän on kanssamme, Hän näkee tilanteemme, Hän lohduttaa, rohkaisee, auttaa ja vahvistaa. 

Millä tavoin – Jumala tietää, mitä me kulloinkin tarvitsemme; millä tavoin tulla luoksemme, minkä kautta  koskettaa meitä. Raamatun kirjoituksia lukiessa tai kuullessa, rukouksessa tai ihan arkisessakin tilanteessa. Joskus saattaa syvän kriisin tai toivottomuuden tilaan yllättäen laskeutua ääretön rauha sydämeen. Sisimmässään tietää, Kenelle suunnata kiitoksensa.

Jeesuksen ilmestyminen ylösnousemuskehossaan opetuslapsilleen, todellisena ja toimivana, leipää  ojentavana – niin Emmauksessa kuin Tiberiaan rannalla, on asia johon (vaikka kuinka haluaisi ymmärtää) ei taida saada tässä maallisessa kehossa saada tyydyttävää selitystä. – Kuten siihenkään, millä tavoin Jeesuksen ylösnousemuskeho oli erilainen kuin se, millaisena Hän on ilmestynyt lukemattomille ihmisille taivaaseenastumisensa jälkeen.

Lukuisat muslimit ovat tunnistaneet Jeesuksen tämän ilmestyessä heille rukouksessa, visiossa tai unessa. Ne, jotka eivät ole tunnistaneet, ovat hämmentyneinä kysyneet huoneeseensa ilmestyneeltä kirkkaalta, valoa hohtavalta mieheltä, kuka hän on. Silloin Jeesus on kertonut heille nimensä, ja monille vielä lisännyt: “Seuraa Minua.”
Niille, jotka ovat kertoneet julkisesti visiostaan/unestaan, kokemus Ylösnousseen valtavasta Rakkaudesta  on ollut niin vahva ja todellinen, että he ovat jättäneet islamin ja alkaneet seurata Kristusta ja Hänen opetuksiaan.
Näistä kuvauksista voi päätellä, että vaikka kohtaamiset ovat olleet hyvin konkreettisen tuntuisia, Jeesuksen ilmestyminen ‘taivaskehossaan’ (taivaaseenastumisensa jälkeen siis) on kuitenkin siinä määrin enemmän hengellinen kuin aineellinen, että nykyajan tuomaille tuskin tarjottaisiin tilaisuutta työntää sormeaan Hänen haavoihinsa.

Vain hengellistä? – Onko se, mitä Jeesus tässä taivaallisessa olomuodossaan haluaa meille tarjota, pelkästään hengellistä? – Monet ovat kokeneet jopa fyysistä parantumista Herran Pyhällä Aterialla.  Ehtoollisella on ihmeellinen, salattu vaikutus. Sekin, mitä Ehtoollisella tapahtuu, on Jumalan suurta mysteeriä.

Mietin välillä myös sitä, millainen Jeesus Kristuksen olemus mahtaa olla silloin, kun Hän tulee takaisin ilmestyen ei vain yhdelle ihmiselle yksityisesti, vaan kaikille… niin että kaikki saavat nähdä Hänet. – Mistä me tunnistamme Hänet oikeaksi Messiaaksi?
Verratessaan itseään paimeneksi Jeesus sanoo, että paimen kulkee edellä, ja lampaat seuraavat häntä,  koska tuntevat hänen äänensä.

Mutta nämä kaikki pohdintani Jeesuksen kehojen eroista ovat vain ajatustenpyörittelyä. Vaikka kaikenlaista voi ajatella ja spekuloida, taitavat nämä asiat loppujen lopuksi kuitenkin jäädä Jumalan mysteereiksi. Olennaista taitaa olla ennemminkin se, että tietää/uskoo Jeesus Kristuksen yhä elävän ja vaikuttavan keskellämme.
Tai jos tuo tuntuu omalla kohdallasi mahdottomalta ajatukselta, voithan kuitenkin päättää olevasi avoin: pyytää että Hän osoittaa – tavalla tai toisella – todellisuutensa. Niin olennaisesta asiasta kun on kyse, kannattaa pitää mieli ja sydän avoinna…

Kaikkivaltias, Sinä näet hämmennyksemme monenlaisten asioiden edessä, monenlaisissa tilanteissa.
Valaise mielemme ja sydämemme. Näytä meille, mikä on olennaista; mitä meidän kuuluu etsiä, mihin kiinnittää huomiomme, mitä tunnistaa. Mitä Sinä haluat meidän tietävän ja ymmärtävän.
Kiitos, Rakkaudestasi! Kiitos siitä, mitä haluat tarjota – meillekin!

************

Ps. Yllä olevaa tekstiä naputtelin viime viikolla vähän kerrallaan, vielä pääsiäislauantainakin. Mutta Pääsiäisyönä, unen aikana, tapahtui jotain…  – oli kuin kaikki pohdiskeluni olisi vain työnnetty syrjään.
Pääsiäisyönä olin ollut tunnelmallisessa messussa. Pimeään kirkkosaliin levisi valo   vähitellen kynttilöiden ja tuohusten sytyttämisen myötä; kaunista musiikkia ja laulua; osallistuimme Ehtoolliseen, Ylösnousseen pyhälle aterialle; ja messun jälkeen vielä seurakunnan henkilökunnan valmistamalle pääsiäisaterialle srk-salissa.
Saavuttuani kotiin aamuyön tunteina uneen pääsyä joutui odottamaan, ja monenlaiset asiat pyörivät vielä mielessä.
Mutta aamulla herätessäni yllätyin: mielessäni soi ylistyslaulu, jonka olin kuullut 1. kerran 14 v. sitten, mutta jota en ollut pitkään aikaan kuullut. Koko olemukseni soi tuota laulua, uudestaan ja uudestaan. Oli kuin joka soluni olisi resonoinut laulun sanojen ja sävelen kanssa: “Holy, holy are You Lord God Almighty…”.  Ikään kuin en itse olisi tehnyt mitään… annoin sen vain soida. Oli monta tuntia aikaa siihen, kunnes kattaisin pääsiäispöydän vieraille, joten sain viipyä pitkään tuossa olotilassa. Vain olla ja antaa laulun soida sisimmässäni.
Kuten eräs ystäväni totesi: Ylösnousemusjuhlassa on jotain aivan erityistä.