Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2017

Valo kaikille

30.1.2017  – Lunta tuli taas, ihanaa! Suloista kävellä vastasataneella, puhtaalla hangella. Lasten riemu nuoskalumileikeissä; vanhemmat helpottuneita, kun voi taas kävellä liukastelematta. 🙂

                    

Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi!
Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.  (
Ps. 48: 11-15)

Valo lahjaksi – Pian on taas pääkaupungissa messut, joilla on tarjolla monenlaisia ideologioita, filosofioita, uskomus- ja uskonsuuntauksia sekä hoitoja, ja näihin liittyviä koulutuksia, kursseja ynnä niihin liittyvää materiaalia ja oheistarviketta. Annetaan ymmärtää että juuri tietynlaisen menetelmän, kurssin tai koulutuksen avulla voidaan saavuttaa mielenrauha, ilo, tyytyväisyys, terveys, valaistuminen tai jokin muu toivottu päämäärä.
On kuitenkin yksi asia, jonka saamiseksi ei edellytetä mitään menetelmiä, kursseja eikä mitään materiaalista. Valo, joka tuli keskuuteemme, lahja, joka on kaikille tarkoitettu. Halukkuus riittää: se, haluammeko kulkea Hänen kanssaan, Hänen viitoittamaa tietään. Haluammeko elää Hänessä, Taivaan Valossa.
Paavalin sanoin: “Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.”

Kristus, olet kutsunut meidät olemaan valoinasi täällä Maan päällä. Anna Sinun Valosi loistaa sydämissämme!

Go Light Your World – Kathy Troccoli

“Joka sielussa on kynttilä
jotkut palavat kirkkaasti, jotkut himmeästi ja kylmästi
on Henki, joka tuo tulen, sytyttää kynttilän
ja asettuu siihen asumaan

joten kanna kynttilääsi, juokse sinne missä on pimeää

etsi avuttomat, hämmentyneet ja runnellut

pidä kynttilääsi näkyvillä

ota kynttiläsi ja lähde valaisemaan maailmaasi

näe kuinka turhautunut veljesi

yritti sytyttää kynttilänsä jollain toisella tavalla

näe kuinka riistetty sisaresi, jolle on valehdeltu

yhä pitelee sammunutta kynttiläänsä

sillä me olemme perhe, jonka sydän hehkuu
nostetaan siis kynttilämme ja valaistaan taivas
rukoillen Isäämme Jeesuksen nimessä:
tee meistä pimeää valaiseva majakka
otathan kynttiläsi, lähdethän valaisemaan maailmaa”

Muut Kynttilänpäivän tekstit löydät blogista 28.1.2014 otsikolla  Kirkkauden säteily.
Kynttilänpäivän aiheita on myös bloggauksissa Jumalan säteily, 2.2.2015 ja Kirkkauden kasvot 25.1.2016.

Valoisaa Kynttilänpäivää! 🙂 

Pelosta luottamukseen

23.1.2017           Genesaretinjärvi

Jumalan Poika – Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
    Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”
Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”

    Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”  (
Matt. 14: 22–33)

Vuorelle – Jeesus oli jo aiemmin tuona päivänä koettanut vetäytyä hiljaisuuteen, kuultuaan Johannes Kastajan kuolemasta.  Hän ei kuitenkaan saanut siihen tilaisuutta, kun väkijoukko seurasi hänen perässään. Jeesus sääli heitä, paransi sairaat ja tarjosipa vielä  kaikille syötävääkin.

Sitten uusi yritys saada oma, hiljainen rukoushetki: Jeesus lähettää väkijoukon koteihinsa, ja opetuslapsensa edeltä toiselle rannalle. Tieto Jeesuksen opetuksista ja ihmeteoista oli todennäköisesti levinnyt  kulovalkean tavoin Genesaretinrantojen n. 250.000 asukkaan keskuuteen. Hengen, sielun ja kehon nälkä oli ihmisillä kova, joten voisi hyvin kuvitella että ympäri järveä seurattiin, mitä rantaa kohti Jeesusta kuljettava kalastajavene seuraavaksi matkaisi, ja että sinne vaellettiin, olettaen että Jeesus oli veneessä.

Mutta nyt, vihdoinkin Jeesus sai olla vähän aikaa yksin; tai pikemminkin kaksin, Taivaallisen Isänsä kanssa. Siinä hän sai vuodattaa sydäntään; sai rohkaisua ja voimaa. Vaikka luulenkin hänen ennalta tienneen Johannes Kastajan kohtalon, se varmaankin kosketti häntä syvästi ja teki hänet surulliseksi. Surihan hän Lasaruksenkin kuolemaa, vaikka tiesi herättävänsä tämän kuolleista.
Ehkä Johanneksen kohtalo toi hänen mieleensä sen, mitä hän itse joutuisi kohtaamaan Jerusalemissa pääsiäisjuhlan aikaan. Taivaan Isän kanssa vietetystä ajasta hän ammensi voimia ja rohkeutta jatkaa. Ehkä hän sai myös kuulla, mitä hänen tuli tehdä seuraavaksi, mennessään toiselle rannalle.

(Tätähän Taivaallinen Isämme haluaisi meillekin: yhteyttä, jossa Hän voisi rohkaista ja vahvistaa meitä, ja valmistaa meitä tulevia tilanteita varten. 🙂 )

Älkää pelätkö – Opetuslapset kamppailivat veneessä voimakkaassa vastatuulessa. Kohonnut myrsky oli varmaan virittänyt heidän hermonsa jännitteelle: oli täysi tekeminen veneen hallinnassa… ja sitten: vaahtoavaa aallokkoa pitkin lähestyy jokin hahmo… – aave?! Ei mikään ihme että pelko valtasi kaverukset.
Kunnes he kuulevat Jeesuksen sanat: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”

Evankeliumitekstistä nousi muisto samoista maisemista kuin ed. bloggauksessa, mutta 10 v. aiemmalta kesältä:
Olin isovanhempieni ja pikkuveljeni kanssa Haapasaaressa, josta isoisäni oli hankkinut kesämökin. Odotimme äitini ja isoveljeni saapumista saareen postiveneen kyydillä.
Sinä päivänä oli 10 boforin myrsky. 13-vuotiaan tytön mielessä aallot kasvoivat lähes talonkorkuisiksi, postiveneen kamppaillessa niiden armoilla.  
Pelkäsin, mutten halunnut näyttää sitä muille, joten menin yksikseni aittaan. Siellä rukoilin Jumalaa suojelemaan äitiäni ja isoveljeäni ja postivenettä kuljettavaa kapteeni Varmaa. En tiennyt, oliko rukouksia kuuleva Jumala ihan oikeasti olemassa, mutta tuossa hetkessä Hän oli oljenkorsi, johon tartuin.    

Kesti ikuisuuden, ennen kuin kuulimme että haapasaarelainen naapurimme,
kokenut merikarhu Varma oli myrskyn takia jäänyt postiveneineen Kotkan satamaan, ja äitini ja isoveljeni olivat palanneet Helsinkiin.
Olin surullinen siitä etteivät äiti ja veli tulleetkaan, mutta suunnattoman helpottunut ja kiitollinen siitä, että he olivat turvassa. He tulivat saareen myrskyn laannuttua, ja saimme nauttia vielä monista kauniista, lämpimistä kesäpäivistä yhdessä, ennen kuin he vajaat 1/2 v. myöhemmin siirtyivät tuonilmaisiin.

Mietin tuntemaani pelkoa ja hätää tuona myrskyisenä päivänä. Olin niin vahvasti omien tunteideni vallassa, etten pystynyt kuuntelemaan lohdutuksen ja rohkaisun sanoja; en isovanhemmiltani enkä Jumalalta. Sydämeni huusi vain niin täysillä omaa ahdistustaan.
Luulenpa että jos tuolloin – ja myös myöhemmin, kuultuani sekä äitini että isoveljeni kuolemasta – olisin tiennyt, että Jumala ihan todella on olemassa, ja että Hän kuulee ja näkee hätämme, surumme ja epätoivomme, ja että Hän tulee luoksemme, tunteittemme ja elämäntilanteittemme myrskyihin – olisin ehkä voinut aistia Hänen rauhoittavan, lohduttavan ja rohkaisevan läsnäolonsa; ja tuosta läsnäolosta käsin virtaavat hiljaiset sanat: ole rauhassa, minä olen tässä, kanssasi.

Tuon läsnäolon muuntavasta vaikutuksesta tulin tietoiseksi vasta paljon myöhemmin, aikuisena. Se pyyhki hellästi pois voimakkaan kaipuun ja surun, ja laski sydämeeni ja koko olemukseeni syvän rauhan. Silloin ihmettelin. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että tämä on eräs Jeesuksen Pyhän Hengen ominaisuuksista ja nimistä: Lohduttaja.   

Rauhansa – Uskon, että Jumala on laittanut meidän jokaisen sisimpään kaipuun etsiä Hänen läsnäoloaan (vaikka useimmiten täytämmekin tuota kaipuuta kaikella muulla).
Hänen toiveensa on, että etsisimme Häntä, Rakkauttaan ja Rauhaansa. Silloin kun elämän tyrskyt tuntuvat vyöryvän päälle, mutta myöskin tyynissä vesissä.

Pietarin katsoessa Mestariin jalat kantoivat. Kun ne alkoivat vajota, Jeesus nosti hänet veneeseen, ja tuuli tyyntyi.
Veneessä oli varmaan jonkin aikaa hiljaista opetuslasten koettaessa päästä tilanteen tasalle. Kun he olivat kelanneet päivän tapahtumat: vetten päällä kulkemisen, myrskyn asettumisen, ja näitä edeltäneet parantumiset ja ruoanlisääntymisihmeen, he polvistuivat: tässä, veneessä kanssamme, on… todella –
Jumalan Poika!!!

Ei mikään menneisyyden hahmo, harhakuvitelma, aave tai kangastus. Tänäkin päivänä voi lukea ja kuunnella tosikertomuksia siitä, kuinka Jumalan Poika on tullut, vapauttanut peloista ja tuonut Rauhansa ihmissydämiin. Lukemattomat uskovat ja ei-uskovat, kristityt, juutalaiset, muslimit, hindut jne. jotka ovat erilaisissa elämän kriisitilanteissa kääntyneet Jumalan puoleen, ovat kokeneet Jeesuksen  ilmestyneen heille.

Muutos – Nämä ihmiset kertovat, kuinka Hänen kohtaamisensa ja läsnäolonsa muutti heidän elämänsä, joskus aivan radikaalilla ja dramaattisellakin tavalla. On vapauduttu peloista, ahdistuksista, vihasta, katkeruudesta, riippuvuuksista, itsetuhoisuudesta jne jne.
Ennen tuollaisista kokemuksista ehkä
kirjoitettiin kaikessa hiljaisuudessa omaan päiväkirjaan, tai kerrottiin korkeintaan läheisimmille luotettaville omaisille tai ystäville. Nykyään ihmiset kertovat niistä netissä erilaisissa ohjelmissa tai youtube -vidoilla, toivoen että muutkin voisivat löytää sen hyvän, minkä he itse ovat löytäneet.

Uudelleenprosessointia – Luulenpa että monet, jotka suhtautuvat varauksella Jumalan ja/tai Hänen Poikansa olemassaoloon ja kuulevat & näkevät tuollaisia autenttisia kuvauksia, saattavat alkaa prosessoida uskomuksiaan ja käsityksiään uudenlaisella tavalla.

Hän ojentaa kätensä – Uskon, että Jumalan Poika kutsuu meitä tämän päivän ihmisiä monin eri tavoin.
Hän kutsuu meitä voittamaan epäluulomme ja pelkomme ja kääntämään katseemme omasta pärjäämisestämme siihen, mitä Hän voi ja haluaa tehdä.
Luottamaan siihen, että Hän ojentaa kätensä, nostaa ylös kun olemme vajoamassa – mikä se meidän oma meremme (heikkoutemme/pelkomme/ahdistuksemme/toivottomuutemme) sitten onkaan.
Ja siihen, että Hän tyynnyttää ympärillämme tai sisällämme vellovat myrskyt.
Hän kutsuu meitä luottamaan, että Hän pitää meidät pinnalla.

Oceans – Hillsong United  (Eräs ystäväni totesi kerran, ettei kestä lauluja, joissa samaa toistetaan uudestaan ja uudestaan. Tämän laulun lopussa sitä tehdään! Videon upeat aaltokuvat toivottavasti kuitenkin hieman helpottavat asiaa. 🙂 ) 

“Kutsut minua kulkemaan vetten yllä
suureen tuntemattomaan, jossa jalkani voivat vajota
siinä löydän Sinut, mysteerissä, valtameren syvyydessä
uskoni vahvistuu ja kutsun Sinun nimeäsi
ja pidän katseeni aaltojen yläpuolella merten kohotessa
sieluni lepää Sinun käsivarsillasi, sillä olen Sinun ja Sinä olet minun
armosi tulvii syvimmissäkin vesissä, kaiken hallitseva kätesi on oppaanani
kun jalkani ovat vajoamassa ja pelko ympäröi minut
et ole koskaan pettänyt luottamustani etkä tule sitä tekemään
joten kutsun Sinua nimeltä, katson yli aaltojen valtamerten kohotessa
Henki johdata minut sinne, missä luottamuksellani ei ole rajoja
anna minun kävellä vetten päällä, siellä minne sitten minua kutsutkin
vie minut syvemmälle kuin mihin omat jalkani pystyisivät kulkemaan
ja uskoni vahvistuu Pelastajani läsnäolossa”

Muut tekstit: Ps. 107: 1–2, 23–31, Job 38: 1–4, 8–11, 16–18 ja 2. Tim. 1: 7–10.

Lähde

9.1.2017.                            

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.”
Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”

    Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.”
Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

    Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.” (Joh. 4: 5–26)

“Jos tietäisit minkä lahjan Jumala on antanut… ja pyytäisit… hän antaisi sinulle elävää vettä.”

Elävä vesi – Mitä nämä sanat tuovat sinulle mieleen?
Kun ajattelen vettä luonnossa, tulee välittömästi sykähdyttäviä muistikuvia erilaisista hetkistä veden äärellä, vesillä tai vedessä.
Liikkeessä olevassa vedessä on elämää ja voimaa.

Veneen keinuessa – Pidän suurista aalloista, kun ne keinuttavat venettä, tai laituria, tai vyöryävät vaahtopäisinä rantaan. En tiedä miksi, mutta aaltoileva meri saa minussa aikaan jonkinlaisen vapaudentunteen.
Muistan elävästi kuinka ihanalta tuntui, kun kerran nuorena olin tulevan mieheni kanssa käymässä Haapasaaressa. Teimme sieltä päiväretken toiseen saareen pienellä perämoottoriveneellä. Tuuli yltyi päivän aikana, kunnes mieheni totesi että nyt meidän kyllä täytyy palata takaisin.
Olin aivan innoissani noista mahtavista laineista, jotka nostivat veneemme vuoroin niiden harjalle ja vuoroin liu’uttivat niiden väliin. Ihmettelin miksi mieheni oli niin vakava ja hiljainen ohjatessaan perämoottoria. Vasta jälkeenpäin puhuessamme asiasta  ymmärsin, että olisihan tuossa todella voinut käydä huonostikin! Siihen aikaan veneilyliivejä ei juurikaan käytetty. Ja vaikka meillä olisi ollut sellaiset, myräkkä oli sen verran kova, että jos olisimme joutuneet veden varaan, kuka meidät olisi siellä ulapalla kuiville noukkinut? Ei ollut asuttua saarta näköpiirissä, eikä veneitäkään.

Vuosia myöhemmin, kun veneilimme lastemme kanssa, oli asenteeni aivan toinen. Veneilyliivit aina kaikilla, eikä navakalla tuulella lähdetty vesille. Kun on kyse toisista, vapaudentunne muuttuukin vastuuntunteeksi.  

Yleensä koen aina elävän veden äärellä iloa, hyvää oloa ja energiaa.
Soliseva lähde, kirkas puro, vuolaana virtaava joki, pauhaava koski tai myrskyävä meri saa vetämään syvään henkeä. Jotain minussakin lähtee liikkeelle. Sisimpäni virkistyy ja uudistuu.     

Elävä vesi virtaa vapaana. – Uskon että useimmille meistä vapauden tunne on tärkeää. Mutta mitä vapaus meille itse kullekin merkitsee? Ja mitä kaikkea vapaus tuo mukanaan?

Nainen kaivolla kokiko hän itsensä vapaaksi? Tuota pohtiessani aloin yllättäen nähdä samarialaisessa naisessa piirteitä, joita en aikaisemmilla lukemiskerroilla ollut huomannut: nokkavuutta, väittelyhalua ja ylpeyttä (joka sai uuden, ehkä aiempia syvemmän kolauksen Jeesuksen toteamuksesta). Jonkinlaisia suojautumiskeinojahan nuo olivat, sillä sydämessään hän tiesi, että se miten hän eli ei ollut hyväksyttävää sen paremmin samarialaisten kuin juutalaistenkaan silmissä.
Kun hän huomasi puhuvansa profeetan kanssa, hän alkoi väitellä oikeasta palvontapaikasta. Mutta saikin kuulla, ettei Jumalan palvonnassa ole kyse ulkoisesta paikasta eikä siitä, onko samarialainen vain juutalainen. Kyse oli siitä, mitä on ja tapahtuu sisimmässä.
“Jumala on Henki, siksi… tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

Jeesus puhui sisäisestä vapaudesta. Sellaisesta vapaudesta, jonka Hän voi antaa. Siitä, miten Hänen Henkensä voi laittaa Elämän virrat virtaamaan sisällämme. Kuinka alamme nähdä ja kokea asioita uudella tavalla, kun Henki alkaa liikkua ja vaikuttaa elämässämme. Kuinka elämämme saa uuden suunnan. Sellaisen, jossa alkaa tunnistaa Jumalan Voimaa, Rakkautta ja Totuutta.

Lähteelle – Nainen torjui edelleen Jeesuksen opetuksen sanoen, että kunhan Messias tulee, niin sitten kuullaan, mikä on totuus.
Jeesuksen vastaus “Minä se Olen, minä joka puhun kanssasi” sai naisen vihdoin tajuamaan, tunnistamaan: Messias, kansansa vapauttaja ja pelastaja oli tässä, hänen edessään!!!
Siinä oli pyhyys ja jumalallinen voima niin vahvasti läsnä, että naisen hyökkäys-/puolustusasenteet karisivat tuossa tuokiossa. Hän koki löytäneensä jotain niin merkittävää, että hänen täytyi rientää hakemaan muitakin sykarilaisia Jeesuksen luo. Viis heidän asenteistaan ja ennakkoluuloistaan häntä itseään taikka juutalaisia kohtaan. Tässä oli kyse jostain suuremmasta.
Se, mikä nyt virtasi naisen sisimmässä, oli vahvempaa kuin inhimilliset vaikutteet. Nainen halusi että muutkin löytäisivät elävän veden Lähteen.  

Erämaavaelluksella Jumala sanoi Moosekselle useamman kerran: “Minä Olen se joka Olen.”
Jeesus ilmaisi olemuksensa samoilla sanoilla, ja samarialaisen naisen silmät avautuivat.

Mitkä ovat ne sanat, jotka avaisivat meidän silmämme näkemään, korvamme kuulemaan, sydämemme tunnistamaan Jumalan läsnäolon elämässämme?

Lahjaksi – Kristus, ilmestyessäsi Johannekselle Patmoksella lupasit: “Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.”
Kristus, näet janomme. Tiedät meidän kaipaavan sitä, mitä Sinulla on annettavana, vaikkemme itse sitä tiedostaisikaan.
Kiitos Lahjastasi, joka on meille kaikille tarkoitettu! Kiitos että kutsut Lähteelle ja annat elävää vettä kaikille luoksesi tuleville. Jotta – lupauksesi mukaan – meissä puhkeaisi lähde, josta kumpuaa ikuisen elämän vettä. 

I Can Hear Your VoiceMichael W Smith

“Olen joessa joka virtaa valtaistuimeltasi, Elämän Vesi
se peittää minut ja hengitän taas, Rakkautesi on hengitys sielulleni
kuulen äänesi kun Sinä laulat minuun
Sinun laulusi Toivosta hengittää elämää minuun
tunnen kosketuksesi kun tulen Sinua lähemmäs, se parantaa sydäntäni
Sinä palautat minut entiselleni ja uudistat minua”

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42,  2. Moos. 17: 1–6 ja Ilm. 22: 16–17.

Hänen tähtensä

3.1.2017  Se kuningas, joka… Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (
Matt. 2: 1-12)

Tähti (tähden & kahden planeetan konjunktio) oli tietäjille taivaallinen merkki siitä, että jotain aivan erityistä oli tapahtumassa.
Nykyään kuninkaallisten lasten ristiäisiin kutsutaan suuri määrä muiden maiden kuninkaallisia, ja he lentävät joka puolelta maailmaa osallistuakseen tuohon arvokkaaseen tilaisuuteen.
Itämaan tietäjiä kenen tahansa kuninkaallisen henkilön syntymä ei olisi saanut lähtemään pitkälle, vaivalloiselle vaellukselle erämaan halki. Ehkä he olivat tietoisia Messiaan odotuksesta ja odottivat merkkiä Hänen tulostaan. Vihdoin he saivat sen. Tähti kertoi kuninkaiden Kuninkaan ilmestymisestä maailmaan. Tähti näytti tien ja johdatti perille.

Lapsen löydettyään tietäjät näkivät/tunnistivat pienestä lapsesta säteilevän pyhyyden ja heittäytyivät maahan kunnioituksesta.
Meille ei kerrota, missä ja millaisessa talossa lapsi vanhempineen oli tietäjien saapuessa. Eikä missä tietäjät yöpyivät. Olennaista oli että Jumala ilmoitti heille unessa, mitä reittiä palata kotiin.
Tuon pienen lapsen löytämisessä ja kohtaamisessa taisi heille riittää ihmettelyn, mietiskelyn ja pohdinnan aihetta koko paluumatkan ajaksi – ehkä koko loppuelämäksi.
He olivat saaneet todeta ja todistaa jotakin aivan ainutlaatuista tapahtuneen, ja tiesivät sen.  

Valot – Kerran kävellessäni kotiin kylän raittia edessä oli hauska näky: katuvalojen ja liikennevalojen yläpuolella täysikuu valvomassa liikenteen kulkua. Liikennevalot vuoroin  pysäyttivät ja laittoivat liikkeelle. Kuu vain oli, hiljaisena ja vakaana kaiken yllä, heijastaen kalpeana suurta, kirkasta valonlähdettään, jo horisontin taa painunutta.
Se puhutteli jotenkin: tuohan on vähän niin kuin elämässä yleensäkin: on aikoja, jolloin meidät pysäytetään, sitten jossain vaiheessa tulee jokin merkki siitä että on aika jatkaa taas eteenpäin. Ja kuitenkin koko ajan elämämme yllä se suurempi suunnitelma.
Vaikka näkisitkin elämänsuunnitelmastasi vain kalpeita heijastuksia ajoittain, v
oit kuitenkin muistuttaa itseäsi, että ne ovat ainutlaatuisia palasia siitä ihmeellisestä Jumalan kokonaissuunnitelmasta, johon kuulut, sen ainutlaatuisena ja korvaamattomana osana.

Tuollaisissa hetkissä – hennoissa aavistuksissa tai kirkkaammissa välähdyksissä – tulee ilo ja lämpö sydämeen. Jokin sisimmässä tunnistaa: tätä vartenhan minä olen tänne tullut; tätä tekemään. Tämä paikka on minulle suunniteltu. Tässä saan käyttää niitä lahjoja, joita minulle on annettu. Tähän sopivat ne taipumukset, ominaisuudet ja kyvyt, joita olen tuonut mukanani tai jotka ovat kehittyneet matkan varrella. 

Mikä valaisee tietäni, johdattaa kulkuani (ajatuksiani, päätöksiäni, toimintaani)? Mikä saa minut pysähtymään? Mikä inspiroi jatkamaan matkaa? Uskon, että on tärkeää miettiä sitä.

Unelmia alkaneelle vuodelle – Unelmia on tullut, niin henkilökohtaista elämää kuin maatamme ja maailmaa koskevia; ihania, tärkeitä, kauniita unelmia. – Kiitokset kaikille niitä lähettäneille!!! Alamme nyt unelmoida näitä unelmia tahoillamme yhdessä. Ja otan lähetetyt unelmat mukaan myös kokoontuessani ystävieni kanssa unelmoimaan/rukoilemaan asioiden puolesta.
Ja jos ja kun niitä tulee jatkossa vielä enemmän, voin jossain vaiheessa laittaa niistä kootun unelmien blogipäivityksen.

Vahvistusta Viime viikolla unelma-bloggaukseni jälkeen jäin pohtimaan, ovatko unelmat jotenkin heiveröisempiä kuin rukoukset. – Ei kulunut kuin muutama päivä, kun sain useammassa muodossa vahvistuksia sille, kuinka unelmat todella ovat tärkeitä, ja kuinka merkittävää on, että meillä on niitä. Ei vain innoitamaan meitä, vaan myös siksi että hyviä asioita tapahtuisi meidän ja läheistemme elämässä. 

Martin Luther King Jr – Äsken, tuota kirjoittaessa tuli mieleen myöskin pastori, ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr:n v. 1963 pitämä “I have a dream” -puhe.
Vuoden kuluttua tuon unelmapuheen jälkeen USA:ssa
kiellettiin rotusorto lailla. Vahva osoitus erään unelman toteutumisesta.

Otteita Martin Luther King Jr:n unelmapuheesta:
– Minulla on unelma, että entisten orjien pojat ja entisten orjien omistajien pojat voisivat tulla  saman pöydän ääreen veljeyden hengessä.
– että pienet mustat pojat ja tytöt voisivat pitää yhdessä kiinni pienien valkoisten poikien ja tyttöjen käsistä siskoina ja veljinä.
– Minulla on unelma, että 4 pientä lastani saavat jonain päivänä elää kansakunnassa, jossa heitä ei arvoteta ihonvärinsä vaan luonteenominaisuuksiensa (content of their character) mukaan.
– Minulla on unelma, että jonain päivänä kaikki notkot täyttyvät, huiput alentuvat, mäet madaltuvat, vuorten louhikot tasoittuvat, ja Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. (Jes.40:n 4. jakeen & v.1992 käännöksen mukaan).
– Tämän uskon avulla kykenemme louhimaan epätoivon vuoresta toivon kiven, muuttamaan kansamme raastavista riitasoinnuista kauniin veljeyden sinfonian.
– Tämän uskon kautta pystymme työskentelemään ja rukoilemaan yhdessä, kamppailemaan yhdessä vapauden puolesta tietäen, että jonain päivänä tulemme olemaan vapaita.

Ja kun tämä tapahtuu, ja kun suomme vapauden soida, kun annamme sen soida joka kylästä, kaupungista ja valtiosta, voimme nopeuttaa sen päivän tuloa, jolloin kaikki Jumalan lapset, mustat ja valkoiset, juutalaiset ja ei-juutalaiset, protestantit ja katoliset, voivat kaikki ottaa toisiaan kädestä ja laulaa vanhan negrospirituaalin sanoin:
‘Vihdoinkin vapaita! Kiitos Kaikkivaltiaalle Jumalalle, olemme vihdoinkin vapaita!’

The Impossible dream – Diana Ross
Vaikka alla oleva v:n 1968 tallenne on teknisesti onneton, laitan sen kuitenkin, koska Diana Ross lausuu siinä nuo sanat (päätellen Dianan liikutuksesta, vain vähän aiemmin surmatun) Martin Luther Kingin muistoksi ennen varsinaista laulua. 

(Ps. Alunperin tähän laittamani video on näköjään poistettu netistä, joten tässä toinen, ilman puhetta…)

“Unelmoida mahdoton unelma, taistella lyömätöntä vihollista vastaan
kestää kestämätön suru
juosta sinne minne rohkeat eivät uskalla mennä
tuoda oikeus oikeudettomalle vääryydelle
rakastaa puhtaasti ja kunniallisesti kaukana olevaa
yrittää silloinkin kun kädet ovat liian väsyneet
tavoitella tavoittamatonta tähteä
tätä etsin (this is my quest): seuraan tähteä
vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta ja kaukaiselta
taistella oikeuden puolesta, ilman kysymyksiä, pysähtymättä
olla valmis astumaan helvettiin taivaallisen tarkoituksen takia
ja tiedän: jos olen uskollinen tässä kunniakkaassa etsinnässä (quest)
sydämessäni on rauha ja tyyneys kun minut laitetaan leposijaani
ja tämän vuoksi maailma tulee olemaan parempi paikka
että yksi mies, ylenkatsottu ja arpien peittämä
ponnisteli rohkeasti loppuun asti
saavuttaakseen saavuttamattoman tähden
taistellakseen lyömätöntä vihollista vastaan
unelmoidakseen mahdottoman unelman”

Muut loppiaistekstit: Ps.72:1-3, 8-12, Jes.49:5-7 ja Kol.1:24-27.