Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2016

Kirkkaus

27.12.2016                         

Autovanhukseni katsastusaika on käsillä. Poikani muisti, että viime vuoden katsastuksessa oli tullut huomautus pohjassa olevasta reiästä, joka pitäisi hitsata umpeen ennen uutta katsastusta… olisi siis pitänyt jo vuosi sitten…

Uusi Vuosi on minusta hyvä ajankohta laittaa myös itsensä vuosikatsastukseen. Voin  miettiä: olisiko jotain mitä minun kannattaisi tehdä elämälleni – tavoilleni, uskomuksilleni, suhtautumiselleni itseen, ympärilläni oleviin, olosuhteisiin, Luojaani…?

Mitä/ketä uskon? – Kaikki me uskomme johonkin (jollei mihinkään muuhun, niin sitten siihen ettei usko mihinkään.)
Mitä/mihin, ketä/kehen minä uskon? Mitä/ketä/mihin/keneen en? Mielenkiintoisia ajatuksia voi nousta, kun näitä kysymyksiä pohtii.
Ajattelen, miten vahvasti se, mihin ja mitä uskomme, vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, positiivisesti tai negatiivisesti. Mitä meille on opetettu lapsina, nuorina? Millaisia uskomuksia meihin on painettu itsestämme, toisista ihmisistä, maailmasta, Kaikkeuden Luojasta?  

Kirkkaus julki Pojassa – Jeesus sanoo:
”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.”

(Joh. 14: 12-14)

Uudenvuodenpäivän evankeliumi kaikessa lyhykäisyydessään on vahva puhe uskon ja Jeesuksen nimen merkityksestä. Ajattelen, miten toisenlainen paikka tämä Telluksemme olisi, jos siihen, että Ylösnoussut Vapahtaja toimii yhä tänäkin päivänä maailmassamme, suhtauduttaisiin  joka kansakunnassa luonnollisena ja itsestäänselvänä asiana.
Ja jos sen lisäksi vielä uskottaisiin ihan tosissaan Hänen nimensä vaikutukseen ja voimaan vielä nykyäänkin. – Toisin sanoen: uskottaisiin mitä Hän sanoi opetuslapsilleen.

Kuinka erilaista elämämme mahtaisikaan olla, jos uskaltautuisimme uskomaan ihmeitä tekevään Jumalaan.
En ole itse nähnyt rukouskokouksissa sellaisia ihmeparantumisia, jotka olisivat olleet samantien todistettavissa, vaikka uskon että niitä on tapahtunut sellaisissakin kokouksissa joissa olen ollut mukana. Ja olenhan itsekin kokenut useamman kerran, kuinka kipeästä polvestani on hävinnyt kipu kun sen puolesta on rukoiltu Jeesuksen nimessä, ja olen pitkiä aikoja ja matkoja voinut kulkea täysin ilman kipua. (Oikeastaan olisi kiva päästä uudestaan polvikuvaukseen. Eihän voi olla kyse pelkästä endorfiini- ilmiöstä, kun kivutonta kävelyä on ollut jopa useamman vuoden ajan. Rustoako sinne nivelten väliin muodostuu rukoiltaessa?  Ei sentään uutta nivelkierukkaa poistetun tilalle, sillä kipu on kyllä palannut, kun olen rasittanut polvea liikaa. – Mutta oikeastaan – vaikka olisikin kiva katsella kuvaa ja ihmetellä ilmiötä yhdessä ortopedin kanssa – kivun häviämisessä on minulle jo oikeastaan ihan tarpeeksi ihmettelemisen ja kiitoksen aihetta.)

Jeesuksen nimen voima – V. 2004 osallistuin Charles ja Francis Hunter’in Healing Explosion -kokoukseen.  Tämä pariskunta oli opettanut miltei 40 v:n ajan, miten rukoilla ihmisille parantumista Jeesuksen nimessä. Meitä oli 10.000 innokasta oppijaa Houstonin Astrodomilla. 1. pv:nä kuuntelimme, 2:na harjoittelimme. Varmaan tuohonkin päivään mahtui paljon parantumisia, mutta niihin ei keskitytty, vaan siihen, että oppisimme  rukoilemaan uskoen ja luottaen Jeesuksen parantavaan voimaan.  

Jotkut evankelistat, jotka järjestävät valtavia, satojen tuhansien ihmisten kokouksia (mm. Afrikassa ja Aasiassa), kuljettavat mukanaan lääkäreitä, jotka tutkivat parantuneet, varmistaakseen että kyseessä oli todellinen parantuminen, ei vain väliaikainen paranemisen tunne. (Myös Huntersit käyttivät lääkäreitä todentajina).
Jotkut parantumiset eivät lääkärintodistusta kaipaa: kun (ehkä syntymästään saakka) sokea, kuuro tai rampa parantuu, ympärillä olevat omaiset ja tutut kyllä tietävät, että tässä oli kyse ihmeparantumisesta. Kun tieto ensimmäisestä parantumisesta leviää väkijoukossa, tuhannet Afrikan tai Aasian kokouskentille tulleet vakuuttuvat, että tämä Jeesus Kristus, josta tuo evankelista puhuu, haluaa todella parantaa ja vapauttaa meidät. – Siitä lähtee ketjureaktio: parantumisia alkaa tapahtua joka puolella kokouskenttää. Ja ne, jotka oman uskontonsa pyhien kirjoitusten perusteella tuntevat Jeesuksen vain yhtenä entisistä profeetoista, oppivat tuntemaan Hänet myöskin Jumalan Poikana, Parantajana ja Vapahtajana.

Sellaisia tekoja – Ajattelen, että sanoessaan “Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin”, Jeesus ehkä tarkoitti juuri tuollaisia suurkokoontumisia, joita Häneen vahvasti uskovat evankelistat järjestävät ja joissa tapahtuu massoittain ihmeparantumisia. 

Mutta kyllähän Hän on yhtä lailla mukana pienissä, kahdenkeskisissäkin kohtaamisissa. Olemme varmaan monet saaneet tämän todeta: kuinka Hän on läsnä ja vaikuttaa siellä, missä Häneen uskotaan ja rukoillaan Hänen nimessään. Eikä sen todentamiseen tarvita suuria ihmeitä. Sen merkkejä ovat Hänen läsnäolonsa aikaansaama, sydämen ja mielen täyttävä syvä rauha, rakkaus, ilo ja valo, liikuttuminenkin usein.   

Se, mitä, miten ja milloin Hän tekee, ei välttämättä kuitenkaan aina ole juuri sitä, mitä Häneltä on pyydetty. Ja usein jää mysteeriksi, miksi joskus tulee välitön rukousvastaus, joskus sitä saa odottaa vaikka kuinka kauan. Sen ei kuitenkaan minusta pitäisi olla syy olla kääntymättä Hänen puoleensa (sellaisissakin tilanteissa, joissa myönteinen vastaus näyttäisi inhimillisestä näkökulmasta epätodennäköiseltä).

Mitä kannattaa pyytää? – Sanomattakin selvää kai on että sellaista, minkä tietää/ymmärtää olevan Jumalalle mieleistä. Sellaisia, mistä koituu (myös hengellisestä perspektiivistä) hyvää. Ei siis vain itselle vaan myös toisille.

Jeesus huolehtii siitä, ettei kukaan pääse kerskaamaan omilla ansioillaan, kun saadaan rukousvastauksia: Sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa.
Siinä ei siis meillä ole mitään tekoa. Hän tekee, ja Isän kirkkaus tulee esiin. Me olemme vain työkaluja, joita Hän käyttää, jos ja kun asetumme Hänen käyttöönsä.

Mitä jos edessä oleva Uusi Vuosi voisikin olla ihan uudenlainen? Jos antaisimme Isän kirkkauden ilmaantua elämäämme? Jos antaisimme Hänelle mahdollisuuden korjata ja paikata vanhoja, kuluneita, hauraiksi tai hajalle syöpyneitä kohtiamme (myös niitä syvällä sielun uumenissa olevia), vaihtaa tarvittaessa vanhoja osia uusiksi? Jos antaisimme Hänen vaihtaa öljyt, huoltaa koko koneistoamme (ajattelu-, tunne- ja toimintamekanismeja) ja hienosäätää järjestelmiä – koko kulkuvälinettämme. Täyshuolto siis.
Ehkä olisi hyvä kysyä, millaista osallistumista tähän helahoitoon Hän toivoo meidän taholtamme.
Voisi myös pyytää huolto-ohjeita: millä tavoin pitää huolta kulkuvälineestämme (koko olemuksestamme, ajatuksistamme ja asenteistamme lähtien), jotta matkanteko sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla ja jotta huollon vaikutukset eivät jäisi vain väliaikaisiksi.

Esimerkkinä voin kertoa, että minun polvihuolto-ohjeeni ovat säännöllinen vesijumpassa käynti ja ortopedin neuvoma jalkalihaksia vahvistavia liike. Ja yleishuoltona kävelyä/pyöräilyä, itselleni sopiva ravintoa & nukkumaan klo 22 mennessä.
Valoa ja rauhaa mielen ja tunteen tasolle tuo huomioni suuntaaminen Kristukseen. Ja yleensäkin siihen, mikä on hyvää, kaunista ja kohottavaa.
Näistä kun jaksan pitää kiinni, on olo yleensä aika ok.
Mutta yllä olevat huoltotoimenpiteet eivät välttämättä yllä niihin syvällä sisäisessä järjestelmässäni oleviin hauraisiin kohtiin (jollaisia uskon meissä jokaisessa enemmän tai vähemmän olevan). Sellaisiin, jotka yleensä tulevat esiin kun jokin asia koskettaa läheltä tai syvästi. Näihin kohtiin toivon Taivaallista huoltoa, Pyhän Hengen hellävaraista kosketusta.

Taivaallista unelmointia? – Liittyvätkö unelmat mitenkään edellä oleviin huoltoasioihin? Tiedä vaikka liittyisivät, kun tuli niin vahvasti mieleen.
Mitä jos alkaisimme unelmoida yhdessä Luojamme kanssa
? Millaisia unelmia Hänellä mahtaakaan olla meidän elämällemme, asuinalueellemme, maallemme, kansallemme, maailmallemme tulevaa vuotta silmällä pitäen?
Keväällä erään tilaisuuden tauolla, keskustellessani erään ystävän kanssa, tuli minulle tuntematon nuorimies sanomaan, että hän kokee että Jumala tahtoo sanoa minulle että Hän (Jumala siis) toivoo minun unelmoivan suuria. “Uskalla unelmoida suuria”, hän toisti vielä ja lähti. – Vähän hämilläni huokaisin ystävälleni että enhän minä osaa unelmoida suuria.
Ja nyt, kun vuosi on vaihtumassa uuteen, mietin olenko unelmoinut Jumalan kanssa edes pieniä. Kun tuota tuumin tulee mieleen että voiko olla tähdellisempää kuin unelmointi yhdessä Jumalan kanssa? Unelmathan inspiroivat meitä ja suuntaavat ajatuksemme ja toimintamme sen suuntaisiksi että ne voisivat toteutua.

Mitä tahdot? – Joka tapauksessa nyt, Uuden Vuoden vaihteessa, tahdon kysyä: Luojani, mitä Sinä tahdot tehdä minussa? Mitä tahdot minun tekevän? Tai paremminkin: mitä tahtoisit meidän tekevän yhdessä?
Opettaisitko minua unelmoimaan Sinun unelmiasi, yhdessä kanssasi?

Yhteisiä unelmia? – Mitä jos todella alkaisimme tulevana vuonna unelmoida yhdessä Luojamme kanssa? Ja… voisiko tästä tulla jotain muuta kuin kahdenkeskeistä unelmointia?
Mielelläni kuulisin, mitä olet unelmoinut yhdessä Jumalan (Jeesuksen Kristuksen/Taivaan Isän/Pyhän Hengen) kanssa/läsnäolossa. – Ja jos haluat, kertoisin sitten sinulle millaisia asioita minä olen unelmoinut Hänen kanssaan.
Olisi kiva tehdä tätä yhdessä ja katsoa millaisia unelmia meissä on syntynyt!
En laita blogiini sellaisia unelmia, joiden julkaisuun en ole saanut lupaa. Ja jos tulee sellaisia unelmia joita saan laittaa blogiin, voin laittaa ne omalla nimellä t. nimimerkillä, ihan miten itse kukin toivoo.
Tiedän että (ainakin omassa ystäväpiirissäni) yleensä luetaan juttuja kommentoimatta. (Siksi ei blogissanikaan ole kommentointimahdollisuutta.)
Mutta tämä unelmointi voisi siinäkin suhteessa olla uusi alku.
Jospa voisimmekin yhdessä alkaa unelmoida niitä unelmia joita tahoillamme olemme Luojamme kanssa unelmoineet. – Jos siitä
vaikka lähtisi liikkeelle jotain hyvää…
Hei, tässähän aloitin jo unelmoinnin… 🙂

Yhteystietoni: sähköpostisivu osoitteellani aukeaa kun klikkaat sivun yläreunassa olevaa nimeäni ja avaat käyttämälläsi ohjelmalla (thunderbird, yahoo, gmail tai muu).      

Kirkkaus Jeesus, suo että vuonna 2017 Taivaan Isän Kirkkaus voisi ilmetä yhä vahvemmin meidän kaikkien elämässä. – Sinun nimessäsi sitä pyydän, yhdessä kaikkien samaa toivovien kanssa.

The Power of Your Name – Lincoln Brewster ja Darleen Zschech

“Eihän lapsia ollut tarkoitettu kaduille eikä isiä tarkoitettu lähtemään
ei ollut näin tarkoitettu – anna Valtakuntasi tulla
eihän kansakuntia tehty sotia varten eikä murtuneita sivuutettaviksi
eihän tämä ollut mitä Sinä näit – anna Valtakuntasi tulla – tähän, sydämeeni
tahdon elää kantaakseni sinun myötätuntoasi, rakastaakseni murtunutta maailmaa
olla Sinun käsinäsi ja jalkoinasi, tahdon antaa elämälläni joka minulle on annettu
mennä uskonnon harjoittamista pidemmälle
nähdäkseni maailman muuttuvan Sinun nimesi voimasta
eihän elämä ole tarkoitettu katumista varten
eikä kadonneita tarkoitettu unohdettaviksi
onhan usko ilman toimintaa kuollutta
anna Valtakuntasi tulla, Herra murra tämä sydän
Jeesus, nimesi on suoja kärsiville, nimesi on pakopaikka heikoille
vain Sinun nimesi voi lunastaa arvottoman, Jeesus
nimesi sisältää kaiken mitä tarvitsen”

Videon alkuteksti (Miika 6:8), vanhan & uuden käännöksen mukaan:
Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä. (1933/38)

– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (1992)

Muut Uudenvuodenpäivän tekstit: Ps. 8: 2-10, Jes. 43: 1-3 ja 1. Joh. 5: 1-5

Unelmia, niiden täyttymistä ja Taivaista Kirkkautta Vuodelle 2017!  t. Veronica 

Pyhä yö

19.12.2016                          

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa,
      maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.               (Luuk. 2: 1-14)

Jouluevankeliumin osaa moni aikuinen ulkoa kouluajoilta. Vaikka Kyrenius onkin muuttunut Quiriniukseksi, maaherra käskynhaltijaksi ja sija majatalossa tilaksi majapaikassa. Ja jotkut muutkin kohdat saaneet nykyaikaisemman ilmaisumuodon.
Enkeli ilmoittaa kuitenkin Suuren Ilosanoman melko samanlaisena kuin ennen. Yhtä kohtaa vain mietin: ennen enkeli sanoi: maassa rauha ihmisten kesken, nyt hän sanoo: rauha ihmisillä. – Kuvastaako tuo jotenkin paremmin tätä aikakauttamme? Että kunhan minulla on rauha; ei siitä keskinäisestä rauhasta niin väliä…?
Mukavalta tuntuu kuitenkin se, että Jumalan hyvä tahto on muuttunut rakkaudeksi meitä ihmisiä kohtaan. 🙂

Kuvaelma – Meidän koulussamme oli joka luokalla oma tehtävä joulujuhlassa. Ekaluokkalaiset lausuivat jouluevankeliumin. Tokaluokkalaiset esittivät joulukuvaelman (ilman repliikkejä): oltiin vain siinä lavalla rooliasuissa, Joosef, Maria, paimenet ja enkelit ja Itämaan  tietäjät, muiden laulaessa Jouluyö, juhlayö.
Minun osakseni lankesi olla Maria. Muistan vieläkin miten hyvältä tuntui vain istua siinä hiljaa, pidellen Jeesus-vauvaa – kapaloon käärittyä nukkea – sylissäni. Ujo kun olin, helpotti ettei tarvinnut sanoa sanaakaan (vuorosanat tulivat mukaan vasta ylempien luokkien näytelmissä).
Mutta olisiko tuossa hyvän olon tunteessa voinut olla jotain muutakin? Aavistus tulevasta?
Lasteni syntymä ja heidän sylissäni pitäminen – ja myöhemmin lapsenlasten – kun on ollut rakkaimpia ja sykähdyttävimpiä asioita elämässäni. Olen näistä valtavan onnellinen ja kiitollinen.

Marian äidinonneen hänen pitäessään sylissään vastasyntynyttä pystyn siis helposti eläytymään. Ja kyllä Joosefinkin helpotuksensekaiseen onnentunteeseen, kun kaikki lopulta sujui hyvin.
Mutta millaisia ajatuksia Mariassa ja Joosefissa mahtoi liikkua, kun paimenet tulivat tervehtimään Vapahtajaa? Seimessähän ei maannutkaan tavallinen lapsi, vaan odotettu Messias!
Kun jo uuden elämän syntyminen maailmaan tuntuu ihmeelliseltä, miten ymmärtää tätä Ihmettä isolla iillä: maailman Vapahtaja, syntynyt meille, tähän vaatimattomaan sijaan? Mitä kaikkea se mahtaakaan tarkoittaa? Millä tavoin tämä vaikuttaa elämäämme?

Tilaa Ihmeelle? – Tämän Ihmeen äärellä saamme hiljentyä tänäkin Jouluna. Meille annetaan – taas kerran – mahdollisuus olla tila, jossa Hän syntyy ja kasvaa. Tila jossa Hänen vaikutuksensa vahvistuu. Tila jossa ja josta Hän säteilee Valoaan. Tila, jossa ja josta käsin Hänen Rauhansa saa levitä koko olemukseemme. Niin että (joka) maassa vallitsisi Rauha ihmisten kesken.

Sylissä – Hiljentyessämme tässä Tilassa, sydän avoinna, saatamme kokea – vaikka vain häivähdyksenomaisesti – kuinka me emme pidäkään Häntä sylissämme (sydämessämme), vaan Hän meitä…

Muut Jouluyön tekstit ovat Ps. 96: 1-3, 6-10, Jes. 9: 1-6 ja Tit. 2: 11-14.

O Holy Night – Josh Groban

“Oi pyhä yö, tähdet tuikkivat kirkkaana, on rakkaan Pelastajan syntymäyö
kauan maailma eli synnissä ja erehdyksessä, kaivaten
kunnes Hän ilmestyi ja sielu tunnisti arvonsa
toivon väristys, uupunut maailma riemuitsee kun sille koittaa uusi ja loistava aamu
polvistu, kuule enkelten äänet, oi taivaallinen yö, jolloin Kristus syntyi
Hän murtaa kahleet, sillä orja on veljemme ja Hänen nimessään kaikki sorto tulee päättymään
kuorossa laulamme suloisia ilon lauluja, ylistäköön kaikki mitä meissä on Hänen pyhää nimeään
Kristus, Herra, Sinua ylistämme ikuisesti, joulu, joulu, taivaallinen yö”

Tuo väristys – sana (thrill, tarkoittaen myös riemastuttavaa, sävähdyttävää, sykähdyttävää, vavahduttavaa) kuvaa myös sitä, mitä tunnen aina kuullessani tämän laulun, millä kielellä tahansa laulettuna. Mutta nyt, keskityttyäni kunnolla noihin sanoihin, täytyy lisätä vielä yksi thrill – sanan merkitys: jännitys. Ei kuitenkaan trillerijännitystä, vaan pikemminkin toiveikasta, odotusta luovaa: mitäköhän hyvää Hän haluaa tehdä minussa/sinussa/meissä tänä jouluaikana (joka jatkuu pitkälle vielä joulupyhien jälkeen)? Entä millä tavoin se voi heijastua ja vaikuttaa tulevaan vuoteen?

Toiveikas kutsu ja odotus – Kristus, Valomme ja Pelastuksemme, tule meidän kaikkien sydämiin, niin että kaikki kahleet – niin sisäiset kuin ulkoiset – voisivat murtua. Vapauta meidät kaikenlaisesta sorrosta ja alistamisesta. Auta meitä – yksilöinä ja kansakuntina – elämään siinä Vapaudessa ja Rakkaudessa, jonka Sinä toit maailmallemme. Kiitos kun tulit & kiitos kun tulet!

Ja tähän vielä virallinen, runollinen tuttu suomennos:

“Oi jouluyö, oi autuas sä hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan
synteimme tähden henkensä hän antoi ja kärsi ristinkuoleman
jo toivon säde hohtavainen loistaa nyt yllä maan ja merten aavojen
siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa, oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
jo kirvonneet on syntiemme kahleet, on taivas auennut lapsille maan
orjuus on poissa, veljesvaino päättyi, siis Luojan kiitosta laulamme vaan
toi rauhan meille Herra taivahasta ja puolestamme astui kuolemaan
siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa, oi jouluyö, sä lohtu ihmisten”

Iloista ja rauhaisaa Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Profetia, joka toteutui

12.12.2016   Betlehem  Betlehemin syntymäkirkon tähti, jonka alla on perimätiedon mukaan paikka, jossa Jeesus syntyi.

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.              (Matt. 1: 18-24)

Immanuel – Miten vavahduttava tuo Jesajan Immanuel -profetia olikaan: miten taivaiden korkeuksista vaikuttavasta, kaikkivaltiaasta, pyhimmistä pyhimästä Jumalasta voisi tulla meille Immanuel ~ Jumala, joka on kanssamme?
Millä tavoin Jesajan aikalaiset mahtoivat ymmärtää tuon profetian? Miten se ymmärrettiin seuraavina vuosisatoina?

Entä 700 v. myöhemmin, Jumalan enkelin ilmoitettua niin Marialle kuin Joosefille, että nyt oli aika tuon profetian toteutua? Ja että heillä olisi ratkaiseva tehtävä sen toteutumisessa!

Mitenkähän olisin itse suhtautunut tuohon Jesajan profetiaan, jos olisin elänyt hänen aikalaisenaan? Taikka joitakin satoja vuosia myöhemmin, jos ja kun tuo profetia tavalla tai toisella olisi tavoittanut minut?
Taikka 700 v. myöhemmin, jos olisin ollut Betlehemin asukas, jolle joku olisi tullut kertomaan: “Ajattele, viime yönä, täällä meidän kylässä, Jesajan profetia toteutui! Enkelit ilmestyivät paimenille yöllä ja kertoivat. He menivät katsomaan ja näkivät lapsen, joka oli syntynyt eläinsuojassa. Tule, mennään mekin!”
Mikä olisi ollut reaktioni? Jumalan Poika… syntynyt eläinsuojaan? Voiko se olla mahdollista?! Todennäköisesti olisin kyllä kiirehtinyt muiden mukana ihmettelemään vastasyntynyttä.
Evankeliumit eivät kerro, moniko betlehemiläinen näki pienen Jeesus-lapsen ennen kuin Joosef vei perheensä turvaan Egyptiin. Olisiko tällainen tapahtuma voinut jäädä vain paimenten tietoon? Ennemminkin voisi kuvitella että seuraavana päivänä miltei kaikki Betlehemin asukkaat olivat jo siitä kuulleet.     

Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen profetian toteutuminen ja tieto siitä mitä se merkitsi koko ihmiskunnalle, alkoi levitä kulovalkean tavoin ympäri maailmaa. Harvassa ovat enää ne maailmankolkat, joissa siitä ei ole vielä kuultu. Sitä, minkä Jumala ilmoitti Jesajalle, ja monta sataa  vuotta myöhemmin Marialle ja Joosefille, juhlitaan nyt, 2000 v. myöhemmin, yleisesti kaikissa maanosissa ja kansakunnissa ( ja salaisesti niissä maissa, joissa se ei ole sallittua).
Se, vietetäänkö Jeesuksen syntymäjuhlaa juuri oikeana päivänä, ei minusta ole niin tärkeää (syntymäajankohdasta kun on eri näkemyksiä). Olennaisempaa on, että saamme iloita siitä että profetia toteutui, ja että saamme kiittää ja juhlia tapahtumaa, joka muutti ihmiskunnan historian.

Jumala kanssamme – Ihmeellinen Jumalamme, joka synnyit tähän maailmaamme, elit ihmiselämän, suostuit kuolemaan, nousit kuolleista – meidän vuoksemme – Kiitos Sinulle!!!
Kiitos myös siitä, ettet jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan lupasit olla aina meidän  kanssamme!
Auttaisitko meitä Joulun aikaan jättämään turhat touhotukset? Auttaisitko hiljentymään, rauhoittumaan ja huomaamaan kuinka Sinä Olet kanssamme, tänäänkin!

Son of God – Michael W Smith

“Jumalan Poika, puhtain Valo – Herra Korkeuksista on täällä tänä iltana
yhtäkkiä silmämme näkevät pyhitetyn, taivaan lävitse saapuneen
Taivaan täydellisen suunnitelman toteutuneen – Jumalan Pojan
Kuka voisi uneksia tällaisen tapahtuvan: kuninkaiden Kuningas – nyt kanssamme
ihmiset ja enkelit laulavat halleluja
laulamme kunnia, Immanuel – Jumala kanssamme –  halleluja!”

Muut tekstit: Ps. 130: 5-8, 1. Moos. 21: 1-7 ja Hepr. 6: 13-19.

Taivasten valtakunta

4.12.2016              

Kuva: Mikael Rinnetmäki

(Eräällä Afrikan matkallamme poikani kiipesivät Kilimanjarolle. Heidän ottamansa kuva.)

 Taivasten valtakunta ollut murtautumassa esiin – Jeesus sanoi:
    ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
    Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”  ( Matt. 11: 11-19)

Taivaat avoinna – Mitä on taivasten valtakunnan murtautuminen esiin? Olisiko se sitä, että taivaat ovat avoinna ja Jumalan totuus tulee ilmi?

Elia ja Johannes Kastaja – Elia haastoi 850 vieraita jumalia palvovaa profeettaa Karmelin vuorella. Näiden jumalat eivät pystyneet saamaan minkäänlaista kipinää kuiviin polttopuihin.  Elian pyytäessä Herraa näyttämään kuinka Hän on todellinen Jumala, taivaat avautuivat ja tuli sytytti vedellä runsaasti kastellut uhrialttaripuut ja uhrihärän palamaan.
Johannes julisti Herran tuloa ja valmisti ihmisiä tähän kastamalla heitä Jordan-joella. Kun Jeesus itse tuli kastettavaksi, Johannes sai nähdä taivaiden avautuvan ja kuulla Jumalan ilmoituksen: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Elia pakeni hallitsijan vihaa erämaahan, ja hänen nähtiin nousevan taivaisiin tulisissa vaunuissa. Johannes Kastaja tuli erämaasta ja hänen elämänsä päättyi hallitsijan vankilassa.

Heikkous ja vahvuus – Minua koskettaa se, että kaikessa urheudessaan sekä Elialla että Johanneksella oli heikot hetkensä, jolloin pelko tai epäilys koettivat ottaa valtaa. Yhteistä kummallekin oli kuitenkin ehdoton Jumalan totuudessa pysyminen niin puheissa kuin teoissa, maksoi mitä maksoi.
Vahvuudet ja heikkoudet samassa paketissa – sellaisiahan mekin olemme. Heikkoina hetkinä on lohdullista muistaa, että meillä on myös vahvat puolemme. Ja vahvoina hetkinä tietoisuus omista heikkouksista auttaa lankeamasta ylpeyteen ja kaikkivoipaisuuteen.

Mutta mitä
Jeesus sanookaan: “
Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.” Tuossa kohtaa opetuslasten päässä alkoi varmaan surista: jos taivasten valtakuntaan kuuluminen on noin suuri ja merkittävä asia, minäkin haluan tulla siitä osalliseksi! Miten se voi tulla todeksi, miten se näkyy, miltä se tuntuu ja kuulostaa???
Jeesus antaa suorasanaisen ohjeen: valittelu, arvostelu ja syyttely eivät kuulu taivasvaltakunnan kansalaisten etiketteihin.
Joten jos/kun on ollut niihin taipuvainen, kannattaa opetella uudenlainen elämäntapa.

Kristus, Sinussa on kaikki Viisaus ja Voima.
Johdata ja varjele kulkumme, joka askel.
Auta näkemään Sinun Viisautesi kun kuvittelen olevani oikeassa.

Nosta katseeni Sinuun kun huomioni kiinnittyy vääriin tai epäolennaisiin asioihin.
Anna taivaiden olla avoinna yllämme, valaise sisimpämme Totuudellasi.
Anna Taivasten Valtakunnan kasvaa sydämissämme ja  murtautua esiin elämässämme, ympärillämme ja koko tässä rakkaassa maailmassamme!
Ja jos jonkin (meissä) täytyy murtua jotta se voi tapahtua, kiitos että Sinä olet kanssamme, eheyttämässä, sitomassa haavoja, yhdistämässä ja vahvistamassa meitä.
Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan! 🙂

Be born in me – Synny minussa – Francesca Batistelli

“Kaikki sisälläni kaipaa järjestystä, kaikki sisälläni haluaa piiloutua
onko tuo enkelin varjo vai soturin? Jos Jumala on mieltynyt minuun, miksi pelkään niin?
joku sanoo että haaveilen vain, auta minua jotenkin näkemään Taivaan silmin
ja ennen kuin pääni myöntyy, sydämeni on jo polvillaan
Pyhä on Hän, minä olen siunattu – synny minussa, synny minussa
vapisevin sydämin jotenkin uskon että Sinä valitsit minut
aluksi minä pitelen Sinua, lopuksi Sinä pitelet minua
siihen saakka, joka hetki, tee sydämestäni Betlehem Sinulle, synny minussa
tähän saakka olemme odottaneet lupauksen toteutuvan, tähän asti olet odottanut käsivarsiani
kääriydyitkö odottamattomaan jotta voisimme tietää, että Rakkaus yltää näin pitkälle?
en ole urhea, eikä minusta koskaan sellaista tule, sydämeni ei voi tarjota kuin avoimen tilan
olen vain tyttö, en enempää, mutta olen halukas, olen Sinun
aluksi minä pitelen Sinua, lopuksi Sinä pitelet minua
siihen saakka, anna sydämeni olla Beetlehem Sinulle, synny minussa”

 (Muut tekstit: Ps. 85:9-14, Mal.3:23-24 ja 2. Piet. 1: 19-21)

Kuninkaan tulo

1.12.2016                                    

Maa peittyi valkeaan, vaikkakin ohueen lumikerrokseen 1. adventtina – ihanaa! Pysyisi nyt tämä talvi Jouluun asti, ja ylikin…
Uudet nastakengät tuli testattua – verrattomat! Veljeni oli jo useampana vuonna kehottanut minua hankkimaan sellaiset, mutta kun olivat niin hintavia. Kun nyt tuli hyvä tarjous eteen sain vihdoin hankittua. Ja vau: on kuin kesärenkaat
olisi vaihtanut talvirenkaisiin, liukkaallakin kulku tuntuu turvalliselta. – Suosittelen lämpimästi talvella kävelyä harrastaville!

2. adventin evankeliumin vertaus ei kuitenkaan kehota lähtemään ulos, vaan pysymään ‘sisällä’.
Millä tavoin olen sisällä itsessäni? Hereisenä taikka vain osittain läsnäolevana? Miten herkästi huomioin sisäisesti mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu? – Voinko aavistaa mitä on tulossa? 

Tietoista läsnäoloa meikäläinen, uneksija luonteeltaan, on saanut harjoitella jatkuvasti vuosikymmenet – ja edelleen, joka päivä, saa harjoitella. Miten helposti huomio tahtokaan karata muualle kuin missä olisi tarkoitus pysyä.
Joskus voi olla rohkaisevaa muistella millainen oli ennen. Voi huomata että onhan tässä kuitenkin edistystä tapahtunut… ja toivoa että edelleen tapahtuu…    

Valmiina avaamaan oven – Jeesus sanoo:
    ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
    Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”  (Luuk. 12: 35-40)

Ovi lukossa – Toisessa kaupungissa asuva poikani yöpyy yleensä luonani kun hänellä on useamman päivän työrupeama pääkaupunkiseudulla. Eilisiltana olin jo nukkumassa, kun hän yllättäen tuli yöpymään. – Oli siitä kyllä ollut puhetta, mutta kun netistä näin että tilaisuus,  johon hän oli osallistumassa, alkaisi vasta tänään, ajattelin että hän tulisi vasta tänä iltana. Nukkumaan mennessäni suljin kännykkäni, enkä siten saanut hänen viestiään. Ulko-ovi oli lukossa, mutta kaikeksi onneksi asia ratkesi kuitenkin niin että hän pääsi sisälle yöksi. Minulle selvisi vasta aamulla  että hän oli tullut.
Aamiaispöydässä poikani totesi että vastaisuudessa kannattaa varmistaa tulo ajoissa. Niin, totesin tavattoman helpottuneena siitä että hän joka tapauksessa oli päässyt sisään.

Ihmisen Poika kehottaa meitä olemaan valmiina minä hetkenä vain vastaanottamaan Hänet.
Hän ei ilmoita ennalta saapumisensa hetkeä. Mutta mitä Hän lupaakaan palkaksi: kutsua palvelijansa pöytään ja ryhtyä itse palvelemaan heitä. – Ihmeellinen lupaus!
Mutta ilman lupaustakin – tahdon olla tietoisesti läsnä kohdatakseni Hänet – minä hetkenä tahansa.
Enkä ajattele tässä pelkästään Hänen toista tulemistaan.

Veni Domine Jesu – Tule Herra Jeesus – Marco Frisina

(Muut 2. Adventin tekstit: Ps-80: 15-20, Jes.35:3-6, Hepr.10:35-39)