Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2016

Enkeleitä portailla

26.9.2016     Arkkienkeli Mikael (Jerusalem)

Ensi pyhä, Mikkelinpäivä, on kirkkovuoden mukaan Enkelien sunnuntai. Sen evankeliumitekstistä kirjoitin 2 v. sitten Enkeleitä -bloggauksessa (29.9.14), joten päädyin nyt VT:n tekstiin kuulostelemaan, millaisia ajatuksia se herättää…

Taivaan portti – Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”   

(1. Moos. 28: 10-17)

Pyhä paikka – Mikä uni! Taivaaseen ulottuvat portaat ja enkeleitä kulkemassa niitä pitkin ylös ja alas! – Tuli mieleen eräs maalaus, jossa oli taivasta kohti kohoavilla portailla palvontaan polvistunut hahmo. (Varmaan kuvaten samantapaisia tuntoja, joita Jaakobilla oli herätessään.)
5 v. sitten olin kurssilla, jossa brittiläispariskunta ohjasi maalaamaan Pyhän Hengen innoittamana. Heillä oli  mukanaan myös omia taulujaan, joista yksi oli tuo mainitsemani.

Purppuraverhot – Tein tuon kurssin aikana monta työtä, mutta yksi poikkesi muista. Maalasin mitä olin nähnyt pyydettyäni inspiraatiota Pyhältä Hengeltä: purppuranpunaiset, raskaat verhot, jotka oli koottu yhteen kullanvärisellä paksulla punotulla nauhalla. Verhojen takaa näkyi kullankeltaista valoa. – Saatuani maalauksen valmiiksi näyttivät värit minusta kuitenkin liian vahvoilta.  Juuri kun ajattelin alkaa vaalentaa niitä, eräs kurssin avustajista tuli siihen, katsoi ja totesi vain: ”Pyhä Henki!” – Ai jaa, no olkoon sitten noin.

Jerusalemissa – Pari kuukautta myöhemmin vein pienen ryhmän ystäviä Israeliin pyhiinvaellukselle. Olin aina aiemmin varannut vetämilleni pyhiinvaelluksille yöpymispaikat jostain suht. pienestä, rauhallisesta kristill. paikasta. Koska tällä kertaa olimme tulossa lehtimajajuhlan aikaan, oli kaikkialla täyttä. Jerusalemin vanhan kaupungin vieressä olevasta suuresta, linnamaisesta, katolilaisten ylläpitämästä paikasta sain kuitenkin varattua meille huoneet.
Saavuttuamme paikalle respassa ei löydetty huonevaraustamme. Alettiin monen virkailijan voimalla selvitellä, miten meille löytyisi vapaita huoneita. Lopulta, pitkän odotuksen jälkeen meille ojennettiin avaimet ja ryhmäläiset ohjattiin huoneisiinsa. Minä otin viimeisen avaimen. Se osoittautui täynnä roinaa olevan varastohuoneen avaimeksi…

Verhot ikkunoissa – Nyt ei löytynyt enää ainoatakaan vapaata huonetta, ja oltiin jo aamutunneilla. Vastaanottovirkailijat kävivät pitkään neuvonpitoa (ilmeisesti myös esimiestaholle, koska soittivat monta puhelua). Ystävällistä palvelumieltä ja ihailtavaa sinnikkyyttä löytyi heiltä.
Lopulta he ohjasivat isoon, juhlavaan sviittiin
(joka annettiin varausvahvistuksen mukaisella hinnalla). Aikamoinen sviitti: suuret, keskiaikaisen luostarin tyyliset kiviset holvikaaret, korkeita kiviseiniä, joiden reunoille oli maalattu hillitynsävyisiä köynnöksiä. Korkeita, pihalle avautuvia  ikkunoita kehystivät paksut, purppuranpunaiset samettiverhot, jotka oli koottu kullanvärisillä punosnauhoilla (joiden päissä samanlaiset tupsutkin kuin maalauksessani). Ikkunat olivat jonkinlaista turvalasia, päätellen siitä, että niissä oli oli ohuenohutta metallikudosta.

Mikä huone? – Muut ryhmäläisten huoneet olivat tavallisten hotellihuoneiden kaltaisia.  Aamulla, kokoontuessamme sviitissä koko ryhmä, tuumimme leikinpäiten, että jos tämä vaikka olisi paavin huone hänen vieraillessaan Jerusalemissa. Poikani (joka oli tullut tuolle matkalle minibussimme kuljettajaksi) kertoi, että kaverit kutsuivat häntä kouluikäisenä Kilon paaviksi, koska asuimme Kilossa ja meillä oli kotona ikoneja. – Huone sai siis aikaan paljon hymyjä, ja mikä parasta, se toimi ryhmällemme erinomaisena, rauhallisena kokoontumis- ja hiljentymistilana aamuisin ennen päivän kierrosta ja iltaisin päivän päätteeksi. Luostareissa yöpyessämme meillä oli aina ollut (ja oli seur. matkallakin) käytettävissä rauhallinen huone, jossa ryhmä saattoi kokoontua. Tässä paikassa ei sellaista ollut. Siksi tämä huone tuntui lahjalta, josta Pyhä Henki oli halunnut ennalta antaa välähdyksen  purppuraverhojen muodossa.

Jumalan pyhyyden ja läsnäolon voi kokea niin monin eri tavoin. Rauhana, ilona, rakkautena, lempeytenä, voimana. Tai kirkkautena ja pyhyytenä, joka voi joskus tuntua niin intensiivisenä, että se saa tuntemaan itsensä todella pieneksi, ja pelonsekainen kunnioitus voi täyttää koko olemuksen, kuten Jaakobille kävi.
Luojamme on äärettömän luova. Vaikka koko maailman ihmisten luovuus ja luova toiminta – mennyt, nykyinen ja tuleva – yhdistettäisiin, olisi se kuitenkin vain äärettömän pieni hitunen Hänen mielikuvituksensa rikkaudesta, luovasta voimastaan ja toiminnastaan.
Siksi(kin) minusta kannattaa olla avoimella mielellä, olla kuulolla. Hän puhuu meille niin monella tapaa. Sanansa kautta, unien/kuvien kautta jne jne.

Mistä sitten voi tietää mikä tulee Jumalalta, mikä on oman alitajunnan tuotetta, tai mikä tulee jostain muualta? (Erit. viimeksi mainitun kanssa kannattaa olla tarkkana.)
Jaakob tiesi heti, että Jumala oli puhunut hänelle. Uni ei ollut harhaa. Jaakob tunnisti Jumalan pyhyyden, joka varmaankin väreili hänen ympärillään vielä hänen herätessään.

Ihmettelen näin jälkeenpäin sitä sinisilmäistä luottamusta, joka minulla oli new age -aikoinani: kuinka monia ihmisiä kuuntelin, usein kyseenalaistamatta, mistä lähteestä he ammensivat. Luotin vain että varmaan hyvästä.
Muistellessani niitä aikoja kiittelen Taivaallista Isääni siitä, miten Hän minua tietämättäni noina aikoina varjeli. – Sillä monenlaista, kohtalokastakin, olisi noissa yhteyksissä voinut tapahtua; sen ymmärsin vasta jälkeenpäin.
Jossain vaiheessa aloin pyytää, että yhteyteni Jumalaan olisi aina puhdas ja kirkas. En kuitenkaan silloin vielä ymmärtänyt Kristuksen merkitystä tässäkin asiassa. Nyt ajattelen, että mitä tiiviimpi yhteys Jeesus Kristukseen, sitä vaikeampi muiden tahojen on koettaa kiilata väliin tarjoamaan omia juttujaan. Kristus johdattaa löytämään Tien, joka johtaa Totuuden täyteiseen Elämään.  

Jumalan enkelit – Jaakobin uninäky oli kyllä aika ihana: avoin taivas, Jumalan sanansaattaja-enkeleitä nousemassa ja laskeutumassa. Enkeleitä viemässä Jumalalle rukouksia, ja tuoden alas sitä, mitä Hän näkee meidän kulloinkin tarvitsevan.
”Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille”, Jumala sanoi Jaakobille. – Hän haluaa siis siunata meitäkin, sinua ja minua. Hänelle on varmasti merkittävää se, miten avoimia olemme Hänelle ja Hänen siunauksilleen.

Kristus, kiitos että autat pysymään Sinussa, oikein tiiviisti, joka päivä. Tahdon, että Sinä olet se Lähde ja Voima, josta ammennan, virkistyn ja inspiroidun. Ohjaa Hengelläsi elämääni.
Auta meitä kaikkia. Ja myös niitä, jotka eivät vielä ole heränneet huomaamaan, mitä Sinä tahdot heille antaa. Varjele ja johdata, joka askeleella.
Kiitos enkeleistäsi, rakkaudestasi, armostasi ja siunauksistasi!

*******

Ps. Kirjoitettuani tämän bloggauksen aloin etsiä siihen sopivaa enkeliaiheista lauluvideota. En löytänyt, mutta mieleen tulivat ne kaverit, jotka soittavat flyygeliä ja selloa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Nearer my God to Thee – instrumentaalivideonsa tuntui sopivalta. Mutta mistä kappale olikaan  tuttu? Löydettyäni lauluversion päätinkin (kuuntelematta sanoja) laittaa sen tähän. (Laulun nimihän joka tapauksessa sopi aiheeseen.)
Mutta alkaessani suomentaa sanoja hämmästyin: nämähän liittyvätkin ensi pyhän VT tekstiin: vaeltaja lepää kivellä, aurinko laskee, uni, enkelit… – Vasta tullessani Bethel -kohtaan tajusin, että Jaakobin uneen tässä viitataankin! Betel oli paikka, jossa Jaakob yöpyi ja näki unensa.
Googlatessani kirjoitetaanko Bethel suomeksi yhdellä vai kahdella eellä minulle selvisi että hepreal. betel -sana tarkoittaa Jumalan huonetta. (Väliotsikolle ’Mikä huone?’ tuli uusi painotus.)
’Tämä on varmaan Jumalan asuinsija’, Jaakob tuumi. – Jumala kutsuu meitäkin lähemmäs,  asuinsijoihinsa/huoneisiinsa, yhteyteensä, Pyhän Hengen läsnäoloon, viettämään aikaa kanssaan. Myös meille Jumala sanoo: ’Minä olen kanssasi.’
Immanuel – Jumala kanssamme. Voimme olla jonkun seurassa täysin läsnä, olla todella kiinnostuneena hänestä ja siitä, mitä hän haluaa kertoa. Tai sitten ajatuksemme voi harhailla ihan muualla, omissa asioissamme. Sama pätee Jumalan seurassa olemiseen. – Missä (määrin) muistamme/huomaamme/tiedostamme, että Hän on kanssamme, ja valitsemme olla Hänen kanssaan, pyhällä paikalla?

Nearer My God to Thee – Redfourth Chorus  (Lähemmäs Sinua Jumalani)

”Lähemmäs Sinua Jumala, lähemmäs Sinua, vaikka risti olisi se, joka minut nostaa
vaikka vaeltajana, auringon laskettua, pimeyden laskeutuessa ylleni, kivellä leväten,
olisin kuitenkin unissani lähempänä Sinua
anna tieni olla askeleita (t. portaat) taivaaseen, kaiken mitä lähetät minulle, annat armossasi
enkeleitä kutsumaan minua lähemmäs, herätessäni kirkkain ajatuksin
olkoon huokaukseni noustessani Betelin kiveltä: lähemmäs Sinua
tai jos iloisena, siivet halkoen taivaita auringon, kuun ja tähdet unohtaen yhä ylemmäs lennän
silti lauluni on: lähemmäs Sinua Jumalani, siellä on Isäni koti, turva ja rauha
siellä Pelastajani rakkaus, täydellisen siunattu, ajasta aikaan, lähemmäs Sinua Jumalani”

pps. Taas tuli ilmi heikko virsituntemukseni. Laulu löytyy myös virsikirjasta, nimellä Käyn kohti Sinua.

Muut tekstit: Ps. 103: 19-22,  Ilm. 12: 7-12 ja Matt. 18: 1-6, 10.

Rakkaudesta

19.9.2016                                  velskolan-retriitti-2015-ym-104-3

Nämä kuvan hevoset laidunsivat isolla niityllä. Toinen lähestyi pikku hiljaa, kuin huomaamatta, paikkaa jossa sen toveri aterioi. Lopulta se söi samaa heinätuppoa kuin toverinsa. Tämä ei ollut siitä millänsäkään. – Heppojen lähimmäisrakkautta?

Jeesus tukki saddukeusten suun – Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”  (Matt. 22: 34-40)

Kuin enkelit taivaassa – Jeesuksen vastaus ylösnousemuksesta  veti saddukeukset hiljaiseksi: että ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.
Saddukeusten pohdiskellessa tätä tuli fariseuksille tilaisuus tentata Jeesusta. Saamaansa vastaukseen suurimmasta käskystä heillä ei ollut vastaan sanomista, sillä se oli Tooran mukainen.  Mutta Jeesus nostikin sen rinnalle toisen Tooran lain, samanveroiseksi. Tuo ’yhtä tärkeä’ laittoi miettimään. Laittaa tänäänkin.

Rakkauden kaksoiskäsky – niin tunnettu kohta, ja kuitenkin aina siihen törmätessään se herättää joka kerran erilaisia ajatuksia.

Nälkäpäiväkeräyksestä oli tiedotettu etukäteen vanhemmille. Oli mukava viime viikolla nähdä, millä innolla ekaluokkalaiset halusivat osallistua keräykseen. Erään oppilaan kanssa (joka ei ollut luokassa keräyshetkellä) lähdettiin etsimään lipaskerääjää. Poika kantoi muovipussiin laitettuja kolikkoja rauhallisen määrätietoisesti: hänessä eli vakaa halu antaa.   
Vaikkei alaluokkalaisten (puhumattakaan pienemmistä) ole syytä tietää tämän maailman kurjista puolista, ajattelen kuitenkin, että kun lapsi kuulee, ettei jokapäiväisen ruoan saanti ole kaikille itsestäänselvyys, siemen on istutettu hänen sydämeensä: välittämisen, auttamisen & antamisen halun siemen.

Mitä kaikkea lähimmäisen rakastaminen merkitsee meille isommille, sinulle, minulle? Ei vain ajatuksena, teoriatasolla, vaan ihan todellisesti ja konkreettisesti?
Nälkäpäiväkeräystä, johon osallistuu kerran vuodessa? Tai tasauskeräystä? Helppoja tapoja osoittaa välittämistä ja auttamisen halua (paitsi jos kokee omastaan jakamisen vaikeaksi)?
Tuleeko keräykseen osallistuttuaan ajatus: se oli siinä, olen hoitanut osuuteni?

Lähimmäisen rakkaudellinen kohtaaminen on haastavampi laji kuin rahalahjan antaminen johonkin kaukaiseen kohteeseen. Kohtaamisessa on kaikki mukana: tekojen lisäksi sanat, ilmeet, eleet, ajatukset, asenteet, tunteet…
Miten erilaisia kohtaamisia onkaan! Luontevia, lämpimiä, iloisia, sydämellisiä – sellaisia, joissa tuntuu kuin Rakkaus olisi läsnä ihan kuin itsestään. Ja joskus ne taas voivat tuntua haasteellisilta ja voimia vieviltä.

Lähimmäistä niin kuin itseä – Jeesus laittaa ikään kuin yhtäläisyysmerkin näiden, lähimmäisen ja itsen, välille.
Vuosikymmenienkin jälkeen muistan elävästi, kuinka opemme opetti ekalla luokalla yhteen- ja vähennyslaskua piirtämällä liitutaululle pienen keinulaudan, jossa oli 2 lankunpätkää päällekkäin. Me oppilaat lisäsimme tai vähensimme pähkinöitä kuviteltujen keinulautojen kummallakin puolella, ja opimme, milloin keinulaudat olivat tasapainossa, milloin kallellaan jompaan kumpaan suuntaan.

Kummalle puolelle keinulautani/-lautasi olisi kallellaan, jos toisella puolella olisi lähimmäinen, toisella minä/sinä? Vai olisiko se = tasapainossa?
Kummalle puolelle kerään/jaan enemmän sitä, mikä (minulle tai muille) on tärkeää? Rakkautta, huomiota, tukea (henkistä tai aineellista)?
Voi haastaa itseään miettimään: olisiko minun hyvä harjoittaa juuri nyt (tai ylipäätään elämässä) turhan itsekkäästä asenteesta hellittämistä?
Tai kenties opetella/muistaa rakastaa myös itseä niin kuin toisia?

Joskus on laitettava itsensä etusijalle – Jos sattuu olemaan empaattista auttajatyyppiä, ei välttämättä osaa olla niin tarkkana omista tarpeistaan ja jaksamisestaan. Voi joutua tilanteeseen, jossa huomaa, että on huomioinut liiankin kanssa toisten tarpeita ja unohtanut itsensä. On vaikkapa kuunnellut tiiviisti toisten vaikeita elämäntilanteita ja -kokemuksia, eikä ole muistanut kuunnella tarpeeksi omaa oloaan. – Tärkeää on huomata, milloin on aika hengähtää ja palata Rakkauden Lähteelle, tankkaamaan.

Jeesus, opeta meitä pitämään lankut tasapainossa. Huomaamaan, kummalle puolella lisätä, kummalla vähentää. Jotta Rakkautesi ja kaikki se hyvä, jota tahdot nähdä meidän ja lähimmäistemme elämässä, pääsisi virtaamaan esteettä tarkoittamallasi tavalla, meissä ja meistä.

Since Your Love – Brandon Hampton

”Sinä olet Valo, elämäni laulu, johdatat minua, olet ääni sisälläni
Sinä olet rakkauteni, ensimmäisellä sijalla, kaikki mitä olen osoittaa Sinuun
Sinä loit minut, minut luotiin Sinua varten
ainoastaan täydessä yhteydessä on täyttymykseni, kaikki minussa kaipaa Sinua
siitä lähtien kun Rakkautesi kosketti minua minusta tuli uusi luomus, muutuin pysyvästi
Sinussa on kaikki mitä tarvitsen, olet hengitykseni, elämäni, kaikkeni”

Muut tekstit: Ps. 119: 1-8, 5. Moos. 6: 4-9 ja 1. Kor. 1: 4-9.

Vapauteen

13.9.2016                                 pihlajanmarjat

Oi näitä ihania, aurinkoisia, lämpöisiä päiviä! Kiitos niistä, jokaisesta!

Miten te itse teette? – Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.  (Luuk. 14: 1-6)

Kunnioittavassa ilmapiirissäLuukaan kuvauksesta ei ilmene, olivatko johtomiehen kotiin kutsutut fariseukset ja lainopettajat Jeesuksen kannattajia. Itse arvelen, että olivat. Tunnelma nimittäin vaikuttaa kunnioittavalta: maltetaan  rauhallisesti kuunnella, mitä toisella on sanottavana, vaikka tämä olisi aivan toista mieltä kuin itse on.
Kenen luona oltiin aterialla? Minulle tulee mieleen rabbi Gamaliel.
Gamalielista on vain lyhyt kuvaus Raamatussa lainopettajana, ’jota koko kansa piti arvossa’; ja Paavali kertoo olleensa hänen oppilaansa. Mutta pääsiäistapahtumien jälkeen juuri Gamaliel oli se, joka rauhoitteli ylikuumenevaa ylipappia ynnä kannattajaan, ja ohjasi heitä ajattelemaan ja toimimaan viisaasti.

*******

Vankeudesta vapauteen – Gamalielin sovitteleva viisaus tuli ilmi mm. apostolien ollessa ylipapin kuulusteltavana:
Helluntain jälkeen, kun apostolit olivat saaneet Pyhän Hengen ja
Jumala teki monia ihmetekoja heidän kauttaan, ylipappi ja hänen työtoverinsa hermostuivat siitä, että kansa piti apostoleita suuressa arvossa. Niinpä he toimittivat apostolit vankilaan.
Yöllä enkeli tuli avaamaan vankilan oven sanoen Pietarille ja kumppaneille:
”Lähtekää täältä. Menkää temppeliin ja julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.”
Apostoleja ei siis löydetty vankilasta, vaan temppelistä, josta ylipappi haetutti heidät kuulusteltavaksi. Ylipappi sanoi: ”Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä.” Neuvoston jäsenet kiihtyivät siinä määrin, että halusivat toimittaa apostolit pois elävien kirjoilta. Silloin Gamaliel – neuvoston jäsen hänkin – sanoi heille:
”Jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan.”
 

*******

Aterialla – missä sitten olivatkaan, Gamalielin, Joosef Arimatialaisen, Nikodemoksen taikka jonkun muun fariseusten johtomiehen luona, siinä he joka tapauksessa olivat, kirjanoppineet ja fariseukset, pöydän ympärillä, tarkkaillen mitä Jeesus sanoisi ja tekisi.

Sydämen laki – Jeesuksen kysyessä, mitä sapattina saa (ei saa) tehdä, hän varmastikin kuuli jokaisen mielessään ajattelevan: ”Lakimme kieltää kaiken työnteon sapattina.”
Jeesus toi toisen lähestymistavan. Mooseksen lait ja niiden noudattaminen oli opittu ja omaksuttu, nyt oli aika löytää sydämen laki.

Onko meillä ajatuksia, jotka kahlitsevat meitä, jumittavat tiukkoihin käsityksiin tai traditioihin?
Pyrimmekö viljelemään ajatuksia, jotka johdattavat meitä Rakkauden tekoihin?

’Tämä hanke’ (kuten Gamaliel nimitti uskoa Jeesukseen Messiaana ja  Jeesuksen kehotusten mukaista toimintaa) ei tyrehtynyt, päinvastoin. Gamalielin mukaan sen siis täytyy olla Jumalasta.
Tänäkin päivänä Kristus haluaa vapauttaa meitä rakastamaan ja toimimaan Hänen laillaan.

Positiivista asennetta – Kristus, Vapahtajamme, vapauttaa turhista rajoitteista ja ennakkoluuloista ja opettaa ottamaan asioihin ja tilanteisiin myönteisen ja rakentavan kannan.  Hän hoitaa ja parantaa. Hän suuntaa huomion siihen, mikä milloinkin on olennaisinta. Hän rohkaisee hyvän tekemiseen.
Kaikkea tätä hän teki tuon yhden aterian aikana, ja kaikkea tätä hän tekee myös tänä päivänä. Todellinen Valontuoja!

Aterioimme yhdessä – Ylösnoussut Kristus sanoi Johanneksen ilmestyksessä  Patmos -saarella:
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”
Tälle sydämeni resonoi: kyllä, tahdon aterioida kanssasi!

You Set Me Free – Angie Miller

”Löydät minut, kun olen yksin, kuulen tuntemattoman äänen
luottamus virtailee selkärangassani, vahvistaa sydäntäni
elämä, jossa näen, millainen Sinä olet
Sinä tulet avoimin käsivarsin, sanot: rakastan sinua sellaisena kuin olet
kun olin ahdistunut ja yksinäinen, taakan painaessa selässäni, Sinä vapautit minut
miten pian juoksen pois ja annan kaiken nousta päähäni?
En voi antaa myöden itsepäiselle sydämelleni, antaa merkityksettömien asioiden tulla tielleni
oi miksi emme voi kuunnella, antaa ylpeytemme murtua ja jatkaa matkaa?
Kun olen heikko Sinä kannat minua myrskyjen halki, vapautat minut”

Muut tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 44: 21-23 ja Gal. 5: 1-6.

Jeesus antaa elämän

6.9.2016                                   syksy tulossa

Jeesuksen kävi sääliksi – Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: ”Älä itke.” Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille.
Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.”    (Luuk. 7: 11-16)

Kuolleista elämään – Raamattuun on dokumentoitu 3 tapausta, joissa vainajan omaisten suru herättää Jeesuksen myötätunnon ja hän herättää kuolleen. Tuon leskiäidin pojan, synagogan esimiehen Jairoksen tyttären sekä ystävänsä Lasaruksen.
Skeptikoille kova pala: joku, joka oli jo selkeästi kuollut, palasi elämään – miten  sellainen voi olla mahdollista?!
Hurja juttu sekin, että Jeesus kehotti opetuslapsiaan tekemään samaa kuin itse teki: parantamaan sairaita ja herättämään kuolleita; vieläpä samassa lauseessa (Matt.10:8), ikään kuin yhdistäen parantamisen ja kuolleista herättämisen samaan kategoriaan.
Useat meidänkin päiviemme evankelistat ovat ottaneet tuon kehoituksen tosissaan, samoin kuin Jeesuksen sanat:
”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”

Reinhard Bonkke – Tuo ’suurempiakin’ voisi tarkoittaa esim. valtaisia massakokouksia Afrikan maissa. Suurimmat ovat Reinhard Bonkken järjestön organisoimia. Niissä satoja tuhansia ihmisiä kerääntyy laajoille kentille. Niille on sijoitettu suuria kovaäänisiä. Läsnäolijat eivät näe kaikkea mitä kokouksen aikana tapahtuu, mutta he kuulevat, kuinka Jeesus on elävä, on heidän keskuudessaan ja haluaa parantaa ja vapauttaa heitä samoin kuin silloin kuin eli ihmisenä maan päällä.

Jumalan ihmeitäKun kokouksen aikana sokeana syntynyt saa näkönsä, kuuuro alkaa kuulla ja  halvaantunut tai rampa alkaa hypellä onnesta parannuttuaan, sillä on valtava vaikutus koolla oleviin ihmisiin. Koska afrikkalaiset ovat yhteisöllisiä ihmisiä, oman kylän ja lähialueiden kylien asukkaat tunnetaan. Tiedetään, että tämä mies tai nainen todella oli sokea/kuuro/halvaantunut/rampa jne. Heidän ihmeellinen parantumisensa herättää uskon läsnäolevaan Jeesukseen, joka luo uutta elämää sinne, missä sitä ei ollut: aisteihin, raajoihin, sydämiin ja mieliin.

Tieteellisesti orientoitunut ajattelumme taipuu vain kankeasti Jumalan ihmeisiin.
Kuolleista herättäminen rukouksen kautta (ei lääketieteellisin keinoin) on länsimaalaiselle niistä varmaan vaikeimpia. 
Eräs tällainen tapaus on dokumentoitu Reinhard Bonkken palvelutyön yhteydessä. Mutta kuinka helposti epäileväinen mieli kuittaakaan tuollaisen pelkkänä propagandana.

Heräämisiä – Koska näitä kuolleista heräämisiä kuitenkin kerrotaan tapahtuvan muissakin kristill. kokouksissa kuin R.B:n, odotan mielenkiinnolla, koska skeptikot aktivoituvat siinä määrin että lähtevät tutkimaan tarkemmin tuota asiaa.   
Aikamoistahan olisi, jos joukko tunnetusti skeptisiä ja/tai ateistisia lääkäreitä tulisi tällaiseen kokoukseen aikomuksenaan osoittaa ilmiö feikiksi ja joutuisikin todistamaan, että on tapahtunut ihme jota he eivät millään tavoin pysty selittämään…
Mutta auttaisikohan heidän todistuksensa toisia epäileväisiä uskomaan? – Jos ihminen on tiukasti tarrautunut omaan epäuskoonsa, tarvitaan kyllä yleensä  melko vahva täräys (mielen alueella), jotta epäileväisyyden vaikutus hänen käsitysmaailmaansa hellittäisi.

Rajalla – Meidän aikanamme kuolleista herättämisiä tunnetumpia ovat ne lukuisat tapaukset, joita kuolemanrajalla käyneet kuvaavat. Eräs tällainen on Marandan kokemus, josta hän kertoo niin alla olevalla lauluvideolla kuin tästä linkistä avautuvalla videolla: https://www.youtube.com/watch?v=F8N1RT7LHgI

Maranda Forney – 8 lapsen äidillä oli nuorimman lapsen syntymän jälkeen 3 pv:n ajan vatsakramppeja, eikä mikään pysynyt hänen sisällään. Miehensä Michaelin tultua töistä kotiin he pakkasivat lapset autoon ja Mike ajoi ensiapuasemalle. Hoitohuoneessa Maranda ei yhtäkkiä saanut vedettyä henkeä ja hän tuupertui hoitajan käsivarsille. Hän kuuli hoitohenkilökunnan tulevan huoneeseen. Hänet nostettiin vuoteelle, ja hän kuuli jonkun sanovan: ”hänellä ei ole pulssia” ja toisen: ”hän ei hengitä”.
Maranda mietti: miten voin kuulla kaiken, jos kerran en hengitä eikä minulla ole pulssia.
Hengityskoneessa ollessaan Maranda muistaa sanoneensa: ”Olen valmis lähtemään Kotiin, mutta en haluaisi jättää perhettäni omilleen.”  Sen sanottuaan elämä palasi häneen ja hän avasi silmänsä.

Jeesus Kristus, Elämän antaja, puhalla meihin Henkesi. Anna uutta tekevän Elämän virrata niihin ajatuksiimme, uskomuksiimme ja kokemuksiimme, jotka ovat vieneet meitä pois Sinun todellisuudestasi.
Pyhä Henki, opeta meitä käsittämään Jumalan Valtakunnan lainalaisuuksia. Suo Taivaan Valtakunnan todellisuuden avautua meille enemmän ja enemmän, niin että alkaisimme elää sen todellisuudesta käsin. 

You Give Me Life – Maranda

”En voi elää ilman Sinua, en voi hengittää ilman Sinua, Sinä annat minulle elämän
olet laivani kapteeni, sieluni turvapaikka, osani ja pelastukseni,
kun olen heikko enkä jaksa enää, Sinussa olen vahva, Sinussa elän ja liikun
Sinussa on olemiseni
, en voi elää enkä liikkua, en tehdä mitään ilman Sinua
tunnet sydämeni, ajatukseni ja sisimpäni, Sinä annat minulle elämän”

Muut tekstit: Ps. 86: 10-13, Job 14: 1-6, 13-15 ja Room. 8: 18-23.