25.4.2016  Tänä aamuna oli tapaaminen Pasilassa. Sataa tihkutti, 4 astetta ei kovassa viimassa tunnu kovin miellyttävältä. Miten houkuttelevalta ja helpolta tuntuikaan ajatus junaradan varrella asuvalle hypätä junan kyytiin tällaisella säällä! 
Mutta luettuani Ylen uutisten pääjutun: kuinka Jesse 17 v  pelasi Pikkuleijonille MM -kultaa, vaikka oli samana päivänä ollut rankassa vatsataudissa, tsemppifiilis tarttui. – Ei kun pyöräilykypärä päähän ja menoksi.
Ystävä soitti matkalla ja ihmetteli hengästynyttä ääntäni. – Kunto kun on talven jäljiltä sitä mitä on…
Kotimatkalla kuitenkin tuli ilo: mitä kaikkea olisikaan jäänyt kokematta, jos olisin valinnut junan. Siltaa huuhtovat vaahtopäät, sillan keinuminen aalloilla, jännitys: kestääköhän nuo puukaiteet jos tuuli heittää pyörän niitä vasten; entä jos kova puuska lennättää kaiteen yli veteen?
Niemen suojassa ruokaileva joutsenpariskunta, rinnakkain päät kaulaa myöten uppeluksissa. Ja sitten kauniit päät kohoavat tyynenä vedestä, sen näköisinä kuin kerta kaikkiaan mikään ei voisi horjuttaa niiden rauhaa. – Mikä kontrasti vieressä velloville merenaalloille!
Orava, jolta putosi aarre (herkkupala varmaankin) pyörätielle ja joka nopein liikkein ryömi takaisin nappaamaan sen ennen pyörän tuloa  kohdalle. (En ole ennen nähnyt oravan ryömivän!) Ja auringonsäteiden suloinen lämmitys selässä.
Siitä, mikä oli tuntunut haastavammalta vaihtoehdolta, tulikin palkitseva kokemus. 

Sydän täyttä kultaa – Kotona halusin vielä lukea nettiuutisista Pikkuleijonien voitosta. Vastustajat olivat lyöneet mailoillaan Jessen pelikäden turvoksiin, mutta Jesseltä ei irronnut katkeraa kommenttia, hän säilytti ilonsa. Valmentajan kommentti Jessestä: ”Pojan sydän on ihan täyttä kultaa.”
Vaikken muuten urheilua seuraakaan, huomasin uutisista jo vuodenvaihteen kisojen jälkeen Nuorten Leijonien fiksun käytöksen, positiivisen suhtautumisen, verrattoman yhteistyökyvyn sekä loistavan yhteishengen: kukaan ei halunnut ottaa voitosta kunniaa itselleen, vaan pelikavereita kehuttiin kilpaa. – Hienoa, että meidän nuorille on tällaisia roolimalleja!

Yllä oleva innoitti siinä määrin että laitoin blogiin, vaikkei juurikaan liity alla olevaan evankeliumitekstiin ja siitä nousseisiin (jo  viime viikolla kirjoitettuihin) ajatuksiin.

Sydämen puhetta Jumalan kanssa, ensi pyhän otsikko, viehättää minua. Sitähän Jumala juuri haluaa: yhteyttä kanssamme, ei vain ajatusten, vaan myös – ja käsittääkseni ennen kaikkea – juuri sydämen tasolla.
Jotta sydänrukouksen tila löytyisi, on mielen (ja sen synnyttämän puheen) vaimennettava volyymiaan. On hiljennyttävä kuuntelemaan sydäntään, ja Jumalan sydäntä.

Minun nimessäni – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”  (Joh. 16: 23-33)

Lupaus – Kuten viime viikonkin tekstissä, jälleen aikamoinen lupaus Jeesukselta: “Mitä ikinä te pyydätte…”
Todellako? Mitä vain? Tuostahan voisi riemastua anelemaan vaikka millaisia asioita… kunnes huomio kiinnittyy Jeesuksen kolmasti toistamiin sanoihin: Minun nimessäni.
Johanneksella ja veljellään oli välillä ihan hurjia pyyntöjä. Jeesus joutui toppuuttelemaan veljesten intoilua. 
Ajattelen, että kun pyyntö tehdään Jeesuksen nimessä, siinä on paikka Hänen allekirjoitustaan varten. Hän allekirjoittaa, kun pyyntö on sellainen, johon Hän voi yhtyä. Hän näkee valtaisan palapelin joka osan. Hän näkee yksityiskohdat ja samalla kokonaisuuden.
Voin hyvin kuvitella, kuinka Johannes vanhana miehenä Patmoksen saarella huokaisi muistaessaan muutamia ehdotuksia ja pyyntöjä, joita nuoruuden innossa tuli esitettyä Jeesukselle. Tulta taivaasta ja kunniapaikkaa Mestarin viereltä.

Mitäköhän kaikkea sitä onkaan itse tullut pyydeltyä? Varmaan tulisi monta huokausta ja hymyä, jos muistaisin kaikkia toiveet, joita vuosien varrella olen esittänyt. Ehkä ihan hyvä, etten muistakaan. 🙂  – Mutta kunpa muistaisin, miten moniin, pieniinkin pyyntöihin on vastattu! Sekin tahtoo niin helposti unohtua.
Miten hyvä olisikaan muistaa niitä pieniä ja suurempia asioita, joissa Luojamme on osoittanut meille huolenpitoaan. Se virittää kiitoslaulun sydämeen.

Sydämen puheesta vielä: ennen luulin, että rukous on sitä, että joko pyydetään jotain taikka  kiitetään jostain asiasta. Hiljainen Jumalan läsnäolossa olo oli minulle = meditaatiota. Mutta kun ajattelen, että hiljentymiseni Jumalan läsnäoloon onkin rukousta, sydänyhteyttä, jossa Jumalan sydän ja minun sydämeni kuuntelevat toisiaan, siihen tulee toisenlainen ulottuvuus.      Kyllä siihen voi liittyä puhettakin, mutta usein on ‘vain’ hengityksen/Hengen liike. Hiljaisuuden tilassa, jossa Hän on; jossa me kummatkin olemme.
Meditaatio oli pitkään minulle sellaista, mikä tuntui tärkeältä itselleni. En ollut ymmärtänyt tätä rukousulottuvuutta: tilaa, joka on merkityksellistä ei vain itselleni, vaan myös Jumalalle. Sydämen tilaa, jossa Hän on läsnä, kanssani.

Rauha – “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha,” sanoi Jeesus opetuslapsilleen. Hän haluaa johdattaa meidät yhteyteen, jossa voimme kokea sellaista rauhaa, jossa ulkoiset olosuhteet tai tunteemme eivät heiluttele meitä kuin riippakoivun oksia. Rauhaa, johon kietoutuu levollinen luottamus.
Kiitos Jeesus siitä(kin) lupauksestasi, jossa sanoit antavasi meille oman Rauhasi, sellaisen, jota maailma ei voi antaa. Kiitos, että Sinun avullasi löydämme Sydämen Rauhan. 

The Heart of Worship – Matt Redman

“Kun musiikki hiljenee, kun jätän kaiken pois ja yksinkertaisesti vain tulen
haluten tuoda jotain joka on arvokasta, joka olisi Sydämellesi siunauksesi
tuon enemmän kuin laulun, sillä sitä Sinä et ole kaivannut
Sinä etsit paljon syvemmältä kuin mikä ilmenee näkyväisessä, Sinä katsot sydämeeni
palaan ylistyksen sydämeen, kyse on Sinusta Jeesus
olen pahoillani siitä, millaisiksi minä olen tehnyt asiat, vaikka kaikessa on kyse Sinusta
ikuinen Kuningas, kukaan ei pysty ilmaisemaan arvoasi
vaikka olen heikko ja köyhä, kaikki mitä minulla on, on Sinun; jokainen hengitykseni
tuon Sinulle enemmän kuin laulun, koska sitä et ole kaivannut, katsot sydämeeni”

Muut rukoussunnuntain tekstit ovat: Ps. 40: 2-6, Jer. 29: 11-14 ja Ef. 3: 14-21.