Hoosianna!

14.3.2016    Valon kajo Mikä lauantai toissa päivänä: täystyyni, sinitaivas vailla pienintäkään pilvenhattaraa, auringonlämmössä kevään lupaus. Auringon laskettua tähtien runsaus syvänsinisellä taivaankaarella. Miten kirkas taivas voikaan olla aina vaan yhtä ihana elämys!

Tunnusteko – Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”    (Joh. 12: 12-24)

Mitäköhän nuo kreikkalaiset olisivat halunneet kysyä Jeesukselta? Sitäkö, miksi kansa tervehti häntä (vaatimattomasti pukeutunutta, aasinvarsalla ratsastavaa miestä) Israelin kuninkaana? Vai sitä, miten hän herätti Lasaruksen kuolleista?
Evankelista Johannes keskittyy kuitenkin olennaiseen, Jeesuksen sanoihin opetuslapsilleen. Niissä on tiivistettynä niin Pääsiäisen kärsimys kuin ilosanomakin.

Aikoinaan omien lasteni ja eskarilaisten kanssa istutimme aina ennen Pääsiäistä jyviä mullan alle; laitoimme pimeään ja välillä kastelimme. Joka aamu lapset kävivät kurkkaamassa, joko jotain on tullut näkyviin.
Vihdoin, eräänä aamuna ilo ja riemu: heleänvihreitä, terhakoita versoja nousee tummasta mullasta, päämäärätietoisina: kohti valoa!
Ja ihmettelyä: miten ihan kuolleen näköiseen siemeneen voi kätkeytyä elämä?

Voisiko ylösnousemusihme tapahtua myös minussa tänä Pääsiäisenä? Voisiko minusta kuolla esim. sellaisia ajatus- ja toimintamalleja, jotka ovat paikoilleen jämähtäneitä? Sellaisia, joihin olen ehkä tiedostamattani juuttunut, ja jotka eivät vie eteenpäin? Jotta uutta  voisi versota esiin?
Sitä voi pyytää Häneltä, joka voitti kuoleman ja antaa elämän. 🙂

You Give Me Life – Noel Robinson

“Sinä annat minulle elämän, runsaana, kaipaamaani toivon annat minulle
enemmän kuin osaan pyytää, ajatellakaan, teet minussa mahdottomasta mahdollisen 
annat minulle rauhan, täydellisen rauhan, olet antanut minulle kaiken mitä tarvitsen
kun hengität ylleni, se tuo elämän, kun Kristus ilmentyy minussa, muutun
Sinun Henkeäsi kaipaan Herra, Sinä muovaat minua, uudistat, tuot minuun elämän
toimi minussa ja kauttani, olen täysin käytössäsi, avoin ihmeille ja merkeille”

Muut Palmusunnuntain tekstit: Ps. 22: 2-6/Ps. 118: 25, Jes. 50: 4-10/Sak. 9: 9-10 ja Fil. 2: 5-11.