Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2015

Taivaallisia sanansaattajia

28.9.2015.  Huomenna on Mikaelinpäivä, jota (t. sitä seur. sunnuntaita, Mikkelinpäivää) on perinteisesti vietetty arkkienkeli Mikaelin muistoksi. Nykyään se on ev.lut. kirkkojen pyhienvietossa muuntunut aiheeltaan kaikkien enkelien päiväksi. 

.                                      Hän lähettää enkelinsä...

Onko enkeleitä todella olemassa?
Ilmestyvätkö nämä Jumalan sanansaattajat ihmisille ihan oikeasti? Ihmisillä on tästä lukuisia kokemuksia, joita on myös dokumentoitu. Alla yksi sellainen.

Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.”
Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.” (
Ap. t. 12: 5-11)

Kehotus – Viime vuoden jossain blogipäivityksessä kerroin, kuinka (11 v. sitten) koin Jeesuksen kehottavan minua  ostamaan Raamatun. En tuolloin pitänyt koko kirjasta. Ostin kuitenkin.
Kotiin saavuttuani kysyin Jeesukselta, mitä minun nyt pitäisi tästä lukea. Ensin sain luettavaksi niin rakkaudellista tekstiä, etten ollut uskoa että sellaista voi Raamatusta löytyä. Ja sen jälkeen (samana päivänä) tuon yllä olevan kohdan  Apostolien teoista. – Se sai minut oivaltamaan, ettei tämä kirja olekaan niin antiikkinen kuin olin kuvitellut.
Edellisenä viikonloppuna
olin nim. ollut ystävieni kanssa Tampereella tilaisuudessa, jossa kiinalainen, vilpittömän oloinen, iloa säteilevä 
veli Yun oli puhumassa. Hän kertoi mitä oli kokenut Kiinassa, vankilassa.      

Veli Yunin kokemus (sellaisena kuin se jäi mieleeni): Yun oli vangittu julistustyönsä vuoksi. Häntä oli kidutettu niin, että hänen jalkaluunsa olivat murtuneet. Eräänä päivänä hän koki ilmestyksen: enkeli ilmestyi hänen selliinsä sanoen:” Veli Yun, tänään sinä lähdet täältä vapauteen.”
Miten hän voisi täältä lähteä, tarkasti vartioidusta, lukitusta sellistä, mietti Yun. Eihän hän pystynyt edes kävelemään!
Enkeli ilmestyi Yunin toverille viereiseen selliin ja sanoi tälle: ” Mene sanomaan veli Yunille, että hänen on lähdettävä täältä   tänään.” Hämmästynyt toveri meni Yunin selliin (kummankin sellin ovenlukot olivat auki) ja kertoi Yunille, mitä enkeli oli sanonut. Silloin Yun uskoi.
Enkeli tuli uudestaan samana päivänä Yunin luo ja sanoi:”Nouse, nyt on sinun hetkesi lähteä.” Yun nousi vuoteeltaan, kipu jaloissa oli viiltävä, mutta ne kantoivat; ja sellinoven lukko oli auki.
Yun kulki käytäviä pitkin, vartijoita ei näkynyt. Erään käytävän päässä oli vartijoiden koppi. Yun oli varma, että sen kohdalla hänen pakomatkansa päättyy. Mutta vartijat eivät huomanneet häntä. Yunin toveri tuli vastaan vartijan saattamana. Toverin silmät laajenivat hämmästyksestä, ja hän sanoi: ”Veli Yun, minä olen menossa sisälle.” Yun vastasi: ”Minä olen menossa ulos.” – Vartija ei nähnyt eikä kuullut Yunia.  
Vapauteen – Yun kulki vankilan pihan poikki, olettaen minä hetkenä hyvänsä saavansa kuulan kalloonsa. Hän saapui vankilan pääportille. Se oli raollaan. Yun astui ulos portista. Hänen eteensä kurvasi taksi; taksikuski kysyi :”Minne ajetaan?”

Todiste – Veli Yunin kertomus kuulosti minusta aivan uskomattomalta. Mutta kun seuraavalla viikolla luin uudesta Raamatustani kuinka Pietari vapautui vankilasta, oivaltaisin ettei Raamattu ole vain kokoelma historiallisia kirjoituksia erään kansan vaiheista ja siitä, mitä tapahtui 2000 v. sitten, vaan että samanlaisia asioita tapahtuu meidänkin päivinämme. Ja että minun piti varmaan kuulla jonkun kertovan livenä oma kokemuksena, jotta olisin voinut vakuuttua.

Vuosia myöhemmin olin kuuntelemassa veli Yunia Alppilan kirkossa. Tilaisuuden lopussa Yun sanoi, että jos joku haluaa saada siunauksen tai rukousta, voi tulla kirkkosalin alttarikaiteelle.
Ed. viikolla o
lin kuullut kommentin suhteestani Kristukseen. Kyse oli vain sanavalinnasta, mutta olin kuitenkin pahastunut kommentista, sillä kommentoija oli itsekin Kristukseen uskova, ja halusi kommentillaan osoittaa minun olevan väärässä.    En kuitenkaan lainkaan ajatellut tuota asiaa mennessäni siunausta saamaan.
Olin polvillani muiden joukossa alttarikaiteen penkillä. Painoin pääni alas, odottaen että tuo säteilevä Kristuksen palvelija siunaisi laittaen kätensä pääni päälle.
Lohdutus – Kohdalleni tullessaan
Yun huudahti iloisesti ja puhui täsmälleen siihen asiaan, josta olin aiemmin pahoittanut mieleni.  Kuulin juuri ne vahvistuksen ja lohdutuksen sanat joita (tietämättäni) tarvitsin. Omasta mielestäni olin jo jättänyt kommentin omaan arvoonsa; Pyhä Henki näki kuitenkin syvemmälle. – Yun jopa innostui puhumaan tuosta asiasta yleisestikin: että tämä koskee kaikkia Kristukseen uskovia, näin juuri asia on. (Ehkä joskus myöhemmin kerron mistä oli kyse.) – Voi miten suloiselta tuntuikaan saada vahvistusta ja rohkaisua omalle uskonpolulleen! Kiitin hiljaa mielessäni Pyhää Henkeä, ja veli Yunia.        

Angels watching over me – Amy Grant (joka sai laulustaan Grammy – palkinnon)

”Viekää tämä mies vankilaan, mies kuuli Herodeksen sanovan, sotilasjoukko vei hänet pois
kahden vartijan välissä, kahlittuna, Pietari koetti nukkua
mutta seinän takana rukoiltiin lakkaamatta hänelle pelastusta
sitten valo ilmestyi yksinäisen vankityrmän pimeyteen
ja kahleet, jotka olivat sitoneet Jumalan miehen, avautuivat pudoten
mies juoksi omiensa luo ennen aamunkoittoa, hänen mielessään oli vain tämä:
enkelit vartioivat minua, jokaista liikettäni, joka askeltani
Vain Jumala tuntee ne ajat elämässäni joilloin jokin uhka vaani minua
kun holtittomasta autosta loppui bensa ennen kuin se olisi ajanut ylitseni
vähältä piti -tilanteet ympärilläni, onnettomuudet joita en kokenut
vaikken ihmissilmin näkisi käsiä, jotka johdattavat minut kotiin
Jumala, tiedän että heitä on ympärilläni, päivin ja öin
vihollisten lähestyessä tiedän enkeleiden joskus taistelevan
jotteivät jalkani pettäisi, en koskaan käänny toisaalle
jos kysyt mikä minua suojelee, kuulet minun sanovan: enkelit vartioivat minua
vaikken ihmissilmin näkisi käsiä, jotka johdattavat minut kotiin”

Muut tekstit: Ps. 103: 19-22, Joos. 5: 13-15 ja Matt. 18: 1-6, 10

Vapauden hedelmiä

21.9.2015.      Maan hedelmiä                                             Makoisia  ahomansikoita muistellen, mielessä maistellen…

Sallittua? – Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”   (Mark. 2: 23-28)

Ei ollut helppoa Jeesuksella fariseusten kanssa: olivat hänen kimpussaan jatkuvasti kuin herhiläiset. Joutuikohan hän välillä pinnistelemään säilyttääkseen malttinsa, vai oliko Ihmisen Poika aina vain hyvässä flow -tilassa, ihan luontaisesti? Olivatko Hengen hedelmät hänen käytössään myötäsyntyisesti, vai saiko hän ne kasteessa, Pyhän Hengen laskeuduttuaan hänen ylleen?
Kuinka tahansa, kyllä hän niitä kaikkia tarvitsi, jotta olisi jaksanut kaikkien kyselijöiden, valittajien, syyttelijöiden ja tarvitsijoiden kanssa, joita hän kohtasi pitkin päivää, joskus yölläkin.
Vaikka Jeesus syntyi ihmislapseksi tähän maailmaan, kasvoi ja leikki muiden nasaretilaislasten kanssa ja työskenteli puuseppänä ennen varsinaista elämäntyötään (= eli ihan tavallista, arkipäiväistä elämää), on minun jotenkin helppo kuvitella, että hänellä, Ihmisen ja Jumalan Pojalla, oli alusta alkaen Hengen hedelmät hallussaan.

Hengen hedelmiä ovat Paavalin mukaan rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä  (Gal. 5:22). – Voi Pyhä Henki, meilläkin olisi käyttöä niille! – Meikäläinen ainakin toivoisi kaikkia noita Hengen hedelmiä! Että olisivat jatkuvasti ’päällä’, joka päivä, jokaisessa tilanteessa & kohtaamisessa!
Tunneihmisenä olen niin usein kärsinyt siitä, kuinka ne tunteet pyrkivät ottamaan vallan. Minähän haluaisin että ne olisivat minun vallassani! Ennen kaikkea tuo rauha, jota olen pienestä pitäen haikaillut.

Tulkinta – Kerran 80-luvulla kaipasin jonkinlaista toivonkipinää sille, että olisi sellainen todellinen, pysyvänsorttinen tyyneys meikäläisellekin löydettävissä. Niinpä – kun en muuta keksinyt – tilasin syntymäaikaani ja -paikkaani perustuvan tulkinnan alan ammattilaiselta (jo aikaa sitten maanpäällisen elämän jättäneeltä) saadakseni tietää josko sen perusteella näyttäisi mahdolliselta, että joskus saattaisin saavuttaa jatkuvan sisäisen rauhan tilan. – Epätodennäköiseltä kuulemma näytti.  
Lannistuako tuosta vai alkaa tsempata entistä sinnikkäämmin? Päätin olla antamatta epätoivotun skenaarion vaikuttaa. Päätin pitää kiinni nuorena omaksumastani käsityksestä, että jollei ole synnyinlahjana saanut tyyneyttä, niin sellaista on sitten vaan itse yritettävä kehittää.  

Hallitsee sapatin – En tuolloin vielä tiennyt, että on saatavilla jotain, mikä on verrattomasti omia pinnistelyjä voimallisempaa. En tiennyt, että Ihmisen Poikaa on valmis ja halukas tekemään minussa työtään. En tuntenut sapatin Herraa. Vasta paljon myöhemmin aloin käsittää, kuinka Hän nimenomaisesti haluaa johdattaa sisäiseen levollisuuteen niitä, jotka sitä kaipaavat. Ja sen kautta noiden muidenkin Hengen hedelmien löytämiseen.

Sapattivapaa – tuttu käsite työelämästä. Ihmisen Poika sanoo, että sapatin lisäksi myös vapaus on Hänen käsissään:
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh.8:31)
”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh.8:36)

Lumevapautta – Opittuani ymmärtämään, minkälaisen vapauden ja rauhan Kristuksen kautta ja avulla voi löytää, mietin  miten pitkään tulikaan omin voimin yritettyä.
Ikiajat on ollut olemassa harjoitteita, joita aika ajoin hieman muokattuina tarjoillaan uusilla nimikkeillä. Ja kyllähän niiden kautta voi löytää sisäistä rauhantunnetta. Itse olisin kuitenkin ollut kiitollinen, jos minulle aikoinaan, erilaisia meditaatioita kokeillessani ja harjoittaessani, olisi kerrottu, miten ja mistä etsiä sellaista, joka on vielä niin paljon enemmän ja voimallisempaa (ja aina vaan yhtä validia). Sellaista, mikä perustuu henkilökohtaiseen suhteeseeni Luojani kanssa.

Jos vielä olisi mahdollista antaa palautetta em. tulkitsijalle, sanoisin, että hänen metodissaan jää huomioon ottamatta Rauhantuoja, joka tullessaan mukaan kuvaan (= omaan elämään) alkaa tehdä muutostyötään ihmisen sisimmässä. Silloin epätodennäköiseltäkin vaikuttanut muuttuu mahdolliseksi. Sillä Hänellä on ne voimat ja kyvyt, jotka itseltämme puuttuvat.   

Sapattivapautta – Vapauden suvereeni Hallitsija auttaa oivaltamaan, mitkä jutut (uskomukset, harjoitteet) johdattelevat vain lumevapauteen. Hän haluaa vapauttaa sellaisista sidoksista, jotka estävät meitä elämästä sisäisesti vapaina, ympäröivistä olosuhteista riippumatta. – Aika iso ero siinä, kun sitä saa harjoitella yhdessä Hänen kanssaan verrattuna siihen, kun itse yritti, omin voimin…   

Kristusjohdata meitä Sinun Vapauteesi. Jotta saisimme siinä, Sinun Rauhassasi, levätä, uudistua ja vahvistua, 24/7.  Anna meidän kasvaa rauhanviljelysmaillasi, Sinun hoidossasi ja varjeluksessasi. Jotta ne hyvät hedelmät, jotka olet meille kaikille alunperin tarkoittanut, saisivat kypsyä meissä. Kaikissa… kaikessa… kaikkialla.

Holy Spirit, grow Your Fruit in me –  Joskus on vapauttavaa jo sekin, että hellittää huolista ja heittäytyy hetkeksi lasten mielikuvitusmaailmaan. – Helppoa, haasteellista vai mahdotonta? Testaa vaikka tällä videolla:

”Jos rakkaus olisi granaattiomena, kasvaisin niin punaiseksi että koko planeetta värjäytyisi
jos ilo olisi mandariini, haluaisin kuoreni olevan oranssimpi kuin ikinä
jos rauha olisi päärynä, rukoilisin: Herra, tee minut mehukkaaksi ja herkulliseksi!
Pyhä Henki, kasvata minussa hedelmäsi
rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä
jos kärsivällisyys olisi luumu, haluaisin kypsyä kunnes tulisin violetiksi
jos ystävällisyys olisi banaani, haluaisin tertun olevan vuorenkokoisen
jos hyvyys olisi kirsikka, veisin kaikille naapureilleni herkkupiiraan
jos uskollisuus olisi vesimeloni, olisin niin iso ja mehevä että minussa voisi asua
jos ystävällisyys olisi kiivi, Herra kuorisi sitkeän kuoreni niin että olisin ihan pehmo
jos itsehillintä olisi omena, haluaisin muuttua punaisenkiiltäväksi suitsait
Pyhä Henki, kasvata hedelmiäsi minussa”

Muut tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 1: 10-17 ja Gal. 5: 22-26.

Elämänantaja

14.9.2015  ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”   (Joh. 5: 19-21)

Jeesus puhui tämän niille, jotka hermostuivat, kun hän rikkoi perinnäissääntöjä parantamalla sairaan sapattina. Ja sitten vielä lisäsi vettä myllyyn ilmoittamalla olevansa Jumalan Poika. Juutalaisten sietokyky ylittyi ja muuttui vihaksi.

Mikä ravisuttaa meidän sietokykyämme ja läikyttää tunteitamme yli laidan?
En seuraa nettikeskusteluja, en katsele/kuuntele uutisia, mutta Ylen nettiuutiset luen päivittäin.
En siis välttämättä ole aina ihan kärryillä siitä, mitä kaikkea on menossa. Viime viikon uutisesta selvisi, kuinka paljolta olen säästynyt kun en nettikeskusteluja lue. Käsittämättömän asiattomia ja rankkoja kommentteja; uutisjuttuun lainatut alle kaiken arvostelun.
Alkaisiko minullakin läikkyä yli, jos alkaisin lukea nettikeskusteluja? Vai vahvistuisiko sietokykyni?  Tai turtuisinko tilaan, jossa mikään ei enää säpsäytä? En halua kokeilla.
Mutta sääliksi
käy vihakommentoijia. Onhan selvää, ettei vihapuhetta syytävällä ole hyvä olo. Jotain sisimmässä on kipristynyt.
Mistä johtuu mielen /sydämen kyvyttömyys asettua toisen asemaan?  Omasta sisäistä epävarmuudesta? Käsittelemättömistä haavoista? Huolesta, että jää itse jostain vaille; että toinen saa enemmän? Yksittäiset sanat kuten itsekkyys, kateus tai pelko eivät auta ymmärtämään perimmäisiä syitä.

Entä jos emme ole solvaavia kommentoijia, mutta emme toisaalta puolustakaan?
Eilisessä tilaisuudessa kotimaansa levottomuuksia paennut, 15 v Suomessa asunut mies kertoi tarinansa. Hän päätti esityksensä Martin Luther Kingin aika karuun toteamukseen:
” Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” 

Elämän Antaja, kosketa kipeitä, turtuneita, kuoliossa olevia kohtiamme. Niitä, joita suojelemme kaikenlaisilla hyökkäävillä asenteilla ja teoilla taikka välinpitämättömyydellä. Herätä sydämemme sykkimään. Herätä meidät elämään. Uskon että Sinä tahdot. Auta meitäkin tahtomaan.

chartreusen-kappeli-2    Chartreusen kappelia parvelta kuvattuna

Agricolan kirkon kryptassa oli viikko sitten n. 60 turvapaikanhakijaa tilapäismajoituksessa. Jossain vaiheessa vilkaisin parvelle: n. 20 pakolaista oli siellä seuraamassa messua. Jälkeenpäin mietin, että messua parvelta seuranneista pakolaisista saattoi osa olla kristittyjä. Olisiko joku meistä Ehtoollisen jakajista voinut mennä parvelle kysymään onko, ja haluavatko he Ehtoollisen? (Messussa on ehtoollisenjakopisteitä ympäri kirkkosalia, myös sen takaosassa parven alla.) – Messun loputtua he tulivat alas parvelta kiittämään kirkkosalista poistuvia messuvieraita.

Messu parvelta – Vierailu Chartreusen ekumeenishenkisessä kartusiaaniluostarissa Ranskassa vuosia sitten nousi mieleen. Vastaanotto oli sydämellinen. Hiljennyimme, rukoilimme ja yövyimme huoneessamme, minä naisluostarissa, matkakumppanini viereisessä miesluostarissa.
Naisluostarin messua saivat sekä nais- että miesvieraat seurata parvelta. Hiljaisesti etenevä kaunis messu ja nunnien laulut vaikuttivat syvästi. Kylläpä yllätyimme kun valkohapsinen abbedissa valkoisessa kaavussaan kapusi portaat ylös parvelle tarjoamaan meille Pyhän Ehtoollisen (kysymättä, mihin kirkkokuntaan kuulumme). Tällainen huomaavaisuus kosketti, emme olleet osanneet odottaa sellaista. Yhtäkkiä emme olleetkaan vieraita, ulkopuolisia katselijoita, vaan osa Kristuksen suurta perhettä, joka yhdessä osallistuu Hänen asettamalleen Pyhälle Aterialle.

Syvennyimme luostarin vakituisten asukkaiden tapaan Jumalan läsnäoloon omissa pienissä huoneissamme. Sinne myös haimme kannettavassa puuboxissa aamiaisen ja lämpimän aterian. Mutta sunnuntaina kummassakin luostarissa kokoonnuttiin yhteiselle aterialle. Olin tuolloin ainoa vieras naisluostarissa. Vierelläni istuva nunna kuiskasi minulle hiljaa, missä järjestyksessä kaikki etenisi. Muuten aterioimme puhumatta, kuunnellen kuinka abbedissa (75 -80v) luki heleällä, enkelimäisellä äänellään psalmeja koko aterian ajan. – Kaikki tuossa luostarissa pyrki johdattamaan lähemmäs Jumalaa, Hänen yhteyteensä.

                    Luostariateria ateria-2

Taivaallinen siunaus Kartusiaanien luostarisääntö korostaa hiljaisuutta. Keskinäistä puhumista vältetään. Lähtiessämme abbedissa halusi kuitenkin tavata meidät. Meidät ohjattiin pieneen huoneeseen, jossa tuo Jumalan rakkautta, iloa ja rauhaa niin ihmeellisellä, lempeällä tavalla sädehtivä abbedissa odotti. Hän pyysi meitä istumaan itseään vastapäätä olevalle sohvalle ja alkoi kysellä mistä tulemme, mitä teemme jne. Saatuaan vastaukset ja keskustelun jatkuttua vielä jonkin aikaa abbedissa nousi hyvästelemään meitä. Kiitimme että olimme saaneet olla tässä luostarissa vieraina.
Abbedissa tarttui käsiin ja antoi keveän, ranskalaisen poskisuukon kummallekin poskelle. Se ei kuitenkaan tuntunut laisinkaan tavanomaiselta tervehdykseltä/hyvästelyltä. Siinä oli Pyhä läsnä. Abbedissan katse oli niin rakkaudellinen, että tuntui kuin taivas olisi siunannut ja lähettänyt matkaan. 

Kristus, anna Rakkautesi kasvaa ja vaikuttaa meissä, niin että ne maahamme saapuneet, jotka ovat lähteneet etsimään  rauhaa ja uutta elämää, saisivat kokea siunausta katseidemme, sanojemme ja tekojemme kautta.

 Oceans – Hillsong United

”Kutsut minua vetten päälle suureen tuntemattomaan, jossa jalkani voivat pettää
siinä löydän Sinut salaisuudessa syvässä valtameressä uskoni pysyy, Sinun nimeäsi kutsun

ja pidän katseeni aaltojen yläpuolella kun meret kohoavat sieluni lepää Sinussa
sillä olen Sinun ja Sinä olet minun, armosi tulvii syvimmissä vesissä
Kaikkivaltiaalla kädelläsi johdata minua kun jalkani pettävät ja pelko ympäröi minut
et ole koskaan pettänyt luottamustani, etkä tee sitä nytkään
Henki johda minua kun uskollani ei ole rajoja, anna minun kulkea vetten päällä
minne ikinä kutsut minua, vie minut syvemmälle kuin jalkani voisivat kulkea
uskoni vahvistuu Pelastajani läsnäolossa”

Elämänantaja – aiheeseen liittyviä tekstejä: Ps. 86: 10-13, 1. Kun. 17: 17-24 ja Fil. 1: 20-26

Taivasaarteita

7.9.2015                   odottavat poimijaansa  Ihanasti  mustikoita saatiin tänä kesänä, kiitos rakas Luoja! Tekevät hyvää silmillekin! 🙂

Valaistumisesta Jeesus mm. sanoi:
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”  (Matt. 6: 19-24)

Lamput? – Usein olen pysähtynyt miettimään tuota terveet silmät = valaistu kroppa ja päinvastoin -kohtaa. Minulla on silmissä taittovirhe. Mutta koska en tykkää pitää laseja, sinnittelen ilman. Vain lukiessa ja kun täytyy nähdä tarkasti laitan ne nenälleni.
Pari vuotta sitten varasin ajan silmälääkäriltä, koska silmissä oli jotain häikkää. Ed. silmätarkastuksesta olikin kulunut 20 v., joten uusi käynti olisi varmaan ihan paikallaan senkin vuoksi. – Voi ettei vaan olisi mitään sellaista, mihin tarvitaan operaatiota! (Pari ystävääni oli tuolloin käynyt silmäleikkauksissa.)

”Rukoile, rukoile, rukoile…” – En heti löytänyt silmäklinikkaa. Minulle neuvottiin reitti, joka kulki kauppakeskuksen läpi. Juuri ennen ulko-ovea kuulin  kauppakeskuksen taustamusiikin laulussa sanat: ”Pray, pray, pray…” – Ai niin, hoksasin, nyt rukousta ja täysillä!! Oi rakas Jumala, anna silmieni olla terveet, että säästyn silmäoperaatiolta!!! Tätä rukousta hoin sydämeni pohjasta kuin mantraa aina silmälääkärin kynnykselle saakka. Vasta tuolloin huomasin, kuinka paljon silmäleikkaukseen joutuminen minua pelottikaan.
Uudet linssit – En ollut uskoa korviani kun lääkäri totesi että silmäni olivat ikääni nähden harvinaisen puhtaat, enkä tarvitse myöskään autonajolaseja. Voiko olla totta?! Tämän täytyy kyllä olla Jumalan työtä, ajattelin. Hän varmaan putsasi linssini tuossa tullessani! Niin tai näin, joka tapauksessa olin niin helpottunut, että kiittelin Luojaani koko kotimatkan.
Tilasin kuitenkin ihan oikeat optikkolasit himmeässä valossa lukemiseen, niitäkin tilanteita kun tulee eteen. Muulloin käytän edelleen tiimaririllejäni.
Mutta häikkää silmissä ei enää ole ollut. Eli jotain tuolla reissulla silmissä tapahtui. Ja myös korvien välissä.

Keho, mieli ja henki – Jeesuksen aikana ei ollut silmälaseja eikä -leikkauksia. Ihmiset saivat pärjäillä silmiensä kanssa, olivatpa ne  missä kunnossa tahansa (paitsi ne sokeat joille Jeesus antoi näön). Mutta Jeesus taitaakin puhua tuossa muusta kuin silmien fyysisestä kunnosta. Hän puhuu kehon, sielun ( = ajatukset & tunteet) ja hengen keskinäisestä vaikutuksesta. (Silmät = sielun peili).

Taivaallinen aarreMillä tavoin näen lähimmäiseni (ja itseni)? Pyrinkö katsomaan pintaa syvemmälle, siihen taivaiseen   aarteeseen, jumalalliseen kipinään, joka meihin jokaiseen on kätketty?
Mustikkakuvassa näen blogisivulla vain 5 marjaa, mutta kun klikkaan kuvaa ja se suurenee, näen niitä paljon enemmän, niin kuin näin metsässä ollessani. – Missä määrin tyydyn pintavaikutelmiin?

Valoa vai pimeyttä –  ”…koko ruumis valaistu.” Tuovatko/luovatko ajatukseni kehooni valoa vai pimeyttä? Entä ne tunteet, joita vaalin sydämessäni? – Kyllähän sitä melko helposti huomaa,  mitkä ovat valon ajatuksia ja tunteita, mitkä pimeyttä lisääviä. Ja ne kaikki vaikuttavat siihen, miten toimimme.

Miten suhtaudun, miten toimin? –  Turvapaikanhakijoiden avuntarve on laittanut monet meistä pohtimaan, mitä me voisimme tehdä. Tosin on myös avun tarvitsijoihin kohdistuvia kylmiä, aggressiivisiakin asennetteita, jopa hyökkäyksiä. – Mikä vastaläälleeksi tuohon? Ehdotan rakkauden tekoja. Monet ovat tähän jo ryhtyneetkin, jakavat omastaan ja ovat halukkaita auttamaan erilaisin tavoin.
Valo sisimmässä – Kun se valo, joka meissä on, on valoa, se avaa sydämiä laajemmalle kuin itsen ja oman perheen hyvinvoinnille. Se valo kutsuu toimimaan apua tarvitsevien lähimmäisten hyväksi. – Annetaan sen valon kasvaa!

Mikä voisi auttaa syyrialaisisää, joka menetti vaimonsa ja 2 lastaan, ja niitä lukemattomia muita veljiämme ja sisariamme, jotka oman maansa levottomuuksia ja turvattomuutta paetessaan ovat menettäneet rakkaansa, kotinsa, kaiken – siis kaiken! Sitä tuskaa ja murhetta on vaikea kuvitella, jollei ei ole vastaavaa kokenut.

Tietoisuus siitä, että elämä (elämänkin jälkeen) jatkuu, voi tuoda myös kaiken menettäneelle valoa (vaikka ehkä aluksi pienestikin). Rukoillaan Jumalan lohduttavaa ja vahvistavaa kosketusta kaikille näille kärsiville.
Rukoillaan johdatusta ja varjelusta kaikille niille, jotka vainojen ja väkivaltaisuuksien vuoksi ovat joutuneet jättämään kotimaansa. Ja EU -johtajille viisaita päätöksiä, jotka tuottavat parhaan mahdollisen humanitaarisen avun sitä kipeästi tarvitseville.
Ja mietitään mitä me itse kukin voimme tehdä auttaaksemme. Uskon että sitä Jeesus toivoo meidän nyt tekevän; palvelevan Jumalaa auttamalla hädässä olevia lähimmäisiämme. Sanoihan hän:
”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.  Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. – Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”

Kristus, sydäntemme Valtias, valaise sisimpämme, ajatuksemme ja tunteemme. Opeta meitä näkemään olennainen, tärkein. Auta meitä näkemään lähimmäisemme ja heidän tilanteensa niin kuin Sinä näet. Anna Valosi loistaa meissä ja meistä, niin että voimme olla ja toimia Sinun lamppuinasi täällä Maan päällä.

Shine into our night – Loista yöhömme

”Emme ole sellaisia kuin meidän tulisi olla, emme ole etsineet sitä mitä olisi tullut etsiä
olemme nähneet Kirkkautesi Herra mutta katsoneet pois
sydämemme ovat sykkyrällä, silmämme sumeat
hienoimmat aikaansaannoksemme ovat synnin tahraamat
ja tyhjyys on varjostanut kaikki tiemme
Jeesus Kristus loista yöhömme, aja pois pimeys
kunnes Kirkkautesi täyttää sydämemme
Jeesus Kristus loista yöhömme, kiinnitä meidät ristiisi, jossa löydämme elämän
kuitenkin kuljemme eksyksissä, tavoittelemme maailmaa unohtaen armosi
mutta aina Sinä onnistut tuomaan meidät takaisin
paljasta meille tekosi syvyydet, kuolit kuoleman, voitit voiton
valmistit meille tien Rakkauteesi”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, 2. Moos. 16: 11-19, 31, 35 ja 1. Tim. 6: 17-19