Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2015

Taivaankansalaisina Maaplaneetalla

27.4. 2015                                                      airo                       

Täydellistä iloa Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.” 

(Joh. 15: 10-17)

Ystäviäni – Tässä evankeliumiteksti, josta voisi ottaa minkä tahansa lauseen, antaa sen vain valua sisimpään ja tunnistella sen lempeää vaikutusta. Nyt jäi liplattelemaan tuo, kuinka Jeesus kutsuu opetuslapsiaan ystävikseen. Kristus, jossa jumaluus ilmenee täydesti, sanoo heikkouksia täynnä olevia seuraajiaan ystävikseen. Näitä, jotka ihmettelevät, kyselevät, eivät välillä ole lainkaan kartalla ja siksi välillä hangoittelevat vastaankin. – Ah, minäkin siis voin uskoa, että saan olla Hänen ystävänsä!
Mutta… onhan tuossa tuo ’kun’ – sana: ”…kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä”. Enkö olekaan Mestarin ystävä, jollen pysty tekemään sitä mitä Hän toivoo minun tekevän? Jeesus sanoo, että jos noudatan Hänen käskyjään, pysyn  hänen rakkaudessaan. Jos. Sisäinen liplatus alkaa muuttaa lauseiden järjestystä: voisiko ollakin niin, että jos pysyn hänen rakkaudessaan, se muuttaa minua niin, että halu tehdä hänen tahtonsa mukaan herää ja kasvaa? Tuntuu aika loogiselta, kun tietää Hänen rakkautensa vaikutuksen.

Kristus vetää meitä puoleensa, ystävikseen. – Siinä, Hänen lähellään, tapahtuu. Se ei ole mikään status quo. Se on jatkuvaa prosessia. Onneksi.
Liplatus sisimmässäni tasaantuu. Saan olla siinä, levätä Hänen Rakkaudessaan, Hänen ystävänään. Saan kuulostella rauhassa, kunnes tunnen että on aika taas lähteä liikkeelle. Vielä en tiedä mihin. Mutta uskon ja luotan, että lähtiessäni Hän lähtee mukaan.

Kristus, Ystävämme, auta meitä avautumaan vaikutuksellesi niin että voimme olla ja toimia Sinun Rakkauttesi, Myötätuntosi, Huolenpitosi ja Valosi heijastuksina täällä Maan päällä. Muovaa meitä Hengelläsi niin että Sinun Hyvyytesi, Ilosi ja Rauhasi valtaavat sydämemme – ja sen seurauksena planeettamme. Niin että se muuntuu paremmaksi paikaksi… ei kun Hyväksi paikaksi kaikille elää.

Cantate Domino – Choir of Somerville

Ensi pyhän, nimeltään Cantate (Laulakaa), muut tekstit ovat:  Ps. 98: 2-9, Jes. 4: 2-6 ja 1. Joh. 3: 18-24.

Minne?

20.4.2015                tämänaamuinen valopilkku  

Mikä aamu! Pyöräilen päämäärääni mahdollisimman luonnonläheistä reittiä. Vedän keuhkoihin kirpeänraikasta kevääntuoksuista ilmaa, metsätiellä annan lintujen viserryksen hyväillä korviani, ilahdun 1. valkovuokosta. Peltoaukealla auringon häikäisevän säteilevä valo lämmittää suloisesti kirkkaalta sinitaivaalta. – Ihmeellistä ajatella, että tämän maallisen matkaamisemme ihanimmatkin kokemukset ovat vain hyvin pieniä ja kalpeita Valoon johtavan Tien rinnalla.       

Miten me voisimme tietää minne sinä olet menossa? kysyi Tuomas Mestarilta. Tiedänkö minä, huomaan kysyväni itseltäni. (En siis minne hän, vaan minne minä.)
Raamatuntekstit herättävät pohtimaan asioita yleismaailmallisesti, mutta ne voivat puhua meille myös hyvin henkilökohtaisella tasolla, kun jotain kohtaa pysähtyy mietiskelemään.    

Kuinka tuntea tie? Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?”
Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”   (Joh. 14: 1-7)

”Minulle on siellä oma huoneisto, eikö olekin?” Näin kysyi minulta runsas vuosi sitten eräs läheiseni tuntiessaan maanpäällisen elämänsä pian päättyvän. No, kyllähän Jeesus sanoi Isänsä kodissa olevan monta huonetta. Sitä paitsi toiset käännökset puhuvat isoimmista tiloista kuin huoneista. Itse vierastan tuota uudemman suomenkielisen käännöksen huone -sanaa, joka on merkitykseltään hyvin konkreettinen. (Ruotsin-, englannin- ja saksankielen rum, room ja Raum tarkoittavat huoneen lisäksi myös tilaa, paikkaa ja avaruutta.)
Entä sitten?
Moni alkaa vasta tiedostaessaan lähtönsä lähestyvän pohtia sitä, mitä ja minne fyysisen kuoleman jälkeen. Itsellenikin on tuntunut omalla kohdalla tärkeimmältä tämä elämä, jota nyt elän kuin se, mikä toisella puolella odottaa. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettiä myös tuonpuoleista tilaa. – Onhan ero vaan niin valtava: tämä tosi rajallinen, lyhyt maanpäällinen elämä ja tämän jälkeinen elämä, joka kestää ikuisuuden! Ehkä ajatuskin siitä tuntuu niin huimalta, että sitä on vaikea lähteä pohtimaan.
Tuonilmaisiin.Eräässä seminaarissa, jossa 3 ortodoksikanttoria  muisteli suurella lämmöllä, rakkaudella ja kiitollisuudella edesmennyttä opettajaansa arkkipiispa Paavalia, yksi heistä puhui ’tuonilmaisiin’ siirtymisestä. – Kaunis ilmaisu minusta. Onkohan peräisin karjalaisesta ortodoksitraditiosta?

.                                 Galilean rantaa

Minne?? – Kyse on kuitenkin enemmästä kuin vain tuonpuoleisesta ’ilmatilasta’.  Minne siis sieluni & henkeni siirtyvät kun lakkaan hengittämästä ja tämä maallinen kuoreni, ’kulkuvälineeni’, on tehnyt tehtävänsä?
Kuolemanrajakokemuksista on viime aikoina ilmestynyt erilaisia kirjoituksia ja kuvauksia. Pääasiallisesti ihmiset ovat kertoneet myönteisistä kokemuksistaan, vaikka toisenlaisiakin kertomuksia löytyy. Niille, jotka ovat kokeneet sielussaan/hengessään käyneensä taivaassa (sydämen pysähdyttyä esim. sairaskohtauksessa, onnettomuudessa tai leikkauksessa), kokemus on ollut ainutlaatuisen rakkaudellinen ja valoisa. Monet ovat kertoneet kohdanneensa Jeesuksen, tai ’valoa hohtavan hahmon’, joka oli sanonut, että vielä ei ole aikasi tulla tänne, vaan sinun tulee palata takaisin; sinulla on maan päällä vielä tehtävää. – Jotkut kertovat kokeneensa pettymystä, surua ja kaipausta huomatessaan olevansa taas omassa kehossaan (kun heidän sydämensä oli taas alkanut toimia). Tapahtuma on saattanut jättää syvän ’koti-ikävä’ sinne, missä kaikki oli ollut niin paljon kauniimpaa ja rakkaudellisempaa kuin mitä he ikinä olisivat osanneet kuvitella. Monet kertovat kuolemanpelon poistuneen kokemuksen myötä.
Kaipuuta.
Eräs ystäväni poti aikoinaan oman taivaskokemuksensa jälkeen pitkään voimakasta kaipuuta takaisin sinne, missä ’kaikki oli niin ihmeellisen kaunista ja hyvää’. Hän sanoi, että vain se, että hänellä oli lapsi joka tarvitsi häntä, piteli häntä kiinni tässä elämässä. – Kiitin mielessäni tuosta (nyt jo aikuisesta) lapsesta.

Miten kuvata tiloja ja ulottuvuuksia, joille ei ole sanastossamme vastineita? Minusta on kiinnostavaa verrata raamatuntekstien erilaisia ja erikielisiä käännöksiä. Sanavalinnoista muodostuu erilaisia painotuksia, merkityksiä ja mielikuvia.
Monta asuinsijaa. – Vanhan suomennoksen mukaan Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa”.  Kreikankiel. ’mone’ -sana (nykykäännöksen mukaan ’huone’) on kreik.-engl. sanakirjassani käännetty: mansion, habitation, rooms to stay. Ja asuinsija ’topos’:  a place in which one dwells, sojours or belongs; a dwelling place, abode, home. Ruotsiksi vastaavat sanat on käännetty boningar & rum,  saksaksi Wonhnungen & Stätte, englanniksi mansions & place, ranskaksi demeurers (lepopaikka, asuinpaikka, maja) & place. Kreikankiel. sanakirjan mukaiset käännökset kuvaavat selvimmin sitä, että taivaissa on meitä varten koti, joka on meille tarkoitettu ja jonne me kuulumme. Eri raamatunkäännökset ovat kuitenkin vain sanastoihimme rajoittuvia yrityksiä kuvailla ’tuonilmaisia’.
Uusi Testamentti kirjoitettiin alunperin kreikaksi, Jeesus puhui arameaa. Millaisiakohan sanoja hän käytti kuvatessaan opetuslapsilleen taivaallista Kotiamme?
Se, millaista siellä sitten ihan oikeasti on, selviää kun olemme perillä. (Kuten täällä maan päälläkin tuntemattomaan kohteeseen matkatessa.)

Taivaskokemukset taitavat kaikki olla erilaisia, niin henkilökohtaisia ne ovat. Oma kokemukseni kauan sitten antoi minulle käsityksen siitä, että taivaassa on paikka, jossa vallitsee valtava kirkkaus ja pyhyys. Suosikkisanani ’ihanaa’ olisi sitä kuvatessa tosi lattea. – Ei tuo kokemus onneksi kuitenkaan jättänyt ylitsepääsemätöntä taivaskaipuuta. Innolla ja mielenkiinnolla elän tätä elämää, kiitollisena niistä päivistä, jotka ovat takanapäin ja joita vielä on edessä.
Olennaista eivät kuitenkaan ole kokemukset, vaan itse matka ja – kuten olen alkanut tajuta – päämäärä.
Ulkomaille lähtiessä valitaan matkan kohde. Mukaan otetaan passi ja matkaliput. Vaikka olisi jonkinlainen käsitys matkan tarkoituksesta, se – kuten moni muukin asia – saattaakin  selvitä vasta perillä.

Jotkut ovat maksaneet omaisuuden päästäkseen avaruuslennolle. Se on heidän elämänsä suuri haave ja täyttymys. – No, kyllähän tältä planeetalta lähteminen on melkoisen iso juttu. Vielä isompi silloin, kun sitä miettii iäisyysperspektiivistä.
Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus tiivistää:
”Minä olen tie, totuus ja elämä” ja ”minun kauttani”. – Olemalla itse Tie Kristus johdattaa meidät tuonilmaisen matkamme määränpäähän, Luojamme taivaallisiin tiloihin. Kotiin.

I can only imagine – MercyMe

”Voin vain kuvitella, millaista tulee olemaan kun kävelen vierelläsi
voin vain kuvitella mitä silmäni näkevät kun kasvosi ovat edessäni
mitä sydämeni tuntee Sinun kirkkautesi ympäröimänä
tanssinko sinulle Jeesus vai olenko syvästä kunnioituksesta aivan hiljaa
seisonko läsnäolossasi vai putoanko polvilleni
laulanko halleluja, pystynkö puhumaan lainkaan
voin vain kuvitella millaista on kun ikuisesti palvon Sinua
voin vain kuvitella… ”

 Muut tekstit: Ps. 66: 3-9, 5. Moos. 30: 19-20 ja Hepr. 11: 2, 13-19.

Kutsu

13.4.2015                   pikku tähtiä putkahti esiin  Auringon esiin kutsumia

sinivuokko 8.4.       katse kohti Valoa

Kevät, ihanuus, aina yhtä tervetullut! – Mikä kutsuu minua/sinua tänä keväänä? Ja mihin?

Ensi pyhän aihe on Hyvä Paimen. Päivän lat. nimi: Misericordia Domini (Herran laupeus, uskollisuus)

Hänen äänensä. Jeesus sanoi:
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” 
(Joh. 10: 1-10)

  Nazareth Villagen paimen

Seuraavat häntä, koska tuntevat hänen äänensä.”Mistä voin tietää, tunnenko Hyvän Paimenen äänen, vai seuraanko väärää paimenta? Voiko se todella olla noin yksinkertaista: että sitä vain tuntee….?
Itse olen aikoinaan innostunut monen paimenen opetuksista. Tuntuivat mielenkiintoisilta, järkeen käyviltäkin silloin. Jollain tapaa ne tyydyttivät silloista henkistä/hengellistä etsintääni. Nykyään tajuan kuinka valtavasti erilaisia opetuksia tarjotaan mitä kiinnostavammiksi laadituissa kääreissä. En ihmettele, että ne voivat tuntua houkuttelevammilta, trendikkäämmiltä ja ehkä sofistikoituneemmiltakin kuin jokin ikiaikainen, vanhaan traditioon kuuluvaksi mielletty oppi, jota tunnetaan ehkä pintapuolisesti, mutta jota kohtaan kuitenkin usein asennoidutaan vahvan negatiivisesti ja/tai ennakkoluuloisesti. (Ainakin meikäläisen asenne oli pitkään tuollainen).      

Portti –  Ajattelin tuolloin että on olemassa monia portteja, joista kuljetaan samaan päämäärään. Nykyään näen asian toisin.
Kun seuraan Häntä, joka sanoi ”Minä Olen Portti”, tiedän varmuudella, että Hän ei ole vain joku, joka esittää hyvää paimenta, vaan on se Paimen, joka johdattaa portille, josta minun on hyvä kulkea.
”Hän kutsuu lampaitaan nimeltä” . Ei siis ole kyse siitä, että menee vain jonkin lauman mukana. Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta.
Mitä enemmän opin tuntemaan Häntä, sitä enemmän alan luottaa, ja tunnistaa Hänen ääntään. Kun luen Hänen elämästään ja siitä, kuinka Hän opetti opetuslapsiaan ja muita ympärillään olevia, kun hiljennyn ja rukoilen Hänen nimessään – tuo kaikki lisää ja vahvistaa tuntemista, tuntemusta.

Tunteminen on mielenkiintoinen sana. Kun on kyse jonkun henkilön tuntemisesta, liittyvät ainakin itselläni sanan kummatkin merkitykset toisiinsa: en osaa kuvitella tuntevani jotakuta ’tunteettomasti’. Kyllä tuntemiseen kuuluu myös aina jonkinlaisia tunteita. Ei niiden tarvitse olla mitään suuria tunteita; ne voivat olla hiljaista, miltei huomaamatonta aistimusta: miltä tuntuu olla tämän henkilön vaikutuspiirissä? (Vaikka kun ihmisistä on kyse, ne tunteet tietty myös vaihtelevat tilanteiden mukaan.)

Millaisia tunteita Hyvän Paimenen läsnäolo minussa herättää? Lämpöä, Rakkautta, Iloa, Rauhaa. Nuo tunteet ovat pysyneet kimpassa melko lailla muuttumatta. Silloin siis kun olen tuntenut Hänen läsnäolonsa. – Kun omat tunteet ovat kovasti pinnalla, tai kun hösäilen omien juttujeni kanssa, ei sille (tuntemiselle) jää tilaa. Kun sen huomaan, herää kaipuu hiljentää touhuamista, mieltä ja tunteita. Jos Hän vaikka taas kutsuisi seuraamaan. – Minne? Voi selvitä jos/kun on kuulolla.
Jotkut asiat selviävät kuitenkin ihan vaan lukemalla. Esim. kun Jeesus sanoi:

Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.” (Joh.10:11) – Selventää ehkä paremmin kuin mikään muu Hänen rakkautensa, laupeutensa ja uskollisuutensa määrää.

Misericordias Domini – Taize

”Misericordias Domini in aeternum cantabo” (Olisikohan että ’Herran laupeutta ikuisesti laulettakoon’? Jotain siihen suuntaan kuitenkin.)

Muut tekstit ovat: Ps. 23. Miika 7: 14-20 ja  Hepr. 13: 20-21.

Ylösnousseen todistajia

 6.4.2015                      Rauha teille     RAUHA TEILLE

Iloitsin, kun Leppävaaran kirkon alttarikuvakilpailun voitti Annukka Laineen neliosainen teos Ylösnousemus. Alttarin vas. puolella on kuva haudasta, jonka sisällä on pimeää. Oikealla puolella tyhjä hauta, valoa täynnä. 4 v:n ajan on alttarin takana (jossa ennen oli krusifiksi) nyt ollut kuva Jeesuksesta, joka seisoo haudan suulla. Taulun yllä on Jeesuksen sanat: RAUHA TEILLE.
Ylösnousseen Kristuksen siunaavista, ristin muotoon ojennetuista, naulanlävistämistä käsistä hohtaa valoa. Kuva puhuttelee minua monella tapaa.

Ugandassa.Mieleeni tulee pieni kyläyhteisö Pohjois- Ugandassa, lähellä Somalian rajaa. Viidakosta käsin toimivat kapinalliset olivat vuosikausia siepannut lapsia ja nuoria. Pojat pakotettiin  sotilaiksi, tytöt palvelemaan armeijalaisia eri tavoin. Kaikki he joutuivat tekemään tai näkemään julmia asiota. Tässä kuntouttavassa kyläyhteisössä autettiin niitä, jotka olivat onnistuneet pääsemään pakoon. Näille syvästi traumatisoituneille nuorille tarjottiin kouluopetusta ja ammattikoulutusta. Jumalanpalveluksiin ja kaikkeen seurakuntatoimintaan osallistuttiin innolla ja ilolla. Tehtiin yhdessä näytelmiä, laulettiin. Arat saivat rohkaisua, masennukseen tai apatiaan vaipuneita autettiin ilmaisemaan tunteitaan. Vahvemmat tukivat heikompia. Kaikesta näki kuinka kiitollisia oltiin Jumalalle siitä eheytymisestä ja parantumisesta, jota siellä saatiin kokea. Taas sain kuulla ihmisten kertovan: vain Hänen avullaan oli ollut mahdollista eheytyä koetuista asioista.

Klinikalla. Tuossa kyläyhteisössä toimi silloin (6,5 v. sitten) myös vaatimattoman oloinen klinikka syöpää ja aidsia sairastaville. Käsittääkseni kyse oli lähinnä saattohoidosta. 5 hengen seurueemme sai luvan vierailla lyhyesti klinikalla, siunata potilaita, ja jos halusimme sanoa muutaman sanan potilaille yhteisesti, joku sairaalan henkilökunnasta tulkkaisi sanottavamme.
Mitä ihmettä voisin sanoa potilaille, joiden elämään mahtui ties miten järkyttäviä asioita? Muutamalla sanalla…? – Kaikki mitä mieleeni tuli, tuntui siihen tilanteeseen sopimattomalta, epäaidolta ja keinotekoiselta. Ainut mitä edellisenä iltana rukoillessani tuli mieleeni oli kuva suuresta kädestä, joka ojentui laajasuisesta, valkoisesta hihasta. – Tuosta nyt ei ollut paljon apua, ajattelin.
Klinikalle tullessamme saimme sanoa sanottavamme suuressa, pitkänomaisessa potilashuoneessa, jossa oli kummallakin seinustalla sänkyjä vieri vieressä. Monet silmäparit  katsoivat niistä meihin. Jotkut eivät jaksaneet kääntää päätään.
Oven takana. – Kun oma vuoroni tuli sanoa jotain, huomasin huoneen perällä seinämaalauksen, jonka auki olevan oven takaa näkyi valkoinen, laajasuinen hiha, josta ojentui käsi. Sanoin: ”En tiedä, kuka tuossa oven takana olevassa kuvassa on (vaikkei ollut vaikea arvata, olihan kyseessä kristill. klinikka), mutta eilisiltana rukoillessani näin tuon saman käden. Se, että tuo käsi on teidän huoneenne seinällä, kertoo minulle, että hän, jota kuva esittää, on kanssanne. Ja että hän haluaa siunata teitä. Ja hän haluaa teidän tietävän, kuinka hän välittää teistä ja kuinka rakkaita olette hänelle.”
Hajaannuimme toisiin huoneisiin siunaamaan halukkaita. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta ilmeet viestittivät, että siunausta toivottiin. Palatessani isoon saliin eräs nainen veti minut sängystään aivan lähelleen ja kuiskasi (englanniksi) että hän halusi antaa itsensä ja elämänsä Jeesuksen käsiin. Se oli koskettava hetki.

Olin etukäteen arvellut, että klinikalla käynti jättäisi sisimpääni lähinnä jonkinlaisen toivottoman, ehkä ahdistavankin tunteen. Erehdyin aika lailla. – Hän, joka ojensi (ojentaa) siunaavan kätensä ’oven takaa’, kuiskasi (kuiskaa) hiljaisesti sydämiimme: ”Rauha teille.”
Taas kerran sain muistuttaa itseäni: ennakkokäsitysten muodostamisen sijaan ole avoin, pysähdy, luota, hiljenny, katsele, kuuntele. Näin löydät rauhan sisimpääsi.         

Voima korkeudesta – Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”  (Luuk. 24: 36-49)

Usko koetuksella. – Joissakin asioissa tai tilanteissa uskomme joutuu koetukselle. Varsinkin jos/kun kohtaamme sellaista, mikä ei ole  millään tavoin järjellä selitettävissä. Jeesukseen liittyen hänen ylösnousemuksensa taitaa olla asia, josta kaikkein eniten kiistellään.
Jeesuksen opetuslapset olivat kuulleet Hänen opetuksiaan ja nähneet Hänen tekevän ihmeitä toisensa perään. He tunsivat Hänet läheisesti. Jeesus oli puhunut heille etukäteen monet kerrat myös ylösnousemuksestaan. – Voi olla että se oli asia, joka vain meni niin yli ymmärryksen, että kun he sitten kohtasivat ylösnousseen Mestarinsa Hänen ristinkuolemansa ja hautaamisensa jälkeen, he järkyttyivät kertakaikkisesti.
Tunnen vahvaa sympatiaa opetuslapsia kohtaan. Ajattelen, kuinka itselle tulee eteen epäilyksen paikka äärettömän paljon pienemmistä jutuista. Silloin pyydän: Jumala, jos on todella näin, todista se minulle jollain tavoin. Usein Jumalan käy sääliksi epäilijää, ja Hän antaa jonkin asian varmistukseksi. Sitten tulee itsensä moittiminen: no voi että en voinut uskoa ilman tuota vahvistusta! Mitä puolestaan seuraa syyllisyydentunteesta irti päästämisen harjoittelemista… (Tosin kun tuntee tuon taipumuksensa, voi sitä tehdä myötätuntoisen lempeästi, hymysuin…)

Ylösnousemuksenkin aiheuttama hämmennys ja epätietoisuus vaihtui lopulta iloksi, innostukseksi ja voiman saamiseksi. Vau, upea juttu!

In resurrectione tua Christe -Taize

In resurrectione tua, Christe, coeli et terra laetentur.

Sinun ylösnousemuksessasi Kristus coeli … taivaat (??) ja maa… laetentur… – iloitsevat (??) . Kertoisiko joku ystävällinen latinankielentaitoinen mitä coeli ja laetentur ihan oikeasti merkitsevät? – Sivun reunassa olevaa nimeäni klikkaamalla avautuu s-postiosoitteeni.

Muut tekstit ovat: Ps.116:1-9, Sak. 8:12-13 ja Ap.t. 13:23-33.