Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2015

Pääsiäisenä

30.3.2015  2014-07-24-13-50-37-3  Alkoi uusi elämä

Enkeli haudalla.Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.  (Matt. 28: 1-8)

n elää!Ylipapit olivat vaatineet roomalaisia vartijoita valvomaan Jeesuksen hautaa, jotteivät Jeesuksen opetuslapset pääsisi hakemaan Jeesuksen ruumiista haudasta ja sitten väittäisi tämän nousseen kuolleista.
Vartijat lakoontuivat enkelin kirkkauden voimasta. Enkeli sai häiriöttä vierittää kiven haudan suulta ja puhua naisille. Menkää kertomaan muille, hän pyysi.
Naisilla oli varmaan tunteissaan pitelemistä. Pelästyksestä ihmettelyyn ja sitten riemuun.
Mikä ilosanoma: Kristus nousi kuolleista. Hän voitti kuoleman ja elää!

Muistoja. – Evankeliumiteksti nosti mieleeni äidinäitini kuoleman. Siitä on jo aikaa, kohta 40 v. Mutta ehkä se, että toissa vuonna muistelin paljonkin äitiäni ja isoveljeäni, joiden kuolemasta oli tuolloin kulunut 50 v. sekä äitipuoleni kuolema vuosi sitten vaikuttivat siihen, että teksti toi nyt mieleeni mummuni.
Mummuni oli minulle hyvin rakas. Hän oli minulle äidinkorvike äitini joutuessa työnsä puolesta matkustamaan paljon ulkomailla, ja etenkin hänen varhaisen kuolemansa jälkeen. Mummu oli lämmin ja turvallinen, herkkä mutta vahva. 3 hänen lastaan, 2 lastenlasta ja lopulta hänen miehensä olivat kuolleet, mutta hän ei ollut katkeroitunut elämälle eikä Jumalalle, vaan säilytti valoisuutensa kaikkien vaikeuksien lävitse. Hänen Raamattunsa oli puhki kulunut.
Aikuistuttuani mummuni oli minulle arvokas ystävä, aikaansa monipuolisesti ja tarkasti seuraava, viisas ja avarakatseinen. Hän ymmärsi, tuki ja rohkaisi. Hänen poismenonsa oli minulle tuskallinen asia. Tilannetta ei helpottanut se, että hän oli valtavan rakas ja tärkeä myös pienille kaksoispojilleni.
Vähän mummun kuoleman jälkeen menin käymään hänen makuuhuoneessaan. Olin täysin syventynyt omiin ajatuksiini. Hämmästykseni oli melkoinen, kun avatessani oven huoneessa seisoi korkea, valkeana hohtava olento. En nähnyt siipiä, mutta ajattelin heti että enkeli oli tullut lohduttamaan minua. Hän ei sanonut mitään, mutta ääretön rauha täytti huoneen. Kaipauksen, liikutuksen ja lohdutuksen tunteet sekoittuivat toisiinsa sisimmässäni. – En ole koskaan uskonut, että elämä päättyisi fyysisen kehon kuolemaan, mutta kun joku rakas lähtee, kaipuu on kova. Jälleennäkemisen toivo ei välttämättä silloin paljon lohduta.
Syvässä surussani ja pienten lasten äitinä koin tuon sanattoman, lyhyen kohtaamisen tuovan valoa ja lohtua elämään. – Nyt niin sitä kuin mummuani ajatellessani  sydän täyttyy lämmöllä ja kiitollisuudella.

Pääsiäistapahtumiin 2000 v.  sitten liittyi kärsimys ja kuolema, mutta niitä seurasi ylösnousemuksen ihme ja ilo! Jeesusta pilkattiin, häväistiin, ruoskittiin ja hänet tapettiin, mutta hän nousi kuolleista. – Hän, Veljemme ja  Ystävämme, ymmärtää kaikki tuskamme, kipumme ja surumme. Hän kulkee kanssamme, tuo lohdutuksen,  rohkaisee, antaa voimia jaksaa eteenpäin. Hän kulkee edellämme, näyttää ja valaisee Tien.   

Pange Lingua Gloriosi – meditatiivista laulua hiljaiselle viikolle:

Ja Pääsiäissunnuntaille ylösnousemuksen iloa:

n ei ole enää täällä – laulua Agricolan Tuomasmessusta 

Ei enää haudassa, vaan niin taivaissa kuin täällä kanssamme. Pyhän Henkensä kautta Kristus ohjaa meitä, vaikuttaa meissä.  – Milläköhän tavoin tänä pääsiäisaikana?

Muita Pääsiäissunnuntain tekstejä: Ps. 118: 15-23 (24), Hoos. 6: 1-3, Jes. 25: 8-9 ja 1. Kor. 5: 6-8.

Tervehtimisiä

23.3.2015.   Palmusunnuntaita (lat. nimeltään dominica palmarum) vietetään muistaen Jeesuksen saapuessa  Jerusalemiin ennen pääsiäistä. Ihmiset tervehtivät häntä riemuiten heittäen palmunoksia hänen kulkutielleen.
Täällä pohjoisessa ei ole lehtiä puissa Pääsiäisen aikaan. Pajunoksissa sen sijaan on pehmeitä ’kissoja’. Ovat kuin pieniä munia, ylösnousemuksen symboleja. Pääsiäistapahtumissa on mukana toivo, ilo ja riemu.

                                        palmuja

Rukouksen huoneJeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?”
”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?”
Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. 

(Matt. 21: 12-17)

Jesus in action. – Jerusalemin temppelissä rahanvaihtajat ja kauppamiehet pyrkivät hyötymään uskonnon avulla. Ei mikään ihme että Jeesus reagoi siihen voimakkaasti ja puhdisti paikan väärinkäytöksestä.
Tämä evankeliumikohta otetaan usein esiin, kun halutaan näyttää että kyllähän Jeesuskin suuttui. Jeesus – filmien tekijät ovat aina innostuneet tästä kohdasta: nyt päästään kuvaamaan päähenkilö oikein actionissa!
Jokainen evankelista kuvaa kohtauksen tavallaan. Johannes (jonka Jeesus nimitti ukkosenjylinän pojaksi tulisen luontonsa takia), kuvaa tätä oman temperamenttinsa mukaisesti ja  laittaa vielä varmuuden vuoksi kiivaus – lainauksen Jeremiaalta. Matteus kuvaa vain Jeesuksen toiminnan, ei luonnehdi hänen tunnetilaansa. Ylipappien ja lainopettajien hän sen sijaan kertoo suuttuneen.

Vapaa pääsy Jumalan luo. – Miten me mahtaisimme suhtautua, jos Hgin Kampin Hiljaisuuden kappelin – tai mihin tahansa  kirkon t. kappelin – eteisessä tungeksisi kaupustelijoita ja valuutanvaihtajia?
Jeesuksen aikaan pyhiinvaeltajilla oli tapana ostaa Jumalalle temppelissä uhrattava kyyhkynen tai jokin muu eläin. Näin tekemällä haettiin Jumalan hyväksyntää, armoa ja suosiota. Mutta Jeesuksen otettua tuon uhrin osan siirryttiin aikaan, jolloin ihmisten tuli tietää, että teoillamme emme voi lisätä tai vähentää Jumalan Rakkautta meitä kohtaan. Hän maksaisi tuon Pääsiäisen aikana kertakaikkisen uhrin. Tarkoitus on että myös muistaisimme, että  Kristus on avannut meille pääsyn Hänen yhteyteensä .

Jumala haluaa Pyhäkkönsä, rukouksen huoneen, olevan tilan, jossa ihmiset voivat kokea Hänen pyhyytensä ja tervehdyttävän läsnäolonsa.
Temppelissä olleet lapset tunnistivat Taivaan Kuninkaan. – Tunnistaako sisäinen lapseni omassa Pyhän Hengen temppelissäni – sisälläni – Kristuksen läsnäolon, Hänen Rakkautensa vaikutuksen?

Siinä, Hänen läsnäolossaan, voi tuntea olevansa Ystävän kanssa, joka tuo Rauhan sisimpään.

Alla olevassa videossa Rex Harrison viimeiseksi jääneessä roolissaan. – Kiivaus on opetuslapsi Johanneksessa iän myötä seestynyt myötätunnoksi ja Jumalan pyhyyden kokemiseksi.

Temple – Grace Williams

”Kun tulen temppeliisi, Herra, Sinä peset minut, puhdistat minut. En enää ole entiseni kaltainen. Muutat minut, laitat minut uuteen järjestykseen. Kun tulen.”

Muut palmusunnuntain tekstit ovat Ps. 22: 2-6, Sak. 9: 9-10, Fil. 2: 5-11 / Hepr. 7: 24-27

Marian ilmestyspäivä

16.3.2015   – Ensi su:na muistetaan Marian ilmestyspäivää, Ei kuitenkaan Marian ilmestymisiä ihmisille katolisissa maissa viime vuosituhannella, vaan enkeli Gabrielin ilmestymistä Marialle ajanlaskumme alussa. – Tuo ilmestys muutti Marian koko elämän. Ja koko maailman.
Gabriel kertoi, että Maria tulisi raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ja synnyttäisi lapsen, jota kutsuttaisiin Jumalan Pojaksi. Marian hämmennys oli suuri. ”Miten tämä on mahdollista?” Gabriel kertoi myöskin Marialle, että Elisabet, Marian iäkäs sukulainen, joka oli ollut siihen saakka lapseton, oli jo 6. kk:lla raskaana. – ”Jumalalle kaikki on mahdollista”, sanoi Gabriel.
Maria toteaa olevansa Herran palvelijatar ja sanoo: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.”   

jerusalerm-3-2012-003-2  Maria & äitinsä (P.Annan kirkko, Jerusalem)

Altis sydän. – Nuo Marian yksinkertaiset sanat saavat minut miettimään, paljonko omasta sydämestäni löytyisi Marian alttiutta, valmiutta ja rohkeutta seurata Jumalan tahtoa, olivatpa seuraukset mitkä tahansa. – Tulee mieleen, kuinka monesti on tullut pistettyä hanttiin, kun on tullut kutsu tehdä jotain, ja on tuntenut että siihen eivät kyllä omat rahkeet riitä! Ja kuitenkin on loppujen lopuksi ollut kyse aika pienistä asioista. Kaikki on niin suhteellista…
Maria näyttää kauniin esimerkin (niin naisille kuin miehille) siitä, kuinka vastata, kun Jumala kutsuu johonkin. Vaikka itsellä olisi tunne että enhän minä uskalla/kykene/voi, niin kyse ei olekaan meistä, vaan siitä, mitä Jumala haluaa tehdä meissä ja kauttamme. Jumala katsoo vain, suostummeko johonkin tehtävään – pieneen tai isompaan – ja iloitsee, jos vastauksemme on myönteinen.

Rohkaisua.Maria lähti Elisabetin luo vierailulle. Hän viipyi Elisabetin ja Sakariaan kotona n. 3 kk., ts. todennäköisesti siihen saakka, kunnes heidän lapsensa Johannes (Kastaja) syntyi.
Heti ensi hetkestä Maria saa vahvistuksen Gabrielin sanoihin. Marian astuttua sisään taloon Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä ja huudahti: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?”
Elisabet (kuten myös lapsi, jota hän kantoi kohdussaan) tunnisti Marian kohdussa olevan lapsen. Mikä helpotus mahtoikaan olla Marialle: vihdoinkin joku joka uskoo, ja sanoo sen todeksi!
Voi hyvin kuvitella, että nuo kuukaudet olivat antoisia kummallekin, niin nuorelle Maria -tytölle kuin Elisabetillekin. He kummatkin olivat saaneet kokea ihmeen, siksi he ymmärsivät toisiaan. Ja ehkäpä Maria sai jopa olla auttamassa Elisabetia synnytyksessä. Varmasti tuo aika antoi Marialle rohkeutta ja taitoja selvitä oman raskautensa kanssa (erit. sen viimeisillä, kriittisillä ja haasteellisimmilla hetkillä).

Luoja antaa auttajia.Kun suostuu siihen, mihin Jumala kutsuu, Hän ei jätä yksin. Hän antaa auttajia, neuvojia ja tukijoita, kun Hän näkee meidän sellaisia tarvitsevan. Hän valmistaa meitä siihen, mitä on suunnitellut varallemme. Ja mikä parasta –  Hän itse kulkee kanssamme!

Marian ylistyslaulu –  Elisabetin tunnistettua Marian kantavan kohdussaan Jumalan Poikaa,  Maria puhkesi kiittämään Jumalaa:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.  (Luuk. 1: 46-55)  

Magnificat, Canticle of Mary – Daughters of Mary (latinankiel. hymni)

Anna rakas Luoja meille palvelualtis sydän. Niin että mihin milloinkin kutsut, olisimme valmiita vastaamaan ’kyllä’. Ja auta meitä aina löytämään kiitoksen aiheita, kohtaammepa  millaisia haasteita tahansa elämämme aikana.

Muut tekstit: Ps. 113: 1-8,  1. Sam. 2: 1-2, 6-9 ja Room. 8: 1-4.

Elävä ravinto

9.3.2015    Pyöräilykausi alkoi – ihanuus! Joillekin kausi on ympärivuotinen, mutta meikäläinen odottaa kunnes lumet ja jäät ovat sulaneet teiltä. Tänään oli vain rippeitä jäljellä oman reittini varrella. Pääsee taas vaivattomasti ja keveästi päämääräänsä. Saa liikuntaa, ja saa nauttia maisemista vähän eri lailla kuin kävellessä. Ja jos on mahdollisuus valita reitit vaikka kierrellen, useimmiten saa hengitellä myös raikasta ilmaa.
Ah kevät, tervetuloa!

Veden äärellä   Veden ääreen

Ilmaiseksi ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille.”   (Jes. 55: 1-3)

Elävää vettä – Jeesus sanoi naiselle kaivolla: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”
ja: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Elämän Leipä – Jeesus sanoi myös:Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
ja: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.

Hänen ravitsemanaan – Afrikassa koin useimmiten olevani ’Elävällä Ravinnolla’. Päivä alkoi majapaikassa aamiaisella, joka usein oli teen kera 2 ranskaleipäviipaletta joiden päällä ohuesti levittettä. Sitten alkoi patikointi vuoristokyliin paikallisen pastorin kanssa, joka toimi tulkkina. Hän oli tottunut selviämään auringonpaahteisista päivistä ilman ruokaa ja juomaa, minä en. Olin – varsinkin alkuaikoina – melkoisen yllättynyt siitä, että vaikka repussa oli vain pullo vettä, ei koko päivänä ollut janon eikä nälän tunnetta, eikä heikottanut hitustakaan. (Minulla oli lapsesta lähtien ollut alhainen verensokeri, ja jos olin useita tunteja syömättä ja juomatta jalkeilla ollessani, tuli hutera olo.) Mutta nyt kuljin aamusta iltaan vuorenrinteitä ylös alas  täynnä energiaa. Päivästä toiseen. Illan suussa majapaikkaan palatessa oli tunne, että kyllä sitä jonkun hedelmän voisi syödä. Vaikka useimmiten söin illallista, tuntui etten olisi tarvinnut sitä. – Kaipa se johtui siitä, kun oli Kaiken Hyvän Antajan hommissa. Että oli kuin olisi vaan koko ajan täyttynyt ilman että itse koetti täyttää itseään mitenkään. 
Olla avoinna Hänen Rakkautensa tulla ja virrata lävitse – siitä sitä sitten kait tulee tulee ’kylläiseksi’, ravituksi; o
n jatkuvassa ravituksi tulemisen tilassa.                                 Myöhemmin meikäläiselle selvisi, ettei tuo kuitenkaan ole mikään erityinen Afrikka- ilmiö. Samaa kuin päiväntasaajalla voi kokea täällä 60-70.
leveyspiirilläkin. Aika makee juttu!
– Mutta niin ovat nuo Jeesuksen sanatkin vedestä ja leivästä aikamoisen ihanat, kun niitä oikein alkaa maistella…

Jesus Christ, Bread of Life Taizé

”Jesus Christ, Bread of Life, those who come to You will not hunger,
Jesus Christ, Risen Lord, those who trust in You will not thirst”

(Jeesus Kristus, Elämän Leipä, Sinun luoksesi tulevat eivät nälkäisiksi jää,
Jeesus Kristus, Ylösnoussut Herra, Sinuun luottavat eivät janoisiksi jää.)

Leipä syö, viini juo nälkäisille ravinnon annan. Leipä syö, viini juo koskaan enää janoa et.

Ensi pyhän tekstit: Ps. 84: 6-10, 13 , Jes. 55: 1-3, Ilm. 21: 6-7 ja Joh. 6: 48-58

Kenen on valta

2.3.2015

Valo kaiken yllä    Valo – vaikeimpienkin asioiden yllä

Uh, ensi pyhän tekstit taitavat olla koko vuoden haastavimmat (vaikea oli valita mitä niistä alkaisi pureskella), mutta niin on teemakin (Jeesus Pahan vallan voittajana).                 Aihe – pahan valta – on sellainen, jonka käsittelyä ainakin meikäläinen haluaisi välttää. Mutta onneksi siinä on tuo voittaja mukana, eli ’kimppuun vaan’.  – Silti, jos olet hyvin herkkä, ei ehkä kannata lukea tämänkertaista blogipäivitystäni. Kerron siinä nim. aika rankkoja asioita.   

Todellinen”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.”                              (1. Joh. 5: 18-20)

Valikoivaa katselua – 90-luvulla korostui haluni nähdä kaikissa ja kaikessa vain valoisat puolet. Lopetin uutisten lukemisen ja katsomisen. Halusin katsoa siihen, mikä oli hyvää ja kohottavaa. Se tuntui  helpolta, luontevalta ja ihanalta! Oli kai jonkinlaista ’hyvässä ja kauniissa maailmassa ’ elämisen kaipuuta.
Uutisallergiani taisi saada alkunsa Ruandasta kertovasta TV -uutisesta, jossa näytettiin kuinka ruumiita virtasi suuressa joessa.  

Ruandaan – Runsaat 10 v. sitten tulin sanoneeksi, että yhteen maahan en koskaan voisi mennä: Ruandaan. En uskaltaisi kohdata  ihmisiä, jotka olivat joutuneet kohtaamaan niin paljon järkyttävää julmuutta ja väkivaltaa. – Ikimaailmassa en olisi uskonut, että 1/2 v. tuon lausahdukseni jälkeen lukisin memoriaalien seinillä olevista tauluista kuvauksia surmatuista  miehistä, naisista ja lapsista. Katselisin valokuvia heistä. Itkisin lukiessani, millaisista asioista nuo lapset olivat pitäneet ja miksikä he olivat halunneet tulla isona. Että istuisin ruandalaisten kanssa kuunnellen heidän mitä järkyttävimpiä  kokemuksiaan ja rukoilisin heidän kanssaan. Että kävisin entisessä vankilassa, johon edellisinä päivinä oli tuotu 10 v aiemmin viemärikaivoihin heitettyjä ruumiinosia. (Yhteen huoneeseen oli asetettu riveihin pääkalloja, toiseen luita, kolmanteen erikokoisia ruumiinosia, jotka olivat säilyneet kaikkien noiden vuosien ajan käsittämättömän hyvin; uloimmassa huoneessa iso kasa vaatteita, vielä järjestämättä, ja muita asusteita. Sanoinkuvaamaton haju leijui kaiken yllä.)

Sanattomaksi – Ruandalaisilla oli kestänyt 10 v. ennen kuin he pystyivät tuohon työhön. Suru oli äänetöntä: tähän mielettömyyteen ei yltänyt sanoja. Mietin mitä ruandalaisten sisimmässä mahtoi tapahtua heidän tultuaan katsomaan, olisiko jotakin, jota he voisivat tunnistaa rakkaistaan, läheisistään, tutuistaan. Koru, kenkä, jotain.
Itselleni tuli sisälle täydellinen tyhjyys: olin ihan turtana, kuin ontto kuori. Tällaista ei pystynyt käsittämään eikä käsittelemään, ei ajatus- eikä tunnetasolla.
Ruandan kokemukset nousivat nyt vahvana pintaan. Ehkä sen vuoksi, mitä parhaillaankin tapahtuu maailmalla. Näitä ääri-ilmiöitä miettiessä sitä ihmettelee, miten Paha voi saada ihmisen valtaansa ja tekemään hirmuisia tekoja.

Miten ymmärtää – Kun jollain ihmisryhmällä on jossain päin maailmaa tosi vaikeaa, miettii että miten niin me (sodan jälkeen syntyneet) olemme saaneet syntyä tällaiseen turvalliseen lintukotoon. On katto pään päällä (ainakin melkein kaikilla), puhdasta vettä ja ruokaa, vapaus tulla ja mennä. On rauha.
Antroposofian ja uuden ajan opetuksien aikoinani selittelin näitä asioita itselleni jälleensyntymisopin kautta. Se auttoi minua jotenkuten nielemään sen epäoikeudenmukaisuuden, että toiset syntyvät ulkonaisesti helpompiin oloihin, toiset kärsimysten keskelle.
Vähitellen aloin ymmärtää asiaa eri kantilta: jälleensyntymisopilla ja karman lailla voi kyllä koettaa lohduttautua joissakin asioissa. Mutta tavatessani ihmisiä tällä saralla tuli usein vastaan myös tarvetta etsiä syyllistä (toista ihmistä tai vaikkapa Jumalaa) omaan pahaan oloon tai vaikeuksiin
ja taipumusta omasta vastuusta luistamiseen (minä viaton uhri;  tuosta toisesta tämä johtuu; kyllähän minä sitten seuraavassa elämässä…). Siinä sitten koetettiin yhdessä löytää rakentavanlaatuista asennetta itseen, toisiin, elämään.

Elokuva – Juuri ennen ensimmäistä Ruandan matkaani ilmestyi elokuva Ruandasta. Poikani oli bongannut sen ja sanoi, että vaikea minun olisi sitä katsoa, kun en herkkiksenä kestä katsella mitään väkivaltajuttuja, mutta että tämä leffa olisi varmaan kuitenkin hyvä nähdä, jotta voisin ymmärtää jotain siitä, mitä tuo kansa joutui 10 v. aiemmin kohtaamaan. Niinpä  katsoin. –  Se oli kuitenkin vahvasti siistitty ja pehmennetty versio niistä kauheuksista, joita ihmiset tosiasiassa olivat kokeneet. Tämä selvisi paikan päällä.

Vapautumista – Jotkut näkemäni ruandalaiset olivat niin vahvasti traumatisoituneita, etteivät he pystyneet olemaan luontevassa kontaktissa muiden kanssa. Mutta enimmäkseen kohtasin valoisia, elämänmyönteisiä ja tasapainoisia ihmisiä. Ihmettelin tätä ja halusin kuulla, mikä oli auttanut heitä pääsemään eteenpäin elämässään. Mistä he olivat saaneet apua, niin etteivät olleet juuttuneet pelon, surun, katkeruuden tai vihan valtaan?
Vastaus oli aina sama: vain Jumalan avulla se oli ollut mahdollista! Heidän puolestaan oli rukoiltu, ja Kristus oli vapauttanut heidät syyttävistä ja katkerista tunteistaan. Usein prosessi oli vaatinut pitemmän aikaa. Kristittyjä auttoi myös lupaus ikuisesta elämästä Kristuksen luona. Heitä lohdutti ajatella, että surmansa saaneilla sukulaisilla oli nyt hyvä olla.

Joissakin kärsimykset olivat muuntuneet haluksi auttaa muita, joilla oli vaikeaa. Eräs nuori nainen esim. kertoi, kuinka hänet oli heitetty elävänä surmattujen perheenjäsentensä kanssa suureen kuoppaan. Kuoppa oli peitetty. Muutaman päivän kuluttua hän kaivautui esiin maan alta. Tavatessamme hän oli pystynyt antamaan anteeksi surmaajille. Hän kävi jopa tervehtimässä heitä vankilassa, vei heille ruokaa ja keskusteli heidän kanssaan. Hän haluaa olla elävänä todistuksena heille siitä, kuinka Jeesus Kristus oli vapauttanut hänet täydellisestä apatiasta ja vähitellen kasvaneesta vihasta ja kostonhalusta. Ja siitä, kuinka tämä Vapahtaja rakastaa jokaista, huolimatta siitä, mitä he olivat tehneet. – Uskon että jotain tapahtui vangeissa tämän kautta.   

Parantava voima – Aloin ymmärtää, millainen valtava parantava ja vapauttava voima Kristuksella on! Jos nämä ruandalaiset olivat vapautuneet hirvittävien tapahtumien aiheuttamista masennuksista, ahdistuksista ja katkeruudesta Kristuksen voiman kautta, tämän voiman täytyy olla sellainen, että Hänen vaikutuksessaan kaikki on mahdollista.

Valintaa Usein kysytään, miksi Jumala sallii maailmassa vallitsevan pahuuden ja epäoikeudenmukaisuuden. Itsekin sitä aikoinani pähkäilin. Harvemmin mietitään sitä, kuinka Jumala on antanut meille vapauden valita hyvän ja pahan välillä, niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Seuraamukset ovat ihmisten valintojen mukaiset. Oikeastaan ajattelen nyt, että Luojamme on osoittanut aika suurta luottamusta meitä kohtaan antaessaan meille vapaan tahdon. Mutta Hän näki myös, ettemme selviä täällä omin päin. Pojan tehtäväksi tuli voittaa Paha ja vapauttaa meidät sen valtaotteesta. Koska paha vielä kuitenkin on läsnä olevana, joudumme jatkuvasti valintojen eteen, siinä millaisille ajatuksille annamme sijaa päänupissamme, millaisia sanoja lähtee suustamme, millaisia tunteita vaalimme sisällämme ja millaisiin tekoihin ryhdymme. – Olosuhteita ei useinkaan pysty muuttamaan, mutta asenteita kyllä. Jollei muuten, niin Hänen avullaan, jolla on korkein Valta ja Voima.

Välillä elämä on tosi rankkaa. Uskon kuitenkin, että Jumala voi muuttaa syvimmätkin kamppailumme hyvä(ä)n käyttöön, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden.

Tässä Todellisessa elämme – Johannes kirjoittaa kirjeessään, kuinka Jumalan Poika johdattaa tuntemaan Todellisen. Kuinka Kristuksessa ollessamme olemme yhtä Todellisen kanssa (Isä ja Poika ovat yhtä, sanoo Jeesus).
Ajattelen, että tuossa juuri on avain: yhteys Todellisen kanssa. Siinä on varjelus, tapahtuipa mitä tahansa.

Kyrie Eleison, Christe Eleison – Taizé

Muut tekstit ovat: Ps. 25: 11-20, Jer. 7: 23-26 ja Joh. 8: 46-59.