Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2015

Armollista

26.1.2015.  Alla olevassa tekstissä minua koskettaa Samuelin kyky kuunnella ja kuulla Jumalaa, ja uskollisuutensa ja luottamuksensa Häntä kohtaan. Samuel huudahtaa että henkihän tuosta tehtävästä menee. Johon Jumala vastaa neuvomalla Samuelille miten tämän tulee toimia, jotta kaikki sujuisi hyvin.
Tämä on minusta Jumalan armollisuutta: saa kertoa Hänelle huolenaiheensa, luottaa Hänen rakkauteensa ja siihen, että Hän johdattaa hyvään lopputulokseen.

Paimenpojasta kuninkaaksi

              israel-112012-123-3     (Daavidille, psalmilaulajalle, suhde Luojaan oli tärkeintä koko hänen elinikänsä ajan, niin paimenpoikana kuin kuninkaana.)

Valinta – Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. 
(1. Sam. 16: 1-13)

Henki tuli…  –  Saul ei toiminut Jumalan neuvojen vaan oman päänsä mukaan. Siihen loppui hänen kuninkuutensa. Samuelilla oli jonkinlainen kuvitelma siitä, millainen uuden kuninkaan  tulisi olla. Vaan kenet Jumala valitsi Saulin kruununperijäksi? Nuorukaisen niityltä lampaita paimentamasta. – Daavidilla oli uskollinen, Jumalaa rakastava sydän, se oli Jumalalle tärkeintä.
”Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”  Ei Hän ihmeellisiä ominaisuuksia vaatinut: sydämen kirkkautta vain ja rakkautta.
Ja sitten on vielä tuo kohta: ”Herran Henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.” Vau, tuo yksi hetki muutti paimenpojan koko elämän.

Mitä Jumala toivoo? – Rakkauttamme, Hänen käyttöönsä.

Spirit of the Living God – Michael Crawford

”Elävän Jumalan Henki, laskeudu uudesti ylleni
murra minut, sulata minut, muovaa minut, täytä minut,
käytä  minua, elävä Jumalan Henki, laskeudu uudesti ylleni”

 (Muut tekstit: Ps. 31:20, Room.9:11-23 ja Luuk.17:7-10) 

Heräämisiä

20.1.2015. Kiinanruusuni tekevät harvakseltaan kukkia ja ehkä siksi joka kukan puhkeaminen on minulle aina ilon ja ihastuksen aihe. Illalla vielä nupussa, aamulla täydessä kukassa. – Miten tämäkin, vuoden esikoinen, saattoi tietää milloin on aamu ja aika herätä, kun ulkona oli vielä ihan pimeää…   

                                    V.2015 1. kukka

Varhain aamulla…  – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.  (Mark. 1: 29–39)

Anopin kotona – Simon Pietari vaikuttui varmaankin siitä, kuinka Jeesus paransi hänen anoppinsa. Pietari asui anoppinsa talossa, joten tämä oli hänelle läheinen.
En koskaan tavannut omaa anoppiani, sillä hän kuoli tulevan mieheni, lasteni isän, ollessa teini-ikäinen. Minulla ei siis ole henk.koht. kokemusta anopista, anoppina olemisesta kylläkin. Anoppi -sanalla on jotenkin ikävä kaiku. Miniäni kertoi kerran sen vuoksi miettineensä, voisiko keksiä minulle jonkun toisen nimikkeen. Ei olla vielä keksitty. Minulla on kaksi miniää ja yksi tuleva (joka ystävilleen puhuu minusta anoppinaan). Ihania ovat kaikki, ja rakkaita.
Joulun aikaan järjestämme aina vähintään yhden päivän niin että olemme kaikki yhtä aikaa koolla (poikani, miniäni ja lapsenlapseni). Syömme jouluruokia, seurustelemme, laulamme joululauluja, leikimme kuusen äärellä jne. On iloinen, kiva tunnelma, on hyvä olla yhdessä.

                Eräässä tilanteessa jouluajan jälkeen heräsin tiedostamaan, kuinka suuri kiitoksen aihe itse asiassa onkaan se, että tuntuu aina niin hyvältä kun tullaan yhteen perheen kanssa, isommalla tai pienemmällä kokoonpanolla. Rauha maassa ja hyvä tahto kun ei ole mikään itsestäänselvyys.
Haluan
vaalia suhteitani miniöihini, vaalia luottamusta, keskinäistä kunnioitusta ja toisten toiveiden huomioimista. Haluan olla anoppi, jonka kanssa tulee toimeen ja jonka kanssa on helppo olla tekemisissä. – Kiitollinen olen tuosta herätyksestä muistamaan suhteiden ja niiden vaalimisen tärkeyttä.   

Voimaa aamurukouksesta – Kaikki halusivat jotain Jeesukselta. Parantumista, vapautumista, selitystä opetuksiinsa ja toimintaansa. Mistä Jeesus ammensi jaksamista nonstop – palvelutyöhönsä? Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus edellisen päivän pitkän työrupeaman jälkeen lähti heti herättyään aamuvarhaisella paikkaan, jotta saisi rauhassa rukoilla. Vaan pian opetuslapset jo kiirehtivät perään kertoen kuinka häntä etsitään ja kaivataan. – Siitä sitten lähdettiin toisille seuduille, joissa hän taas olisi ihmisjoukkojen ympäröimänä.
Jeesukselle merkittävin suhde oli Taivaalliseen Isäänsä. Sitä hän vaali varmasti jatkuvasti, mutta hän myös vietti aivan erityistä laatuaikaa Taivaallisen Isänsä kanssa. Usein nuo rukoushetket jäivät lyhyiksi, mutta olivat todennäköisesti sitäkin intensiivisempäi. Voin hyvin kuvitella, että noissa rukoushetkissä Jumala aivan erityisesti vuodatti Rakkauttaan Poikaansa, ja kaikkea muuta mitä tämä tarvitsi.
Käyttökelpoinen malli, johon Jeesus ei hakenut yksinoikeutta: heti aamusella herätessä viettää laatuaikaa Jumalan kanssa; antaa Rakkauden virrata, antaa Hänen vuodattaa  meihin sitä, mitä me kulloisenakin päivänä tarvitsemme. – Kokeilemisen arvoista.

Awakening – Chris Tomlin

”Herääminen sydämissämme, Herra, tässä kansassa
Pyhä Henki, toivomme herätystä
Sillä ainoastaan Sinä herätät sieluni
herätä sieluni laulamaan maailmalle jota Sinä rakastat
tapahtukoon Sinun tahtosi, anna tahtosi tapahtua minussa

Herääminen läsnäoloosi, voimaasi, tähän hetkeen, tähän aikaan

Kuin nousevan auringon loiste tulee valo pimeästä
kuulen äänesi, ja tämä on heräämiseni
vain Sinä voit nostaa elämään
herää sieluni, herää sieluni laulamaan”

Ensi pyhän tekstit yllä olevan evankeliumitekstin lisäksi:
Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 32: 36–39, 2. Kor. 1: 3–7

Jeesuksen voima

12.1.2015.   Hän, josta Jesaja oli profetoinut, seisoi heidän edessään. Paikalla olleet tunsivat ihmeellisen voiman Hänen puheessaan ja olemuksessaan. Se oli hämmentävää. Miten siihen tuli suhtautua? Hän luki profetian kirjakääröstä ja ja sanoi: tänään, tässä, juuri nyt, tämä käy toteen.
Uskaltaisimmeko me antaa Hänen puhua ja vaikuttaa elämäämme, juuri nyt, tänään? Joka päivä?

Hyvän sanoman – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
      – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”    (Luuk. 4: 16–21)

                             vapauteen

Burundissa vuosikausia jatkunut sisällissota oli päättynyt muutama kuukausi aiemmin (n. 10 v. sitten).  Ilmapiiri oli raskas ja painostava. Se sai melkein voimaan pahoin. En ollut koskaan kokenut sellaista missään paikassa.
Kuljin tulkkini, erään burundilaisopettajan kanssa Bujumburan hiljaisilla teillä. Erään korkean rautaportin edessä seisoi vankkarakenteinen armeijapukuinen vartija konekivääri olalla. Tulkkini, hentoinen pienikokoinen nainen, ehdotti että menisimme keskustelemaan tuon isokokoisen vartijan kanssa. Ei taida olla ihan hyvä idea, koetin vastustella, mutta tulkkini into ja luottamus voittivat epäröintini ja menimme miehen luo. Hänen teräksenkovassa ilmeessään ja olemuksessaan ei näkynyt pienintäkään liikettä puhuessamme hänelle ystävällisesti. – Kunnes yhtäkkiä Pyhä Henki näytti valtavan suuren kyyneleen hänen rintakehänsä kohdalla. Kun tulkkini oli kääntänyt tämän miehelle burundinkielellä,  tämä mitään sanomatta avasi äkkiä meille portin, ja astelimme kaikki ison rakennuksen sisäpihalle. Istuuduimme hiljaisina nurmikolle.
Tunsin että tämä nuorimies oli aikoinaan pakotettu tekemään erittäin julmia asioita, ja että hänen sisässään oli valtavasti vihaa, katkeruutta ja syyllisyyttä. Kysyin, saisimmeko rukoilla hänen puolestaan. Sitä hän varmasti odottikin. Kyyneleet alkoivat virrata hänen poskilleen rukoillessamme. Hän sanoi tuntevansa, kuinka vuosikausia piinannut tuska alkoi sulaa pois. Jonkun ajan kuluttua hän sanoi haluavansa antaa anteeksi pahantekijöilleen. Lopuksi hän totesi, että nyt hän tunsi itsensä vapaaksi. – Kiitimme yhdessä Jeesusta. Vain Hän, voimallinen Vapauttaja, voi saada tällaista aikaan.
Jatkaessamme matkaamme ihmettelin, mikäköhän oli saanut miehen yhtäkkiä avaamaan meille portin. Tulkkini vastasi, että nuorukainen (joka oli kertonut meille kasteessa saamansa ranskankielisen etunimensä) oli lähtiessämme kertonut hänelle burundilaisen nimensä: Kyynel.

Kristus (=Voideltu) haluaa vapauttaa meidät sellaisista kokemuksista ja asioista, jotka jollakin tavoin sitovat ajatuksiamme, tunteitamme, olemustamme. Hän haluaa avata sydämemme portteja. Sinne missä on vihaa, surua, pelkoa, katkeruutta, syyllisyyttä, epätoivoa Hän haluaa tuoda Ilon, Toivon ja Rauhan.  

Let the Flame burn brighter

”Kuljemme tällä maalla sydän palaen, joka askel on rukous
toivo nousee, uusi päivä koittaa, laulu täyttää ilman
2000 vuotta ja vielä liekki palaa kirkkaana ympäri maata
sydämet odottavat, kaipaavat heräämistä, jälleen kerran
palakoon liekki kirkkaammin pimeän sydämessä muuttaen yön upeaksi päiväksi
voimistukoon laulu rakkautemme vahvistuessa. – Anna loistaa, anna palaa
kuljemme totuuden puolesta, puhumme rakkauden puolesta

Jeesuksen nimessä olemme vahvoja nostaaksemme pudonneita, pelastaaksemme lapsia
täyttääksemme kansakunnan Sinun laulullasi.

Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, Jes. 62: 1–3, Tit. 1: 1–3 ja Mark. 1: 14–15

Pyhän Hengen tuli

7.1.2015   Kasteita – Vanhoja laatikoita läpikäydessäni tuli pari päivää sitten eteeni paperi, jossa oli sekä kaste- että konfirmaatiopäiväni. Silloin yli 30 v. sitten, kun olin ne tiettyä tarkoitusta varten selvittänyt, ne olivat minulle pelkkiä päivämääriä. Nyt katselin niitä kiinnostuneena. Tuli mieleen jopa laskea, minkä ikäisenä minut kastettiin. 37 pv:n ikäisenä – kappas, samat numerot kuin syntymäpäivässäni. – Millainen tilaisuus se mahtoi olla? Olikohan perheen, kummien ja papin lisäksi muitakin mukana?
Pikkuveljeni kastetilaisuudesta muistan kuinka pelkäsin että päänahkaa polttaa, kun hiuksiani käherrettiin kiharoille piippausraudoilla. Ja kuinka itse tilaisuudessa sain pitää tuota suloista, valkoiseen kastemekkoon puettua nyyttiä sylissäni. Taisi olla aika merkittävä hetki.
Tuollaisia tuli mieleen noista kastetilaisuuksista. –
Vasta omien lasten ja lastenlasten kastetilaisuuksista nousi hengellinen ulottuvuus etusijalle.

                               Valo vedessä              

Jeesuksen kaste kuuluu kuitenkin ihan omaan kategoriaansa. Jordan – joella ei ollut juhlavalmisteluja, pappia eikä Jeesuksen perhettä ympärillä. – Vai oliko sittenkin?
Johannes Kastaja kehotti ihmisiä parannuksen tekoon ja kastoi heitä, jotta he olisivat valmiit vastaanottamaan hänet, joka oli tulossa. Ja kun Jeesus tuli, Johannes kastoi hänet, joka on ylipappimme (kuten Heprealaiskirje painottaa).
Entä perhe? Jeesus sanoi: ”Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”(Mark.3:35)

Pyhällä Hengellä ja… – Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”
Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.
Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”    (Luuk. 3: 15–18, 21–22)

Tulella…? – Johannes Kastaja julisti ihmisille, että tämä, jonka sandaalien nauhoja hän ei ollut arvollinen avaamaan, kastaisi Pyhällä Hengellä, ja myös tulella. Eikö kuulosta aika hurjalta – tulikaste?
Mutta kyllähän Helluntain tapahtumat olivatkin aika huimat. Kun Pyhä Henki laskeutui opetuslapsiin, nämä näkivät tulenlieskoja, jotka laskeutuivat jokaisen ylle, ja he alkoivat puhua sitä, mitä Pyhä Henki antoi heille puhuttavaksi. Pyhä Henki täytti heidät niin voimallisesti, että itse kunkin egojutut – vääristyneet käsitykset ja ajatukset, epävarmuus ja epäusko – saivat kyytiä. He toimivat puhtaina Jumalan kanavina. Totuus puhui heidän kauttaan.
Useista eri maista Jerusalemiin saapuneet ihmiset olivat ihmeissään: he kuulivat opetuslasten todistavan Jeesuksesta omalla äidinkielellään. N. 3000 ihmistä otti evankeliumin vastaan. Heidät kastettiin, ja yhdessä päivässä uskovien joukko kasvoi aikamoisesti.

Kristus, Ylipappimme, kasta tulikasteellasi. Puhdista mielemme ja korvamme kuulemaan, mitä Pyhä Henki haluaa sanoa meille ja kauttamme.

Holy Spirit come with your Fire

”Tule Pyhä Henki, anna tulesi laskeutua, puhdista sydämeni, sytytä elämäni tuleen.”

Muita ensi pyhän tekstejä: Ps. 89: 19–22, 27–30; 1. Moos. 9: 12–16 t. Joos. 3: 5–11, 17 ja  Gal. 3: 23–29.

Valoksi maailmaan

3.1.2015. Loppiaisen tekstit kertovat kuinka Jeesuksessa Valo tuli  maailmaan. – William Holman Hunt kuvaa maalauksessaan ’The Light of the World’ Kristusta, joka tahtoo tuoda Valonsa  sille, joka kutsuu Hänet sisälle. – St. Paul’in katedraalin maalauksen kehyksen yläreunassa on sanat:  MAAILMAN VALO.  Alareunassa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm.3:20). – En itse ole nähnyt teosta, mutta ystävä, joka toi Lontoossa käydessään minulle tuliaisiksi siitä tehdyn julisteen, kertoi että maalaus oli tehnyt häneen voimakkaan vaikutuksen.

Kristus ei toimi kuten kuninkaanpoika kansansadussa: ryntää orjantappurapensaiden läpi linnaan herättämään nukkuvaa prinsessaa. Yleensä Hän odottaa, että kutsumme Hänet sisään. Hän ei välitä siitä, kuinka kauan ovi on ollut kiinni. Kristus katsoo sielumme kaipuuseen: haluammeko Hänen tulevan? Tahdommeko Hänen olevan elämämme Valaisijan ja Valtiaan?
Hän haluaa valaista koko olemuksemme, kaikki sisäiset ’huoneemme’. Nekin, joista emme vielä edes ole tietoisia.

Minä Olen ValoJeesus huusi kovalla äänellä: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.”  (Joh. 12: 44-47)

4 jaetta ennen tuota evankeliumikohtaa Johannes siteeraa Jesajaa ja toteaa myös, että Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, ja että hän siksi saattoi profetoida Jeesuksesta (jo 700 v. ennen tämän syntymää).

Yllä olevassa tekstissä Jeesus puhuu uskosta ja näkemisestä. Hän sanoo kahdesti: ”Joka uskoo minuun”. Ylösnousemuksensa jälkeen hän sanoo epäilevälle Tuomaalle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” – Usko on siis tärkeämpää kuin näkeminen.
Mutta kyllä näkeminen silti olisi ihana juttu, saatat huokaista. Ja yhdyn siihen. – Sanoohan Jeesus, että nähdessään hänet, näkee Jumalan, Kaikkeuden Luojan ja Hänen kirkkautensa!

Paimenet ja itämaan tietäjät saivat nähdä tämän kirkkauden pienessä vastasyntyneessä.
Vanha Simeon näki tämän kirkkauden Marian ja Joosefin tuodessa Jeesus -lapsen temppeliin kastettavaksi. Simeon otti pienokaisen syliinsä ja huudahti: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:  valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk.2:29-32) – Pyhä Henki paljasti Simeonille, että tämä pienokainen oli kauan odotettu Messias.

Jumalan ilmestyminen – Ennen Jeesuksen syntymää Jumala ilmestyi ihmisille savupatsaana tai pilvenä. Moosekselle Hän puhui palavasta pensaasta. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala voi tulla luoksemme niin että tunnistamme tulijan.
Lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa kertovat kohdanneensa Jeesuksen näyssä tai unessa, usein jossain elämänsä kriisitilanteessa. Jeesus on auttanut, lohduttanut, rohkaissut, parantanut tai mitä henkilö siinä tilanteessa sitten tarvitsikaan. – Monet muslimit ovat kokeneet elämänsä täysin mullistaneen yllätyksen, kun he ovat epätoivon hetkellä rukouksessa pyytäneet Jumalaa tulemaan avukseen – ja kun he ovat tunnistaneet huoneeseen tulleen kirkkaan, valoisan ilmestyksen Jeesukseksi. Usein niin, että he Saulin tapaan ovat kysyneet: ”Kuka sinä olet?” Ja saaneet vastauksen: ”Minä olen Jeesus Kristus”.

Mutta varsinkin silloin kun oma usko on koetuksella ja on kaivannut näkevänsä jotain, mikä vahvistaisi omaa uskoa ja on pettynyt odotuksessaan, kannattaa muistaa Jeesuksen sanat: näkemistä paljon suurempi ja tärkeämpi asia on se että uskoo vaikkei näkisikään.
Ja jollei ole löytänyt vielä uskoa elämäänsä ja kaipaa sitä, voi päättää, että minäpä uskon! Ja sitten pitää kiinni päätöksestään. Ja vaikka sanoa samoin kuin se mies, jolle Jeesus sanoi: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Mies vastasi Jeesukselle: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Se on sitä oven avaamista, uudelle vaiheelle elämässä, jossa kaikki on mahdollista. 

The Light of the World – Chris Tomlin

”Jeesus, Jumalan Poika, täynnä armoa ja totuutta, Isän pelastava Sana, niin ihmeellinen olet.
Enkelit halusivat nähdä ja profeetat etsivät Loistetta, jonka me olemme nähneet tulevan ilmi.
Loistit maailmaan, mutta kuka ymmärtää? Tulit omiesi luo, mutta kuka tunnistaa?
Syntymäsi profetoitiin, sillä sinä olit Messias, joka tuli ja kulki Maan päällä.
Sinun kirkkautesi olemme nähneet, ainoan ja todellisen Kuninkaan.

Ja nyt asut sydämissämme. Maailman Valo, loistat yllemme.
Sinun kauttasi kaikki luotiin, mitään luotu ilman Sinua.
Taivaassa ja Maan päällä kaikki on Sinussa
ja kuitenkin tulit, elämään kuten yksi meistä, ristin varjon alle.
Veresi kautta olet luonut rauhan, rauhan maailmaan, jota Jumala niin rakastaa.
Maailman Valo, loistat yllemme.”

Lapsenlapseni eskarin joulujuhlaa vietettiin kappelissa, jossa hänet myös vauvana kastettiin. Valoisan kappelin pastellinsävyisessä alttarivaatteessa lukee keltaisin kirjaimin: MINÄ OLEN MAAILMAN VALO. Tuntuu aina yhtä hyvältä tuon kappelin kaunis alttarivaate – Johanneksen evankeliumin ydin neljässä sanassa!      

(Loppiaistekstejä ovat myös Ps. 72: 1-3, 8-12 : Miika 4: 1-4 ja 1.Tim. 3: 16.)