Hän tulee – 1. Adventtisunnuntain Agricolan Tuomasmessun alussa oli hauska tapahtuma: laulettiin hoosiannaa, ja pikkupoika (n.2v) juoksi innoissaan kirkkosalin läpi alttarille. Kun äitinsä haki hänet sieltä, emerituspiispa Eero Huovinen hymyili ja totesi sympaattiseen, leppoisaan tapaansa: “Mehän olisimme voineet saarnata yhdessä.”
Eero Huovinen puhui odottamisesta, kertoen Samuel Beckettin näytelmästä “Godot – huomenna hän tulee”. Siinä kaverukset odottavat jotakin, tietämättä oikein mitä. Eero Huovinen totesi, että tutkijat ovat miettineet, kuvaako näytelmässä Godot’n odottaminen Jumalan odottamista. (Beckett ei itse suostunut määrittelemään Godot’a.)
Saarnan aikana tuli mieleen, kuinka vahvasti nuorena näkemäni näytelmän lohduton, surrealistinen tunnelma aikoinaan vaikutti minuun. Mutta kun kotona googlasin sen esittämisvuotta selvisi, että erityisesti mieleen painunut Tarmo Mannin roolisuoritus olikin toisesta Beckettin näytelmästä (Leikin loppu). Yhtä ankeaan tunnelmaan nämä näytelmät 60-luvulla kuitenkin silloin turhankin vahvasti niihin eläytyneen nuoren katsojan jättivät.

Odottamattomia kohtaamisia- Aina välillä tulee eteen ilahduttavia, odottamattomia yllätyksiä. Tuomasmessua seuraavana päivänä yksi pojistani, joka asuu toisessa kaupungissa, soitti sanoen että hänellä oli sovittuja tapaamisia täälläpäin seuraavaksi aamuksi, voiko tulla yökylään. Juu, ihanaa kun tulet!
Poikani lähdettyä aloin kirjoittaa tätä blogia ja sen myötä sain kivan ‘pikkujoululahjan’. Tuli nim. mieleen selvittää näytelmän esittämisvuosi. Eteen tulikin Elävän arkiston 60v:n takainen lyhytfilmi, joka kuvaa ‘Huomenna hän tulee’ – näytelmän ohjaamista ja jossa isäni esittää itseään (surkeasti, oli veljeni kommentti). Mutta siitä huolimatta, ja vaikka äänensäkin oli vanhassa taltioinnissa aivan erilainen kuin oikeasti, tuntui mukavalta katsella – nyt äitinä ja isoäitinä – isääni sellaisena kuin hän oli ollessani pieni. Kun katsoin taltioinnin toistamiseen, alkoivat myös näytelmän repliikit hymyilyttää. Poikani, joka juuri oli käynyt luonani, on nyt 38 v. – samanikäinen kuin isäni oli ohjatessaan 1. kerran tuon näytelmän. Hämmästyin samanlaisuuksia, joita tuon filmin kautta näin isässäni ja pojassani. (En ollut niitä huomannut isäni vielä eläessä.)
Olin mennyt Tuomasmessuun osallistumaan yhdessä muiden kanssa taivaallisen Isämme kohtaamiseen. Enpä olisi osannut arvata, että Hänen suunnitelmiinsa kuului myös se, että – tuon lyhytfilmin välityksellä – saisin kohdata myös maallisen isäni sellaisena kuin hän oli ollessani pikkutyttö. Iloinen ja kiitollinen olo tuli tuosta yllätyslahjasta.

Hän on jo täällä – Eero Huovinen totesi saarnassaan, että Adventissa ja Jouluun valmistautumisessa ei ole kyse siitä, osaammeko odottaa tai valmistautua oikealla tavalla, vaan kyse on Kristuksesta. Hän tulee joka tapauksessa, sillä Hän on jo tullut. Hän on ovella.

Hän antaa kaiken hyvän – Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen! Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa. Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa. Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle.  (Ps. 85: 9-14)

Profeetta puhuu kaiken – Mooses sanoi:
”Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: ’Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.’ Herra sanoi silloin minulle: ’Se, mitä he sanoivat, on oikein. Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.’”   (5. Moos. 18: 15-19)

Paljastettu salaisuus – Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen.   (Room. 16: 25-27)

Keskellänne on… –  Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ”En minä ole Messias.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”
Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.”  (Joh. 1: 19-27)

Vaikkei Johannes Kastaja tiennyt kuka tämä tulija olisi, hän ymmärsi saapujan ainutlaatuisuuden, pyhyyden ja jumaluuden. Johannekselle oli annettu merkki: hän tunnistaisi tulijan siitä, että hän näkisi Hengen laskeutuvan ja jäävän tämän tulijan ylle.
Seuraavana päivänä Jeesus saapui Jordanille ja pyysi Johannesta kastamaan itsensä. Kastettuaan Jeesuksen Johannes kertoi nähneensä Hengen laskeutuvan, ja hän sanoi muille: “… tämä mies on Jumalan Poika.” (Joh.1:32-34)

Mitä odotan tänä Adventtina? Hieno juttu on, jos ja kun kaiken joulutohinan keskellä saan raivattua mielessäni ja sydämessäni tilaa Hänelle, jonka tulemissta Jouluna juhlitaan… tilaa Hänelle tulla uudella tavalla.