13.10.2014.  Jeesus sanoi, että suurin ja tärkein käskyistä on se, että rakastaa Jumalaa koko sydämellään, sielullaan, mielellään ja voimallaan. Ja että toiseksi tärkeintä on rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.
Voiko kehotus tai käsky saada aikaan sen että alkaa rakastaa? Ja mitä jollei oikein tunne sitä jota pitäisi rakastaa? Voiko rakastaa sellaista, jota ei (vielä) tunne? Sanoisin että voi. Etenkin jos tunnet toisen rakastavan sinua. – Pidemmän päälle yksipuolinen rakkaus ei kuitenkaan toimi. Kummankin osapuolen rakkautta tarvitaan, jotta se  – rakkaus siis – pysyisi hengissä, olisi elävää.
Eräässä haastattelussa urheilukirurgi Sakari Oravalta ja vaimoltaan kysyttiin, kuinka he tutustuivat. S.O. kertoi, että opiskeluaikoina hän ihastui erääseen tiettyyn tyttöön ja päätti lähestyä tätä sinnikkäästi, monin tavoin, kunnes tyttö kiinnostuisi hänestä. Lopulta rakkaus oli molemminpuolinen. Nyt nämä ovat olleet onnellisesti naimisissa 40 v.

Taivaallista sydänkirurgiaa – Voisi sanoa Taivaallisen Sydänkirurgimmekin toimivan samaan tapaan. Jumala, joka rakastaa meitä niin valtavasti, koettaa monin tavoin kiinnittää huomiomme, jotta tajuaisimme kuinka paljon Hän rakastaa meitä. Ja jotta rakkautemme Häntä kohtaan syttyisi ja syvenisi.
Kun runsaat 20 v. sitten näin vision, jossa Jeesus katsoi minuun ja sanoi rakastavansa minua, kyyneleet alkoivat virrata: kuinka Hän voisi rakastaa minua? Muita kyllä, tietenkin, muttei  minua. Johtopäätökseni tästä oli, että ok, en rakasta itseäni tarpeeksi, kun en usko että Jumala voi rakastaa minua. Itsetunto-ongelma siis; ruvetaanpa työstämään asiaa.  – Nyt hymyilen lempeästi itselleni ja reaktiolleni: pystyin katsomaan tilannettani vain omasta, itsekeskeisestä näkövinkkelistäni, en oivaltamaan, että Jumalalla on aivan toinen näkökulma. En myöskään tuntenut ketään joka olisi kertonut, että Jumala haluaa auttaa ja parantaa sitäkin kohtaa minussa, joka ei pysty ottamaan vastaan Hänen rakkauttaan. Ryhdyin siis itse hommiin, niillä metodeilla, joita silloin löysin. 

Jumalan Suunnitelmia – Ajattelen, että Jumalalla on useita erilaisia suunnitelmia koettaessaan kutsua meitä yhteyteensä (esim. meikäläisen kaltaiselle tyypille, jotka ajatteli että täytyy itse pukertaa joka asian kanssa sen sijaan että voisi pyytää apua). – Kun suunnitelma A on kokeiltu ja todettu ettei toiminut, otetaan käyttöön suunnitelma B.
Minun kohdallani Jumala toteutti suunnitelman B vasta 14 v. myöhemmin. – Olin lähdössä kotiin eräästä konferenssista, kun yllättäen koin, että Jeesus kehotti minua ostamaan oman Raamatun. Jotain kummallista minussa varmaan tapahtui, kun en edes kysynyt että miksi.
(En siihen aikaan tuntenut minkäänlaista vetoa lukea Raamattua; minulla oli vahvat ennakkoluulot koko teosta kohtaan.) Mutta nyt, yrittämättäkään esittää vastaväitteitä, kävelin suoraan  kirjamyyntipöydän luo ja ostin Raamatun. Myyjä osasi heti kertoa, mikä versio olisi minulle sopiva (vaihtoehtoja kun oli vaikka kuinka, koko pöytä täynnä). – Kaikki tuntui tapahtuvani kuin ‘kauko-ohjauksessa’.
Kotimatkalla olin jonkinlaisessa ihmeellisessä euforisessa tilassa: pidin Raamattua sydäntäni vasten, ilon- ja onnensekainen tunne virtasi sisälläni ja toistelin vain itsekseni: “Tämä on kallein aarteeni!”  Junassa olisin tietty iloinnut vain hiljaa sisälläni, mutta koska olin autolla liikkellä eikä muita ollut kuulemassa, tunteeni saivat virrata vapaasti. Mieleni tosin koetti ottaa tilannetta haltuun toteamalla, että tässä ei ole järjen hiventäkään: kallein aarteeni – enhän edes pidä Raamatusta! – Mutta sydän vaan lauloi.
Se oli kerrassaan merkillinen kokemus. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että Jumalan piti vähän jeesata, jotten olisi ruvennut väistelemään, tyyliin että eiku… mutku… en mä nyt taida… en oikeen tiedä…  ehkei vielä…

Mitä ja miksi? Kun tulin kotiin, kysyin Jeesukselta, onko jotain erityistä, mitä Hän halusi minun lukevan Raamatusta. En voinut ymmärtää, miksi Hän oli halunnut että ostan oman Raamatun. Olihan minulla isoäitini Raamattu ja yksi toinenkin. Eikä minulla ollut minkäänlaista suhdetta koko kirjaan. Jeesus antoi tietyn kohdan ‘Korkeasta veisusta’ (Laulujen laulu). Jo nimi sai minut yllättymään: en ollut koskaan kuullut mistään Korkeasta veisusta (enkä Laulujen laulusta). Luettuani jakeet ihmettelin: onko Raamatussa todella tällaista, vai oliko ostamani Raamattu jonkinlainen ekstraversio sellaisille, jotka eivät tykkää Raamatusta? Versio, johon on lisätty tällaista rakkaustekstiä?
Mutta ei siinä ollut kyse vain muutaman lauseen lukemisesta tai niiden sisällöstä. Sillä sanathan voivat jäädä vain sanoiksi, jollei niitä pysty ottamaan vastaan. Virkkeet voivat jäädä vain ajatuksiksi, joita pyörittelee, arvioi ja koettaa asettaa johonkin laajempaan kontekstiin. 

Hän puhui sydämeeni –  Tuossa hetkessä, lukiessani noita jakeita, Jumala kuitenkin teki jotain minussa. Hän puhui Rakkaudestaan suoraan sydämeeni niin että jokin muuttui. Sydämeni avautui. Varauksellinen, analysoiva suodatin suli ja tiesin ja tunsin, että olin tullut siihen, missä minun kuului olla. Siihen, mikä oli edeltä valmisteltu ja tarkoitettu. – Jumalan Rakkaudesta tuli minulle todellisuus, jonka kautta hengitän.
Pyysin Jeesukselta vielä toista kohtaa luettavaksi. Se oli Uudesta Testamentista. Siitä kohdasta ymmärsin, että Raamattu ei ole vain historiaa, vaan että Kristus toimii tänä aikana aivan kuin 2000 v. sitten. Kerron siitä joskus toiste.

Monella tavalla – Jumalalla on niin monenlaisia keinoja kiinnittää huomiomme itseensä ja Rakkauteensa. Ja niin varmasti tulee ollakin, sillä olemmehan kaikki niin erilaisia. Erilaiset elämänkokemukset ovat muokanneet meitä ja vaikuttavat siihen, miten reagoimme ja suhtaudumme asioihin. Jumalalla on kuitenkin niin suuri tarve saada kaikki, jok’ikinen lapsensa, Rakkautensa piiriin, ettei Hän hevin hellitä, vaikka me torjuisimme. Hän rakastaa meitä niin paljon, että antaa meidän valita, mutta toivoo kiihkeästi, että valitsisimme Hänen Rakkautensa.
Myös meillä on monia tapoja osoittaa Hänelle rakkautta. Itselleni se on luontevinta kiittäen, ylistäen ja palvoen. Ja hiljentyen Hänen läsnäoloonsa.