6.10.2014. Evankeliumikirja määrittelee minusta kauniisti ensi pyhän aiheen Kristityn vapaus: ‘Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’
Eräs minua 3 v. vanhempi pappi, joka selvästikin toimii vahvassa Hengen johdatuksessa, ja joka varmasti palvelee Kristusta niin kauan kuin vain kunto ja voimat sallivat, totesi: “Olen jo niin vanha, että uskallan olla oma itseni.” Hänen järjestämänsä 10-päiväisen seminaarin aikana saattoi todeta, kuinka hän elää todeksi tuota vapautta.
Toisia kuunnellen – Seminaarin aiheena oli, kuinka oppia työskentelemään yhteisöissä ja erilaisissa työryhmissä toisia kuunnellen Pyhän Hengen johdatuksessa. Ihailin tuon seminaarijohtajan herkkyyttä huomioida osallistujia niin yksilöinä kuin ryhmänä: lämpimästi, kiinnostuneesti, voimallisesti, lempeästi, rohkaisevasti… aina tilanteen ja tarpeen mukaan.
Olemalla oma itsensä – Tuohon seminaariin Roomassa osallistui 100 Jeesuksen palveluksessa olevaa miestä ja naista kaikista maanosista; luentoja, pienryhmätyöskentelyä, yhteenvetoja. – Vaati taitoa ottaa huomioon voimakkaita ja hiljaisempia noinkin isossa joukossa, säilyttää ryhmädynamiikka toimivana ja vielä pitää kiinni omasta näystään – seminaarin päämäärästä. Varmastikin samanlaisella antaumuksella ja intohimolla hän oli työskennellyt Etelä-Amerikassa köyhien parissa kuin nykyisessä työssään Vatikaanin kupeessa… – olemalla täysin oma itsensä.
Päätökseen – Sain tuolta papilta tärkeää rohkaisua ja vahvistusta päätökseen, jonka olin jo tehnyt mielessäni, mutta jota en ollut rohjennut vielä kertoa asiaan liittyvälle taholle.
“… uskallan olla oma itseni”, hän sanoi minulle. – Sitä minäkin haluan, ajattelin heti! Etten toimisi toisten mieliksi tietyllä tavoin, vaan että uskallan toimia niin kuin sisimmässäni tunnen. – Nyt heti, enkä vasta 3 v:n kuluttua!
Tuosta seminaarista on kohta kulunut 6 vuotta. Kun pohdin, miten tuon asian laita mahtaa olla nykyään (missä määrin siis uskallan olla vapaa, oma itseni), tuli mieleen, että tämän syksyn aikana olen jättäytynyt kahdesta jutusta, joissa edellisinä vuosina olin toiminut ja joissa minun toivottiin jatkavan. Ei se helppoa ollut, koska tiesin tuottavani pettymyksen ja pahoittavan toisten mieliä, mutta jotenkuten pystyin pysymään päätöksissäni, jotka koin omalla kohdallani oikeiksi. – Että jotain muutosta kai sitten on tapahtunut.
Vapaus valita – Päättääkö Jumala asioita puolestamme? Olisihan se helpompaa, jos sellaisissa tilanteissa, joissa ei todellakaan tiedä mitä tehdä, saisi Jumalalta selkeän ohjeen, että toimi näin. Kyllähän sitäkin tapahtuu. Mutta kun Hän on antanut meille myös vapaan tahdon valita, ajattelen, että Hän toivoo meidän opettelevan valintojen ja ratkaisujen tekoa niiden viitekehysten puitteissa, jotka Hän näkee hyväksi. Että oppisimme valitsemaan ja tekemään hyviä ja rakentavia asioita. Ja isoissa asioissa vaikka kysymällä: WWJD? – Mitä Jeesus tekisi?
Tällä hetkellä Kristuksen antama vapaus merkitsee minulle ennen kaikkea sitä, ettei elä toisten odotusten mukaisesti, vaan sen mukaan, mitä Jumalan tahtoa kuunnellen tuntee sydämessään oikeaksi. Ja että tekee sen rakkaudesta Häneen.
Freedom reigns – Jason Upton
Missä Herran Henki on, on vapaus. Jos olet väsynyt ja janoinen, on vapaus
Jeesus hallitsee täällä, armon sateita laskeutuu jokaisen kasvoille
Kohotamme katseemme Jeesukseen – siinä on vapaus
Mikä sinua rasittaakin, minkä kanssa kamppailetkin – vapaus
Herran katse liikkuu Maan päällä etsien sydäntä, joka olisi täysin Hänen.
Viisautta, ymmärrystä – Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut. Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä! (Ps. 119: 97-104)
Vanha ja uusi liitto – Tuon psalmin kirjoittajalla oli päättäväisyyttä; Jumalan liiton säädöksiä tutkimalla ja seuraamalla hän löysi suunnan elämälleen.
Itse pohdin usein, mitkä Tanakiin (heprealaiseen Raamattuun), ts. kristittyjen Vanhaan Testamenttiin kootuista säädöksistä ovat Jumalan asettamia, mitkä ihmisten, sen ajan rabbien ja kirjanoppineiden sinne lisäämiä. – Jeesus sanoi, ettei Hän tullut poistamaan yhtäkään piirtoa laista. Ei niin, siellä ne ovat, samat tekstit kansien välissä edeleen, niin juutalaisten Tanakissa kuin meidän Vanhassa Testamentissakin. Jotkut niistä ovat itsestään selviä, pysyviä säädöksiä, kuten 10 käskyä. Mutta entä kun Jumala solmi kansansa kanssa Uuden Liiton Poikansa kautta, päivitti Testamenttiinsa? Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemisen kautta me elämme uudessa liitossa suhteessa Jumalaan. – Miten Uusi Liitto suhteutuu Vanhan Liiton säädöksiin?
Koska Kristuksen seuraaminen on elämäni ohjenuora, minua kiinnostaa Jumalan säädösten tutkimisessa ennen kaikkea se, miten ne suhteutuvat Uuteen Liittoon. – Miten Jeesus niistä opetti. mitä Hän niihin lisäsi, mitä Hän painotti. Kristus ilmensi – ja ilmentää – ennen kaikkea Jumalan armollista, pelastavaa ja vapauttavaa Rakkautta.
Uuden liiton hengessä – Rakas Jumala, Sinä olet ikuisesti sama, mutta Sinä annoit meille Uuden Liiton. Auta ymmärtämään, miten Sinä sen kautta katselet tämän ajan ilmiöitä ja asioita. – Anna viisautta toimia ja tehdä päätöksiä Uuden Liittosi hengessä.
Oikeus virratkoon kuin vesi – Herra Jumala Sebaot sanoo näin:- Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan.Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan.Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää.Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. (Aam. 5: 21-24)
Kansa taisi elää melko tekopyhästi; luuli miellyttävänsä Jumalaa palvelusmenoineen, mutta toimikin epäoikeudenmukaisesti ihmisiä kohtaan. Oikeamielisyyttä (= vanhurskautta) Jumala haluaa. Että eletään niin kuin Hän on tarkoittanut. – Oikeuden virtaa, ihmiselämän ja -oikeuksien kunnioittamista… sitä tarvitsemme kipeästi tänäkin päivänä.
Jumalan vai ihmisten oppeja – Kukaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2: 16-23)
Enkelinpalvontaa ja näkyihin vajoamista – Millaista mahtoi olla kolossalaisten enkelinpalvonta ja ‘näkyihin vajoaminen’? (Lähinnä kiinnostaa, löytyykö yhteneväisyyksiä meidän aikamme enkeli-, selvänäkö- ym. asioihin.) – Jos joku tietävämpi haluaisi minua valistaa, niin blogin alareunassa olevaa nimeäni klikkaamalla avautuu sähköpostiosoitteeni.
Uuden edessä – Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.” (Mark. 2: 18-22)
Paaston aika? – Johanneksen opetuslapset odottivat Messiaan tuloa, samoin fariseukset. Jeesuksen opetuslapset elivät ja kulkivat Messiaan seurassa 3 vuotta. He saivat ammentaa suoraan Lähteestä. Kristuksesta säteilevä Valo ja Elämä virtasi heissä ja ravitsi heitä. – Tuskinpa sellaisessa tilanteessa mietitään paastosääntöjä.
Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, opetuslapset joutuivat erilaisten tunnetilojen valtaan: surua, pettymystä, epätoivoa, hylätyksi tulemisen ja tyhjyyden tunnetta. Epäilyäkin: tässäkö tämä nyt oli?!
Ja sitten suunnaton ilo kun Ylösnoussut Kristus ilmestyi heille! – Jeesus lupasi lähettää taivaaseenastumisensa jälkeen toisen Opettajan, joka selittäisi heille kaiken. Voidakseen vastaanottaa tämän Opettajan, Pyhän Hengen, heidän tuli odottaa 40 päivää. Heidän tuli puhdistautua omista jutuistaan, kuka mistäkin.
Tarvittiin uusi ‘vaate’ vanhan tilalle. Ei peittelemällä, paikkaamalla vanhaa, vaan nyt oli tulossa jotain niin kallisarvoista, että tarvittiin ihan kokonaan vanhasta luopumista, täyttä itsestä tyhjentymistä, jotta sen pystyisi vastaanottamaan kaikessa täyteydessään, siinä määrin kuin sitä vuodatettiin eteenpäin jaettavaksi.
Uusi leili, uusi, puhdas astia. Tähän tarvittiin rukousta ja paastoa. Kunnes Pyhä Henki laskeutui, täytti heidät piripintaan ja ylitsevuotavasti ja alkoi tehdä tuon ryhmän kautta työtään, joka sitten levisi ympäri maailmaa. Työtä, jonka jatkajiksi Hän kutsuu meitäkin, toimimaan kanssaan eri tavoin, omassa lähiympäristössämme ja ehkä kauempanakin.