6.8.2014. – Eräs ystävä kysyi kerran, miten voi tietää, mikä on totuus. Vaikka siitä on jo yli 10 v. muistan vieläkin hämmennykseni. Ei ole helppo kysymys, totesin. Ja sitten aloin selittää totuudesta jotain sellaista, mikä ei ollenkaan tyydyttänyt kysyjän kaipaavaa sielua.
Raamatussa kuvattu Jeesuksen elämä ja toiminta on minulle totta: Jeesuksen kaste, jossa Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen ja Jumala ilmaisi hänet Pojakseen; se että hän vietti aikaa erämaassa ja vetäytyi myöhemminkin yksinäisyyteen rukoilemaan; se että hän valitsi 12 opetuslasta seuraamaan häntä; se että hän opetti, paransi sairaita, karkotti demoneja ja teki ihmeitä; se että hänet vangittiin ja ristiinnaulittiin; se että hän nousi kuolleista ja ilmestyi ylösnousseena opetuslapsilleen.
Myös se on minulle totta, että ylösnoussut Kristus elää ja toimii yhä tänä päivänä keskuudessamme. Hän auttaa, opastaa tiellä, parantaa, vapauttaa, rohkaisee ja vahvistaa. Tämä on vuosien varrella tullut minulle todeksi, kun olen näitä asioita saanut kokea niin omalla kuin muiden kohdalla.
Erilaiset tulkinnat – Mutta kun on kyse sellaisista uskon käsitteistä, joista Raamatussa löytyy erilaisia kuvauksia ja jotka jättävät mahdollisuuden erilaisille tulkinnoille, minun on helpompi omaksua sellainen kanta, joka ei sulje pois niitä muita mahdollisuuksia, kuin ottaa vain vastaan jonkun esittämä tulkinta ainoana totuutena. Paljon näkee ja kuulee opetuksia, joissa yhteen raamatunkohtaan vedoten julistetaan tuon kohdan perusteella absoluuttista totuutta.
Sain kerran vinkin että jos haluaa seurata mitä Suomen hengellisessä elämässä tapahtuu, kannattaa lukea Kotimaa – lehteä. Niinpä olen tilannut lehteä jo useamman vuoden. On mielenkiintoista lukea mm. erään papin pohdintoja sellaisista kristinuskon peruskysymyksistä, joihin ei löydy yksiselitteistä vastausta. Viime viikolla hän kirjoitti iankaikkisesta elämästä, pelastumisesta ja ihmisen valinnanvapaudesta. Eri raamatunkohdista voi vetää johtopäätöksen, että Jumala valitsee kenet pelastaa, taikka että ihminen itse tekee valinnan. Uskotpa kumpaan vaihtoehtoon tahansa, toisen raamatunkohdan perusteella olet harhaoppinen. – Siinä yksi esimerkki siitä, kuinka Raamatun olennaisimpiakin kohtia voi tulkita eri tavoin. Ja sitähän teologit ovat tehneet kautta aikojen.
Pilatus kysyi Jeesukselta, “Mikä on totuus?” Sitä ei kerrota, vastasiko Jeesus hänelle. Mutta tullessaan takaisin kansanjoukon eteen Pilatus totesi, ettei voi havaita Jeesusta syylliseksi. Sen enempää hän ei voinut (tai uskaltanut) sanoa puolustaakseen Jeesusta syyttäjiä vastaan.
Evankeliumikirja toteaa, että kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta, ja että Jumalan tunteminen ja Hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat totuuteen. – Jos voisi kelata aikaa takaisinpäin, niin vau, tuossa olisi nyt vastaus ystävälleni.
Iäti Korkein – Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä. Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä. Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle. Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla. Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä. Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä. (Ps. 92: 5-10, 13-16)
Käännä sydämemme puoleesi – Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!” (1. Kun. 18: 21-26, 36-39)
Whenever the heart shall turn to the Lord
“Kun sydän kääntyy Herran puoleen, verho poistetaan.
Herra on Henki. Ja siellä missä Herran Henki on, siellä vallitsee vapaus.”
Elävä ja väkevä – Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. (Hepr. 4: 1-2, 9-13)
Sulautunut – enpä ole ennen tainnut huomata tuota sanaa. Hyvä sana! – Keskiajan mystikot (Luther mukaan lukien) puhuvat Jumalan Sanan märehtimisestä. Että mietiskellään sitä vähän samaan tapaan kuin lehmä syö ruohoa. Kaikessa rauhassa siis, levossa. Vihreällä niityllä, metsässä, kalliolla, rannalla tai sisällä omassa luku-/rukous-/mietiskelypaikassa. Pureksittava aines menee ‘pötsiin’, nostetaan useamman kerran uudelleen mutusteltavaksi, kunnes se sulauduttuaan lopulta muuttuu ‘maidoksi’. – Tai sitten väkevämmäksi juomaksi. – Hengentietä edetessä Jumalan sanaa ei enää haluakaan lukea pintapuolisesti, vaan uskaltaa antaa sen tunkeutua syvemmälle. Ja joskus se iskee suoraan suoneen, menee luihin ja ytimiin.
Vain hyvää – Ennen kuin olin alkanut lukea Raamattua, minulla oli vahvat ennakkokäsitykset. En halunnut tutustua koko teokseen, kun tiesin siinä olevan paljon julmuutta (varsinkin Vanhassa Testamentissa). Halusin hyvänmakuista maitojuomaa – kirjoja, jotka ovat mielenkiintoisia ja joista tulee vain hyvä olo; sellaisia, joissa ei ole liian rankkoja juttuja pureksittavaksi. Jumalan on kyllä täytynyt tehdä minussa paljon töitä, sillä nykyään Raamattu maistuu minusta hyvältä! Enkä enää pelkää sitä, että jokin teksti nostaisi sisimmästäni jotain muutakin kuin hyviä fiiliksiä. Esim. torjuntaa, hämmennystä tai surua.
(Sama koski esim. uutisia. Minulla oli pitkä ajanjakso elämässäni, jolloin vältin uutisten lukemista ja katsomista, koska – kuten Vanhassa Testamentissakin – niissä kerrotaan julmista tapahtumista. Nykyään tällaisten uutisten lukeminen herättää sen sijaan usein halun rukoilla uutisissa mainittujen puolesta.)
Vaikeat kohdat – Aloin ymmärtää vaikeasti nieltäviä raamatunkohtia uudessa valossa Hgin Raamattukoulun opetusten ansiosta. Ne valottivat taustoja: millaisena aikana, minkälaisissa olosuhteissa, kenelle tai mille yhteisölle tämä tai tuo kohta on sanottu tai kirjoitettu. Aloin löytää Raamatusta yhä enemmän ja enemmän hyviä uutisia.
Ja kun pimeän kätköissä olleita asioita nousee sisimmästäni Sanaa lukiessa olen siitä vain kiitollinen: vau, kiitos Jeesus kun nostit tämänkin jemmassa olleen asian esiin; se on minulle lupaava merkki siitä, että haluat minut siitä vapauttaa! Ja mitä enemmän juttuja nousee käsiteltäväksi ja vapautettavaksi, sitä vapaampi minusta tulee. Jes!
Ja käsitykseni on, että kun vapaudun alitajunnassa vaikuttavista asioista, joita sinne on kasautunut matkan varrella, lähestyn myös totuutta.
Elämän portti – Jeesus sanoo:
”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” (Matt. 7: 13-14)
Lyhyestä virsi kaunis, kuten ennen sanottiin. Taitaa olla kirkkovuoden lyhyimpiä evankeliumitekstejä tämänkertainen.
Tulee mieleen tilaisuus, johon eräs tuttava halusi minut viedä. Sen lopussa illan puhuja, Ruotsista tullut nainen, rukoili halukkaille. Menin pyytämään rukousta nivelrikkopolvelleni. Rukoiltuaan nainen kysyi vieressään olevalta mieheltä, tuliko tälle jotain mieleen. “Ja, jag får bara att Han är glad att du går den smala vägen”, tämä sanoi minulle. (Minulle tulee vain että Hän on iloinen että kuljet kapeaa tietä.)
Ensin hätkähdin: uh, kuljenko kapeaa tietä! Siihen en ole pyrkinyt. Sen sijaan olen kaivannut ymmärrystä siitä, millä tavoin me kaikki tällä planeetalla nivoudumme Jumalan suunnitelmaan. Olen halunnut etsiä sitä, mikä meidät yhdistää eikä mikä meidät erottaa toisistamme.
Perheeksi – Nyt, 3 v myöhemmin, näen tuon miehen lausahduksen toisessa valossa, positiivisemmin: vau, Jeesus iloitsee siitä, että olen jättänyt ne kaikki muut jutut (kurssit ja hoidot), joita tein aikaisemmin, ja lähtenyt seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä. Ja kuinka Hänen toiveensa on, että meistä kaikista tulisi yksi iso perhe, joka tunnistaa Hänet Vapahtajana, Jumalan Isänämme ja Pyhän Hengen vaikutusvoiman ja pyhyyden.
Ymmärrän Jumalan suunnitelmana sen, että koko ihmiskunta tulisi huomaamaan, kuinka Hän lähetti Kristuksen maan päälle kaikkia varten. Jotta me kaikki voisimme löytää Hänet, portin, ja sen kautta oppisimme tuntemaan Tosi-Jumalan. Palaisimme Hänen yhteyteensä.
Narrow Road – Hillsong
“Kuljemme tällä kapealla tiellä, palautettuina ykseyteen, Sinun toivossasi
ja vaikka pimeys täyttää polkumme, pelko ei saa meistä otetta, sillä me tiedämme:
Rakkaus loistaa edessämme polullamme ja johdattaa jokaista askeltamme pimeydessä.
Todistamme Sinun toivostasi: vapaus syntien ahdingosta, Sinun Rakkautesi kautta.
Katseemme kiinnitettyinä tähän tehtävään kuljemme eteenpäin
totuus mukanamme, ykseydessä.
Rakkaus loistaa edessämme polullamme ja johdattaa jokaista askeltamme pimeydessä.
Ainoa huutomme on: saada tuntea Sinut.
Herra tässä olemme sydän nöyränä nähdäksemme Sinun tahtosi tapahtuvan.
Anna Rakkauden muovata meitä oman suunnitelmasi mukaisesti
niin että kannamme Tekijämme merkkiä”