15.7.2014 . Uutisissa kerrottiin, kuinka kolme suomalaiskotia saisi erään suurlähettilään päivällisvieraakseen. Kohteet valittaisiin niiden joukosta, jotka esittäisivät kutsussaan parhaimmat perustelut, miksi hänen tulisi vierailla juuri heidän kodissaan. Suurlähetystön mukaan voittajat on valittu, ja vierailut toteutetaan lähiaikoina.
Eräs Suurlähettiläs ei kysele perusteluja: Hän haluaa tulla joka kotiin, eikä vain kertavisiitille. Ja kutsun saa esittää missä muodossa vain, vaikka pelkkänä huokaisuna. Tämä Suurlähettiläs myös kutsuu itse luokseen sellaisia, jotka eivät Häntä tunne. Hänen Suurlähetystönsä lähettien ‘virkanimi’ apostoli tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoitti alunperin lähetettyä tai lähettilästä.
Alkuseurakunnan apostolit olivat spesiaalijoukkoa: saivathan he parasta mahdollista koulutusta kulkiessaan Jeesuksen kanssa Hänen opetuslapsinaan. Näin voisi helposti ajatella. Helppohan heidän oli lähteä hyvää sanomaa viemään, Pietarin kumppaneineen, kun olivat saaneet opetusta kädestä pitäen!
Vaan eivät kuitenkaan kaikki. Esim. Paavali. Hänen ei kerrota fyysisesti tavanneen Jeesus Nasaretilaista. Mutta Hän ilmestyy tälle Ylösnousseena Kristuksena. Tämä kohtaaminen Damaskoksen tiellä sai aikaan täyskäännöksen Paavalin elämässä. Hän omisti sen täysin uutisen levittämiselle: Jeesus on avannut tien ja johdattaa takaisin Jumalan yhteyteen.
Kristus opetti Paavalia sisäisesti, Pyhän Henkensä kautta. Hän oli Paavalille yhtä todellinen kuin niille opetuslapsille, jotka olivat kulkeneet Mestarin kanssa Galileassa ja Juudeassa. Uutinen levisi tosin siihen aikaan hitaasti ja vaivalloisesti apostolinkyydillä, mutta onhan siitä jo kulunut 2000 v. Eikö homma siis ole jo hoidettu? Vastaus löytyy esim. katsomalla Damaskoksen nykytilannetta: 2 lähettilästä on jo luovuttanut epäonnistuttuaan rauhanneuvotteluyrityksissään Syyriassa; kolmas on aloittamassa.
Sanoman viejiä – Niin kauan kuin maailmassa on sotia, se tarvitsee lähettejä viemään sanomaa Rauhanruhtinaasta, Rakkaudensuurlähettiläästä.
Koska olemme kaikki niin erilaisia, tarvitaan myös erilaisia hyvän sanoman kertojia ja myös erilaisia tapoja kertoa. Se mitä olemme itse löytäneet, välittyy kauttamme erilaisissa kohtaamisissa itsellemme luontevalla tavalla, jos vain sen sallimme. – Meitä kaikkia kutsutaan Jumalan Rakkauden, Ilon, Toivon ja Rauhan välittäjiksi. – Jeesuksen opetuslapsina olemme kaikki Hänen erityislähettiläitään.
Rauhan tulo (psalmin antifoni) – Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. (Jes. 52: 7)
Sanoma hyvyyden runsaudesta – Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa! Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen, tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi. Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille. Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta, kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten. (Ps. 145: 3-7)
Henki nosti minut – Herra sanoi: ”Ihminen, nouse. Minä tahdon puhua sinulle.” Hänen puhuessaan minuun tuli henki, se nosti minut seisomaan, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle. Hän sanoi: ”Ihminen, minä lähetän sinut israelilaisten luo, noiden kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia. Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: ’Näin sanoo Herra Jumala.’ Kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaista kansaa – he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta. Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä – he ovat uppiniskaista kansaa. Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaisia. Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.” (Hes. 2: 1-8)
Piti ihan katsoa, että millainen tilanne tuossa olikaan: miksi Jumalan piti kehottaa Hesekieliä nousemaan? Oliko hän nukkumassa? – Ei, vaan oli nähnyt näyn. Sen, joka muistuttaa vähän Johanneksen Ilmestyskirjassa kuvaamia näkyjä Jumalan valtaistuimesta ja kirkkaudesta. Ei ihme että Hesekiel oli heittäytynyt maahan! Mutta ei hänen tarvinnut edes itse nousta; Henki nosti.
Hezekiel Saw the Wheel – Vocal Union
Uskon että Jumala haluaa sanoa myös minulle, ja kenties sinullekin: “Älä sinä ihminen pelkää, älä säiky, älä pelkää heidän puheitaan.” Ja että Hän haluaa että nousemme kuuntelemaan Häntä, jotta voisimme toimia siten kuin Hän haluaa meidän toimivan. Elämme aikaa, jolloin meitä kaikkia tarvitaan hommiin, joita Hänellä on meille suunniteltuna. Hän kutsuu meitä yhteistyöhön kanssaan ja toistemme kanssa.
Jumalan asumuksessa – Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. (Ef. 2: 19-22)
Kristus kiinnittää meitä yhdeksi! Vau! Ja sitä voi havaita jo tapahtuvan: yksilökeskeisyydestä ja omien turvavyöhykkeiden sisään kätkeytymisestä yhteisöllisyyteen. Yhdessä rakentamista, yhteisen päämäärän hyväksi.
Messias – Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16: 13-19)
Tuossa kohtaa aina sanavalmis Pietari on varmasti jäänyt vähäksi aikaa ihan hiljaiseksi… – kuten jää kyllä 2000 v. myöhemmin tuon lukijakin…
Roomassa, Pietarin kirkossa, Pietari istuu pronssisena, majesteetillisena valtaistuimella, suuri avain kädessään. Pyhiinvaeltajat ovat suudelleet Pietarin isovarpaan kiiltäväksi. Jos vaikka taivaspaikka heltiäisi tästä kunnioituksen eleestä (tai mikä lie saanut tuon tradition alulle).
Tabghassa, Genesaretin järven rannalla, aivan veden tuntumassa, on vaatimaton, karu kappeli, Pietarin kirkko sekin. Rakennettu perimätiedon mukaan paikalle, jossa nuo evankeliumitekstin sanat lausuttiin.
Pari kuukautta ennen 1. Israelin matkaani näin unessa tuon paikan. Järven, joka oli unessa mielestäni kaunein ja ihmeellisin järvi, jonka koskaan olin nähnyt, sekä järveen laskeutuivat kiviset portaat. (Silloin, 10 vuotta sitten, Genesaretinjärven vesiraja ulottui kappelin vieressä oleviin portaisiin saakka.)
Kun sitten Israelin matkallani tulin tuohon rantaan, en tiennyt mikä paikka se oli. Kappeliin en kiinnittänyt huomiota. Näin vain nuo veteen laskeutuvat portaat: tiesin että ne olivat juuri ne jotka olin unessani nähnyt. Istuuduin kiviportaalle ja laitoin käteni veteen, ja samassa minusta purkautui yllätyksekseni hillitön itku, josta ei tahtonut tulla loppua. En tiedä kauanko siinä itkin, mutta siinä, kyynelten tippuessa Genesaretinjärveen, sanoin hiljaa sydämessäni Kristukselle, että annan elämäni Hänelle; Hän saa viedä tai lähettää minut minne tahtoo. Varauksellisuuteni ja tarve tehdä niin kuin itse tahdon katosivat. Hänen rakkaudellinen läsnäolonsa oli niin vahva; vielä vaan, yli 2000 v sen jälkeen kun Pietari tunnisti ja tunnusti Jeesuksen Messiaaksi, elävän Jumalan Pojaksi. – Miten voimallinen Hänen vaikutuksensa mahtoikaan olla silloin? Sitä saa vain aavistella. Mutta Kristuksen läsnäolo ja voima eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Hän tulee sinne, missä Häntä kutsutaan.
I give myself away – William McDowell
“Luovutan itseni käyttöösi, ota sydämeni, elämäni, kaikki unelmani, suunnitelmani
Herra asetan ne käsiisi… tässä olen ylistääkseni, kumartaakseni Sinua,
sanoakseni että Sinä Olet Jumalani… elämäni ei ole omani, Sinulle kuulun, annan itseni Sinulle”