Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2014

Kristuksen kirkkaus

30.7.2014.  Kaikki näkevät – Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä. Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas. (Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11)

Let it rain – Michael W Smith

”Let it rain, let it rain. Open the floodgates of Heaven. The Lord reigns, let the earth be glad, Let the distance shores rejoice. Clouds and thick darkness surround him, righteousness and justice are the foundation of his throne. The mountains melt like wax before the Lord, before the Lord of all the earth. The Heavens proclaim His righteousness, and all peoples will see His Glory. We want to see Your Glory, God! – Do you want to see His Glory? Lift your voices, lift your hands! Let it rain, let it rain. Open the floodgates of Heaven”

Minä-joka-olen – Herra sanoi Moosekselle:
”Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-Olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’”  Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”   (2. Moos. 3: 9-15)

Minkä sanon nimeksesi? kysyi Mooses Jumalalta. Raamattu-uskonkirjat.net selventää asiaa näin:  Minä-joka-olen  (hepreaksi ehje a er ) viittaa Jumalan nimeen ja merkitsee ’minä olen’, ’hän on’. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa ’Herra’. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla ’Herra’, koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä . Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.

Nykyään yhä useampi juutalainen herää huomaamaan, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, se Messias, jota he ovat niin kauan odottaneet.

Tel Avivin kentällä – Pari vuotta sitten Israelista lähtiessäni minut otettiin Tel Avivin lentokentällä tarkempaan syyniin. Nuoret virkailijat avasivat laukkuni ja kyselivät matkani syytä. ”Oh, Jesus stuff!” he totesivat naureskellen. Yes, hymyilin, enkä ollut huomaavinani heidän ivallista asennettaan. Kun heillä ei tuntunut olevan minkään valtakunnan kiirettä matkalaukkuni ääreltä, totesin että tässähän avautui kiva keskustelutilaisuus. Vedin repustani Raamattuni ja näytin, kuinka suurin osa meidän Raamatustamme kertoo heidän kansansa vaiheista ja perustuu heidän Tooransa, ja kuinka vain osa siitä kertoo Jeesuksen elämästä. He olivat ällikällä lyötyjä. Ilmeni myös että heidän tietonsa Jeesuksesta oli niin rajoittunutta, että se puolestaan löi minut ällikällä (vaikken sitä tietenkään näyttänyt). – He alkoivat kiinnostua ja kuunnella ihan tosissaan. Uskon että se, että se, että heti alkuun totesin että me kristityt uskomme heidän Jumalaansa, sulatti heidän ennakkoasenteitaan ja mahdollisti sen, että he avoimina pystyivät kuuntelemaan. Lähtiessäni toivotimme iloisesti toisillemme Shalom’.

Shalom – rauhaa!  1/2  v. ennen tuota matkaa koin että tuli lähteä Israeliin uudestaan loppuvuodesta, Vaikka keväällä olin ollut siellä pyhiinvaelluksella ystävieni kanssa. Tämä tulisi kuitenkin olemaan rukousmatka: rukoilemista Israelin ja Gazan välisen rauhan puolesta. Kutsu oli niin vahva, että päätin lähteä sinne joka tapauksessa, mutta ihan kiva jos joku haluaisi lähteä mukaan. 8 ystävää lähti.

Raketteja Saavuimme Israeliin samana päivänä, jolloin puhkesi vakava konflikti Israelin ja Gazan välille. Ollessamme Jerusalemin vanhassa kaupungissa alkoivat sireenit soida. Kirkkonsa edessä seissyt Jerusalemissa asuva anglikaanipappi totesi, että se oli vain varoitusmerkki juutalaisille, sillä sapatin alkaessa esiintyy joskus levottomuuksia vanhan kaupungin alueella. Vaikken ole sota-aikana syntynyt, tunnistin kuitenkin että nyt oli kyse vakavammasta. Majapaikkaan tullessamme luimme nettiuutisia. Sireeni oli varoittanut Gazasta ammutusta raketista, joka nyt 1. kertaa oli yltänyt Jerusalemiin saakka. Israelilaisten ilmatorjuntajärjestelmä oli estänyt sen osumisen kaupunkiin. Pari päivää myöhemmin ammuttiin Betlehemiäkin kohti raketti, mutta sekin torjuttiin. Israelin armeija vastasi näihin ilmaiskuilla rakennuksiin, joista raketteja lähetettiin.

Luostarissa – Majoituimme luostarissa, joka sijaitsi palestiinalaisalueella. Kaikki työntekijät olivat Betlehemissä asuvia palestiinalaisia kristittyjä. Katoliset nunnat auttoivat näin palestiinalaisnaisia hankkimaan elantonsa. Nunnilla oli myös hyvät, lämpimät välit asuinympäristönsä palestiinalaisiin. He ostivat näiltä kaiken luostarissa tarvitsemansa. Ja kun tarvittiin taksikuljetus lentokentälle, tilattiin tuttu palestiinalaiskuski.  Näin he auttoivat puutteessa eläviä, ja samalla rakensivat rauhaa vahvistavaa ystävyyttä.  Luostarin henkilökunnalta sain kuulla palestiinalaisten näkemyksen tilanteista. Ja kuin johdatuksesta (1. kertaa vetämilläni pyhiinvaellusmatkoilla) eräällä ystävällä oli läppäri mukanaan. Siitä seurasimme päivittäin tilanteen etenemistä, sillä paikallisilta ei oikein saanut objektiivista tietoa siitä, mitä todella oli tapahtumassa. Israelilaiset siirsivät tankkejaan Gazan rajalle maahyökkäystä varten. – Rukoilimme joka päivä sydämemme pohjasta rauhanomaisen ratkaisun puolesta.

Pommitus – Kansainvälisistä uutisista selvisi, että israelilaiset pommittivat niitä rakennuksia, joista raketteja lähetettiin Israelin puolelle, mutta enne sitä he varoittivat aina monin tavoin kohdetta ja sen lähialuetta (tekstiviestein, lentolehtisin ja räjähtämättömillä varoitusraketeilla, jotta ihmiset poistuisivat alueelta turvaan. Armeija koetti kaikin tavoin välttää viattomia ihmisuhreja. Gazaa hallitseva järjestö uhkasi pommittaa Tel Avivin lentokenttää. Tel Aviviin suunnatut raketit oli saatu torjuttua. Rukoilimme suojaa lentokentälle. (Täytyy sanoa, että tässä oli mukana myös omat intressit: piti päästä kotiin lipuissamme olevalla lennolla.) – Tel Avivin kaupunkiin suunnatut raketit oli saatu torjuttua.

Jokainen ihmishenki on arvokas – Sillä kertaa  maahyökkäystä ei tullut ja sotiminen päättyi tulitaukoon.  Nyt on murhe siitä suuresta ahdingosta ja hädästä, johon gazalaiset asukkaat ovat tahtomattaan joutuneet.  Koettamalla katsoa tilannetta sekä israelilaisten että gazalaisten kannalta herää sydämessä kysymys: eikö todellakaan löydy toisenlaista tapaa estää raketteja lähettävän ja hyökkäystunneleita Israelin puolelle kaivavan järjestön toimintaa kuin mitä Gazassa nyt tapahtuu?! – Kesäkuussa surmatun israelilaisnuorukaisen isä totesi, että jokainen ihmishenki on arvokas, että juutalaisen ja arabin veri on yhtä kallisarvoista. Ja surmatun palestiinalaisnuoren isä sanoi toiveensa olevan, että kostonkierre loppuisi, ja että vihdoinkin saataisiin rauha. – Rukoillaan sen puolesta.

Minä elän, aina ja ikuisestiMinä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.”
Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.
Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:
”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”  (Ilm. 1: 9-18)

Elämä jatkuu   Täällä maan päällä elämme vain rajoitetun ajan. Miten tärkeää olisikaan jokaisen saada kuulla, ettei elämä lopu fyysiseen kuolemaan. Vaikken itse tunne sellaista henkilöä, josta tietäisin ettei hän usko, ettei elämä jatkuisi toisella puolen, tutkimusten mukaan heitä on paljon myös meidän maassamme. Kuten niitä, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet, että Taivaallinen Isämme toivoo ja odottaa jokaista lasta yhteyteensä. Ja sitä, miten suuri Hänen rakkautensa on meitä kohtaan, ja kuinka Hän haluaa sitä meille antaa; täyttää sydämemme Rakkaudellaan, jotta voisimme sitä välittää edelleen kanssaihmisillemme.

Jeesus Kristus, Alfa ja Omega, iäti elävä, on elämällään maan päällä, kärsimyksellään, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan avannut meille tien Taivaallisen Isämme yhteyteen ja ikuiseen elämään.
Kristus ilmestyi Johannekselle Patmoksen saarella tämän vanhoilla päivillä. Rex Harrisonin (joka tunnetaan ehkä parhaiten My fair lady – filmin prof. Higginsinä) viimeiseksi jääneessä roolityössä hän näyttelee apostoli Johannesta, joka häikäistyi ylösnousseen Kristuksen kirkkaudesta. . Tässä välähdyksiä filmistä:

Holy – The Apocalypse of Apostle John (Gilman & Asbury)

”Tässä olemme Jumala, tulemme valtaistuimesi, armoistuimesi eteen.
Voin nähdä salaman, tuntea jylinän, kuulla äänet valtaistuimesi ympärillä.
24 vanhinta kumartuen, heittäen kultakruununsa eteesi
ja neljä petoa (living creatures) karjumassa päivin öin.
Ja vain yksi sana tulee mieleeni; vain yhdellä sanalla voi Sinua kuvata:
Pyhä, pyhä Herra Kaikkivaltias. Ei ole ketään Sinun vertaistasi, Sinä Olet Pyhä. Pyhä…”

Kirkastusvuorella – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (Mark. 9: 2-8)

Livenä   Pietari, Jaakob ja Johannes saivat nähdä livenä Jeesuksen kirkastumisen. Vau! Yksi niistä lukemattomista tilanteista Jeesuksen elämässä, joissa olisin halunnut olla mukana! Opetuslapset näkivät välähdyksen siitä kirkkaudesta, jossa Jeesus ilmestyi ylösnousseena Kristuksena Saulille (Paavalille) ja joka sokaisi tämän 3 päiväksi. Ja jonka Johannes näki uudestaan myöhemmin, näyissään Patmos -saaren vankeudessa.

Mooses oli kokenut Jumalan kirkkauden Siinain vuorella. Elian nähtiin nousevan taivaisiin. Voi vain aavistella, mistä he keskustelivat Jeesuksen kanssa. Mutta nuo sanat varmastikin painautuivat opetuslasten sydämiin pysyvästi: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”

Kuningaskäsky

21.7.2014 .  Rakkauden laki – Ensikatsomalta nuo sanat istuvat epämukavasti toisiinsa. Rakkaushan virtaa sydämestä, ja lakia seurataan mielen ymmärryksen mukaan. – Jeesus kuitenkin yhdistää nuo kaksi, sydämen lailla. Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä on lain suurin käsky, hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”   

Uh, ei mitään helppoja vaateita. Ei ihme että ne on kategorisoitu käskyiksi eikä esim. toiveiksi. Toiveen voi ottaa huomioon, mutta sitä ei välttämättä pyri täyttämään. Käskyn noteeraa eri mielen- ja tunteentasolla, koska tietää että käskyn laatija/antaja on ihan tosissaan asian suhteen.
Kristuksen seuraajan rakkaus ei siis voi olla vain jotain lempeänsuloista hellittelyä, vaikka se tuntuisikin ehkä itsestä mukavalta, ja vaikka siihen sitäkin voi sisältyä. Kristus-rakkaus ei aseta omien toiveiden ja tarpeiden täyttämistä etusijalle. Taivasten valtakunnan rakkaus on väkevää, ja saa hyvää aikaan.

Voi hyvä Jumala, kuinka tarvitsenkaan tässä(kin) apuasi! Muovaa sydäntäni ja mieltäni. Muuta minua, ja meitä kaikkia, että Taivaan valtakunnan rakkaus virtaisi meissä ja kauttamme. Että voisimme tuoda Valtakuntaasi näkyväksi tässä maailmassa.

Voimani, apuni  –  Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma. Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti. Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa. Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva. Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.  (Ps. 28: 1-2, 6-9)

Think about His Love  – Don Moen

”Ajattele Hänen Rakkauttaan ja hyvyyttään ja armoaan, jonka avulla selvisimme
Niin suuri on Isämme Rakkaus…
Kuinka voisin unohtaa Hänen Rakkautensa ja Armonsa?
… Anna tämän ajatuksen levätä sydämessäsi…
Jumala on meidän puolellamme – todella on! Hänen sanansa vahvistaa sen.
Missä Jumalan Rakkauden virkistävät henkäykset virtaavat tänään
Hänen Rakkautensa pyyhkii pois hämmennyksen ja herättää ylistyksen
Jumalan Rakkaus vaikuttaa niin että alamme rakastaa Häntä yhä enemmän
niin että voimme alkaa rakastaa toisiamme.
Jumalan mittaamaton Rakkaus meitä kohtaan, sinua ja minua kohtaan
Ajattele Hänen hyvyyttään ja suurta armoaan ja anna sen muuttaa sinua.”

Kuningaskäsky: rakasta – Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.  (Jaak. 2: 8-13)

Mitä Jaakob, Jeesuksen veli, tarkoittaa erottelulla? Piti tarkentaa, ja selvisikin aiemmista jakeista:
”Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: ’Istu tähän, tässä on hyvä paikka’? Köyhälle te sen sijaan sanotte: ’Seiso sinä tuossa’, tai: ’Istu tähän lattialle jalkojeni viereen.’ Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?” (Jaak.2:2-4)

Tätä olisi varmaan hyvä aika ajoin testata itsessään: paljonko annan toisen ulkoisen olemuksen tai aseman vaikuttaa suhtautumiseeni ja käyttäytymiseeni häntä kohtaan? Miten paljon arvostelen toisia mielessäni? Millaisten asioiden perusteella arvioitan & arvostan ihmisiä?

Jumalan valtakuntaan – Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark. 10: 17-27)

Jeesus katsoo ja näkee kysyjän sydämeen. Hän näki miehen vilpittömän pyrkimyksen ja varmaan suri, kun tämä kääntyi pois todetessaan ettei pysty luopumaan siitä aineellisesta hyvästä, mitä hänellä oli.

30 päivän ignatiaanisessa retriitissä Loyolassa 6 v sitten, sen viimeisellä viikolla, ohjaajani antoi mietiskeltäväkseni, olisinko valmis luopumaan kaikesta Kristuksen hyväksi. Huh… mitä kaikkea se voisi merkitä?! Sitä piti pureskella, nieleskellä ja sulatella pitkään. Otin asian mietiskeltäväksi ihan tosissani, en vain jonkinlaisena teoreettisena ajatusleikkinä. Ensimmäisenä tuli mieleen lapset. Mitä jos Herra lähettäisi jonnekin maailman kolkille lopuksi elämää? Apua, täydellinen ero rakkaistani! Entä ystävät? Ero heistäkin?! Muulla, kuten elämänmukavuuksilla, ei tuntunutkaan yllätyksekseni olevan niin merkitystä. – Mutta Herra, jos lähetät jonnekin tosi kauas, niin ethän mihinkään ankeaan ja karuun paikkaan? Sellaiseen, missä ei ole luontoa ympärillä… paikkaan missä sieluni kuihtuu… – Huomasin jossittelevani pitkään ehtoja suostumukselleni…
Vaikka mietiskelyssä lopulta löytyi rauha asian suhteen, toinen juttu olisi tosielämässä. Siis olisinko valmis – ihan oikeasti – lähtemään, jos ja kun tilanne tulisi eteen. – Eipä ole vielä tullut.

Muutosta – Onneksi siinä mikä itselle on mahdotonta, on Luojallemme mahdollista. Kun on tarpeeksi kauan paininut omien heikkouksiensa kanssa tuloksetta, on helpottavaa kuulla ettei peli olekaan menetetty. Jumala alkaa muuttaa meitä, jos ja kun  annamme Hänelle siihen mahdollisuuden. Arkuus ja pelokkuus voi Jumalan käsissä muuttua rohkeudeksi ja luottavaisuudeksi. Itsekkyys ja ylpeys voi muuntua myötätunnoksi ja auttamisenhaluksi, kitsaus anteliaisuudeksi. Katkerasta voi tulla lempeä, vihaisesta anteeksiantava, väkivaltaisesta rauhallinen. Tällaisia tositarinoita on vaikka kuinka paljon. – Joitakin Jumala on muuttanut kertaheitolla, mutta yleensä muuttuminen /vapautuminen tapahtuu pikku hiljaa.

Franciscus Assisilainen täyttyi Kristuksen rakkaudella. Varakkaan kangaskauppiaan poika heitti isänsä kankaat ikkunasta köyhille, hylkäsi huolettoman seuraelämän rikkaiden ystäviensä parissa ja lähti seuraamaan Jeesuksen oppeja. Hän auttoi hyljittyjä leprasairaita, perusti ystäviensä kanssa heille ja muille köyhille ensiapuasemia. – Äiti Teresa teki samaa Kalkutassa.
Jumala katsoo sydämemme kaipuuseen. Uskon, että jollei evankeliumin mies olisi lähtenyt pois vaan jäänyt Jeesuksen seuraan joksikin aikaa, hän olisi saattanut muuttaa mielensä. Sillä Kristuksen Rakkaus on kaikkia omia heikkouksiamme vahvempi.

Power of Your Love – Hillsong

”Herra, tulen luoksesi, anna sydämeni muuttua, uudistua
siinä armon virrassa, jonka löysin Sinussa
Ja tiedän että Rakkautesi voima pyyhkii pois heikkoudet jotka näen itsessäni
Pidä minua lähelläsi, anna Rakkautesi ympäröidä minut
Vedä minut lähellesi, vierellesi. Ja odottaessani nousen siivilleni kuin kotka
ja liitelen kanssasi, Sinun Henkesi johtaa minua Rakkautesi voimalla
Herra avaa silmäni näkemään Sinut kasvoista kasvoihin
Sinä elät minussa; anna minun tuntea Rakkautesi
anna Sinun tahtosi ilmetä elämässäni, eläessäni joka päivä Rakkautesi voimassa”

Lähettiläitä

15.7.2014 .  Uutisissa kerrottiin, kuinka kolme suomalaiskotia saisi erään suurlähettilään päivällisvieraakseen. Kohteet valittaisiin niiden joukosta, jotka esittäisivät kutsussaan parhaimmat perustelut, miksi hänen tulisi vierailla juuri heidän kodissaan. Suurlähetystön mukaan voittajat on valittu, ja vierailut toteutetaan lähiaikoina.

Eräs Suurlähettiläs ei kysele perusteluja: Hän haluaa tulla joka kotiin, eikä vain kertavisiitille. Ja kutsun saa esittää missä muodossa vain, vaikka pelkkänä huokaisuna. Tämä Suurlähettiläs myös kutsuu itse luokseen sellaisia, jotka eivät Häntä tunne. Hänen Suurlähetystönsä lähettien ’virkanimi’ apostoli tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoitti alunperin lähetettyä tai lähettilästä.
Alkuseurakunnan apostolit olivat spesiaalijoukkoa: saivathan he parasta mahdollista koulutusta kulkiessaan Jeesuksen kanssa Hänen opetuslapsinaan. Näin voisi helposti ajatella. Helppohan heidän oli lähteä hyvää sanomaa viemään, Pietarin kumppaneineen, kun olivat saaneet opetusta kädestä pitäen!
Vaan eivät kuitenkaan kaikki. Esim. Paavali. Hänen ei kerrota fyysisesti tavanneen Jeesus Nasaretilaista. Mutta Hän ilmestyy tälle Ylösnousseena Kristuksena. Tämä kohtaaminen Damaskoksen tiellä sai aikaan täyskäännöksen Paavalin elämässä. Hän omisti sen täysin uutisen levittämiselle: Jeesus on avannut tien ja johdattaa takaisin Jumalan yhteyteen.

Kristus opetti Paavalia sisäisesti, Pyhän Henkensä kautta. Hän oli Paavalille yhtä todellinen kuin niille opetuslapsille, jotka olivat kulkeneet Mestarin kanssa Galileassa ja Juudeassa. Uutinen levisi tosin siihen aikaan hitaasti ja vaivalloisesti apostolinkyydillä, mutta onhan siitä jo kulunut 2000 v.  Eikö homma siis ole jo hoidettu? Vastaus löytyy esim. katsomalla Damaskoksen nykytilannetta: 2 lähettilästä on jo luovuttanut epäonnistuttuaan rauhanneuvotteluyrityksissään Syyriassa; kolmas on aloittamassa.
Sanoman viejiä – Niin kauan kuin maailmassa on sotia, se tarvitsee lähettejä viemään sanomaa Rauhanruhtinaasta, Rakkaudensuurlähettiläästä.
Koska olemme kaikki niin erilaisia, tarvitaan myös erilaisia hyvän sanoman kertojia ja myös erilaisia tapoja kertoa. Se mitä olemme itse löytäneet, välittyy kauttamme erilaisissa kohtaamisissa itsellemme luontevalla tavalla, jos vain sen sallimme.  – Meitä kaikkia kutsutaan Jumalan Rakkauden, Ilon, Toivon ja Rauhan välittäjiksi. – Jeesuksen opetuslapsina olemme kaikki Hänen erityislähettiläitään.

Rauhan tulo (psalmin antifoni) Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman.  (Jes. 52: 7)

Sanoma hyvyyden runsaudesta – Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa! Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen, tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi. Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille. Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta, kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.  (Ps. 145: 3-7)

Henki nosti minut – Herra sanoi: ”Ihminen, nouse. Minä tahdon puhua sinulle.” Hänen puhuessaan minuun tuli henki, se nosti minut seisomaan, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle. Hän sanoi: ”Ihminen, minä lähetän sinut israelilaisten luo, noiden kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia. Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: ’Näin sanoo Herra Jumala.’ Kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaista kansaa – he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta. Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä – he ovat uppiniskaista kansaa. Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaisia. Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.”   (Hes. 2: 1-8)

Piti ihan katsoa, että millainen tilanne tuossa olikaan: miksi Jumalan piti kehottaa Hesekieliä nousemaan? Oliko hän nukkumassa? – Ei, vaan oli nähnyt näyn. Sen, joka muistuttaa vähän Johanneksen Ilmestyskirjassa kuvaamia näkyjä Jumalan valtaistuimesta ja kirkkaudesta. Ei ihme että Hesekiel oli heittäytynyt maahan! Mutta ei hänen tarvinnut edes itse nousta; Henki nosti.

Hezekiel Saw the Wheel – Vocal Union

Uskon että Jumala haluaa sanoa myös minulle, ja kenties sinullekin: ”Älä sinä ihminen pelkää, älä säiky, älä pelkää heidän puheitaan.” Ja että Hän haluaa että nousemme kuuntelemaan Häntä, jotta voisimme toimia siten kuin Hän haluaa meidän toimivan. Elämme aikaa, jolloin meitä kaikkia tarvitaan hommiin, joita Hänellä on meille suunniteltuna. Hän kutsuu meitä yhteistyöhön kanssaan ja toistemme kanssa.

Jumalan asumuksessa – Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.  (Ef. 2: 19-22)

Kristus kiinnittää meitä yhdeksi! Vau! Ja sitä voi havaita jo tapahtuvan: yksilökeskeisyydestä ja omien turvavyöhykkeiden sisään kätkeytymisestä yhteisöllisyyteen. Yhdessä rakentamista, yhteisen päämäärän hyväksi.  

Messias – Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”  (Matt. 16: 13-19)

Tuossa kohtaa aina sanavalmis Pietari on varmasti jäänyt vähäksi aikaa ihan hiljaiseksi… – kuten jää kyllä 2000 v. myöhemmin tuon lukijakin…
Roomassa, Pietarin kirkossa, Pietari istuu pronssisena, majesteetillisena valtaistuimella, suuri avain kädessään. Pyhiinvaeltajat ovat suudelleet Pietarin isovarpaan kiiltäväksi. Jos vaikka taivaspaikka heltiäisi tästä kunnioituksen eleestä (tai mikä lie saanut tuon tradition alulle).

Tabghassa, Genesaretin järven rannalla, aivan veden tuntumassa, on vaatimaton, karu kappeli,  Pietarin kirkko sekin. Rakennettu perimätiedon mukaan paikalle, jossa nuo evankeliumitekstin sanat lausuttiin.
Pari kuukautta ennen 1. Israelin matkaani näin unessa tuon paikan. Järven, joka oli unessa mielestäni kaunein ja ihmeellisin järvi, jonka koskaan olin nähnyt, sekä järveen laskeutuivat kiviset portaat. (Silloin, 10 vuotta sitten, Genesaretinjärven vesiraja ulottui kappelin vieressä oleviin portaisiin saakka.)
Kun sitten Israelin matkallani tulin tuohon rantaan, en tiennyt mikä paikka se oli. Kappeliin en kiinnittänyt huomiota. Näin vain nuo veteen laskeutuvat portaat: tiesin että ne olivat juuri ne jotka olin unessani nähnyt. Istuuduin kiviportaalle ja laitoin käteni veteen, ja samassa minusta purkautui yllätyksekseni hillitön itku,  josta ei tahtonut tulla loppua. En tiedä kauanko siinä itkin, mutta siinä, kyynelten tippuessa Genesaretinjärveen, sanoin hiljaa sydämessäni Kristukselle, että annan elämäni Hänelle; Hän saa viedä tai lähettää minut minne tahtoo. Varauksellisuuteni ja tarve tehdä niin kuin itse tahdon katosivat. Hänen rakkaudellinen läsnäolonsa oli niin vahva; vielä vaan, yli 2000 v sen jälkeen kun Pietari tunnisti ja tunnusti Jeesuksen Messiaaksi, elävän Jumalan Pojaksi. – Miten voimallinen Hänen vaikutuksensa mahtoikaan olla silloin? Sitä saa vain aavistella. Mutta Kristuksen läsnäolo ja voima eivät ole aikaan tai paikkaan  sidottuja. Hän tulee sinne, missä Häntä kutsutaan.

I give myself away – William McDowell     

”Luovutan itseni käyttöösi, ota sydämeni, elämäni, kaikki unelmani, suunnitelmani
Herra asetan ne käsiisi… tässä olen ylistääkseni, kumartaakseni Sinua,

sanoakseni että Sinä Olet Jumalani… elämäni ei ole omani, Sinulle kuulun, annan itseni Sinulle”

Armahtavaisuutta

7.7.2014.  Armoa on varmaan ollut se(kin), että on tähän saakka saanut etsiä ylistysvideoita hakukoneella ilman mainoksia. Nyt jotkut sellaisistakin videoista, joiden linkit olen ottanut talteen useampi vuosi sitten, alkavat mainoksella. Action -filmin mainos hyppää kasvoille kun on virittäytynyt ihan toisenlaiseen tunnelmaan… – uh. Alareunaan tuleva mainosnauha on sentään ystävällisempi ja sen saa heti pois klikkaamalla x:ää. Jälkipolvi valisti että mainokset videoiden alussa ovat yleistyneet radikaalisti viime aikoina. Kertoivat myös, että se mitä näkyy, on konekohtaista; että vaikkei omalle koneelleni mainosta tulisi, jonkun muun koneella voi tulla. Tähän kai nyt sitten on vain tyytyminen. 

Kuinka helposti tuleekaan vedettyä johtopäätös heti nähtyään tai kuultuaan jotain! Toimintaelokuvan mainoksen ponnahtaessa esiin tämä tapahtuu minussa sekunnin murto-osassa. Mutta ihan elävässä elämässä siis. Miten taipuvainen olen arvostelemaan tai jopa tuomitsemassa jossain tilanteessa?
Mikä siinä mahtaakaan olla, että niin herkästi ollaan taipuvaisia tuomitsemaan. Arvostellaan toisten habitusta, mielipiteitä, puheita ja tekemisiä.
Millaiselta elämä alkaisi maistua, jos opeteltaisiinkin katsomaan lähimmäisiämme arvostavasti… –  jopa suorastaan rakastavasti? Pyrittäisiin katsomaan syvemmälle, siihen hyvään, mikä jokaisessa on, kuuntelemaan haluten ymmärtää toista. Kannattais kokeilla. Tiedä vaikka siitä tulisi ihan tapa…!

Sytytä silmiini valo – Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
(Ps. 13: 2-6)

Love your enemies – Rakasta vihollisiasi

”Ole armollinen, kuten Isäsi on armollinen, ole sävyisä, kuten Isäsikin on
rakasta vihollisiasi, tee hyvää, älä saata ketään epätoivoon…
silloin olet Korkeimman lapsi, sillä Hänkin on hyvä kiittämättömille ja pahoille
siksi ole armollinen ja sävyisä ”

Daavidin lankeaminen Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’”
Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.”   (
2. Sam. 12: 1-10, 13)

On aika epätodennäköistä, että Daavid olisi ollut täysin sokea oman lankeamisensa suhteen kunnes Natan tuli ja paljasti hänet. Pikemminkin voi kuvitella, että Daavid oli enemmänkin kuin tietoinen synnistään, mutta että se oli hänelle niin tuskaista, että hän halusi pitää asian itseltäänkin piilossa.
Herran sanat, jotka Natan välittää Daavidille, kertovat siitä surusta, mitä Hän tunsi Daavidin lankeamisen vuoksi. Mutta Daavid myönsi tekonsa ja katui; ja Herra 
antoi hänelle anteeksi, vapautti syyllisyyden taakasta.

Kirkkauden & katoamattomuuden etsimistä – Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.  (Room. 2: 1-11)

Aika rankkaa tekstiä: tuomitessaan muita tuomitsee itsensä. – Mutta se pistää miettimään. Millä tavoin tuomitsen toisia? Ajatuksissani, puheissani? Kuvittelenko olevani jossain suhteessa parempi kuin toiset? Pidänkö oikeutenani arvostella tai tuomita toisia, heidän puheitaan ja tekemisiään?
”…Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen” – tähän uskon niin täysin. Useimmiten omatuntomme kertoo meille hyvin selkeästi, kun olemme tehneet väärin. Mutta jollei se kuitenkaan saa muutosta aikaan, voi Jumala hyvyydessään lähettää jonkun natanin, jossain muodossa; voidakseen antaa anteeksi ja vapauttaa lapsensa, jota Hän niin suuresti rakastaa.

Ensimmäinen kivi –  Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”  
(Joh. 8: 2-11)

Kivet putosivat maahan, yksi toisensa perään. Olisihan siinä joku lainopettajista tai fariseuksista voinut olla olevinaan synnitön ja heittää sen ensimmäisen kiven. Mutta jokin esti.
Ehkäpä Jeesus maahan kirjoittaessaan rukoili, että Isä koskettaisi näiden miesten omaatuntoa. Taikka sitten jo Hänen vahva läsnäolonsa sai aikaan sen että ote kivestä herposi. Vähin äänin siitä poistuttiin. Tämä jätti varmaan koko paikalla olleen kansan miettimään asiaa myöskin omalla kohdallaan.
Aika vahva viiden lauseen oppitunti Jeesukselta. Syyttämisestä, syyllisyydestä ja Jumalan rakkaudesta ja armosta.


Great Is Your Mercy – Donnie McClurkin

Tässä laulua Jumalan armosta täysin palkein! – Jumala on armollinen myös Donnielle: tältä lähti ääni kesken laulun (vahvan laulutyylinsä vuoksi varmaan), mutta hän sai sen takaisin lopussa...



”Great Is Your mercy towards me, Your loving kindrenss towards me
Your tender mercies I see day after day
forever faithful towards me, always providing for me
great Is Your mercy towards me, great Is Your grace”

Suuri on armosi minua kohtaan, ja rakastava ystävällisyytesi minua kohtaan, päivittäin näen hellän armeliaisuutesi, ikuisesti olet uskollinen minulle, aina varustat minut, suuri on armosi minua kohtaan