Turvapaikka – Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”  Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu. Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta. Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat. Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”   (Ps. 32: 1-2, 5-8)

Kun Jumala tulee lähelle – Minusta tuntui ennen ihan paradoksaaliselta että kun kun Jumala, joka on Rakkaus, tulee lähelle ja kun tuntee Hänen pyhyytensä kosketuksen, se herättää itsessä synnintunnon. Vaikka mieli tajuaakin sen ihan loogiseksi jutuksi. Mutta ilman kokemusta tästä kuvittelisin varmaan että Jumalan pyhyyden kokeminen olisi samanlaista kuin Hänen Rakkautensa kosketus. Sellaista ylimaallisen ihanaa. Mutta Hänen pyhyytensä kosketus ulottuu vielä syvemmälle. Se on samalla kertaa tuskaisaa ja ihmeellisempää kuin mikään muu.

“Vain Jumala on pyhä” – Kun 1. kerran vuosia sitten koin aavistuksen tästä, en ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. En silloin pitänyt itseäni mitenkään syntisenä. En edes  oikein sulattanut koko synti – sanaa! Kunnes eräässä ihan leppoisassa tilanteessa, jossa itse asiassa käsiteltiin ihan muuta asiaa, kuulin sanat: “Vain Jumala on pyhä.” Nuo sanat tunkeutuivat sydämeeni kuin veitsi. En voinut ymmärtää mitä minussa tapahtui. Se  oli hämmentävää. Vielä hämmentävämpää oli, että samalla hetkellä minussa heräsi vahva katumuksen tunne. En edes tiennyt mitä minun piti katua; ei noussut mieleen mitään erityistä asiaa, millä olin loukannut Jumalaa tai toisia ihmisiä. Tuli vain voimakas tarve pyytää Jumalalta anteeksi. – Jälkeenpäin ymmärsin, että tuona hetkenä tajusin olevani syntinen ihminen.

Pyhyyden läsnäolo – En tuntenut silloin – enkä ole vielä milloinkaan tuntenut – Jumalaa ankarana, syyttävänä ja tuomitsevana. Pelkästään rakastavana. Mutta mitä voimallisempana olen tuntenut Hänen pyhyytensä läsnäolon, sitä syvemmin se on saanut minut kokemaan myös oman syntisyyteni. Se on ollut eräänlainen pikasukellus oman sielun pohjalle, mutta aina se ollut ihmeen puhdistavaa. Olen pyytänyt ja kokenut saavani anteeksi. On tullut kevyt ja uudistunut olo.
Jumala sulattaa pois taakat, syyllisyyden tunteet & ympäröi ja täyttää Rakkaudellaan. Koska Hän On Rakkaus.

Pukee ja kietoo – Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn  siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.   (Jes. 61: 10-11)

Rejoice greatly – Barry & Batya Segal
Jes. 61:10 – messiaanisten (Jeesukseen uskovien juutalaisten) iloinen ylistylaulu  

Veljekset ja isä – Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”   (Luuk. 15: 11-32)

Ilo löytymisestä  – Fariseukset ja lainopettajat paheksuivat sitä, kuina Jeesus hyväksyi syntiset seuraansa ja aterioi heidän kanssaan. Jeesus vastasi heille vertauksin. Luukas on kirjannut ylös vertauksen isästä, hänen lapsistaan ja kotiinpaluusta. – Ilo syntyy siitä, kun kadoksissa ollut löytyy.
Isän rakkaus: heltyy, juoksee luo, ottaa syliinsä, suutelee. Lapseni on palannut takaisin! Nyt järjestetään iloset juhlat!
Miten isän rakastava vastaanotto ja täydellinen anteeksianto mahtoikaan vaikuttaa nuorempaan veljeen! Sitä Jeesuksen ei tarvitse edes kuvata. Olennaista oli tämän katumus ja isän anteeksianto & valtaisa rakkaus lastaan kohtaan.
Epistä?   Mutta vanhemman veljen marmatus: Epistä! Minä olen hyvä, kunnollinen, moitteeton. Toiminut aina oikein ja tehnyt vain sitä mikä on oikein. Ja nyt tuota kelvotonta hulttiota juhlitaan! On vaan niin väärin!
Veli fariseus ei tiedostanut omaa ylpeyttään ja ylemmyydentuntoaan. Mutta yhtä koskettavalta kuin nuoremman veljen vastaanotto tuntuu se, ettei isä moiti vanhempaakaan poikaansa. Kärsivällisesti ja ystävällisesti hän selittää tälle asian – antamatta tämän pilata onneaan kadonneen paluusta. – Taivaallisen isän Ihmeellistä Rakkautta ja Armoa!

(Videon alareunaan ilmestyvä youtube – mainos poistuu klikkaamalla x:ää. )

Amazing Grace – Chris Tomlin