Juhannuksen tulisielu

17.6.2014  Tienraivaaja tulossa.– Juhannuksen nimi tulee Johannes Kastajalta, jonka syntymäpäivää vietetään tuona päivänä. Sopii hyvin valon ja tulen juhlaan: Johanneshan oli tulisielu, joka tuli valmistamaan tietä Valolle.

Tällä kertaa psalmitekstin Ps. 92: 2-6 antifoni (psalmitekstin alku- ja loppulaulu) puhutti minua enemmän kuin itse psalmiteksti:
Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani.” (Jes. 49: 1, 3)

Jumala tiesi kaikki elämäni vaiheet jo ennen kuin synnyin… vaikeudet ja selviytymiset, ilot ja surut, erehdykset ja oppimiset, etsinnän ja löytämisen, kivut ja rauhan. Vasta elämäni toisella puoliskolla olen ymmärtänyt, että Hän on ollut kaikessa mukana. Mutta hyvä näinkin. Kun on paljon koettua takana, voi nähdä selkeämmin Jumalan suunnitelmat oman elämän kohdalla. Ja sen, kuinka Hän on ollut ja on kaikessa mukana – silloinkin kun sitä ei tiedosta. 

Veistos  –  Tuli mieleen viime syksyinen viikon pituinen arkiretriitti, johon osallistuin. Siihen kuului joka päivä keskustelu, johon pyöräilin aina samaa vihreää reittiä. Vasta 3. tai 4. päivänä silmäni osuivat johonkin, jota en aiemmin ollut huomannut. Löytö kosketti, osui suoraan kohtaan, johon olin siinä vaiheessa retriittiprosessissani sukeltanut; syntymääni ja lapsuuteeni liittyviin juttuihin.
Tänään, kun muutenkin oli käytävä Hgissä, kävin kuvaamassa sen. Ei enää koskettanut samalla tavoin;  ei ollut enää itselleni ajankohtainen. Mutta syksyllä ajoitus oli täydellinen;  Jumalan ajoitusta, ajattelen.
Mutta joka tapauksessa pidän veistoksesta. Mietin, kuinka 50-luvun lopun ja koko 60-luvun kävin koulua aivan siinä lähellä, ja myöhemmin töissäkin. Kuinka kiva olisi ollut koulun oppilaille, jos lähimetsässä olisi ollut tuollaisia kelopuihin veistettyjä puhuttelevia teoksia.  

2014-06-17-10-21-31-2

“…Hän antoi minulle nimen”Vaikuttaako Jumala vanhempiin, kun nämä antavat lapselleen nimen? Omien lasteni odotusta ja syntymää ajatellessani sanoisin että kyllä Hän oli nimenvalinnoissa mukana – vaikken sitä silloin niin ymmärtänytkään.
Mietin myös suhtautumista omaan nimeen: onko sen kanssa itsestään selvästi sinut?
Tiedän henkilöitä, jotka vähän vierastavat toista nimeään. Kaikki nimemme ovat kuitenkin osa meitä, huolimatta siitä, miten niihin suhtaudumme.
Minua ei ole koskaan kutsuttu 1. nimelläni. Kuitenkin se tulee automaattisesti kaikkiin virallisiin dokumentteihin, koska se on eka etunimeni. Katselen sitä (esim. matkalipuissa) vähän kuin katsoisin jonkun vieraan nimeä, sillä pienestä pitäen kaikki ovat kutsuneet minua toisella nimelläni tai sen lyhenteellä.  

Kun tulin ekaluokalle kouluun, luokanope kysyi: “Sopisiko että kutsuisimme sinua Veronicaksi, kun luokallamme on jo yksi Pia?” Hämmentyneenä sopersin vain ujosti ‘joo’. Mutta ajattelin että olispa outoa jos kutsuttaisiin Piaksi.

Kun kuulee jonkun kutsuvan omalla nimellään, jotain liikahtaa sisällä. Sisin tunnistaa: tuo tarkoittaa minua. Reaktio tapahtuu aivoissa, mutta tunne tulee siihen myös jollain tavoin mukaan. Ikään kuin sisällämme olisi paikka, joka resonoi nimen kuulemiseen.
Huomaan sen siitä, kun kuulen jonkun lausuvan nimeni samalla tavoin kuin rakas mummuni. Hän äänsi sen äidinkielensä mukaisesti. Kun joku kutsuu minua samalla tavalla, se koskettaa jotain syvällä minussa. Se  tuudittelee hellästi sisäistä lastani. Siihen kätkeytyy kaikki se rakkaus ja lämpö, jota sain äidinäidiltäni.
Muistan myös lämpöisen liikutuksen lapsenlapseni kastetilaisuudessa, kun pappi lausui visusti salassa pidetyt nimet: pojantyttäreni toiseksi nimeksi tuli tuo toka nimeni. Kyynelet tulvahtivat silmiini sen kuullessani.

Kun Jumala kutsuu meitä, se vaikuttaa sisimpäämme. Hän, rakastava Vanhempamme, puhuu meille tavalla, joka vahvistaa luottamustamme Häneen. Se on rakastavaa ja hoitavaa puhetta. Kannustavaa ja rohkaisevaa. –  Ja juu, tarvittaessa lempeästi nuhtelevaakin, jottei meistä tulisi ihan summerhilliläisiä. Taivaallisena Vanhempanamme Hän tietää, mikä heiluttaa sisintämme juuri sillä tavoin, mitä kukin meistä kaipaa ja tarvitsee. Hän tuntee meidät – kaikilla nimillämme.

 He knows my name  –  Hän tietää nimeni

“Hän tuntee nimeni ja tietää kaiken mitä tarvitsen,
Hän nostaa minut ylös, kädestä minua pitäen
eikä koskaan ole niin kiireinen ettei voisi auttaa minua kun rukoilen…”

Oikeus kansojen valoksi – Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran  paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu. Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi. Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat. Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene.   (Jes. 51: 3-6)

Elävän Jumalan puoleen – ”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”  (Ap.t. 14: 15-17)

Mikä tästä lapsesta tulee? – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1: 57-66)

Johanneksen syntymään liittyi paljon yllätyksiä. Lapsettomat Sakarias ja vaimonsa Elisabet olivat jo siinä iässä, että biologisesti ei ollut enää mahdollista, että heille voisi syntyä lapsi. Kun pappi Sakariaan vuoro oli suorittaa suitsutusuhri Jerusalemin temppelissä, ilmestyi enkeli Gabriel hänelle suitsutusastian ääreen. Gabriel ilmoitti Sakariaalle, että Elisabet synnyttäisi pojan, joka olisi jo äitinsä kohdussa täynnä Pyhää Henkeä. Ja että poika valmistaisi odotetun Messiaan, Kristuksen, maailmaan tuloa.
Sakarias ei uskonut Gabrielia; siksi hän menetti puhekykynsä. Ulkopuolella rukoilemassa olleet ihmiset hätkähtivät aika lailla: he ymmärsivät että jotain hyvin merkittävää oli tapahtunut Sakariaalle temppelissä. – Vasta Johanneksen synnyttyä, kun Sakarias oli kirjoittanut liitutaululle Gabrielin lapselle ilmoittaman nimen: “Johannes”, hänen puhekykynsä palautui.

Nimi Johannes merkitsee heprean kielellä “Jumala on armollinen”. Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

I want two wings – The Golden Gate Quartet

Koetapa kuunnella tätä menoa jalat & kädet liikkumattomina.

“Haluan siivet, jotta voin lentää niin ettei maailma voi minua vahingoittaa…
Seison Jordan -joen rannalla, katson toiselle puolelle,
Jeesus Kristus tuli kävellen… Johannes Kastaja lankesi polvilleen…”

Johannes, joka oli jo äitinsä kohdussa täyttynyt Pyhällä Hengellä, sanoi kansalle Jordan -joella: “Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Luuk. 3:16).

Pyhä Henki ilmaisi Johannekselle Jeesuksen jumalallisen olemuksen tämän tullessa hänen luokseen:  Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: “Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!”  Mutta Jeesus vastasi hänelle: “Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt.3:13-17) 

Johannes Kastaja sai olla osallisena Jeesuksen elämän ratkaisevassa käännekohdassa. Jumala ilmoitti julkisesti, kuka Jeesus Nasaretilainen itse asiassa oli. Pyhän Hengen johdattamana Jeesus lähti erämaahan valmistautuakseen palvelutehtäväänsä. Tuota palvelutyötä jatkoivat hänen opetuslapsensa. Opetuslasten määrä kasvaa päivittäin huimaa vauhtia, sellaisissakin maissa, joissa Kristuksen seuraaminen on ankarasti kielletty ja rangaistava asia.
Mikä saa ihmiset pysymään uskossaan henkensäkin menettämisen uhalla? Pyhä Henki, joka toimii heissä, johdattaa, antaa voiman. Pyhä Henki antaa Jordan – kokemuksen Jumalan Pojan seuraajalle. Tämä alkaa tunnistaa olevansa Jumalan poika tai tytär, jota Hän suuresti rakastaa. Se on vahvin identiteetti, minkä voi saada.
Missä määrin olen tunnistanut perimmäisimmän, todellisimman identiteettini? Miten vahvana se on minussa, sinussa? Jumala toivoo, että me kaikki löytäisimme todellisen identiteettimme. Ilmoittaessaan Jeesuksen omaksi Pojakseen Jordan – joen kasteessa, Hän sanoi: “Tämä on minun rakas Poikani”.
Myös jokaiselle meistä Hän haluaa sanoa: “Sinä olet minun rakas poikani/tyttäreni, johon Minä olen mieltynyt.”  Hänen Poikansa on valmistanut meille kaikille tien tähän läheiseen suhteeseen, Vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen, jossa Rakkaus virtaa, vaikuttaa ja vallitsee. Luoja ei sitä väkisin tyrkytä, mutta se on kaikille tarjolla.

Toivotaan aurinkoista Juhannusta!