Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2014

Taivaaseenastuminen – Ascension

26.5.2014  – Taivaaseen nousu ja Pyhä Henki  Kun Magdalan Maria palasi tyhjältä haudalta, hän kohtasi kuolleista ylösnousseen Jeesuksen, joka  sanoi: “Minä en vielä ole  noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen sanoen:
“Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.”

Helatorstain, Kristuksen taivaaseenastumisen päivän, teksteissä on mukana myös ensi sunnuntain aihe: Pyhän Hengen odotus.

Taivaaseenastumisen engl. kielinen sana ascension ja kaikki siihen liittyvä oli jostain syystä minulle tosi tärkeää siitä lähtien kun 1. kertaa sen kuulin ja koko sinä aikana, kun olin mukana uuden ajan opetuksissa. Hain siitä tietoa kirjallisuudesta ja seminaareista ulkomailta. – Mutta vaikka kuinka syvennyin asiaan, jokin ei kuitenkaan sisimmässäni saanut rauhaa; aina vaan tuntui etten ollut löytänyt etsimääni.
Nämä ascension- opit eivät juurikaan puhuneet Kristuksen taivaaseenastumisesta;  pikemminkin siitä, miten meissä ihmisissä ja koko luomakunnassa tapahtuu ‘kohoamista’ (suomeksi käytettiin – ja  varmaan vieläkin käytetään – sanaa ylösnousemus.)
Kun nyt tarkastelen asiaa Jeesuksen elämästä käsin, huomaan, että kyllä tavallaan siitäkin on kyse. Lähtökohta on kuitenkin toinen: ei se, miten minä ja kanssani samoin ajattelevat voimme ‘kohota’ ja auttaa tätä maailmaa ylösnousemisprosessissa. Tässä on lähtökohtana se, miten meitä kutsutaan olemaan Kristuksen seuraajia ja toimimaan Hänen opetuslapsinaan. – Edellisessä voi käsitys oman itsen tai ‘meidän’ merkityksestä alkaa kasvaa ja  korostua jopa niin, että Jumalan osuus unohdetaan. Kristusta kun lähtee seuraamaan, kauniissa väreissä kimaltelevat saippuakuplat alkavat puhjeta. Itse olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että oma kuplani, jonka läpi tarkastelin asoita,  puhkesi. Kuplasta katsottuna kaikki näytti niin tavattoman kauniilta, mutta nyt koen näkeväni kirkkaammin ja selkeämmin sitä, mikä on todellista.
Vuosi vuodelta olen alkanut tajuta enemmän miten ascension- ja muut opit, joita aiemmin seurasin, ruokkivat juonisti silloista voimakasta henkisen/hengellisen itsenäisyyden, riippumattomuuden ja vapauden kaipuutani. Edelleen on minulle ihan merkillinen juttu se, että vasta noista opeista luovuttuani aloin löytää syvää sisäistä rauhaa ja vapautta. Vieläkin huomaan sitä
ihmetteleväni, nyt kun taivaaseenastuminen (ascension) tuli aiheena eteen.

Valoni Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää. Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni. Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!    (Ps. 27: 1-3, 7-9)

Mistä etsin – “Etsikää minun kasvojani”… – Missä, mistä etsin? Kaukaa vai läheltä? Tunnistanko Hänen läsnäolonsa lempeässä kesätuulessa? Elämäni tuiverruksissa? Näenkö Hänet lähimmäisissäni? 

There is none like You – Don Moen

“Ei ole ketään Sinun vertaistasi, kukaan toinen ei pysty koskettamaan sydäntäni kuten Sinä
voin etsiä ikuisuuden ja huomaan: ei ole ketään vertaistasi
Armosi virtaa kuin leveä joki, käsiesi kautta tulee parantuminen
Käsivarsillasi ovat kärsivät lapset turvassa, ei ole ketään vertaistasi”

Hiljaista huminaaElia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.  (1. Kun. 19: 8-13)

KokoontumispaikassaSilloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. (Ap. t. 1: 12-14)

Mestarin kohoaminen taivaaseen oli takuulla järisyttävä kokemus opetuslapsille heidän sitä katsellessaan. Mutta sitten palattiin ylähuoneelle odottamaan Pyhää Henkeä, jonka Mestari oli luvannut heille lähettää.
Me olemme kirkon opin mukaan saaneet kasteen kautta Pyhän Hengen lahjaksi. Eikö tämä siis meille riitä? Useat ajattelevat niin. On kuitenkin paljon niitä, jotka ovat kokeneet, että kun
palvotaan Isää Jumalaa ja ollaan rukouksessa, Pyhä Henki laskeutuu vahvana siihen tilaan. Kun on sitä kokenut, tietää, että tämä tulee suoraan Jumalan käsistä. Se on pyhää, rakastavaa, hoitavaa, parantavaa ja voimia antavaa läsnäoloa. Useimmiten hellää ja hiljaista, joskus tosi voimallista.
       Kun Jeesuksen kautta on oppinut vähän tuntemaan Isää, sitä, millainen Hän on, herää ainakin itselläni halu tutustua myös Pyhään Henkeen – ei vain tuntemuksena, vaan Jumalan kolmantena persoonana. Raamatusta löydän Hänestä määrittelyjä. Mutta jonkinlaista ‘valaistumista’ tämän suhteen kaipaan, jotta voisi syntyä sellainen henkilökohtainen suhde, jollaiseksi ymmärrän Jeesuksen tämän suhteen tarkoittaneen. Jeesushan totesi: “te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” – Onneksi on taas kohta tulossa Helluntai; se on aina inspiroinut meikäläistä syventymään enemmän tähän salassa olevaan.

Elävän veden virrat Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  (Joh. 7: 37-39)

Selitys! – “Tällä Jeesus tarkoitti…” – kerrankin tulee heti selitys sille, mitä Jeesus tarkoitti; ei tarvitse jäädä ihmettelemään. Ajattelen, että tämän evankeliumin kirjoittaja kirjoittaa omista kokemuksistaan käsin. Paitsi että Jumala on ilmoittanut hänelle asioita, hänen on täytynyt myös kokea todeksi Jumalan toimintaa. Arvelen että tämän vuoksi Johanneksen evankeliumi on painotuksiltaan (ainakin osittain) niin erilainen kuin 3 muuta.
Ajattelen, että Johannes koki myös elävän veden virtojen kumpuavan sisimmästään. 

Millaisena elävät vedet virtaavat sisälläni tällä hetkellä? Onko ihan tyyntä, hiljaista solinaa vai kosken pauhua?

Holy Spirit come to us – Taizé

“Saavu Henki taivaasta, sytytä meihin rakkauden liekki
Saavu Henki taivaasta, saavu Henki taivaasta “

Rukousta

19.5.2014.  Sydämen puhetta Jumalan kanssaEnsi pyhä on nimitetty rukoussunnuntaiksi. Kuinka monella tavalla voikaan rukoilla!  Rukous ei ole aikaan tai paikkaan sidottu. Se voi olla pyyntö itsen tai toisen henkilön tai jonkun asian puolesta, huokaus, huudahdus, kiitos, laulu, soitto, tanssi… – Jumala kuulee ja näkee kaikenlaiset rukoukset.
Rukoilla voi mietiskellen, Jumalalle puhuen, ja kuunnellen, tai ‘vain’ olla Hänen läsnäolossaan. Olennaista rukouksessa ei ole muoto, vaan että se lähtee sydämestä. Rukouksessa syntyy sydänyhteys Jumalaan. Kuten Jeesuksen opettamasta rukouksesta ilmenee heti ensimmäisistä sanoista, kyse on läheisestä suhteesta: suhteesta taivaalliseen Isäämme. Jonkun mielestä tämä voi tuntua sadulta, jonkinlaiselta keksityltä ‘turvajärjestelmältä’. Mutta Jeesus eli ja toimi nimenomaan tästä suhteesta käsin. Hän oli jatkuvassa yhteydessä taivaalliseen Isäänsä.
Olla jatkuvassa rukousyhteydessä Jumalaan 24/7 –  siinäpä ‘vähän’ tavoitetta..

Kiitoslaulu – Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Minä haluan kertoa teoistasi –  niitä on enemmän kuin voin luetella.  (Ps. 40: 2-6)

Suhde Jumalaan Daavidin lauluissa (kuten yllä olevassa) ja eri elämänvaiheissaan minua koskettaa se yhteys, joka hänellä oli Jumalaan. Daavid vuodattaa sydäntään – epätoivonsa, avunpyyntönsä, katumuksensa, anteeksipyyntönsä, ilonsa, kiitollisuutensa ja ylistyksensä Jumalalle niin aidosti, avoimesti ja rehellisesti.
Ja hän luotti Jumalaan. Ajattelen, että tuo luottamus oli syntynyt sen kautta, että Daavid piti jatkuvasti yllä yhteyttä Jumalaan, milloin ylistys- ja kiitoslaulujaan laulaen ja palvoen, milloin apua rukoillen. Daavidin psalmit kertovat syvästä rakkaudesta ja kunnioituksesta (= pyhästä pelosta) Jumalaa kohtaan.
Paimentaessaan lampaitaan Daavid soitteli harppuaan. Mutta kun lammas joutui karhun tai leijonan hampaisiin, hän  ryntäsi villipetojen kimppuun pelastaakseen lampaansa. Hän tiesi – kuten kuningas Saulille myöhemmin kertoi – saaneensa avun Herralta. Herran apuun luottaen Daavid kävi myös taisteluun Goljatia vastaan.
Jumala tunsi Daavidin sydämen laadun. Kun Hän lähetti Samuelin voitelemaan uuden kuninkaan Israelille, tämän ei pitänyt katsoa ulkonäköön vaan sydämeen: “Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”  (1.Sam. 16;7)
Iisain esitellessä Samuelille 7 poikaansa tämä ei edes ajatellut nuorimmaistaan Daavidia. Mutta kun Daavid, paimenpoika, Samuelin pyynnöstä haettiin niityltä, Herra sanoi Samuelille: “Tämä se on, voitele hänet!”

Musiikin vaikutus – Daavidin läheinen suhde Jumalaan ja rakkautensa Häntä kohtaan – niin uskon – välittyi Daavidin musiikista. Hänen soittaessaan harppua Pyhä Henki oli läsnä. Kun Saulia ahdisti paha henki, Daavidin soitto rauhoitti häntä ja paha henki jätti hänet rauhaan.
Kun Daavid sitten lankesi ja tajusi syyllisyytensä, koko hänen maailmansa romahti. Ei sen vuoksi, mitä muut hänestä ajattelivat, vaan mitä Jumala hänestä ajatteli. Tuli vakava katumuksen paikka.
Jumala oli Daavidille kaikki kaikessa. Tästä läheisestä suhteesta kumpusi hänen sydämenpuheensa ja -laulunsa Jumalalle. Siitä syystä varmaankin ne aina vaan koskettavat.

Anteeksi –  Daniel rukoili ja sanoi: ”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.  (Dan. 9: 17-20)

Temppelini – Missä kunnossa mahtaa olla oma temppelini? Paavali kirjoittaa usein siitä, kuinka me olemme Jumalan temppeli. Esim. 1.Kor. 3:13: “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?”
Mitä kaikkea tästä temppelistä löytyykään, kun rupean tutkiskelemaan… oisko tarvetta remontille? Ei se varmaan ihan raunioina sentään ole, kun tässä sentään vielä köpötellään… – Ei siis se temppeli, jonka näen peiliin katsoessa, vaan sisäinen tilani. Ajatukseni, asenteeni, puheeni, toimintani…
Onneksi saa aina luottaa Jumalan rakkauteen ja siihen, että Hän antaa anteeksi, vaikka millaisia juttuja nurkista löytyisi, kun ne anteeksipyynnön kera Hänelle tuo.
Kun mielen ja sydämen tilat on putsattu, tulee enemmän tilaan Pyhälle Hengelle.

Do You see me then? Julie Meyer 

– Näetkö kun istuudun, ja kun lasken väsyneenä pääni vuoteelleni
ja kun nousen aamun siiville, näetkö Jumala minut silloin?
Ja silloin kun tuntuu että minua ei huomata
ja että unelmani tuntuvat kadotetuilta ja unohdetuilta?
Katsotko sydämeeni, kuuletko joko kuiskaukseni?
Tunnetko jokaisen ajatukseni, näetkö kun huudan, kun laulan?
Kerro, näetkö minut silloin?

– Lapseni, näen sinut istumassa ja väsyneenä vuoteellasi
ja kun nouset aamun siiville, näen sinut, etkä sinä ole yksin
Minä pidän sinut ikuisesti käsivarsillani ja kaikki unelmasi pidän kädessäni
ja näen sinut silloin, silmäni katsovat sydämeesi ja kuulen jokaisen kuiskauksen
Kyllä, tunnen jokaisen ajatuksesi ja näen kun huudat ja kun laulat…

Isäsi, joka on salassa, tietää Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.”  (Matt. 6: 5-13)

Kun sydän on mukana, rukouksesta ei tule automaatiota, ei edes Isä meidän -rukouksesta (jonka pystyy lausumaan mantramaisesti, ilman että ajatukset ovat mukana).
“Mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi, rukoile sitten Isääsi joka on salassa….”
Tulee mieleen, että Jeesus ei ehkä puhu vain ulkoisesta tilasta, vaan voi tarkoittaa myös sellaista sisäistä tilaa, jossa koko olemuksella keskitytään olemaan Jumalan kanssa. Tilaa, jossa voi kuulla Isän puhuvan. Tilaa, jossa Pyhä Henki valaisee, hoitaa, lohduttaa, rohkaisee. Tila, jossa saa opastusta ja jossa vajaa tai tyhjä tankki täyttyy, jotta on taas energiaa matkan jatkamiseen.
Kun tila syvenee, puhe lakkaa, tilalle tulee sanoinkuvaamaton rauha, jossa Jumala on vahvasti läsnä. Tämä ei ole ollenkaan sama kuin mihin esim. intialaisista, tiibetiläisistä tai kiinalaisista traditiosta lähtöisin olevissa opeissa suuntaudutaan.  Jeesus opastaa tien nimenomaan yhteyteen Isän Jumalan kanssa. Kuten hän itse sanoo: hän on tie tähän yhteyteen. (Joh.14:6-7)

Isä meidän – rukouksessa ilmenee Jeesuksen viisaus: kun sitä oikein tutkii, huomaa, että sinä on tiivistettynä kaikki mitä tarvitaan: suhde Jumalaan ja kaikki, mitä se tuo tullessaan. 

The Lord’s Prayer – Herran rukousCharlotte Church

Taivaan kansalaisia

12.5.2014.  Kuulunko maailmaan? Mitä taivaan kansalaisena eläminen maailmassa (= ensi pyhän aihe) merkitsee? Määrittyykö se sen mukaisesti, missä päin maailmankolkkaa asuu, elää tai liikkuu? Miten oman elämän tai maailman tilanne vaikuttaa siihen? Vai onko kyse jostain sellaisesta, mikä ei riipu ulkoisista olosuhteista tai esim.  mielen- tai tunnetiloista? Voisiko olla kyse jostain pysyvämmästä, syvemmästä?
Jeesuksen ensi pyhän evankeliumitekstin rukoussanoista en löydä valmiita vastauksia. Pikemminkin jotkut niistä herättävät kysymyksiä. Mutta sehän on vaan ihan hyvä juttu: saa mietiskellä ja kuulostella sydämessään… ja tiedä vaikka jonain hetkenä tulisi vastauksia niihin kiperimpiin kohtiin…

Iloa & laulua – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät. Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan. (Ps. 98: 2-9)

Riemuhuuto Jumalalle... – saako Jumalalle siis ihan totta huutaa…? Vaikka olisi sydämellä muutakin kuin riemua? Avunhuutoa, kun väsymys, ahdistus, pelko, kipu, viha tai muu tunne painaa?
Itselläni ei ole tänään tarvetta huutaa Herralle. Kiitoslauluni on tällä hetkellä hiljaista, sisäistä hymniä. Varmaan johtuen siitä, että eilen iltapäivällä palasin hiljaisuuden retriitistä. Vaikka pian kotiin saavuttuani tupa täyttyi perheenjäsenistä, jotka tulivat juhlimaan äitienpäivää, ja meillä oli ihanaa, iloista ja eloisaa yhdessäoloa, niin siitä huolimatta olemuksessani yhä väreilee se syvä, hiljainen ilo ja rauha, jota se sai kokea viikonlopun aikana. Ja kiitollisuus.
Sillä siinä vaan on niin suuri siunaus, kun  kokoonnutaan yhteen olemaan Jumalan – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen – kanssa; ylistämään, kiittämään, palvomaan… hiljaa tai ääneen… sillä Hän, Lohduttaja & Pelastaja, on siinä niin vahvasti  läsnä…

Shout to the Lord  – Darlene Zschech

“Jeesus, Herrani,  ei ole vertaistasi, elämäni saan ylistää rakkautesi ihmeitä
lohtuni, turvani, voimani ja  linnani, suo että saan vain Sinua lakkaamatta palvoa
laulakaa Herralle, huutakaa maa, Kuninkaalle voima ja kunnia
riemuitsee vuoretkin ja kumartaa äänesi kuullessaan
ilosta laulan kun tekosi nään, rakastan, iäti jään kiittämään
lupaustasi ei voi verrata mihinkään”

Darlene Ruandassa – Kohtasin Darlene Zschecin sattumoisin 10 vuotta sitten, matkalla Ruandaan. Saavuimme samalla pienkoneella Nairobista Kigaliin, Ruandan pääkaupunkiin. Darlene oli tulossa Ruandaan miehensä, tyttärensä ja managerinsa kanssa valmistelemaan Hope: Rwanda – projektiaan. Vaihdoin muutaman sanan Darlenen kanssa. Kerroin, miten hänen ja Hillsong -yhtyeensä jotkut (rauhallisemmat) ylistyskappaleet olivat olleet minulle tärkeitä ja rakkaita.

Kigalin kentällä passijonossa minulle tuli erittäin vahva sisäinen tunne, että piti mennä kysymään Darlenelta, tulisiko hän joskus Suomeen. Darlene ilahtui silmin nähden kysymyksestäni ja sanoi tulevansa oikein mielellään. Hän sanoi, että oli jo kauan ajatellut, että haluaisi käydä Suomessa, sillä hänen paras ystävättärensä oli suomalainen. Hän antoi yhteystietonsa ja pyysi minua ottamaan yhteyttä.
Seuraavana aamuna olimme yllättäen samassa jumalanpalveluksessa kuin Darlene kumppaneineen. Darlene lauloi ylistyslauluja ja kertoi Hope: Rwandasta. Kirkossa – kuten useimmissa Ruandan kirkoissa – oli maapohja, kattopellit (sateen ja auringonsuoja) puupylväiden varassa, muovipressut seininä. Darlene perheineen oli täynnä intoa: yes, uskon ja toivon vahvistamista tämän kovia kokeneen kansan keskuudessa: Jumala ei ole heitä unohtanut, he ovat Hänelle tärkeitä ja rakkaita. Darlene oli lämmin, välittävä ja aito. Näki, että hän ja miehensä olivat koko sydämellään Jumalan palveluksessa. Ajattelen, että tämä pariskunta elää todeksi sitä, miten olla taivaan kansalaisena maailmassa.

Darlenen ja Markin toimintaa:

http://www.hope-global.org/About%20Us/history
http://www.hope-global.org/_blog/Hope_Global_Blog/post/we-walked-we-celebrated/

(Yhteydenottoni Darleneen jäi, kun pähkäilin, että millä me nyt ystävieni kanssa tuollaista vierailua voitaisiin toteuttaa, kun siihen varmasti vaadittaisiin isot resurssit. Eikä me edes tunnettu ketään sellaista, johon olisi täällä kotomaassa voinut asian tiimoilta ottaa yhteyttä. – Toivo oli, muttei tarpeeksi uskoa….
Vuosia myöhemmin Darlenen kirkon johtava pastori Brian Houston vieraili Suomessa. Puheosuutensa jälkeen hänen luokseen kerääntyi pitkä jono ihmisiä. Sen vuoksi oman vuoroni tullessa kävin ilman kohteliaisuuksia suoraan asiaan: sanoin hänelle, mielestäni ihan ystävällisesti, että Darlene oli tavatessamme luvannut tulla Suomeen, ja olisi tosi ihanaa,  jos tällainen vierailu voisi toteutua. Brian Houstonin hymy valahti, ja ilmeensä muuttui sanoisinko mielenkiintoiseksi. Tulkitsin sen niin, että hän oli ehkä odottanut kiitosta luennostaan. Sen sijaan alankin puhua hänen alaisestaan. Hän vastasi vain että yes. Ja siihen asia jäi. – Mutta ehkä joku muu esittää kutsun Darlenelle yhtyeineen tulla Suomeen. Aikakin voi olla nyt otollisempi kuin 10 v. sitten. – Uskon että Hillsong- yhtyeen vierailu saisi erityisesti nuoria liikkeelle.)

Henki korkeudesta – Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.  (Jes. 32: 15-20)

Levollinen luottamus, turvallisuus, rauhan niityt… – asioita, joita tarvitaan ainakin yhtä paljon kuin Jesajan aikana. Silloin kun asiat on hyvin, ei näitä ehkä tule niin ajatelleeksi.
Henki tulee korkeudesta ja sen kautta tapahtuu muutos. – Anna Hengen tulla, rauhan, turvallisten asuinpaikkojen. Kaikenikäisille ja -värisille,  kaikille kansoille… joka maailmankolkkaan…

Kristuksen Henki – Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.   (Room. 8: 9-11)

Spiritus Jesu Christi – Taizé

“Spiritus Jesu Christi, Spiritus caritatis confirmet cor tuum, confirmet cor tuum”
Jeesuksen rauhan Henki, armon ja rauhan Henki on sydämesi voima, on sydämesi voima

Sinä olet minut lähettänyt Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”   (Joh. 17: 6-10)

“…jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.” “… jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle…” – Minusta on aina tuntunut vaikealta ymmärtää sellaisia kohtia, joissa jätetään jotkut ikään kuin ulkopuolelle, ilman että edes selitetään syytä. Miksi ja millä perusteella Jumala valitsi nuo, joiden puolesta Jeesus rukoili?  Miksi he kuuluivat Hänelle? Entä ne muut sitten…?
Jeesus rukoili niiden opetuslasten puolesta, jotka seurasivat häntä Galileassa ja Juudeassa. Heidät hän oli Isän johdatuksessa kutsunut seuraamaan itseään. Toiset jäivät ‘rannalle’, maailmaan…
Varmaan Jumala oli valinnut nämä opetuslapset, kun näki ennalta, että he lähtisivät levittämään hyvää sanomaa, saatuaan ensin olla Jeesuksen opissa.

Mutta rukoiliko Jeesus siis vain noiden puolesta, joiden sandaalit kuluivat puhki hänen jalanjälkiä seuratessaan? Eikö meidän?
Jeesus jatkaa rukoustaan (nyt tsekkasin – tämä ei tule seuraavan pyhän tekstissä, joten ei tule tällä kertaa toistoa, kuten viime viikolla kävi):

“Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.” (Joh. 17:20).
Tässä kohtaa helpotti. Ai niin, kyse olikin siitä, miten me valitsemme. Päätämmekö uskoa häneen – vaikkei kaikkea vielä ymmärrettäisikään – vai maailmaan.

“He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu,” Jeesus toteaa. (Joh.17:16).
Tämäkö määrittelee sen, mitä merkitsee taivaan kansalaisena eläminen maailmassa? Että uskoo sen, mitä Jeesus ilmoittaa, Isästä ja Hänen sanastaan?
Seuraavassa lauseessa (17. jae) Jeesus sanoo: “Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”

Jotta sama rakkaus pysyisi – Loppusanat Jeesuksen rukouksesta: “Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” (Joh.25-26) 

Maailmasta?

5.5.2014. Kuin untaKun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!” Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.  (Ps. 126)

Negevin autiomaa – Se että vettä saatiin Negevin kuiviin uomiin taisi olla erityisen merkittävä asia, kun psalmilauiaja mainitsee nimeltä juuri nämä uomat. Googlaamalla löytyi seuraavaa tietoa: Negevin autiomaan pinta-ala on noin 12 000 km², n. puolet koko Israelin pinta-alasta. Negevin autiomaassa on myös kraatterinomaisia, kulumalla syntyneitä laaksoja, joita on ainoastaan tällä alueella. Niistä suurin on ja mahdollisesti myös maailman kookkain luonnollinen (l. ei asteroidin aiheuttama) kraateri: n. 35 km pitkä, n. 500 m syvä ja leveydeltään 2-10 km. Sen pohjalla on 200 miljoonaa vuotta vanhoja kiviä.
Nykyään Negevin halki kulkee helposti jos on pyörät alla. Toista oli Raamatun aikoihin. Kamelilla oli isot vesivarastot kyttyröissään, mutta matkaajalla ehkä vain vesileili…

(Tässä oli miniäni ottamia kuvia Negevin autiomaasta. Hän antoi luvan laittaa ne blogiin. Eivät kuitenkaan ole jostain syystä siinä pysyneet. – Täytynee jatkossa tyytyä laittamaan vain itse otettuja kuvia.)

Elämä voi joskus tuntua kuin olisi Negevin autiomaassa: uh, näännynkö tähän kuivuuteen, kovuuteen ja karuuteen?! Miten jaksan eteenpäin? Mutta koettelemusten keskelläkin voi eteen avautua huikaisevia näkymiä. Sysipimeän yön yllä kaartuu tähtitaivas. Ja yön jälkeen voi häikäistyä nousevan auringon kirkkaudesta.

Rakkaus & rauhanliitto Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.  (Jes. 54: 10)
– Aina välillä messussa luetaan nuo sanat. – Minusta on aina tuntunut hyvältä ja vahvistavalta kuulla ne.

Vaikkemme näe nyt – Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.  (1. Piet. 1: 3-9)

Et Resurrexit – Ylösnoussut! ( J.S.Bach) – Collegium Vocale Gent)

https://www.youtube.com/watch?v=nGjCkpJjzGQ

Maailmasta – Jeesus rukoili ja sanoi:  ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”  (Joh. 17: 11-17)

Enpä olisi laittanut lempparilausettani (Joh.17:21) viime viikon blogiin, jos olisin tiennyt että sama tulisi eteen tulevan pyhän teksteissä, vähän eri muodossa tosin. Mutta tämä aihe innoittaa aina vaan meikäläistä. Olla yhtä… samoin kuin Jeesus Isänsä kanssa…
Yleensä tuo kai ymmärretään niin, että Jeesus rukoilee meidän ihmisten välisen yhteyden ja ykseyden puolesta –  mikä sekin on ehdottomasti rukoilemisen arvoinen asia!
Itselleni nuo kohdat, jossa Jeesus puhuu ‘yhtä olemisesta’, ovat kuitenkin aina puhuneet ennen kaikkea siitä, kuinka meidän tulee etsiä yhteyttä /ykseyttä Hänen ja Isän kanssa.
Kaikki yhtä – Rukouksensa loppuosassa Jeesus viittaa selkeämmin juuri tähän:
“Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.” (Joh.17: 21-24)

Ikävä Kotiin – Katsoimme ystävän kanssa viime viikolla dokumenttifilmin Oiva- nimisestä miehestä (1911- 2001), joka ei oikein tuntenut kuuluvansa siihen ympäristöön, jossa eli. Niinpä hän pestautui rahtilaivaan ja seilasi maailman meriä. Mukanaan hänellä oli kaitafilmikamera, jolla hän tallensi matkojaan. Pyramidin huipulla, paahtavassa helteessä, Oiva tuumi, millaiselta jäävuoren varjo tuntuisi. Etelänavalle lähtevään paattiin siis. Dokumentin lopussa Oivan kaitafilmit käsiinsä saanut käsikirjoittaja toteaa, että Oiva löysi lopulta etsimänsä (tästä elämästä poistuessaan).
Mietin Oivaa: hän ei koskaan mennyt naimisiin, ‘kun sitä oikeaa ei osunut kohdalle’. Sisäinen kaipuu ja etsintä sai hänet kuitenkin vielä eläkeläisenäkin jatkamaan matkusteluaan, ja liki kahdeksankymmpisenä reissaamaan kahdesti maapallon ympäri. 

Ensi pyhän aihe on ‘Jumalan kansan koti-ikävä’. – Mietin, kuinka paljon sisässämme on jonkinlaista epämääräistä kaipuuta, jolle etsimme tavalla tai toisella tyydytystä. Paljonko siitä on kaipuuta yhteyteen Jumalamme, Luojamme, kanssa? Joillakin on ihan selkeä kaipuu taivaan kotiin. Mutta voisiko tuo kaipuu saada täyttymystä jo täällä maan päällä eläessämme, jos ja kun etsimme yhteyttä Häneen, joka kaipuun on sisimpäämme laittanut…

Breathe Michael W. Smith

“Tätä ilmaa hengitän – pyhä läsnäolosi, minussa elävänä
Tämä on jokapäiväinen leipäni: Sinun sanasi, tosi, minulle puhuttuna
Epätoivoisesti kaipaan Sinua, ilman Sinua olen eksyksissä
eksyksissä ilman Sinua, Herra…”