11.2.2014. Armo – Ei ole kovinkaan montaa vuotta siitä, kun Jumalan armo – käsite tuntui minusta vähän kiusalliselta. Minulle tuli armo- sanasta sellainen olo, että meidän ihmisten tuli anella Jumalalta armoa, ja Jumala puolestaan katseli meitä ylhäisestä korkeudestaan huokaisten hieman alentuvasti että kai noita surkuteltavia ressukoita sitten täytyy armahtaa. Luin mielelläni englanninkielistä Raamattua, jossa sana ‘mercy’ kaikui vähän samoin kuin armo, mutta toinen armoa tarkoittava sana ‘grace’ tuntui pelkästään positiiviselta. Ehkä sen kautta opin vähitellen laittamaan yhtäläisyysmerkin Jumalan rakkauden ja armon välille. Armosta alkoi huokua lämpöä ja välittämistä. Siitä tuli minulle yksi Jumalan suurta rakkautta kuvaavista sanoista.
Jumalan armo ei riipu meidän tekemisistämme, vaan se on Hänen ehdotonta rakkauttaan meitä kaikkia kohtaan.
Turva – Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan. Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan. Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat. Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat. Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni. (Ps. 18: 2-7)
Uni – Ennen ensimmäistä Israelin pyhiinvaellusmatkaani 10 v. sitten näin unen, joka tuntui itselleni merkittäviltä, vaikka aloinkin ymmärtää siinä kuvattuja asioita vasta myöhemmin; osan tuolla matkalla, joitakin vähän myöhemmin. Unessa oli kohta, jossa minua ajettiin takaa. Juoksin ylös sileää kalliota huutaen hädissäni: “Isä, sinun täytyy auttaa minua!” Vaikka pelkäsin kuollakseni että takaa-ajajani saavuttaisi minut, jokin minussa tiesi varmaksi, että taivaallinen Isäni suojelisi minua, vaikken Häntä nähnytkään. Mutta kun pääsin kallion päälle, Hän seisoi siinä, yllään valkeanhohtoinen pitkä kaapu. Samassa hetkessä kun olin Hänen selkänsä takana, tiesin ja tunsin olevani täydellisessä turvassa. Ja niin olinkin: takaa-ajajani oli kadonnut. Minut täytti täydellinen rauha.
Mielenkiintoista oli mielestäni se, että en silloin vielä kokenut Jumalaa Isänä. Mutta oli kuin jokin sisälläni olisi tiennyt.
Olin noihin aikoihin vasta aloittanut Raamatun lukemisen, ja se (varsinkin Vanha Testamentti) tuntui minusta aluksi monin kohdin todella haasteelliselta! Mutta tuon unen jälkeen tuntui niin hyvältä lukea, kuinka psalmitekstien sanoittajat olivat kokeneet samaa: että Jumala on kallio, että Hänessä on turva.
Myös yllä olevaa psalmikohtaa lukiessani muistan elävästi tuon unen ja sen vahvan turvan, jonka koin päästyäni taivaallisen Isäni suojiin. Ajattelen, että tuo uni oli lahja. Ajattelen, että Jumala halusi minun tietävän, että ei vain unessa, vaan ihan oikeasti, Hän on turvani; meidän turvamme. Ja että kun hädässämme kutsumme Häntä, Hän auttaa.
Vapaiksi – Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen. Ei Herra siitä syystä mieltynyt teihin eikä valinnut teitä, että te olisitte kansana kaikkia muita kansoja suurempi – olettehan kaikista kansoista pienin. Herra rakasti teitä, ja pitääkseen esi-isillenne vannomansa valan hän vei teidät väkevällä kädellään pois Egyptistä, orjuuden maasta, ja lunasti teidät vapaiksi faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta. (5. Moos. 7: 6-8)
Koko Vanha Testamentti on täynnä tuon kansan vaiheita. Kamppailua orjuutta, kärsimystä, nälkää ja muita vaivoja vastaan. Näitä ovat muutkin kansat joutuneet kokemaan; meidänkin kansamme. Jumala valmisti ja opetti kuitenkin tuota kansaa aivan erityisesti sen vuoksi, jotta sen keskuuteen syntyisi Vapauttaja, joka johdattaisi ei vain tuon kansan, vaan kaikki Jumalan luodut ympäri maailmaa vapauteen.
Tämä Vapauttajamme toimii tänäkin päivänä voimallisesti keskuudessamme. Lukuisat ihmiset kertovat, millaisista sitovista ja rajoittavista, mitä rankimmistakin asioista he ovat päässet (useat kertaheitolla) irti kohdattuaan ylösnousseen Kristuksen. Ja kuinka tämä on muuttanut täysin heidän elämänsä. Vierestä seuranneet ovat todistaneet kertomukset todeksi. Niitä on kuvattu myös kirjoissa. Ei mitään fiktiota, vaan vahvoja tositarinoita elävästä elämästä. Siitä, miten Jumala rakastaa, välittää ja vastaa, kun hädässä oleva huutaa Häntä avuksi.
Amazing Grace (Ihmeellinen armo) – Celine Dion
http://www.youtube.com/watch?v=wtVEnET4Jyw
Uuden maailman syntyessä – Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”
(Matt. 19: 27-30)
Kilpailemisesta – Mitä opetuslapset mahtoivat tuumia kuullessaan Jeesuksen lausuessa yllä olevat sanat? Ensimmäisistä sanoista reaktio oli varmaan: Jes!!! Näinhän me olemme juuri tehneet! Vau, hieno palkinto luvassa! Mutta lopussa taisi tulla hämmennys: miten niin ensimmäiset tulevat viimeisinä?
Kuka on ensimmäinen… kuka voittaa… kuka saa nousta palkintokorokkeelle… – Voisiko olla sellaista kilpailua (kilvoittelua), jossa kaikki pääsevät perille, jossa kaikki saavat palkinnon? Jeesuksen tunnetuin apostoli kirjoitti filippiläisille, että hän ponnistelee sitä kohti, mikä on edessä, ja että hän juoksee kohti maalia saavuttaakseen voittajan palkinnon – pääsyn taivaaseen. Paavalilla oli taivaskokemuksia. Siksi voi helposti ymmärtää, ettei hän odottanut mitään niin innokkaasti kuin sinne pysyvästi pääsemistä. Vierastan kuitenkin vähän hänen kilpajuoksu -ilmaustaan (Fil. 3:13-14). Ponnistelemisen ja kilpailun sijasta ajattelen kiitollisuudella Kristusta, joka on avannut meille ‘ladun’. Me voimme vain seurata samaa latua.
Ketkä tulevat ensimmäiseksi, ketkä viimeiseksi – se ei ylipäätään tunnu minusta niin kovin tärkeältä.
Joku aika sitten, kun vesijumpassa piti päästä altaan toiseen päähän pelkästään käsillä kauhoen, tulin viimeisenä perille. Se oli mielestäni hyvä juttu: tulin tietoiseksi sellaisesta, minkä eteen ehkä pitäisi tehdä jotain – olemattomista käsivoimistani.
Jollei tunne heikkouksiaan, niille ei välttämättä tule tehneeksi yhtään mitään. Matka sujuu helpommin, kun niitä jollain lailla työstää. Ja mikä ihanaa: Jumala on mukana tässä muutostyössä. Hän tekee meissä koko ajan hyvää työtään.
Osaammeko iloita toisten menestymisistä? Kannustammeko ja rohkaisemmeko niitä, jotka uupuvat kesken matkan? Sillä yhteisellä matkallahan me olemme, kohti samaa päämäärää, kohti uutta maailmaa, jossa Ihmisen Poika hallitsee.
Ajattelen, että siihen vapauteen, jota Kristus meille tarjoaa, kuuluu taito iloita ihan aidosti toisten puolesta. Tässä vapaudessa ei tarvitse koettaa olla yhtään sen parempi kuin on. Ei tarvitse pinnistellä, ponnistella eikä esittää. Saa olla täysin oma itsensä. Saa tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Se on Jumalan suurta, ihmeellistä armoa.
Longing for the New Jerusalem – Matt Gilman
http://www.youtube.com/watch?v=-xk6cg_IxF8
“Etsin kaupunkia, jota eivät ihmiskädet ole tehneet
Kaipaan puutarhaa, jossa Jumala kerran kulki ihmisen kanssa
Sillä Ikuisuus on kirjoitettu sydämeeni
Kaipaan sitä päivää, jolloin emme koskaan enää ole erossa
Katsoin, ja näin kaupungin, joka laskeutui taivaasta
kuin morsian valmistautuneena Ihmisen Pojalle
ilon päivä on kirjoitettuna Hänen sydämessään
Hän kaipaa sitä päivää jolloin emme koskaan enää ole erossa
kun jokainen kyynel pyyhitään, ei ole surua, kipua tai tuskaa, ei enää yötä
kaikki luodaan uudeksi, se tulee olemaan aivan uusi päivä
ja Hän tulee hallitsemaan oikeamielisesti, Karitsa tulee olemaan Valomme
Jumalan pyhäkkö tulee olemaan ihmisten parissa
Hän tulee olemaan Jumalamme ja me Hänen kansansa
ja morsian tulee olemaan Hänelle vihitty, mutta siihen asti kaipaan Uutta Jerusalemia
ihana on se päivä jolloin Sinä ilmestyt, haluaisin jouduttaa paluutasi
Henki ja morsian sanoo: tule, ilmesty rakkaillesi”