Itsetutkiskelua

21.8.2017                     

Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi:
”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”   (Matt. 21: 28-32)

Lupaaja vai tekijä? – Toisen ensireaktio oli: ei huvita. Tuli kuitenkin katumapäälle ja meni. Toinen lupasi mennä, muttei pitänyt lupaustaan.
Mietin, kumpaa olen tehnyt enemmän: kieltäytynyt, katunut ja lopulta kuitenkin tehnyt, vaiko luvannut ja sitten joko unohtanut tai vain jättänyt tekemättä. – Huokaus: kumpaakin, en vain tiedä kumpaa enemmän!
Ne kerrat vain muistaa paremmin, jolloin on ensin laittanut hanttiin ja sitten (enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti) kuitenkin toiminut niin kuin on kokenut Taivaan Isän toivovan.
Lupauksiani olen löytänyt päiväkirjojani selatessa: voi ei, tämänkin lupauksen olin unohtanut!

Eilen herkkyyttä käsitelevällä vkonl.kurssilla käsiteltiin mm. itsensä syyllistämistä, johon erityisesti erityisherkät voivat olla taipuvaisia – silloinkin, kun siihen ei olisi aihetta. Jos siis olet erityisen herkkä ja altis itsesyytöksiin, kannattaa olla tarkkana ettet juutu vanhoihin mokiin.
Itse aloin tuota tekstiä lukiessani pyöritellä mielessäni menneitä kunnes huomasin: hei, nyt eletään tätä päivää! Mitä minun tulisi ymmärtää juuri nyt siitä, mitä kuulen, miten vastaan, miten toimin?

Johtuen uutispaastostani (= ei uutisten lukemista eikä kuuntelua) en tiennyt, mitä Turussa oli tapahtunut. Ymmärsin kuitenkin eräiden kurssilaisten kommenteista, että jotain järkyttävää, ja ihmisiä oli kuollut. En kuitenkaan halunnut tietää asiasta sen enempää ennen kuin kurssi olisi päättynyt, ja toivettani kunnioitettiin. Eilen klo 10 hiljennyimme iskussa menehtyneiden muistoksi.
Kotiin ajaessani mielessäni pyöri vuoden takainen Nizzan yliajo. Mietin, oliko Turussa nyt tapahtunut vastaavaa. (Barcelonan torstaisesta yliajosta tulin tietoiseksi vasta eilen lukiessani nettiuutisista Turun tragediasta.)

Me suomalaiset olemme valinnan edessä: annammeko niille ajatuksille ja tunteille, joita Turun tragedia ehkä automaattisesti nosti pintaan, vallan? Vai pystyisimmekö löytämään tässä järkyttävässä tapahtumasarjassa jotain, mikä antaa toivoa, jotain mikä antaa uskoa ihmisten hyvään tahtoon?
Itselleni tällaista toi uutisissa se, kuinka monet riensivät auttamaan ja koettivat pelastaa uhreja. He eivät jääneet seuraamaan vierestä, vaan toimivat, jopa henkensä uhalla. Useat heistä olivat maahanmuuttotaustaisia.

Erityisesti minua kosketti erään (itsekin uhria auttaessaan monta puukoniskua saaneen) miehen haastattelu. Mies totesi haastattelijalle,  ettei hän ole mikään sankari, vaan lähimmäinen, joka ei vain katsonut vierestä vaan teki parhaansa. Vaikkei hän onnistunut pelastamaan naisen henkeä, hän teki sen minkä pystyi. Ajattelematta sen enempää hän toimi sen mukaan, mitä tilanne hänestä vaati. Tätä hän toivoisi muiltakin: ettei käännettäisi katsetta pois vaan autettaisiin silloin kun apua tarvitaan. 

(https://svenska.yle.fi/artikel/2017/08/20/jag-ar-ingen-hjalte-jag-ar-en-medmanniska-som-inte-vander-bort-huvudet)

Jeesus teki ylipapeille ja vanhimmille selväksi, mitä hän ajatteli siitä, että ollaan olevinaan hyviä ihmisiä, mutta käytäntö osoittaa muuta.  
Häntä arvosteltiin siitä, että hän keskusteli juutalaisten vihaamien ja halveksimien ihmisten kanssa. Hän kuitenkin kohtasi nämä muiden hyljeksimät ihmisinä – sellaisina ja siinä tilanteessa, jossa he elämässään olivat. Hänen suhtautumisensa heihin, välittämisensä, sanansa – tai ehkä jo pelkästään hänen läsnäolonsa –  sai aikaa muutoksen heissä ja heidän elämässään.

Jeesus ei odota meiltä vahvuutta ja rohkeutta, vaan jotain muuta. (Onneksi, ajattelen. Sillä kyllä minun täytyy sanoa, että tuon auttajan haastattelupätkän katsottuani mietin, mitä itse olisin pystynyt tekemään perjantaina Turun torilla. Luultavasti vain kauhusta lamaantuneena huutamaan apua!)
Mitä Jeesus sitten toivoo? – Että valitsisimme hänen tiensä. Sillä tiellä on tilaa surulle. Pelollekin. Muttei vihalle.

Yhteinen päätös – Oslon ja Utöyan iskujen jälkeen norjalaiset päättivät, että he eivät anna vihan ja koston ajatuksille sijaa. He sanoivat valitsevansa rakkaudessa pysymisen.

Rakkaus karkottaa pelon ja vihan – Johannes kirjoittaa kirjeessään, että täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Ja että jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. (1.Joh.4: 18, 20).
Lähimmäisemme, kaukaakin tulleet, ovat veljiämme ja sisariamme.
Jeesus sanoi: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Kun joku on tehnyt jotain oikein pahaa toisille, tuo käsky saattaa tuntua miltei absurdilta. Mutta juuri silloin – kun jokin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tai mahdottomalta – saa olla heikko ja myöntää: minä en pysty. Auta Sinä, Rakkauden Kuningas. täytä  Rakkaudellasi, joka karkottaa pelon ja vihan.

Rukouksille tarvetta – Osaan kuvitella, että järkyttävän väkivaltaisen tapahtumasarjan näkeminen voi jäädä pyörimään silminnäkijän mielessä ties kuinka pitkäksi ajaksi ikään kuin eräänlaisena painajaismaisena kauhufilminä. Ajattelenkin, että on syytä rukoilla Turussa, Barcelonassa ja ympäri maailmaa tapahtuneiden terroriuhrien omaisten lisäksi näkemästään traumatisoituneiden paikalla olleiden puolesta. Arvelen että heidän joukossaan on ollut myös lapsia (jotka ovat erityisen haavoittuvaisia kaikenlaisen väkivaltaisen näkemiselle/ kokemiselle).

Kristus, vaikuta Sinä meissä. Anna Rakkautesi johdattaa ajatuksiamme, asenteitamme, tunteitamme ja tekojamme. Avaa silmämme näkemään asiat siten kuin Sinä näet ne.  
Lähetä Pyhä Henkesi lohduttamaan kaikkia surevia.
Taivaallinen Isämme, auta meitä kuulemaan tahtoasi ja toimimaan sen mukaan.
Auta meitä tänäänkin uskomaan Sinun totuuteesi.
Kiitos että johdatat meitä Hengelläsi!

It is well in my soul  ym. – Greg Howlett, piano (Jos joissakin kappaleissa olevat kuoro-osuudet tuntuvat turhilta, voi niiden kohdalla vaikka laittaa musiikin minimille ja katsella luontovideon kauniita maisemia.)

Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, Job 42: 1-6 ja 1. Sam. 17: 37-45, 48-50 t. Room. 7: 14-25.

Luottamus

12.8.2017      

Miten ihanista, lempeistä kesäsäistä olemmekaan saaneet nauttia! Ilma kuin pehmoinen silkki iholla. – Lauantaina Hgin Mustasaaren päivänohjelmaan tuli kuitenkin yllättäen muutos, kun työntekijät tulivat ilmoittamaan, että saari evakuoidaan lähestyvän poikkeuksellisen voimakkaan myrskyn ja trombien vuoksi ja että viimeinen lauttakuljetus mantereelle lähtee runsaan tunnin normaalia aikaisemmin. Saaren vierailijoita kehotettiin kuitenkin lähtemään jo aikaisemmilla vuoroilla siltä varalta, että myrsky tulisi kohdalle aikaisemmin. Kerrottiin myös turvallisuustoimintatavat, mikäli myrsky iskisi saaressa ollessamme.
Mietin millä tavoin trombit mahtaisivat heitellä pyörääni rantaraitilla, varsinkin kahdella ponttonisillalla (tosi painavat perusteet pitäisi olla, jotta luopuisin rakkaasta merenrantareitistäni). – Oli kuitenkin niin ihana päivä ja jotenkin vaan vahva luottamus turvalliseen kotimatkaan, etten raaskinut lähteä saaresta aiemmin (vaikka saaren henkilökunta meille sitä useamman kerran suositteli).
Ennen viimeistä lauttavuoroa vielä nopea pulahdus mereen. Munkan uimarannan kohdalla aurinko paistoi vielä niin suloisesti että arvelin että tässä ehtii uida vähän pitempäänkin ennen myrskyn saapumista. – Oi miten ihanasti virkisti!
Loppumatkalla huomasin pyöräileväni kohti uhkaavannäköisiä pilviä ja jyrähtelyjä. – Olisi kyllä tosi kiva jos voisit rakas Luoja pidätellä sadetta kunnes olen kotona…
Kotipihalla järjestin kalusteet myrsky-ystävällisempään tilaan ja menin sisään. Samalla hetkellä alkoi pisaroida, taivas mustui hetkessä, tuulenpuuskat taivuttivat puita kaarelle ja heittivät rankkasadetta vaakasuorana. Kymmenet salamat iskivät valtavin rysähdyksin joka puolella.
Vasta tuolloin tajusin, millaiseksi kotimatkani olisi muuttunut, jos myrsky olisi tullut kohdalle pyöräillessäni! Reitilläni ei ollut mitään, minkä suojaan hakeutua, ainoastaan puita (eikä sellaisten alle menemistä suositella ukkossäällä). Kyllä olisin pelännyt tuossa salamasuihkussa! Sitä katsellessa – turvallisesti ikkunan takaa – kiitollisuus täytti mielen.

Tunnemyrskyä Nasaretissa  –  Jeesus sanoi:
”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.   (Luuk. 4: 23-30)

Jeesus sai kotikaupunkinsa asukkaat hikeentymään. Ensin he ihmettelivät ja ihailivat hänen opetustaan synagogassa, mutta sitten alkoi supina ja nurina: hei, eikö tämä ole meidän kylän poikia! Mikä hän oikein luulee olevansa!
Jeesus alkoi mainita esimerkkejä niistä kerroista, jolloin Jumala ei ollut toiminut heidän maassaan vaan muitten kansojen keskuudessa. Siitähän  väki hiiltyi aggressiiviseksi; syntyi lynkkausmeininki.
Minuun tekee vaikutuksen tuo, kuinka Jeesus vain kulki tyynesti raivoavan väkijoukon läpi, karisti Nasaretin tomut sandaaleistaan ja jatkoi matkaansa.  

Ruandassa, Nyagatare – nimisessä kaupungissa vuosia sitten, tulkkinani toimi parina päivänä eräs räätäli. Hän halusi viedä minut tapaamaan erästä tuntemaansa naista. Räätäli kertoi, että nainen ei ollut pystynyt kohottamaan käsivarttaan moneen vuoteen.
Tultuamme naisen asunnolle nainen näytti, kuinka hän ei pystynyt liikuttamaan oikeaa käsivarttaan kuin hieman. Pienikin liike aiheutti viiltävää kipua.
Kerroin hänelle evankeliumista kertomuksen, jossa Jeesus parantaa erään naisen. Sitten kysyin, haluaisiko hän että pyytäisimme, että Jeesus parantaisi hänen kätensä. Kyllä, tätä nainen toivoi.
Rukoilimme tulkkini kanssa naisen käden puolesta. Rukoiltuamme nainen nosti käsivartensa vaivatta ilman minkäänlaista kipua monet kerrat korkealle ilmaan. Voi sitä riemua! Aluksi hieman varaukselliselta vaikuttaneen naisen säteilevällä ilolla ei ollut rajoja! Kiitimme Jeesusta parantumisesta.
En tiedä, oliko tuo nainen aiemmin toiminut ompelijana räätälin verstaalla, en kysynyt. Joka tapauksessa käsityöläisenä räätäli tiesi arvostaa käsien toimivuutta. – Kun joitakin päiviä myöhemmin olin lähdössä kaupungista ja odotin pääkaupunkiin kulkevaa bussia, räätäli tuli juoksujalkaa bussipysäkille (mistä mahtoikaan tietää että olisin siinä): Hän kertoi että tuo nainen oli lähettänyt hänet kertomaan minulle, että käsi on edelleen terve. Sanoin että olipa ihana kuulla. Mutta – varmistaakseni ettei jäisi mitään epäselvyyksiä siitä, mistä parantuminen oli tullut – pyysin räätäliä välittämään naiselle terveisinäni että kiitetään yhdessä Parantajaamme Jeesusta: Hän on ihmeellinen.

Olen useammankin kerran ihmetellyt sitä vahvaa uskoa ja luottamusta, joka afrikkalaisilla on muzungujen (muualta tulleiden valkoihoisten) rukouksiin. Mutta toisaalta kyllähän meillä täällä Suomessakin usein uskotaan muista maista tulevien Jumalan palvelijoiden rukouksiin, opetuksiin ja julistuksiin vahvemmin kuin oman maan vastaaviin…

Rakas Taivaallinen Isämme, kiitos että Sinä olet kanssamme, kaikkialla, kaikissa tilanteissa. Auta meitä luottaen katsomaan Sinuun. Rohkaise meitä vastaanottamaan siunauksiasi. Tänäänkin, tässä ja nyt.

André Crouch kertoo videon alussa tarinansa. Kun hän oli 11v., hänen isäänsä pyydettiin pienen maalaiskirkon pastoriksi. Koska srk:lla ei ollut muusikkoa, Andrén isä kutsui poikansa srk:n eteen ja kysyi tältä: ”Jos Jumala antaisi sinulle muusikon lahjan, käyttäisitkö sitä Hänen kunniakseen?” Poika katsoi isäänsä ja sanoi: ”Joo isi”. Isä rukoili Andrén puolesta ja 2 vkoa myöhemmin laittoi pojan pianon ääreen soittamaan. – Siitä alkoi 7 Grammy -palkintoa voittaneen gospel -muusikon ura.

Through it all – André Crouch

”Minulla on ollut monia kyyneliä ja suruja
ollut kysymyksiä huomisesta
on ollut aikoja, jolloin en erottanut oikeaa väärästä
mutta joka tilanteessa Jumala lohdutti minua siunaten:
koettelemusten kautta vahvistuisin
olen ollut monissa paikoissa, nähnyt monia kasvoja
mutta oli aikoja, jolloin tunsin itseni niin yksinäiseksi
mutta noina kallisarvoisina yksinäisinä hetkinäni
Jeesus kertoi minulle että olen Hänen omansa
kaiken kautta opin luottamaan Jeesukseen
opin luottamaan Jumalaan ja Hänen Sanaansa
olen ollut vuorilla, ollut laaksoissa
kiitän Häntä vuorista, laaksoista ja myrskyistä
joiden kautta Hän on minua kuljettanut
sillä jollei minulla koskaan olisi ollut ongelmia
en tietäisi mitä Jumala voi tehdä
mitä usko ja Hänen Sanansa voivat tehdä
Voit kiittää Häntä vuorista, laaksoista ja myrskyistä
joiden kautta Hän on kuljettanut sinua
sillä jollei sinulla olisi ollut ongelmia
et tietäisi mitä Jumala, usko ja Hänen Sanansa voivat tehdä”

Muut tekstit:  Ps. 81: 9-17, Jer. 6: 16-19 ja Room. 11: 17-24.

Vastavuoroista

7.8.2017       

Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
– Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.  (
2. Kor. 8: 9-15)

Rikkaasta köyhäksi – On mahdotonta tajuta, millaista Jumalan Pojan oli laskeutua Taivaiden äärettömästä Kirkkaudesta Maan päälle ja tiivistää valtaisa Pyhyytensä, Valonsa ja Voimansa pieneen ihmiskehoon. Tai jollei tiivistänyt, niin luopui siitä siksi aikaa kun eli ihmiselämää Maan päällä. Miten fyysinen kehonsa olisi kestänytkään kaikkea sitä Kirkkauden määrää?
Joka tapauksessa Kristus otti vastaan tehtävänsä ja suoritti sen loppuun saakka.
Aikamoisen vertauskohteen Paavali heittää korinttolaisille kehottaessaan heitä jatkamaan omat työnsä loppuun!
Mutta kyllä tuo heitto laittoi mittasuhteet uusiksi: omassa elämässä isoilta, haasteellisilta, ehkä ylitsepääsemättömiltäkin tuntuneet asiat kutistuvat tuosta perspektiivistä
miniatyyreiksi.

Innokkaasti – Millaisia juttuja olen halunnut elämässäni tehdä innolla? Millaisista asioista olen inspiroitunut? Oi niin monet, olenhan innostuvaa sorttia. Yleensä asiat, joissa olen nähnyt pyrkimystä johonkin hyvään, ovat koskettaneet.
Olen tosi kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä mieluisia töitä, sellaisia, joissa olen saanut tavata paljon mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä ja saanut oppia jatkuvasti jotain uutta. Välillä on ollut haasteita ja raskastakin, mutta aina on ollut (vaikkei taloudellisesti, niin monella muulla tavalla)
palkitsevaa.
Pisin työrupeamani kesti 24 v (välissä äitiyslomat ja hoitovapaat). Sitten koin että oli aika jättää tuo minulle niin rakas työ ja siirtyä tekemään kokonaan sitä, mitä tuolloin tein vapaa-aikoinani. Näin jälkeenpäin ajattelen, että ehkä Kristus olisi tuolloin jo kutsunut hommiinsa, ellen olisi ollut niin innostunut omista jutuistani. (Tosin kursseillani toin varsinaisen aiheen ohella jollain tavoin esiin sitä vähää, mitä tuolloin Vapahtajastamme
ymmärsin. Viime viikolla, vanhoja papereita läpikäydessäni, tuli eteen pari 2000-luvun alkuvuosina pitämääni luentoa. Huomaisin niissäkin aina välillä eri tavoin maininneeni Jeesus Kristuksen merkityksen meille ja maailmalle. Mutta niin kursseillani kuin luennoillani Hän oli mukana vain ikään kuin sivujuonteena, ei pääosassa.)        

Tehtäviä – Kristuksella on meille jokaiselle halukkaalle tehtäviä. Pieniä ja suuria, helpompia ja haastavampia, mutta aina innoittavia ja voimaannuttavia. Sillä kun suostuu palvelemaan Häntä, Hänen Valonsa ja Henkensä on läsnä ja vaikuttaa. Omassa voimassaan ei onneksi tarvitse yrittää – eikä pystyisikään – tekemään Hänen hommiaan. Miten helpottavaa ja vapauttavaa – tietää ettei tarvitse yrittää osata ja hallita kaikkea – ei tarvitse koettaa olla yhtään sen enempää kuin on – voi olla ihan vain oma itsensä. 
Ja miten ihana on tietää, että saa koko ajan olla Valon ja Voiman Lähteellä!

Vastavuoroisuus – Kristus antoi meille itsensä. Meillä on mahdollisuus antaa Hänelle itsemme, halukkuutemme palvella Häntä sen mukaan miten, minne ja missä Hän meitä ohjaa. Kun kuuntelee sydän avoinna ja mieli herkkänä, voi kuulla tätä johdatusta.
Annanko/valmistanko/rauhoitanko itselleni/itsessäni tilan tuon johdatuksen kuuntelemiselle?
Vai täyttyykö sisimpäni ja elämäni kaikenlaisilla muilla jutuilla, niin etten voi havaita Hänen läsnäoloansa ja johdatustaan niiden lävitse?
Joka päivä t
eemme valintoja. – Kristus, opettaisitko meitä tekemään enemmän ja enemmän sellaisia valintoja, jotka sointuvat juuri siihen elämänsuunnitelmaan, jonka Luojamme on meitä kutakin varten laatinut?     

Oikeus ja kohtuus – Jeesus opetti, että oman edun etsimisen sijasta tulee pikemminkin katsoa, mitä toiset tarvitsevat ja toimia sen mukaisesti. Hän kehotti erästä talon isäntää:
”Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei — kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. (Luuk.14:12-13)

Auttaja – Tulee mieleen Veikko Hurstin elämäntyö. Tiesin että hän oli auttanut asunnottomia ja perustanut yhä (nykyisin poikansa johdolla toimivan) järjestön, joka jakaa ruokaa ja vaatteita vähävaraisille sekä järjestää itsenäisyyspäivänä ’köyhien linnanjuhlia’ ja joulujuhlia. Mutta yllätyin, kun äsken luin Wikipediasta että Veikko Hursti oli opiskellut kuvataiteita ja musiikkia ja toimi sotien jälkeen mainospiirtäjänä ja sirkusakrobaattina. Rankat elämänkokemukset ja alkoholismi saivat hänessä aikaan uskonnollisen heräämisen, ja hän toimi yli 40 v. vähäosaisten auttajana.

Musikaalisuuttaan – ehkä muitakin taiteellisia lahjojaan tai luovaa lahjakkuuttaan yleensä – hän sai varmaankin toteuttaa järjestäessään itsenäisyyspäivän- ja joulujuhlia. Joka tapauksessa hän varmasti sai moninkertaisesti takaisin sen, mitä laittoi työhönsä nähdessään lukemattomien asunnottomien ja varattomien ihmisten saavan tuntea, kuinka heistä ja heidän tilanteestaan välitetään. Nälkäisiä ravittiin, niin fyysisesti kuin henkisesti ja hengellisesti. Järjestön tilaisuuksissa oli ja on edelleen käsittääkseni aina musiikkia, laulua ja jokin hengellinen sanoma.
Varmasti rankkaa työ, jossa päivittäin tapaa ihmisiä, jotka kamppailevat suurten arjessa selviytymisongelmien kanssa. Mutta uskon, että juuri tuollaisissa tilanteissa ja kohtaamisissa Jeesus on Rakkaudellaan aivan erityisen vahvasti läsnä. 

Kristus, sytytä meissä into palvella Sinua. Avaa silmämme näkemään toisten tarpeet ja anna sydämiimme halu jakaa muille omastamme. Kiitos että teet meissä hyvää, muuntavaa työtäsi. 🙂

Use me – Ron Kenoly – jazzahtavaa gospelia

”Jos voit käyttää mitä tahansa, voit käyttää minua
ota käteni, Herra, ota jalkani
kosketa sydäntäni, Herra ja puhu kauttani
Herra kutsuit Mooseksen erämaasta ja laitoit sauvan hänen käteensä
Sinä käytit häntä johdattamaan kansasi Luvattuun Maahan
Herra, olen halukas luottamaan Sinuun
joten ota elämäni Herra ja käytä sitäkin
kun Daavid taisteli Goljatia vastaan ja jättiläinen kaatui
hän todisti kansalleen että Israelin Jumala elää
Herra, olen altis ja halukas olemaan käytössäsi
kun kansanjoukko oli kuullut Jeesuksen puhuvan
hän otti kaksi kalaa ja viisi leipää ja he tulivat ravituksi
Herra, se mitä minulla on ei ehkä ole paljon
mutta tiedän että kosketuksesi voi moninkertaistaa sen
joten jos voit käyttää mitä tahansa, käytä minua”

Muut tekstit: Ps. 119: 129-136, Sananl. 14: 21-22, 25, 31 ja 2. Kor. 8: 9-15.

Todellista?

31.7.2017     

”Sinä olet Jumala” – Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.
Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”
(
1. Kun. 18: 21-26, 36-39)

Tuli taivaasta – Mikä luottamus Elialla! Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että Herra ilmestyisi ja osoittaisi, kuka on todellinen Jumala. Väliin jätetyissä jakeissa (27-35) kerrotaan, mitä Elia lisäksi teki, kun tuli hänen rukousvuoronsa: käski  kaataa vettä häränpaloille kolme kertaa, yhteensä 12 ruukullista.
Jumalan tuli kuivasi vedet ja poltti kaiken alttarille laitetun ja alttarikivetkin murenivat tulen kuumuudesta.

Boanerges – Tuosta tulee mieleen Jeesuksen opetuslapset, jotka tunnekiihkonsa vallassa halusivat saada aikaan taivaallista actionia:
Kuultuaan,
ettei eräässä Samarian kylässä haluttu Jeesuksen tulevan sinne, Jaakob ja Johannes tuohtumuksen tilassaan halusivat Jumalan tulta ’avuksi’.  Suivaantuneet veljekset (ilmeisesti muistaen Elian  rukouksen ja sen vaikutuksen) kysyivät Jeesukselta: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät?”
Varmaan Jeesusta(kin) hymyilytti poikien ehdotus. Hän nuhteli heitä ja sanoi: ”Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.”  (Luuk. 9:54, 55)
Jeesus antoi veljeksille nimen Boanerges (ukkosenjylinän pojat) ja jatkoi matkaansa opetuslastensa kanssa matkaansa…

Ei mikään ihme, jos Elian, VT:n profeetan, toiminta resonoi Boanerges -veljeksissä; olihan Elian saama rukousvastaus vaikuttava! Nähdessään Jumalan voiman 450 Baalin profeettaa tunnistaa Hänen pyhyytensä, heittäytyy maahan ja huutaa: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!” – Kyllä siinä taisi tanner täristä! – Nähdessään tämän ei kansan enää tarvinnut miettiä kumpaa palvoa, Herraa vai Baalia.

Uuden liiton strategia oli toinen:  Jeesus opetti: Jos teitä ei jossakin paikassa oteta vastaan, lähtekää siitä kaupungista ja pudistakaa pöly jaloistanne. (Luuk. 9:5) – Ukkosenveljeksen pojat vain olivat ehtineet unohtaa tämän.

Totuus vai harha on ensi pyhän aiheena. Miten erottaa, milloin palvoo, palvelee tai seuraa jumalia, milloin Jumalaa? Mistä tietää, mikä on totta, mikä vain osittain totta, mikä jonkinlaista sekoitusta todesta ja epätodesta? Oma kokemukseni on, ettei ole ihan helppo juttu monilta poluilta etsivälle.
Useita vuosia omaksuin erilaisia opetuksia, jotka tuntuivat vain niin hyviltä, ettei niitä ymmärtänyt millään lailla kyseenalaistaa. Totta kai tämän ja tuon ja tuon opetuksen täytyi olla ’hyvästä lähteestä’, kun vaikuttaa niin valoisalta ja kohottavalta…

Miksi tyytyä vähempään? – Halusin myös eräässä vaiheessa ajatella, etteivät uskonnot ole eriarvoista, vaan että kaikki ovat saman Jumalan Hengen ohjauksessa, matkalla kohti ykseyttä. Kun minulle vihdoin alkoi valjeta, miten Jumala ja jumalat, Henki ja henget eroavat toisistaan kuin päivä ja yö (vaikka jumal- ja henkiolennot antaisivatkin ymmärtää jotain ihan muuta), ihmettelin kuinka ylipäätään olin kiinnostunut myös niiden inspiroimista asioista! Miksi kiinnostuin vähäisemmästä, kun tiesin että on olemassa Suurempi?

Kanavointia – Eräs havahduttava tekijä kohdallani oli todeta, kuinka suunnaton määrä ihmisiä ympäri maailmaa, myös Suomessa, luki erään henkiolennon sanelemia kanavointeja ja noudatti innolla tämän antamia ohjeita. En lukenut kanavoijan kirjoja, mutta minulle lähetettiin joitain s-posteja, joissa oli näitä kanavointeja. – Ihmettelin, kuinka oli mahdollista, että joku henkiolento, jonka todellista alkuperää ja todellista motiivia ei tiedetä, sai (ja saa) ihmiset niin valtaansa. Tällaisten henkioppaiden opetuksia kuunnellaan vieläkin innolla, hartaasti ja kunnioituksella: taas tuli jotain viisasta ja ylevää, tai käytännön neuvoja, joiden mukaan tietää miten elää ja toimia…

Miksei Jumala valaissut aikoinaan meikäläiselle jollain järisyttävällä, dramaattisella tavalla Hänen totuuttaan? Ehkä olisin säikähtänyt ja juossut pois. Elian aikana Jumala halusi kansansa näkevän, mikä ero on Hänen ja sen jumalan välillä, jota jotkut heistä palvoivat. Hän valmisti kansaa tunnistamaan Messiaan pyhyyden sitten kun tämä saapuisi.
Messias tuli, ja Kristuksen kautta Jumala alkoi kutsua ihmisiä yhteyteensä Rakkaudellaan, lempeästi. Sillä tavoin Hän kutsui minuakin.

Tietoisesti tiedostaen – Ajattelen, että kaiken ympärillä olevan henkisen/hengellisen runsaudentarjonnan keskellä – ja ehkä ennen kaikkea siellä – Jumala toivoo  meidän valitsevan tietoisesti Hänet. Ja tiedostamaan, milloin Hänen ja niiden muiden (jumalien ja henkivaltojen) asiat alkavat sekoittua toisiinsa (vähän, enemmän tai täysin).  

Rakas Jumalamme, Sinä tiedät, millä tavoin vetää meitä itse kutakin yhteyteesi. Kiitos että teet sen aina  Rakkaudestasi käsin. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan. Auta meitä näkemään Sinun Totuutesi. Auta kulkemaan Sinun johdatuksessasi.

How Great Thou Art – The Piano Guys

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, Hepr. 4: 1-2, 9-13 ja Matt. 7: 13-14.

Kirkastusvuorella

24.7.2017 

Korkealle vuorelle – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
    Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (
Mark. 9: 2-8)

Valtava kirkkaus heidän Rabbinsa yllä ja ympärillä. Myös Jeesuksen kasvot hohtivat varmaan vähintäänkin yhtä kirkkaasti kuin Mooseksen, tämän laskeutuessa Siinain vuorelta keskusteltuaan siellä Jumalan kanssa.  

Kun Jumalan pyhä kirkkaus ilmestyy, omat sanat käyvät vähiin. Mitä vahvemmin Hän ilmaisee kirkkautensa, sitä hiljaisemmaksi käy ihminen. – Yleensä.
Pietari, toiminnan mies, nähdessään Kristuksen kirkkauden ympäröimänä sekä Elian ja  Mooseksen ilmestyvän, sen sijaan puuttuu näiden keskusteluun. Aika hurjaa!
Ehkä Pietari ehdotti majanrakennusta vahvassa hämmennyksen tilassa – vain jotain sanoakseen. Tai ehkä hän mietti kuumeisesti, miten saada tuo ainutlaatuinen tilanne pysyväksi. Ties mitä hän tovereineen saisi kuulla Jumalan suunnitelmista  heidän Rabbinsa puhuessa israelilaiset vapauteen johtaneen miehen sekä kansan tärkeimmän ja arvostetuimman profeetan kanssa!!!

Mutta Isä ilmoitti että Poikaa opetuslasten tuli kuunnella. Tämä puhuisi kaiken, mitä heidän ja muiden tuli tietää.  

Veljekset ihmettelivät vain hipihiljaa kokemaansa.
Johannes imi varmaan kaiken mahdollisen tuosta tilanteesta sieluunsa ja henkeensä. – Ja kuitenkin Kirkastusvuorella koettu oli vain pientä esimakua siitä, mitä hän saisi kokea vanhoilla päivillään Patmos -saarella.
Jaakobia ei kovinkaan paljon kuvata UT:ssa, paitsi että oli nuorena veljensä tavoin kiivas  luonteeltaan. Myöhemmin, opettajana toimiessaan hän vaikuttaa selkeältä ja rauhalliselta.
Kirjeessään hän parissakin kohtaa käytti ilmaisua ’ylhäältä tuleva viisaus’. Sillä, että hän tovereineen kuuli Jumalan puhuvan Kirkastusvuorella, oli varmasti vahva vaikutus hänen elämäänsä ja toimintaansa.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.” (Jaak.3: 17)
Pari kertaakin hän mainitsee ’ylhäältä tulevan viisauden’.

Kirkastusvuorikokemus oli noille kolmelle opetuslapselle varmasti ikimuistoinen. Arvelen, että se, mitä Pietari, Jaakob ja Johannes olivat nähneet ja kuulleet Kirkastusvuorella, oli heille koko loppuelämän merkittävä voimanlähde.

Paavali, jahdatessaan Kristuksen seuraajia, koki myöskin Jumalan kirkkauden ja voiman, aika dramaattisella tavalla:
”Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Ääni vastasi: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’ (Apt.22:6-8)

Kirkkauden Isä – Kristus kutsui Paavalin (tuolloin Saulin) seuraamaan itseään ja hänestä tuli Kristuksen vahvin apostoli. Paavalin kirje efesolaisille heijastaa hänen kokemuksiaan Jumalan kirkkaudesta; esim:
”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.” (Ef.1:17-21)
Kirkastusvuori – Mikä on sinun kirkastusvuoresi? Mikä on sen voiman lähde, josta ammennat innoitusta, johdatusta ja jaksamista sielusi sisimpään? 
Ajattelen, että meille kaikille on annettu mahdollisuus ’nousta’ kirkastusvuorelle, jossa Jumala voi ilmaista meille – häivähdyksenomaisesti tai kirkkaammin – omaa pyhyyttään. Ja jossa Hän saattaa kehottaa kuuntelemaan Poikaansa. Jotta
mielemme voisi valaistua. Ja sydämemme.  

Spirit of the Sovereign Lord – Paul Wilbur

”Kaikkivaltiaan Herran Henki
tule, ilmaise läsnäolosi
tuo ilmi Elävän Jumalan kirkkaus
anna kirkkautesi painon laskeutua yllemme
anna elävän virtasi virrata
anna totuutesi kuninkuuden hallita meissä
emme etsi kättäsi, etsimme vain kasvojasi
haluamme tuntea Sinut
haluamme nähdä Sinut
ilmaise kirkkautesi täällä
anna kirkkautesi painon laskeutua”

Muut Kirkastussunnuntain tekstit ovat Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 3: 9-15 ja Ilm. 1: 9-18

Jumalan Valtakuntaan

17.7.17 

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”    (Mark. 10: 17-27)

Jeesuksen luo juossut mies, rikas ja hurskas, ymmärsi että paljon merkittävämpää kuin mukava maanpäällinen elämä oli se, missä hänen sielunsa/henkensä viettäisi iäisyyselämää.
Minusta koskettava kohta on tuo, jossa Markus sanoo Jeesuksen katsahtaneen häneen ja rakastaneen tätä. (Evankelistoista ytimekkäimmän, tiiviisti olennaisimmissa asioissa pysyttelevän faktamiehen mainitessa tuollaisen asian, sitä ei voi olla huomaamatta.)
Mitä Jeesus rakasti tuossa miehessä? Ajattelen, että Jeesus ilahtui nähdessään hänen puhtaan sydämensä sekä kiihkeän pyrkimyksensä elää hyvää, Jumalan tahdon mukaista elämää.

Kuin Natanael – Varmaankin Jeesus näki miehessä samaa kuin Natanaelissa. Nähdessään Natanelin Jeesus sanoi: ”Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!” (Joh.1:47)
Natanael tunnisti Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja lähti seuraamaan häntä. Rikas mies tunnisti myös Jeesuksen pyhyyden, sillä hän polvistui tämän  edessä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt seuraamaan Jeesusta.

Mikä pidätteli häntä? Hän oli jo niin lähellä Taivaan Valtakuntaa, että häneltä puuttui vain ’yksi’, kuten Jeesus sanoi.
Vain yksi asia esti häntä pääsemään sisälle: hän ei pystynyt luopumaan siitä, mitä hänellä oli. Jeesus näki tämän ja halusi auttaa miestä voittamaan tuon esteen, joka sitoi häntä ja esti astumasta Jumalan Valtakunnan todellisuuteen.

Kameli – Hauska tuo Jeesuksen vertaus kamelista ja neulansilmästä. Eilen nukkumaan mennessä aloin miettiä, miksi Jeesus valitsi juuri kamelin kaikista eläimistä. (En tiedä, oliko Jeesuksen oma vai yleinen juutal. sanonta.)
Mieleen tuli kamelin koko ja kantamukset. Pitkine kauloineen ja kyttyröineen se oli varmasti suurin eläin, jonka israelilaiset olivat nähneet. Tai jollei oltu nähty niin ainakin kuultu Silkkitietä pitkin ja erämaiden halki kulkevista kameleista, jotka kauppamiesten karavaaneissa kuljettivat selässään isoja kuormia.

Mitä isompi lasti, sitä hankalampaa, kun tulee kapea kohta, josta pitäisi päästä läpi.
Eräällä Israelin matkalla mukaan lähti sen verran ystäviä, että mahtuisimme juuri ja juuri minibussiin. Oli sitä paitsi ekologisempaa matkata yhdellä kuin useammalla ajoneuvolla. Minibussin tavaratila oli pieni, joten jokainen lupasi ottaa vain pienen laukun mukaan.
Luostariin, jossa Nasaretissa yöpyisimme, piti toisesta kaupungista saavuttaessa ajaa hyvin kapeaa kujaa, jota reunustivat kivimuurit kummallakin puolella. Tuo luostari oli kuitenkin niin ihana paikka yöpyä, että olin varannut meille sieltä huoneet tällekin kerralle. Mietin kuitenkin, kuinka ihmeessä selviäisin minibussilla tuon kujan mutkista, kun henkilöautoillakin oli tehnyt tiukkaa.
Poikani pelasti tilanteen tulemalla matkalle mukaan ja toimimalla  autonkuljettajana. N. 40 cm minibussia leveämmälle kujalle saavuttuamme hengitimme kaikki sisään ja ihmettelimme, kuinka hän sai kuin saikin käännettyä minibussin miltei 90 asteen mutkassa sivupeilien hipoessa kujaa reunustavia korkeita muureja. (Vieläkin tuntuu käsittämättömältä, että siitä selvittiin muureihin osumatta.)

Tie elämään – Jeesus sanoi: Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.” (Matt.7:14)
Ymmärrän tuon hyvin. Haluamme pitää kiinni siitä, mikä meitä miellyttää, mikä tuntuu kivalta ja mukavalta. Vieroksuin pitkään ajatusta kapeasta tiestä, mm. siksi
etten halunnut luopua sellaisesta mistä niin kovasti pidin ( = new age -jutuistani). Kukaan ei siihen kuitenkaan käskenyt tai pakottanut. Jumala alkoi vain näyttää minulle asioita, ja sisälläni heräsi vähitellen halu ja tarve luopua kokonaan niistä asioista, jotka tuolloin toivat minulle elannon.
Mutta kuinka monesti olenkaan saanut yllättyä siitä, miten paljon hyvää siitä seurasi; millaisia aarteita tällä tiellä löytää. Aarteita jotka eivät ole kaupan ja joita ei halua vaihtaa mihinkään muuhun.

Vapauteen – Yksi niistä on vapaus. Sekin on paradoksi: kuvittelet että joudut tällä tiellä jotenkin ahtaammalle, mutta saatkin kokea sen kaltaista vapautta, johon verrattuna aiemmin kokemasi vapaus onkin feikkiä.

Paavali kirjoitti: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Ja myös:
”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.”

Radikaalit – Evankeliumin rikkaan miehen sielu oli kiinnittynyt siihen, mitä hän omisti. Puutteessa elävien tilanne ei koskettanut häntä ainakaan siinä määrin että olisi ollut valmis radikaaliin elämänmuutokseen toisten hyväksi. 1200 v. myöhemmin elänyt Franciscus Assisilainen sen sijaan oli radikaali. Jätti valmiiksi katetun vauraan elämän ja lähti etsimään kuinka voisi palvella Kristusta. Ehkä se, mitä Jeesus oli sanonut tuolle rikkaalle miehelle, oli vaikuttanut häneen.
Kristus puhui Franciscukselle hänen katsellessaan raunioituneen kirkon ikonia. Rakennettuaan kirkon kuntoon Franciscus ja hänen radikaalit ystävänsä päätyivät hoitamaan hyljeksittyjä leprasairaita.  

Vaikket kutsukaan monia meistä noin radikaaleihin elämänmuutoksiin,   auta Kristus meitä näkemään, mihin meitä kutsut. Sinä näet myös, mitkä asiat meissä estävät toimimasta Sinun Rakkaudestasi käsin.  
Auta meitä kasvamaan kaltaisuuteesi, voittamaan itsekkyytemme,   rakastamaan toisiamme, huomioimaan toisten tarpeita, antamaan omastamme. Kulkemaan Sinun osoittamaasi Rakkauden tietä.
Kiitos että olet Pelastajamme. Kiitos Armostasi ja Rakkaudestasi!

Love – Chris Tomlin & Watato Choir

”Kun on vaikea löytää toivoa
kun luottamus heikkenee
tarvitsemme syyn, joka takana seistä – rakkautta
kaikki haluamme sellaista mikä tuntuu joltain
välillä se tulee, välillä se varastaa
se mikä jää, mikä on todellista on – rakkaus
on rakkaus, on anteeksianto
on rakkautta niinä aikoina, jolloin on vaikeauksia
kun elämä on kylmää, on olemassa lupaus
et koskaan kulje ilman… rakkautta
se parantaa sairaat, lohduttaa heikkoja
murtaa ylpeän, kohottaa nöyrän
rakkaus on vastaus, rakkaus löytää tien
kun rakastamme toisiamme päivä kirkastuu”

”O-kwa-ga-la-kwe,
Ku-singa-byoo-na,
Bwe-twa-ga-la-na-o-lu-na-ku-lu-suu-fu”

(Watato – kuoro muodostuu lapsista, joiden joko toinen tai kummatkin vanhemmat ovat menehtyneet joko sodassa tai AIDSiin.)

Muut tekstit: Ps. 28: 1-2, 6-9, 1. Sam. 15: 22-26 ja Jaak. 2: 8-13

Elävän Jumalan Poika

10.7.2017 

Pietarin kappeli Genesaretin rannalla, tradition muk. paikalla, jossa ylösnoussut Kristus antoi Pietarille hengell. paimenen viran.

Messias Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”   (Matt. 16: 13-19)

Ihmisen Poika Tuon sanaparin alkuperä ja merkitys on aina askarruttanut minua. Nyt löysin Lauri Thurénin artikkelin (http://www.sana.fi/sana/raamattuartikkeli/ihmisen_poika), josta selvisi, että ’ihmisen poika’ on tavallinen hepreal. ilmaus (yli 100 k. VT:ssa esiintyvä) ja tarkoittaa ihmistä ylipäätään. Thurenin mukaan varhaisjuutal. traditiossa – ehkä Danielin näyn pohjalta – syntyi käsite ’Ihmisen Poika’, jolla tarkoitettiin enemmän kuin tavallista ihmistä; ei kuitenkaan odotettua Messiasta, Daavidin suvusta polveutuvaa kuningasta, joka pelastaisi Israelin kansan vieraan vallan alta. 

Danielin näky: Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen (sanatarkka käännös: kuin ihmisen poika). Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä. (Dan.7:13-14)

Jeesuksen käyttäessä itsestään nimitystä Ihmisen Poika hänen sanomaansa liittyi aina taivaallinen ulottuvuus, taivaallinen suunnitelma tai taivaallinen arvovalta. Kesareassa Jeesus kysyi opetuslapsilta ensin Ihmisen Pojasta ja sitten kuka hän heidän mielestään on. Pietari yhdistää vastauksessaan ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” Danielin näyn ihmisen kaltaisen sekä odotetun Pelastajan yhdeksi.  

Odotukset täyttyivät – Jeesus ilmaisi omalla olemuksellaan (syntymällään, elämällään, opetuksillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan), että hän on nuo kaksi juutalaisten odottamaan hahmoa yhdessä ja samassa persoonassa: Ihmisen Poika ja Messias, taivaallinen ja inhimillinen, Pyhän Hengen hedelmöittämä ja naisen kohdusta tähän maailmaan ihmiseksi syntynyt.
Odotukset täyttyivät, vaikkeivät juuri sillä lailla kuin kansa toivoi. Siksi vain pieni osa israelilaisista tiedosti sen. Tänäkin päivänä vain murto-osa heistä on löytänyt Jeesuksen Messiaana.
Tällä vuosituhannella Jumala on kuitenkin alkanut vetää harsoja juutalaisten silmiltä. Yhä useampi herää huomaamaan, kuka Jeesus Nasaretilainen todella oli ja on.

David, jonka kohtasin vuosia sitten Jerusalemin kadulla (josta kerroin jossain aiemmassa bloggauksessa) koki tämän aika rajulla tavalla v:n 1967 sodassa. David näki Kristuksen kaikessa kirkkaudessaan ja uskoi että olisi menettänyt henkensä, jollei Jeesus olisi ilmestynyt häntä suojaamaan kranaatin räjähtäessä aivan hänen vieressään. David tajusi, että Jeesus on ylösnoussut, elää ja toimii keskuudessamme.

Elävän Jumalan Poika ilmaisee maanmiehilleen – samoin kuin arabeille – todellisen olemuksensa näyissä, unissa sekä kirjoitusten kautta.    
Messiaanisissa (Jeesukseen uskovissa) juutalaisissa voi nähdä syvää iloa ja rauhaa. Ymmärrän sen hyvin. On suuri ero siinä, odottaako saapuvaksi jotain sellaista, josta ei edes oikein tiedetä mitään, kuin että tajuaa että se jota odotetaan onkin jo tullut. Ja että Hänestä on olemassa paljon tietoa. Ja että Hän on enemmän kuin koko kansan odotettu vapauttaja ja pelastaja. Että Hän toivoo henkilökohtaista suhdetta jokaiseen ihmiseen. Ja että Hänessä on löydettävissä Ilo ja Rauha.  

Jumalan suunnitelma – Luojamme tarvitsee meitä ihmisiä, jotta se minkä on tarkoitus toteutua täällä Maan päällä voisi toteutua. Tätä osoittaa myös se, kuinka Jeesus tarvitsi opetuslapsiaan julistamaan Taivaan Valtakuntaa sanoin ja teoin.
Mutta tuo mitä Jeesus sanoikaan lähimmälle opetuslapselleen Kesareassa… ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet”… – Ensin mietin, miten Pietari pystyi käsittämään Jeesuksen häkellyttäviä sanoja. Miten tuossa hetkessä? Entä miten myöhemmin (esim. kiellettyään Jeesuksen vangitsemisen yhteydessä edes tuntevansa tätä)?
Mutta Helluntaina, kun Pyhä Henki laskeutui, vanhat jutut pyyhittiin pois ja Pietari ystävineen sai kokea, millaista oli olla vahvasti Jumalan käytössä.  

Taivaan avaimet – Mukulakivipeitteisellä Hgin senaatintorilla kirkon katolla Pietari pitelee taivasten valtakunnan avaimia (kuten lukemattomissa muissakin patsaissa ja maalauksissa ympäri maailmaa).
Oliko Jeesuksen valinnan kriteerinä Pietarin intohimoinen antautuminen Mestarinsa palvelemiseen? Näin voisi ajatella.
Jeesus täsmentää kuitenkin Pietarin avainasemaa ei niinkään portinvartijana vaan asioiden sitojana ja vapauttajana: ”Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Keljut vaksit – Lainopettajia ja fariseuksia Jeesus sen sijaan moitti  surkeiksi vahtimestareiksi: ”Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.” (Matt.23:13)

Avainasemassa – Ajattelen, että me kaikki kristityt olemme tavallaan avainasemassa. Se, miten me puhumme, toimimme ja elämme vaikuttaa siihen, olemmeko raottamassa toisillemme taivasten valtakunnan portteja vai sulkemassa niitä…

Messias, elävän Jumalan Poika, ojentaisitko meillekin avaimet – sellaiset, joilla voimme olla avaamassa sydämiä näkemään ja kokemaan Sinun Valtakuntasi todellisuutta. Armosi ja Rakkautesi avaimet. Auta meitä olemaan Hyvän levittäjiä. – Kiitos siitä, mitä Olet.

ps. 11.7. Etsiessäni erästä raamatunkohtaa Natanaelista ensi viikon bloggaukseen huomasin, että Natanael tunnisti jo ensikohtaamisessa kuinka Jeesuksessa yhdistyi se, mitä Israelin kansa odotti: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”. (Joh.1:49)

Katse taivaaseen – Alla olevassa videossa minuun teki vaikutuksen Curtis Crumin ylistys. Siitä välittyi hänen läheinen, rakkaudellinen suhteensa Kristukseen. Tuntuu kuin hän katsoisi suoraan taivaaseen.
Koettaessani löytää muita videoita joilla Curtis laulaisi, ilmeni että vuosi tuon ylistysvideon teon jälkeen, viime tammikuussa, hän oli kesken ylistysharjoituksen tuupertunut maahan, eikä häntä saatu elvytettyä.
Curtisin nuorena leskeksi jäänyt vaimo Michelle Ana kertoi, kuinka eräs naispastori oli sanonut, että Jumala oli näyttänyt hänelle, ettei Curtis edes nähnyt kuolemaa, hän asteli suoraan taivaaseen…  

Let it rain – Come like You promised – Lorraine Felix, Curtis Crum

”Avaa Taivaan tulvaportit, laske sateesi
t
unnen Rakkautesi sateen
tunnen Henkesi tuulen
Taivaan sydänääniä kaipaan kuulla
tule, kuten lupasit, vuodata Henkesi
Rakastat kuin Isä, kuin Veli, kuin Leijona
voimakkaana, vailla vertaa
kiihkeästi tavoittelet minua
peität minut sillä, joka Sinä Olet”

Muut Apostolien päivän tekstit: Ps. 145: 3-7, Hes. 2: 1-8 ja Ef. 2: 19-22.

Armollisuutta

3.7.2017   

Ensi pyhän aihe on ’Armahtakaa!’ (oikein huutomerkillä siis).

Apostoli laittaa aika suoraa tekstiä kirjeessään roomalaisille:  
’Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.’  (
Room. 2: 1-11)

Arvottomia ajatuksia – Paavali ei ollut vielä päässyt Roomaan, vaikka se oli ollut pitkään hänen mielessään. Mutta hän oli kuullut siellä vallitsevasta meiningistä ja ajatteli ettei ole ihmisillä enää mitään tolkkua. Tässä kuvausten siistimmästä päästä:
 ’Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.’ (Room.1: 28-31)

Mutta sitten tulee tämä: älä tuomitse, sillä toisen tuomitsijana teet itsesi syylliseksi. Niinpä. Tahtoisinpa tavata henkilön, joka ei edes ajatuksissaan olisi arvostellut/tuominnut toista ihmistä; hänen sanomisiaan, tekemisiään, ulkonäköään tms. – Mistä ne tulevatkin niin helposti, ne negatiiviset, arvostelevat ajatukset? Puhumattakaan sammakoista, joita lentää suusta! Vaikka niistä jää vain paha maku/mieli/olo – ja joskus myös huono omatunto.

En saanut palattua uutispaastooni. Mökkeilyn suloisenrauhaisasta olosta viime perjantaina palattuani menin tyhmyyttäni lukemaan Ylen nettiuutiset. Pääotsikkona olivat USA:n pressan twiitit, joissa nimitti yhtä tv-toimittajaa psykopaatiksi ja toista hulluksi ja vähä-älyiseksi. – Meni taas niin yli – erityisesti ajatellen että kyseessä on suurvallan päämies – ettei voinut kuin huokaista.
Vaikkei sisäinen tuomarini/arvostelijani minussa jaksanutkaan reagoida kovin vahvasti kyseisen henkilön tutuksi tulleeseen ilmaisutyyliin (sillä oletin amerikkal. toimittajien olevan aika kovissa liemissä keitettyjä ja tietävän, että mitä vain voi tuolta taholta roiskua silmille), niin kyllähän minä kuitenkin nuo heitot tuomitsin… ja siis… syyllistyn itse samaan kuin tuo onneton päämies: toisen arvosteluun.
Katsoin joka tapauksessa tv-haastattelun, jossa kyseisiltä toimittajilta kysyttiin heidän tuntojaan. Tiivistetysti miestoimittaja totesi, että presidentin erityisesti naisiin kohdistuva armoton kommentointi johtuu tämän omista naispeloista. (Twiitissä kun oli ollut täysin mauton naistoimittajan ulkonäköön liittyvä piikki.) Naistoimittaja puolestaan totesi, ettei hän henkilökohtaisesti jaksa välittää asiasta, mutta että maailmantilannetta ajatellen on pelottavaa, että heidän presidenttinsä on niin helposti provosoituva. (Samaa tuumin minäkin hänen tultuaan valituksi virkaansa.)
Eilinen uutinen Trumpin tweet-videosta oli – toivottavasti – pohjalukema: vuosia sitten kuvatulla videolla tummaan pukuun ja krakaan sonnustautunut Trump kaataa toisen pukumiehen maahan ja mukiloi maassa makaavaa miestä päähän. Tweet -videossa tuon hakkaamansa miehen pään tilalla oli uutiskanava CNN:n logo.
Aikamoisen toimintamallin antaa kansalaisilleen – ja koko tälle väkivaltaa muutenkin tulvillaan olevalle maailmalle.

Pysähdymmekö koskaan miettimään, mistä negatiiviset ajatuksemme ja sanomisemme kumpuavat? Millaisista asioista me provosoidumme? Mikä saa meidät toimimaan reaktiostamme käsin, ennen kuin ehdimme ajatella, harkita mitä sanomme ääneen tai kirjoittamme somessa?
Minulle heikompaan osapuoleen kohdistuva armottomuus on asia, joka saa turhankin matalan verenpaineeni yleensä kohoamaan.
Nuo toimittajat osasivat pitää puolensa. Mutta miten paljon onkaan sellaisia, jotka eivät osaa tai jaksa ja murtuvat toisten ilkeiden puheiden tai tekojen seurauksena. – Tai sellaisia, jotka alkavat hautua kostoa, ja niitä jotka jopa toteuttavat sen. (Näistä joudumme lukemaan uutisista surullisen usein.)

Itsereflektiota – Jeesus antaa hyvän esimerkin siitä, kuinka on hyvä pysähtyä miettimään, jos tekee mieli heitellä toisia kivillä (nyk. = kovilla sanoilla, arvostelulla). Fariseukset toivat hänen eteensä aviorikoksesta tavatun naisen haluten nähdä, miten tämä armollisuutta opettava rabbi ratkaisisi asian. Jeesus ei sanonut mitään, kumartui vain piirtelemään hiekkaan. Kun syyttäjät eivät tajunneet, vaan tivasivat Jeesukselta tuomiota, hän totesi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”
Katsomatta heihin Jeesus kumartui taas piirtelemään hiekkaan. Syyttäjät joutuivatkin yllättäen katsomaan itseensä. – Sitä ei kerrota, miten kauan fariseusten piti asiaa mietiskellä, mutta lopputulos oli kuitenkin, että hiljaisina poistuivat paikalta; kivet jäivät heittämättä.

’En tuomitse minäkään” – Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Miten kauniin tyynesti Jeesus hoitikaan koko tilanteen. Niin kiihkeät fariseukset kuin tuon naisen.

Kristus, kiitos että suuntaat Valosi kaikkeen tekopyhyyteen ja hurskasteluun. Opetat meitä kääntämään katseemme ensin itseemme, elämäämme, sanomisiimme ja tekemisiimme kun meissä nousee halu arvostella ja syytellä toisia. Se on vaikea läksy, mutta onneksi saamme päivittäin uusia mahdollisuuksia opetella… oppia Sinun armollisuudestasi. Olemaan armollisia niin toisia kuin myös itseämme kohtaan.
Efesolaiskirjeen kauniin kehotuksen mukaisesti: Olkaa ystävällisiä, hyväsydämisiä ja anteeksiantavaisia toisianne kohtaan, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi.” (Ef.4:32)

Hoida Jeesus Rakkaudellasi niitä sisäisiä haavoja, joita ilkeät, satuttavat sanat tai teot ovat meissä aiheuttaneet. Anna parantavan voimasi vaikuttaa ja auta antamaan anteeksi.
Tuo Valosi ja Toivosi jokaisen meidän elämään. 

Ja sillä välin kun opettelemme rakkaudellista armollisuutta toisiamme kohtaan, auta meitä olemaan ystävällisiä toisillemme. 🙂 

Sweet mercies – Suloista armollisuutta

”Ja tämä on tunnustuksemme Herra
että olemme heikkoja
niin kovin heikkoja, mutta Sinä olet vahva
ja vaikkemme ole sen arvoisia
me tulemme jalkojesi juureen ja sanomme: auta meitä
murtunut sydän, katuva mieli
vielä on töitä tehtävänä
Sinun armelias sydämesi
sykkii rakkauden vahvana virtana
anna joen virrata Jumala
Henkesi kautta, tätä huudamme
anna armosi laskeutua taivaasta
suloisen armosi virrata taivaasta
uutta armeliaisuutta tälle päivälle
anna armosi sataa Herra, kun rukoilemme
sanoit että tulet, kun pyydämme
lähetät (armon)sateesi jokaisen ylle
pyydämme Sinua, tule, lähetä sateesi jokaiselle…”

Muut tekstit: Ps. 13: 2-6, 2. Sam. 12: 1-10, 13 ja Joh. 8: 2-11

Uudet vaatteet

26.6.2017    

Profeetta Jesaja herkentyi runolliseksi:
Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani!
Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa.
Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.   (
Jes. 61: 10-11)

Parhaisiin vaatteisiin – Jesajan tekstissä on samaa kuin Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta (Luuk. 15: 11-32), jossa Jeesus kuvaa vahvalla tavalla Taivaan Isän ihmeellistä, anteeksiantavaa Rakkautta luokseen palaavaa lastaan kohtaan. Isä pukee lapsensa parhaimpiin vaatteisiin. Kaikki ne mokat, joita on tullut ’maailmalla’ tehtyä, Hän pyyhkii pois. Tärkeintä on paluu. Siitä, yhteydestä, versoo jotain uutta, kirkasta ja kaunista.   

Oikeamielisyyttä – Vanhurskaus on aina ollut minulle hankala sana, auttamattoman vanhanaikainen. Muiden kielten versiot ovat minusta paljon kuvaavampia: righteousness – oikeamielisyys; rättfärdighet – synnittömyys; Gerechtigkeit – oikeudenmukaisuus; délivrance – vapautus.  Sanoja, joilla kuvataan  Jumalan ominaisuuksia ja toimintaa. Kyllä Hän varmasti on myös hurskas, mutta mitä ihmettä tuo van- etuliite tarkoittaa? Koska Jumala on ajaton, ei Häntä voi kutsua vanhaksikaan. Siis miksi ihmeessä tuo van-?

Originaaliksi – Aika huikeaa ajatella, että Luojamme on luonut meidät omaksi kuvakseen! Ja vaikka olemmekin monenlaisilla jutuilla sumentaneet kuvaa, Hän ei halua katsoa siihen mikä on mennyt pieleen. Hän tahtoo katsoa originaaliin, nähdä meidät sellaisena, millaiseksi meidät on tarkoitettu. Koska Hän rakastaa meitä.

Armo kaikkien kanssa Kun etsin Raamattu.uskonkirjat.net sivulta katsoakseni, mitä Jesaja puhui ennen tuota yllä olevaa kohtaa, laitoin epähuomiossa hakuun turhan välilyönnin. Tulos oli hauska: sivulle ilmestyi Johanneksen Ilmestys, luku 22, jae 21 (Raamatun viimeinen jae) toistettuna 11374 kertaa!!! Jakeet 21-11395:
’Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.’
Ensin hämmästyin, sitten hymyilin: se näytti niin hassulta ja samalla hyvältä. – Tätä Hän varmaan haluaakin meidän tekevän:  toivovan/toivottavan kaikille lähimmäisillemme, mielessämme tai ääneen Hänen armoaan ja rakkauttaan.
Ja kun löysin sen, mitä Jesaja oli sanonut aiemmin, totesin että siinäkin on Hänen armonsa julistusta (Jes.61:1-3):

Hyvää sanomaa – ’Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.

Käynyt toteen – Tuota kohtaa Jeesus luki runsaat 300 v. myöhemmin Nasaretin synagogassa, todeten: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Kirkkautesi – Rakas Jumalamme, Sinä tarkoitit meidät elämään yhteydessäsi. Siihen toivot meitä takaisin.  Jotta tulisimme ravituksi kaikella sillä Rakkaudella, jota tunnet meitä kohtaan. Jotta kasvaisimme kaltaisuuteesi. Eläisimme sitä parasta mahdollista elämää, jonka olet meille suunnitellut. Toimisimme Sinun tarkoittamallasi tavalla.
Näet kuinka haasteellista ja vaikeaa se meille useimmiten on. Armollinen, auta meitä suuntaamaan huomiomme Sinuun, vastaanottamaan Rakkauttasi. Niin että voimme yhdessä kasvaa  hyvinvoivaksi ja kauniiksi puutarhaksi, jossa Sinun kirkkautesi säteilee ja joka on iloa täynnä. – Uskon että se on Sinun unelmasi meitä varten.

Garments of Praise – Robin Mark – irlantil. ylistysmeininkiä 

”Pue ylleni ylistyksen vaatteet uupumuksen tilalle
anna ilon öljyn virrata valtaistuimeltasi
Sinun ilosi on ainut vahvuuteni
nosta nämä murtuneet väsyneet luut tanssimaan jälleen
kostuta kuiva ja janoinen maa virrallasi
Herra katsomme Sinuun ja odotamme
Kirkkaudenseppelettäsi ylistäessämme nimeäsi
halleluja, annamme kaiken kunnian ja ylistyksen nimellesi
vaihdamme surumme ylistyksen vaatteisiin”

Muut tekstit: Ps. 32: 1-2, 5-8, Hoos. 12: 6-7, Room. 4: 1-8 ja Luuk. 15: 11-32.

Elävä Jumala

19.6.2017   

Barnabas ja Paavali näkivät nykyisessä Turkissa sijaitsevassa Lystrassa ramman miehen, joka ei ollut koskaan elämässään kyennyt kävelemään. Paavali näki miehestä, että tämä uskoi voivansa parantua. Hän kehotti miestä nousemaan. Mies hypähti pystyyn ja alkoi kävellä.
Tästä ihmeparantumisesta lystralaiset päättelivät, että Paavalin ja Barnabaan täytyi olla Zeus ja Hermes (kreikkal. mytologian jumalia), jotka olivat ihmishahmoissa tulleet heidän luokseen. Kun papit halusivat uhrata heille härkiä, Barnabas ja Paavali huusivat: Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te! Ja jatkoivat:

”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”    (Ap. t. 14: 15-17)

Omia teitä? – Useamman kerran olen kuullut kysyttävän, mistä voi tietää että yksi uskonto kaikista maailman uskonnoista kertoo siitä oikeasta Jumalasta, johon verrattuna muut jumalat ovat (B.n ja P:n sanaa siteeraten) ’tyhjänpäiväisiä’?
Mitä jos kaikki uskonnot johtavatkin samaan päämäärään? Mitä jos ne ovat vain eri reittejä ja tapoja kulkea sinne? –
Itsekin olen aikoinaan tällaisia pohtinut.
Yllä olevasta Juhannuspäivän tekstistä minulle nousi erityisesti esiin kohta: ’Jumala on antanut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään.
Niinpä, antoi Hän minunkin kulkea omia teitäni, monta vuosikymmentä. Hän (vaikken silloin ollut siitä tietoinen) näki etsimiseni, tutkimiseni ja innostumiseni eri asioista.
Eräässä vaiheessa Hän sitten katsoi että oli tullut aika vähän auttaa etsinnässä. Hän alkoi pikkuhiljaa, vaihe vaiheelta, kutsua omalle tielleen.

Tarve etsiä on varmaan meihin ikään kuin sisäänrakennettuna. Minulla tuo tarve oli tosi voimakas, se ei jättänyt rauhaan. Tiesin että minun oli tarkoitus etsiä jotain, en vain ihan tiennyt, mitä, mistä ja miten sen löytäisin. Tuohon etsimiseeni liittyi myös matka Egyptiin 16v sitten. Innoissani lähdin tuolle matkalle.
Lentokentällä koin jotain, mikä löi minut ällikällä: Jeesus olisi kanssani tuolla matkalla ja suojelisi minua sellaiselta, mikä olisi minulle haitaksi. Mitä ihmettä? Vaikka koinkin Kristuksen itselleni tärkeäksi, en osannut mitenkään mielessäni yhdistää Häntä Egyptiin. Ja mitä minulle haitallista tai vaarallista siellä nyt voisi olla? – Noloa sanoa, mutta perille tultuani olin jo unohtanut koko asian!
Matkani kiinnostuksen kohde oli Kheopsin pyramidin Kuninkaankammiossa oleva sarkofagi. Kun vihdoin olin sarkofagin edessä, tapahtui jotain sellaista, mitä vieläkin sitä muistellessani ihmettelen. Sarkofagin ja minun väliin  ilmestyi kirkas ’valoseinä’. Koin valtavan pyhyyden läsnäolon ja jotenkin ’tiesin’, etten saisi edes koskea sarkofagiin. Näin vain tuon kirkkaan valon, jonka keskellä Kristus käänsi huomioni ristiinnaulitsemisensa (mikä minulle oli kaikkein vaikein asia kristinuskossa!!) ja kehotti minua näkemään, kuinka Hän ei ole enää ristillä vaan elää. (Kerroin tästä aiemmin jossain bloggauksessani, mutta koska tapahtuma nousi nyt niin vahvana taas mieleen, laitoin sen tähän tiivistetysti.)

Jumala ei kuljeta talutusnuorassa – Tämä ja moni muu tapahtuma laittoi minut miettimään: jos kaikki polut johtaisivat samaan päämäärään, minkä takia Jumala (tutkittuani useita vuosikymmeniä muita reittejä) olisi kutsunut minut noilta poluiltani omalle tielleen? Eikö Hänelle olisi ollut sama, miltä poluilta Häntä etsin?
Katsoessani taaksepäin elettyä ja koettua, huomaan loogisen jatkumon, joka kertoo minulle Hänen vaikutuksestaan.
Ei Jumala kuljeta talutusnuorassa. Hän antaa meidän etsiä, kulkea omia teitään. Mutta Hän näkee myös sisimmässämme olevan kaipuun.
Sen verran jääräpää olen, että Jumala joutui tekemään minussa paljon työtä. Ja aina välillä Hän antoi minun löytää – Paavalin ja Barnabaan sanoin – todistusta itsestään.

Miten monin tavoin Jumala antaakaan todistuksia itsestään!
Toissa päivänä sain tällaisia kuulla eräässä
koulutustilaisuudessa, jossa joukko turvapaikkaa hakeneita kertoi kokemuksistaan.
Jakaannuimme pienryhmiin, joissa kaikissa oli 1-2 turvapaikanhakijaa sekä tulkki. Minun pienryhmässäni oli nuori mies, joka kertoi, kuinka hänen vaimonsa ja toinen pienistä tyttäristään oli alkuvuodesta kidnapattu Irakissa, eikä heidän kohtalostaan ollut mitään tietoa. E
pätoivo ja -tietoisuus rakkaittensa tilasta sai miehen romahtamaan henkisesti. Hän yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan. Siellä Jeesus oli ilmestynyt hänelle sanoen, että hänen tulisi säilyttää toivonsa.
Mies kertoi kyynelsilmin, kuinka tuo hetki muutti hänen uskonelämänsä. – 20 pv sen jälkeen vaimo ja tytär vapautettiin.

Ystävällisiä kristittyjä Irakissa – Mies oli jo kotimaassaan tutustunut kristittyihin ja havainnut heidät ystävällisiksi ja rauhanomaisiksi.  Nyt hän käy täällä Suomessa kristill. srk:n tapahtumissa kolmasti viikossa. Hän totesi, että ihmisten rukoukset olivat auttaneet häntä paljon enemmän kuin sairaalassa saamansa lääkitys. Hän on kääntynyt kristityksi, muttei ole halunnut käyttää sitä keinona vaikuttaakseen turvapaikkapäätökseen.
Hän toivoo saavansa jäädä Suomeen, opiskella suomenkieltä ja tehdä täällä samaa työtä, mitä hän teki Irakissa. Tämä sotien keskellä varttunut ja elänyt mies toivoo saavansa perheensä maahan, jossa vallitsee rauha ja jossa hänen lapsensa voisivat käydä kristillisiin arvoihin perustuvaa koulua. Hän sanoi, että jos hänet palautetaan maahansa, hänet surmataan. Hän sanoi kuitenkin luottavansa Jumalan johdatukseen tässä asiassa. Sitä odotellessa h
än työskentelee Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena.

Unessa – Toisessa pienryhmässä eräs irakilaismies kertoi, kuinka hän oli unessa nähnyt leveän nauhan, johon oli suurilla kirjaimilla kirjoitettu: ’Minä olen tie, totuus ja elämä’. Hän oli unessa ymmärtänyt, mitä ja ketä nämä sanat tarkoittivat. Uni oli ollut hänelle niin merkittävä, että hänestäkin oli tullut Kristuksen seuraaja.

Kutsuja – Jos kysymys eri teistä askarruttaa, voi miettiä vaikka sitä, miksi Jumalan Poika yhä ja aina vaan kutsuu ihmisiä muilta poluilta seuraamaan itseään…

Elävä Jumala, joka olet keskuudessamme, Sinä joka olet tehnyt ja teet niin paljon hyvää – johdata meitä, vedä yhteyteesi. Auta, että Sinun hyvät suunnitelmasi meidän elämäämme varten saisivat toteutua. Täytä meidät ilollasi.
Kiitos siitä mitä teet meissä ja elämässämme! – Kiitos myös kesän kauneudesta ja ihanuudesta!

He is Exalted – Maranatha Singers

”Hän on ylistetty, Kuningas on ylistetty Korkeuksissa
Häntä palvon, ylistän Hänen nimeään
Hän on Herra, Hänen totuutensa hallitsee ikuisesti
Taivas ja Maa, iloitkaa Hänen pyhässä nimessään”

Juhannuspäivän muut tekstít: Ps. 92:2-6, Jes.51:3-6 ja Luuk. 1:57-66.

Valoisaa ja kaunista Juhannusta kaikille!