Elävä Jumala

19.6.2017            

Barnabas ja Paavali näkivät nykyisessä Turkissa sijaitsevassa Lystrassa ramman miehen, joka ei ollut koskaan elämässään kyennyt kävelemään. Paavali näki miehestä, että tämä uskoi voivansa parantua. Hän kehotti miestä nousemaan. Mies hypähti pystyyn ja alkoi kävellä.
Tästä ihmeparantumisesta lystralaiset päättelivät, että Paavalin ja Barnabaan täytyi olla Zeus ja Hermes (kreikkal. mytologian jumalia), jotka olivat ihmishahmoissa tulleet heidän luokseen. Kun papit halusivat uhrata heille härkiä, Barnabas ja Paavali huusivat: Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te! Ja jatkoivat:

”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”    (Ap. t. 14: 15-17)

Omia teitä? – Useamman kerran olen kuullut kysyttävän, mistä voi tietää että yksi uskonto kaikista maailman uskonnoista kertoo siitä oikeasta Jumalasta, johon verrattuna muut jumalat ovat (B.n ja P:n sanaa siteeraten) ’tyhjänpäiväisiä’?
Mitä jos kaikki uskonnot johtavatkin samaan päämäärään? Mitä jos ne ovat vain eri reittejä ja tapoja kulkea sinne? –
Itsekin olen aikoinaan tällaisia pohtinut.
Yllä olevasta Juhannuspäivän tekstistä minulle nousi erityisesti esiin kohta: ’Jumala on antanut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään.
Niinpä, antoi Hän minunkin kulkea omia teitäni, monta vuosikymmentä. Hän (vaikken silloin ollut siitä tietoinen) näki etsimiseni, tutkimiseni ja innostumiseni eri asioista.
Eräässä vaiheessa Hän sitten katsoi että oli tullut aika vähän auttaa etsinnässä. Hän alkoi pikkuhiljaa, vaihe vaiheelta, kutsua omalle tielleen.

Tarve etsiä on varmaan meihin ikään kuin sisäänrakennettuna. Minulla tuo tarve oli tosi voimakas, se ei jättänyt rauhaan. Tiesin että minun oli tarkoitus etsiä jotain, en vain ihan tiennyt, mitä, mistä ja miten sen löytäisin. Tuohon etsimiseeni liittyi myös matka Egyptiin 16v sitten. Innoissani lähdin tuolle matkalle.
Lentokentällä koin jotain, mikä löi minut ällikällä: Jeesus olisi kanssani tuolla matkalla ja suojelisi minua sellaiselta, mikä olisi minulle haitaksi. Mitä ihmettä? Vaikka koinkin Kristuksen itselleni tärkeäksi, en osannut mitenkään mielessäni yhdistää Häntä Egyptiin. Ja mitä minulle haitallista tai vaarallista siellä nyt voisi olla? – Noloa sanoa, mutta perille tultuani olin jo unohtanut koko asian!
Matkani kiinnostuksen kohde oli Kheopsin pyramidin Kuninkaankammiossa oleva sarkofagi. Kun vihdoin olin sarkofagin edessä, tapahtui jotain sellaista, mitä vieläkin sitä muistellessani ihmettelen. Sarkofagin ja minun väliin  ilmestyi kirkas ’valoseinä’. Koin valtavan pyhyyden läsnäolon ja jotenkin ’tiesin’, etten saisi edes koskea sarkofagiin. Näin vain tuon kirkkaan valon, jonka keskellä Kristus käänsi huomioni ristiinnaulitsemisensa (mikä minulle oli kaikkein vaikein asia kristinuskossa!!) ja kehotti minua näkemään, kuinka Hän ei ole enää ristillä vaan elää. (Kerroin tästä aiemmin jossain bloggauksessani, mutta koska tapahtuma nousi nyt niin vahvana taas mieleen, laitoin sen tähän tiivistetysti.)

Jumala ei kuljeta talutusnuorassa – Tämä ja moni muu tapahtuma laittoi minut miettimään: jos kaikki polut johtaisivat samaan päämäärään, minkä takia Jumala (tutkittuani useita vuosikymmeniä muita reittejä) olisi kutsunut minut noilta poluiltani omalle tielleen? Eikö Hänelle olisi ollut sama, miltä poluilta Häntä etsin?
Katsoessani taaksepäin elettyä ja koettua, huomaan loogisen jatkumon, joka kertoo minulle Hänen vaikutuksestaan.
Ei Jumala kuljeta talutusnuorassa. Hän antaa meidän etsiä, kulkea omia teitään. Mutta Hän näkee myös sisimmässämme olevan kaipuun.
Sen verran jääräpää olen, että Jumala joutui tekemään minussa paljon työtä. Ja aina välillä Hän antoi minun löytää – Paavalin ja Barnabaan sanoin – todistusta itsestään.

Miten monin tavoin Jumala antaakaan todistuksia itsestään!
Toissa päivänä sain tällaisia kuulla eräässä
koulutustilaisuudessa, jossa joukko turvapaikkaa hakeneita kertoi kokemuksistaan.
Jakaannuimme pienryhmiin, joissa kaikissa oli 1-2 turvapaikanhakijaa sekä tulkki. Minun pienryhmässäni oli nuori mies, joka kertoi, kuinka hänen vaimonsa ja toinen pienistä tyttäristään oli alkuvuodesta kidnapattu Irakissa, eikä heidän kohtalostaan ollut mitään tietoa. E
pätoivo ja -tietoisuus rakkaittensa tilasta sai miehen romahtamaan henkisesti. Hän yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan. Siellä Jeesus oli ilmestynyt hänelle sanoen, että hänen tulisi säilyttää toivonsa.
Mies kertoi kyynelsilmin, kuinka tuo hetki muutti hänen uskonelämänsä. – 20 pv sen jälkeen vaimo ja tytär vapautettiin.

Ystävällisiä kristittyjä Irakissa – Mies oli jo kotimaassaan tutustunut kristittyihin ja havainnut heidät ystävällisiksi ja rauhanomaisiksi.  Nyt hän käy täällä Suomessa kristill. srk:n tapahtumissa kolmasti viikossa. Hän totesi, että ihmisten rukoukset olivat auttaneet häntä paljon enemmän kuin sairaalassa saamansa lääkitys. Hän on kääntynyt kristityksi, muttei ole halunnut käyttää sitä keinona vaikuttaakseen turvapaikkapäätökseen.
Hän toivoo saavansa jäädä Suomeen, opiskella suomenkieltä ja tehdä täällä samaa työtä, mitä hän teki Irakissa. Tämä sotien keskellä varttunut ja elänyt mies toivoo saavansa perheensä Suomeen, maahan jossa vallitsee rauha. Maahan, jossa hänen lapsensa voisivat käydä kristillisiin arvoihin perustuvaa koulua. Hän sanoi, että jos hänet palautetaan maahansa, hänet surmataan. Hän sanoi kuitenkin luottavansa Jumalan johdatukseen tässä asiassa. Sitä odotellessa h
än työskentelee Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena.

Unessa – Toisessa pienryhmässä eräs irakilaismies kertoi, kuinka hän oli unessa nähnyt leveän nauhan, johon oli suurilla kirjaimilla kirjoitettu: ’Minä olen tie, totuus ja elämä’. Hän oli unessa ymmärtänyt, mitä ja ketä nämä sanat tarkoittivat. Uni oli ollut hänelle niin merkittävä, että hänestäkin oli tullut Kristuksen seuraaja.

Kutsuja – Mikäli kysymys eri teistä Jumalan luo askarruttaa, voisi vaikka pohtia: jos kaikki tiet johtaisivat Jumalan yhteyteen, minkä vuoksi Jumalan Poika yhä ja aina vaan kutsuu ihmisiä muilta poluilta seuraamaan itseään…?

Elävä Jumala, joka olet keskuudessamme, Sinä joka olet tehnyt ja teet niin paljon hyvää – johdata meitä, vedä yhteyteesi. Auta, että Sinun hyvät suunnitelmasi meidän elämäämme varten saisivat toteutua. Täytä meidät ilollasi.
Kiitos siitä mitä teet meissä ja elämässämme! – Kiitos myös kesän kauneudesta ja ihanuudesta!

He is Exalted – Maranatha Singers

”Hän on ylistetty, Kuningas on ylistetty Korkeuksissa
Häntä palvon, ylistän Hänen nimeään
Hän on Herra, Hänen totuutensa hallitsee ikuisesti
Taivas ja Maa, iloitkaa Hänen pyhässä nimessään”

Juhannuspäivän muut tekstít: Ps. 92:2-6, Jes.51:3-6 ja Luuk. 1:57-66.

Valoisaa ja kaunista Juhannusta kaikille!

Valtakunnan aarre

12.6.2017                  

Aloitin uutispaaston tammikuussa Trumpin voittaessa vaalit. Viime viikolla ajattelin, että ehkä pitäisi taas vähän katsoa missä tässä maailmassa mennään.
Toissa päivänä, lukiessani uutisista kenet maamme toiseksi suurin puolue valitsi uudeksi puheenjohtajakseen, reaktioni oli yhtä tyrmistynyt kuin USA:n pressanvaalien tuloksesta: ei voi olla totta!

Haurasta tekoa? – Eilisessä huippupäättäjien keskustelussa Kultarannassa. F. Mogherini totesi, että valtio, jossa ihmisoikeudet kyseenalaistetaan, on heikko/helposti särkyvä (fragile). – Tuon ja PS:n pj:n valinnan mukaan osa maatamme on melko haurasta tekoa.

Kristillissosiaalisuutta? – PS:n kotisivuilla kuvataan puolueen arvomaailmaa kansallismieliseksi ja kristillissosiaaliseksi.
Piti googlata, mitä jälkimmäinen sana oikein tarkoittaa: ’Kristillissosiaalisuus on aate ja ajattelutapa, jossa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin edistämispyrkimykset ja- toiminta perustuvat kristinuskon lähimmäisenrakkauteen ja kristilliseen arvopohjaan. Keskiössä ovat yhteiskunnan vähäosaiset, sairaat, lapset, vanhukset ja muut apua tarvitsevat.’

Kristillisen toimintatavan synnyttäjä, suunnannäyttäjä ja keskushahmo ei ollut kansallismielinen. Hänelle ’muut apua tarvitsevat’ eivät rajoittuneet vain oman maan kansalaisiin. Vaikka hänen oli määrä syntyä sen kansan keskuuteen, jota Jumala oli valmistanut ja kouluttanut pitkät ajat, hänen missionsa oli globaali. Hänen opettamansa lähimmäisenrakkaus ulottuu vihamiehiinkin. Hän myös kehotti levittämään hyvää sanomaansa kaikkialle maailmaan.

Huokaus. Pitäisiköhän jättää jälleen uutisten lukeminen, vaikka tämän kesän ajaksi, ja keskittyä kaikessa rauhassa suloisesta suvesta nauttien – aarteenetsintään…

Jeesus sanoi:
    ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
    Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”   Matt. 13: 44-46

Taivasten valtakunnan löytäminen muuttaa ihmistä. Miten tuo muutos ilmenee? Riippuu varmaan yksilöstä, hänen arvomaailmastaan sekä ajattelu-, tuntemis- ja toimintatavoistaan.
Tuo muutos voi tapahtua sisimmässä niin että muut eivät sitä havaitse. Joskus taas toiset huomaavat muutoksen paremmin kuin itse.
Jollekin muutos voi olla kuin hienovaraista sisäistä väreilyä, joka vaikuttaa, vaikkei ehkä osaa kuvailla miten. Useilla se alkaa muuntaa ajattelu- ja toimintatapaa,  suhtautumista itseen, toisiin ja asioihin.

Jeesuksen vertausten miehille se merkitsi kertakaikkisen radikaalia päätöstä: myydä kaikki minkä omistivat saadakseen löytämänsä kallisarvoisen aarteen.

ArvottaminenMikä minulle on todella tärkeää ja kallisarvoista? Sellaista, mistä en millään haluaisi luopua? Tai mitä tavoittelen innokkaimmin? – Tuota voi aina välillä pysähtyä miettimään.

Joskus, kun koetaan äkkipysäytys (esim. terveyden, omaisen tai omaisuuden menetys), suhtautuminen ennen tärkeinä pitämiin asioihin voi myös muuttua dramaattisesti.  
Tunnen pariskunnan, jolle kävi näin. Heillä oli menestyvä, arvokkaita tuotteita myyvä firma pääkaupungin keskustassa. Yritys meni konkurssiin ja perhe menetti kaiken omaisuutensa. Oli ihmeellistä nähdä, miten perheen vanhemmat pysyivät siitä huolimatta harmonisina. Kuinka he jaksoivat huolehtia lastensa hyvinvoinnista myös noina suurten muutosten aikoina. Isän ja äidin huolet eivät siirtyneet lasten kannettaviksi. Heidän rauhaa, lämpöä ja valoa säteilevät olemuksensa kertoivat, kuinka se, mitä he olivat löytäneet ja mistä he ammensivat voimansa, oli heille paljon merkittävämpää kuin aineellisen omaisuuden määrä tai sen puuttuminen.

Ikuisuuksien Jumala, auttaisitko meitä löytämään sen, mikä elämässä on arvokkainta ja merkityksellisintä? Sen, mikä pysyy, tapahtuipa mitä tahansa. Antaisitko vaikka välähdyksenomaisen oivalluksen iäisyyden merkityksestä elämällemme, sielullemme, hengellemme? Sellaisen, joka sisimmässämme muuntuisi selkeydeksi, syvenisi ymmärrykseksi.
Anna syvä tieto/kokemus/luottamus sisimpäämme Sinun Taivaallisen Valtakuntasi olemassaolon todellisuudesta. Ja siitä, kuinka se on tarkoitettu  jokaiselle; yhtä hyvin niille jotka jo ovat löytäneet, niille jotka etsivät sekä niille, jotka eivät ole vielä tunteneet sisimmässään kutsuasi etsintäretkelle.

Anna meidän tuntea kuinka Sinä Olet, myös tässä ajassa ja paikassa, kanssamme. Kuinka Sinä kääntyessämme puoleesi rohkaiset, johdatat, lohdutat, annat voimia – vaikeimpinakin aikoina, ja ihan erityisesti niinä.
Anna meidän havaita läsnäolosi todellisuus keskuudessamme.

Aarteen etsintää – Valtakuntasi aarre odottaa löytämistään. Auttaisitko meitä etsimään? Virittäisit meitä näkemään Sinun Valtakuntasi arvomaailmaa, opettaisit toimimaan sen mukaisesti.
Auttaisit meitä näkemään kuinka me kaikki olemme silmissäsi arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita.

Kaikkivaltias, Johdata meitä löytämään Valtakuntasi Ilo, Rauha, Rakkaus ja Valo mieleemme, sydämeemme ja koko olemukseemme, niin yksilöinä kuin kansakuntana.
Kun katsomme Sinuun, saamme toivon, voiman ja rohkeuden kulkea kohti Sinun Valtakuntasi todellisuutta. 

************

Kummiksi? – Blogikirjoittamisen jälkeen kävin kaupassa. Kassajonossa oli srk:n diakoni, jonka kanssa juteltiin niitä näitä. Kaupan ulkopuolella hän kysyi ryhtyisinkö kummiksi kristityksi kääntyneelle nuorelle. Spontaani vastaukseni oli kyllä. Sitten aloin miettiä miten kestäisin tilanteen, jos kummilapsi, jolla olisi rankkoja kokemuksia takanaan, ei saisi turvapaikkaa ja palautettaisiin, tietämättä mikä häntä kohteessa odottaisi. – Sovimme, että palaamme asiaan.
Kummeja kuulemma tarvitaan näille nuorille. Diakoni sanoi, että monet heistä ovat joutuneet perheensä hylkäämiksi kääntymyksensä vuoksi. He ovat pelokkaita, kun eivät tiedä tulevasta.
Kastetta edeltää pitkä ja perusteellinen srk:n järjestämä opetusprosessi, jolla halutaan vaikuttaa myös siihen, ettei kristinuskoon kääntymisen motiivina olisi toive, että se helpottaisi  turvapaikan saamista. (Sitähän se ei teekään.)

Gate of Heaven – David Binion

”Varmaankin Herra on täällä tässä paikassa, palvoessamme
vaeltava sydän etsii lupausta
syvässä unessa tähtien alla näin unen: taivaat olivat avoinna
voisiko tämä olla Jumalan huone?
tässä olemme, odottaen, tavoitellen sitä, mitä Sinä Olet
täpötäysissä huoneissa taikka avarilla paikoilla
tiedän ettei taivas ole niin kaukana
enkelit nousevat ylös, enkelit laskeutuvat alas
olen löytänyt taivaan portin, voin nähdä avoimen oven
voin kuulla Isän kutsuvan: ”Tule”
ilmapiiri muuttuu; nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät
kaikki näkevät Sinun Valtakuntasi tulevan
näen enkeleiden kohoavan ylös, enkeleiden laskeutuvan alas
…kaikki näkevät Sinun kasvosi”

Muut tekstit: Ps. 49: 6-10, 16-21, Aam. 8: 4-8, 2. Kor. 8: 1-9 ja Luuk. 12: 13-21.

Rakkaudessa pysyminen

5.6.2017     viinimarjaköynnös

Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”   (
Joh. 15: 1-10)

Miksei Jeesus verrannut itseään oliivipuuhun? Se kasvaa tosi suureksi ja tuottaa runsaan  sadon, pärjää karuissakin oloissa ja kestää säät kuin säät. Öljymäellä Jerusalemin ulkopuolella, jonne Jeesus vetäytyi opetuslastensa kanssa rukoilemaan, on ikivanhoja öljypuita, joiden arvellaan olevan Jeesuksen ajan jälkeläisiä.
Viiniviljelyksessä on suotuisalla ilmastolla, hyvällä maaperällä ja puutarhurin osaamisella uskoakseni paljon suurempi merkitys.
Öljy kuului tuon ajan jokapäiväiseen ruoanlaittoon, viini taisi olla juhlavampien aterioiden juoma.
Lisäksi Johanneksen mukaan Jeesus puhui tuon vertauksen viimeisellä pääsiäisateriallaan, jolla Jeesus ojensi viinimaljan opetuslapsilleen, kehottaen heitä juomaan siitä sanoen:

Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta syntien anteeksiantamiseksi.”
T
uo kaikki on vain omaa pohdintaani. Voihan olla, että Jeesuksen ajan juutal. traditiosta löytyy  jokin ihan muu selitys siihen, miksi Jeesus puhui Jumalasta nimenomaan viinitarhurina. 

Karsittuja oksia – Meikäläinen, inspiraatiopuutarhuri, nauttii kaikenlaisen kasvamisen seuraamisesta, oli sitten kyseessä rikkakasvit tai istutetut. Joskus harvoin tulee vähän jotain harvennettua. – Eräänä kesänä poistin vanhasta sireenipensaasta kuihtuneita oksia. Ilmeisesti tästä innostuneena sireenipensaan keskelle kohosi yllätyksekseni – viinimarjaköynnös! Yksi  runko, jonka haarat marjoineen tukeutuvat sireenipensaaseen.
(Paikalla oli ilmeisesti joskus aikoinaan- sireenipensaan ollessa huomattavasti pienempi – kasvanut punaviinimarjapensas, joka nyt siis työnsi juurakosta esiin tuon rungon.)

Marjoja rypäleiden sijaanVuosi ennen punaviinimarjojen ilmestymistä näin taimimyymälässä viiniköynnöksiä. Innostuin, ostin pari ja istutin eteläiselle seinustalle. Ajattelin että olisi kiva nähdä, josko ja kuinka tekisivät rypäleitä (vaikka pikkuruisia ja kitkeriä, kunhan jotain).  Talveksi käärin viiniköynnökset maahan lehtipeitteen alle; jos vaikka kestäisivät kylmän. Kevään tultua varret näyttivät niin elottomilta, että kannoin ne risukasaan odottamaan kyytiä Sorttiasemalle. Vasta myöhemmin tajusin, että ehkä ne olisivatkin alkaneet työntää esiin lehtiä, jos vain olisin malttanut odottaa pidempään…
Mutta viinirypäleiden sijaan tulivat siis nuo punaviinimarjat. – Nytkin on ’köynnöksessä’ raakileita, joiden toivon kypsyvän kevätkesän viileydestä välittämättä.

Kun karsii pois turhaa, Valo saa enemmän alaa.
Mitä minusta pitäisi karsiutua? Millaisia turhia, hyvää tuottamattomia ajatuksia, tunteita ja toimintamalleja olisi hyvä kiikuttaa ’risukasaan’, jotta esiin voisi nousta jotain uutta ja hyvää?

Entä kun sisikunnan putsaustyöt on tehty? – Tai oikeammin jo ennen sitä, sillä elämänmittaista prosessiahan tämä karsimishomma on… 🙂

Hänessä pysyminen – Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus korostaa yhä uudestaan tämän merkitystä:
Pysykää minussa,
niin minä pysyn teissä.

samoin ette pysty tekään,
ellette pysy minussa.
Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn

Joka ei pysy minussa…

Jos te pysytte minussa…

Pysykää minun rakkaudessani.

Jos… te pysytte minun rakkaudessani…

Mitä ikinä haluatte – Väliin Jeesus heittää – kuin ohimennen – ihmeellisen lupauksen:
”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”
Hänessä pysyminen, ja Hänen sanansa pysyminen meissä – mitä tuo voisi tarkoittaa? Kyllähän tuon täytyy merkitä jotain syvempää kuin että esim. ajattelee, että on Hänen seuraajansa, koettaa seurata Hänen opetuksiaan tai että osaa ulkomuistista Hänen kääröihin ja kansien väliin tallennetut sanansa.

Kristus puhuu suhteesta. Samankaltaisesta, yhtä läheisestä suhteesta, kuin hänellä oli taivaalliseen Isäänsä eläessään Jeesus Nasaretilaisena maan päällä. Hän sanoi puhuvansa ja tekevänsä vain sitä. mitä Isä sanoo ja tekee. Hän oli (ja on) yhtä Isän kanssa. Tähän yhteyteen liittyy Jumalan Pyhä Henki, joka Jordan-joen kasteessa, ennen Jeesuksen palvelutyön alkamista, laskeutui Jeesuksen ylle.

Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä, tapahtuu se, mitä Jumala kulloinkin haluaa tapahtuvaksi. Jeesus kuunteli Isäänsä, katsoi mitä Hän halusi tehdä ja toimi sen mukaisesti.
Ajatella… jos voisimme tulla tuollaiseen samankaltaiseen, läheiseen ja välittömään yhteyteen Kolmiyhteisen Jumalan kanssa… ja voisimme tuosta yhteydestä käsin pyytää – yksittäin ja suurin joukoin –
mitä haluaisimme, niin se toteutuisi..!  – Miten se muuttaisikaan tätä maailmaamme!
Sen kaltaisessa yhteydessä eläessämme pyytäisimme Jumalalta vain sellaista, mikä on Hänen tahtonsa mukaista. Sydämessämme olisi – kuten Jeesuksella – halu tehdä hyvää toisillemme. Pyytäisimme hyvää – emme vain itsellemme, vaan myös lähimmäisillemme.
Ja Hän antaisi sen, tekisi sen, joko suoraan tai kauttamme. Voisimme olla Hyvän välittäjiä.

Utopististako? – Jos olisi, tuskin Jeesus olisi tuollaista luvannut. Kun Kristus oli noussut taivaisiin, opetuslapset alkoivat elää tuosta todellisuudesta käsin. He pyrkivät toimimaan  Kristuksen Hengessä, pysymään läheisessä yhteydessä Kristukseen, kulkemaan Pyhän Hengen johdatuksessa. Ja hyviä, ihmeellisiäkin asioita tapahtui. Jeesuksen sanoin: he alkoivat tuottaa runsaasti hedelmää.
Voisiko tuollainen olla mahdollista meillekin? Ajattelen, että Jumala on antanut meille sen mahdollisuudeksi, jota kohti Hän toivoo ja  odottaa meidän pyrkivän. Uskon, että jokainen – vaikka kuinka pieni – askel sitä kohti on tärkeä.

Kristus, pidä Sinä meistä kiinni, kun otteemme Sinusta tahtoo hellittää. Vedä meitä lähemmäs itseäsi, yhteyteesi. Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä kohtaan.

In Your Presence – Paul Wilbur

”Läsnäolossasi olen vahva, läsnäoloosi Herra, Jumalani
siihen minä kuulun, kasvojasi etsien, armoasi koskettaen
Kallion suojassa, läsnäolossasi Jumala
haluan mennä sinne, missä virrat eivät voi syöksyä ylitseni
missä jalkani ovat Kalliolla
tahdon kätkeytyä sinne missä hehkuva tuli ei voi minua polttaa
tahdon piiloutua sinne missä pahan tulvat eivät voi minua saavuttaa
sinne, missä olen veresi suojassa, tahdon olla siellä
missä pimeyden järjestelmät eivät voi minua koskettaa:
Sinun läsnäolossasi oi Jumala, olet luja perustukseni
luotan Sinuun pitkin päivää, olen lapsesi ja palvelijasi
ja Sinä olet voimani ja lauluni”

Muita tekstejä: Ps. 95: 1-2, 6-7, ob 37: 21-24,  Saarn. 8: 16-17 ja Ef. 4: 1-6.

Pyhän Hengen vuodatus

29.5.2017                             

Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”     (Joh. 14: 15-21)

Lupauksia – Jeesus antaa tuossa monta vahvaa, upeaa lupausta. – Lupaukset virittävät odottamaan niiden täyttymistä. Miten opetuslapset mahtoivat ottaa ne vastaan?
Vaikkei Jeesus puhunut vertauksin vaan infosi suoraan, mitä on tarjolla ja tulossa ja mitkä ovat edellytykset, niin varmaan heille oli haasteellista ymmärtää, mitä tuo kaikki itse asiassa merkitsi.
Mestari sanoo lähtevänsä mutta tulevansa takaisin… lupaa opetuslapsilleen Puolustajan, Totuuden Hengen… ja että Henki pysyy ikuisesti heidän luonaan, ja tulee olemaan heissä… ja että hekin tulevat elämään, koska Hän elää…
Todennäköisesti opetuslapset laajensivat aivokapasiteettiensa käyttöä koettaessaan käsitellä tätä käsittämätöntä. Ja vaikkeivät ehkä voineet kaikkea ymmärtää,  sydämen tasolla he varmastikin tunnistivat Mestarinsa valtavan Rakkauden ja luottivat – kuten lapsi, joka rakastavan vanhempansa luvatessa hänelle jotain, luottaa tähän:
hyvää on tulossa!

Läheistä yhteyttä ja rakkautta – Tuota evankeliumitekstiä lukiessani mietin, miten opetuslapset mahtoivat mieltää Jeesuksen lupauksen, että hän tulisi olemaan heissä, hän Isässä ja he hänessä…  – mutta taas: ehkäpä he sydämessään aavistivat, että he tulisivat kokemaan niin  läheistä yhteyttä ja rakkautta Kristukseen, että se tulisi ylittämään kaiken, mitä he olivat kokeneet kulkiessaan hänen kanssaan vuorilla ja laaksoissa, kylissä, kaupungeissa ja erämaissa. Tämä Yhteys koettaisiin Hengen tasolla. Oltaisiin Yhtä.

Ihmeellisintä on, että nämä lupaukset eivät olleet vain Jeesuksen lähimmille opetuslapsille, vaan ne on tarkoitettu kaikille Hänen seuraajilleen aikaan, paikkaa, ikään, sukupuoleen, ihonväriin jne katsomatta.
Kristuksessa Jumala solmi uuden liiton kanssamme, jonka Pyhä Henki sinetöi. Näin tehdessään Luojamme laati uuden testamentin, joka täydentää ja täsmentää vanhaa, tekee tarkennuksia. Testamentti on dokumentti, jossa sen laatija ilmaisee tahtonsa, ilmaisee miten hän haluaa jakaa perintönsä. – Tässä uudessa testamentissa Jeesus toteaa:
”Jos rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”

– Mitkä ne olivatkaan, ne tärkeimmät käskysi, Jeesus?
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.(Mark. 12, 30-31)
Pääsiäisaterialla:  

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” (Joh.13,34)
Ja vähän myöhemmin:
”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh.15, 12)

Lupauksillaan Jeesus kokoaa muutamalla lauseella yhteen meille tarjotut Jumalan ihmeelliset lahjat: Rakkauden, Yhteyden ja Hengen.
Hän kutsuu meitä Liittoon, joka tekee meidät perillisiksi; osallisiksi näihin lahjoihin. 

Onko toista uskontoa, johon kuuluu perintöosana testamenttiin kirjatut lupaukset näistä kaikista: Liitto Jumalan kanssa, Jumalan Rakkaus, Jumalan Henki, Totuuden Henki, Ykseys Jumalan kanssa…? – Eipä taida olla.
(Vaikka Jeesuksen tehtävähän ei ollut tuoda meille uskontoa, vaan avata meille tie elävään Yhteyteen Jumalan kanssa.)

Kiitos Kristus, että tämän liiton lahjat ovat tarjolla meille kaikille. Kutsu ja johdata meitä yhteyteesi, tulemaan osallisiksi näistä lahjoista.
Sinussa me muutumme. Vaikuta meissä Henkesi kautta. Emme osaa rakastaa siten kuin Sinä rakastat. Mutta kun Henkesi koskettaa, rakkautemme lähimmäisiämme kohtaan muuttuu enemmän Sinun Rakkautesi kaltaiseksi.
Kiitos rakas Jumala Pyhästä Hengestäsi!

Come Spirit of God – Bo Ruach Elohim (laulua hepreaksi ja englanniksi)

”Tule Jumalan Henki, tule ja täytä meidät
olet tervetullut tänne
näytä armosi ja kirkkautesi
tule ja täytä meidät, Pyhä Henki, tule
Baruch haba Ruach Elohim – tervetuloa Jumalan Henki”

Muut tekstit: Ps. 68: 5-11, Jer. 31: 31-34  ja Ap.t. 2: 1-13.

Elävän veden virrat

 

Me olemme ihme. Raekuurot saivat vartemme ja päämme taipumaan maahan saakka. Sitten tuli aurinko, joka lämmitti meidät, nosti ja avasi meidät katsomaan kohti valoa.

22.5.2017  – Viime torstaina pyöräillessäni harmaalta taivaalta tiputteli hentoa, kevyttä, miltei huomaamatonta tihkua. Yllätyin, kuinka lempeänä ja pehmeänä kosteus tuntui poskilla. Asteita vain 10, kuitenkin jo kesän tuntu.
Eilen retkeilimme Nuuksiossa lapsenlasten ja vanhempansa kanssa. Järveen pulahti useampi uimari. Meille ei ollut tullut mieleenkään ottaa uikkareita mukaan. Kokeilimme vettä rannalla: mitä ihmettä – tämähän tuntuu jo ihan lämpöiseltä!
Viikonlopun ja tämänpäiväinen ihana kesäsää laittaa toivomaan: voi kun näin voisi jatkua… koko kesän… 🙂
Viileämpänä päivänä ja kun sataa (vaikka rakeita) tahdon muistaa torstaiaamun suloisenlempeän kosketuksen kasvoillani. Ja ajatella: Valon ja lämmön lähde – näkymättömissäkin – on. Odottaa vain koska on aika tulla taas esiin… tekemään ihmeitä… meissä kaikissa.

Kristuksen taivaaseenastumispäivän, helatorstain, jälkeisen su:n aiheena on Pyhän Hengen odotus. Evankeliumikirja toteaa siitä mm. näin:
’Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa.
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta.’

’Odottaa rukoillen…’ – Odottaako tämän ajan seurakunta Pyhän Hengen tulemista keskuuteensa? Vai ajatellaanko, että jo tuli; olemmehan saaneet Pyhän Hengen lahjan kasteessa, asia siis hoidettu. – Tai olisiko jotain, mitä meidän vielä tulisi odottaa?
(Koska lahja mainitaan yksikkömuodossa, ei tässä viitata Pyhän Hengen lahjoihin, joita kuvataan mm. 1. Korinttilaiskirjeessä.)

Jos jollakin on jano – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  (Joh. 7: 37-39)

Lähde – Jeesus puhuu sisimmästä kumpuavista virroista. Kyse ei ole mistä tahansa virtauksesta, vaan Pyhän Hengen virtauksesta Jeesukseen uskovien sisimmässä. ”Joka uskoo minuun…” Jeesus ilmaisee olevansa elävien virtojen lähde.

Eläväksitekijä – Joskus Pyhän Hengen läsnäolon/vaikutuksen voi kokea myös yhdessä muiden kanssa. Ylistäessä Jumalaa ja rukoillessa yhdessä ystävien kanssa ilmapiiri voi muuttua niin vahvasti, että kaikki voivat sen aistia. Aavistamme/tunnistamme: Pyhä on tullut keskellemme. Eläväksitekijä vaikuttaa keskuudessamme usein niin että hiljennymme, olemme vain siinä hiljaa, annamme Pyhän koskettaa. 

Odotammeko? Kirkastettu Kristus, taivaaseen noussut ja myöskin  keskellämme, pyydätkö meitäkin odottamaan Pyhän Hengen tuloa, kuten pyysit opetuslapsiasi?
Mitä se voisi meille merkitä, tänä aikana,
omassa elämässämme, lähipiirissämme, maailmassamme? Vapautumista peloista, pelastumista, yhteyttä Sinuun, kuten evankeliumikirja tiivistää?
Joka tapauksessa – jotain hyvää tapahtuu aina, kun Pyhä Henki on läsnä ja vaikuttaa meissä. 🙂 Niinpä nytkin toivotan: tule Pyhä Henki, olet tervetullut.

Veni Sancte Spiritus – Saavu Pyhä Henki – Taize 

25-27.8. on Haminassa nuorille ja nuorille aikuisille (14-36v) suunnattu kansainvälinen Taizé – tapahtuma, johon sisältyy mm. rukoushetkiä, hiljentymistä, keskusteluja ja kanavia.
Tapahtumaan voi olla tunkua, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa.
(Ainakin Hgissä 2012 järjestettyyn vastaavaan tapahtumaan saapui runsas joukko myös ulkomaalaisia nuoria ja Tuomiokirkko oli täpösen täynnä.)
https://www.haminanseurakunta.fi/taizehamina/

Muut tekstit: Ps. 27: 1-3, 7-9, 1. Kun. 19: 8-13 ja Ap. t. 1: 12-14.

Mitä emme näe

15.5.2017              jouluruusuja toukokuussa

Huomasin, että 3 v:n takaisessa bloggauksessani (19.5.2014: Rukousta) oli muut rukoussunnuntain tekstit, muttei Room. 8:24-28, joten otin sen tähän. 

Toivomme Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
(Room. 8: 24-28
)

Mitä emme näe – Joku aika sitten eräs lähimmäiseni haastoi minut perustelemaan, mihin Jeesusta tarvitaan, miksei suhde Jumalaan riitä. Olimme keskustelleet ihan muista kuin uskonasioista, joten yllätyin  hänen kysymyksestään. – Alkoi vastauksia vaativa älyllinen pommitus, jossa olin ihan altavastaajana.
Kun kyse on asioista ’joita emme näe’, minulta ei todellakaan tule vastauksia kuin apteekin hyllyltä. Toisen odottaessa intensiivisenä perusteluita on vähän hankala sanoa: ootas kun tässä vähän mietin (miten sinulle tuohon vastaisin)… – vaikka tuollaisessa tilanteessa kannattaisikin ehkä tehdä juuri niin.

Se mikä itselle merkitsee jotain, voikin toiselle merkitä jotain ihan muuta. Uskonasioissa tämä asia ehkä korostuu erityisesti. Ja joskus sitä ilmaisee itseään senhetkisestä tuntemuksestaan käsin, eikä sellainen ole välttämättä kovin fiksua tai rakentavaa. Itsekin olen tehnyt sitä blogatessani. – Olenkohan pahoittanut sillä jonkun mielen? Tietäisin varmaan, jos blogissani olisi julkinen, kaikille näkyvä kommentointimahdollisuus.

Yllätyin, kun tuo lähimmäiseni myöhemmin pyysi anteeksi ’pommitustaan’. Hän kertoi, että hän oli tavatessamme aika stressaantunut, mikä toi oman sävynsä keskusteluumme. Totesin, että hyvä kun sai vähän purettua stressiään. Ja että oikeastaan olin kiitollinen keskustelustamme, sillä se laittoi minut taas miettimään, miten perustella omia näkemyksiään näistä asioista, ’joita emme näe’, kun joku sitä pyytää. (Raamatun kirjoituksiin vetoaminen ei välttämättä jokaiselle riitä.)  

Henki auttaa – Koska en ole väittelijätyyppi, en kokenut keskusteluamme mukavaksi. Yllä olevassa roomalaiskirjeen kohdassa on lupaus, että Pyhä Henki auttaa meitä. Olisinko tuon keskustelun aikana voinut hiljaa mielessäni pyytää Pyhää Henkeä rukoilemaan ’sanomattomin huokauksin’ tilanteen ja sen eritemperamenttisten osapuolien puolesta…? Tai voisinko vastaisuudessa tehdä niin, mikäli vastaavanlainen tilanne tulee eteen?

Pelastettu? Eilen (bloggauksen julkaisemishetkellä = viime maanantaina) Hgin rautatieaseman Postitalon puoleisella kulmalla: nuorukainen, ehkä afganistanilainen, istui tummanharmaissa vaatteissaan polvillaan jalkakäytävällä selkä ja pää lähes maahan saakka painuneina, kädet rukousasennossa kasvojen edessä; kokonsa puolesta olisi voinut olla varhaisteini. Polvistuneena siihen suuntaan, josta olin tulossa. – Koin ettei ollut performanssia. Oli kuin tikari olisi isketty sisuksiini… hänen hätänsä, tuskansa, yksinäisyytensä, pelkonsa. Oli kuin hän olisi anonut armoa henkensä edestä.
Olin menossa erään ryhmän tapaamiseen; pysähtymiseen ei ollut aikaa, jos halusin ehtiä ajoissa. Halusin, joten jatkoin kulkuani. Hän jäi polvistuneena kadulle. Hetkeä aiemmin oli pyryttänyt lunta.

Kokoontumisemme oli lämminhenkinen, ja helpotti kun sain kertoa ryhmällemme tuosta nuoresta rukoilijasta. Mutta sisimmässäni tunsin – ja tunnen yhä – että minun olisi kuulunut pysähtyä tuon armoa anovan rukoilijan luo. En kyllä lainkaan tiedä mitä olisin tehnyt, mitä sanonut. En edes tiedä olisiko meillä ollut yhteistä kommunikointikieltä. – Mutta olisinko siinäkin voinut pyytää Pyhän Hengen apua?
Nuorukainen ei ollut aseman luona enää kokoontumisemme loputtua. Mutta kuva
tuosta polvillaan rukoilevan nuoren ihmisen hahmosta on syöpynyt kipeänä sisimpääni.
Kotiin tultuani ajattelin, että pyöräilen aseman eteen huomenna samaan aikaan, ja seuraavanakin, siinä toivossa, että saisin toisen tilaisuuden pysähtyä hänen luokseen. – Satoi lunta, enkä lähtenyt.

Sydämessä on kuitenkin yhä tunne, että tulisi auttaa. – Miten? Rukoillahan aina voin, mutta ihan konkreettisesti? Uskon, että eteemme tuodaan sellaisia, joiden kohtalo koskettaa meitä, ja joita meitä on tarkoitus auttaa. Joskus sitä kuitenkin on ihan neuvoton ja tarvitsee selkeää johdatusta.

Jos toivomme jotakin, mitä emme näe… – Tuon nuorukaisen kohtalo on toisissa käsissä; hän ei näe, mitä on edessä. Hänen kohdallaan kyse on koko elämästä.
Yllä oleva roomalaiskirjeen kohta laskeutuu hänen – ja lukemattomien muiden – tilanteeseen niin konkreettiselle tasolle että vihlaisee.
’Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.’ – Mitä tuo mahtaisi merkitä  vastaanottokeskuksissa tai pakolaisleireissä toivoa elätteleville, tai toivonsa menettäneille, jos he sen kuulisivat?

Olisiko mahdollista nähdä toivon säteitä toivottomalta näyttävässä ja tuntuvassa tilanteessa?
’Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.’  – Kärsivä mieli tarvitsee superekstra-annoksen kärsivällisyyttä. Mistä ihmiset vastaanottokeskuksissa, pakolaisleireillä tai maansa kaaoksen keskellä ammentavat toivoa ja kärsivällisyyttä?

Dokumentti – Kirjoittaessani tätä bloggausta tuli yhtäkkiä ajatus käydä TV7:n sivuilla. Sen etusivulla, kun alaspäin skrollasin, oli otsikon ’Suosittelemme’ alla 4 kokoruudunkokoista kuvaa. Mitään tekstejä ei kuvissa ollut, mutta kuvista saattoi kuitenkin päätellä paljon. Yhdessä kuvasta näki, että ohjelma käsittelee rikollisuutta. – Tämä oli kaikkea muuta kuin mitä sillä hetkellä kaipasin! Ja kuitenkin tuntui että juuri tuo juttu minun pitäisi katsoa!
Osoittautui dokumentiksi, jossa  amerikkal. elinkautisvangit kertoivat, kuinka olivat löytäneet rauhan ja merkityksen elämäänsä. Dokkarissa kerrottiin, mikä vaikutus oli sillä, että vangeille annettiin mahdollisuus opiskella, työskennellä pajoissa, osallistua kappelin tilaisuuksiin. Kaikki oli vapaaehtoista, mutta heille annettiin mahdollisuus tehdä jotain, ei vain olla ja odottaa.
Kaikki haastatellut vangit sanoivat samaa: vankilan karmeat olot olivat muuttuneet täysin, kun uusi johtaja alkoi toteuttaa visiotaan. Väkivalta oli vähentynyt radikaalisti.
Elinkautisvangit, jopa kuolemantuomion saaneet (vankila on osavaltiossa, jossa sellainen valitettavasti yhä on voimassa) olivat löytäneet rauhan sisimpäänsä. He tiesivät, että Jumala rakastaa heitä.
https://www.visionvideo.com/dvd/501676D/blessedness-out-of-brokenness
Linkki koko dokkariin:  http://vod.tv7.fi/vod/Piste/rikkinaisesta_autuaaksi-w.MP4
(Arvelen, että TV7:n sivulla on tuo linkki dokkariin sitä varten, että sen voisi katsella/jakaa sellaisten englantia puhuvan ulkomaalaisten kanssa, jotka tuntevat epätoivoa omassa tilanteessaan.)
Suomenkiel. tekstityksellä ja isommalla näytöllä: http://www.tv7.fi/vod/player/57851/ 

Auttaja Pyhä Henki, Sinä näet kaikki kärsivät, pelkäävät, yksinäiset, toivottomat. Puhuisitko kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tuskaisessa tilanteessa elämässään?
Tuo Toivoa, Rohkaisua, Rakkautta ja Valoa sinnekin, missä ei osata odottaa läsnäoloasi.
Ohjaa meitä, anna visioita, auta näkemään, pysähtymään, tekemään sitä, mitä meidän itse kunkin tulee tehdä lähimmäistemme hyväksi. Auta meitä kaikkia heikkoudessamme ja neuvottomuudessamme. Kiitos että olet meissä.
Jeesuksen lupauksen mukaan olet Puolustajamme, joka opetat ja muistutat meitä siitä, mitä Jeesus sanoi. Vaikuta meissä, vahvista, johdata, Näytä meille, millä tavoin me itse kukin voimme olla avuksi lähimmäisillemme.

The Lord’s Prayer – Isä meidän -rukous

Muut rukoussunnuntain tekstit: Ps. 40: 2-6, Dan. 9: 17-20 ja Matt. 6: 5-13.

Kirkkauden lähde

8.5.2017                  

Aina yhtä ihanaa tämä kevään valo! Sen hurmaamanakohan kirjoitin viime viikolla blogitekstin ensi vuoden evankeliumitekstistä. Huomasin juuri ennen kuin laitoin sen blogiin. Eli uusiksi meni. No, laitoin tuon varastoon odottamaan ensi vuotta. (Mikäli silloin vielä bloggailen.)
Tässä tämän vuosikerran evankeliumiteksti ja (kerrankin) lyhyehkösti sen herättämiä ajatuksia: 

Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”   Joh. 17: 6-10

Viime viikolla keskustelin ystävieni kanssa siitä, mitä vastata henkilölle, joka alkaa haastaa uskoasi. Kysymys heräsi minussa oltuani kuuntelemassa henkilöä, joka astui uuteen virkaansa. Häntä pyydettiin kertomaan omasta uskonpolustaan. Mies sanoi, että kun hän eräässä elämänvaiheessa vakuuttui siitä, että Jumala on olemassa, hän ajatteli, että seuraavaksi hänen pitää selvittää itselleen perin juurin, kuka Jeesus ihan oikeasti on. Jollei hän vakuutu siitä, että Jeesus Kristus on… (en muista mitä attribuuttia hän käytti), hän ei lähde tämän viitoittamalle tielle. Hän alkoi opiskella apologetiikkaa (kristinuskon järkiperäistä perustelua). Ja lähti Jeesuksen osoittamalle tielle. 

Saattaisi olla mielenkiintoista tutkia apologetiikkaa. En tiedä, minkälaisiin argumentteihin se nojaa (varhaisimpiin historiallisiin dokumentteihin Jeesuksen elämästä, siihen mitä hänen aikalaisensa kirjasivat ylös? Jeesuksen opetuksiin? Johonkin muuhun?). Hyvin perusteltuja näkökohtia siinä kuitenkin ilmeisesti on,  kun sai tuon etsijän vakuuttuneeksi.
Itselleni (koettaessani ymmärtää, mitä kaikkea Jeesus Kristus on)  on ollut olennaista se, miten Jeesus itse monin tavoin ilmaisi olemuksensa.
Sitä hän tekee myös y
llä olevassa evankeliumitekstissä. Hän puhuu siinä kristinuskolle keskeisen olennaisesta: ainutlaatuisesta suhteestaan Isään Jumalaan.

Isältä – Jeesus totesi, että kaiken, mitä hänellä oli, hän oli saanut Isältään. Jumalallisen Voiman, Viisauden, Kirkkauden ja Jumalallisen Rakkauden meitä ihmisiä kohtaan. Jeesuksen välitön suhde Taivaalliseen Isäänsä mahdollisti sen, että hän puhui vain sitä, mitä Isä antoi hänelle puhuttavaksi.
Hän toteaa, kuinka kuuntelemalla näitä Isältä saamiaan sanoja opetuslapset tiesivät hänen tulleen Isän luota, Isän lähettämänä. 

Kirkkautesi näkyviin – Kristus, rukoilisitko meidänkin puolestamme: johdata meitä, näytä, miten me itse kukin voisimme löytää läheisen suhteen Sinuun. Yhtä läheisen kuin Sinulla oli Taivaalliseen Isääsi ollessasi ihmishahmossa maan päällä, ja on nyt Isän yhteydessä Taivaan ulottuvuudessa.  – Jotta – toiveesi mukaisesti – Sinun Kirkkautesi tulisi näkyviin, meissäkin.

Filled with Your Glory – Starfield
(Kappale alkaa pehmeästi, mutta muuttuu sitten; volyymin säätö pienemmälle auttoi ainakin omaa kuunteluani. Sanojen vuoksi taas laitan. 🙂 )

”Koko maailma täyttyy Kirkkaudellasi Herra
enkelit ja ihmiset palvovat
vuoret kumartavat ja ja meret pauhaavat
luomakunta palvoo sitä, mikä on meille tarkoitettu
Sinä olet kunnioitettu ja kirkastettu
ylennetty ja korotettu korkealle
jalkojesi juureen luovutan elämäni
sydämessäni palaa tuli
intohimo syvällä sielussani
ei se hidasta vauhtia, ei kylmene
sammumaton tuli joka palaa vain kirkkaammin
rakkaus joka liekehtii kuin aurinko
sen vuoksi, kuka Sinä olet ja mitä olet tehnyt
ja kuten tuli roihuaa
Sinun ylistyksestäsi tulee lauluni
maailman ääristä taivaan korkeuksiin
Kirkkautesi loistaa kauas, laajalle
kautta historian Sinä hallitset korkeuksista
mertensyvyyksistä vuorenhuipuille
voimasi Herra on rajaton
korkeampaa Rakkautta ei voi löytää
kuuluttakoon siis koko universumi
Sinun suurta Voimaasi ja Nimeäsi”

Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 32: 15-20 ja Room. 8: 9-11.

Kun olemme yhtä…

1.5.2017           Vappuvuokkoja

Olisivat yhtä – Jeesus rukoili ja sanoi:    ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.    Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”  (Joh. 17: 11-17)

Pyhä Isä, suojele heitä –  jotta he olisivat yhtä… suojelin heitä, varjelin heidät…
että varjelisit heidät pahalta… pyhitä heidät totuudellasi.
Miten vahvasti noista lauseista välittyykään Jeesuksen syvä rakkaus opetuslapsiaan kohtaan. Hänelle ei ollut tärkeää ainoastaan saattaa oma tehtävänsä päätökseen; myös hänen seuraajiensa kohtalo oli hänelle tärkeä.
Jeesus rukoili näitä asioita vähän ennen kuolemaansa.
Mitäköhän me rukoilisimme
/pyytäisimme Taivaalliselta Isältämme, jos tietäisimme olevamme kohta lähdössä täältä? Luulenpa, että useat meistä pyytäisivät juuri noita asioita: suojele rakkaitani, varjele heitä kaikelta pahalta.
Tulisiko mieleen rukoilla/pyytää, että Taivaallinen Isä auttaisi heitä olemaan yhtä keskenään? Varmaan ainakin siinä tapauksessa, jos läheisillä olisi vahva taipumus erimielisyyksiin ja keskinäisiin konflikteihin.

Jeesuksen sanoissa voi mielestäni kuitenkin nähdä lähimpiä opetuslapsiaan laajemman perspektiivin, koska hän ei tullut maan päälle vain heitä vaan koko maailmaa varten.
On merkillistä ajatella, kuinka vahvasti erimielisiä Kristuksen seuraajat ovat nykyään kaikenlaisista asioista: uskon oppikysymyksistä ja muotoseikoista.
Tähän jakaantuneisuuteen todella tarvitaan Jeesuksen rukousta: ”jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”.

Ilahduttaa aina kun näkee tätä todella tapahtuvan, meidänkin maassamme: kuinka eri kirkko- ja seurakuntarajojen seinät alkavat rakoilla, kuinka on alettu tehdä töitä yhdessä. – Mitä enemmän pystymme hellittämään omasta oikeassa olemisen tarpeestamme, omista tulkinnoista ja niistä kiinnipitämisistä sekä oman edun tavoitteluista (niin yhteisöllisellä kuin yksilöllisellä tasolla) ja katsomaan Häneen, joka meidät yhdistää, sitä enemmän Jeesuksen rukouksen mukaan olemme Taivaallisen Isän suojeluksessa. 

Oppikysymyksistä ja ihmisten tulkintoihin perustuvista painotuksista voi kiistellä loputtomiin. Ihmismielellä on taipumus enemmänkin erotella kuin yhdistää. Mutta lämmin olo tulee sisimpään aina kuullessani jonkun toteavan, kuinka on yksi asia, josta voimme olla yhtä mieltä: Jeesus Kristus on Herra (Pelastajamme, Messias). 

Nimesi voimalla – Jeesus suojeli ja varjeli opetuslapsia sen nimen voimalla, jonka Isä oli hänelle antanut, ja pyysi heille edelleen saman nimen voiman suojaa ja varjelusta. Nimi Jeesus –  hepreaksi Jeshua – tarkoittaa pelastajaa. Hänen nimessään on aivan erityinen, Jumalallinen voima siksi, että Taivaallinen Isä nimitti hänet Pojakseen.

Että he olisivat yhtäOlisipa ihanaa, jos saisi nähdä kuinka me kaikki (jo täällä maan päällä) voisimme todeta (vaikka vain hiljaa itsekseen huokaisten): Jeesus on todella ylösnoussut ja elää. – Taitaisi silloin Taivaan Valtakunta jo olla täällä…

Puolestamme rukoileva Kristus
Roomalaiskirjeessä (8,34) on toteamus, että Kristus, joka on kuollut tähtemme ja herätetty kuolleista, rukoilee puolestamme.
Kristus, rukoilisitko
meille yhteyttä tähänkin asiaan. Että Valosi ja Totuutesi valaisisi mielemme, epäilymme ja epäuskomme. Että jonain päivänä voisimme  todeta, että olet Ylösnoussut Vapahtajamme. Voisikohan sitä kutsua tämän maailman valaistumiseksi? Johdattaisitko maailmamme  valaistumaan? Sinä näet etsintämme ja kaipuumme, epävarmuutemme ja räpiköintimme. Tarvitsemme rukoustasi!

************

Ps. Viime viikolla ystäväni lähetti linkin Paavi Franciscuksen TED – konferenssin osallistujille pitämään puheeseen. (TEDin sivuilla on vaikutusvaltaisia puhevideoita opiskelun, liike-elämän, tieteen, teknologian ja luovuuden aloilta). Olin jo kirjoittanut tämän bloggauksen, mutta koska Franciscuksen puhe sopii Jeesuksen ”että he olisivat yhtä” – rukoukseen, laitan  tähän linkin siihen.

Franciscus (lempparipaavini, joka maallisen esikuvansa Franciscus Assisilaisen tavoin on sisäistänyt Jeesuksen opetusten elämisestä todeksi enemmän kuin me ihmiset yleensä), puhuu siitä, mitä hän on johdonmukaisesti tuonut esiin virkaan valituksi tulemisestaan lähtien: toisista välittämisestä. Miten se vaikuttaa elämäämme ja toimintaamme, jos ja kun todella koemme olevamme yhtä perhettä, niin lähellä kuin kaukana olevien sisariemme ja veljiemme kanssa?
Olisi tosi upeaa, jos joku suomentaisi tuon espanjankielisen puheen (jossa tekstitys englanniksi)!!!
Laittaisin käännöksen megakiitoksin tähän blogiin, nimellä tai anonyymisti, kääntäjän toiveen mukaisesti. 🙂 Uskon että moni ilahtuisi siitä. Siinä kun on kiteytettynä Jeesuksen opetus suhtautumisesta lähimmäisiimme – mitä Jeesus myös demonstroi omalla elämällään.

Että myös tekee jotain konkreettista (ei vain filosofoi, puhu teoriaa, uskontoa, lakia tai politiikkaa) – siinä jutun ydin. Linkin Franciscuksen puheeseen lähettäneen ystäväni aviomies, yliopiston emeritusproffa, on sellainen ihminen. Myös eläkkeellä ollessaan hän toimii paremman maailman puolesta. Tämä näkyy siinä, kuinka hän edelleen opettaa ja ohjaa muita toimimaan samoin, ja yksityiselämässä mm. siinä, kuinka hän kävi säännöllisesti tapaamassa vanhaa opiskelutoveriaan, jonka elämä luisui toisille raiteille, asunnottomaksi alkoholistiksi. Tämä ystävä sairastui Parkinsonin tautiin ja lopulta syöpään. Sairautensa vuoksi hänen puheestaan oli tosi hankala saada selvää. Mutta ystävättäreni mies pysyi ystävänsä rinnalla tämän maallisen elämän päättymiseen saakka. Voin vain kuvitella, kuinka hänen kannustava ja aidosti välittävä olemuksensa oli rohkaisuna ja toivon antajana tälle heikoissa kantimissa olevalle ystävälle (joka itse pyrki valamaan toivoa kohtalotovereilleen mm. asunnottomien asioita käsittelevän Asukki -lehden päätoimittajana).

Merkittäviä kohtaamisia – Voin kuvitella, mitä nuo tapaamiset merkitsivät tuolle miehelle: että hänen ystävänsä kohtasi hänet vertaisenaan, jota arvostaa ihmisenä huolimatta siitä, miten tälle on käynyt elämässään.
Juuri tästä paavi Franciscus puhuu. Hän kertoo myös miettivänsä yhä uudelleen: ”Miksi he, enkä minä?”
Itsekin olen usein ajatellut tuota: mitä jos olisinkin syntynyt olosuhteisiin, jotka olisivat johtaneet minut vaikkapa pakolaisleirille…? Millaista olisi elämäni juuri tällä hetkellä?

Kristus, siunaa ja varjele kaikkia niitä, jotka elävät vaikeitten olosuhteiden keskellä. Tuo apusi ja lohdutuksesi, anna Ilon, Toivon ja Valon säteiden virrata heidän sydämiinsä – meidän kaikkien sydämiin. Ja luottamuksen: kaikki ei pääty tähän, olemme matkalla kohti parempaa maailmaa. 

Tous unis – Louange Vivante (Kaikki yhtä; ranskankielistä vaihteeksi)

”kaikki yhtä Hengessä, kaikki yhtä Jeesuksessa
rukoilemme että pian sitä mikä meitä erottaa
ei enää ole olemassa
ja rakkaudentekojemme jäljistä
maailma tietää että olemme kristittyjä
kuljemme rintarinnan, käsi toistemme kädessä
Kuninkaan pöytään, jaamme yhteisen leivän
yhtenä sydämissämme haluamme matkata Jeesuksen vuoksi
julistaen kaikille että Hän antaa meille pelastuksen
kunnia Jumalalle, maan ja taivaan Luojalle
kunnia Ikuiselle Pojalle, kirkkautta sädehtivälle Lunastajalle
kunnia, kunnia Hengelle
joka vuodattaa meihin Jumalan Rakkauden
ja maailma tunnistaa meidät kristityiksi
rakkaudenteoistamme”

Muut tekstit: Ps. 66: 3-9, Jes. 54: 7-10 ja  1. Piet. 1: 3-9 / 2. Kor. 4: 16-18.

Rakastatko?

24.4.2017      

Rakastatko minua Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.”
Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.”
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”

    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”  
(Joh. 21: 15-19)

Olisikohan niin, että meille on tärkeämpää se, kuinka meitä rakastetaan kuin se, kuinka me rakastamme? Tai jollei nyt aina, niin yleensä… tai ainakin joskus…
Sanotaanhan, että se on meitä kaikkia ihmisiä yhdistävä tarve: saada tuntea olevansa rakastettu. 

Yllä olevassa evankeliumikohdassa Jeesus osoittaa, kuinka tärkeää Jumalalle on, rakastammeko Häntä, ja millä tavoin.
Jeesus kysyy Pietarilta kolmasti, rakastaako Pietari häntä.
Olen jostain lukenut, että Jeesus käytti jokaisessa kysymyksessään eri merkityksen sisältävää rakkaus -sanaa. En tiedä, miten oli Jeesuksen käyttämässä aramean kielessä, mutta kreikankiel. Raamattuni mukaan 2 ensimmäisellä kerralla Jeesus käyttää agapé -sanaa, ja kolmannella phileo -sanaa.

Agapé ja phileo – Em. kirjaan kuuluvassa sanakirjassa selitetään näiden kahden sanan eroa kokonaisen sivun verran. Tiivistetysti: agapé -rakkaudesta puhuttiin kun tarkoitettiin rakkautta Jumalaa kohtaan, tai esim. kehotuksessa rakastaa vihollistaan. Phileo -rakkaudella kuvattiin ystävän rakkautta.
Mielenkiintoinen pointti minusta on tämän selityssanakirjan esittämä näkemys, että Jumala kyllä voi kutsua meitä ystävikseen ja sanoa olevansa meidän Ystävämme, mutta me emme voi sanoa olevamme Hänen ystäviään.
Perusteluna esitetään että – toisin kuin Hänen Rakkautensa meitä kohtaan – meidän rakkautemme Jumalaa kohtaan on häilyvää. Tämä näkyi Pietarissakin, joka ennen Jeesuksen vangitsemista sanoi: ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin.” Ja jo seuraavana aamuna, Jeesuksen ollessa vangittuna, kielsi kolmasti edes tuntevansa Jeesusta.

Rakkaus joka johtaa tekoihin – Itselleni tulee noista Jeesuksen kysymyksistä mieleen kuitenkin se, että Jeesukselle tässä rakkaus -tentissä ei näytäkään olevan kyse niinkään rakkaudesta tiettynä tunteen laatuna, vaan rakkaudesta, joka johtaa tekoihin.
Pietari oli action man. Siksi varmaan Jeesus puhui juuri hänelle nuo sanat. Toiset rannalla olleet opetuslapset kuulivat varmaan kuitenkin, ja jäivät ehkä miettimään: koskeeko tuo siis vain Pietaria? Voidaanko me jäädä tänne kalastamaan ja antaa Pietarin hoitaa homma?
Sitä miettii nykyäänkin moni Jeesuksen seuraaja: voisinko rakastaa Vapahtajaani vain itsekseni hiljaa, vai pitäisikö rakkauteni näkyä ja kuulua muille? Onko Hänen tahtonsa myös minun kohdallani, että kerron toisille uskostani?

Vapahtajamme, kiitos että rakastat meitä heikkoudestamme, erehdyksistämme, arkuudestamme, peloistamme ja puutteistamme huolimatta. Opeta meitä rakastamaan Sinua niin kuin Sinä tahdot meidän Sinua rakastavan. Niin että puheemme ja tekomme ilmentäisivät rakkauttamme Sinun toivomallasi tavalla. 

This is Love – Sanctus Real (loppupuolella kohta, joka otti korviini poikien intaantuessa, mutta sanojen vuoksi laitan tämän kuitenkin)  

”Sinut tarkoitettiin olemaan enemmän kuin uskonnollinen ihminen
joka vain kulkee tämän vieraan maan halki
et maista, kosketa tai edes tunne
jottet tulisi juuri siksi mitä pelkäät
mutta etkö tiedä että rakkaudessa
pelko ei voi levätä, siinä kaiken pelon on väistyttävä
joten se mitä vain tunnet todistaa
että unohdat mitä Hän kutsui sinut tekemään
tämä on rakkautta, niin tämä on rakkautta:
se parantaa murtuneet sydämet, vapauttaa vangitut
kulkee ylimääräisen virstan matkan vihollisiesikin vuoksi
tämä on rakkautta, ettei tuomitse eikä väittele
tai pyörittele kysymyksiä maailman palaessa edessämme
puhut vapaudesta muttet ole koskaan tuntenut vapautta
simppelisti – tiedätkö mitä rakkaus tarkoittaa?
se siirtää jokaisen vuoren, nielaisee meren
etsii joka kulman takaa löytäen sinut ja minut
tämä on rakkautta murtuneille, rakkautta eksyneille
rakkautta arpia saanneille, rakkautta, jonka hinta on maksettu
suuren valtameren kokoista rakkautta
jonka virroissa voit uida ikuisesti”

Muut tekstit: Ps. 23, Jer. 23: 1-4 ja 1. Piet. 5: 1-4

Ylösnousseen aterialla

17.4. 2017          Sinivuokkojen ilmestyminen kuivien lehtien keskeltä – joka kevät yhtä ihanan hätkähdyttävä ja iloa tuova  näky! Kuolleen läpi työntyy esiin uutta ja kaunista – elämää.

Se on Herra! – Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
    Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
    Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
    Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
    Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.   (Joh. 21: 1-14)

Millainen oli se Jeesuksen ylösnousemuskeho, jossa hän ilmestyi opetuslapsilleen? Millä tavoin Jeesuksen ylösnousemuskeho oli erilainen/erinäköinen kuin hänen fyysinen kehonsa oli ollut? (Yleensä puhutaan Jeesuksen ylösnousemusruumiista, mutta minulle sana keho kuvaa elävää, ruumis kuollutta.)
En ole nähnyt enkä kuullut tätä pohdittavan missään. Itse huomaan alkavani miettiä sitä usein kun eteen tulee Jeesuksen ylösnousemustekstejä.

Miksi opetuslapset (Maria Jeesuksen haudan luona, 2 opetuslasta Emmauksen tiellä, ja yllä olevat opetuslapset järvellä) eivät ensin tunnistaneet ylösnoussutta Mestariaan? Vasta kun Jeesus puhui, he tunsivat Hänet. 
Tuomakselle puolestaan selvisi Jeesuksen ylösnousemuskehon konkretia ylähuoneella vasta saadessaan työntää sormensa Jeesuksen haavoihin.

Tiberiaan rannalla opetuslapset koettivat saada ristiriitaisiin ajatuksiinsa jotain tolkkua:
Meidän Herramme on valmistanut meille aterian – mutta hänhän kuoli ristillä…
ja tässä hän kuitenkin on taas kanssamme…
Hän tarjoaa meille leipää – aivan kuten ennen kuolemaansa… kuinka tämä kaikki on mahdollista…???

Hämmennykseltään he eivät uskaltaneet kysyä. Vaikka olivatkin Mestarinsa seurassa monenlaisia ihmeitä nähneet ja kokeneet, tämä oli jotain niin käsittämätöntä, että se laittoi hiljaisiksi, Pietarinkin.
Joka tapauksessa he kaikki saivat kuitenkin varmastikin paljon lohdutusta ja rohkaisua siitä, että heidän Rabbinsa tuli heidän luokseen ja osoitti, kuinka Hän välittää ja huolehtii heistä.

Johannes tunnisti Jeesuksen tämän kehotuksesta heittää verkot veteen sekä runsaasta kalasaaliista, Pietari Johanneksen toteamuksesta ”Se on Herra”.
Jos Herra ilmestyisi Saarijärven, Pyhäjärven tai Kyyjärven rannalle, taikka keskelle jotain urbaania asuinaluettamme, tunnistaisimmeko Hänet? Miten hän meille ilmestyisi? Mistä tunnistaisimme Hänet Herraksi?

Onko Jeesus Kristus keskellämme, ilman että huomaamme?
Kutsuuko Hän meitäkin aterioimaan kanssaan? – Mitä se voisi tänä päivänä meille  merkitä?

Monilla on ollut elämänsä varrella jokin kokemus (tai useampia), joka on  saattanut jättää samankaltaisen hämmennyksen valtaan kuin nuo 7 kaverusta Tiberiaanjärven rannalla. Tai sitten tuonut sanoinkuvaamattoman rauhan. Tuollaisesta kohtaamisesta ei ehkä ole halunnut kertoa muille, koska se on koettu niin henkilökohtaisina tai on oltu huolissaan siitä, mitä muut ajattelisivat jos kertoisi. Jotkut ovat kuitenkin kertoneet, haluten välittää muille sitä, mikä itselle on tullut todeksi: Hän elää, Hän on kanssamme, Hän näkee tilanteemme, Hän lohduttaa, rohkaisee, auttaa ja vahvistaa. 

Millä tavoin – Jumala tietää, mitä me kulloinkin tarvitsemme; millä tavoin tulla luoksemme, minkä kautta  koskettaa meitä. Raamatun kirjoituksia lukiessa tai kuullessa, rukouksessa tai ihan arkisessakin tilanteessa. Joskus saattaa syvän kriisin tai toivottomuuden tilaan yllättäen laskeutua ääretön rauha sydämeen. Sisimmässään tietää, Kenelle suunnata kiitoksensa.

Jeesuksen ilmestyminen ylösnousemuskehossaan opetuslapsilleen, todellisena ja toimivana, leipää  ojentavana – niin Emmauksessa kuin Tiberiaan rannalla, on asia johon (vaikka kuinka haluaisi ymmärtää) ei taida saada tässä maallisessa kehossa saada tyydyttävää selitystä. – Kuten siihenkään, millä tavoin Jeesuksen ylösnousemuskeho oli erilainen kuin se, millaisena Hän on ilmestynyt lukemattomille ihmisille taivaaseenastumisensa jälkeen.

Lukuisat muslimit ovat tunnistaneet Jeesuksen tämän ilmestyessä heille rukouksessa, visiossa tai unessa. Ne, jotka eivät ole tunnistaneet, ovat hämmentyneinä kysyneet huoneeseensa ilmestyneeltä kirkkaalta, valoa hohtavalta mieheltä, kuka hän on. Silloin Jeesus on kertonut heille nimensä, ja monille vielä lisännyt: ”Seuraa Minua.”
Niille, jotka ovat kertoneet julkisesti visiostaan/unestaan, kokemus Ylösnousseen valtavasta Rakkaudesta  on ollut niin vahva ja todellinen, että he ovat jättäneet islamin ja alkaneet seurata Kristusta ja Hänen opetuksiaan.
Näistä kuvauksista voi päätellä, että vaikka kohtaamiset ovat olleet hyvin konkreettisen tuntuisia, Jeesuksen ilmestyminen ’taivaskehossaan’ (taivaaseenastumisensa jälkeen siis) on kuitenkin siinä määrin enemmän hengellinen kuin aineellinen, että nykyajan tuomaille tuskin tarjottaisiin tilaisuutta työntää sormeaan Hänen haavoihinsa.

Vain hengellistä? – Onko se, mitä Jeesus tässä taivaallisessa olomuodossaan haluaa meille tarjota, pelkästään hengellistä? – Monet ovat kokeneet jopa fyysistä parantumista Herran Pyhällä Aterialla.  Ehtoollisella on ihmeellinen, salattu vaikutus. Sekin, mitä Ehtoollisella tapahtuu, on Jumalan suurta mysteeriä.

Mietin välillä myös sitä, millainen Jeesus Kristuksen olemus mahtaa olla silloin, kun Hän tulee takaisin ilmestyen ei vain yhdelle ihmiselle yksityisesti, vaan kaikille… niin että kaikki saavat nähdä Hänet. – Mistä me tunnistamme Hänet oikeaksi Messiaaksi?
Verratessaan itseään paimeneksi Jeesus sanoo, että paimen kulkee edellä, ja lampaat seuraavat häntä,  koska tuntevat hänen äänensä.

Mutta nämä kaikki pohdintani Jeesuksen kehojen eroista ovat vain ajatustenpyörittelyä. Vaikka kaikenlaista voi ajatella ja spekuloida, taitavat nämä asiat loppujen lopuksi kuitenkin jäädä Jumalan mysteereiksi. Olennaista taitaa olla ennemminkin se, että tietää/uskoo Jeesus Kristuksen yhä elävän ja vaikuttavan keskellämme.
Tai jos tuo tuntuu
omalla kohdallasi mahdottomalta ajatukselta, voithan kuitenkin päättää olevasi avoin: pyytää että Hän osoittaa – tavalla tai toisella – todellisuutensa. Niin olennaisesta asiasta kun on kyse, kannattaa pitää mieli ja sydän avoinna…

Kaikkivaltias, Sinä näet hämmennyksemme monenlaisten asioiden edessä, monenlaisissa tilanteissa.
Valaise mielemme ja sydämemme. Näytä meille, mikä on olennaista; mitä meidän kuuluu etsiä, mihin kiinnittää huomiomme, mitä tunnistaa. Mitä Sinä haluat meidän tietävän ja ymmärtävän.
Kiitos, Rakkaudestasi!
Kiitos siitä, mitä haluat tarjota – meillekin!

************

Ps. Yllä olevaa tekstiä naputtelin viime viikolla vähän kerrallaan, vielä pääsiäislauantainakin. Mutta Pääsiäisyönä, unen aikana, tapahtui jotain…  – oli kuin kaikki pohdiskeluni olisi vain työnnetty syrjään.
Pääsiäisyönä olin ollut tunnelmallisessa messussa. Pimeään kirkkosaliin levisi valo   vähitellen kynttilöiden ja tuohusten sytyttämisen myötä; kaunista musiikkia ja laulua; osallistuimme Ehtoolliseen, Ylösnousseen pyhälle aterialle; ja messun jälkeen vielä seurakunnan henkilökunnan valmistamalle pääsiäisaterialle srk-salissa.
Saavuttuani kotiin aamuyön tunteina uneen pääsyä joutui odottamaan, ja monenlaiset asiat pyörivät vielä mielessä.

Mutta aamulla herätessäni yllätyin: mielessäni soi ylistyslaulu, jonka olin kuullut 1. kerran 14 v. sitten, mutta jota en ollut pitkään aikaan kuullut. Koko olemukseni soi tuota laulua, uudestaan ja uudestaan. Oli kuin joka soluni olisi resonoinut laulun sanojen ja sävelen kanssa: ”Holy, holy are You Lord God Almighty…”.  Ikään kuin en itse olisi tehnyt mitään… annoin sen vain soida. Oli monta tuntia aikaa siihen, kunnes kattaisin pääsiäispöydän vieraille, joten sain viipyä pitkään tuossa olotilassa. Vain olla ja antaa laulun soida sisimmässäni.
Kuten eräs ystäväni totesi: Ylösnousemusjuhlassa on jotain aivan erityistä.  

I stand in awe of You – Jaime Jamgochian

”Sanoinkuvaamattoman loistava, käsittämättömän ihana
ketään kaltaistasi ei ole nähty tai kuultu
kuka voisi käsittää ääretöntä viisauttasi
kuka voi luodata rakkautesi syvyyteen
olet kuvaamattoman ihmeellinen, Majesteetti valtaistuimella
seison edessäsi, Sinua kunnioittaen
Pyhä Jumala, Sinulle kuuluu kaikki ylistys”

Muut tekstit: Ps. 116: 1-9, Sak. 8: 6-8 ja Ap. t. 3: 12-20.