“Pysykää Rakkaudessani”

4.6.2020

Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan,
polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. (Ps. 95: 1-2, 6-7)

“Elämä on ihanaa” Kun toimittaja kysyi 10-vuotiaasta lähtien pyörätuolissa ja 20-vuotiaasta hengityslaitteen avulla hengittävältä, lihasrappeumaa sairastavalta Jukka Sariolalta (56v) miten tämä jaksaa ajatella niin positiivisesti, hänen katseensa kirkastui todetessaan: “Elämähän on ihanaa!”

Olivatpa olosuhteet millaiset tahansa, aina voi löytää elämässään kiitoksen aiheita. Se on asenne, joka tuo Valon elämään. Ja sitä voi harjoitella, joka päivä, ja vähitellen siitä tulee vallitseva asenne.
Voi aloittaa vaikka kuinka itsestään selviltä tuntuvista asioista. ‘Kiitos Taivaan Isä, että hengitän.’
Neg. ajatukset keräävät tummia pilviä yllemme. Kiitollinen mieli on kuin tuuli, joka ‘lakaisee puhtaaksi taivaan’, alla olevan Jobin kirjan tekstin sanoin.

Kultainen hohde – Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.
Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus.
Koskaan hän ei tuomitse väärin. Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä.
    Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana. (Job 37: 21-24)

Mitä kaikkea Jumala on? – Voimme koettaa ymmärtää ja kuvatakin Kaikkivaltiasta, oman rajallisen käsitys- ja käsittelykykymme, uskomustemme ja kokemustemme perusteella, mutta paljonko se kertoo Hänestä, joka on niin suunnattoman paljon enemmän ja suurempaa kuin ikinä osaamme edes kuvitella?
Kuitenkin meillä on sisimmässämme syvä tarve ymmärtää enemmän kuin ne määritelmät, joihin olemme Hänet rajanneet.
Ajattelen, että Jumala ilmoittaa itsestään meille vain pienen osan kerrallaan – sen verran kuin kykenemme siinä hetkessä käsittämään. Hän antaa meidän aavistella, ja jättää tilaa kaipaavalle etsinnälle.  

Käsittämätön Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. (Saarn. 8: 16-17)

Silloin, kun jotain todella huonoa tapahtuu, aletaan usein pohtia, miksei Jumala estänyt sitä. Tai kuinka Jumala salli tällaisen tapahtuvan. Mietimmekö silloin ihmisten omaa osuutta? Sitä, olemmeko itse toimineet harkitsemattomasti, tai jopa harkitusti väärin yksilöinä, ryhmittyminä, ihmiskuntana? 
Vaikka Jumala toivoo meidän toimivan Hänen tahtonsa mukaisesti ja vaikka Hän vaikuttaa kaikessa, on kaikessa mukana ja hallitsee kaikkea (kuten Efesolaiskirjeessä alla todetaan), Hän on antanut meille vapauden toimia oman tahtomme mukaan (ja sen taidonhan me hallitsemme).   

Jokin asia voi tapahtua itselle tai toisille jonkun ajattelemattomuuden tai huolimattomuuden vuoksi. Jumala näkee senkin. Syyttäminen tai syyllisten etsiminen ei kuitenkaan tuo mielenrauhaa.

Jumalan tekoa on se, että Hän vetää meitä puoleensa, yhteyteensä. Jumalan tekoa on se, että Hän lohduttaa, rohkaisee, kantaa vaikeuksienkin yli.
Erityisesti kesällä, jolloin luonto pursuaa niin käsittämättömän monimuotoista vehreyttä ja kauneutta, mietin tätä luomakuntaa ja sen Luojaa: miten runsaasti hyvää ja kaunista Hän onkaan halunnut antaa meille, ihmeteltäväksi ja nautittavaksi. 
Miten Hänen tahtonsa meitä kohtaan onkaan hyvä.

Yksi on toivo Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. (Ef. 4: 1-6)

Kauniita kohtia tuossa Efesolaiskirjeestä. 🙂

‘Nöyriä, lempeitä, kärsivällisiä’ – jotkut ovat sellaisia luonnostaan, toiset joutunut tsemppaamaan enemmän tai vähemmän jonkun – tai noiden kaikkien piirteiden – kanssa.  
Onneksi elämä antaa tähän koko ajan harjoittelumahdollisuuksia! Ja jos käytämme niitä hyväksemme, noista ominaisuuksista voi tulla meissä jopa hallitsevia piirteitä (sen sijaan että niiden vastakohdat hallitsisivat meitä).
Minusta on mahtavaa, että meillä on mahdollisuus koko ajan kehittää luontoamme. – Ajatella, jos Jumala olisi luonut meidät tiettyyn muottiin, jossa meidän olisi pysyttävä koko elämämme ajan! Uh sentään!

‘Auttakoon Rakkaus’ – Niin, tuohan on se tärkein. Silloin kun ei itsellä voimat ja kyky riitä tulla toimeen lähimmäisensä kanssa, on Rakkaus. Häneltä voi pyytää: Auta Sinä.
Hän, joka on Rakkaus ja Henki, haluaa yhdistää meidät, niin itseensä kuin toisiimme.

‘Rauhan sitein’ luodaan yhteyttä, joka kestää tyvenet ja myrskyt.
Hengen luoma ykseys on arvokas, vaalimisen arvoinen asia. Sitä eivät välimatkat voi katkaista. Se kestää vaikeatkin koettelemukset. Se on punottu Rauhan ja Rakkauden sitein; ja ne ovat kaksi niin lujatekoista voimaa, ettei niitä voi mikään voittaa.

‘Hengen luoma ykseys’ – Kun tuota mietin, muistuu mieleen, kuinka olin 90-luvulla lukenut erään amerikkal. new age -open (Drunvalo Melchizedekin) haastattelun, jossa hän puhui ‘yhtä olemisesta’. (“we are one”) ja kuinka se resonoi minussa niin vahvasti sellaiseen, jota olin itsekseni mietiskellyt.  Halusin tavata hänet ja kysyä enemmän.
7v. myöhemmin järjestin Suomessa kurssin, jonka käyminen oli edellytys D.M:n kurssille pääsemiseen). (Niitä aloin pyynnöstä sitten itsekin pitää, kunnes lopullisesti jätin new age -jutut.) – D.M:n kurssilla oli 100 osallistujaa ja tauoilla niin moni halusi keskustella hänen kanssaan, etten päässyt häntä jututtamaan.

Ykseys-asia puhutteli ja askarrutti kuitenkin niin paljon, että ilmoittauduin vielä hänen USA:ssa pitämälleen kurssille, jonka aihe itse asiassa liittyi ykseyteen. Pyysin samalla, että saan tehdä hänestä haastattelun lehteen, varmistaakseni siten, että pääsen kysymään häneltä aiheesta. – Vaan kuinka kävikään. Yli tunnin haastattelusta en lähtenyt yhtään viisaampana. D.M:n vastaukset olivat niin ympäripyöreitä.

Nyt (20v. myöhemmin) ajattelen,  että kai tuolla kaikella kuitenkin oli tarkoituksensa. Pitäessäni kursseja ympäri Suomea sain tavata paljon ihania ihmisiä, henkisiä etsijöitä, jollainen itsekin olin. – Se vain oli ihmeellistä, etten kohdannut ketään, joka olisi kertonut minulle, että Raamatussa puhutaan ykseydestä, ja siitä, että on Yksi, joka kutsuu meitä yhteyteen, ykseyteen. 

“Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” (Joh.17:21-22)

Ykseyden määrittely Ymmärrän nyt myös sen, että ykseyttä ei oikeastaan voi kuvata. Siitä voi kyllä lukea, mutta jotta se tulisi itselle todeksi, se pitää elää todeksi. Kokea sitä, elää siinä.  

Mitä on ykseys Taivaan Isän kanssa? Eihän sitä millään voi pukea sanoiksi. Entä ykseys Pojan kanssa? Ykseys Pyhän Hengen kanssa? Yhteyttä ehkä kyllä voi jotenkin kuvata, mutta ei ykseyttä…

Jumalan Poika eli ja elää ykseydessä Isän kanssa. “Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10:30)
Siihen Hän kutsuu meitäkin. – Mikä ihana kutsu, kuinka sitä voisi vastustaa? Se on päämäärämme.

Jeesus sanoo:
    ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
    Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
    Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”  (Joh. 15: 1-10)

Karsimista – Nyt korona-aikana elämästämme on karsittu niin paljon pois: tapaamisia, kokoontumisia. Mutta moni on myös havahtunut huomaamaan asioita, jotka itsessä ja omassa elämässä ovatkin turhia ja epäolennaisia. Asioita, joita ilman pystyykin elämään.
Itse ainakin huokaan: Jeesus, kiitollinen olen, jos karsit minusta sellaista, mikä on hedelmätöntä ja turhaa. Voi että sitä löytyy minusta. Karsithan lempeästi ja hellästi. Auta minua myös itse huomaamaan ja oivaltamaan asioita, joita minun on hyvä jättää, karsia pois itsestäni. Sellaisia asenteita, tapoja ja taipumuksia, jotka eivät tuota mitään hyvää. 

Sana puhdistaa – Jeesus sanoi, että hänen sanansa puhdistavat. Joskus luen engl.kielistä Raamattuani sen vuoksi, että siinä on punaisella tekstillä kaikki Jeesuksen sanat.
Johanneksen evankeliumi kertoo, että Kristus itse on Sana.
Eikö siis se, että me luemme Sanaa ja olemme näin Häneen yhteydessä, ole jo sinänsä puhdistavaa?

Vastavuoroinen sopimus – “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Siinä Jeesuksen esittämä diili. Kahdenkeskinen sopimus, jossa on kyse vastavuoroisuudesta.
Sen lisäksi että saamme ottaa vastaan Jumalan rakkautta ja huolenpitoa, Hän toivoo meidän tekevän osamme: pysymään Hänessä. Se ei ole paljon vaadittu. Ja kuitenkin joskus se tuntuu paljolta. Silloin kun on väsynyt, silloin kun ei jaksaisi mitään.
Juuri silloin: heitätkö kaiken turhan minusta pois, kaiken sellaisen, mikä vie voimia ja kauemmas Sinusta?

12 pysymissanaa, (mikäli laskin oikein). 9 niistä liittyvät meidän pysymiseemme Hänessä, 3 vahvistaa Hänen pysyvän meissä. 12 on täydellisyyden luku.  Jumalan – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen – kautta voimme päästä senkaltaiseen yhteyteen, mitä Hän kanssamme haluaa.  

Sana meissä “Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”
Hymyilyttää: Jeesuksen oli aika helppo luvata tuo, kun hän tiesi, miten vaikeaa se meille olisi.
Ja kuitenkin: Jumala haluaa meidän pyytävän Häneltä. Saamme pyytää mitä ikinä haluamme, mutta Hänestä on sitten kiinni, kuinka Hän arvioi sen, miten Hänen Sanansa on pysynyt meissä ja kuinka olemme eläneet sen mukaan, siinä millaisia ajatuksia ja asenteita olemme vaalineet, kuinka olemme kohdelleet toisia, antaneet anteeksi jne.  

Kuinka ylipäätään on mahdollista pitää Kristuksen sanat ja elää niiden mukaan?
Tulee mieleen Jeesuksen sanat: “”Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” (Luuk.18;27)
Vaikka Jumala onkin antanut meille vapaan tahdon, uskon vakaasti, että Hän haluaa auttaa meitä Hänen tahdossaan pysymisessä. Meiltä se kuitenkin edellyttää Hänen Sanansa/Tahtonsa tutkimista, ja kuulolla olemista.

“Pysykää minun rakkaudessani” – miten kaunis kehotus Jeesukselta. – Miten sekään millään voisi onnistua? – Jeesus antaa siihen neuvon, joka ei kyllä paljon helpota asiaa:
“Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

Tuosta kuitenkin on ollut kyse jo ammoisista ajoista alkaen: Jumala halusi ja haluaa meidän noudattavan Hänen käskyjään. Valitsevan Hänen käskynsä, vaikka houkutukset olisivat kuinka suuret toimia juuri niiden vastaisesti.
Onneksi Hän tuntee lapsensa. Hän näkee, kuinka avuttomia ja kykenemättömiä me olemme.

Vaikka halua olisi pysyä Hänen Sanassaan, niin aina tulee niitä unohduksia, lipsahduksia ja kompastumisia.

Ihanaa on tietää, että meillä on Isä, joka nostaa, kun kaadumme, johdattaa kun olemme eksyneet, vetää – ennemmin tai myöhemmin – takaisin yhteyteensä.
Siitä alkaa – tai jatkuu – matka kohti ykseyttä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa.

Sir Tomas Moore, 100-vuotias veteraani kerätessään kävelytempauksellaan brittiläiselle  terveydenhuollolle huikean summan (ja jolle kansa vaati ritarin arvonimen), sai voimaa alla vanhasta gospel-laulusta You’ll Never Walk Alone.
“Tämä on kaikille niille ihmisille, joilla on vaikeaa tällä hetkellä. Aurinko paistaa vielä teille, ja pilvet katoavat”, Moore totesi BBC:n mukaan otettuaan urakkansa viimeiset askeleet.

You’ll Never Walk Alone – Elvis Presleyn tulkitsemana

‘Kun kuljet läpi myrskyn
kulje pystypäin, älä pelkää pimeää
myrskyn jälkeen on taivas kultainen
ja leivosen suloinen laulu soi hopeisena
kävele läpi tuulen ja sateen
vaikka ne puhaltaisivat ja huuhtoisivat unelmasi  
jatka kulkemista toivo sydämessäsi
etkä koskaan kävele yksin’

Hengen läsnäolo

25.5.2020. Nyt kun liikkumisrajoituksia on alettu purkaa ja ihmiset palaavat 3 kk:n eristysajan jälkeen kaduille, puistoihin ja rannoille nauttimaan kevätpäivistä, monet varmaan miettivät, miten olla ja liikkua turvallisesti & tartuntavapaasti. Etäisyyden pitäminen ja varovaisuus kun on yhä ohjeistuksena.   

Yhteistä matkaa teemme, erilaisesta keväästä ikinä erilaiseen kesään ikinä. Etäisyyksistä huolimatta yhdessä. 🙂

Lähelle – Aina vaan tämä poikkeustila tuo mieleen, kuinka meillä kaikilla on Eräs, johon ei tarvitse pitää etäisyyttä tai turvavälejä, ja joka vain toivoo ja odottaa meitä lähikontaktiin ja -yhdessäoloon. Mitä lähemmäs ja mitä enemmän yhdessä, sitä parempi… – kummankin kannalta. 🙂

Matkaa, nousemista, astumista…? – Viime viikolla oli Kristuksen taivaaseenastumispäivä. Sana taivaaseenastuminen on usein mietityttänyt minua. Toisissa kielissä puhutaan Kristuksen taivasmatkasta tai nousemisesta (himmelfärd, Himmelfahrt, Ascension, ascensione).
Suomenkielisessä käännöksessä Kristus ei tee matkaa vaan yksinkertaisesti astuu taivaaseen.

Mitä jos matka taivaalliseen ulottuvuuteen ei olekaan niin pitkä kuin yleensä ajatellaan? Mitä jos taivas onkin vain askeleen päässä, meistäkin? 

Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14: 15-21 )

Lähellä – Jeesus sanoi myös kääntyvänsä Isän puoleen (rukoilevansa ja pyytävänsä Isältä) ja Isä antaa hänelle, mitä hän pyytää. Isä oli häntä lähellä; niin lähellä, että hän saattoi milloin vain kääntyä Hänen puoleensa.
Jeesus sanoi myös, että Isä on hänessä ja hän Isässä. Siinä ei enää ole kyse minkäänlaisesta etäisyydestä. Siinä ollaan yhtä.

Vaikka Jumalan Pojan asema onkin aivan erityinen, niin maanpäällisen tehtävänsä suhteen kuin nytkin, ylösnousseena (Jumalan oikealla puolella), taivaallinen Isämme kuulee myös meitä, maan päällä käyskenteleviä lapsiansa. Erityisesti silloin kun rukoilemme Hänen rakkaan Poikansa nimessä.

Isä meidän joka on taivaissa kuuli senkin, kun Jeesus ennen taivaisiin kohoamistaan pyysi Häneltä ystävilleen ja seuraajilleen Puolustajaa, Totuuden Henkeä. Vaikkei Jeesus enää olisi fyysisesti läsnä, Henkensä kautta hän tulisi olemaan.
Taivaan Isä täytti Poikansa pyynnön, ja siksi Poika saattoi sanoa: 
“Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Helluntain ihme – Kirkkovuodessa Helatorstaita, Kristuksen taivaaseenastumista, seuraava etappi on Helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä.
Vielä nytkin, 2000 v. myöhemmin, Helluntaina juhlitaan ja ihmetellään tuota päivää, jota kuvataan UT:ssa (Apt.2).

Tuo päivä oli ainutlaatuinen. Silloin kaikki Jerusalemissa olleet – niin Jeesuksen opetuslapset, kaupungin muut asukkaat ja sinne saapuneet pyhiinvaeltajat – saivat nähdä, kuulla ja ihmetellä, kuinka se mitä Jeesus oli luvannut, oli totta. Ja sitä, millainen vaikutus sillä oli paikalla oleviin. (Eikä vain sinä päivänä, vaan sitä seuraavina päivinä, vuosina ja vuosikymmeninä.)

Pyhän Hengen todellisuus – Ihmeellisintä minusta kuitenkin on se, että Pyhän Hengen läsnäolo ja vaikutus ei ollut totta vain tuolloin Jerusalemissa tai siellä, mihin opetuslapset lähtivät viemään hyvää sanomaa Pyhän Hengen täyttäminä ja johdattamina. Vaan että Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa myös meidän aikanamme, meitä ympäröivässä maailmassa ja meissä.

“Hän pysyy luonanne ja on teissä” – Voisiko tuo merkitä meille enemmän kuin Jeesus Nasaretilaisen opetuslapsilleen lausumia sanoja Lähi-idän pyhässä kaupungissa kauan, kauan sitten?

Askel taivastodellisuuteen – Voisiko olla, että jo ajatuksemme määrittelevät sitä, millaista todellisuutta me itse asiassa elämme todeksi?
Voisiko olla mahdollista nousta fyysisten aistien määrittelemästä todellisuudesta siihen todellisuuteen, joka on koko ajan olemassa, näkymättömissä?
Voisimmeko hengessämme ‘astua’ siihen todellisuuteen, jossa Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa, tälläkin hetkellä? Eikö se ole siirtymistä taivastodellisuuteen?

Tuo askel on otettavissa uskon varassa, milloin vain. Hän joka ‘pysyy luonamme ja on meissä’ on läsnä koko ajan. Kuin odottaen, milloin käännymme Hänen puoleensa, milloin otamme tuon askeleen.

Jossain vaiheessa usko saattaa muuttua kokemukseksi, joka ei jätä sijaa epäilylle. Viimeistään silloin voi huokaista: nyt taidan ymmärtää hieman siitä, mitä Kristus halusi – ja haluaa – meidän ymmärtävän. Siitä, minkä Hän haluaisi olevan meille totta, minkälaisessa tietoisuudessa Hän haluaisi meidän elävän. Taivastietoisuudessa.
Niin että Hänen Henkensä voisi vaikuttaa ja toimia meissä ja elämässämme – tässä maailmassa – yhä enemmän. Ja niin että voisimme tietää, että Hän todella on.

“Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. (Joh. 14:20)

Kristuksen lupaus tulla ja olla kanssamme on ihana muistaa, varsinkin silloin kun tuntee itsensä yksinäiseksi tai orvoksi. Hän haluaa meidän muistavan, ettemme ole yksin, vaan että meillä on aina Auttaja, Puolustaja.


Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. (Ps.46:2).

100-vuotias kapteeni Tom Moore kiersi rollaattoriinsa nojaten puutarhansa ympäri 100 kertaa keräten tempauksellaan yli 32 miljoonaa puntaa Britannian terveydenhuollolle, joka kamppaili koronaviruksen aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien kanssa.
Uutisissa kerrottiin Englannin pääministerin kiittäneen ja onnitelleen Tom Moorea kutsuen tätä ‘Valon majakaksi’. Koska engl. sana lighthouse (valotalo) merkitsee majakkaa, mietin, mikä tuo Valon majakka merkitsi.

Valopiste – Video-onnittelusta selvisi, että B.J. kutsui Tom Moorea ‘Point of Light’iksi. Point of Light?
Brexitin takia pääministerin tehtävästään eronnut David Cameron laittoi aikoinaan Britanniassa  alulle käytännön, jossa hyväntekeväisyydessä ansioituneet saivat Points of Light -kunniamaininnan. Nyt sen sai Tom Moore.

Asiaa googlatessani tuli eteen kaksikin laulua. Toinen alla, countryhenkinen. Sanat kertovat toisista huolehtimisesta. (Toisen taidan laittaa ensi viikon blogiin.)

Kristus, auta meitä olemaan Valon pisteitä, säteilemään Sinun Valoasi. Anna Pyhän Henkesi täyttää meidät, vahvistaa meitä, johdattaa meitä, liikuttaa meitä. Niin että tästä maailmasta voisi tulla Hengen täyteinen paikka.
Niin että Taivas olisi keskellämme. Että hengittäisimme ja eläisimme todeksi Helluntain ihmettä 🙂 

Point Of LIght – Randy Travis

“On olemassa piste, jota et voi ohittaa
tilanne, jossa on seistävä suorana
ja puhua sanoja, joita todella tarkoitat
on kohta, jolloin on päätettävä
tehdä jokin asia koska se on oikein
silloin sinusta tulee valonsäde
on olemassa pimeys jonka jokainen joutuu kohtaamaan
se haluaa ottaa sen, mikä on hyvää ja oikeudenmukaista
ja lakaista sen roskiin  
tuo pimeys sulkee kaiken sisäänsä
kunnes kohtaa yhden ainoan valonsäteen
joka kuljettaa kotiin
– toivon säde pimeimmässä yössä

Jos näet, mikä on väärin
ja koetat saada hyvää aikaan, näet valonsäteen
on sankareita, joiden nimiä emme koskaan kuulleet
omistautunut vapaaehtoisten hiljainen armeija
joka työskentelee ruokkiakseen nälkäisiä
ja auttaa lähimmästään
on niitä jotka antavat kodin kodittomille
ja toivoa niille, joilla ei sitä ole
on unelmoijia, jotka tekevät unelman todeksi
opettaen lapsille, että he kykenevät mihin tahansa
eikö tässä maa(ilma)ssa ole juuri siitä kyse
yksitellen, vuorilta rannikoille saakka
valonpisteet kutsuvat, sinua ja minua”

Muut Helluntain tekstit ovat: Ps. 68: 5-11, Jer. 31: 31-34 ja Ap.t. 2: 1-13 .

Elävän veden virrat

19.5.2020. Uurteet rantakalliossa – kuin kallio olisi vetänyt otsansa huoliryppyyn. Paikalle osunut geologian opiskelija totesi, että tämä on hieno paikka tutkia jääkauden aiheuttamia muodostelmia.
Niinpä, näemme asiat usein siitä vinkkelistä, joka on lähellä omaa tilannetta, kokemusta tai mielenkiintoa. – Olinhan tullut sinne nauttiakseni maisemasta, meri-ilmasta, auringosta, levosta. Kannoinko sisässäni sittenkin huoliryppyjä?

Elävän veden virtoja Vesi on aikojen kuluessa silitellyt tuonkin rantakallion ja sen uurteet silkinsileiksi.
Suuri Lohduttaja, huuhtoisitko huolten uurtamat otsamme ja sydämemme sileiksi Elävän Veden virroilla, sellaisilla, joista Jeesus puhuu alla olevassa evankeliumissa?

Ensi pyhän teksteistä kaikki tuntuvat tavalla tai toisella puhuvan tähän pandemia-aikaan. Siihen, kuinka jossain kohtaa elämässä tulee vastaan tilanne, jossa huomaa, ettei tästä yksin selviä, ja katse kääntyy jonkin meitä suuremman, viisaamman ja vahvemman puoleen. Hänen, joka sanoo: “Etsikää minun kasvojani”.

Valoni ja apuni – Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani! (Ps. 27:1-3, 7-9 )

Daavid, nuori paimenpoika, luotti täysin Jumalan apuun, tilanteessa kuin tilanteessa. Tarjoutuessaan taistelemaan Goljatia vastaan, hän sanoi kuningas Saulille: “Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.”
Daavid oli aiemmin pelastanut isänsä lampaat karhun sekä leijonan suusta surmaten nämä. Samoin hän voitti Goljatin.
Näissä Daavid käytti harjaantunutta taitoaan käyttää linkoa. Mutta kaikessa hän näki, että Jumala oli auttanut häntä.
Daavid puhui – tai lauloi – jatkuvasti Herralle, Jumalalleen, kertoi pelkonsa, huolensa, murheensa. Mutta myös ylisti ja kiitti Häntä, Auttajaansa.

Pelko väistyy – Kun tämä virukselta suojautumisen tarve alkaa tuntuu, että tuollaisen luottamuksellisen suhteen taivaalliseen Isäänsä voi löytää, kun alkaa kertoa Hänelle mieltä painavista ajatuksistaan ja tunteistaan, ja tilanteestaan.
Vähitellen voi alkaa huomata, kuinka Hän on siinä, läsnä. Vastaus voi tulla vaikkapa levollisuuden tunteena, joka laskeutuu mieleen ja sydämeen. Pelko väistyy, huolet saavat siivet. Kiitollisuus ja ilo kumpuavat sisimmästä.

Luolan suulla – Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.”
Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. (1.Kun.19: 8-13)

Enkeli toi ruokaa – Elia oli pakomatkalla, hän pelkäsi henkensä puolesta. Hän oli jo valmis heittämään sandaalit piikkipensaaseen eli luovuttamaan, ja pyysi Herraa ottamaan hänen henkensä.
Uupuneena hän nukahti puun alle. Enkeli herätti hänet ja sanoi: “Nouse ja syö!”.
Elia huomasi päänsä vierellä paistetun leivän ja vesiruukun. Enkeli kehotti häntä syömään ja juomaan kaiken. Sen voimalla hän jaksoi jatkaa matkaansa 40 päivää. (1.Kun.19)

Elia piiloutui pyhällä vuorella luolaan. Herra kutsui hänet luolan suulle. Myrsky raivosi ja maa vavahteli, tuli roihusi. – Ei varmaan rauhoittanut mitenkään Elian mieltä…
Mutta sitten kuului hiljaista huminaa, ja Elia meni luolan suulle, ja Jumala puhui hänelle, neuvoi, miten tästä eteenpäin.

Seuraanko täysillä maailman myrskyjä, tulia ja tuulia? Vai antaisinko olemukseni hiljentyä kuuntelemaan Jumalan hiljaista puhetta, neuvoa, johdatusta?
Miten Hän haluaa auttaa, ravita ja rohkaista meitä juuri tällä hetkellä, tänään, siinä tilanteessa, jossa olemme?  

Lakkaamaton rukous – Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. (Ap. t. 1:12-14)

Opetuslapset rukoilivat lakkaamatta. He pitivät yhtä. He odottivat sitä, minkä Jeesus oli luvannut heille: Pyhää Henkeä. Varmaan he miettivät sitä, mitä Jeesus oli heille sanonut:
“Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.
Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
“En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14:15-21)

Elävän veden virrat – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!
Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.”
Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. (Joh.7:37-39)

Miten ihana lupaus – kun tulemme Sinun luoksesi, käännämme huomiomme Sinuun, Sinä sammutat janomme, kaipuumme. Luojamme, Sinun Henkesi saa elävän veden virrat kumpuamaan sisällämme.
Se, mikä meissä on jähmettynyt paikoilleen, pohtimaan ja huolehtimaan jotain tiettyä tai monia asioita, saa kyytiä!
Uutta, raikasta ja toivoa tuovaa virtaa sisällemme, mieleemme, sydämeemme. – Kyllä, sitä tarvitsemme, erityisesti näinä aikoina. 

Sinussa on Elämä ja Voima, Kristus. Kiitos, että aina saamme tulla luoksesi, kääntyä puoleesi ja tulla osalliseksi siitä, mitä olet. Sinä annat ilon ja toivon. Kiitos että olet meitä varten. 🙂

You Raise Me Up – BYU Vocal Point (a cappella -lauluyhtye)

“Kun mieli on maassa ja sieluni raskas
kun tulee ongelmia ja sydämeni kantaa taakkaa
silloin olen ääneti, odotan täällä hiljaisuudessa 
kunnes Sinä tulet ja istut jonkin aikaa kanssani
Sinä nostat minut ylös, seisomaan kallioilla
autat minua kulkemaan läpi myrskyisten merien
olen vahva kun olen Sinun hartioillasi
Sinä nostat minut
olemaan enemmän kuin mitä itse voin”

Sydämen puhetta

12.5.2020. Ihmisillä on aina ollut tarve olla yhteydessä Jumalaan ja kommunikoida Hänen kanssaan, kaikkina aikoina, kaikissa kulttuureissa. Nyt tämä tarve on maailmanlaajuisesti ajankohtaisempi kuin aikoihin.
Kun hyökkääjää (pienenpientä virusta) ei ole voitu pysäyttää ihmisvoimin, inhimillisellä viisaudella eikä tieteellisin menetelmin, yhä useampi on varmasti kääntynyt ja kääntyy Kaikkivaltiaan puoleen, pyytäen Häneltä apua, varjelusta ja lohdutusta.
Kirkkovuoden ensi pyhän aihe onkin: ‘Sydämen puhetta Jumalan kanssa’.

Jumala on Henki, Hän on kaikkialla, Hän kuulee meitä, olimmepa missä tahansa. Hänen näkee ja kuulee kaiken, universaalisti, kaikenkattavasti. Kaikkialla ilmenevänä ja  läsnä olevana.
Hän tuntee myös meidät jokaisen, ja kuulee meitä jokaista. – Se on minusta paljon ihmeellisempi asia kuin se, että Hän on universaalisesti kaikkinäkevä ja -kuuleva.

Hän hallitsee suvereenisti kaikki kielet ja kaikenlaiset kommunikointitavat. (Nykyisessä digitaalisessa sähköisessä viestinnässä Hän tosin käyttää ihmisiä välikäsinään.)
Hän haluaa puhua meille – vaikkemme sitä aina tiedostaisikaan.

Miten me voimme puhua Jumalan kanssa? Hiljaa tai ääneen, sillä ei ole väliä, sillä Hän kuulee ajatuksemmekin. Meidän on ehkä helpoin kuulla Häntä, kun olemme kahden Hänen kanssaan.

Jeesus vetäytyi usein vuorelle ollakseen kahden taivaallisen Isänsä kanssa. Hiljaisessa rukouksessa, puhuessaan Isän kanssa, hän sai uutta voimaa ja innostusta, ja johdatusta ja neuvoja siihen, miten jatkaa, mitä puhua, mitä tehdä.
Jeesus sanoi: “Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” (Joh.5:19)  

Puhumisen vaikeus – Kieli on kummallinen elin: se ei ole aina hallittavissa eikä säädeltävissä oman (tai toisten) mielen mukaiseksi.  Joskus se ei aukea vaikka tahtoisi: kun ei vain saa sanotuksi toiselle sitä mitä haluaisi. Tarkoituksellinen puhumattomuus luo Ihmissuhteessa negatiivista ilmapiiriä.
Joskus taas suusta virtaa liikaakin puhetta, epäolennaista, turhanpäiväistäkin. Rasittavimmillaan se on jatkuvaa tyytymättömyyden ilmaisua – jankutusta ja marmatusta.

Jumala kestää pulputuksemme, tyytymättömyytemme, valituksemme ja jankkaamisemme:  “Etkö nyt vieläkään saa tätä asiaa järjestettyä? Vaikka olen jatkuvasti pyydellyt ja anellut, odottanut vaikka kuinka kauan…!”
Hän kuuntelee meitä rauhallisena, sillä H
än tuntee omat aikataulunsa. Siinä missä me näemme vain tämän hetken, Hänellä on iäisyysperspektiivi.
Vaikkemme heti saisikaan vastausta rukouksiimme, Hänellä on kuitenkin hyvä tahto meitä kohtaan.

Nostan, kannan ja pelastan  – “Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan hamasta syntymästänne saakka, äitinne kohdusta asti!
Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (Jes.46:3-4)

Taivaallinen Isämme kestää sen, kun kerromme Hänelle jokapäiväisistä asioistamme vaikka kuinka vuolaasti. Hän näkee, kuinka me tarvitsemme sitä, että saamme jutella jollekin, joka ymmärtää ja jonka korvat eivät väsy.
Ajattelen myös, että juttelemalla Hänelle (hiljaa mielessään, tai ääneenkin, jollei se häiritse ympärillä olevia) pidämme yllä yhteyttä taivaalliseen Isäämme ja muistamme että Hän on kanssamme, joka hetki.

Hän ymmärtää myös, jos joskus emme jaksa puhua Hänelle. Jos rukouksemme on hiipunut olemattomiin. Hän on silti läsnä, sillä Hän näkee tilanteemme.
Usein tulee sellainen olo, että Hän ihan odottaa, että saa viettää aikaa kanssamme kahden, ilman sanoja. Vain olla siinä hiljaa. Yhteydessä.

Sydämen puhe – Sydän on niin paljon hienoviritteisempi kuin kielemme. Sydämessämme tunnistamme rehellisen, aidon ja vilpittömän puheen. Samoin sen, jos toinen koettaa syöttää meille palturia.

Sydämessä ovat ja sieltä lähtevät aidot ja rehelliset olemisen ja kokemisen ilmaukset. Sydämessä ovat ne asiat, joiden kanssa sisimmässään tuskailemme ja kamppailemme – peittelemättöminä, vääristelemättöminä, kaunistelemattomina. Siksi ajattelen, että taivaallinen Isämme haluaa, että puhumme Hänelle sydämestä käsin pikemmin kuin mielemme sanelemana.

Ääneen tai hiljaa – Kun sydän puhuu, asiat voivat joskus purkautua voimalla – parahduksena, itkuna, huutonakin: etkö näe, etkö kuule minua? Auta, Jumalani!
Sydämen puhe voi nousta esiin myös hiljaisena kuiskeena tai huokauksena: olen väsynyt… en jaksa ilman Sinua… tarvitsen Sinua, tukeasi, neuvoasi. Sulje minut syliisi. Kanna minua siivilläsi.

Kiitollinen sydän – Sydämessämme ovat myös ne asiat, joiden suhteen meillä on levollinen ja hyvä olo. Sydämestämme kumpuavat kiitos, ylistys ja palvonta.
Rakkaus virtaa siinä molempiin suuntiin. Kiitollinen sydän vetää Jumalan läsnäoloa puoleensa kuin magneetti.

Jumala on aina kuulolla, miten sitten puhummekaan Hänelle – parahtaen, anoen, peloissamme, pettyneenä, katkerana tai vihaisena. Yhtä lailla Hän kuulee tuskaisat vuodatuksemme kuin sen, kun Häntä kiitämme, ylistämme ja palvomme. 

Luojamme näkee sydämeemme, ja tietää siksi, mitä me ihan oikeasti haluamme sanoa Hänelle. Siksi on turhaa koettaa asetella sanoja jotenkin ‘sopivaan muotoon’, tai koettaa kaunistella tai sensuroida ajatuksiaan tai tunteitaan.
Taivaallinen Isämme kyllä kestää kaikki tunteemme. Olemmehan Hänen lapsiaan.

Ilo ja Rauha – Hän haluaa auttaa ja rakastaa meitä niin paljon, että kaikki voisimme löytää Ilon ja Rauhan.
“Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” (Luuk.2:10)
“Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27) 

Sydämen asenne on Jumalalle tärkeintä rukouksessa. Siitä kertovat Jeesuksen alla olevan evankeliumin sanat.
Taivaalliselle Isällemme on tärkeintä, että tulemme Hänen eteensä aitoina. Sillä sellaisessa suhteessa Hän haluaa olla meidän kanssamme: rakkaudellisessa suhteessa, jossa ei tarvitse koettaa olla mitään muuta kuin on. Ei parempaa, ei osaavampaa tai taitavampaa.
Eikä Hän halua mitään turhaa nöyristelyäkään.
Hän haluaa, että tulemme Hänen eteensä juuri sellaisena kuin olemme, iloinemme ja murheinemme. Heikkoina hetkinä ja sellaisina hetkinä, jolloin koemme onnen ja onnistumisen tunteita.

Huokauskin riittää – Taivaallinen Isämme ei tarvitse meiltä paljon sanoja. Joskus olen kokenut, että Hän on vastannut jo ennen kuin olen ehtinyt sanoa/rukoilla lauseen loppuun. Joskus taas en saa vastausta, vaikka kuinka monisanaisesti anoen rukoilen.

Me saatamme itse tarvita pitkiä rukouksia, sitä että saamme vuodattaa Hänelle oloamme ja asioitamme. Mutta Jumalalle riittää lyhyt huokauskin, vaikka vain: “Auta” tai “Kiitos”.
Kuten Jeesus toteaa alla olevassa evankeliumikohdassa: “Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.”

Isä meidän -rukous –  Jeesus opetti ja sanoi:
    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
      – Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi,
      niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.
      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
      vaan päästä meidät pahasta.”   (Matt. 6: 5-13)

(v.1933/38 käännöksen mukaan: ‘ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme’)

Velallisia vai rikkoneita? – Miksiköhän Isä meidän -rukous yleisesti lausutaan sanoilla ‘jotka ovat meitä vastaan rikkoneet? Muissa kielissä käytetään velkaan liittyvää sanaa (tosin ruotsin- ja saksankiel. käännösten käyttämä sana viittaa myös syyllisyyteen).
– No, tämä oli taas tätä johonkin yksityiseen sanaan takertumista…!

Isä meidän -rukous on minusta joka tapauksessa paras rukous kaikista. Se on niin kaikenkattava.
Jotkut raamatunkohdat kuulostavat minusta kauniimmilta ja armollisimmilta toisilla kielillä. Tämä rukous maistuu yhtä makealta (mieluisalta) k
aikilla tuntemillani kielillä.

Eräässä vaiheessa minusta tuntui hyvältä kuulla Isä meidän-rukous välillä jollain toisella kielellä rukoiltuna. Siitä oli nim. tullut suomenkielisenä minulle eräänlainen litania, joka vain lausuttiin jotenkin automaattisesti. Minulla ei ollut siihen mitään erityistä suhdetta.
Myöhemmin,
kun syvennyin ja eläydyin sen jokaisen lauseen merkitykseen enemmän, suhteeni siihen muuttui; siitä tuli läheinen ja tärkeä.

On iso ero siinä, lausunko rukouksen siksi, että se kuuluu lausua tässä tai tuossa tilanteessa, vai tuonko sen sisältämät asiat Jumalalle avoimin sydämin, tarkoittaen tosissani joka sanaa.  

Jeesuksen antamassa rukousessa on kaikki olennainen:
Ylistys ja kunnioitus Häntä kohtaan.
Se. että pyytää ja toivoo Hänen tahtonsa toteutumista ja ilmentymistä myös täällä Telluksellamme, ei vain taivaissa.
Ja sitä, että me kaikki sen asukkaat tulisimme ravituiksi – niin ruumiimme kuin henkemme.

Ja että saisimme anteeksi virheemme, erehdyksemme ja väärin tekemisemme.
Ja antaisimme myös itse anteeksi lähimmäisillemme.

Ja että Hän varjelisi meitä joutumasta kiusauksiin – millaisessa muodossa paha koettaakin meitä lähestyä saadakseen meistä otteen.

Näinä aikoina moni varmasti rukoilee/huokaa kohdan ‘Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta’ ajatellen tuota pientä virusta, joka on puuttunut elämäämme niin monin tavoin.
Tässä tilanteessa kiusaukset voisivat olla valtiovallan säätämien rajojen rikkomisia. Koronanjälkeisenä aikana ne ovat sitten taas jotain ihan muuta.

Kerran, kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: “Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan. (Luuk.11:1)
Ilman tuota nimeltä mainitsemattoman opetuslapsen pyyntöä meillä ei olisi Jeesuksen antamaa rukousta. Sitä on rukoiltu 2000 v:n ajan, ja yhä rukoillaan ympäri maailmaa.

Rukoile Isääsi salassa – Pandemia eristää meitä toisistamme, rukous yhdistää meidät toisiimme, vaikka rukoilisimmekin omissa kammioissamme.
Jeesuksen sanat ovat kuin suoraan suunnatut tähän koronaeristysaikaan:
“Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

Rukoillaan kammioissamme. Voimme myös rukoilla yhdessä ystävien kanssa tahoillamme, vaikka sovittuina aikoina. Tai voimme yhtyä virtuaalisesti striimattuihin jumalanpalvelus- ja rukoustilaisuuksiin.
Rukoillaan Kaikkivaltiasta Isämme, joka tietää, mitä me juuri nyt kipeimmin tarvitsemme.

Andrea Bocelli on ollut 12-vuotiaasta lähtien sokea. Niinpä hän ei nähnyt, kuinka hänen pieni tyttärensä hiipii kesken alla olevan laulun nauhoituksen isänsä luo. Hymy nousee isän huulille ja hän jatkaa laulamistaan.
Videoklipissä näkyy, kuinka hän tytön tullessa hänen luokseen nosti tytön syliinsä. Hän ei ollut lainkaan harmissaan pienestä keskeytyksestä, päin vastoin ilahtui siitä, että tyttö halusi isänsä huomion. Joko videointi eskeytettiin siinä kohtaa ja otettiin uusiksi, tai sitten isä nosti tytön ilmaan laulun päätyttyä. Joka tapauksessa kummallakin oli siinä tavattoman iloinen ja onnellinen olo.  

Se kuvaa tavallaan sitä, kuinka me voimme lähestyä taivaallista Isää luottaen Hänen Rakkauteensa, ja siihen, että vaikka Hänellä olisi juuri jotain tekeillä, Hän kuitenkin nostaa meidät hymyillen syliinsä, siipiensä suojaan, tai miten kukin sen haluaa ajatella. Läsnäoloonsa, Rakkautensa ilmapiiriin. Luottamuksen, lämmön ja levollisuuden ilmapiiriin.  <3 

Con Te Partirò – Andrea Bocelli

“Unelmoin yksin horisontissa eikä minulla ole sanoja
tiedän kyllä ettei huoneessa ole valoa
kun Aurinko ei ole läsnä, kun Sinä et ole kanssani
ikkunoissa kaikki näkevät sydämeni jonka sytytit palamaan
kääri minut Valoon, joka on Sinussa
Valoon jonka kohtasin kadulla
Sinun kanssasi lähden maihin joita en koskaan nähnyt
enkä ole kakanut kanssasi
nyt voin kokea ne, lähden kanssasi laivoilla merten yli
joista tiedän, ettei niitä enää ole
Sinun kanssasi lähden
Kun olet kaukana unelmoin horisontissa
ei ole sanoja, ja tiedän että Sinä, kuuni, olet kanssani
Aurinkoni, olet täällä kanssani”

(Jotenkin noin suomeksi; alkuper. laulun sanat ovat italiankieliset).

Muut tekstit: Ps. 40: 2-6, Dan. 9: 17-20 ja Room. 8: 24-28.

Tietävät ja uskovat

Mustaviinimarjapensaan harvennusoksia. Niistä on kiva napsia aina välillä lehdykkä suuhun – ah mikä ihana kesän maku ja aromi!

6.5.2020 – Odotellessa… – Kevät tekee tuloaan vauhdilla. Voikukkia näkee jo kadunvarsilla. Voi, kukkisivat jo kotipihallakin. Paistettuja voikukannuppuja – nam.

Meillä ja maailmalla odotellaan koronarajoitusten purkuja. Pyydetään päättäjille viisautta ja johdatusta haasteelliseen tehtäväänsä.
Kun on isoja asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa ja joiden ratkeamista voi vain odottaa, voi olla helpottavaa kohdistaa odottelu johonkin pieneen asiaan, jonka tietää tulevan ihan kohta. Kuten esim. lehtiruusukkeen keskelle ilmestyviin voikukannuppuihin… :))

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” (Joh. 17: 6-10)

Valitsit maailmasta’ Nuo sanat veivät ajatukset tosi pitkälle – siihen, kuinka Jumala valitsi maailmasta yhden miehen, muinaisen Kaldean Urissa asuvan; pyysi tätä jättämään maansa ja vaeltamaan sinne, minne Hän matkaa johdattaisi.
Abram ei kinannut vastaan, vaan lähti, perheineen ja karjoineen, kohti tuntematonta. Niin hänestä tuli Abraham (=’monien isä/johtaja’), juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon kantaisä.

Miksi Jumala valitsi kaikista ihmisistä juuri Abramin? Sukujuuriensa lisäksi hänessä oli täytynyt olla aivan erityislaatuisia ominaisuuksia, kuten sittemmin Mooseksessakin.
Oliko Jumala suunnitellut näiden miesten elämäntehtävät jo paljon ennen heidän syntymäänsä,
niin kuin Jeesuksen elämäntehtävän?

Vaikka Abrahamilla ja Mooseksella oli ainutlaatuinen suhde Jumalaan, vielä ainutlaatuisempi oli Jeesuksella.
Uskoakseni hän sai jo taivaissa, Isän luona, kuulla maanpäällisen tehtävänsä (sillä tuskin Isä olisi lähettänyt Poikaansa maan päälle kertomatta millaisesta missiosta oli kyse.)

Tietävät ja uskovat – “Nyt he tietävät, että minä olen tullut Sinun luotasi, ja uskovat, että Sinä olet minut lähettänyt.”
Jumalan Poika suostui jättämään taivaallisen kirkkauden näyttääkseen elämällään, opetuksillaan, teoillaan ja ylösnousemuksellaan meille Telluksen asukkaille, millainen on Jumalan Rakkaus, Viisaus ja Voima.

Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa tiesivät ja uskoivat, että hän tuli Isän luota, Hänen lähettämänään. He olivat saaneet kulkea Jeesuksen kanssa useamman vuoden. He olivat kuulleet hänen opetuksiaan ja nähneet hänen tekevän ihmeitä. He olivat vakuuttuneet siitä, että Jeesus puhui totuuden taivaallisesta Isästään ja itsestään.

Entä me, Jumalaa enemmän tai vähemmän hapuillen etsivät? Miten etsintämme voisi muuttua tiedoksi ja uskoksi siitä, että Jumala todella lähetti meille Poikansa ja että Hän tuli, oli ja on luonamme? Että Hän kulkee kanssamme, hyvinä ja vaikeina aikoina. Joka askeleella.
Voisimmeko, uskaltaisimmeko luottaa siihen, vaikkemme näkisikään tai kuulisikaan Häntä kuten opetuslapset? Itse emme ehkä voisikaan. Mutta Jumala voi, ja Hänen tahtonsa on, että me kaikki tulisimme tuntemaan Hänet ja Hänen Rakkautensa.
Ja koska Hänen Henkensä voima vaikuttaa meissä… me voimme.

Jumalan koko täyteys – ‘Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.
Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.
Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella.’ (Ef.3:16-20) 

Kaikki, kaiken, kaikki… – Jeesus sanoi rukouksessa Isälleen:
“…kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut Sinulta.”
“Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille…”
Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”
Jeesus antoi kaiken, mitä hän oli Isältä välitettäväksi saanut. Hän antoi kaikkensa, itsensä kokonaan meille, meidän vuoksemme, meidän hyväksemme…

Jeesuksen uskollisuus Isäänsä kohtaan kaikessa, aivan kaikessa, koskettaa syvälle sydämeen. Kunpa voisi olla edes hitunen tuonlaatuista uskollisuutta taivaallista Isää kohtaan…
Vaan miten helposti maalliset huolet tahtovatkaan viedä huomion ihan toisaalle, pois Hänestä ja siitä, mitä Hänessä pysyminen voisi saada aikaan olemuksessamme, elämässämme, elinpiirissämme ja vielä laajemminkin…

Jumala ei ole kaukana – kuten Paavali kertoi Ateenassa epikurolaisille ja stoalaisille filosofeille:
“… Hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ‘Me olemme myös hänen sukuaan’.” (Apt.17:27-28)

Hänessä me elämme –  “Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” – Miten ihanat sanat!
Miten me sitten voimme elää huomattavan osan elämästämme tiedostamatta tätä laisinkaan?

Jumala ei ravistellut epikurolaisia sanoen, että hei, ettekö huomaa: tässä Minä Olen, Minä todella Olen!
Hän lähetti Poikansa, ja tämä vuorostaan lähetti Paavalin (kuten oli lähettänyt nekin opetuslapsensa, jotka olivat seuranneet häntä usean vuoden ajan).
‘Muutamat uskoivat, mitä Paavali puhui Jumalasta ja Jeesuksesta’ (t.  tulivat uskoon, kuten v:n 1992 suomennos asian ilmaisee). (Apt.17:34)    

Nykyään monet saavat kuulla Jumalan ja Jeesuksen todellisesta olemuksesta Internetin kautta. Tänä ja koronanjälkeisenä aikana netin merkitys myös uskonasioiden tiedonvälittäjänä korostuu entisestään. 

Internetissä on monia kertomuksia siitä, kuinka Jeesus on ilmestynyt ei-kristityille. Kokemus on ollut heille niin voimakas, että he ovat vakuuttuneet, ja heistä on tullut Kristukseen uskovia.

Joku (muistaakseni ent. hindu) kertoi lukeneensa Johanneksen evankeliumia ja tulleensa  sitä lukiessaan niin vahvasti kosketetuksi että hän tuli vakuuttuneiksi, että se on Jumalan ilmoitus itsestään. Pyhä Henki vaikutti hänessä vahvasti.

Monet älyllisesti asioita käsittelevät juutalaiset ja muslimit ovat tutkineet ja vertailleet Vanhaa ja Uutta Testamenttia järjestelmällisesti, haluten selvittää itselleen Jumalan totuutta. Löytöjensä perusteella he ovat vakuuttuneet ja tulleet uskoon; ja kertovat siitä rohkeasti netissä, omilla kasvoillaan ja nimillään.

Netissä on myös lukematon määrä ihmisten kertomuksia siitä, kuinka he ovat kokeneet Jumalan lohduttaneen ja rohkaisseen heitä vaikeana aikana tai hetkenä.
Enpä yhtään ihmettelisi, jos tämän koronakriisin jälkeen tulisi vaikka kuinka paljon lisää tällaisia kertomuksia.
🙂

Jeesuksen nauravat kasvot – Usein puhutaan siitä, kuinka Jumalan voi nähdä ja kuulla luonnossa – tuulen huminassa, lehtien havinassa, puron solinassa, auringonlaskussa jne.
Harvoin kuulee jonkun kertovan nähneensä ylösnousseen Kristuksen.
Käteeni osui Markus Korhosen (Missiomaailma-lehdessä) kirjoittama lyhyt artikkeli. (Markus ja Marjaana Korhosen missio on auttaa monissa köyhissä maissa eläviä ja kertoa hyvästä, rakastavasta Jumalasta.)   
Markus kirjoittaa, että hän tietää, miltä Jeesuksen kasvot näyttävät, “sillä olen nähnyt ne muutamia kertoja elämäni aikana. Juuri ennen pääsiäistä näin Jeesuksen nauravat kasvot parantumisihmeen kokeneen tyttäreni Helmin kasvoissa lastensairaalan edessä.”

Jumala vastaa kaipuuseemme. Hän haluaa ilmoittaa – tavalla tai toisella – olemassaolonsa ja läsnäolonsa elämässämme, jotta sydämemme löytäisi ilon, rauhan, lohdutuksen ja turvallisen olon.

Kun mieli välillä harhailee omia polkujaan, voimme onneksi aina, yhä uudestaan palauttaa ajatuksemme taivaalliseen Isäämme ja muistaa: Hänen luonaan, Hänen läsnäolossaan, on Rauha, Levollisuus, Ilo ja Luottamus.

Vastaanotettu puhe– “…minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan.”  – Tuon Jeesus sanoi varmaan lohdullisella mielellä; hänen missionsa vaikein vaihe oli lähellä.
Nyt Kristus on ylösnousseena kanssamme. Hän näkee, millaisissa tilanteissa olemme ja elämme.

Mitä Kristus haluaisi puhua meille juuri nyt, tänä koettelevana aikana? Millä tavoin Hän haluaisi meitä lohduttaa ja rohkaista? Eikö juuri nyt olekin hyvä ja oikea aika kääntyä Hänen puoleensa, kertoa Hänelle niistä asioista, jotka askarruttavat ja painavat mieltä ja sydäntä? Puhua ja rukoilla. Niin kuin Jeesus puhui Isänsä kanssa, ja rukoili että Hän varjelisi meitä, lapsiaan.   

Niin kuin äiti lohduttaa lastaan Alla olevalla Perherukous- videolla tuodaan esiin se, kuinka Jumala on ilmoittanut meille, että Hän haluaa osoittaa meille lapsilleen sekä isällistä että äidillistä huolenpitoa. Minusta se on loogista: onhan meidät – sekä miehet että naiset – luotu Hänen kuvakseen. Ja sitä, mitä me ihmiset – vanhempina ja vanhempiemme lapsina – olemme ilmentäneet ja ilmennämme puutteellisina, sitä Hän haluaa ilmentää täydellisenä. Täydellisenä Rakkautena. Hän haluaa hoitaa, ravita ja täyttää meidät Rakkaudellaan. Sillä, kuten 1. Johanneksen kirje toteaa: Jumala on Rakkaus (1.Joh.4:8).

Perherukous Kati ja Topi Kaaresoja tyttärineen 

‘Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niin kuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään.
Niin kuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.’ (Jes. 66: 12-13)

(Vuoden 1992 käännöksen mukaan: Näin sanoo Herra: — Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Kuin uomastaan tulvivan puron minä käännän sen luo kansojen rikkaudet. Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä.
Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan, Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun.)

Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 32: 15-20 ja Room. 8: 9-11.

Ps. Ihan mahdotonta tämä. Taas oli venynyt tämä viime viikolla aloitettu bloggaus niin pitkäksi, että piti pyyhkiä pois kolmasosa. Ei mitään tolkkua! Tästä eteenpäin koetan taas parhaani mukaan harjoitella lyhyttä ja ytimekästä bloggaamista! 

Kotona-aika

27.4.2020. Kaksi sanaa, joita erottaa toisistaan vain 1 kirjain (tai oikeastaan kaksi näppäimistössä vierekkäin olevaa kirjainta). Kaksi sanaa, jotka sekä erottavat että yhdistävät: korona ja kotona. Kummalle annan enemmän sijaa mielessäni?
Ilon ja Valon Lähteen lisäksi… – mistä löytää pieniä valonsäteitä tähän kotona-aikaan?

Eilen pojanpoika soitti ja kysyi lapsuuden ja teini-iän lempilauluani  (etäkoulutehtävä). Ne piti löytyä netistä videoina. Louis Armstrongin What a Wonderful World nousi mieleen ykkösenä. Sen kauniit sanat ja L.A:n herkkä tulkinta.
Lapsuusajan lempilaulua oli vaikeampi keksiä. Lempikirja kyllä heti tuli mieleen: E.H. Porterin Pollyanna, iloinen tyttö’. Orpo tyttö, joka löysi valoisan puolen asioista, joissa toiset näkivät vain surkeuden. Pieni melankolinen sydämeni sai ihmeesti voimaa Pollyannan myönteisestä elämänasenteesta.
Lastenlauluvideoista löytyi jotain vastaavaa laulusta ‘Kapteeni katsoi horisonttiihin’. Myrskystä huolimatta ‘Ilo ompi meillä aina eikä suru meitä paina’. 

Elämämme Kapteeni – Nykyään tiedän, kuka on elämäni Kapteeni. Hän pitelee ruoria vahvoilla, viisailla käsillään, ohjaa ohi karikkojen,  Hän tyynnyttää (myös ajatusten ja tunteiden) myrskyt. Ja näkee horisonttiakin pitemmälle.

Mistä löytää pieniä ja isompiakin ilon aiheita, niin aikuisille kuin lapsille, yksin asuville ja perheille? Kirjojen, musiikin, lauta- tai muiden seurapelien, askartelun, piirtelyn,  maalaamisen, käsitöiden, kokkailun jne lisäksi?
Luonto on aina täynnä ilon ja ihmettelyn aiheita. Elävä aarreaitta!
  Ulkoilu virkistää ihanasti niin mieltä kuin kroppaakin.

Tänään löytyi niityltä maitohorsman versoja lounasaterian lisukkeeksi. Nam, miten maukkaita kevyesti kypsytettyinä. Luonnon ilmaiseksi tarjoamaa. Ja terveellistäkin. Nokkosversotkin nyt parhaimmillaan. 🙂

Kaksi puuta, juuret kasvaneet yhteen ja rungotkin. Toisiaan tukien ne seisovat siinä vakaina. Ympärillä hennonvihertävää uutta versoa kuin kertoen elämän jatkumisesta, toisenlaisena vain.

Ruotsissa 96v:ksi eläneen holokaust-selviytyjän tytär kirjoitti kauniisti isästään:
‘Perustani. Kattoni ja seinäni. Mitä on maailma ilman sinua? Kuka olen nyt? Mihin kiinnittäisin katseeni? Liitelen yli rotkon. Lapsi -joka en enää ole – yrittää navigoida.
Sinä olet identiteettini. Olet sykkivä sydämeni. Sinussa on ylpeyteni. Perustani. Turvani. Suuri kaunis rakkauteni, kaunein kaunein ihminen.
Suuri tammemme on kaatunut. Isä. Maailman paras isä.’

Tänä keväänä monet kokevat ehkä enemmän turvattomuuden tunnetta kuin koskaan aiemmin. Kaivataan sellaista tukea ja turvaa, johon voi nojata tilanteessa kuin tilanteessa. Turvaa, joka on ja pysyy. – Minkä varaan rakennamme luottamuksemme tänään, siinä tilanteessa jossa juuri nyt kukin olemme?

Taivaallinen Navigaattorimme haluaa osoittaa oikean suunnan elämällemme, juuri sen meille suunnitellun.
Taivaallinen Isämme toivoo,
että kaikki Hänen lapsensa voisivat löytää yhtä läheisen, luottavaisen ja rakastavan suhteen Häneen kuin mitä tuo tyttären muistokirjoitus isälleen kuvaa.
Ikiaikainen haluaa meidän tietävän, että Hän on aina läsnä.
Tänään, huomenna ja tulevina päivinä. Ja ajan tuolla puolen ikuisuudessa.

Elävä suhde Paavali oli eräs UT:n henkilöistä, joka eli jatkuvassa yhteydessä Kristukseen. Hänelle se, mikä on fyysisille aisteille näkymätöntä, ei ollut kuvitelmaa vaan todellisuutta.
Hän sai vaikeimpinakin hetkinä voimia siitä, että hän tiesi, että se, mikä näyttäytyy ja tuntuu tässä maailmassa konkreettisena, on sittenkin vain hetkellistä ja ohimenevää; pienenpieni osa koko totuutta. – Iäisyysperspektiivistä kaikki asettuu toisenlaisiin mittasuhteisiin. 

Toivon säilyttäjä – ‘Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia,  vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.’ (2.Kor.4:8-9)
Paavali valoi korinttilaisille toivoa kuvaamalla heille ikuisen elämän kirkkautta.

Kirkkautta, jonka hän oli kokenut. Kirkkautta, jonka intensiivisyys oli heittänyt hänet maahan ratsun selästä, kun hän oli matkalla Damaskokseen vangitsemaan Jeesuksen seuraajia. Tuo Kirkkaus muutti koko hänen elämänsä suunnan. 

Uudistumme sisäisesti – ‘Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.’ (2. Kor. 4: 16-18)

Katse Kirkkauteen – Olisiko mahdollista kokea tuota? Että vaikka se, mitä nyt omassa elämässä, ympärillä ja maailmassa ulkoisesti tapahtuu, tuntuisi murtavan elämämme turvarakenteita… vaikka tuntuisi että sydän musertuu surusta… vaikkei pystyisi näkemään tästä hetkessä valonhäivää… – voisiko asiat kokea toisin, jos kiinnittäisi katseen – edes pieniksi hetkiksi – näkymättömään, Kirkkauteen? Häneen, joka haluaa valaista ajatuksemme, tunteemme ja elämämme.
Häneen, joka sanoi: “Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. (Joh.8:12)

Harjoittelun aihe – Huolehtimiseen taipuvaisena olen kokenut niin usein, millainen vaikutus sillä on ollut, kun olen kääntänyt huomioni omista huolen ja murheen aiheista Häneen, Hänen Kirkkauteensa. Sen kun muistaisikin aina. – Taitaa olla ikuinen harjoittelun aihe meikäläisellä. 🙂

Tässä kohtaa päätin katsoa, mitä Paavali kirjoittikaan Kirkkaudesta (olin lukenut sen pari päivää sitten). Netistä kun löytyy nopeammin kuin Raamatusta, laitoin Raamattu – Uskonkirjat.net:n hakuun 2.Kor.3. Mutta mikä sieltä aukesikaan: Laulujen laulun 1. luku!
(Senhän voi lukea Kristuksen ja Hänen seuraajiensa välisenä rakkauskirjeenä.)
Tarkemmin luettuani huomasin sen viimeisen jakeen: ‘Setripuut ovat talomme seininä, sypressit kattonamme.
Niin… sen sijaan että Taivaallinen Isämme olisi kattomme ja seinämme (kuten holokaust-selviytyjän tytär koki isänsä olleen), voimme ajatella ja kokea olevamme Taivaallisen Isämme kanssa saman katon alla, samojen seinien sisällä, kun pysymme Hänessä. Ne eivät ole fyysisesti rakennettuja, vaan näkymättöminä Hengen ulottuvuudessa.

Kuinka pysyä Hänessä? – 1. Johanneksen kirje, joka puhuu Jumalan rakastamisesta, tiivistää sen näin: ‘Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.’ (1.Joh. 4:15)
Hänen Henkensä meissä – ihmeellinen lahja.

Että he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä – Jeesus rukoili opetuslastensa – ja meidän – puolesta:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17: 11-17)

Kotona – Varjele meidät pahalta tänäkin päivänä, Taivaallinen Isämme, elämämme perusta ja turvamme.
Sinä olet antanut meille identiteetin Taivaan kansalaisina. Poikasi kautta olet kutsunut meidät takaisin yhteyteesi. Olemaan kanssasi, tässä ajassa ja ikuisessa. Sinun luonasi olemme kotona.

Kiitos Jeesus että sanasi mukaan valmistat meille asuinsijan myös tuonilmaisissa:
“Minun Isäni kodissa on monta huonetta — enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.” (Joh.14:2)
Kiitos myös, että lupauksesi mukaa olet aina kanssamme.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

The Prayer – Céline Dion ja Andrea Bocelli (levyltä ‘These are special times‘)

Rukoilen että Sinä olet silmämme
ja että varjelet meitä minne menemmekin
ja autat meitä olemaan viisaita
silloin kun emme tiedä miten toimia
olkoon tämä rukouksemme
kun olemme eksyksissä:
johdata, ohjaa meidät armollasi
paikkaan, jossa olemme turvassa

(italiaksi):
Rukoilen että löydämme valosi
ja että pidämme sen sydämissämme
kun tähdet syttyvät öisin
olkoon tämä rukouksemme
kun varjot peittävät päivämme
johdata meidät omaan paikkaamme
anna meille usko niin olemme turvassa

Me unelmoimme maailmasta
jossa ei ole enää väkivaltaa
maailmasta, jossa vallitsee
oikeudenmukaisuus ja toivo
kaikki ojentavat kätensä naapurille
rauhan ja veljeyden symbolina

Pyydämme että elämä olisi lempeä
ja että vartioit ja suojelet meitä ylhäältä
kuten jokaisen lapsen on löydettävä paikkansa
anna meille usko, niin että olemme turvassa

Evankeliumin lisäksi ensi pyhän tekstejä ovat: Ps. 66: 3-9, Ps. 126 ja Jes. 54: 7-10, 1. Piet. 1: 3-9  ja 2. Kor. 4: 16-18.

Yhdessä

20.4.2020. Yle Areena esitti viikonloppuna kansainvälisen hyväntekeväisyyskonsertin One World: Together at Home, jolla tuettiin maailman terveysjärjestö WHO:n ja maailmanlaajuisen terveydenhoitoalan työtä koronaviruksen parissa.
Mm. presidentinvaimot Laura Bush ja Michelle Obama, jotka ovat tehneet yhdessä paljon hyväntekeväisyystyötä, kiittivät järjestöjä, jotka auttavat monin tavoin apua tarvitsevia, opettajia, jotka kehittävät luovia ratkaisuja kotona olevien lasten opetukseen, kotikaranteenissa oleville ruokaa toimittavia jne.
Laulujen väleissä kuvattiin ja kerrottiin, millä tavoin ihmiset ympäri maailmaa kamppailevat virusta vastaan oman henkensäkin uhalla. Ihmisten omistautuneisuus on todella koskettavaa.
Suojattomimpia koronaa vastaan ovat kodittomat, joita on lukematon määrä monissa hyvinvointivaltioissakin. Kun heitä ajattelee, oma eristäytymisaika voi saada toisen näkökulman.

WHO:n johtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus totesi, että koronavirus on ottanut meiltä niin paljon, mutta se on myös antanut ainutlaatuisen tilaisuuden laittaa nyt syrjään meitä erottavat asiat ja osoittaa solidarisuutta toisiamme kohtaan. Ja tehdä voitavamme, ettei tällainen tilanne toistu enää koskaan.
(Konsertti oli siinäkin mielessä ajankohtainen, että USA lopetti presidentti Trumpin päätöksellä viime viikolla WHO:n tukemisen. USA on ollut tähän asti WHO:n suurin tukija.)

Rohkaisua ja lohdutusta Konsertissa kuultiin koskettavia kannanottoja sekä rohkaisevia, tsemppaavia ja lohduttavia lauluja, joista jotkut nostalgisia, kuten Nat King Colen ‘Smile’, Louis Armstrongin tunnetuksi tekemä ‘What a Wonderful World‘, Barbra Streisandin ‘People‘, Ben E Kingin ‘Stand by me’, Stevie Wonderin ‘Sunny’ (jonka sanat eivät voisi paremmin sopia eristettyjen sairasvuoteiden äärellä oleville hoitajille) sekä Celine Dionin ja Andrea Boccellin tunnetuksi tekemä ‘The Prayer’.
(Konsertti oli viikonloppuun mennessä kerännyt 15 miljoonaa dollaria sairaalatarvikkeisiin ympäri maailmaa tehtävään koronavirustorjuntatyöhön.)

Erityisesti vaikeissa tilanteissa huomaamme, kuinka tarvitsemme toisiamme. Eristyksissä ja karanteenioloissa, kun ei voi kohdata fyysisesti toisia ihmisiä, on ihana tietää, että meillä on Eräs, joka on kanssamme ja johon voi turvautua aina, rajoitteista huolimatta.
Hän haluaa sanoa meille kaikille, kuten konsertissa esitetyssä laulussa ‘Lean on Me’: “Nojaudu Minuun, kun et ole vahva, olen Ystäväsi, autan sinua selviytymään.
Kutsu minua Veljeksesi, kun tarvitset auttavaa kättä.”

Jeesus sanoi: “En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.” (Joh.15:15)
Taivallinen Isämme tietää tilanteemme ja pitää myös Poikansa ajan tasalla. Hän lähetti Poikansa meille Ystäväksi ja Vapahtajaksi. Auringoksi, joka tahtoo säteillään tuoda iloa ja lämpöä ja uutta elämää  jähmettyneeseen olotilaamme.
(Kuten tuo aurinkoplaneettammekin; moneskohan aurinkoinen viikko menossa… 🙂 

‘Sunny’ – laulusta: “Kiitos Raukkaudestasi, jonka toit elämääni. Aurinkoinen, kiitos totuudesta jonka autoit minua näkemään. Elämäni hajosi kuin tuulen puhaltama hiekka, mutta kallio muodostui, kun pidit kädestäni.”


Mestaritsemppaaja Jeesuksen kyky rohkaista, tsempata ja lohduttaa oli – ja on yhä – ainutlaatuinen. Hän teki sitä jatkuvasti Israelin kansan parissa kulkiessaan, ja hän teki sitä ylösnousseena ilmestyessään useamman kerran opetuslapsilleen.

Niin tuonakin aamuna: opetuslapset olivat kalastaneet koko yön saamatta mitään kalaa. Jeesus neuvoi rannalta ja verkko heitettiin ohjeen mukaan toiselle puolelle venettä, jolloin kalaa tuli niin paljon etteivät miehet jaksaneet nostaa verkkoa ylös.

Jeesus sytytti nuotion. Sitten hän kutsui väsyneet ja nälkäiset kalastajat syömään ja tarjoili heille hiiloksella paistuvia maistuvia kaloja ja leipiä.

Pietarille tilanne oli varmasti tukalan ristiriitainen: toisaalta suunnaton ilo Mestarin jälleennäkemisestä, mutta samalla tuskallinen olo: olihan hän kieltänyt kolmasti tuntevansa Jeesuksen sinä yönä kun tämä vangittiin. Kun kukko lauloi, Pietari muisti Jeesuksen sanat: juuri näin tulisi käymään.

Miten hän nyt saattoi istua siinä hiipuvan nuotion äärellä ylösnousseen Mestarinsa kanssa ja syödä tämän tarjoamaa ateriaa? Uskon että Pietari koetti niellä siinä yhtä aikaa sekä ruokaa että kyyneliään. – Taas Jeesus rohkaisee ja lohduttaa:

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”  (Joh. 21: 15-19)

Rakkauden voimalla – Kolmasti Pietari oli kieltänyt Jeesuksen. Kolmasti hän sai nyt tilaisuuden vakuuttaa rakkauttaan Mestariaan kohtaan. Hän sai näin kokea Ylösnousseen viisaan ja ihmeellisen rakkauden, armon ja anteeksiantavaisuuden. Se oli vapauttavaa ja voimaannuttavaa. Tähän Jeesus pyrkikin. Hän ei halunnut, että Pietari juuttuisi synkkiin ajatuksiinsa. Hän halusi auttaa tätä ohjaamaan lamaannuttavat ajatuksensa valoisampaan. Jeesus käänsi Pietarin fokuksen siihen, mitä tämä voisi tehdä: miten tästä mennään eteenpäin. Rakkauden voimalla.
Uskon, että tällä tavoin Vapahtajamme haluaa myös meitä auttaa ja kannustaa tänä päivänä.

Rakkaus ravitsee –  niin fyysisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Jeesus antoi Pietarille tehtäväksi ruokkia hengellisessä nälässä olevia, etsiviä sieluja. Sitä tämä tekikin viimeiseen hengenvetoonsa asti.

Tässä pandemiatilanteessa lukemattomat ihmiset ovat ojentaneet auttavat kätensä, jotta nälkäiset tulisivat ravituksi. Uskon, että siinä tapahtuu paljon muutakin kuin ruoan toimittamista ja jakamista. Uskon, että monet kokevat sellaista pyyteetöntä välittämistä ja rakkautta, jota ehkä eivät ennen ole kokeneet. Silloin heissä tapahtuu jotain. He tulevat myös sisäisesti ravituiksi.

Me kaikki saamme olla mukana tässä muutosprosessissa. Sillä se on väistämätöntä, että me mutumme, tavalla tai toisella. Tässä on mahdollisuus kasvaa itsekkäästä ajattelusta uudenlaisen yhteisöllisyyden kokemiseen. 
Uskon, että Kristus haluaa tässäkin tilanteessa tsempata meitä: ruokkikaa toisianne, hymyllä, hyväntahtoisuudella ja myötätunnolla. Ja rohkaisevilla, toivoa tuovilla, hyvillä sanoilla ja teoilla.

Yhdessä – Kiitos hyvä Paimenemme, että olet mukanamme tässä kaikessa.
Johdata meitä, anna meille voimaa ja viisautta mennä yhdessä ämän kaikkia koettelevan tilanteen lävitse. Kiitos, että olet meille ehtymätön Toivon ja Rakkauden Lähde.

What A Wonderful World – Camilla Cabello & Shawn Mendes

“Näen puiden vihreyden, ja punaiset ruusut
näen niiden kukkivan minulle ja sinulle
ja ajattelen itsekseni: miten ihana maailma onkaan
näen siniset taivaat ja valkeat pilvet
kirkkaan, siunatun päivän, yön pyhän pimeyden
sateenkaaren värit niin kauniina taivaalla
ja ohimenevien ihmisten kasvot
näen ystävien kättelevän, tervehtivän toisiaan
he sanovat vain: rakastan sinua
näen vauvojen itkevän, katson kuinka he kasvavat
he tulevat oppimaan niin paljon enemmän
kuin mitä itse koskaan tiedän”

Muut tekstit: Ps. 23, Jer. 23: 1-4 ja 1. Piet. 5: 1-4.

Ylösnousemus

Nämä kahden kiven välissä kasvavat narsissit avautuivat Pääsiäiseksi. Elämän voittoa julistavat pikku trumpetit.:)

12.4.2020. Pääsiäisaamu, sataa, 3 ihanan aurinkoisen viikon jälkeen…
Itkeekö taivas kaikkien niiden puolesta, joiden Pääsiäinen on tänä vuonna täynnä surua ja kaipausta?

Tai ehkä tämä vähentää ulkoilualueiden kansoitusta ja altistumista maailmaa riepottavalle virukselle. Pääsiäinen joka tapauksessa – Ylösnousemuksen juhla!

Naiset haudalla

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
    Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”
    Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. (Mark. 16: 1-8)

Eri pääsiäisevankeliumeista tämä pääsiäisyön teksti puhutteli tällä kertaa  eniten. Vaan mikä se pyrkikään ujuttautumaan mietiskelyyni? No virusepidemia tietenkin. Ensin koetin pyyhkiä sitä sivuun, mutta niin sinnikkäästi se pyrki mukaan. että annoin lopulta periksi ja ajattelin, että olkoon. .
Mutta kun aloin kirjoittaa tätä, tuntui että se koetti saada huomiota miltei joka lauseen kohdalla! No, tulkoon sitten. Jos kirjoitan sen ensin pois, niin katsotaan jos sitten saisin keskittyä itse pääasiaan: Pääsiäisen ihmeeseen!

Kun sapatti oli ohi Opetuslapsilla oli raskas päivä oli takana. Tunteina päällimmäisinä syvä suru ja kaipaus, epätoivoinen olo. Epätietoisuutta ja hämmennystä, pelkoa: mitä tapahtuu seuraavaksi?
Miten jaksamme tästä eteenpäin? Kadotimme sen, johon olimme ripustaneet koko elämämme ja toivomme.

Ympäri maailmaa eletään tänä Pääsiäisenä samankaltaisissa tunnelmissa. Moni on joutunut huomaamaan, että se, minkä varaan on rakentanut elämänsä, ei tarjoakaan turvaa. Pieni virus ei välitä siitä, onko köyhä tai varakas, syrjäytynyt tai istuuko korkealla jakkaralla.

Jeesuksen opetuslapset olivat ripustaneet kaiken toivonsa Mestariinsa. Hän oli monen monituista kertaa sanonut heille, että hänet kyllä surmattaisiin, mutta hän nousisi kuolleista kolmantena päivänä. Mutta ristin juurella lupaukset katosivat mielestä. Oli vain pohjaton suru. Ajatukset eivät kantaneet tästä hetkestä eteenpäin.

Samaa toivottomuuden tunnetta on nytkin ilmassa: miten tässä käy, miten selviämme, kuinka kauan joudumme odottamaan, kunnes tiedämme?

Jumala oli oikeastaan hyvin armollinen: opetuslapset joutuivat odottamaan ‘vain’ 3 päivää, ja kaikki muuttui: Valo pyyhki pimeyden pois ja toi toivon ja ilon: Hän elää sittenkin!

Me elämme pelkkien arvailujen varassa: parhaimmat asiantuntijatkaan eivät osaa kertoa, koska virus on voitettu ja voimme palata elämään ilman sen aiheuttamia rajoituksia.

Kuka auttaisi meitä, vierittäisi kiven haudan suulta, naiset miettivät matkalla haudalle.
Kuka auttaisi niitä, jotka tällä hetkellä kamppailevat surun, epävarmuuden, pelon ja masennuksen syvissä vesissä? Kuka vierittäisi pimeyden kiven, kutsuisi valon ilmapiiriin?

Rauhaa – Mietin (taasen), kuinka moni on huomannut kääntyä  Luojansa puoleen tänä aikana. Moniko on saanut tuntea sitä sydämen rauhaa ja mielen tyyneyttä, joka ei riipu ulkoisista olosuhteista? Rauhaa, jonka Jeesus lupasi opetuslapsilleen, kun he kääntyisivät hänen puoleensa.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. (joh.14:27)

Ja lohdutusta Paavali kirjoittaa, kuinka Jumala ‘rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia’. (2.Kor.1:4)

Pääsiäisaamuna haudalle kiirehtineet naiset saivat kuulla rohkaisevia sanoja. Valkoisiin pukeutunut nuorukainen sanoi heille: ”Älkää pelästykö.”
Ja sitten: “Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.”

Jollei tuossa sanottaisi ‘nuorukainen’, voisin ajatella, että siinä oli ylösnoussut Jeesus, joka ilmoitti naisille asian. (Toisessa evankeliumissahan kerrotaan, kuinka Ylösnoussut puhui Magdalan Marialle ja lohdutti tätä haudan luona.)
Mutta Jeesushan oli kuollessaan yli 30-vuotias. Hän ei siis ollut ihan nuorukainen. Tuo nuorukainen oli siis enkeli. – Toisaalta: opetuslapsillahan oli vaikeuksia tunnistaa ylösnoussutta Mestariaan. Raamattu ei kuitenkaan kerro, millä lailla Hän oli erilainen. Oliko Hän nuoremman oloinen?

Joka tapauksessa jotain muuttui Kristuksen ylösnousemuksen myötä. Hän ei ollut samanlainen kuin ennen.
Nytkin, 2000 v. myöhemmin, ylösnoussut Kristus ilmestyy eri tavoin ihmisille. Kuitenkin näissä ihmisten kokemissa visioissa on aina jotain sellaista, joka  auttaa heitä tunnistamaan Hänet.

Ylösnoussut – Naiset eivät paluumatkalla kertoneet kenellekään, mitä olivat haudalla kuulleet. Vasta tultuaan Ylähuoneelle, jossa toiset opetuslapset olivat, he kertoivat näille, mitä oli tapahtunut: Hän on ylösnoussut!

Vielä 2000 v. myöhemmin me ihmettelemme selittämätöntä mysteeriä,  Jeesuksen ylösnousemusta. Se jo kertoo, että se oli maailmaamme ainutlaatuisella tavalla koskettanut ja muuttanut tapahtuma.

Ylösnousemus pyyhki surun ja epätoivon niin haudalla käyneiden naisten kuin muidenkin opetuslasten sydämistä: Hän elää!
He tunsivat itsekin elämän sykkivän taas sisällään: toivon, ilon ja riemun.

Mitä ylösnousemus merkitsee meille, sinulle ja minulle?

Yle Areena lähetti Kallion kirkosta pitkänäperjantaina suorana ‘korona-ajan kokoonpanolla’ Johann Sebastian Bachin Johannes-passio -esityksen. (https://areena.yle.fi/1-50490030).
Sen libretossa on minusta koskettava kohta:
Mein teurer Heiland, lass dich fragen, da du nunmehr ans Kreuz geschlagen selbst gesagt: „Es ist vollbracht!“ bin ich vom Sterben frei gemacht? Kann ich durch deine Pein und Sterben das Himmelreich ererben? Ist aller Welt Erlösung da?
Du kannst vor Schmerzen zwar nichts sagen; doch neigest du das Haupt und sprichst still-schweigend: „ja!“

Koko maailman lunastusKallis Vapahtajani, saanhan kysyä, nyt kun sinut on ristiinnaulittu ja kun sanoit: ”Se on täytetty!”, onko minut nyt vapautettu kuoleman vallasta? Voinko minä sinun kärsimyksesi ja kuolemasi tähden periä Taivaan valtakunnan osallisuuden? Onko tämä koko maailman lunastus?
Tuskiltasi et tosin pysty puhumaan; mutta taivutat pääsi myöntymisen merkiksi ja sanot äänettömästi: ”Kyllä.”

Vaikkei Bachin Johannes-passiossa lauleta ylösnousemuksesta, se on siihen kutoutunut. Sillä jollei Jeesus olisi noussut kuolleista, kristityt tuskin viettäisivät Pääsiäistä sellaisella hartaudella kuin nyt, vielä tuhansia vuosia tapahtuman jälkeen. Kristuksen ylösnousemuksessa on toivo: Hänen kauttaan me olemme osallisia Taivaan valtakunnasta.

Ylösnousemuksen voima – Efesolaiskirje kuvaa voimaa, joka sai aikaan Kristuksen ylösnousemisen:
– Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.
Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. (Ef.1:17-21)

Sama voima, meissä? Se voi äkkiseltään tuntua uskomattomalta. Varsinkin hetkenä, jolloin tuntuu että huoli, suru, pelko ja masennus tuntuvat painavan koko olemuksen jonnekin maan rakoon.
Mutta mitä jos juuri tuollaisina hetkinä tarttuisikin noihin rohkaiseviin sanoihin? Olivatpa olosuhteet mitkä tahansa, meissä vaikuttaa voima, joka on niin ihmeellinen, että sen kautta Kirkkauden Isä herätti Kristuksen kuolleista.

Kirkkauden IsäNyt on aihetta vaikka millä mitalla kääntyä Kirkkauden Isän puoleen. Pyytää Hänen suojelustaan ja varjelustaan. Pyytää voimaa itse kullekin eri tilanteissa, hoitotyössä toisia auttaville ja kotona eristyksissä oleville.
Pyydetään että Hän nostaa meidät ylös omasta voimattomuudestamme. Että Hän antaa sen saman vahvan voiman, jolla Hän nosti Kristuksen kuolleista, vaikuttaa meissä, niin että me muutumme. Niin että katseemme kääntyy omasta tilanteestamme Kirkkauteen. Siinä tapahtuu muutos.

Valon voima – Kristus, Valomme, valaise sisäiset silmämme näkemään, millaiseen toivoon meitä kutsut. Valaise myös sydämemme. Auta meitä, vahvista meitä, Kiitos että olet kanssamme, voimamme Lähde.  🙂

*******

Pääsiäisyön tekstejä on monta, niin VT:sta kuin UT:sta:
Ps. 30: 2-6, 1. Moos. 1: 1-5, 26-28 (29-30) 31 – 2: 1, 1. Moos. 8: 1-12 (18-22), 2. Moos. 14: 8, 10-16, 21-22, Jes. 55: 1-7, Hes. 36: 24-28,
Room. 6: 3-11 ja Kol. 3: 1-4.

Hiljainen viikko

6.4.2020. Ovatkohan valkovuokot koskaan ennen kukkineet Pääsiäistä edeltävällä, nk. hiljaisella viikolla? Tänään näin ensimmäiset avautuneet, nuput olivat odotelleet jo viikon verran tarpeeksi lämmintä päivää.
No, onhan tämä poikkeuksellista aikaa muutenkin.
Mistä saada voimia, luottamusta, rohkaisua ja iloa, virusepidemiasta huolimatta – tai siis sen takia?
Kuinka tekisikään mieli hypätä suoraan pääsiäisaamuun, ylösnousemuksen riemuun!
Jokin vetää kuitenkin pohtimaan Jeesuksen viimeistä viikkoa Jerusalemissa. Ehkä se auttaa näkemään tämänhetkisen maailmantilanteen(kin) jollain tavoin eri valossa.

Jeesus pesee opetuslasten jalat

Kiirastorstai: Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.
He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.
Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.
Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:
”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”  (Joh. 13: 1-15 )

Mestari, kun kumarruit pesemään opetuslastesi jalkoja, syntyi hämmennys. Pietari vastusteli ensin, sitten pyysi: “pese myös kädet ja pää.”
Me olemme viime viikot pesseet käsiämme enemmän kuin koskaan, jottemme sairastuisi emmekä sairastuttaisi muita. – Vapahtaja, ovatko kätemme puhtaat, sillä tavalla kuin Sinä tarkoitat? Sanoit opetuslapsillesi, että he ovat puhtaat, eivät kuitenkaan kaikki. Olemmeko me puhtaat? (Kreik.kiel. sana ‘puhdas’ tarkoittaa myös vilpitöntä.)

Sinun kätesi lävistettiin, jotta me olisimme parannetut. Niin Jesaja profetoi jo 300 v. ennen Sinun syntymääsi.
Vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. (Jes.53:5)

Parantuneet – Tutkin sanakirjastani tuossa käytetyn hepreal. parantua-verbin merkityksiä. ‘
Tässä joitakin:
‘To heal, to make fresh; describes the process of healing, being restored to health, made healthy, usable, fertile; physical and spiritual healing; wounds (and water) being restored to a healthy state, repair, physical restoration or restoring a person’s soul, life. In an emphatic construction, it indicates having a person healed, cared for.’
(parantaa, virkistää, kuvaa parantumisprosessia, korjata, tehdä terveeksi, käyttökelpoiseksi, hedelmälliseksi; fyysistä ja henkistä/hengellistä parantumista, haavojen (ja veden) saattamista tervehtyneeseen tilaan, korjaamista, fyysistä tai sielun ja elämän ‘peuskorjaamista’.

Tuota kaikkea Luojamme haluaa meissä tehdä, nytkin, tänä aikana, tämän pandemian keskellä. Siihen minusta kannattaa fokusoida levottomia ajatuksiaan. Fokusoida ja luottaa.

Entä päämme – Pietari pyysi Sinua pesemään senkin, Jeesus. Hän ei sitä sanojesi mukaan tarvinnut. Entä me? Iäisyysnäkökulmasta olet meidät pelastanut. Mutta Rauhantuoja, pelastathan meidät myös tänäkin päivänä? Huolistamme, ahdiustuksistamme, peloistamme.
Päämme taitaa olla melkoisen täynnä huolta siitä, kuinka tästä kriisistä selvitään.
Omalla kohdallani olen viime viikkoina havahtunut tavallista useammin siihen, että ajatukset huitelevat ties missä – ihan muualla kuin siinä mitä olen tekemässä. Hiljainen viikko kutsuu ja haastaa keskittymään olennaiseen.

Kuninkaamme, Sinun päähäsi laitettiin piikkinen kruunu. Annoit sen tapahtua, meidän vuoksemme. Jotta meillä olisi mielessämme ja hengessämme vapaus ja rauha.
Ylösnoussut, pesisitkö päämme, huuhtelisit mielestämme levottomat ja pelokkaat ajatukset. Anna tilalle toivoa ja luottamusta vahvistavia ajatuksia ja ideoita. Sellaisia, jotka kantavat meitä ja lähimmäisiämm tämän vaiheen lävitse. Anna meille Sinun ajatuksiasi.

Paavali toivoi: “Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil. 2:5)

Jeesus ja Juudas Iskariot j

Pääsiäisaterialta lähdit opetuslasten kanssa Öljyvuorelle. Yön pimeydessä puiden välistä saapui Juudas, johdattaen vangitsijat eteesi.
Kavaltajan suudelma poskelle. Kuulustelut ja syytökset, lyönnit, sylkemiset, ruoskimiset …  miten kestit sen kaiken?

Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?” Pilatus sanoi: ”Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.” ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.” ”Mitä on totuus?” kysyi Pilatus. Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: “En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen. (Joh.18:33-38)

Sanoit Pilatukselle, että kuninkuutesi ei ole tästä maailmasta. Sinä paransit ja vapautit ihmisiä tavalla, jota maailma ei ymmärtänyt. Autoit ihmisiä näkemään asioita toisesta perspektiivistä, Taivaan näkökulmasta.
Näin Sinä toimit vieläkin. Tahdot meidän näkevän tässäkin tilanteessa, että vaikkakin vaikea, tämä on vaihe, josta mennään eteenpäin, ja selvitään, yhdessä.

Jeesus kuulusteltavana

Pilatus kysyi Sinulta: “Mitä on totuus?” Hän jäi sitä miettimään, ehkä loppuelämäkseen.
Sinä sanoit opetuslapsillesi: “Minä olen tie, totuus ja elämä.”

Toivoisit varmaankin meidän erityisesti tänä aikana etsivän Sinun tietäsi ja totuuttasi. Ja sitä elämää, jota Sinä tarjoat.
Uskon, että tahdot erityisesti tänä aikana sanoa: Katso Minuun, tartu käteeni. Tahdon kulkea kanssasi tämän koettelevan ajanjakson läpi, auttaa sinua kestämään, antaa sinulle rohkeutta. Ja voimaa uskoa, että hyvää on vielä edessä, odottamassa, vaikket sitä vielä näkisikään.

Pidä katseesi Minussa. Olen kanssasi. Minun rakkauteni ja voimani tulevat Isältä. Se on totuus, jota Pilatus ei löytänyt. Se on sinun, kun vain ojentaudut sitä kohti.

Suostuit ristinkuolemaan saattaaksesi meidät jälleen yhteyteen taivaallisen Isämme kanssa ja antaaksesi meille ikuisen elämän. Golgatalle mennessäsi tiesit: tämä ei ole tässä. Tästä seuraa jotain aivan uutta, uusi vaihe, kaikkien elämässä. Uusi elämä, uusi toivo.

Täydellistä rakkautta  – Kristus, Sinä osoitit opetuslapsillesi täydellistä rakkautta. Sitä tarvitaan nyt niin kovasti monessa paikassa. Anna rakkautesi, viisautesi, voimasi ja rauhasi virrata koteihin, terveydenhoitoyksikköihin ja muihin paikkoihin, joissa palvellaan muita.
Sinä, joka olet Täydellinen Rakkaus, auta meitä seuraamaan Sinun esimerkkiäsi niin paljon kuin mahdollista – niin ajatuksissamme kuin teoissamme.
Auta meitä näkemään, millä tavoin voimme olla tänä aikana pesemässä toistemme jalkoja. Laita sydämellemme niitä asioita, joita haluat meidän tekevän.
Sinä sanoit: “Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.

Auttamista – Toisten hätä on herättänyt myötätunnon ja auttamishalun. Poikkeustila on synnyttänyt monenlaisia ideoita ja tapoja auttaa avuntarvitsijoita. Mieltä lämmittävää on ollut nähdä, miten paljon on välittämistä ja tarvetta tehdä jotain toisten hyväksi.

Eräässä uutisjutussa kerrottiin, kuinka ympäri Suomea on  Facebook-ryhmiä, joissa voi ilmoittaa, jos voi auttaa tai jos tarvitsee apua (esim. kaupassa käynti, keskusteluapu, lenkkeilyseura). Avuntarjoajia oli runsaasti enemmän kuin avuntarvitsijoita. Ihana asia!
Asiaa vain vaikeuttaa se, että avuntarvitsijat eivät välttämättä löydä näitä fb-sivuja.
Jotkut ovat laittaneet ulko-oveensa lapun, jossa kertovat että voivat esim. toimittaa kauppa-asiat sellaiselle riskiryhmään kuuluvalle, jonka on parempi pysytellä kotona.
– Kriisi on synnyttänyt hienoa yhteishenkeä monilla tahoilla. 🙂

Avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi olla monelle vaikeaa. Varsinkin jos on tottunut aina toimimaan ja selviämään tilanteista omin voimin. Tässä tilanteessa kannattaa varmasti antaa periksi periaatteilleen, ja pyytää ja vastaanottaa tarjottua apua. Se ei ole noloa vaan viisautta.

ps. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kyllä kirjoittaa tähän ylösnousemuksen ihmeestä, mutta tämä venähti nyt näin hurjan pitkäksi, että ylösnousemuksen ihmettely jää odottamaan Pääsiäistä.

Narsissitkin odottavat

Siunattua hiljaista viikkoa!

(Kuvat on otettu Tapiolan ortodoksisesta kirkosta eli Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkosta)

Rauhan tuoja

30.3.2020. Miten ihania pieniä ilontuojia ovatkaan valoon avautuvat sinivuokot. Ja krookukset. Ja sinililjat, jotka puskevat kivimurskankin lävitse!

Vaikka hurmaannunkin heräävän luonnon seuraamisesta joka kevät, en tiedä olenko koskaan etsinyt näin innokkaasti luonnosta elämän esiin puhkeamisen merkkejä. Ne näyttävät, että vaikka maailman meno juuri nyt näyttäisi tai tuntuisi miltä tahansa, on voima, joka on sitä vahvempi. Voima joka herättää eloon, kutsuu esiin pimeästä ja kylmästä, Valon vaikutuspiiriin.

Avoin taivas – Kokonaisen viikon saimme nauttia auringonpaisteesta, ikkunan läpi ja/tai ulkoillessa. Tämänkin viikon ennusteessa aurinko hymyilee meille joka päivä, pilvisempinäkin päivinä.
Monet kokevat auringonvalon tuovan iloa ja energiaa. Sen voi kokea myös tunteena, että Taivas on auki, Luojamme näkee tilanteemme ja kuulee meitä.

Kaikkein kirkkaimman Valon läsnäolo ei kuitenkaan ole säistä ja tuntemistamme riippuvainen: Kristus on ikuisesti kanssamme.
Palmusunnuntai muistuttaa meitä siitä, kuinka Jerusalemiin saapui Kuningas, jonka kirkkaus ja valta on ikuinen ja  ulottuu ‘merestä mereen’:

Voittoisa ja nöyrä kuningas – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.  (Sak. 9: 9-10)

2 mehiläistä kävi hakemassa näistä mettä

Sakariaan profetian mukaisesti Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemin portille osoittaen siten, että tässä kirjoitukset nyt käyvät toteen.
Kansa tervehti kauan kaivattua ja odotettua Messiasta riemuiten. Hän tulisi pelastamaan kansan, vapauttamaan vihollisen vallasta! Palmunlehviä ja vaatteita laskettiin hänen eteensä, huudettiin: hoosianna!

Hoosianna -huudahdus merkitsee paitsi kuninkaalle osoitettua tervehdystä, myös avunpyyntöä: auta, pelasta!
Näinä päivinä moni on varmaan (ehkä ensimmäistä kertaa) kääntynyt Kaikkivaltiaan puoleen, pyytäen suojelusta ja varjelusta tuota pientä, näkymätöntä vihollista vastaan, joka parissa kuukaudessa on laittanut maailmankirjat sekaisin.
Sitä Jumala toivookin meiltä: että kääntyisimme Hänen puoleensa, huudahtaen tai huokaisten: auta, pelasta meidät!    

Rauhaa – Itselleni tuosta Sakariaan profetiasta nousi esiin erityisesti sana rauha. Sitä Kristus tuli meille tuomaan. Hän sanoo:
“Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. “(Joh. 14:27)

Oli tilanne mikä tahansa, voimme turvata taivaalliseen Isäämme. Hänen läsnäolossaan voi löytää sellaisen rauhan, joka on vahvempi kuin ympärillä vallitsevat olosuhteet. Siihen rauhaan, Hänen läsnäoloonsa, Hän haluaa kutsua meitä. Yhä uudelleen Hän haluaa tulla luoksemme, muistuttaen, että Hänen Rauhansa on vahvempi kuin mitkään tilanteet.

Ennen Jerusalemiin ratsastamistaan Jeesus poikkesi rakkaitten ystäviensä Lasaruksen, Martan ja Marian luo.

Nardusöljyn tuoksu – Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.” ( Joh. 12: 1-8)

Marialle Jeesuksen lähellä oleminen ja hänen kuuntelemisensa oli aina ollut parasta mitä hän tiesi. Ja nyt – miten hän voisikaan osoittaa sitä kiitollisuuden määrää, jota hän tunsi Jeesusta kohtaan, joka oli herättänyt hänen veljensä kuolleista.
Lasaruksen haudalla Martta oli sanonut Jeesukselle, ettei hautaa voisi avata siellä olevan hajun vuoksi. – Nyt, vähän ennen Jeesuksen kuolemaa ja hautaamista, Maria voiteli tämän jalat tuoksuvalla nardusöljyllä. Ehkäpä tuo voimakas, ihana tuoksu toi lohtua Jeesukselle edessä olevien koettelemusten hetkillä.

Luottamiseen – Tuota hautaamista seurasi kuitenkin ihme, jolle Lasaruksen kuolleista herättäminen oli ollut ikään kuin esinäytös: Jumala herätti Poikansa kuolleista.
Hän on kanssamme.
Hän on kuoleman voittaja ja ikuisen elämän antaja.
Paavali kirjoittaa Kristuksen tuntemisen tuoksusta. Ylösnoussut Kristus kutsuu meitä lähelleen, istumaan Jalkojensa juureen Marian lailla. Kun pysymme Hänen vierellään, Hän auttaa meitä kestämään kohtaamamme koettelemukset.
Jumala tahtoo meidän tietävän ja tuntevan, kuinka paljon Hän rakastaa meitä.  Hän haluaa meidän kääntyvän Hänen puoleensa, kääntyvän pelosta luottamiseen.

Elämänturva – Vakuutusyhtiöltäni tuli sähköposti, jonka aihe oli: ‘Onko elämänturvasi ajan tasalla? Tapaamme sinut mielellämme etänä.’ – Hymyilytti, varsinkin kun yhtiön nimen etuliite on ‘Lähi-‘
On olemassa Eräs, joka voisi (tässä koronatilanteessakin, ja erityisesti tässä) tuohon todeta: Minä tapaan sinut mielelläni läheisesti. Turvaetäisyyttä ei tarvita. Mitä lähempi yhteys, sitä parempi. 🙂
Luojamme, todellinen elämänturvamme, kannattelee elämäämme ja koko luomakuntaansa käsillään.

Rukouksillamme on niin suuri merkitys. Rukoillaan että pandemia saataisiin mahdollisimman pian taltutettua. Rukoillaan toistemme, koko maamme ja kaikkien maiden asukkaiden puolesta. Eletään rukouksessa ja rukouksesta käsin.
Vapahtajamme haluaa auttaa meitä. Hän näkee tilanteemme, tuntee kärsimyksemme, surumme ja pelkomme. Siksi ei tarvita paljon sanoja. Riittää kun sanomme tai huokaamme Hänelle: auta, pelasta.

Taivaallinen Isämme johdattaa meidät tämänkin koettelemuksen läpi. Psalmi 91 haluaa rohkaista meitä turvaamaan ja luottamaan Häneen.

Hänen siipiensä alla – – Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: “Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.
Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen. Herra sanoo: “Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä. (Ps.91)

Kati ja Topi Kaaresojan soittaessa ja laulaessa Pyhän Hengen läsnäolo on aivan erityisellä tavalla läsnä. Toissa päivänä kohtasin sattumoisin alla olevan videon tuottajan Tuomo Nyyssösen, joka kertoi, että hän oli yhdessä Kaaresojan perheen kanssa tehnyt edellisellä viikolla videon Psalmista 91. Sain luvan laittaa sen blogiin.

Psalmi 91 Improvisaatiorukous Kaaresojan perhe

Muut palmusunnuntain tekstit: Ps. 22: 2-6, Jes. 50: 4-10, Fil. 2: 5-11, 2 ja Kor. 2: 14-17.

Ps. Birdlife Suomi kehottaa lintubongareita pitämään maakotkan siipivälin (=2 metriä ) verran turvaväliä toisiin. – Varteenotettava neuvo kaikille ulkona liikkuville (jotka eivät kuulu samaan perhekuntaan).  🙂
Ja muistetaan, että Kaikkivaltiaaseen ei tarvitse pitää turvaväliä edes höyhenen verran; Hän haluaa, että pysymme Hänen lähellään.:-)