Hyvää kaikkien silmissä

Huvimaja Vivamossa

21.7.2019. Kävimme ystävän kanssa Vivamossa, paikassa jota rukoukset selvästikin kantavat. Hyvältä tuntui siellä kuljeskella, levähtää, hiljentyä ja virkistäytyä hiljaisuuden puutarhassa, järven rannassa, tervehtiä niityllä laiduntavia aaseja (lampaat olivat ilmeisesti hakeutuneet jonnekin varjoon), nauttia luonnon vehmaudesta, kukista ja kirsikkapuista, nousta ylös kalliolle nousevaa metsäpolkua, katsella keskiaikaisella menetelmällä rakennetun linnamaisen kappelin alttari-ikkunasta alla avautuvaa järvimaisemaa,  kuunnella veden liplatusta järvenrannassa ja lähteellä…
Kohtasimme pelkästään ystävällisiä, hyväntuulisia ja -tahtoisia ihmisiä. Aina välillä kaikui jostain kaunista laulua: 77x -musiikkinäytelmän harjoitukset olivat menossa.
Lähtiessä oli olo, että oli tullut monin tavoin ravituksi. 🙂

Huvimajan runsautta. Vivamo

Vähäosaisten kohtaamisesta – Vivamon vastaanotossa oli jaossa aiemmin ilmestyneitä Sana-lehtiä. Yhdessä numerossa oli artikkeli Johannasta, joka lähti 20v:na Suomesta NYC:iin työskentelemään kristillisessä New York City Relief (NYCR) -järjestössä, joka auttaa vähäosaisia, kodittomia, työttömiä ja varattomia. Aamuisin valmistetaan 80-100l kasvissoppaa ja kymmeniä litroja kaakaota ja mehua.
Nestetankit laitetaan bussiin ja ajetaan vakiopaikoille, mm. Bronxiin, Harlemiin ja Manhattanin Chelsea Parkiin. Nostetaan bussista muovipöydät ja –tuolit ja luukusta jaetaan ruokaa ja juomaa. Tarjolla on myös rukouspalvelua, sukkia ja hygieniatarvikkeita. Halukkaille kerrotaan, mistä voi löytää yösijan tai työpaikan ja mitkä tahot auttavat pääsemään eroon päihteistä.

Kukkiva kaivo. Vivamo

Kohtaaminen tärkeintä – ”Kaiken ytimessä on ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen ja heidän kanssaan jutteleminen”, Johanna sanoo.
”Kodittomat ovat ainutlaatuisia yksilöitä, kuten me kaikki muutkin. Silti he ovat Nykissä näkymättömiä, joiden ohi kaikki kävelevät.”
Bussin luo tulevista ihmisistä joillakin on asunto, muttei työtä – tai päinvastoin. Joillakin on kumpikin, muttei riittävästi rahaa ruokaan.

’Älä kulje ohi’ -Johanna osallistui Don’t Walk By –operaatioon, jossa kohdataan kodittomia.
Johannan mukaan asunnottomuuden taustalla on lähes aina jokin trauma: työpaikan menetys, sairaus, avioero tai läheisen kuolema. Ne saattavat johtaa päihteidenkäyttöön. Kun rankkaan taustaan yhdistyvät pilviä hipovat asuntovuokrat, moni päätyy kadulle.   

Häät kadulla – Kun Johanna meni Paulin kanssa naimisiin, häitä vietettiin Harlemin kadulla. Johanna halusi kutsua häihinsä kaduilta tuttuja ystäviään. Häissä tanssittiin kadulla ja kakkua tarjottiin 500 hengelle.

Huvimajassa. Vivamo

Suomessa – Suomeen muuton jälkeen Johanna koki Jumalan puhuvan hänelle, että kutsumus on pysynyt samana, paikka vain on vaihtunut. Syntyi Levähdyspaikka–hanke, joka toimii siltana kaduilta palveluihin: päihdehoitoon, yömajoihin ja asuntoloihin. Vuokra-asunnon etsimiseenkin saa apua. Maahanmuuttajia autetaan lomakkeiden täytössä.
Matkailuauto pysähtyy Hgin Ala-Malmille, Kontulaan ja Sörnäisiin. Tarjolla on lahjoituksina saatua kahvia ja herkkuja.  
”Ihmiset ovat yksin tässä maassa”, Johanna sanoo. Juttuseuraa, rukousta ja palveluohjausta on tarjolla, mutta niitä ei tuputeta.
– Voiko tämän parempaa evankeliumin eteenpäin viemistä olla? 🙂

Lähteellä. Vivamo

Pyrkikää hyvään Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.  (Room. 12: 16-21)

Ensilukemalta nämä roomalaiskirjeen kehotukset tuntuvat ihan selviltä ja helpoilta: totta kai noin tulee toimia!
Mutta kun sitten zoomaa sisäänpäin, omiin asenteisiinsa ja toimintaansa, niin kuinka ollakaan kehotukset alkavat tuntua tosi haastavilta. Ainakin omalla kohdallani kävi näin.

“Asettukaa vähäosaisten rinnalle”, Jeesus kehotti. 
Tuli mieleen
eräs ohitus. Miten oli: pidinkö itseäni tuota ohittamaani vähäosaista, mielestäni ressukkaa, parempana? Jos oli näin, niin kumpi meistä siinä olikaan se ressukka…? 

Keinu Hiljaisuuden polulla. Vivamo

Ja entä tämä: “Älkää olko omasta mielestänne viisaita”. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin taidan kyllä aika usein pitää itseäni ihan viisaana… – vaikka toiset voivat tietenkin olla siitä ihan toista mieltä…! 🙂 

Hyvää kaikkien silmissä – “Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.”  – Sille kyllä olen aika allerginen, jos ruvetaan maksamaan paha pahalla. Ja kyllähän sitä haluaisi pyrkiä hyvään. Mutta se, että tulisi vastata pahaankin hyvällä, vaatii kyllä vähän ponnistelua…
Hyväähän me Joka tapauksessa kaikki ainakin pohjimmaltamme haluamme. Auttaisitko rakas Jumala meitä haluamaan hyvää myös toisillemme, vähintäänkin yhtä paljon kuin itsellemme?

Eläkää rauhassa kaikkien kanssa”  jes! Riitely, kinastelu ja tappelu ovat minusta kurjia asioita – oli sitten kyse pienistä tai suurista asioista. Välttelen niitä parhaani mukaan.

Levähdyspaikka. Vivamo

“Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa.”
Ketkä ovat vihamiehiämme?
Eräässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten vihastuksen kohteita. Todettiin, että ‘vihan kohteiden valikoitumiseen vaikuttavat muun muassa kokijan ikä, sukupuoli ja koulutustausta.’
Tuloksissa erottuivat puhelinmyyjät, pikavippien tarjoajat, rasistit, poliitikot ja verkostomarkkinoijat. Yksittäisinä henkilöinä
mainittuja olivat kärkipoliitikot (joiden joukossa vain yksi ulkomaalainen: Trump), mediapersoonat ja viihdetaiteilijat.

Tutkimuksessa oli haastateltu 1133 henkilöä. 66 prosenttia heistä ei osannut tai halunnut nimetä ketään ihmistä, jota vihaisi. Tutkimuksen virhemarginaali on vain 3.1  prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. – Tästä olisi mukava vetää tästä sellainen johtopäätös, että valtaosa suomalaisista haluaa kuitenkin mielummin pidättyä vihaamasta toisia ihmisiä.

Hyviä tekoja toisille? – Toinen asia on tietty se, miten moni on valmis tekemään epäitsekkäitä ja pyyteettömiä hyviä tekoja toiselle, huolimatta siitä mitä tuntee tai ei tunne tätä kohtaan…

Vivamon puutarhassa

Helmi Sitten lopuksi tuo tekstin helmi: ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.”
Niinpä. Minusta itsestäni riippuu, mille annan sijaa ja valtaa itsessäni. Millaisia ajatuksia viljelen? Millaisia tunteita haudon? Ovatko ne rauhaa tuovia ja vahvistavia ajatuksia ja tunteita? Sillä ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Voin kääntää ajatusteni suuntaa parempaan.

Kun paha koettaa saada otetta ja valtaa minussa, miten suojelen itseni tai torjun sen?
Se, että kääntää huomion Kristukseen on minusta ihana tapa vahvistaa Hänen kirkkautensa vaikutusta itsessä.

Efesolaiskirjeessä on kaunis rukous:
‘Rukoilen, että Hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.’ (Ef.3:16)

Pyhän Birgitan kappeli. Vivamo

Jumalan ylistämisellä, palvonnalla ja kiittämisellä on ihmeellinen, muuntava vaikutus itseen: siihen eivät neg. ajatukset tai tunteet kerta kaikkiaan mahdu mukaan. Joku aika sitten sellainen ei kuitenkaan minulta luonnistunut, olin niin harmistunut eräästä asiasta.
Tuo sinänsä suhteellisen pieni juttu vaikutti kumman vahvasti koko olemukseeni. Hauvelini oli hämmentynyt, kun ei saanut emäntäänsä innostumaan leikkiin lukuisilla iloisilla yrityksillään.  Se ei ollut vastaavaa ennen kokenut. Tuntui etten pystynyt tekemään juuri mitään, oli ihan turta olo, harmitustunne oli niin vahva.  

Vivamon eläinkuvioinen minipenkki & -hauveli

Lopulta keksin laittaa CD:n soimaan. Piano- & viulumusiikki virtasi hoitavalla tavalla sisääni huuhdellen vähitellen pois harmituksen. Kun CD oli soinut loppuun, oli kaikki taas ihan ok.
Sen verran tuo sinänsä pieni juttu oli vaikuttanut herkästi aistivaan ja vahvasti kokevaan hauveliin, että sen sijaan että olisi seuraavana yönä nukkunut omassa petissään, se illalla nukkumaan mennessä ryömi ihan kiinni kylkeeni. Aamulla herätessäni sen kuono oli kiinni tyynyssäni. Niin hämmentynyt oli pikku ressukka; ei ollut ennen emäntäänsä tuollaisessa voimattomuuden tilassa nähnyt. – Tai kumpi siinä nyt olikaan – tuossakin tilanteessa – se ressukka…?

Pyhån Birgitan kappelissa. Vivamo

Oi rakas Jumala, auttaisitko meitä kaikkia, jotka usein olemme omien neg. tunteidemme valloissa emmekä pysty toimimaan niin kuin haluaisimme.
Auta meitä, kun kuvittelemme itsestämme liikoja tai vähättelemme turhaan itseämme.
Kaikki me olemme oikeastaan jossain suhteessa ressukoita, Sinun ressukoitasi. Tarvitsemme Rakkauttasi, joka hoitaa ja vahvistaa meitä. Ja saa meidät rakastamaan silloinkin kun se tuntuu vaikealta tai raskaalta. 

Kiitos että Sinun silmissäsi olemme kaikki aarteita, kallisarvoisia ja ainutlaatuisia. Auta meitä näkemään se myös toisissamme.
Kiitos että olet kanssamme. Autathan meitä rakastamaan lähimmäisiämme. Niin että Sinun Valosi ja Rauhasi voisi levitä tähän maailmaamme. 🙂 

Vivamon rannassa

Muut tekstit: Ps. 28: 1-2, 6-9, 3. Moos. 19: 1-4, 11-18 ja Matt. 5: 20-30.

Kalastajia

15. 7.2019. Kalaherkuttelua – Syö särkeä, se kasvattaa järkeä – jostain lapsuudesta/nuoruudesta tuli mieleen tuo vanha sanonta.
Hauvelin ja emäntänsä yhteisiä kalaherkkuja ovat säilötyt särjet ja paistetut muikut. Noin kerran viikossa pyritään popsimaan jompaakumpaa sorttia. Pikkukaloissa on runsaasti terveellisiä ravintoaineita: hyviä rasvahappoja, proteiinia, kalsiumia, kaliumia ja D-vitamiinia ja vähemmän ympäristöjäämiä kuin isoissa, joten ei kannata viskata takaisin veteen,
mikäli näitä uiskentelisi onkeen tai katiskaan. 🙂 

Syvään veteen Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.   (Luuk. 5: 1-11)

Minne kalat kadonneet? – Kalastus on varmaan kesämökkeilijöiden yleisimpiä  harrastuksia. Toisille se on kuitenkin ammatti. Jokunen viikko sitten juttelimme erään entisen kalastajan kanssa, joka on mökkipaikkamme kanta-asukas, saaressa varttunut, koko ikänsä kulkenut vesillä ja vetten päällä (talvisin siis 🙂 ).
Hän kertoi että ajan mittaan piti lähteä yhä pidemmälle kalaan. Kerran hön oli joutunut Venäjän aluevesille ja vangituksi. Lopulta hänen oli vain todettava, että kalaa oli niin vähän, että elannon hankkiminen kävi liian vaikeaksi. Täytyi vaihtaa ammattia.

Ei ollut helppoa kalastajilla Jeesuksenkaan aikana. Simon Pietari huuhtoi tovereineen verkkojaan rannassa. Koko yön oli kalastettu, eikä saatu yhtään  kalaa. Mutta kun Jeesus astui veneeseen, kaikki muuttui. Heidän koko elämänsä muuttui.
Luukas ei kerro, mitä Jeesus opetti Simon Pietarin veneestä rannalla olevalle kansalle. Voi olla, että paljon opetuksesta meni Pietarilta ohi, kun hän oli harmissaan heikosta kalasaalista.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Soudettiin syvemmille vesille, ja kalaa tuli niin paljon että verkot repeilivät.
Silloin Simon Pietarikin repesi: hei, mitä tässä oikein on meneillään! Eihän Jeesus ole kalastaja, miten hän saattoi tietää, missä noin valtava kalaparvi oli? Tässä ei kyllä ole kyse mistään tavallisesta inhimillisestä tiedosta tai taidosta. Millä tätä voisi ymmärtää?  ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies”, hän parahti. 

Pietari tunnisti pyhyyden Simon Pietarin reaktiossa on vähän samaa kuin siinä, kun Jeesus alkoi pestä hänen jalkojaan viimeisellä aterialla: “Herra, sinäkö peset minun jalkani? Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” (Joh.13:8)
Pietari tunnisti Herransa pyhyyden, ja oli ihan mahdoton ajatus, että tämä pesisi hänen jalkansa.

(Tuollaisessa tilanteessa kyllä varmasti moni meistäkin olisi hämmentynyt, vaikkei ehkä olisi tohtinut ruveta Herraa kieltämään kuten tulisieluinen Pietari.)

Hämmennys ja pelkoSimon Pietarin ja hänen tovereidensa reaktiot olivat oikeastaan ihan ymmärrettäviä. Ei yhtään kalaa koko yönä, ja sitten, kun Herra käskee soutaa tiettyyn paikkaan ja heittää verkot siinä, tulee niin iso saalis, ettei sitä jakseta nostaa ylös.

Kuinka moni meistä onkaan hämmentynyt, ehkä pelästynytkin, kun tapahtuu jotain sellaista, mikä ei ole järjellä selitettävissä.
Miten me käsittelemme sellaista tapahtumaa tai kokemusta? Sivuutammeko vain tai painammeko jonnekin syvälle sisällemme, ‘mappiin Ö’?

Toisaalta sellainen järjelle käsittämätön voi herättää kiinnostuksen ja halun selvittää asioita itselleen. – Selvittää käsittämätöntä… hmmm…?
Itse olen ‘aina’ (= nuoresta pitäen) ollut jostain syystä kiinnostunut asioista, joita ei voi järjellä selittää.

Tarve löytää vastauksia Silloin kun Itselläni oli hillitön etsinnän tarve, en juurikaan kyseenalaistanut asioita. Kaikki mitä aloin tutkia, tuntui kiinnostavalta, ja sukelsin niihin luottavaisen sinisilmäisesti. 
Tosin välillä tuli eteen oppeja, jotka halusi kiertää kaukaa. Niissä oli jotain, mikä ei tuntunut hyvältä. – Etenin näissä asioissa siis ihan mututuntumalla.

Vasta jälkeenpäin minulle selvisi, millaisille asioille olin asettunut alttiiksi ja miten minun olisi voinut käydä. Jätettyäni nk. uushenkiset jutut minulle nim. selvisi, millaisia vaaroja piilee menetelmissä, joissa avaudutaan nk. korkeammille tasoille.

Millaista kalastusta? Jeesus sanoi tekevänsä opetuslapsistaan ihmisten kalastajia. Sellaisia, jotka vetävät ihmisiä Jumalan puoleen, läheisyyteen ja yhteyteen. Ikävä kyllä on myös muunlaisia ihmisten ’kalastajia’, jotka vetävät ihan toiseen suuntaan.

Tämä alkoi valjeta minulle, kun useampi ihminen alkoi kertoa omista neg. kokemuksistaan. Monet olivat kokeneet, että heidän elämäänsä oli tullut kiusaavalla ja piinaavalla tavalla vaikuttavia tekijöitä. (Raamatusta löytää niille monia nimityksiä, yleisellä tasolla esim. hankivallat.). Nämä tekijät olivat tunkeutuneet heidän elämäänsä sen seurauksena, että he olivat avautuneet tavalla tai toisella tuonpuoleisen maailman ilmiöille tai sen vaikutukselle. (Koska nämä asiat voivat jostakusta tuntua pelottavilta, koetan käyttää tässä mahd. neutraalia sanastoa.)
Monet tällaista kokeneet ovat kääntyneet Vapahtajan puoleen apua saadakseen. Useat ovat saaneet avun, mutta olen kuullut myös sellaisista, jotka yhä sitä odottavat.

Vaarallisilla vesillä?Kuultuani ihmisten kokemuksista minulle selvisi, millaisia riskejä piilee esim. sellaisissa hengellisissä harjoituksissa, joissa pyritään saavuttamaan eräänlainen sisäisesti tyhjä tila. Tai meditaatioissa tai hoidoissa, joissa avaudutaan toisille tasoille, korkeammille energioille tai voimille. 
Mietin, että minäkin olen ollut tuollaisessa täysillä mukana, täysin tietämättömänä niihin liittyvistä riskeistä ja vaaroista. Kiitollisena ajattelen sitä, että selvisin ilman ikäviä seurauksia. Hyvää onneako vain vai varjelusta? Ajattelen että varjelusta.

Syviin vesiin Tavattuani henkilöitä, jotka olivat joutuneet vaikeuksiin avauduttuaan tavalla tai toisella – suoraan tai välillisesti – henkimaailman vaikutuksille, ymmärrän hyvin, miksi Raamatussa varoitetaan tällaisesta. 
No, nyt kyllä ajatukseni ajautuivat aika syviin vesiin ja kauas tämänkertaisesta evankeliumitekstistä. Joka tapauksessa joskus tulee mieleen, miten näistä asioista vaietaan melko totaalisesti. Niistä ei haluta puhua, tai todetaan, että eihän tällaisia tapahdu enää meidän aikanamme, ainakaan meidän sivistysvaltiossamme. Ei tiedetä, miten tällaisiin ilmiöihin pitäisi suhtautua, tai sitten niitä pyritään ymmärtämään, käsittelemään ja selittämään psykologian kautta.

Aukkoja näkymättömään maailmaan Kevään ja kesän aikana mediassa on kerrottu tutkimuksesta, joka käsittelee kansallistaitelijoidemme kiinnostusta spiritualismia kohtaan.
Joitakin viikkoja sitten uutiskirjoituksessa todettiin, kuinka 1800-luvun loppupuolella koettiin, että elämän suuriin kysymyksiin oli vaikea saada eksakteja vastauksia, ja ’niinpä näkyvän ja näkymättömän maailman seitinohueen pintaan alkoi syntyä uudenlaisia aukkoja, joihin kurkisteltiin uteliaasti ja innostuneesti’.

Uutisessa käsiteltiin Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin suhdetta esoteeriseen henkisyyteen ja okkultismiin. Kerrottiin mm. Gallen-Kallelan osallistuneen spiritistiseen istuntoon, jossa otettiin yhteyttä vainajahenkiin.

Tavattuani henkilöitä, jotka olivat joutuneet vaikeuksiin avauduttuaan tavalla tai toisella – suoraan tai välillisesti – henkimaailman vaikutuksille, ymmärrän hyvin, miksi Raamatussa kielletään ottamasta yhteyttä tietäjä- tai vainajahenkiin. Vaikka sitä saatetaan pitää harmittomana uteliaisuuden tyydyttämisenä, saattaa siitä olla seurauksena jotain ikävää. Henget kun voivat olla muutakin kuin hyväntahtoisia ja ‘uudenlaisten aukkojen’ avaamisesta voi koitua monenlaista harmia.  

Toinen puoli Ajattelen, että silloin kun mediassa kerrotaan kiinnostuksesta tuonpuoleisen maailman asioita ja ilmiöitä kohtaan, olisi hyvä tuoda esiin myös se, millaisia seuraamuksia ko. kiinnostus tai harrastus voi tuoda tullessaan.

Kristus keskuksessa – Vaikka esoteerisuus, okkultismi tai parapsykologia eivät ole tämän vuosituhannen trenditermejä, mystiikka on. Mystiikka on eräänlainen kestotermi hengellisistä asioista kiinnostuneiden parissa.
Merkittävä ero on siinä, onko kyse kristillisestä tai jostain muusta mystiikasta. Kristillisessä mystiikassa Kristus on kaiken keskipiste.

Ihmeellinen Kalastajamme Kristus haluaa, että tulemme yhteyteen Jumalan kanssa. Hän on koko tämän maailmamme Kalastaja, joka vetää meitä lähempään yhteyteen kanssaan. Hän haluaa suojella meitä tarttumasta vääränlaisiin koukkuihin. Ja jos niin on käynyt, Hän haluaa päästää meidät irti niistä.
Kristus haluaa, että löydämme yhtä läheisen suhteen Isän kuin hänellä oli ja on.
Ja että löydettyämme, kerromme myös muille Hänestä ja Hänen Rakkaudestaan ja siitä, kuinka Hän kaipaa olla yhteydessä kanssamme.

Näin jälkeenpäin mietin, kuinka aikoinaan luin mm. R. Steinerin kirjaa ’Kuinka saavutetaan tietoja korkeammista maailmoista’ ja myöhemmin etsin opastusta enkeleiltä. En silloin tiennyt, että kolmiyhteinen Jumala itse haluaa olla Oppaamme ja Opettajamme. Että Hän ei halua meille mitään alempaa tietolähdettä, vaan haluaa itse olla tiedonlähteemme.
Hän haluaa varjella meitä kaikelta sellaiselta, joka on meille itsellemme vahingollista.  

Yhteys Jumalaan – Raamattu kuvaa lukemattomissa kohdissa sitä, miten paljon Jumala rakastaa meitä luotujaan ja kaipaa yhteyttä meihin. Eikö ole ihmeellistä, että Jumala haluaa olla yhteydessä meidän pienten ihmisten kanssa, haluaa yhä läheisempään yhteyteen kanssamme? Niin että lopulta voisimme olla täysin yhtä – Hän meissä, me Hänessä.  

Jumalan Rakkaudesta – Erään Kristuksen rohkeasti ja rohkaisevasti töitä tehneen kalastajan (alunperin teologin, sittemmin teltantekijänä elantonsa ansainneen) sanoin huokaan:
“Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8:38-39)

Muut tekstit: Ps. 145: 3-7, 1. Moos. 12: 1-4 ja Room. 1: 1-7.

Armoa!

Jeesus sanoi:
”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
Hän puhui heille vielä vertauksin:
”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”   (Luuk. 6: 36-42)

Ole valmis – sanat isoveljeni partiovyön soljessa mietityttivät minua lapsena. Mihin piti olla valmis? Kysyin sitä varmaan veljeltäni, mutten kyllä muista, mitä hän vastasi. Joka tapauksessa tuo valmiina olo tuntui jotenkin hienolta ja tärkeältä.

Valmis armahtamaan…? – Jeesuksen kehotus on olla valmiina armahtamaan. Silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Mutta entä jos ei olekaan valmis? Jos armahtamisenkyky on hukassa, keskeneräinen, tai ihan vasta alkutekijöissä…?
Jeesus ei anna mielikuvaharjoitteita tai muita selftraining -ohjeita. Mestari-trainerin ohjeet ovat sellaisia, että niissä opitaan käytännön kautta.    
’Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita’, ’Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syylliseksi’, ’Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan’, ’Antakaa, niin teille annetaan’.

Helppoako? – Kyllähän tuo teoriassa kuulostaa yksinkertaiselta. Kun joku on tehnyt jotain väärää (olkoon tilanne sitten akuutti tai jokin vanhempi asia), minun asiani ei ole ryhtyä syyttäjäksi tai tuomariksi. Minun ei tule sitoa ketään katkeruuden tai anteeksiantamattomuuden köysillä, vaan anteeksi antamalla päästää toinen osapuoli vapaaksi. Samalla vapaudun itsekin niistä tunteista ja ajatuksista, jotka ovat pitäneet minua otteessaan.
Niin kauan kuin haudon mielessäsi syyttäviä ajatuksia, olen itse ajatusteni vanki.   

Hmmm…kyllähän noiden asioiden kanssa on ollut aina välillä vääntöä! On se vaan kumma, että vaikka kuinka kuvittelisi jo antaneensa anteeksi, niin sitten retriitin hiljaisuudessa nouseekin taas jokin neg. tunne tai muisto pintaan ja hämmästyn: mitä ihmettä, enkö vielä ollutkaan täysin päästänyt irti noista vanhoista asioista? Oi hyvä Jumala, auttaisitko taas kerran minua vapauttamaan ja vapautumaan? 

Joitakin vuosia sitten hengellisenä ohjaajanani oli unkarilaissyntyinen Franz Jalics. Osallistuin 7 v:n ajan hänen retriitteihinsä. Sain häneltä hengellistä ohjausta myös retriittien väleissä; hän antoi sähköpostiosoitteensa sanoen, että voisin meilata hänelle aina kun minulla on jotain hengelliseen kasvuuni liittyvää. Olin tästä kovin kiitollinen, sillä hän näki aina niin kirkkaasti, missä olin menossa ja osasi muutamilla lauseilla ohjata eteenpäin.

Sielullisen tason juttujani (tunne- ja ajatusmallit) sen sijaan käsiteltiin retriiteissä. Yksi vahvimmista kokemuksista oli anteeksiantaminen eräälle henkilölle, jolle olin kuvitellut jo antaneeni anteeksi koko sydämestäni.
Franz kertoi, kuinka hän vuosia aiemmin oli vapautunut annettuaan anteeksi.  

Jeesuksen esimerkkiFranz oli asunut Buenos Airesissa v:sta 1957.  Kun köyhien tilanne muuttui yhä vaikeammaksi, Franz ja kollegansa Orlando Yorioky pyysivät arkkipiispalta sekä jesuiittojen aluejohtajalta (Jorge Mario Bergogliolta) lupaa muuttaa slummialueelle v. 1974. Nämä myönsivät heille luvan.

Franz ja Orlando halusivat tuoda evankeliumin sanomaa slummeihin ja olla sillanrakentajina; osoittaa omalla esimerkillään, että asioita voi ajaa eteenpäin rauhanomaisesti ja rakentavasti.  
Asuttuaan pari vuotta köyhien parissa käyden sieltä käsin opettamassa Buenos Airesin yliopistossa, Argentiinassa tapahtui vallankaappaus. Armeija syöksi presidentin vallasta ja maa joutui junttahallinnon mielivallan alle.

Vankeus – Franz ja Orlando vangittiin: heitä syytettiin hallinnonvastaiseen kapinaan yllyttämisestä asuessaan köyhien keskuudessa. Tämä oli aivan päinvastaista sille, mihin he olivat pyrkineet, ja kuulusteluissa heidät todettiinkin syyttömiksi.
Kuitenkin heitä pidettiin vangittuina 5 kk:n ajan silmät ja kädet sidottuina huoneessa, jossa oli pelkästään kylmä betonilattia. Tuolla paljaalla, kovalla lattialla he myös nukkuivat.    

Lauantait olivat telotuspäiviä. Joka la:na kuullessaan sotilaiden lähestyvät askeleet he miettivät, oliko nyt heidän vuoronsa.

Katkeruus – Vapauduttuaan Franzin ei annettu jäädä Argentiinaan, vaan hän joutui palaamaan Eurooppaan. Hänellä oli mukanaan paksu dokumenttinippu, jonka avulla hän pystyisi osoittamaan syyttömyytensä ja sen, kuinka heitä oli aiheettomasti pidetty vankeina 5 kk:n ajan noissa epäinhimillisissä olosuhteissa. Franzin vakaa aikomus oli tuoda asia käsittelyyn.   

Franz kantoi kaunaa Jorge Mario Bergogliota vastaan, koska tämä ei ollut auttanut häntä ja hänen toveriaan vapaiksi. Ja – kuten minulle myöhemmin selvisi – ehkä ennen kaikkea siitä, että hänet oli erotettu Societas Jesu -sääntökunnasta.
En tiennyt erottamisesta tutustuessani Franziin, mutta erään retriitin (josta Franz joutui kesken kaiken lähtemään tapaamaan entistä lähiesimiestään Jorge Mario Bergogliota, joka oli samana vuonna valittu paaviksi) jälkeen huomasin, että Franzin minulle lähettämissä meilissä oli @jesuiten.org –pääte aikaisemman @web.de:n sijasta. Paavi oli siis ottanut hänet takaisin sääntökuntaan, päättelin.

Mielenmuutos – Franzin aikomuksessa tuoda julki dokumentit, jotka osoittivat Jorge Mario Bergoglion epäoikeudenmukaisen toiminnan häntä kohtaan Argentiinassa, oli vaikuttimena vahva katkeruus.
Franz kuitenkin muutti mielensä. Oli sykähdyttävää nähdä, kuinka hänen muutoinkin säteilevä olemuksensa muuttui yhä säteilevämmäksi hänen kertoessaan, kuinka sillä hetkellä, kun hän päätti luopua dokumenttien julkituomisesta (joka olisi tiennyt, että Jorge Mario Bergoglio, joka tuolloin oli arkkipiispa, olisi joutunut huonoon valoon), hän tunsi valtavan taakan putoavan harteiltaan. Hän vapautui häntä piinanneista ajatuksista ja katkeruudesta – hän oli vapaa!

Francescojen vapautuminen – Franz hävitti dokumentiteikä enää palannut niihin mielessään. Paitsi sitten, kun Jorge Mario Bergoglio oli valittu kardinaaliksi ja etsi Franzin käsiinsä puhuakseen asiasta.
Ja vielä uudestaan, kun Jorge Mario Bergoglio oli valittu paaviksi ja lehdistö nosti esiin tämän hämärän kohdan Argentiinan toimintakaudelta. Franzille sateli joka puolelta kyselyjä: mitä hänellä oli sanottavaa uudesta paavista liittyen Argentiinan tapahtumiin. Franz ei kuitenkaan kokenut tarvetta sanoa mitään negatiivista paavista ja tämän tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, vaan toivotti siunausta paavi Franciscukselle uudessa virassaan. Kummatkin Francescot olivat nyt vapautettuja. (Franzia kutsuttiin Argentiinassa Francescoksi.)

En muista, miksi Franz otti tämän asian puheeksi kahdenkeskisessä keskustelutuokiossamme. Minulla oli varmaan noussut taas esiin joku anteeksiantamisjuttu 10-päiväisen hiljaisuuden retriitin aikana. Tai sitten Franz halusi perustella sitä, miksi joutui lähtemään kesken meneillään olevan retriitin: paavi Franciscus halusi tavata Franzin ja hänen piti lähteä Roomaan 3 pv ennen retriitin loppua.   

Maine puhdistui – Retriitistä palatessani otin poikkeuksellisesti lennolla tarjotut saksalaislehdet luettavakseni. Niissä kerrottiin,  kuinka Franz ja Franciscus olivat tavanneet ja olivat nyt sovinnossa Argentiinan tapahtumien suhteen.
Franciscuksen piti ymmärrettävästi puhdistaa maineensa menneiden tapahtumien suhteen. Mutta samalla myös Franzin maine puhdistui, ei vain oman sääntökuntansa vaan koko maailman silmissä – ilman että hänen tarvitsi itse tehdä mitään sen eteen (paitsi lähteä tapaamaan paavia kesken retriitin).

Hyvitys – Näin Franz sai eräänlaisen hyvityksen vankeudessa kärsimiinsä fyysisiin ja henkisiin tuskiin sekä kokemiinsa vääriin syytöksiin. Ei vain jossain oikeusistuntosalissa, vaan koko maailman edessä.

Kun mietin Franzin vankeusajan kärsimyksiä sekä sitä, kuinka hänet oli erotettu syyttömänä yhteisöstä, johon hän oli liittynyt jo nuorena antaen näin elämänsä täysin Jumalan käyttöön ja palvellakseen Häntä tuon yhteisön kautta, omat anteeksiantoaiheeni tuntuvat aika pikkuisilta.
Ainakin itselleni tekee hyvää aina välillä saada toisenlaista perspektiiviä omiin kiemuroihin.  

Tulethan Jumala apuun aina kun putoamme kuoppaan emmekä näe ulospääsyä? Kun haluamme putsata roskan toisen silmästä huomaamatta, mikä omia silmiä hiertää.   
Auta meitä vapautumaan kaunaisesta syyttelystä, auta vapauttamaan toisemme ja itsemme. Meidän ei tarvitse eikä pidä hyväksyä vääriä tekoja, mutta auta meitä näkemään tekijä (itsemmekin) Sinun silmin. Rakkauden silmin. Armollisin silmin. Anteeksiantavin silmin. 🙂

Muut tekstit: Ps. 13: 2-6, Joona 3: 1-5, 10, 4: 1-11, Sak. 8: 16-17 ja Room. 14: 7-12.

Iloitkaa

1.7.2019. Halusin aikoinaan istuttaa pihan pohjoispuolella olleelle kaistaleelle kukkaniityn, koska se tuntui mielenkiintoisemmalta kuin nurmikko. Kylvin siihen niittykukkien siemeniä,  jotkut lähtivät kasvuun. Vahvimmat tietty valtaavat alaa.
Juhannuksen aikoihin niitty alkaa kasvaa viidakoksi: maitohorsma, vuohenputki, ukonkello ja raunioyrtti venähtävät yli 1,5 m:n korkuisiksi kurotellessaan valoa kohti. Pallon lentäessä viidakkoon on lapsilla ja  hauvalla tekemistä sen löytämisessä. 🙂
Viidakon laidalla kukkiva pioni on oikeastaan aika liikuttava tapaus. Joka vuosi se kasvattaa suuria kukkiaan, villeistä vierustovereistaan ja varjoisasta kasvupaikastaan huolimatta.

 Taisi jäädä kesäkuun Taizé-kalenterirukous väliin, joten laitan sen tähän:

Pyhä Henki, sisäinen valo,
emme halua
koskaan valita pimeyttä,
vaan aina toivottaa tervetulleeksi
säteilyn, joka tulee Sinusta

Veli Roger

Iloitkaa kanssani! – Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
    Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
    ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
    Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”  (Luuk. 15: 1-10)

Oletko koskaan kadottanut jotain sinulle tärkeää ja sitten löytänyt sen? Muistatko tunteen, kun vihdoin kadottamasi löytyi?
Kotona minulta on usein puhelin kadoksissa. Tiedän kuitenkin sen ennemmin tai myöhemmin löytyvän. Joskus on tosin pitänyt pyytää ystävää tai naapuria soittamaan puhelimeeni, ja pirinän avulla se on löytynyt, esim. vaatehyllyltä tai jostain muusta ‘ihan loogisesta’ paikasta (= ai niin, nyt muistankin: lopetettuani puhelun hain vaatekaapista puseron, totta kai piti laskea puhelin johonkin…).

Ulkona voi olla vaikeampaa löytää etsimäänsä. Kerran talvella puhelimeni oli pudonnut jonnekin pihalla ollessani, mutta koska oli jo pimeää ja lumihanki pehmeää, en löytänyt sitä taskulampunkaan avulla. Poikani tuli käymään ja kerroin hänelle kadottaneeni puhelimen.
Poikani soitti puhelimeeni. Soittoääntä ei kuulunut, mutta kauempana lumihangen lävitse  näkyi heikko valonhohde: jee, löytyi, ja ainakin jotain eloa siinä siis vielä on. Oi kuinka ilahduin sen löytymisestä. Tuo älytön puhelimeni toimi vielä monta vuotta moitteettomasti sen jälkeen.

Löytäjän ilo – Jeesuksen vertauksissa paimen löytää kadonneen lampaansa, nainen hopearahansa. Kummankin löytäjän ilo oli suuri.
Publikaanit ja muut syntisinä pidetyt olivat hekin löytäneet jotain itselleen arvokasta: Mestarin, joka opetti heille asioita, joilla oli käänteentekevä merkitys heidän elämälleen. Mestarin, joka suhtautumisellaan osoitti, kuinka he olivat lähempänä hänen sydäntään kuin parempina ihmisinä itseään pitävät arvostelijat.

Enkelitkin iloitsevat – Ihana on minusta tuo kohta, että Jumalan enkelit iloitsevat jokaisesta, joka tiedostaa, millä tavoin on toiminut väärin ja muuttaa suuntaa. Synti ymmärretään usein teoiksi, mutta Jeesus osoittaa, että kyse on yhtä lailla asenteista. Itsetyytyväisenä ja omahyväisenä voi kuvitella itsestään vaikka kuinka hyvää ja hurskasta. Heiveröisen itsetunnon omaava on taas taipuvainen pitämään itseään huonona ja kelpaamattomana.
T
aivasperspektiivistä asiat nähdään kuitenkin toisin.

Mielenmuutos – Enkelit iloitsevat yhdessä Jumalan kanssa aina kun joku kadonnut löytyy ja tekee parannuksen. Mutta mitä nuo yleisluotoiset määritelmät ‘kadonneen löytyminen’ ja ‘parannuksen teko’ itse asiassa merkitsevät?
Muistan aina, miten riemullinen löytö minulle oli, kun kreik.-engl. Raamatusta kerran katsoin,  millä ilmauksella tehdä parannus on kuvattu kreikankiel. alkutekstissä. Parannuksenteko ilmaistaan sanalla metanoèo (engl. käännöksessä = changing mind)..

Sydämen muutos – Parannuksen teon lisäksi metanoèo‘n muita merkityksiä ovat:
harjoittaa mieltä, ajatella, ymmärtää, katua ja muuttaa mieltään. Teol. merkityksessä sanaan liittyy katumusta ja surua, josta seuraa todellinen sydämen muutos ja kääntyminen Jumalan puoleen.

Jumalan työ ja oma valinta – Joskus kuulee sanottavan, että Jumala aikaansaa sen, että meissä tapahtuu muutos(ta). Näin onkin varmasti, koska Jumala vaikuttaa kaikessa ja kaikkialla, siis myös meissä.
Eräs hengellisenä opena toimiva henkilö sanoi  kerran, ettei hänen itse tarvitse tehdä mitään neg. asenteensa suhteen, sillä hän on antanut asian Jumalan hoidettavaksi, se on nyt Hänen hoidossaan.
Itse ajattelen, että muutokseen vaikuttaa myös se, missä määrin me itse tahdomme muuttua ja se, osallistummeko omalta osaltamme muutosprosessiin. Onhan siinä eroa, jos vain passiivisena odottaa, että Jumala tekee kaiken työn kuin että ollaan itse siinä mukana, myötävaikuttamassa muutokseen.

Oivallus – Usein muutos lähtee liikkeelle oivalluksesta: hei, tässä tai tuossa asiassa minun olisi hyvä muuttaa asennettani/suhtautumistani/toimintatapaani. Oivallus voi johtaa nopeaankin muutokseen.
(Jeesuksen opetukset ja vertaukset ovat varsinaisia oivalluspaketteja: täynnä materiaalia, josta voi löytää aina vain uusia oivalluksia, sen mukaan, miten ne kulloinkin puhuttelevat itseä ja minkälainen elämänvaihe on parhaillaan menossa.)
Kun oivaltamiseen yhtyy vielä tahto ja päätös muuttua, niin avot!
Aika yhteen nivoutuneita oikeastaan ovat nuo kaikki: oivallus, tahto, päätös ja toiminta; vahvistavat toisiaan puolin ja toisin.

Kohti parempaa – Avoin mieli taipuu mielellään parempaan suuntaan, ja kun mieli on kääntynyt kohti parempaa, teot seuraavat perässä. Ja paremmat teot saavat puolestaan myös aikaan mielenmuutosta. 🙂

Suurin oivallus itselleni uskontielle lähtiessäni oli se, että minun ei tarvitse koettaa muuttaa itseäni paremmaksi kelvatakseni Jumalalle. Hän näkee heikot ja vahvat puoleni, auttaa minua edellisissä ja rohkaisee jälkimmäisissä. 🙂 

Jumala, antaisitko muutokselle avoin mielen ja tahdon muuttua. Auta tekemään parannus niistä asenteista ja taipumuksista, jotka eivät edistä Sinun valtakuntasi ilmentymistä, vaan ovat sille esteenä. Auta meitä tunnistamaan niitä itsessämme ja myöntämään ne itsellemme.
Auta meitä tunnistamaan, missä asioissa tarvitsemme mielenmuutosta ja lähtemään kanssasi yhteisprojektiin. 
Kiitos että olet kanssamme ja että tahtosi on auttaa meitä. Yksin emme selviä.
Kiitos, että Henkesi saa meissä aikaan muutosta. Auta meitä osallistumaan muutostyöhösi, joka päivä. 🙂

Yllättävä uutinen – Viime viikolla uutisissa oli juttu siitä, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä videoiden katsominen tuottaa: jos katsoo päivittäin 1t:n ajan videoita joltain älylaitteelta, saattaa tuottaa alle 3 kk:ssa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin jos lentäisi Hgistä Tukholmaan. Johan nyt jotakin!
(Laskelma perustuu ClimateCare -yhtiön julkaisemaan arvioon, jonka mukaan videoita sisältävän nettisivun katselu tuottaa noin 0,2 gr. hiilidioksidipäästöjä joka sekunti. Tämä tarkoittaa 720 gr/t. Finnairin päästölaskurin mukaan suora lento Hgistä Tukholmaan tuottaa hiilidioksidipäästöjä 61 kg/hlö. Saman verran päästöjä syntyy jos katsoo älylaitteella videoita 85 t. eli 3,5 vrk.)
Jospa nyt tekisin sellaisen nanoekoteon, että vaikka lauluvideot kestävätkin yleensä vain n. 5 min., laittaisin tästä lähin blogiin videolinkkejä vain silloin tällöin… 😉 

Ensi pyhän muut tekstit: Ps. 32: 1-2, 5-8, Jes. 57: 15-19 (20-21) ja 1. Piet. 5: 5-11. 

Ihania kesäpäiviä!

Kutsu pitoihin

24.6.2019 – Pionit kasvavat pihallani eri paikoissa: on metsäpioni, niittypioni ja kukkapenkkipioni. Viimeksi mainitun istutin viime kesänä. Totesin tuolloin pioniekspertti-ystävälleni, että pitäisi varmaan ottaa tuo metsäpioni pois, kun se ei ole kukkinut enää moneen vuoteen. – Anna olla vain, ystävä totesi, tiedä vaikka lähtisi siitä taas kukkimaan.
Eilen huomasin, että näin todella oli käynyt…
Niittypionin nuput tuntuvat pohtivan keskenään, että miten ihmeessä se metsäserkku on jo kukassa? – Yllätyksiä elämä täynnä! 🙂
Win-win juttu Vasta äskettäin minulle selvisi, että muurahaiset pioninnupuissa ovat kummillekin osapuolille eduksi: pioni tarjoaa muurahaisille aterian siitä hyvästä, että ne puhdistavat nupun pinnalta silmuja vahingoittavat tuholaiset. 🙂

metsäpioni

Verukkeita – Jeesus kertoi:
    ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
    Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’” (Luuk. 14: 16-24)

Pidot – Isäntä oli kutsunut paljon vieraita. Pöydät olivat täynnä kaikenlaista herkullista tarjottavaa. Kaikki oli valmiina, vieraat vain puuttuivat. Miten havainnollinen kuva taas Jeesukselta: jokainen, joka kuunteli tuota vertausta, pystyi varmaan samastumaan tuon isännän tilanteeseen, riippumatta siitä, olisiko itsellä ollut mahdollisuutta järjestää pidot isolle joukolle vai ei.
Ei kenestäkään tuntuisi mukavalta, jos olisi valmistanut tarjottavaa vieraille, eivätkä nämä sitten saapuisikaan.

niittypioninuput

Kutsuttujen verukkeet eivät johtuneet mistään akuutista tilanteesta. Paitsi ehkä sillä, joka oli juuri mennyt naimisiin. Nykyisin esteenä voisi olla esim. se, että ollaan juuri lähdössä häämatkalle tai ollaan jo. Jeesuksen aikaan se olisi voinut tarkoittaa, että kun naimisiinmenoa oli tuolloin tapana juhlia päiväkausia, olisi ollut vaikea lähteä kesken omien hääjuhliensa toisen juhlaan. Tai jos omat juhlat oli jo juhlittu, vaimo olisi saattanut pahastua, jos mies heti olisi lähtenyt jonnekin pitoihin ja jättänyt nuorikkonsa kotiin.

niittypioninuppuja

VertausVaikka samastuminen suurten pitojen järjestäjän tilanteeseen olisikin ollut helppoa, kuinka moni Jeesusta kuunteleva osasi yhdistää hänen vertauksensa taivaallisen Isän kutsuun?
Minun piti tarkistaa, mitä Luukkaan evankeliumin mukaan oli puhuttu ennen tuota vertausta (Luuk.14:7-15).

Livetilanteessa Jeesus huomaa aterialle saapuvien vieraiden pyrkivän istumaan parhaille paikoille. Jeesus alkoi puhua heille ylpeydestä ja vaatimattomuudesta ja esitti vertauksen siitä, miksi vieraan kannattaa ennemmin valita vaatimattomin istumapaikka kuin hakeutua parhaalle paikalle. ” Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan”, Jeesus totesi.
Sitten hän sanoi talon isännälle: “Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.”.
Tuon kuullessaan eräs pöytävieraista sanoi Jeesukselle: “Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.”

Tuo selvitti minulle, että aterialla olleet tiesivät Jeesuksen vertauksen suurten pitojen järjestäjästä kuvaavan Jumalan kutsua valtakuntaansa, aterioimaan kanssaan. (Usein Raamattua lukiessani mietin, miten Jeesuksen kuulijat mahtoivat ymmärtää hänen vertauksiaan tai opetuksiaan.) Nyt siis saatoin jatkaa henkilökohtaiseen pohdintaan…

Mitä verukkeita minulla oli, kun koin Jeesuksen kutsuvan minua seuraamaan itseään? Oi, kyllähän niitä ’peltoja ja viittä härkäparia’ löytyi! Pidin niin paljon kaikesta siitä, mitä tuohon aikaan tein ja harrastin. Ja kun minulle selvisi, etteivät ne kuuluneetkaan Jeesuksen kanssa kulkemiseen, tuli vaikea paikka. Onneksi sain kypsytellä asiaa pitemmän aikaa, ja tahto luopua niistä tulikin lopulta sisältäni.

Mutta kyllähän niitä verukkeita on vieläkin, jatkuvasti: esim. kaunis kesäpäivä, pihatyöt, koiran kanssa ulkoilu… niin monet asiat vievät huomiotani muualle. Jollen muista tai muistuta itseäni, että Sinä olet kanssani tässä kaikessa. Olet siinä, kun aurinko lämmittää poskea, kun katselen meren aaltoja, kun keskustelen ystävien kanssa tai kävelen hauvelin kanssa. Sinä olet kaikessa mukana, Jumala.
Mutta m
uistanko sen silloinkin kun kesän suloisuus lumoaa? Maltanko silloinkin antaa aikaani Sinulle, hiljentyä ihan vain Sinun kanssasi olemiseen? Kuuntelemaan, mitä Sinä haluat minulle sanoa.

Kiitos että kutsut ja toivotat tervetulleiksi ’sokeat ja rammat, köyhät ja raajarikot’. Sillä sellaisiahan me kaikki jollain tavoin – enemmän tai vähemmän – olemme.
Sinä tahdot meidät lähellesi. Sinun läsnäolossasi me tulemme ravituksi, siinä Sinä hoidat ja parannat meitä. Siinä voimme vähitellen, vaihe vaiheelta, kasvaa Poikasi kaltaisuuteen. Sitä muutosta me tarvitsemme, yrittäessämme toimia oikein täällä Maan päällä. Tarvitsemme Sinun vaikutustasi elämässämme ja maailmassa.

Kiitos että saamme tulla nauttimaan yhdessä kanssasi kaikesta siitä, mitä Sinä olet meille valmistanut ja haluat meille tarjota. 🙂
Auta minua jättämään verukkeet. Tahdon tulla pitopöytääsi. Tässä ja tulevassa ajassa. 🙂

Song For The Asking – Simon & Garfunkel

“Tämä on lauluni pyytämisestä
kun vain pyydät, niin minä soitan
niin suloisesti että se saa sinut hymyilemään
tämä on säveleni vastaanottamisesta
ota vastaan, älä käänny pois
kun nyt ajattelen – olen odottanut
koko elämäni kaivaten
olisin enemmän kuin iloinen
kutsumaan sinua eri tavoin
pyydä vain, niin soitan
kaikesta siitä rakkaudesta
joka on sisälläni”

Muut tekstit: Ps. 18: 17-20, 26-29 , Hoos. 11: 1-4, 7 ja Fil. 2: 12-16.

Armollinen

19.6.2019 – Oi tätä kasvun runsautta luonnossa! Aurinkoiset ja helteiset päivät kutsuvat hurjalla vauhdilla esiin kaikkea uutta. Ruusujen tuoksu on vaan niin taivaallisen ihana! Vaan onhan tällä kaikella ihanuudella toinenkin puoli…
Kirvat löysivät erään ruusulajin nuput minua aiemmin. Vesikrassia pukkaa taimien ympärille superinnokkaasti (enemmän kuin salaatinlisukkeeksi viitsii poimia). Tekemistä riittäisi joka päivälle ainakin 10 x enemmän kuin tulee tehtyä. Mutta kun kyseessä on vain harrastus eikä elinkeino, voi kaikkea tehdä stressittömästi ja nautiskellen, juuri sen verran kuin kulloinkin jaksaa.

Jo istuminen luonnon helmassa – pihalla, puistossa, metsässä, rannalla – hoitaa koko olemuksen hyvinvointia niin ihmeensuloisella tavalla. Nautitaan täysillä tuoksuista, väreistä, mauista ja kaikesta muusta ihanasta, mitä luonto meille tarjoaa.
Joka päivä tulee ainakin itseltäni syvä huokaus: kiitos Luoja tästä kaikesta! 🙂 

Ilo syntymästä – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1: 57-66)

Hyvältä tuntui lukiessa, kuinka naapurit ja sukulaiset iloitsivat Elisabethin ja Sakariaan kanssa, joka varttuneella iällä oli saanut lapsen. He näkivät sen Herran suomana suurena laupeutena: Jumalan lahjana iäkkäille vanhemmille, jotka olivat jo pitkään toivoneet ja rukoilleet lasta.

Nykyään ei puhuta lapsen saamisesta, vaan siitä, tehdäänkö lapsi(a) vai ei. Ja jos päätetään tehdä, mietitään montako. Tuo tekeminen särähtää aina jollain tavoin korviini. Ajatellaan, että kaikki menee juuri omien suunnitelmien mukaan; elämä on ikään kuin omassa hallinnassa. Mutta miten usein kuuleekaan pariskunnista, jotka ovat kovasti toivoneet lasta, mutta vaimo ei kaikista yrityksistä huolimatta ole tullut raskaaksi, vaikka mitään biologista syytä lapsettomuuteen ei ole löydetty. 

Yllätys – Itse koin valtavan yllätyksen tullessani raskaaksi 1. kerran. Olin nim. jo teini-ikäisenä ajatellut, etten voisi saada lasta, koska elimistöni toiminnoissa oli ollut niin paljon pitkäaikaista häikkää. Pidin raskaaksi tuloani ihmeenä.  
Kun kaksoset sitten syntyivät, he olivat minulle ennen kaikkea Jumalan lahja, tuplalahja. Vaikken pitänyt itseäni mitenkään uskovaisena, tuossa asiassa koin, että Jumala oli tehnyt mahdolliseksi sen, että minusta tuli äiti. Ehkä se kuului Hänen suunnitelmiinsa. Minusta olisi varmaan tullut paljon itsekkäämpi ja itsekeskeisempi ilman lapsiani.

Mikä nimeksi? Tuota evankeliumitekstiä lukiessani jäin miettimään nimen merkitystä identiteetillemme. Mikä saa vanhemmat valitsemaan tietyt nimet lapsilleen? Tekijöitä on monia. Joka tapauksessa saamillaan nimillä ihminen sitten kulkee läpi elämänsä (jollei sitä/niitä sitten jostain syystä vaihda). Niistä tulee osa hänen identiteettiään.

Jumala on armollinenRaamatussa on vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, kuinka nimiä annettiin merkitsemään jotain tiettyä asiaa. Miksi Jumala halusi, että Sakariaan ja Elisabetin lapsen nimeksi tulisi Johannes?
Johannes on hepral. alkuperää oleva nimi, joka tarkoittaa ‘Jumala on armollinen’.
Pelkästä Johannes -nimestä ei olisi voinut päätellä, millaisia suunnitelmia Jumalalla oli Johannesta varten. Paitsi ehkä sen, että tämä tulisi valmistamaan ihmisiä Jeesuksen tuloa varten, ja näin samalla valmistaisi heitä vastaanottamaan ilmoitusta Jumalan armosta, jota Jeesus tulisi ilmentämään.. 

(Johannes on muuten ollut 1800-luvun lopusta lähtien toiseksi käytetyin miehen etunimi Suomessa, joten paljon Jumalan armoa pitäisi on siis löydettävissä tästä maasta… 🙂 )

Raamatusta? – Vaikken kaksosteni syntymän aikaan lukenutkaan Raamattua, aloin etsiä mummuni Raamatusta nimiä pienokaisille, Luojan ihmeille (kuin kiitokseksi Jumalalle). Löysinkin sieltä mieleiset. Sellaiset, jotka kuvasivat minulle sitä, että Jumala oli kuullut kaipuuni ja oli mukana vaikuttamassa siihen, että nämä ihanat syntyivät tähän maailmaan.
Useat suomal. nimet ovat Raamatun nimien muunnoksia. On oikeastaan on aika mielenkiintoista tutkia niiden alkuperää tai merkitystä.  

Onko sinulla etunimi, joka on kulkenut suvussasi? Entä tiedätkö, miksi sait oman/omat nimesi, kuka/ketkä valitsivat nimesi ja millä perusteella?
Minun etunimeni eivät ole suvussa kulkeneita, paitsi kutsumanimenä. Äitini oli perinyt äitinsä nimen Lilli ja 2. nimekseen hän sai Anita, mutta häntä kutsuttiin Piaksi. Työidentiteettinimensä oli Anita, ystävien ja perheen piirissä hän oli Pia. Perin äitini kutsumanimen 1. etunimekseni.   
Toista nimeäni (Veronica) alettiin varmaan käyttää selvyyden vuoksi: että tiedettäisiin kummalle on asiaa, äidille vai tyttärelle. Sitä, mistä 2. nimeni tuli, en tiedä. Kumpaakaan nimeäni ei kuitenkaan löydy suvun kirjoista.  Ei myöskään iso- ja pikkuveljeni nimiä. (Nuorempana mietin sitäkin, miksi veljeni saivat perisuomalaiset nimet, kun minulla taas tuntuu olevan kaimoja miltei joka maassa… – härkätaistelussakin!

Identifiointimalleja…13-v:na pääsin äitini mukaan tämän työmatkalle lehdistökonferenssiin Roomaan. Siellä eri maista tulleet lehtimiehet vakuuttivat, että nimeni oli juuri heidän maastaan kotoisin. Eräs espanjalainen innostui: veronica on tietty härkätaisteluele! (Uh, pelkkä ajatuskin härkätaistelusta hirvitti herkkää tyttöstä!)
Myöhemmin selvisi, että nimitys oli peräisin maalaustaiteesta: härkätaistelija pitää kangasta samaan tapaan kuin keskiajan maalauksissa kuvattiin liinaa, jonka nainen ojensi ristiä kantavalle Vapahtajalle. Legendan mukaan Jeesus pyyhki hikiset kasvonsa liinaan, johon  ikuistuivat Kristuksen kasvot. Liinaa kutsutaan Veronikan hikiliinaksi. 
Minulle olisi varmaan jäänyt nimestäni 60-luvulla perustetun rokkibandin Blood, Sweat & Tears’in mukainen mielikuva (verta, hikeä ja kyyneleitä), jollei mummuni olisi keventänyt kertomalla, että Veronica on lat. nimi pienelle siniselle kukalle. – Se tuntui hyvältä. 🙂 

Johannes Kastaja sai nimen, jota ei ollut suvussa. Se oli tuohon aikaan tavaton asia. Mutta enkeli oli ilmoittanut Elisabetin ja Sakariaan tulevan lapsen nimeksi Johanneksen. Luukas kertoo, kuinka Sakarias oli ollut toimittamassa suitsutusuhria temppelissä, kun suitsutusastian vierelle ilmestyi enkeli, joka oli sanonut säikähtäneelle Sakariaalle:
“Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.
Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.” (Luuk.1:13-17)

Sakarias ei voinut itse kertoa lapsen nimeä menetettyään puhekykynsä tuon kohtaamisen seurauksena. Mutta samalla hetkellä kun Elisabet ilmoitti lapsen nimen, puhekyky palasi. – Oli siinä sulateltavaa kyläläisillä…

Nimiside – Usein lapselle annetaan suvussa kulkenut nimi. Siinä on mukana perinteet ja tunteet.
Lapseni saivat toiseksi nimekseen lähisukulaisen nimen, samoin lapsenlapseni. Pojantyttäreni tulevaa nimeä ei etukäteen kerrottu, mitä ihmettelin kovasti. Se oli kuulemma salaisuus. – Miten yllätyinkään, kun  kastetilaisuudessa kuulin papin suusta tytön saavan toiseksi nimekseen Veronica. Liikutuin niin että melkein itku tuli.
Kun ajattelen veljiäni ja itseäni ja sitä, kuinka me olemme nimiemme puolesta ikään kuin irrallaan suvustamme, tulee mieleen, että kun vanhemmat antavat suvussa kulkeneita nimiä lapsilleen, nimestä tulee eräänlainen side sukulinjaan.

Nimi enteenä?Nomen est omen – nimi on enne, on yli 2000 v. vanha sanonta. Etunimi taitaa aika harvoin ilmaista jotain ihmisen elämänsuunnitelmasta ja –suunnasta, sukunimi sen sijaan aika usein. (Miettimättä tuli mieleen Metsähallituksen ent. johtaja Lauri Kirves, meteorologi Pekka Pouta ja kasvitieteilijä, ylipuutarhuri Arno Kasvi jne. Aina kun tällaisia tulee eteen, mietin miten paljon nimellä mahtoi olla vaikutusta henkilön ammatinvalintaan.)

Jeesuksen Kastaja Ennen vanhaan ihmisen 2. nimi kertoi hänen tehtävästään, ammatistaan, tai siitä, mistä hän oli kotoisin.
Lut. ja kat. traditiossa Johanneksen 2. nimi on Kastaja. Ort. traditiossa myös Edelläkävijä. Johannes kastoi ihmisiä puhdistumiseen vanhasta ja parannuksen tekoon, jotta nämä olisivat valmiimpia ottamaan vastaan Vapahtajansa.
Hän julisti, että pian tulisi Hän, jonka kengännauhoja hän ei olisi arvollinen solmimaan – ja jonka hän sitten sai yllätyksekseen myös kastaa.

Mitä sinä haluaisit? Johanneksen nimeä eivät päättäneet hänen vanhempansa, vaan se annettiin taivaallisena ilmoituksena. Viime viikon tekstissä Nikodemos pohti, mitä uudesti syntyminen merkitsee.Leikkimielinen kysymys: jos kuvittelisit, että saisit sellaisen uudestisyntymiskokemuksen, jossa enkeli ilmoittaisi sinulle uuden nimen, joka kuvastaisi jollain tavalla uutta tehtävää, joka Jumalalla on sinulle odottamassa… – millaisen nimen toivoisit?
Millaiseen hommaan olisit halukas ryhtymään? (Miettimättä sitä, mihin uskot kykysi tällä hetkellä riittävän.)
Tehtävän ei tarvitse aina merkitä tekemistä, Jumala voi haluta, että alamme ilmentää ja viestittää jotain tiettyä asiaa mielenlaadullamme, asenteillamme, käytöksellämme, suhtautumisellamme, tavallamme puhua jne.
Tiedä millaisia ihania ominaisuuksia ja kykyjä sinussa vielä piileekään, ehkä jo nupulla.  Odottaen innolla esiin puhkeamista. Valoon ja käyttöön tulemista, iloksi ja siunaukseksi muille. 🙂

Rakas Jumala, mitä haluaisitkaan meidän tekevän tai olevan, anna Henkesi vaikuttaa meissä. Jotta voisimme olla ja toimia Sinun hyvien suunnitelmiesi toteuttajina täällä Maan päällä.

Wo ich auch stehe – Andrea Adams-Frey & Albert Frey

“Missä olenkin, Sinä olit jo siellä,
minne pakenenkin, Sinä olet lähelläni
mitä ajattelenkin, Sinä tiedät jo sen
mitä tunnenkin, Sinä ymmärrät minua
ja kiitän Sinua siitä, että tunnet minut
ja silti rakastat minua
ja että kutsut minua nimeltä
ja annat anteeksi
Herra, Sinä nostat minut taas pystyyn
ja kohotat minut taas luoksesi
Sinä tunnet sydämeni, kaipuuni
todellisena Jumalana ja ihmisenä olit täällä
kaikessa kaltaisemme ja kuitenkin viaton
Sinä olet armollinen, täynnä kärsivällisyyttä
kiitän Sinua siitä, että kutsut minua nimeltä
ja Sinä annat anteeksi
nostat ylös, takaisin yhteyteesi
kiitän Sinua siitä, että tunnet minut
ja sittenkin rakastat minua”

Muut Juhannuspäivän tekstit ovat Ps. 92: 2-6, Jes. 40: 1-8 ja Ap. t. 13: 23-26.

Kaunista ja ihanaa Juhannusta!

Salainen Jumala

Mehiläisten paratiisi

10.6.2019. Hyönteishotellit Mikä pörinä käykään jasmiinipensaassa, oikea aarreaitta mehiläisille. Olen alkanut katsella pihan pensaita ja kukkia yhä enemmän mehiläisen silmin.
Hauska tämän kevään ilmiö oli hyönteishotellit, joiden väsäämiseen jaettiin askarteluohjeita. Poropeukalolle hotelleja on tarjolla myös kaupanhyllyllä.
Ensin ajattelin väkertää itse sellaisen, sitten totesin etten taida saada aikaan, joten melkein olin jo ostamassa kun kaupassa sellaisen näin. Mutta tulikin ajatus, että  pihallani löytyy kyllä ihan omasta takaa hyönteisille hotelleja, laudanrakosia ja koloja vaikka millä mitalla… 🙂

Hallittua hoitamattomuutta – Tässä linkki, jossa on vinkkejä siihen, mitä voi tehdä hyönteisten hyväksi: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kestava-kehitys/miten-hyonteisten-vahenemista-voi-torjua-luomuksen-hyonteistiimi-vastaa
Siinä neuvotaan suosimaan hallittua hoitamattomuutta (= jättää tilaa luonnonkasveille). Nurmikon tilalle voi istuttaa luonnonniityn. Keväällä kukkivat pajut ovat tärkeitä hyönteisille, samoin ajuruoho, mäkimeirami, kurjenpolvi ja nauhus. – Totesin tuosta että jes, kaikkea tuota löytyy, pihanihan pitäisi siis olla varsinainen hyönteisparatiisi. Ei täällä kuitenkaan käy enää sellainen surina kuin joskus ‘silloin ennen’. – Hauvelin kannalta helpompaa näin, jos positiivisia puolia haluaa löytää…
Joka tapauksessa kyseinen artikkeli antoi uuden, kauniin ja  armollisen määritelmän villinä versovalle pihalleni: sillä vallitsee hallittu hoitamattomuus.  🙂

Rabbi, me tiedämme – Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”  (Joh. 3: 1-15)

Jumalan lähettämä Sanat ‘me tiedämme’ nousivat erityisesti silmiini. Nikodemos oli siis keskustellut (lähimpien?) kollegojensa & ystäviensä kanssa Jeesuksesta, ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että tämä ihmeitä tekevä Nasaretin mies ei ollut mikään tavallinen opettaja, vaan Jumalan lähettämä.
Ehkä Nikodemos oli saanut ystäviltään mukaansa kysymyksiä esitettäväksi Jeesukselle. Joka tapauksessa hänelle oli tärkeää saada keskustella Jeesuksen kanssa, ja voisin kuvitella hänen lausuneen rukouksen jos toisenkin lähtiessään tapaamaan tuota Jumalan lähettämää miestä.

Salassa Nähtävästi peläten erottamista Suuresta Neuvostosta, tai ainakin Jeesukseen vihamielisesti suhtautuvien kollegojen arvostelua, Nikodemos halusi tavata Jeesuksen salaa. Jeesus näki hänen vilpittömyyteensä ja suostui yölliseen keskusteluun.

Oletko sinä koskaan miettinyt, voiko Jumalalle puhua jostain asiasta, tai ylipäätään puhua Hänelle? Tai ajatellut, että Jumalalle kuuluu puhua vain salassa, toisten tietämättä tai kuulematta? Tai onko sinulla (ollut) jokin asia tai useampi, joista olet ajatellut, että voit puhua niistä vain Jumalan kanssa, yön hiljaisuudessa, tai ainakin niin ettei ole muita kuulemassa?
Nuorena minulla oli usein tuollaisia ajatuksia, ja myös tuollaisia asioita. Useimmiten purin niitä (negatiivisia kokemuksia ja niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia) päiväkirjaani. Kirjoitin niitä lähinnä itselleni, selkeyttääkseni ajatuksiani ja tunteitani, mutta joskus suuntaisin kysymykseni myös Jumalalle: Tämä oli epäoikeudenmukaista! Miksi näin tapahtui? Miten tästä selviän? –  Eikä Jumala millään tavoin ilmaissut pahastuneensa vuodatuksistani. – En tosin tuolloin tiennyt, kuuliko Hän niitä ylipäätään vai ei…

Mutta kerran kysyessäni Jumalalta, onko Hän todella olemassa, ja jos Hän on, niin millainen Hän on… – silloin sain vastauksen! Sellaisen, että jäi hyvä mieli ja ettei asiaa tarvinnut varmistaa uudelleen. Siitä olin ja yhä olen kiitollinen.

Hän tuntee meidät täydellisesti – Myöhemmin minulle selvisi, ettei mikään ole salassa Jumalalta. Hän näkee ja tuntee meidät läpikotaisin: ajatuksemme, tunteemme, asenteemme, toimintatapamme, (itseemme ja toisiin, elämään ja Häneen kohdistetut) odotuksemme ja toiveemme, ilomme ja surumme, pettymyksemme ja täyttymyksemme. Hän ymmärtää meidät täydellisesti.

Jumala puolestaan on melkoisen salamyhkäinen, tunnemme Luojaamme vain vähän. Voimme lukea kuvauksia Hänestä, Hänen ominaisuuksistaan ja toiminnastaan, ja kokea Hänen läsnäolonsa ja vaikutuksensa elämässämme, mutta kuitenkin me tiedämme vain hitusen Hänestä. Tiedämme lähinnä sen, mitä Hän on halunnut ja haluaa itsestään paljastaa.
Eniten taidamme tietää Pojasta, joka syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle. Pyhästä Hengestä on vain joitakin suoranaisia luonnehdintoja Raamatussa, ja Isästäkin. Mutta vieläkin minua askarruttavat Jeesuksen sanat ed.vkon evankeliumitekstissä, jossa hän lupasi kertoa kaiken Isästä. Miten ja milloin se on tapahtunut tai tapahtuu?

Hengestä syntyminen “Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” – Synny uudesti ylhäältä?
En ihmettele yhtään, että Nikodemos ihmetteli Jeesuksen sanoja. Niin olisin minäkin; nytkin tässä ihmettelen.

Nikodemoksen tilanne oli kuitenkin ihan toisenlainen: hän oli ‘Israelin opettaja’, kuten Jeesus häntä nimitti, Suuren neuvoston rabbi.
Lähimmät työtoverinsa, kenties perheenjäsenetkin, odottivat varmaan jännityksellä, millaisia paljastuksia Jumalan salaisuuksista hän toisi tullessaan.
Mutta kävikin niin, että ennen kuin Nikodemos ehti yhtään kysymystä lausua – tai jos ehti, niistä ei kerrota Raamatussa – Jeesus heitti hänelle sellaista tekstiä, ettei sitä noin vain saanut purtua, nielemisestä puhumattakaan.

Monenlaisia selityksiä Tuota Hengestä syntymistä on selitetty monella tapaa. Jotkut suuntaukset liittävät uudestisyntymisen käsitteeseen aikuiskasteen, jotkut pelastusrukouksen. Jotkut suunnat pitävät Hengestä syntymistä (tai uudestisyntymistä) kriteerinä sille, onko joku oikeasti uskovainen/pelastunut/Kristuksen oma jne.
Ihmiset tuntuvat tietävän niin paljon enemmän kuin mitä Jeesuksen opetuksista voi päätellä…
Sillä miten monin tavoin esim. pelastus-käsitettä Raamatusta käsitelläänkään.  Ehkä on helppoa ottaa niistä yksi ja ripustaua siihen ja sitten vakuuttua siitä, että juuri tässä (ja juuri meillä) on ainoa oikea asiaan liittyvä tulkinta (tieto, opetus ja käytäntö).

Tämä ‘hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa’. En vain saa noita tulkintoja ja käytäntöjä istumaan Jeesuksen sanoihin: “Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.

Jeesus ei kuvaa tuon tarkemmin, mitä tarkoittaa lauseillaan “jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa” ja “jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan”.
Mitä tarkoittaa tuossa kohdassa Jumalan valtakunnan näkeminen tai siihen pääseminen? Meillä voi olla erilaisia käsityksiä asiasta.
Mutta pienen kulkijan mieli kyllä sanoo, että jos tuossa kohdassa olisi ollut kyse ihmissielun iäisyyskysymys, ei Jeesus varmaankaan olisi sanonut sitä vain  yhdelle häntä salaa yöllä tapaamaan tulleelle henkilölle. Kyllä luulisi, että hän olisi julistanut sitä synagogissa, Galilean kukkuloilla, Jerusalemin temppelissä ja kaikilla niillä yleisillä paikoilla, joissa oli paljon väkeä häntä kuuntelemassa…
Eikö silloin hänen julistuksensa pääsanoma olisi ollut juuri tuo: on synnyttävä uudesti ylhäältä, Hengestä?
Vaikka ajattelenkin, että se on hyvin merkityksellinen asia, en voi nähdä sitä pelastuskysymyksenä. Kyllähän Pelastaja on jo sovittanut meidät. Ajattelen, että meidän tehtävämme on ‘vain’ oivaltaa se, kiittää Häntä ja uskoa, mitä Hän puhuu tämän maailman asioista ja taivaallisista. Minusta uudestisyntyminen on plussaa plussan päälle, seurausta siitä, että on päättänyt lähteä seuraamaan Kristusta.

Salattu Jumala – Taivaallinen Isämme haluaa varmaan pysyä osittain salattuna sen vuoksi, että jatkuvasti ihmettelisimme, kyselisimme ja etsisimme Häntä. Virittäytyisimme kuuntelemaan Häntä. (Hän sitten päättää, vastaako kysymyksiimme ja milloin, vai hämmentääkö meitä jollain yllättävällä asialla…) Tällä matkalla sitten opimme ymmärtämään ja tuntemaan Häntä paremmin.

Pyhän Hengen laita taitaa olla samoin. Hän ei halua rajoittaa itseään johonkin tietynlaiseen muottiin, muotoon tai määritelmään. ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.”

Pyhä Henki tulee kun haluaa. Tai silloin kun Isä tai Jeesus Hänet lähettää.
Ja kun Häntä hartaasti odotetaan. Kuten Helluntaina, jolloin Pyhä Henki laskeutui opetuslasten ylle ja muutti heidän elämänsä.
Mutta myös nykyään tätä tapahtuu. Olen kuullut ihmisten kertovan, kuinka he olivat rukoilleet epätoivoisina Pyhän Hengen johdatusta ja neuvoa elämäntilanteeseensa. Ja kuinka täysin tuntemattomat ihmiset olivat tulleet heidän luokseen kertoen, että Pyhä Henki oli pyytänyt heitä tulemaan. Ja siitä oli seurannut täysi muutos rukoilleiden elämään.
Pyhää Henkeä ei siis vain lähetetä, vaan Hän lähettää myös ihmisiä tekemään asioita, kuten rukoilemaan jonkun puolesta.

Pyhän Hengen voima Vaikka Pyhä Henki onkin jo annettu ja on ja toimii meissä, Hän on myös Voima, joka tulee paikalle erityisesti siellä, missä kiitetään, ylistetään ja palvotaan Jumalaa koko sydämestä. Ehkä siinä ilmapiiri muuttuu sellaiseksi, että se kutsuu Pyhää Henkeä paikalle. Ajattelen, että tuo ilmapiiri on Jumalan Valtakunnan ilmapiiriä. Siinä kolmiyhteinen Jumala on ihmeellisellä tavalla läsnä. Siinä Pyhän Hengen ilmapiirissä ja läsnäolossa tapahtuu muutoksia, ihmeitäkin joskus. Pyhän Hengen kosketuksen jälkeen voi tuntea että on kuin uudestisyntynyt.

Katekismuksen mukaan ‘Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta.’

Toinen Helluntaipäivä – Tänään on Saksassa – ja ehkä monessa muussakin Euroopan maassa – pyhäpäivä: toinen Helluntaipäivä. Pauli Annalan ja Eeva Vitikka-Annalan ylläpitämästä viehättävästä San Damianosta tuli tänään niin ihana  Helluntaiteksti – kuvaus Pyhästä Hengestä – että liitän sen vielä tähän (rivit tiivistettyinä):

Kaikkialle tulviva tuoksu – Pyhä Henki on suloinen ja kevyt ies. Täynnä ymmärrystä, täynnä armoa kantaessaan syntejämme, ja täynnä hellyyttä ja sääliä, rajatonta rakkautta.
Ihmisessä asuen hän antaa aina anteeksi ja aina toivoo, ymmärtää kaiken ja antaa anteeksi kaiken. Hänen hyvyytensä leviää kuin kaikkialle tulviva tuoksu, 
saa tuntemaan läsnäolonsa ja rohkaisee.
Samanaikaisesti hän todistaa Jumalan täydellisestä rakkaudesta meitä kohtaan. Hän vakuuttaa meidän hengellemme, että suurin lahja on yhtyminen Jumalaan 
ja että todellinen paha ja todellinen kärsimys on synti.
Siksi hän on täynnä sääliä syntistä kohtaan eikä tuomitse, vaan nostaa uudelleen ja auttaa, auttaa aloittamaan uudelleen.
Hän näyttää aina ristiinnaulittua Kristusta kaikkien ihmisten ikuisena pappina.
Pyhä Henki on kärsivällinen, suopea, korkein hyvä, Jumalan lahja, ikuisen elämän takuu. Hän on Puolustaja, joka puolustaa aina ja opettaa meitä olemaan kärsivällisiä itseämme kohtaan, silloinkin kun olemme langenneet syntiin.
Hän sanoo keitä olemme, minne menemme, mikä on tie ja miksi kärsimme.
Hän näyttää Kristuksen kunniakkaan ristin ja kutsuu nousemaan tälle todellisen levon paikalle.
Hän sanoo, että elämässämme kaikki on pyhää. Elämäntarinamme on pyhä 
ja hän ohjaa meitä lempeästi turvautumaan kokonaan ristiinnaulittuun Kristukseen.
Hän ei aseta ehtoja eikä vaadi mitään, hän ottaa päälleen kaiken ja kestää kaiken.
Sillä olla Herran tavoin ristillä on ylpeytemme ja kunniamme, totuus, pelastus, kristittynä olemisemme pyhyys.
Miksi en julistaisi hyvää sanomaa, jotta ihmiset löytäisivät ainoan oikean Jumalan 
ja hänen rakkaan Poikansa ja saisivat Pyhän Hengen.
Jumalan Henki, kallisarvoinen helmi, Hänessä rakastamme Isää niin kuin Hän rakastaa Poikaa, ja rakastamme Poikaa niin kuin Isä rakastaa häntä.
Pyhä Henki, joka tekee meistä persoonia, on enemmän minua kuin minä itse, 
on enemmän meitä kuin me itse, hän on kaikkea kaikissa.
Kirkossa hän on pyhä yhteys ja täydellinen rakkaus, Jumala.
Rakas Isä, miksi en siunaisi sinua, ylistäisi sinua ja laulaisi sinulle, joka olet kutsunut meidät papilliseen tehtävään, olet täyttänyt meidät lahjoillasi, 
olet antanut meille itsesi, olet paljastanut meille maailmankaikkeuden salaisuuden – täydellisen kuolemaan saakka yltävän rakkautesi meitä kohtaan.
Kunniakas risti, kuoleman voitto, täydellinen nöyryys, pyhä yhteys, Jumalan Kirkko.   – Kiko Argüello, 1989

Holy Spirit come to us – Taizé

“Saavu Henki taivaasta, sytytä meihin Rakkauden liekki
Saavu Henki taivaasta, saavu Henki taivaasta”

Ensi pyhän muut tekstit: Ps. 95: 1-2, 6-7 , Jes. 6: 1-8 (9-10) ja Room. 11: 33-36.

Kaunista Helluntain ja Pyhän Hengen läsnäolon aikaa meille kaikille! 🙂 

Rohkaisija

3.6.2019. Huomaa hyvä – Uutisissa oli juttu koulusta, jossa halutaan rohkaista oppilaita korostamalla heidän vahvuuksiaan. Tavoitteena on vahvistaa heidän itsetuntoaan.
6. luokan oppilaat saivat tehtäväkseen etsiä luokkakavereidensa vahvoja puolia Huomaa hyvä -korteista, joissa on lueteltuna 26 vahvuutta (mm. harkitsevuus, sisukkuus, sinnikkyys rehellisyys, rohkeus, ryhmätyötaidot, sosiaalinen älykkyys ja anteeksiantavuus). Näistä oppilaat etsivät mm. kuvauksen luokkakaverista, jonka kanssa ovat vähiten olleet tekemisissä.
Vahvuusstipendit jaettiin oppilaille koulun päättäjäisissä omassa luokassa yhdessä todistusten kanssa.  – Jes! 🙂 

Leijonakuningas Toinen rohkaisun merkityksestä kertova uutinen kertoi Leijonien päävalmentajasta Jukka Jalosesta, joka on valmentanut 3 joukkuetta maailmanmestaruuteen. Jutussa häntä nimitettiin leijonakuninkaaksi. J.J:n menestyksen voi tiivistää jutun mukaan 4 sanaan: luottamus, yhteistyö, arvostus ja ihmisyys. Hän saa pelaajat tuntemaan, että heistä välitetään.
Kommentteja J.J:n menetelmistä:
Kun valmentaja osoittaa luottamusta, myös pelaajien itseluottamus ja sitä myötä pelin taso paranee. J. saa pelaajat tuomaan omat vahvuutensa esiin ja tällä tavalla puristettua joukkueesta parhaan irti. J:n johtamistapa on sellainen, että jokaisen on hyvä olla ja toteuttaa itseään ja joukkueen pelitapaa. Luottamuksen ja välittämisen tunne syntyy pelaajille siitä, että J. on aidosti kiinnostunut pelaajista, näiden persoonista, ajatusmaailmasta ja henkilökohtaisesta elämästä.

J. korostaa kommunikoinnin tärkeyttä ja sen avoimuutta sekä keskustelee paljon pelaajien kanssa.
J.n ohje nuorille Leijonille oli: “Ole oma itsesi! Pelaa vahvuuksillasi, rohkeasti!” Kirjassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016 J.J. kertoo rohkaisemisen ja kannustamisen merkityksestä.

Taivaallinen Leijonakuningas – Meille jokaiselle (riippumatta iästä, paikasta, ajasta tai mistään muustakaan tekijästä) on olemassa Taivaallinen Valmentaja. Taivaallisen Leijonakuninkaan raamatullisia nimityksiä ovat  Juudan Leijona ja kuninkaiden Kuningas.
Hän on Rohkaisija, joka haluaa auttaa meitä tulemaan parhaaksi versioksi itsestämme – sellaiseksi, joksi Luoja on meidät tarkoittanut. Hän vahvistaa ja rohkaisee meitä. Hän haluaa vahvistaa uskoamme sekä Häneen että siihen, mitä Hän voi aikaansaada meissä ja kauttamme.
Hän huomaa hyvän meissä, iloitsee vahvuuksistamme ja rohkaisee meitä voittamaan heikkoutemme.

Maailman Voittaja – Taivaallinen Valmentajamme sanoo seuraajilleen: “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33)

 

Olkaa rohkeat – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”   (Joh. 14: 23-29)

Jos joku rakastaa… –  ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” – Mikä lupaus Jeesukselta! Ja eikö tuo ole juuri sitä, mitä Jumala alun perin on suunnitellut, valmistanut ja tarkoittanut? Että me löytäisimme Hänen Poikansa ja Hänen opetuksensa. Että alkaisimme elää Hänen esimerkkinsä mukaan… ja tekisimme itsessämme tilaa sille syvälle Rauhalle, jonka Hän haluaa sisimpäämme antaa…

Tulemme hänen luokseen – Eikö ole ihan hurjan huikea asia jo ihan ajatuksenakin – että Isä ja Poika tulevat luoksemme, kun elämme Pojan kehotusten mukaisesti? Ainakin minusta on. Eivätkä vain tule käymään, vaan jäävät luoksemme ‘asumaan’.
Minusta eräs engl. käännös on osuva: “We will go to him and make our home within him.” (within him = häneen/hänessä). 

Isä ja Poika ovat sekä yhtä että meissä – Jeesus puhuu tästä useammassa kohdassa Johanneksen evankeliumissa:
– Minä ja Isä olemme yhtä.  (I and the Father are one)  (Joh.10 :30)
– Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.  (Joh.14:11)”
– Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
(…that they may all be one. Just as you, Father, are in me and I am in you, may they also be one in us, so that the world may believe that you sent me.) (Joh.17:21)
– Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (Joh. 17:23)

Jumala haluaa olla meissä, vaikuttaa ajatuksissamme, sydämessämme, asenteissamme, toiminnassamme… jotta Hänen olemuksensa – Rauhansa, Rakkautensa, Viisautensa ja Valonsa – voisi levitä kauttamme maailmaan.
Ihmeellinen Jumalan mysteeri, joka antaa aihetta enemmällekin mietiskelylle. Kutsu yhteyteen, yht(en)ä olemiseen Luojamme kanssa…
Kaipaammeko tätä yhteyttä? Valitsemmeko tämän ykseyden?

“Jätän teille rauhan” – Kristus, kiitos että tahtosi on antaa Rauhasi vaikuttaa meissä ja tässä maailmassa. Auta meitä olemaan yhteistyössä… yhteydessä… yhtä kanssasi.
Kun Sinä olet ja vaikutat meissä, kaikki muuttuu. Me muutumme, maailma muuttuu.
Auta että se voisi olla pysyvä olotila, ei vain ajoittainen. Että sisimmässämme vallitsisi Sinun Rauhasi, kaikissa elämäntilanteissa. Sen ei tarvitse olla utopiaa. Se voi olla todellisuus, jota kohti me voimme kulkea, askel askeleelta, joka päivä, joka hetki, Sinun kanssasi. Kiitos siitä. 🙂

My Peace – Maranatha Singers

“Rauhani jätän teille
Rauhan, jollaista maailma ei voi antaa
Rauhan, jota maailma ei ymmärrä
Rauhan, jossa tietää
Rauhan, jossa elää
Minun rauhani annan teille

Rakkauteni annan teille
Rakkauden, jollaista maailma ei voi antaa
Rakkauden, jota maailma ei ymmärrä
Rakkauden tietää
Rakkauden, jossa elää
Rakkauteni annan teille”

Muut tekstit: Ps. 68: 5-11, Hes. 36: 24-28 ja Ap.t. 2: 1-1. 

Kun aika on

27.5.2019. Kollektiivin voimasta – Eilen poikani ja pojanpoikani kertoivat, että aikovat seurata illalla jääkiekon MM-ottelua. Aamulla tuntui kivalta lukea uutisista, että Leijonat olivat voittaneet maailmanmestaruuden. Uutisotsikon mukaan ‘Leijonien maailmanmestaruus on mieletön opetus koko suomalaiselle yhteiskunnalle: “Yksilökeskeisyyden aikakaudella näyttö kollektiivin voimasta”.’

Suomalaisten menestys herättää vahvan kansallistunteen, liikutuksenkin. Minäkin iloitsen menestyjien puolesta, oli sitten kyseessä  kapellimestari, säveltäjä, kokki, keihäänheittäjä, jääkiekkojuokkue tai joku muu. Iloitsen myös Suomen puolesta, mikäli asia, jolla on saavutettu  mainetta, on mielestäni hyvä juttu. Sillä samalla tuo yksilö tai joukkue edustaa lahjoillaan maatamme. (Joskus on tietty myös sellaisia menestymisiä, joiden kohdalla maine ja kunnia tuntuvat oman arvomaailman näkökulmasta kyseenalaisilta.)

Hauska uutinen oli, että Hgin srk-yhtymäkin osallistui Leijonien juhlintaan: Hgin seurakuntien kirkkoherrat päättivät soittaa kelloja Helsingin kirkoissa Leijonien koneen laskeutuessa Hki-Vantaan lentokentälle. 🙂

EU-vaalien tulokset olivat myös uutisissa tänä aamuna. Niissä kuvastuu aika selkeästi tuo mainittu yksilökeskeisyyden aikakautemme. Kansallistunne ja kollektiivin voima näyttäytyvät halussa ajaa oman maan etuja miltei hinnalla millä hyvänsä. Europarlamentissa ei ole kyse taide-elämyksistä, harmittomista peleistä tai otteluista. Siellä dramaattisimmat päätökset vaikuttavat ihmiskohtaloihin.

Yksilöpelistä joukkuepeliin? – Tässä viime vuosina päätään nostaneessa oman maan etujen ajamisen kiivaudessa ollaan ajauduttu kauas kristinuskon ja Jeesuksen opetusten ytimestä. – Voisikohan tuon suuntauksen vastustaminen saada nuoret yhtä tarmokkaasti liikkeelle kuin ilmastomuutos…? Sitä voi toivoa. 🙂

Totuuden Henki todistajana Jeesus sanoi:
    ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
    Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”  (Joh. 15: 26-16: 4)

Kolmas tekijä – Tuo evankeliumikohta auttaa minusta ymmärtämään jotain Jumalan kolminaisuudesta. Siinä kuvataan niin selkeästi Jumalan kolmen persoonan positioita: Poika palaa Isän luo Taivaaseen. Sieltä Hän lähettää kolmannen toimijan, Totuuden Hengen, joka jatkaa Jeesuksen työtä maan päällä.

Kollektiivivoima Hengen tasolla – Kolmen Taivaallisen Vaikuttajan ja Aikaansaajan saumaton yhteistyö, täydessä yhteisymmärryksessä. Kaikkia kolmea tarvitaan, Jumalan täydellisen suunnitelman aikaan ja loppuunsaattamiseksi.

Mutta tarvittiin – ja yhä tarvitaan – vielä neljäs tekijä: Jeesuksen opetuslapset. Ja emmekö me kaikki Kristuksen seuraajat ole myös Hänen opetuslapsiaan? Näin ainakin uskoisin Hänen toivovan.
Huikea ajatus, että voimme olla neljäntenä linkkinä Jumalan suunnitelmassa: toteuttamassa sitä täällä Maan päällä.

Te saatte voiman – Jeesus lupasi opetuslapsilleen parhaat mahdolliset matkaeväät, Hengen ja voiman:
“Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. (Apt.1:8)

Noista Jeesuksen sanoista tulee usein (vaikken avaruuselokuvista välitäkään) mieleeni George Lucasin – USA:n menestyksekkäimmän elokuvakäsikirjoittajan – Star Wars- elokuvatoivotus: “May the Force be with you”. Saikohan Lucas ideansa tuohon lauseeseen Jeesuksen sanoista, tai vanhasta, yleisestä toivotuksesta “God be with you”?
Vaikkei Lucasin elokuvien ‘Voima’ kuvaakaan Pyhää Henkeä tai Jumalaa, ajattelen, että oikeastaan ihan hyvä juttu, että tuo sanonta jäi yleiseen käyttöön. Kun joku sanoo toiselle: “Olkoon Voima kanssasi”, hän ilmaisee (omalla) tavallaan uskovansa, että on olemassa jokin suurempi Voima, johon voi turvata, kun omat voimat ja keinot eivät riitä.

Varsinkin sellaisissa maissa, joissa Jumalasta tai Häneen liittyvistä asioista puhuminen ei ‘kuulu asiaan’, voi tuntua turvallisemmalta olla mainitsematta sanaa Jumala, tai Jeesus, tai Kristus. Usein kuulee puhuttavan Yläkerrasta, Korkeammasta Voimasta, Johdatuksesta tms.
Hymyillen muistelen, millainen vaikutus oli sillä, kun eräässä tutussa porukassa lausuin 1. kertaa sanan Jumala. (En muista, mikä asia oli, vain jokin lyhyt maininta Jumalasta.) Syntyi täydellinen, hämmentynyt hiljaisuus. Tarkoituksella en jatkanut sillä kertaa enempää. –
Seuraavalla kerralla asiaan suhtauduttiin jo ihan luontevasti. Taburaja oli murrettu.

Todistajina – “Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.”  – Mitähän opetuslapset mahtoivat miettiä Jeesuksen sanoja kuunnellessaan?
Ehkä joku heistä pohti, tuleeko Jeesuksesta todistaminen todella olemaan niin vaikeaa, että tarvitsemme Puolustajan? Ja että erotetaan synagogasta, ja henkikin on uhattuna. Olisiko sittenkin ollut parempi jäädä turvallisesti ja mukavasti kotirannalla, tekemässä tuttua työtäni, puhdistamaan verkkoja? (Minä luultavasti olisin tuossa kohtaa ajatellut noin.)
Joku heistä taas saattoi ajatella, että nythän tämä vasta muuttuu jännittäväksi: minä olen kyllä valmis viimeiseen hengenvetoon saakka todistamaan Mestaristani. Ja Puolustaja on kanssani, mahtava juttu, koska aloitetaan?!

“Että kun se aika tulee, te muistaisitte…” – Meidän lintukotomaassa asuvien on oikeastaan aika vaikeaa kuvitella, millaista on olla nykyään Kristuksen todistaja sellaisessa maassa, jossa Hänestä todistamiseen suhtaudutaan vihamielisesti. Ja kuitenkin sadat tuhannet tekevät sitä sellaisissa maissa ja kulttuureissa, henkensäkin uhalla.    
Tulee myös väistämättä mieleen se, miten totta nuokin Jeesuksen sanat ovat tänäkin päivänä: kuinka monet kristittyjen surmaajat kuvittelevat toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle, – Uh, eipä ole tämä maailma parempaan päin muuttunut.

Näkyville – Kristus, Sinun pelastustyösi vaikutus on vielä niin kätkettynä silmiltämme ja kokemusmaailmastamme. Koska se saa puhjeta näkyviin, kaikille? Näet, kuinka me sitä tarvitsemme, niin yksilöinä kuin kansakuntina.

Mitä on tuleva – Ajatukseni palaa Puolustajaan. Hän siis, Totuuden Henki, todistaa Kristuksesta. Toissaviikkoisessa evankeliumitekstissä Jeesus sanoi: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.”
Viimeviikkoisen tekstin äärellä mietin kohtaa ”Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä”, Mitä aikaa Jeesus tarkoitti?
Voisiko nyt olla sellainen aika? Miten se auttaisikaan meitä tietämään, miten toimia viisaasti ja oikein. Totuuden Henki opastajanamme…

Kutsu – Sain ystävältä kutsulinkin tilaisuuteen, jossa eräs amerikkal. mies on puhujana. Googlasin ja löysin pari nauhoitusta miehen puheista. Niistä selvisi, että hän, naimisissa oleva perheenisä, oli v. 2004 vielä ollut liike-elämän palveluksessa. Hän kertoi, miten kaikki muuttui. Hänelle näytettiin (en muista unessako vai visiossa), mitä USA:ssa tulisi tulevaisuudessa tapahtumaan. Hän koki Hengen johdatuksen toisenlaiseen työhön: hän alkoi kiertää eri valtioita kertoen, mitä Pyhä Henki oli antanut ja antoi hänelle kerrottavaksi siitä, miten valmistautua tulevia aikoja varten.

Kuuntelin ensin nauhoituksen 2. osan. Täytyy sanoa, että hänen juttunsa tuntuivat minusta ensin aika scifiltä, vaikka mies puhetapansa perusteella vaikutti ihan selkojärkiseltä. Mutta kuunnellessani 1. osan jotain tapahtui sisimmässäni. Kuulin asioita, jotka olivat minulle ennestään tuttuja.
Mies sanoi tapaavansa joka puolella ihmisiä, joille Pyhä Henki on puhunut/näyttänyt samoja asioita kuin hänelle. Mielenkiintoni heräsi. Ehkä tässä sittenkin jotain, mitä Totuuden Henki haluaa kertoa niille, jotka haluavat kuulla.

Seikkailua – Mieleeni tuli, kuinka olin ennenkin kuullut ja lukenut ihmisistä ja myös tavannut sellaisia, jotka ovat lähteneet seuraamaan Kristusta ja saaneet Hänen Hengeltään jatkuvasti ihan konkreettista ohjausta: mitä ja miten tehdä seuraavaksi, minne mennä, kenelle ja mitä sanoa jne. – Aikamoista seikkailua! Seikkailua Kristuksen kanssa. 🙂

Come, Now is the Time to Worship – Brian Doerksen 

“Tule, nyt on aika ylistää, aika antaa sydämesi
tule sellaisena kuin olet Jumalasi eteen
eräänä päivänä kaikki kielet todistavat
että Sinä olet Jumala
jokainen polvi notkistuu
suurin aarre on kuitenkin niillä
jotka nyt iloiten valitsevat Sinut
kernaasti annamme elämämme
polvistuen kumarramme, koko sydämemme,
sielumme ja mielemme
valitsee iloiten Sinut
kumartakaa kansat ja ylistäkää
ylistäkää Luojaanne”
Muut tekstit: Ps. 27: 1-3, 7-9, Jes. 44: 1-5 ja Room. 8: 12-17.

Pyyntöjä

20.5.2019 – Ampiaiskanto – Viime kesänä laitoin hauvavauvalle verkkoaidatun leikkipaikan pihalle. Sinne pääsi ainoastaan kapeasta kohdasta koivun ja saniaispensaiden välistä. Koivun vieressä  oli laho kanto, jonka pian huomasin maa-ampiaisten ottaneen pesäkseen. 
Siinä sitten ampiaiset ja minä & hauva ohittelimme toisemme sulassa sovussa. Luojalle kiitos, ei yhtään pistoa hauvaan, lapsenlapsiin eikä meikäläiseen. Ihana varjelus ja rukousvastaus, ajattelin loppusyksynä, kun viimeinenkin ampiainen oli muuttanut pois kannosta.

Ampiaisten muutettua pois niiden asumus purettiin.

Hauva ja puutiaiset – Vaan entäs nämä punkit? Antaisimme niidenkin olla rauhassa omissa oloissaan, mutta kun homma ei niiden kohdalla toimikaan samalla tapaa vastavuoroisesti. – Miten ihmeessä punkeille on annettu nimeksi puutiainen? Puut ovat symppiksiä, samoin tiaiset…. mutta niiden yhdistelmä… – hiipii hauvelin turkkiin, etsii otolliseen kohdan ja ryhtyy huomaamattomaksi salamatkustajaksi!
5 salamatkaajaa on jo löydetty. Punkkihuivin toimivuudesta ei ole näyttöä, kun se ei ole ollut hauvalla joka kerran päällä ulos mennessämme. Viime kesänä ostin eläinlääkärin suosituksesta koirien punkintorjuntalääkkeen. En kuitenkaan raaskinut sitä hauvalle antaa, kun on aikamoinen hermomyrkky: lamaa punkin hermoston. Sen sijaan laitoin hauvelille paidan, johon sivelin eteerisiä öljyjä ötököitä karkottamaan. Vaan ei ollut öljyistä punkintorjuntaan, tuoksut haihtuivat varmaan liian nopeasti ulkoilmassa.

Luomusuojaa – Kaikkivaltias, tahtoisin luottaa tulevanakin kesänä Varjelukseesi. Sitä tässä pyydän, Poikasi nimessä. Täydellistä luomusuojaa – Luojanmukaista Suojaa.

 Taizé-kalenterin toukokuun rukous:

Armon Jumala,
Evankeliumi tekee meille mahdolliseksi
ymmärtää tämän hyvän uutisen:
Kukaan, kukaan, ei jää osattomaksi
Sinun rakkaudestasi tai anteeksiannostasi.  (Veli Roger)

Mitä ikinä pyydätte… – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”    (Joh. 16: 23-33)

Minkä lupauksen Jeesus antoikaan opetuslapsilleen: että mitä ikinä he pyytävät Isältä hänen nimessään, Isä antaa sen!
Heidän ei tarvinnut lähteä töihin omin voimin, kyvyin ja varustuksin. Kaikkea, mitä he tarvitsisivat, he saisivat Kaikkivaltiaan loppumattomasta aarrevarastosta.
Minkälaisia asioita opetuslapset mahtoivat tarvita?  Pyhän Hengen johdatusta ja  viisautta ainakin. Ymmärrystä, miten, minne ja millä tavoin viedä eteenpäin sitä hyvää, mitä he olivat saaneet oppia ja kokea. Ja miten suhtautua arvosteluun, pahansuopuuteen tai vihamielisyyteen, kun sellaista kohtaisivat.
Varmasti he tarvitsivat myös rohkeutta, kestävyyttä, voimaa ja määrätietoisuutta. Ja terveyttä ja vahvoja jalkoja.

Kaikkea tuollaista ottaisi meikäläinenkin ihan mielihyvin vastaan! Ehkä sinäkin?
Mutta jos sinulle joku päivä sanottaisiin, että pyydä mitä ikinä vaan, niin saat sen, mitä pyytäisit? Olisiko se jotain itsellesi, tai jollekin toiselle,? Tai jollekin maalle tai maanosalle, koko ihmiskunnalle tai maapallolle…?

Hauvavauva, 3kk, arkeologisessa tutkimusprojektissaan

Toiveita – Keväällä syntynyt lapsenlapseni, 11v, joutuu usein miettimään pitkään, kun kysyn, onko hänellä jokin synttärilahjatoivomus. Hän tietää, että annan mielelläni jonkun ulkoiluun liittyvän jutun, ovathan kesän ulkoleikit ja -pelit edessä. Mutta tällä kertaa toive tuli heti: lautapeli. Olimme joku aika sitten pelanneet luonani Marco Polo -peliä, ja se oli hänestä tosi kiva. Siitä ilmeisesti ajatus, että mummi voisi löytää jonkun uuden hyvän lautapelin.

Yhä useampi nuori taitaisi toivoa päätöksiä ja tekoja, joista seuraisi jotain globaalisti hyvää, niin tälle kuin tuleville sukupolville.
Menossa olevia EU-vaaleja ajatellen tulee mieleen Salomo, joka pyysi Jumalalta viisautta hallita  oikeudenmukaisesti kansaansa ja maatansa…

Mitä minä pyytäisin? – Täytyy myöntää, että tällä hetkellä tuli mieleen kyllä ihan ensimmäiseksi oma terveydentila: miten ihanaa olisikaan, jos kroppa niveliä myöten toimisi vielä yhtä hyvin   kuin aiemmin. Mitään tehosuorituksia en kaipaa, mutta moni asia vaan sujuisi paljon helpommin vaivattomalla kulkupelillä. 🙂

Osaanko luottaa siihen, että taivaallinen Isäni tietää, mitä kulloinkin toivon ja tarvitsen? Vaikka osaisinkin, niin kyllä Jeesus tuossa evankeliumikohdassa kehottaa pyytämään Häneltä. “Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.”
Mitä sinä haluaisit kaikkein hartaimmin pyytää Luojaltasi juuri nyt?

“Tulee aika,  jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä.” – Kaiken……?! Milloin se aika tulee, Jeesus?
Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni.” – Ilmeisesti kuitenkin tarkoitit maanpäällistä aikaa, kun tuolloinkin on kyse pyytämisestä. (Jotenkin minulla on sellainen kuva, että taivaallisissa ei tarvitse enää pyytää mitään…)

Opetuslapsillesi kirkastui joka tapauksessa tuossa – viimeisellä aterialla – vihdoin viimein, että sinä tiedät kaiken. Olisi luullut sinun huokaisevan helpotuksesta. Mutta sinä suuntasit heidän katseensa edessä oleviin päiviin. Pääsiäisateriaa, jota olitte syömässä, seuraisi tapahtumasarja, joka saisi kaikki opetuslapsesi pois raiteiltaan, pelkäämään, pakenemaan, piiloutumaan.
Miltä se mahtoi tuntua sinusta, Jeesus? Mutta siinäkin sinä halusit lohduttaa
heitä: et jäisi yksin, olisit Isän kanssa.

Maailman Voittajan Rauha“Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha.” Näillä sanoilla halusit rohkaista opetuslapsiasi. Ajattelen, että sitten, vaikeimman vaiheen yli päästyään, he saattoivat muistaa sanasi.
Rauha Sinussa, Maailman Voittaja… – siinä tyyntyvät vaikka millaiset oman mielen ja tämän maailman huolet ja murheet. – Rauha Sinussa….

Kiitos taivaallinen Isä, että Sinä näet, mitä milloinkin tarvitsemme. Kiitos, että kuitenkin aina saamme kääntyä puoleesi ja pyytää Sinulta apua mitä erilaisimpiin elämäntilanteisiimme Poikasi nimessä. Kiitos, että rakastat meitä. Kuten Jeesus totesi:
Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota.”
Kristus, Valomme, kiitos, että olet kanssamme. Johdata meitä Hengelläsi, Viisaudellasi ja Rakkaudellasi. Kiitos siitä, mitä teet keskuudessamme. Kiitos Rauhastasi, jonka olet luvannut meille. Rauhan, jolle mikään tämän maailman ongelma tai tilanne ei ole liian suuri.
“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27)

Good Good Father – Casting Crowns

“Olen kuullut tuhansia tarinoita siitä
millaiseksi he kuvittelevat Sinut
mutta olen kuullut hellät rakkauden kuiskaukset
yön hiljausuudessa
Sinä kerrot että pidät minusta
ja etten ole koskaan yksin
olet hyvä, hyvä Isä, sellainen Sinä olet
ja Sinä rakastat minua, olen rakastettu
olen nähnyt monen etsivän vastauksia
pitkien matkojen takaa
mutta Sinä tiedät mitä me tarvitsemme
jo ennen kuin sanomme sanaakaan
koska Sinä olet kaikin tavoin täydellinen
tämä kiistaton Rakkaus
tuskin pystyn puhumaan siitä
tämä selittämätön Rauha
kun kutsut minua yhä syvemmälle
Rakkauteen”
.

Muut tekstit: Ps. 40: 2-6, Jer. 29: 11-14 ja Ef. 3: 14-21.