Eläväksi tekijä

              

18.3.2019. Metsässä on maa jo näkyvissä, polulla ja kalliolla on vielä lunta; ja pelloilla. Sade huuhtelee hankia, jotka vielä jotenkuten kantavat, ainakin hauvelia. Kotioven edustan jääpeite ohenee päivä päivältä. Pikku hiljaa kevät tekee tuloaan. – Ihanaa! 🙂

          
            Krookuksia viime kuussa Saksanmaalla

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.  (Luuk. 1: 26-38)

Miten kaunis tervehdys Jumalan lähettämältä enkeliltä. Gabriel oli varmaan itsekin ihan otettu saatuaan tehtäväkseen toimittaa näin merkittävä ilmoitus: Jumalan Poika syntyisi maailmaan. Ja tässä oli hänen tuleva äitinsä.

Korkeimman Poika – Maria hämmentyi: saanut armon Herran silmissä…? Kuulostaa ihanalta, mutta mitä se merkitsisi?
Ja miksi enkeli puhuu raskaaksi tulemisesta… olenhan vasta kihloissa Joosefin kanssa. Eikö ennemminkin pitäisi puhua tulevista häistä? Juhlasta, jota valmisteltaisiin kauan ja hartaasti ja joita vietettäisiin perheen, koko suvun ja ystävien kanssa 7 pv:n ajan, niin kuin tapana on. Ilonpitoa, tanssia, musiikkia… – ihanat, iloiset juhlat. – Häät olivat asia, josta varmaan tuon ajan nuoret tytöt haaveilivat ja keskustelivat jo paljon ennen kuin ne olivat ajankohtaiset.  

Nasaretin Maria – Jumalalla oli kaikki Israelin naimattomat teini-ikäiset tytöt valittavanaan. Mikä sai Hänet valitsemaan juuri nasaretilaisen Marian? Oliko hän erilainen kuin tuon ajan muut israelilaistytöt? Oliko tuossa Maria-tyttösessä jotain sellaista, mitä muissa ei ollut? Joitain luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia, jotka tekivät hänestä sopivan äidin maailman Vapahtajalle?
Luultavasti hänellä oli erityisen läheinen suhde Jumalaan. Sen kautta hän saattoi vastaanottaa herkemmin Jumalan johdatusta, rohkaisua ja huolenpitoa. Tätä kaikkea hän tulisi tarvitsemaan erityisessä, vastuunalaisessa tehtävässään.

Marian vastaus enkelille “Minä olen Herran palvelijatar” kertoo, että hän oli sydämessään omistautunut Herran palvelemiseen jo ennen enkeli Gabrielin ilmoitusta. Ehkäpä Marian suurin unelma olikin saada palvella Jumalaa – vaikkei ikimaailmassa kyllä olisi osannut kuvitella tällaista palvelutehtävää… !

Ihana tehtävä – Äitinä ajattelen, että ei sen ihanampaa uutista voi saadakaan, kuin että kuulee tulevansa äidiksi. Muistan varmaan ikäni sen valtaisan tunteen, joka täytti minut, kun kuulin olevani raskaana. Äitinä – ja myöhemmin mummina – olo on ollut itselleni rakkainta ja tärkeintä elämässä (paitsi että jossain vaiheessa Jumala kiilasi 1. sijalle). On kiitollinen olo siitä. Tiedän ettei kaikkien kohdalla ole näin. Monet kipuilevat sen kanssa, etteivät ole saaneet lasta vaikka kovasti haluaisivat. Jotkut pariskunnat ovat toivoneet ja odottaneet lapsen saantia  monet vuodet, mutta vasta otettuaan adoptiolapsen ovat saaneet biologisesti oman lapsen. Jotkut taas eivät halua lapsia ollenkaan. – Haluttiinpa tai ei, lapsen saaminen on iso asia.  

“Miten se on mahdollista?” kysyi Maria enkeliltä. Tuo kysymys on sellainen, joka esitetään, kun ollaan jonkin käsittämättömän asian äärellä. Tai kun kuullaan tai luetaan sellaisesta. Mieli koettaa työstää, ymmärtää, selitellä. Sitä ihmetellään tai torjutaan asia mahdottomana.
Tuo vei minut miettimään, millä mielellä sellainen raamatunlukija, joka ei usko ihmeisiin, lukee niistä ihmeistä, joita Jumala teki esim. Egyptissä, jotta farao päästäisi israelilaiset orjuudesta. Tai niistä, mitä Hän teki niiden 40 v:n aikana, jolloin kansa vaelsi erämaassa. Tai Jeesuksen tekemistä ihmeistä. 
Miten ylipäätään lukea Raamattua, jollei usko Jumalan voivan tehdä ihmeitä? Lukeeko sitä mielenkiinnosta, yleissivistyksen vuoksi, historiankirjana tai siksi koska se ‘kuuluu asiaan’? – Eikö silloin suuri osa Raamatusta tunnu pelkältä fiktiolta?

Fiktaa ja uskomusta – Viime viikolla oli eräs uutinen otsikolla ‘Keksittyjä faktoja ja vakaata uskoa – kaunokirjallisuuden ja tietokirjojen välillä sijaitsee kolmas kirjallisuuden haara’.
Se 3. haara ei kuitenkaan ollut uskonnollinen kirjallisuus. Jutussa käsiteltiin uskomuskirjoiksi nimitettyjä kirjoja ja ja
kysytiin kirjankustantajilta, miten he määrittelevät, mitkä kirjat ovat tietokirjallisuutta, mitkä fiktiivistä faktaa eli fiktaa tai uskomuskirjallisuutta.

‘Tosi uskomus’ – Tuo uutinen loppui sanoilla: ‘Jokainen uskoo johonkin, mutta tiedon ja tietämisen kannalta huomio pitää kiinnittää siihen, mihin uskominen perustuu. Silloin palataan vanhaan filosofiseen tiedon määritelmään, siihen jota Suomen tietokirjailijat ry:kin käyttää: tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus.’

Tuo määritelmä tuntui minusta aluksi huvittavalta. Kunnes tuli mieleen, että  kuinkakohan paljon tietokirjallisuutta, fiktaa ja uskomuskirjallisuutta onkaan itse tullut luettua! Ja paljonko niistä onkaan tullut nieltyä ilman minkäänlaisia sulatusongelmia… 🙂


Maailman luetuinta kirjaa ei sentään oltu otettu mukaan tuohon uutisjuttuun. Se painii ihan omassa sarjassaan – mistä kertoo jo ihan tuokin, että se on maailman luetuin teos. Se kertoo monin tavoin uskosta; ja siitäkin, miten monenlaisista uskomuksista kannattaa ja tulee luopua. 

Millaisia uskomuksia minulla/sinulla on, sellaisia ties kuinka vanhoja, joita kannattaisi tarkistaa ja arvioida uudelleen?
Kävin äskettäin läpi läppärilläni olevia tiedostoja. Hämmästyin, miten paljon oli sellaisia vanhoja tiedostoja, joita en enää tarvinnut; delete-nappulalla oli käyttöä.
Meillä kaikilla taitaa olla mieleemme ja sieluumme ladattuja uskomuksia, joita aina välillä kannattaa käydä läpi; putsata pois turhat.

Marialle enkelin ilmestyminen ja ilmoitus, että hän tulisi raskaaksi, ei ollut mikään uskomusjuttu. Se oli todellinen kokemus, jossa hän sai kuulla asian, joka toteutui enkeli Gabrielin sanojen mukaisesti.
Olisiko Jumalalla vaikeuksia ilmoittaa enkelinsä kautta jotakin sellaiselle henkilölle, joka ei usko Häneen, enkeleihin tai mihinkään sellaiseen, mitä meidän aikanamme kutsutaan yliluonnolliseksi? Ei varmastikaan. Vaikeus olisikin vastaanottajapäässä: miten pystyisin ottamaan vastaan/sulattamaan jotain sellaista, johon tai jonka olemassaoloon tai vaikutusvoimaan en usko?

Pyhän Hengen osuus – Marian neitseellinen synnyttäminen on käsittääkseni meidän aikanamme niin iso kysymys siksi, että se kuuluu Apostoliseen uskontunnustukseen. joka lausutaan yhdessä ääneen jokaisessa ev.lut. messussa. Siinä sanotaan, että uskotaan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta.
On ihan ymmärrettävää, että koetaan vaikeaksi ja ehkä kiusalliseksi lausua sellaista, mihin ei usko tai mistä ei oikein tiedä, mitä ajatella. Tai mikä vain tuntuu liian ‘yliluonnolliselta’.  

Eläväksi tekijä – Nikean uskontunnustuksessa, joka on pitempi kuin Apostolinen uskontunnustus, on ihana kohta: Pyhä Henki on eläväksi tekijä. Se kuvaa minusta hyvin sitä, mitä Pyhä Henki, yksi kolmiyhteisen Jumalan persoonista, tekee: synnyttää eloa sinne, missä sitä ei ole.
Kun Maria kysyi, miten oli mahdollista, että hän tulisi raskaaksi, enkeli sanoi:
”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan.”

Pienenpieni solu – Se, että Jumalan Henki saa aikaan pienenpienen elämänalun, raskauteen tarvittavan siittiösolun (ajattelen tuon hengellisenä ja fysiologisena tapahtumana) Marian kohtuun, on minusta oikestaan ihan looginen juttu. Jos kerran Jumalan suureen suunnitelmaan kuului, että Jeesus syntyisi sekä Jumalana että ihmisenä, se edellytti käsittääkseni kumpaakin tekijää: Jumalaa alullesaattajana ja ihmistä synnyttäjänä. Ihan näin yksinkertaisesti arkijärjellä ajateltuna.

Valo valosta – Tästä kertoo myös Nikean uskontunnustuksen kohta:
“Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä”

Johanneksen kohdalla uskomuksesta on pudonnut mus-pääte heti alkuunsa, niin evankeliumissa kuin kirjeissäkin. Niistä heijastuu jotain, joka on vielä uskoakin enemmän. 
Esim. 1. johanneksen kirjeessä: ‘Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.’ (1.Joh.5:20)

Paljon ihmeellisempää kuin se, miten elämä Marian kohdussa sai alkunsa, on mielestäni joka tapauksessa se, mitä tuosta pienestä alusta koitui koko ihmiskunnalle.

Pyhän Hengen eläväksi tekevä voima on tullut minulle hyvin konkreettiseksi erityisesti Afrikassa. Kerroin aiemmin tässä blogissa eräästä alaraajahalvaantuneesta kenialaisesta miehestä, joka alkoi tuntea, kuinka tunnottomiin jalkoihin tuli eloa, kun ystävättäreni, poikani ja minä sekä ympärillä olevat läheiset rukoilimme hänen puolestaan. Jäykistyneet jalat suoristuivat ja hän nousi tukien seisomaan.
Kerroin myös jossain päivityksessä, kuinka ruandalainen, toispuolisesti halvaantunut nainen sanoi, että hän tunsi, kuinka eläväksi tekevä voima virtasi hänen halvaantuneisiin, täysin tunnottomiin ja hervottomiin raajoihinsa, kun yhdessä kylän pastorin ja majassa olleiden läheisten kanssa rukoilimme hänen puolestaan.
Nainen, joka ei ollut vuosikausiin pystynyt kävelemään, lähti kävelemään ilman tukea edestakaisin pientä savimajaa.  

Eläväksi herättäjä – Kun ajattelen, kuinka Pyhä Henki pystyi herättämään eloon vuosikausia halvaantuneina olleet, tunnottomat, elottomaksi kuihtuneet raajat, ei pikkuriikkisen solun ja sitä kautta uuden elämän alkuunsaattaminen tunnu minusta mitenkään kummalliselta.    

Enkeli Gabriel sanoo Marialle: “Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”
Missä määrin voin/voit uskoa tämän? Jumala toivoisi, ettei se jäisi meille uskomustasolle, vaan että alkaisimme uskoa ja luottaa siihen, enemmän ja enemmän.

Uskomuksista uskomiseen… – Kunpa voisimme edetä . vaikka pienenpienin askelin – uskomuksista uskomiseen. Tai suurin loikkauksin, ei väliä. Kunhan tulisimme lähemmäs olennaisinta. Lähemmäs Jumalaa ja lähemmäs sisimpäämme; sitä kohtaa itsessämme, joka tunnistaa, mikä on totta. Siinä kohdassa usko muuttuu tiedoksi.
Siinä tilassa totuuden tunteva sisin huokaa Marian lailla:
Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.”

Alla Franz Schubertin (ehkä kyllästymiseenkin saakka kuultu) laulu. Perulaisen Johanneksen, Juan D. Florezin tulkintana se tuntui kuitenkin uudelta ja tuoreelta.

Ave Maria (Franz Schubert) Juan Diego Florez


“Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut
Herra on kanssasi
siunattu olkoon kohtusi hedelmä Jeesus
Ole tervehditty, Maria, Jumalan äiti
rukoile meidän syntisten puolesta
nyt ja kuolemamme hetkellä
Ole tervehditty, Maria”

Tässä konserttivideo herkempänä, pelkästään harpun säestyksellä: 

Muut Marian ilmestyspäivän tekstit ovat Ps. 113: 1-8, Jes. 7: 10-14 ja Room. 9: 2-8.

Hyvä tie

11.3.2019. Taizé -kalenterin maaliskuun rukous:

Pyhä Henki, lohdutuksen Henki,
ota vastaan yksinkertainen rukouksemme,
haluamme uskoa  kaiken Sinun haltuusi,
ja iloita kaikesta siitä mitä
saat aikaan sieluissamme. – Veli Roger

Osoita tiesi Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.  (
Ps. 25: 1-10)

Millaisille poluille? – Opeta kulkemaan polkujasi, ohjaa totuuteesi, opeta minua – nuo sanat nousivat tekstistä esiin mietiskellessäni tuota psalmikohtaa.
Mitkä ovat ne Sinun polkusi, joilla haluat minun kulkevan, Jumala? Olen kulkenut niin paljon omia polkujani. Mille poluille Sinä haluat minut johdattaa, nyt? Ovatko ne sellaisia, joita en vielä tunne?
Mitä haluat opettaa minulle tässä elämäni vaiheessa? Mikä on se totuus, minkä haluat minun ymmärtävän, juuri nyt? Onko se jotain Sinusta, jostain läheisestäni, maailmanmenosta, itsestäni tai jostain muusta…?
Auta minua pysähtymään ja hiljentymään, niin että voin etsiä Sinua, kuunnella Sinua. Ja toivon mukaan myös oppia Sinusta. 🙂

Tekemistä luopumisen sijaan – Tuhkakeskiviikkona tuli sähköposti, jossa eräs mies kertoi, kuinka hän oli katolisena omaksunut tavan, että pääsiäispaaston aikana tulee tehdä jokin uhraus, luopua jostain. Luopumisen sijasta hän on kuitenkin pyrkinyt tekemään jotain enemmän tai tuottoisammin tullakseen paremmaksi ihmiseksi.
Viime vuonna hän päätti tehdä sellaisia asioita, jotka olisivat epämukavia hänelle, mutta josta hän tiesi, että ne olisivat hänelle hyväksi.
Nyt hän päätti, että tekee jonkinlaisia pieniä muutoksia elämässään, koskivatpa ne sitten terveyttä, ihmissuhteita tai sitä, mitä hän tekee toisten tai yhteiseksi hyväksi (contributions) jne.

Paremmaksi ihmiseksi – Tämän vuoden paasto on hänelle pyrkimystä tulla sellaiseksi ihmiseksi, aviomieheksi, isäksi, lääkäriksi ja johtajaksi, joka hän haluaa olla. Tähän päätökseen liittyi luopuminen.
Kun stessitila aivoissa, terveydessä, perheessä ja työssä kasvaa, on taipuvainen näkemään vain asioiden negatiiviset puolet (vaikkei sitä tiedostaisikaan). Näin myös itseni kohdalla, hän kirjoittaa, ja toteaa valittavansa aiiiiiiiiivan liian paljon.

Asia, jota tämä henkilö aikoo jatkaa vielä 40 pv:n paaston jälkeenkin on: lopettaa valittaminen, tällä etenemisstrategialla:
1. Tiedostan mistä ajattelen negatiivisesti tai valitan (Identify).
2. Keskeytän kyseisen ajatuksen tai teon (Interrupt).
3. Kytken myönteisen ajatusvirran päälle (‘flow switch’).
Tämä on yksi keino, jonka avulla minusta voi tulla se persoona, joka haluan olla, hän toteaa.

Paasto, joka vaikuttaa myös lähellä oleviin – ihana ajatus! Paastoon voi suhtautua siten, että se on vain oma henkilökohtainen juttu, tai sitten itsen ja Jumalan välinen juttu. Mutta tuo, että laajentaa sen koskemaan välitöntä ympäristöään: perhettä, ystäviä, työtovereita ja lähimmäisiä ajattelemalla, suhtautumalla ja toimimalla myönteisesti ja rakentavalla tavalla… – silloin valon määrä kasvaa siten ei vain omassa sisimmässä, vaan säteilee myös niihin, joiden kanssa olemme tekemisissä; kotona, töissä, kaikissa tilanteissa. 🙂

Täydellinen ajoitus – Tuo sähköpostiviesti tuli minulle päivänä. jolloin talon viemäriputket menivät tukkoon, hauveli piti viedä lääkäriin, hukkasin puhelimeni enkä voinut osallistua sovittuun tapaamiseen. Tuollaisena päivänä tuonkaltainen meili antaa sopivasti uutta potkua. Totesin että niinpä, tässä taisi alkaa oma paastoharjoitukseni… tai juhlallisemmin sanottuna kilvoitteluni. Enpä olisi itse osannut yhtä tehokasta kehittää. Enkä olisi halunnutkaan. 🙂

Sillä mitkä mahtavat ainekset tässä olikaan valitusmoodiin vaipumiseen! Mutta nyt sen sijaan tulisi siis löytää jotain hyvää tästä kaikesta… hmmm…
Yrittävätkö nämä samaan päivään osuneet asiat saadan minut huomaamaan tai oppimaan jotakin…? – Aika keinotekoiselta tuntui koettaa nähdä jotain hengellistä näissä tuhkakeskiviikkohaasteissa: viemäritukos, koiran korvaongelma, puhelimen kadottaminen (ja jos vielä lisään tuohon katsastusmiehen toteamuksen parin viikon takaa, että läpiruostuneen autovanhukseni ajamiset on nyt ajettu). Mutta jotain ne kyllä kuitenkin varmaan koettavat viestittää minulle…
Ovatko ne pysähdysmerkkejä, jotka haluavat kysyä minulta: huomaatko, että nyt on aika hiljentyä? – Tuo tuntuu kyllä jotenkin liian haetulta, ainakin tässä vaiheessa. Ehkä siksi, että nuo kaikki – vaikkakin koskettavat välittömästi minua ja elämääni – ovat kuitenkin itseni ulkopuolella olevia asioita.

Mahtava treenipaketti joka tapauksessa iskettiin eteen: etsipä nyt näistä kaikista jotain hyvää… – ja yritä sitten hiljentyä olennaisimman äärelle… 🙂
Keep smiling, sanoi isäni minulle usein, kun teini-ikäisenä näin asioissa enemmän synkkiä puolia kuin mahdollisuuksia…

Kuvassa on (vaikkei näy) kevään 1. sitruunaperhoseni (2 vkoa sitten Saksassa) 🙂

‘Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi’, toteaa Daavid psalmissaan.

Jumala, rohkaise luottamaan apuusi, kaikissa tilanteissa, pienten ja isompien haasteiden edessä. Sinä näet, kuulet, kuljet kanssamme. Kiitos siitä. Ja siitä, että olet uskollinen ja hyvä. 

Ps. Yllä olevat kirjoitin viime torstaina. Pe:na ja la:na aloin nähdä nuo edellä kuvaamani jutut aivan eri valossa. Liian pitkäksi venyisi kuitenkin blogi, jos niistä kertoisin, joten toisella kertaa. Mutta lyhyesti: taas kerran sain todeta, kuinka kaikella on tarkoituksensa. 🙂 

O Lord hear my prayer – Taizé

“Herra, kuule rukoukseni
tarvitsen viisauttasi ja sitä että kuulen äänesi
kuulen äänesi kun kohtaan haasteita
kuule rukoukseni Herra
tarvitsen Sinua elämääni
huudan puoleesi, johdata minut valoon
näytä minulle tie
Jeesus tarvitsen Sinua jälleen kerran
tiedän että Sinä johdatat minua
päivästä päivään, vastaus löytyy Sinusta
ja kun vaikeudet ympäröivät
Herra, Sinä olet aina siinä…”

Muut tekstit: 2. Aik. 20: 1-9,, 1. Tess. 4: 1-8 ja Matt. 15: 21-28.

Läpi taivaiden

4.3.2019 – Olin eilen ystävän ja hauvelin kanssa kävelyllä paikassa, jossa hauva oli käynyt viimeksi viime kesänä. Oli ilmeisesti niin mielenkiintoisia tuoksuja, että kuono maassa kulkien se ei välillä huomannut edes vastaan tulevia koiria.
Mitenköhän usein itse kuljen elämän läpi samalla tavoin, huomio kiinnitettynä niin vahvasti siihen, mistä kulloinkin olen kiinnostunut, että hyviä tai tärkeitä juttuja menee ohi? Sellaisia joita voisin – vain vähän katsetta kohottamalla – ei vain nähdä, vaan oppia ymmärtämäänkin uudella tavalla?  

Kulkenut läpi taivaiden – Koska meillä on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.   (Hepr. 4: 14-16)

Ylipappi -nimitys ei ainakaan minun mielestäni äkkiseltään tunnu mitenkään sympaattiselta. Varmaan johtuu siitä, että evankeliumit kuvaavat ylipappeja tylyiksi ja kaunaisiksi tyypeiksi, joiden sanat ja teot uhkuivat vihaa ja aggressiivisuutta. Heitä ärsytti ja suututti se, että Jeesus toi esiin toisenlaisia näkemyksiä Jumalan armosta ja rakkaudesta, kuin mitä he olivat sisäistäneet omassa oppijärjestelmässään.
Taisi heidän suhtautumisensa olla samankaltaista myös muihin sellaisiin, jotka he näkivät uhkana omalle (arvo)vallalleen ja asemalleen.

Mietin, paljonko meidän aikanamme on samankaltaista suhtautumista, sellaisilla, joilla jokin  asema määrittelee, miten heidän pitää tai kannattaa mihinkin asiaan suhtautua. Tai sellaisilla, jotka ovat vakuuttuneet siitä, että heillä on juuri ne oikeat opit ja toimintatavat.

 

Ihan toisenlaisen ulottuvuuden, merkityksen ja sävyn tuolle ylipappi-nimitykselle antaa Heprealaiskirje: Jumalan Poika – taivaiden läpi kulkenut suuri ylipappi!
Tämä taivaallinen ylipappi kulki myös läpi inhimmillisen kärsimyksen koko kirjon. Kivun, tuskan, halveksunnan, ylenkatseen, yksinäisyyden, pilkan,
vihan, pelon, surun, menetyksen…  

Testi – Ennen palvelutyönsä alkua Jeesus joutui viettämään aikaa erämaassa. Paastottuaan 40 pv. tuli kiusaaja, joka koetti houkutella Jeesusta käyttämään jumalallista voimaansa. Vastustaja koetti  myös saada Jeesuksen polvistumaan eteensä (paljonpa kuvitteli itsestään).
On oikeastaan aika koskettavaa minusta, että Jumalan Pojan piti käydä tuon erämaavaiheen läpi. Hänen
tuli olla käyttämättä taivaallisia ominaisuuksiaan ja olla yhtä inhimmillinen, haavoittuvainen ja heikko kuin kuka tahansa meistä. Näin ainakin asian ymmärrän. Sillä jos hänellä ei olisi ollut käytettävissään sitä taivaallista Viisauttaan ja Voimaansa, joka hänellä oli kulkiessaan läpi taivaiden, testi olisi ollut turha. Se, että hän pidättäytyi käyttämästä niitä omien etujensa tyydyttämiseksi osoitti, että hän oli kyllin vahva suorittamaan maanpäällisen, koko ihmiskuntaa koskevan tehtävänsä ihmiskehossa, ihmisenä; meidän ihmisten hyväksi.

Miten selvitä kiusauksista? – On se vaan minusta jotenkin niin koskettavaa, että Jumalan Poikakin joutui – samoin kuin jokainen meistä ihmisistä joutuu – koeteltavaksi. Hän selvisi kiusauksista vedoten Jumalan sanaan.
Miten me kohtaamme kiusaukset? Annanko (tai pikemminkin: m
issä määrin ja missä asioissa ja tilanteissa annan) periksi houkutuksille tyydyttääkseni mielitekojani ja hyvänolon tunteen kaipuutani – silloinkin kun tiedän, ettei se ole minulle hyväksi?
Miten herkästi annamme maineen ja kunnian saavuttamisen kaipuun tai vallanhalun – tai mitkä sitten kullakin ovatkaan ne omat heikot kohdat – ohjata toimintaamme?
Ei varmastikaan ole sellaista ihmistä, joka ei olisi jossain elämäntilanteessa, jollei useammassakin, joutunut testattavaksi. Meidän tavallisten ihmisten kohdalla voisi ehkä sanoa, että elämämme on täynnä testejä, joista selviää vaihtelevasti, milloin paremmin, milloin heikommin.

Selviytymisstrategia – Mikä on selvitymisstrategiani? Mihin tartun, turvaudun, kun tahdon voittaa kiusauksen? Entä sinä?
Jeesus käytti Jumalan sanaa kilpenä. Voisiko se toimia meillekin? Varmasti kokeilemisen ja harjoittelemisen arvoinen asia.
Psalmien kirjoittajat tarjoavat tähän paljon ainesta, psalmeista kun löytyy vaikka kuinka paljon  jakeita, jotka kuvaavat Jumalan antamaan apuun: 

– Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn. (Ps.3:3)
– Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan. (Ps. 18:2)
– Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.  (Ps.28:7)
– Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni. (Ps. 119:114)

Kiusausten voittaja – Kun Jeesukselle tuli 40 pv:n paaston jälkeen nälkä, niin samantien ilmestyi vastustaja (jota myös sielunviholliseksi kutsutaan) paikalle. Siinä koeteltiin, kestäisikö hänen mielensä, sielunsa ja tahtonsa kaikki eteen tulevat kiusaukset.
Jeesus voitti vastustajan esittämät kiusaukset inhimillisellä viisaudellaan ja tahdonvoimallaan. Hän oli opiskellut pyhiä kirjoituksia, eikä hän ollut opetellut niitä vain ulkoa, vaan pienestä pitäen oli myös halukas ymmärtämään ja oppimaan lisää.
Tästä ja hänen viisaudestaan kertoo se, kuinka opettajat olivat hämmästyksissään, kun hän 12-vuotiaana keskusteli heidän kanssaan Jerusalemin temppelissä.
Se, miten tärkeää hänelle oli olla taivaallisen Isänsä yhteydessä, ilmenee hänen vastauksestaan  häntä huolissaan etsineille Marialle ja Joosefille:
“Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk2:49).

Hän jos kukaan ymmärtää – Hän selvisi erämaan koetuksesta ja torjui kiusaukset yhden toisensa jälkeen vedoten pyhiin kirjoituksiin. Tämän menetelmän monet Jumalaa etsivät, hengelliset opettajat ja julistajat ovat omaksuneet ja todenneet toimivaksi, vahvaksi ja tehokkaaksi. Kohdatessaan kiusaajan erämaassa Jeesus osoittaa, kuinka Jumalan sana on kuin taistelu- tai puolustusase. Jeesus ei rupea manailemaan vastustajaa, vaan torjuu houkutukset pitämällä fokuksen Jumalan sanassa. Ja lopulta kiusaaja jättää hänet rauhaan.

Olisipa tuo noin helppoa meille tavallisille ihmisillekin! Vaan ei. Eipä taida olla ainuttakaan  ihmistä, joka ei olisi joutunut kohtaamaan kiusauksia, eikä taida olla yhtäkään, joka ei olisi ainakin johonkin niistä langennut. Tämä tekee meistä tarvitsevia. Tarvitsemme apua sellaiselta, joka on kokenut sen mitä koemme ja selvinnyt siitä. Tarvitsemme Häntä, jolla on – kiusaukset voitettuaan – taas käytössään taivaalliset kykynsä ja ominaisuutensa. Häntä, joka on täynnä taivaallista Viisautta, Voimaa, Rakkautta ja Armoa.

Omin voiminko? – Ennen ajattelin, että omin voimin tässä elämässä on koetettava pärjätä ja selvitä. Minulla on aika ikäviäkin kokemuksia siitä, kuinka olen järkeilemällä ja oman tahdon voimalla koettanut selvitä erilaisista tilanteista. Kyllähän sellainen tiettyyn rajaan asti onnistuu. Eteen tulee kuitenkin myös tilanteita ja asioita, joiden edessä ei auta että laittaa kädet puuskaan tai koettaa muuten vain uskotella (itselleen ja muille) että kyllä tässä on kaikki hallinnassa.
Mutta silti aina välillä tuo ajatus pyrkii valtaamaan aivoni: että täytyy yrittää selvittää tämä tilanne omin voimin. Kunpa muistaisikin tuollaisina hetkinä Jeesuksen opetuksen Jumalan sanaan vetoamisesta.
Sopivien raamatunkohtien muistaminen juuri silloin kuin niitä tarvitsisi olisi kyllä rautaa. Mutta koska en ole hyvä sellaisessa, olen monta kertaa turvautunut yksinkertaiseen avunhuutoon: “Jeesus, auta!”

Jumala on muuttanut käsitykseni siitä, että pitäisi itse pärjätä vaikeuksiensa ja heikkouksiensa kanssa, mistä olen todella kiitollinen. Hän on osoittanut sen niin monella tavalla, varoittanut eri tavoin etukäteen asioista, joita tulisin kohtaamaan, ja halunnut varustaa ja vahvistaa minua, jotta pystyisin olemaan lujana tilanteen tullessa eteen. Jälkeenpäin on tietenkin harmittanut, nolottanut ja kaduttanut, jos ja kun en olekaan toiminut niin kuin Hän olisi toivonut!
Mutta tuollaisten kokemusten jälkeen olen saanut kokea myös Hänen anteeksiantonsa voimaa ja vaikutusta. Ja saanut kokea,
kuinka paljon Hän välittää meistä ja haluaa parastamme.
Me, jokikinen, olemme Hänelle niin valtavan tärkeitä ja rakkaita. Hänen tahtoisi, että me kaikki selviäisimme koetuksistamme parhaalla mahdollisella tavalla.

                      

‘Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.’ (1.Piet.5:10)

Survival Kit – Kirstus, taivaallinen Ylipappimme, kiitos ettet katsele meitä vain jostain ylhäältä valtaistuimeltasi, vaan olet lähellämme, olet kanssamme. Haluat jakaa meille ja meidän kanssamme sitä, mitä Sinä olet. Haluat vahvistaa meitä. Tahdot, että selviydymme  kiusauksistamme ja erämaa-ajoistamme. Tahdot antaa meille siihen eväitä.
Sinulla on meille selviytymis- ja suojavarustus, täydellinen Survival Kit. – Auttaisitko meitä muistamaan se ja pitämään sitä aina mukanamme.

Kiitos Kristus, että varustat meitä. Tai siis…  Sinähän olet itse sitä meille – täydellinen varustuksemme, kuten psalmistit toteavat: voimamme, turvamme, kilpemme ja suojamme. Kiitos Sinulle siitä!  🙂  

Hold me together – Royal Tailor (vähän rämisevää, mutta nuoret vetosivat vilpittömyydellään)

“Hei, Armo, olen etsinyt Sinua viime aikoina
olen haavoittunut ja olen kuullut että Sinulla on lääke
kuulin että Sinä olisit minua varten
joten nyt minun täytyy saada tietää
voiko Rakkautesi pelastaa minut
pysytkö kanssani silloinkin kun ei ole ketään muuta
jos tämä on todellista, kerro se minulle
voitko pitää minut koossa
voiko Rakkautesi ulottua näin kauas
sillä jollet pidä sydämestäni kiinni, hajoan
olen ollut niin kauan eksyksissä
en ole tiennyt mitä rukoilla
tämä ei ole helppoa, mutta tiedän että Sinä näet minut
kun kuljen harhaan, ajelehtien tietämättä
onko elämällä vielä jotain minua varten
en halua vajota negatiivisuuden aaltojen alle
pelkään että voisin hukkua
Jos tämä on totta, tarvitsen Sinua nyt
kun olet vierelläni tunnen itseni vahvemmaksi
ja tajuan että Sinä olet toivoni
pidä minut koossa, Herra, ilman Sinua hajoan”

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Matt. 4: 1-11.

Päivitys 5.3. Tänään oli uutisissa linkki ulkoministeri Timo Soinin blogiin, jossa hän kertoo päätöksestään olla asettumatta ehdolle eduskuntavaaleissa. Uutisen otsikko “Minulla alkaa uusi matka” kiinnosti ja halusin lukea tästä enemmän. En Timo Soinista poliitikkona, vaan siksi, että tiesin hänen olevan uskon mies.
Tässä otteita T.S:n blogista:
“Jokainen elämäni päivä, kuukausi ja vuosi on ollut minulle hyväksi. Päivät olen tarvinnut saavuttaakseni tämän elämänkokemuksen.

Olen ollut oma itseni kaikkialla missä olen liikkunut. Tämä on pitänyt minut pystyssä kosmisen kylmän ja ahdistuksen hetkinä.
Uskon, että elämäni paras päivä on vielä edessä. En osaa ajatella, että se olisi jo mennyt. Monet kilvoitukset olen läpi käynyt. Uskoni säilyttänyt.
Kiitos Jumalalle, että evästä riittää niin pitkälle kuin on matkaakin.”

Blogin etusivulla oli myös otsikko ‘Yksi päivä elämästä’, joka kiinnosti, joten luin senkin. Ja yllätyin. Tässä teksti:
“Elämä on suurenmoinen lahja ja seikkailu. Ilojen ja surujen summa.
Jotkut päivät jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Yksikään ei jää välistä.
Minulla oli eilen ikimuistoinen päivä. Tapasin ja tervehdin Paavi Franciscusta lyhyesti Vatikaanissa. Sain sanottua sen mitä halusin sanoa. Kuulin vastauksen. Mieluisen.
Yksi päivä elämästä voi auttaa kestämään kaikki muut päivät. Siitä kristinuskossa on kysymys. Pelastuksen päivästä.”

En tiennyt, että joku poliitikko kirjoittaa blogissaan uskostaan noin avoimesti. Ottamatta kantaa T.S:n polittiseen linjaan tai kirkkokuntaan tuli mieleen tuota tekstiä lukiessa, että olisipa meillä enemmän Jumalaan uskovia poliitikkoja, ja johtajia ja päättäjiä ylipäätään, kaikilla aloilla. Sellaisia, jotka uskaltaisivat olla avoimia ja rehellisiä. Sellaisia, jotka osaisivat kuunnella sekä Jumalaa että ihmisiä, vilpittömästi, sydämellään.

Toisenlaista paastoa

25.2.2019 – Kevään tulosta kertovista kukista ilahdun aina yhtä paljon. Yllä olevat olivat poikani kotikadulla. Hän kutsui tyttöystävänsä kanssa jo viime vuonna minut Kölniin, missä hän  työskentelee, mutta nyt vasta löytyi kaikille sopiva ajankohta. Olipa mukavat, virkistävät, aurinkoiset päivät! Innostuin myös ottamaan kuvia aitoturistin lailla. Tässä ja seuraavissa bloggauksissa näpsyttelyjä reissulta.

Laskiainen – Pääsiäispaastoa edeltävää Laskiaista vietetään Saksassa ja Sveitsissä paljon perusteellisemmin kuin meillä. Sveitsin värikästä ja minun makuuni turhankin meluisaa juhlintaa näin 70- ja 90-luvuilla. Siellä ihmiset tulivat mielikuvituksellisissa asuissaan kaduille kuitenkin vasta laskiaispäivänä, karnevaalikulkueeseen.
Kölnissä otetaan laskiaisesta kaikki irti. Jo viikkoa ennen ihmiset kävelivät karnevaaliasuissaan   kaduilla ja Reinin rannoilla pienissä ja isommissa ryhmissä. Torien suihkulähteitä ja muita kohteita oli jo suojattu paksuilla vaneriseinillä, joten saattoi vain kuvitella, mihin suuntaan juhlinta tulee menemään…
Dũsseldorfissa karnevaaliriehat alkavat ilmeisesti ylihuomenna, sillä keskustan kaduilla oli pysähtymiskieltomerkit 27.2-5.3 ja tiesulkuaidat risteyksissä odottamassa.

Meidän leveyspiireillämme sopivat kyllä paremmin pulkalla lasku, hernekeitto ja laskiaispullat.   Karnevaalimeininkiä saavat halukkaat harrastaa sitten Vappuna.

Laskiaista osaamme siis juhlia– tavalla tai toisella. Laskeutuminen pääsiäispaastoon onkin sitten jo ihan eri juttu. MItä se merkitsee meille nykyihmisille – vai merkitseekö mitään…?

Laskiaissunnuntain evankeliumiteksti tuntui niin tutulta, että piti tarkistaa, olinko kirjoittanut siitä 3 v. sitten (sama teksti kun tulee eteen aina joka 3. vuosi). Juu, olin (1.2.18), joten otin tällä kertaa Jesajan tekstin.

Tuollaistako paastoa? – Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit. Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”
    Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.
Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa,
sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
    Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.
Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”   (Jes. 58: 1-9)

Paastoamisesta – Vähän päälle parikymppisenä luin Alfred Vogelin paastokirjasen ja pidin 1 vkon vesipaaston sen ohjeiden mukaan. Aistit kertoivat, että kuonaa poistui kehosta, mutta huomasin myös, kuinka paasto vaikutti myönteisesti elämäni henkiseen/hengelliseen puoleen.
Sen jälkeen on tullut kokeiltua erilaisia lyhyempiä ja pitempiä paastoja, joista pisin 21 vrk:n vesi/mehupaasto. Sittemmin kroppani on haurastunut siinä määrin, että on pitänyt yhä enemmän kuunnella sen kulloistakin tilaa. (Joskus vesipaasto on tyssännyt jo toiseen päivään, kun on tullut heikko olo.) Mutta aina kun paastoaminen on sujunut, on se ollut palkitsevaa.

Joku aika sitten netissä pyöri David Jockersin nettiseminaari paastosta. Myönteistä minusta oli, että siinä tuotiin esiin paaston ei vain terveydellinen, vaan myös hengellinen aspekti.
Tuossa seminaarissa törmäsin termiin Intermittent fasting (ajoittainen/jaksoittainen paastoaminen). Huomasin, että hei, tämähän on minulle tuttua! Sen jälkeen kun ei enää ollut kotona perheenjäseniä, joiden vuoksi pidettiin yllä säännöllisiä ruoka-aikoja, saatoin usein paneutua tutkimaan jotain asiaa niin innolla, että huomasin vasta joskus iltapäivällä, etten ole vielä syönyt aamiaista. Ennen ajattelin, että tein hallaa kropalleni syödessäni vasta ip:llä; nyt oli kiva kuulla, että sitä käytetään yhtenä paastomuotona, jolla on todettu olevan hyviä terveysvaikutuksia. Edellyttäen että verensokeri pysyy balanssissa.
Ideana jaksottaisessa/ajoittaisessa paastoamisessa on, ettei päivällisen (= miel. viim. klo 18) jälkeen syödä enää mitään, ja seuraavana päivänä ei syödä heti aamulla, vaan vasta tiettynä aikana. Tällainen kevytpaasto antaa elimistölle mahdollisuuden levätä paastoajan oman valinnan mukaan 12-16 tuntia. Tuollaisen pikkupaastovuorokauden voi pitää kerran, pari tai useammin viikossa.
Itse halusin löytää paastoamistavan, jolla säilyttäisin nykyisen painoni (tuppaa tippumaan turhan alas paastotessani). Tämän olen kokenut itselleni sopivaksi.

Paastoamisessa kannattaa aina huomioida oma tilanne ja vointi. Syömisestä pidättäytyminen tietyksi ajaksi ei sovi raskaana oleville, diabetes-potilaille eikä syömishäiriöistä tai psyykkisestä epätasapainosta kärsiville. Jos on sokeritasapaino-ongelmia tai jokin sairaus, kannattaa kysyä lääkäriltä, ennen kuin kokeilee paastoa.

Toisenlaista paastoa – Joskus tulee mieleen, kuinka suunnattoman epäoikeudenmukaista on, että on maita, joissa menehdytään ruoan ja juoman puutteeseen, kun taas meillä, joilla ruokakauppojen hyllyt notkuvat runsauttaan, pidetään – erilaisista syistä – ruokapaastoja.
Hengellinen paasto voi kuitenkin olla jotain ihan muuta kuin ravinnosta pidättäytymistä. Se voi olla sitä, että luopuu jostain, jotta voisi omistaa huomiotaan enemmän Jumalalle, tulla Hänen yhteyteensä, kuunnella Häntä.
Paastoaminen voi olla myös kilvoittelua, omista mielihaluista ja -teoista pidättäytymistä.
David Jockers sanoi, että hän rakastaa ruokaa ja syömistä. Paastotessaan, kun vaimo on valmistanut hyvältä tuoksuvan aterian, hän kokee voimaannuttavana sen, kun ei anna periksi houkutukselle syödä, vaan keskittyy ruokapöydässä auttamaan kaksosiaan ruokailussa. Näin Davidin paastosta hyötyy koko perhe.

Itsekästä? – Jesaja kirjoittaa paastopäivien itsekkyydestä. Jotkut halusivat saada toisten ja Jumalankin huomion paastollaan: näytettiin ulkonaisesti, että tässä sitä nyt ollaan niin hurskaita. Hoitakaa te muut vaan hommat, meikä paastoaa. Ei ihme, että sellainen synnytti vain ärtymystä niin lähimmäisissä kuin Jumalassakin.

Action -paastoa – Hengelliseen paastoamiseen kuuluu Jumalan kanssa vietetty aika. Mutta tuleeko sitä harjoittaa vain hiljaa omassa rukouskammiossaan?
Jesajan mukaan Jumalan mieleinen paasto on actionia: syyttömien ja sorrettujen vapauttamista, nälkäisten ja kodittomien ruokkimista ja vaatettamista, sitä että ojentaa auttavan kätensä tarvitsevalle.

Rakas Jumala, auta ettemme ajattelisi vain omaa hyvinvointiamme, vaan huomaisimme ja huomioisimme lähimmäistemme tarpeita siinä missä omiammekin.
Opeta meille action-paastoa. Ei vain pääsiäispaaston ajan, vaan niin että siitä tulisi meille luonnollinen elämäntapa. Se ei ole helppoa, tarvitsemme siihen koutsaustasi. Vaikka mitäpä sitä Sinulle sanomaan, Sinä tiedät, näet. – Siis please, olisitko meidän koutsaajamme, tässäkin asiassa?

Action-paastosta kertoo alla oleva Dein Licht -video (enemmän kuin laulun sanat), siksi otin sen tähän.
Vasta katsottuani Maximin puheen videon lopussa huomasin, että hei, hänhän seisoo siinä samassa paikassa, Dũsseldorfissa, mihin eilen pysähdyimme, kun paluulentooni oli vielä aikaa,  ja mistä otin kuvia!
Tuo yhteensattuma sai minut tutkimaan asiaa ylistyslaulukansiostani, johon olen tallentanut videoita, joita voi sopivan tilaisuuden tullen käyttää. Olin löytänyt ja tallentanut Dein Licht -videon Youtubesta viime kesänä, 7.7, 2 pv sen jälkeen kun poikani oli lähtenyt Saksaan. En tuolloin ajatellut pojan lähtöä, vaan etsin Valosta kertovia videoita, ja tämä tuli silloin eteen (ja siis myös nyt sieltä kansiostani).
Yhteensattumat saavat minut usein kuulostelemaan, onko tässä jotain, mitä Jumala haluaa tässä minun huomaavan.

Kristus, Valoni, mitä haluat minun (meidän) kuulevan, näkevän ja tekevän nyt ja paastoajan alkaessa? Millaista paastoa haluat meidän harjoittavan, nyt ja ylipäätään?

(Tämän videon sanoituksen alla linkki toiseen Maxin videoon, Es beginnt in Dir. Liittyy aiheeseen, on kuin jatkoa alla olevalle – tai oikeastaan alkua. Kertoo siitä, miten Jumala voi puuttua tilanteiden kulkuun niin, että pienestä hyvästä teosta kehkeytyy paljon siunauksia. 🙂

Dein Licht – Sinun Valosi – Maxim Noise

Tiedätkö miltä tuntuu kun kukaan ei sano
että tällä päivällä on merkitystä
kun olet valmis luovuttamaan
kun velvollisuudet ärsyttävät sinua
olet väsynyt valheisiin ja suljet vain silmäsi
tässä pimeydessä ei ole helppoa
uskoa johonkin
mutta silloin – sivu kääntyy
eikä pelkosi enää harhauta sinua
sillä löydät uutta rohkeutta
ja suuttumuksesi jättää sinut rauhaan

Minä Olen Valosi – kun pimeys ympäröi sinut
Minä Olen Valosi – anna sen loistaa
Minä Olen Valosi – kun ympärilläsi tulee pimeää
Minä Olen Valosi – auringonsäteinä kasvoillasi

Tiedätkö millaista on
kun tuntuu että on epäonnistunut
kun on luopunut toivosta ja on yksinäinen
kun asiat eivät vaan etene
kun olet surullinen ja kukaan ei tarvitse sinua
itket vain pari kyyneltä
ajatukset laittavat rajoja
ja koettavat lamaannuttaa sinut

Minä Olen Valosi – kun pimeys ympäröi sinut
Minä Olen Valosi – anna sen loistaa
Minä Olen Valosi – kun ympärilläsi tulee pimeää
Minä Olen Valosi – auringonsäteinä kasvoillasi

Minä tahdon olla sinun pimeydessäsi
enemmän kuin kipinä
tahdon olla Valosi, Aurinkosi ja Kaverisi
olen vahva Käsi, joka ei koskaan sinua lyö
olen Käsivarsi, joka ottaa sinut
ja kantaa kauas yli pilvien

Ei se ole helppoa, usko Minuun kuitenkin
se kannattaa
sillä pilkkopimeässä yössä olen Kuunvalosi
vaikkei kukaan huomioisi sinua
älä kuitenkaan anna periksi
sillä vaikket sitä uskoisi
Valo syttyy sinulle

Minä olen Taskulamppusi, valaisen tiesi
tulen Valonheittäjäksi
kun ihmiset katsovat sinua sormiensa läpi
Olen Majakkasi merellä ja tunnelin päässä
se mikä tänään tuntuu ongelmalta
on ehkä huomenna hävinnyt.

Tulee valoisaa – aurinko nousee
toiveet ja unelmat tulevat esiin
ja lämpöiset auringonsäteet
hyväilevät kasvojasi
kun joku kysyy, kuka se on
voit sanoa, että se olen Minä

Minä Olen Valosi – kun pimeys ympäröi sinut
Minä Olen Valosi – anna sen loistaa
Minä Olen Valosi – kun ympärilläsi tulee pimeää
Minä Olen Valosi – auringonsäteinä kasvoillasi

Videon lopussa Maxim sanoo laulun kertovan siitä, että aina kun on mahdollisuus jakaa omasta onnestaan, tulee se myös tehdä. Hän pyytää laittamaan kommenttia, mikä on kuuntelijan valo tai kenelle tai mille kuuntelijat itse voisivat olla valona.

Dein Licht videon lopussa oli myös ruutulinkki viime marraskuussa julkaistuun videoon, jossa Maxim kertoo, kuinka hän pienenä poikana – nähtyään kaduilla ihmisten tylyä kohtelua toisiaan kohtaan – piirsi piirroksen, joka lopulta johti siihen, että Neuss’in kaupungin pormestari julisti kampanjan ‘Es beginnt in Dir’ (Kaikki alkaa sinusta). – Vau, ihana juttu!  🙂

Es beginnt in Dir – Maxim Noise

“Aina kun joku nauraa…itkee…vihaa…rakastaa
– se alkaa sinusta
astut askeleen ulos ovestasi
ja näet niin paljon jätettä
huolimatta siitä kiinnostaako se sinua
olet kuitenkin osallisena
yrität olla huomioimatta sitä
mutta jokainen katse saa sinut hermon partaalle
kunnes pala sinusta kuolee
se jättää arpia sieluun
kun värit haihtuvat, aistisi sumentuvat
kaikenlaiset kahjot piinaavat sinua
kertovat valheitaan
ottavat pala palalta pois inhimillisyyttä
ja profetoivat jatkuvasti kaiken loppua
kunnes alat pelätä
mutta sisäinen lapsesi ei ole sokea
se ottaa kaiken sisäänsä
mitä he sitten sanovatkaan tai kysyvät
lopulta alat kysyä sitä samaa itsekin sisälläsi
he ruokkivat pahaa pitämällä meteliä
kunnes et enää kuule mitään
he tarjoavat ratkaisua mutta haluavat tylsyttää
kunnes rikkoudut sinua noiden
sinua ympäröivien olentojen vuoksi

jotka kulkevat elämää päin ja seisovat sateessa
heidän vuokseen emme näe tietä vaan tuhoa
sitä kuinka he tekevät pahaa aamusta iltaan
kunnes kova kuori ympäröi
heidän pehmeän sisimpänsä

Silloin on pienelläkin idealla
suuri merkitys
kun joku nousee ja asettuu pahaa vastaan
silloin syvimmästä laaksosta
tulee korkein vuori
hyvää seuraa hyvä ja sinä olet lähde
elämä virrassa, sillä herätät aallon
et pimeää vastaan, sillä pidät valoa parempana
kaikki on sinun kädessäsi, kukaan ei astu tilallesi
se mitä voit tehdä on, että
tuot ihmiset jälleen yhteen
sillä pelkäsit kauan
mutta nyt on kyseessä rohkeus
olet vain yksinkertaisesti ystävällinen
ja siitä syntyy ketjureaktio
monet pienet auttajat pelastavat kansakunnan
yksi hymy saa aikaan kauniimman sävyn
kiire alkaa jo tuntua sydämessäsi
mutta nyt tiedät minne sen lähetät
kaikki ympärilläsi muuttuu
vakaumus ei tunne esteitä
ideasi koskettavat heidän sisintään
he alkavat ymmärtää
että ajatukset jotka varjelevat
ovat kuin siementen kylvämistä
ja yhtäkkiä ongelma on kadonnut
nähdään totuus ja tilanne kääntyy
sillä haluat
elämän värien
voittavan mielettömyyden
ja laskea aseet todellisella rakkaudella
kaikki hyvät tekosi aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen
murtavat kovan kuoret pehmeän ytimen ympäriltä
elä elämäsi tietoisesti
sillä rakkaus tulee rakkaudesta
ja turhautumisen seurauksena on turhautuminen
jokainen voi saada jotain suurta aikaan
kaikki alkaa sinusta, sisältäsi”

Muut tekstit: Ps. 31: 2-6, Jes. 58: 1-9 1. Kor. 13 Luuk. 18: 31-43 

Kun Hän on lähellä

18.2.2019      

‘Niin kuin sade  ja lumi tulevat taivaasta..’ – Kyllä sitä onkin tullut, lunta nimittäin.
Eräänä päivänä otin kuvan reippaasti yli 2m korkean tuija-aidasta, joka päälle oli kertynyt lunta n. 0,5 m:n verran. Mietin, että kyllä on vahva pensasaita, kun jaksaa kantaa tuollaista taakkaa.
Pari päivää myöhemmin kohtasin samalla kadulla pari koiranulkoiluttajaa, joiden kanssa pysähdyimme vaihtamaan kuulumisia. Yhtäkkiä kuului mahtava tömähdys: tuija-aita tiputti taakkansa sellaisellä rytinällä, että hauvat hypähtivät ilmaan säikähdyksestä. Mutta pensasaita ei näyttänyt olevan milläänsäkään: seisoi yhtä rauhallisen ryhdikkäänä kuin raskasta taakkaa kantaessaankin…
Hei tuijat, opettaisitko meikäläisellekin tuon taidon…  – vai oliko se opetus jo tuossa: katso, näin se tehdään: humps!

Lämpö ja sade ovat jo sulattaneet hankia. Luojamme, antaisitko lämpösi ja siunaustesi sateiden sulattaa niitä taakkoja, joita emme itse osaa yltämme karistaa?
Ja antaisitko lumen ja talvisäiden vielä olla, koululaisten talviloma-ajan ainakin…? 

                   Kaikkia rakastava Jumala,
                   haluaisimme kuulla Sinua
                   kun kutsusi kaikuu sisimmässämme:
                   “Kulje eteenpäin:
                   anna sielusi elää!”     –
Veli Roger

                                                                   

Hän armahtaa – Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
– Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.  (Jes. 55: 6–11)

                                        

‘Etsikää kun hänet vielä voi löytää…’ – Vaikkei minulle koskaan ole koetettu tyrkyttää uskonasioita, niin jostain kummasta syystä jotkut yksittäiset raamatunsanat voivat herättää minussa vahvan reaktion. Kuten tuossa kohtaa nyt tuo ‘vielä’ -sana.
Kehotushan on sinänsä hyvä ja tärkeä: Jumalaa kannattaa etsiä. Ja mielummin aiemmin kuin suurimman hädän keskellä. Mutta on se vain kummallista, kuinka yksi harmiton ‘vielä’ -sana voi saada lauseen tuntumaan eräänlaiselta uhkailulta (minun mielessäni nimittäin, en tiedä kuinka muiden), tyyliin: parasta etsiä ennemmin kuin katua…

Etsikää silloin… – Hepreal. raamatunkäännöskirjastani en löytänyt tuohon apua (siinä ei ollut ‘vielä’ -sanaa). Engl. käännökset käyttävät sanaa ‘while’ (silloin kun/sillä aikaa kun). Saman viittaa vanhempi suom. käännös: Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan. Ruots. käännös: Sök Herren medan han låter sig finnas.

…kun Hän on lähellä Israelilaiset joutuivat kokemaan aikoja, jolloin Jumala ei puhunut. Oliko Hän silloin kaukana? – Kyllä siltä voi tuntua sellaiselta, joka on kauan odottanut apua ja johdatusta.
Varmaan jokainen Jumalaa etsivä on ainakin jossain kohtaa elämässään joutunut kokemaan, ettei saa vastausta tai selitystä tapahtuneelle, tai lohdutusta silloin, kun sitä on eniten kaivannut. 
Mietin, missä määrin parhaillaan päällä oleva tilanne vaikuttaa johdatusta ja apua kaipaavaan… estää juuri silloin tiedostamasta tai muistamasta, että Hän On, siinäkin hetkessä. Vahvat tunteet – tuska, pelko, suru, ahdistus jne. voivat haitata näkemästä/kuulemasta Häntä, havaitsemasta Hänen läsnäoloaan.
Ehkä juuri siksi Jesajan kehotus on paikallaan myös meille nykyisille Telluksen tallaajille: kannattaa mielummin alkaa Jumalan etsiminen silloin kun vielä on tyyntä, kuin että odottaa kunnes myrsky puhkeaa…

Olen kanssanne… – Ylösnoussut Kristus siunasi opetuslapsiaan lupauksella: 
“Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”    (Matt.28:20)
Hänen opetuslapsinaan saamme omia tuon lupauksen myös itsellemme.

‘Niin korkealla kuin taivas... ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella’. – Ajattelen usein, että Jumala taitaa hymyillä hyvätahtoisesti meidän ihmisten yrityksille ymmärtää Häntä, ja sille, kuinka uskomme ymmärtävämme ja tietävämme, mitä Hän mistäkin asiasta todella ajattelee…

Täyttää tehtävänsä – “niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään (hepreal. sanan mukaan: toteutumaan, saattamaan loppuun) kaiken, mitä varten sen lähetän.”
Aika ihana juttu: Jumala lähettää sanan tekemään jonkin asian, ja se tulee tehdyksi! 🙂

Rakas Jumala, lähettäisitkö sanasi meidänkin elämäämme, tekemään niitä asioita, joita haluat meissä ja joita elämässämme tehdä? Auta meitä myös huomaamaan, kun teet niin, jottemme jää vain passiivisesti seuraamaan, vaan voisimme tehdä omalta osaltamme sen, mihin kykenemme. – Kiitos että voimme osallistua Sinun töihisi.
Kiitos että olet kanssamme, olet lähellä… lähempänä meitä kuin itse huomaammekaan… 🙂

The More I Seek You – Kari Jobe

“Mitä enemmän etsin Sinua
sitä enemmän löydän Sinua
mitä enemmän löydän Sinua
sitä enemmän rakastan Sinua
tahdon istua jalkojesi ääressä
juoda kädessäsi olevasta maljasta
nojata rintaasi vasten, hengittää
ja tuntea sydämesi sykkeen
tämä rakkaus on niin syvä
miltei enemmän kuin kestän
sulan Sinun Rauhaasi
se ottaa minut valtaansa”
 
Muut tekstit: Ps. 44: 2–5, Ap. t. 16: 9–15 ja Luuk. 8: 4–15

 

Reilua?

11.2.2019. Löysin eräästä paperipinoistani Taizé’sta ostamani kalenterin (v.2006), jossa on joka kuukaudelle Veli Rogerin rukous. – Tammikuu meni jo, mutta laitan tämän tähän kuitenkin:

Myötätunnon Kristus,
Sinä otat meidät vastaan
lahjoinemme ja heikkouksinemme.
Pyhän Henkesi kautta
vapautat, annat anteeksi,
johdatat meidät  
antamaan elämämme rakkaudelle.

Jokin aika sitten kävin tutulla paikalla. Nykyään eräs ystäväni asuu siellä. Itse asustin tuota lahtea kiertävän tien päässä teinivuoteni. Katselin tietä: koulumatkani tuo osuus, 10 min:n kävely bussipysäkille, tuntui usein raskaalta. Olisihan siinä voinut kävellessä karistella mielestä uusperheessämme esiin tulleita vaikeuksia, mutta enpä tainnut sitä silloin tajuta. Kannoinkohan vieläkin joitan rippeitä niistä mukanani, jossain syvällä sisimmässäni?  

Vanha tuttu maisema – Katselin lahtea. Se ei ollut muuttunut juuri laisinkaan kuluneina vuosikymmeninä. ‘Raaden hammasta’ ei näkynyt, eikä muita korkeita nykyisen Keilaniemen toimistotaloja. Länsiväylän (silloisen Jorvaksentien) silta tosin oli tuolloin paljon pienempi,  mutta muuten näkymät olivat samanlaiset kuin 60-luvulla.      

Hetken seisoin siinä ja koetin palauttaa jonkin valoisan muiston tuossa kodissa asumisesta. Eipä tullut mieleen. Vieläkö siis kannoin katkeruutta sisälläni niistä asioista, jotka olin kokenut epäreiluna ja epäoikeudenmukaisena kohteluna? Olinhan tehnyt niin monia juttuja sen eteen, että niistä vapautuisin: anteeksiantamista, erilaisten terapioiden opiskelua, monenlaisia harjoitteita. Kuvittelin olevani jo vapaa noista kokemuksista.

Samassa huomasin suuren, monihaaraisen oksan, joka oli pudonnut maahan ja makasi puoleksi lumen peitossa. – Voisinko minäkin jo antaa sellaisten asioiden pudota, jotka eivät tuota mitään hyvää itselleni eivätkä kenellekään muullekaan?
Hengitin syvään ja huokaisin mielessäni: nyt, tässä hetkessä ja paikassa, tahdon päästää irti kaikista alitajuntani pohjalle jääneistä katkeruuden ja marttyyriuden jämistä! Vaikken huomaakaan niiden vaikutusta jokapäiväisessä elämässäni, en halua enää kantaa niitä mukanani. Vapahtajani, auttaisitko minua vapautumaan niistä?

Pari viikkoa myöhemmin istuuduin tämän evankeliumitekstin ääreen: 

Jeesus sanoi:
    ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
    Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
    Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”  (
Matt. 20: 1-16)

Reilua vai epäreilua? – Ensin minua kosketti tuossa vertauksessa viinitarhan omistajan toiminta. Eihän ollut viimeksi tulleiden syytä, että he eivät olleet aikaisemmin tulleet töihin. Heille ei ollut tarjottu siihen tilaisuutta. Viinitarhan omistaja osoitti, kuinka hän välitti näistä työttömistä: otti heidät siltä seisomalta hommiinsa, maksoipa heille vielä saman palkan kuin pitempää päivää tehneille.

Mietin myös niiden osaa, jotka kokivat tulleensa epäreilusti kohdelluksi. Ymmärsin heidän reaktiotaan. Ajattelin, että jos työelämässä olisin kokenut jotain vastaavaa, samastuisin varmasti vahvasti heihin. Mutta nyt mietin, kuinka he näkivät tilanteen vain omalta kannaltaan. Mahtoikohan joillain heistä olla myös alttiutta marttyyriasenteeseen ja katkeroitumiseen…?

Kunnes, kuinka ollakaan, tekstiä edelleen mietiskellessäni alkoi yllättäen omaa vanhaa mömmöä nousta sisältäni… – juuri noita viimeksi mainittuja itsesäälisävytteisiä minä-parka-katkeruuskokemisia…!
Ensin harmitti: eivätkö nämä pudonneetkaan sinne lahden rannalle? No ilmeisesti eivät, kun alitajunnasta pukkaa vieläkin keljuja muistoja noilta menneiltä ajoilta.
Sitten huomasin asian myönteisen puolen: hei, Vapahtajani, Sinähän teet minussa taas työtäsi. Ei välttämättä tunnu niin kivalta, mutta kun nyt ilmeisesti tarkoituksella nostit noita asioita pintaan, varmaan tarkoituksesi on myös vapauttaa minut niistä? Että matka jatkuisi keveämpänä. – Luotan Sinuun, ja kiitän. 🙂

Auta Kristus, ettemme katsoisi Sinua karsaasti, vaikkei se työ, mitä meissä teet, aina tunnu niin mieluisalta. Auta meitä muistamaan, että siitä kuitenkin loppujen lopuksi voi koitua jotain hyvää. Niin kuin kaikesta kokemastamme.
Kiitos, että saamme tuoda Sinulle kipumme ja haavamme. Kiitos että hoidat ja parannat.
Vapauta meidät elämään täysillä sitä, mihin olet meidät tarkoittanut. Täytä meidät Valollasi.
Kiitos, että olet
reilu, oikeudenmukainen ja hyvä. Opeta meitäkin olemaan. Kaikkia kohtaan. 🙂 

All Things David & Nicole Binion 

 “Tämä raskas kuorma ei ollut
tarkoitettu minun kannettavakseni
joten heitän huoleni Sinulle Herra
tämä raskas tie, jota olen kulkenut niin kauan
tarttuisitko käteeni ja johdattaisit minua?
Sinä teet kaiken parhaakseni
vaikken sitä näe, Jumala, uskon kuitenkin
kun tulee ongelmia ja yöt ovat täynnä kyyneliä
kiinnitän katseeni Häneen
jonka täydellinen rakkaus
on voittanut jokaisen pelon
pidä minua ikuisilla käsivarsillasi
näen kuinka horisontissa
yön pimeys väistyy aamun sarastuksen tieltä
tulee päivä ja toivo herää
Sinun ilosi on vahvuuteni, ilosi on lauluni”

Muut tekstit: Ps. 18: 2-7, Jer. 9: 22-23 ja 1. Kor. 9: 24-27.

Rakkauden kruunu

4.2.2019.  Eilen herätessäni totesin että flunssa tuli (varmaan lapsenlapselta, jota hoidin viime viikolla). Karhea kurkku, vuotava nenä ja viiltävä päänsärky. Banaani, jonka söin heikkoon olooni, ei pysynyt sisällä. Enpä muistanutkaan, kuinka kurjaa voi flunssan sairastaminen olla!
Surkuteltuani
aikani vaivaista oloani nousi jostain muistilokerosta ajatus, että voin itse vaikuttaa olotilaani.
Kerron mikä auttoi minua, siltä varalta, että joku kivun tai taudin kanssa kamppaileva haluaisi kokeilla jotain vasrtaavaa.

“Ikiaikaiset käsivarret” – Jostain syystä rukous ei tullut nyt ensimmäisenä mieleeni, vaikka se yleensä on se 1. asia, johon tartun (ja jota edelleen pidän ykkösasiana). Nyt tuli kuitenkin mieleen mielikuva merenrannasta. ‘Sukelsin’ mielikuvaan: seisoin paljasjaloin lämpöisellä hiekalla. Kuvittelin, kuinka suuret mainingit huuhtovat mennessään päänsärkyäni ja pahaa oloani ja kuinka jokaisen mainingin myötä oloni paranee. 
Pian mieleeni tulivat sanat: “sinua kannattelevat ikiaikaiset käsivarret”. Ne tuntuivat tutuilta; varmaan jostain psalmista, ajattelin. Koska tuntuivat hyviltä, aloin toistaa niitä ‘minua’ -muodossa, vahvistaen samalla ajatusta, että olen Kaikkivaltiaan hyvissä käsissä, Hän pitää minusta huolen.
Vihdoin tuli mieleen Kristus, Parantajamme. Kiitin Häntä siitä, että Hän on myös minun Parantajani.
Vähän ajan kuluttua päänsärky alkoi hellittää. Tuntui että pitää yrittää syödä jotain, jotta jaksaisi ulkoiluttaa hauvelin. Yrttiteehen hunajaa ja Carmolis-tippoja, ja siemennäkkäriä poskeen. Pysyi sisällä. Nenäkään ei pahemmin enää vuotanut.

Valkosipulia ja yrttejä – Eräs ystäväni neuvoi aikoinaan hyvän vinkin flunssan selättämiseksi:
Murskattu valkosipulin kynsi sekoitettuna teelusikalliseen hunajaa; nautitaan yrttiteen kanssa. Voi kuulostaa hurjalta, mutta itse olen tykästynyt yhdistelmään.
Toinen ystäväni toi kerran kuivattuja ja yrttejä ohjeen kera:
Peltokortetta keitetään 10 min, lisätään kiehuvaan veteen siankärsämöä; annetaan kiehua 5 min. ja lopuksi laitetaan joukkoon nokkosjauhetta, haudutetaan 5 min.
Lämmintä teetä juodaan termarista pitkin päivää.

HelpotusTänään olen vain vähän yskiskellyt, aivastellut ja niistellyt. Luulenpa, että taudin rankin vaihe olisi pitänyt kauemmin otteessaan, jos olisin juuttunut antamaan sille kaiken huomioni. – Nyt muistan taas olla kiitollinen hyvästä olosta, Parantajastani, ja ystävistäni, jotka viesteissään toivottivat paranemista.
Eilinen kokemus syvensi myös myötätuntoa kivuista ja sairauksista. kärsiviä kohtaan. Eli jotain hyvää voi flunssastakin koitua…

(Päivitys 7.2. Pojallani oli tapaaminen pääkaupunkiseudulla ja hän yöpyi luonani. Aikoessani tänä aamuna lähteä tapani mukaan saattamaan häntä hauvan kanssa juna-asemalle, hän kysyi, onko se nyt viisasta. Vaikka tuntisikin olonsa hyväksi, juuri toipumisvaiheessa on altis keuhkokuumeelle ja muille jälkitaudeille. Koska hän on terveysasioiden asiantuntija, uskoin häntä. Koetan siis malttaa mieleni ja ulkoilla hauvan kanssa vain vähäsen, rauhalliseen tahtiin… huokaus.
Mietin, mahtaako työssä käyvillä nykyään olla mahdollisuus ja malttia levätä ja toipua kunnolla, ennen kuin palaavat töihin… – toivottavasti on.)

Parantava Jumala – Tunnen ihmisiä, jotka ovat esim. sairaana ollessaan lukeneet raamatunkohtia siitä. kuinka Jumala parantaa. Se on vahvistanut heidän uskoaan, toivoaan ja luottamustaan omaan parantumiseensa ja edesauttanut heidän parantumistaan.

Jumalan lapsina voimme uskossa ottaa vastaan/omia myös omalle kohdallemme, omaan elämäämme niitä siunauksia, joita Jumala antoi israelilaisille.
Miettiessäni, missä kohtaa Raamatussa mainitaankaan tästä, löysin seuraavan kohdan:
‘Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.  Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: “Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.’ (Gal.4-7)

Ikiaikojen Jumala Etsittyäni, missä psalmissa puhutaan Jumalan käsivarsista totesin, että ei ollutkaan psalmissa, vaan 5. Mooseksen kirjassa:
‘Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.’ (5.Moos.33:27)
Sitä edeltävässä jakeessa on myös ihana lupaus:

‘Ei ole, Jesurun, ketään sinun Jumalasi kaltaista! Yli taivaan hän ratsastaa avuksesi, saapuu pilvien päällä suuressa voimassaan.’

Toinen päivitys 7.2.: Sain tänään viestin, jossa oli raamatunkohta, jossa Jobia kehotetaan julistamaan (declare/decree):
“You will also declare [decree] a thing, And it will be established for youSo light will shine on your ways.” (Job 22:27-28)  (Vahvistukset olivat viestissä.)
Tuo julistaminen herätti kiinnostukseni: Raamatusta siis löytyy tämä, että julistetaan/tehdään tiettäväksi jokin asia, jonka haluaa toteutuvan.
Useissa käännöksissä siihen liitetään myös se, että itse tekee sen minkä on luvannut, kuten uudemmassa suom.kiel. käännöksessä:
Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut. Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi.
Vanhan käännöksen mukaan:
Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.

Valo loistaa teilläsi – 2 muuta engl.kiel. käännöstä noista 2 jakeesta:
“You will pray to Him, and He will hear you; And you will pay your vows. You will also decree a thing, and it will be established for you; And light will shine on your ways.”
ja

“You will pray to him, and he will hear you, and you will fulfill your vows. What you decide on will be done, and light will shine on your ways.”

Oma tahtomme ja Jumalan tahto – Olen aiemmin miettinyt paljon sitä, mikä on oman tahtomme/päättäväisyytemme osa asioiden toteutumisessa elämässämme. Rukoilemmeko “Tapahtukoon Sinun tahtosi” jääden odottamaan, mitä Jumala mahtaa tehdä asian suhteen. Vai odottaako/toivooko Jumala, että otamme myös itse vastuuta asiasta, osallistummeko asian toteutumiseen tahdollamme, päätöksillämme ja toiminnallamme.
Omalla kohdallani olen kokenut, että joissain tilanteissa Jumala todella on halunnut, että olen itse tehnyt päätökseni, ja – jos se on Hänen mieleisensä – Hän tulee siihen sitten mukaan. 

Lupausten ja julistusten toteuttaminen – Flunssan iskettyä en tosin ensin kääntynyt Jumalan puoleen, mutta tuli vahvasti muistikuva siitä, että voin itse vaikuttaa olooni. Niihän se taitaa olla, että Jumalan käsissä olemme, mutta omalla tahdolla, päätöksillämme (julistuksilla ja lupauksilla) sekä toiminnallamme on suuri osuus elämämme kulussa. 

Ensi pyhän psalmin ja Kolossalaiskirjeen teksteissä annetaan niin selkokielisiä elämänohjeita, että mitäpä niihin enää lisäämään… muuta kuin että aamen, näin olkoon, minun ja meidän kaikkien elämässä. 🙂

Malta mielesi – Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä. He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, lakastuvat kuin kedon vehreys.
Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.
Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! 
Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko.
Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!

Älä kadehdi sitä, joka menestyy elämässään, sitä, jonka kaikki juonet onnistuvat.
Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu – se johtaa vain pahaan! Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan.   (Ps. 37: 1–9)

Tänään oli uutisissa juttu aggressioista ja niiden kanavoimisesta:
https://yle.fi/uutiset/3-10628073

Kaiken kruunuksi tulkoon Rakkaus – Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.
Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme. (Kol. 3: 12–17)

Kristuksen Rakkaus – Arvelen Paavalin tarkoittaneen tuossa nimenomaan Kristuksen Rakkautta, koska Hänen Rakkautensa on täydellistä. Mutta jo mielikuvana tuo hänen kehotuksensa on minusta kaunis: “…kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus…”

Kristus, auta, että muistaisin/muistaisimme kiittää silloinkin, kun kaikki on hyvin.
Anna meille oikeanlaista nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Anna meille (myös itseämme kohtaan) armahtavainen  sydän.
Tarvitsemme rakkauttasi ja rauhaasi, Ja hoitavaa ja parantavaa voimaasi ja läsnäoloasi elämäämme. – Kiitos että saamme kääntyä puoleesi kaikissa tilanteissamme! 🙂

Have It All – Brian Johnson

“Voit saada kaiken Herra,
jokaisen osan maailmastani
ota tämä elämä ja hengitä siihen
tämä sydän on nyt Sinun
minkä ilon löysinkään
ympäröivän kruunujani
Kuninkaan jalkojen juuressa
Hänen, joka antoi kaikkensa
ja kaiken sen rauhan, joka tulee
kun olen murtunut ja voimaton
Sinun pettämättömän armosi vuoksi
voin kohottaa ääneni ja sanoa:
voit saada kaiken, Herra
joka osan maailmastani
ei ole suurempaa kutsua
kuin antaa kaikki Sinulle
lasken kaiken jalkojesi juureen
ei ole suurempaa rakkautta
ei korkeampaa nimeä yläilmoissa kuin Sinun
ota elämäni, hengitä tähän sydämeen
joka on nyt Sinun”
Muut tekstit: Hes. 33: 10–16 ja Matt. 13: 24–30.

Kirkkauden säteily

28.1.2019 – Paastoa käsittelevässä nettiseminaarissa Fasting Transformation Summit (oli katsottavissa ilmaiseksi 7 päivää), useat lääkärit, tutkijat ja muut asiantuntijat kertoivat paastoamisen eduista, erilaisista paastomenetelmistä jne. Seminaarin kokooja ja isäntä, sympaattinen David Jockers, samoin kuin monet haastatelluista, toivat avoimesti esiin uskonsa Kristukseen.
Seminaarissa viitattiin Raamatun henkilöihin, jotka – Jeesus mukaan luettuna – paastosivat (ja rukoilivat).
Mainittiin myös, kuinka paastoamista on harjoitettu miltei kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Myös eräät kuulut antiikin hahmot (Hippokrates ja Sokrates jäivät mieleen) paastosivat.

Jos aikoo kokeilla paastoamista, kannattaa ensin selvittää, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon. Esim. kirjastoista löytyy paastoa käsittelevää kirjallisuutta. Itse en ole lukenut yhtään paastokirjaa; yhden ostin vuosia sitten pääsiäisretriittiä varten,  mutta se odottaa yhä hyllyllä avaamattomana. Ehkä tänä keväänä…

Tapahtuuko paastossa muuta kuin kehon puhdistumista? Kyllä, myös mielen, sielun ja koko olemuksen tasolla tapahtuu muutosta. Aistit herkistyvät ja fokus siirtyy (sitä halutessa) helpommin ‘toisille tasoille’. Lyhyesti sanottuna: paastolla on kohottava vaikutus. (Tuo ei ollut seminaarista, vaan omaa pohdintaani.)

Lähemmäs Jumalaa? – Ensi pyhän aihe, Kristus, Jumalan kirkkauden säteily, sai minut miettimään, ovatko omat paastokokeiluni vieneet minua lähemmäs Kristusta ja Hänen kirkkautensa säteilyn kokemista.
Kyllähän noilla asioilla on tietynlainen yhteys; kokonaisvaltaisia olentoja kun ollaan. Fysiologisesti: kun energiaa ei tarvita ruoansulatukseen, sitä vapautuu muuhun. Ja kun kropan, mielen ja tunteiden tasolla on keveämpi olo, on helpompi keskittyä kuuntelemaan ja havaitsemaan
Jumalan läsnäoloa, tai ‘vain’ viipymään siinä.  

                       

Valo pimeyteen – Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
    Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.  (2. Kor. 3: 18-4: 6)

Melkein jokaista noista lauseista, tai osaakin niistä, voisi jäädä mietiskelemään, yhtä kerrallaan…
kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta…
– kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta… muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi…
kirkkaudesta kirkkauteen…
– t
ämän saa aikaan Herra, joka on Henki…
olemme hylänneet kaiken salakähmäisen…
emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa…
.
tuomme esiin totuuden…
Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa…
Kristuksen, joka on Jumalan kuva…
Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse sydämemme…
näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan…
– se levittää valoaan…

                  

Jumalan kirkkaus – aihe, josta olen usein miettinyt, voiko siitä ylipäätään puhua tai kirjoittaa. Eikö sen äärellä tulisi vain hiljentyä? Ihmetellä itsekseen, ilman sanoja. Raamatun monet henkilöt ovat kuitenkin puhuneet ja kirjoittaneet siitä. Ehkäpä se antaa luvan meillekin mietiskellä sitä myös yhdessä muiden kanssa?
Joka tapauksessa se on aihe, joka vetää minua puoleensa aina ja yhä uudestaan… – kuvittelisin, että koko loppuelämän, kunnes sitä saa ihmetellä ei vain ‘kuin kuvastimesta’, vaan – kuten Paavali kuvaa – ‘kasvoista kasvoihin’…
‘Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.’ (1.Kor.13:12)

Mooses peitti kasvonsa, koska pelkäsi katsella Jumalaa, joka ilmestyi ja puhui hänelle 1. kerran tulen liekissä. Pensaassa paloi suuri, kirkas tuli, mutta itse pensas ei palanut. Voi vain kuvitella Mooseksen häkellyksen.
Myöhemmin Mooses pyysi: “Anna siis minun nähdä kunniasi.” Herra vastasi: “Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi.”
Ja: “Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”  (2.Moos. 33)

Kunniaa ja kirkkautta – Me suomalaiset emme niin tunteile käännöksissämme; pysytellään turvallisesti kunniassa ja kirkkaudessa. Muiden kielten käännöksissä löytyy Mooseksen pyynnölle ja Jumalan vastaukselle kauniita, tunteikkaita laatusanoja:

Ihanuutta, hyvyyttä, kauneutta“Låt mig få se din härlighet.”. “Jag skall låta all min godhet gå förbi framför dig.”
Toisessa käännöksessä Herra vastaa: “Jag skall låta all min skönhet gå förbi dig där du står.”
Ihanuutta, hyvyyttä/ystävällisyyttä/laupeutta – “So lass mich deine Herrlichkeit sehen.”  Ich will vor deinem Angesicht alle meine Güte vorübergehen lassen.”
Kirkkautta ja kaikkea hyvyyttä – Engl. ja ranskal. käännöksissä Mooses pyytää nähdä Jumalan kirkkauden, Hän vastaa antavansa kaiken hyvyytensä kulkea Mooseksen ohi.
” Please, let me see your glory.”  “I will make all my goodness pass before you.”
Ikuisuuden vastaus: “Fais-moi voir ta gloire”  L’Eternel répondit: “Je ferai passer devant toi toute ma bonté.”

Peittämättömin kasvoin – Paavalin ensitapaaminen ylösnousseen Kristuksen kanssa oli dramaattinen: Kristuksen kirkkaus heitti Paavalin (tuolloin Sauluksen) hevosen selästä ja sokeutti 3 päiväksi. Paavalin kirjeistä saa kuvan, ettei tuo ensikohtaaminen jäänyt ainoaksi kerraksi, jolloin hän sai katsella Kristuksen kirkkautta.
Olen usein pohtinut, miten Kristuksen on täytynyt ‘säätää’ (minimoida) kirkkautensa säteilyä ihmisolennoille sopivaan määrään ilmestyessään heille.

Monet, jotka ovat nähneet ylösnousseen Kristuksen ilmestyksessä, ovat kertoneet, kuinka Hänen Valonsa kirkkaus sai heidät lankeamaan polvilleen tai maahan. Mielenkiintoista minusta on se, kuinka Kristus usein ilmestyy sellaisille, jotka eivät todellakaan ole maailmankuvansa tai uskontonsa perusteella Hänen ilmestymistään osanneet odottaa. Mutta koska tuo kokemus, visio tai uni on ollut niin vahva ja todellinen, heidän käsityksensä ja todellisuutensa on sen vaikutuksesta muuttunut kertaheitolla.

Kristuksen kohtaaminen (vision, unen, pyhien kirjoitusten lukemisen tai  kuulemisen kautta tai jollain muulla tavalla) muuttaa ihmisen elämää. Voisi ehkä sanoa, että Kristuksen Valon tuoksu jää ikään kuin leijaliemaan ilmaan.. ei näkyvänä, mutta kuitenkin  läsnäolevana ja vaikuttavana.

                            

Havaitsemmepa Hänen läsnäoloaan tai emme, Hän on kanssamme, elämässämme, sen kaikissa vaiheissa –  suruissa, murheissa, vaikeuksissa, koettelemuksissa, samoin kuin valoisina, iloisina, hyvinä ja onnellisina aikoina.
Tajusin sen vasta monta kymmentä vuotta sen jälkeen, kun omasta mielestäni Häntä eniten tarvitsin. Paavalin sanoin: olin niin tämän maailman sokaisema, etten pystynyt näkemään. Oli kuin kipeät ja surulliset asiat olisivat painaneet liikaa päälle. Niitä sitten yritti paeta tavalla tai toisella, eri ikäkausina eri tavoin.

Jumalan todellisuus – Sen ymmärtäminen, että Jumala todella on – ei vain käsitteinä, vaan todellisena, läsnäolevana, vaikuttavana – voi saada ihmisessä melkoisen valaistumisen aikaan, ei vain mielen alueella, vaan koko elämässä.
Mutta jos se tapahtuu Jumalan Valon vaikutuksesta… – kuten Paavali sanoo: että Hänen Valonsa valaisee sydämemme ja elämämme pimeyden… – miksei Hän yksinkertaisesti anna Valonsa valaista meidän kaikkien sydämet?
Niin että voisimme nähdä elämämme, itsemme. toisemme ja Hänet Hänen Valonsa kautta?
Niin että voisimme oppia tuntemaan sen Jumalan kirkkauden, joka säteilee Kristuksen kasvoilta.

Voisiko olla niin, että Jumala antaa pimeyden, vaikeuksien, maailman asioiden, olla osa elämäämme, jotta me alkaisimme etsiä Häntä… Hänen kasvojaan, kirkkauttaan, ihanuuttaan, hyvyyttään, kauneuttaan, ystävällisyyttään, laupeuttaan… – kaikkea sitä, mitä Hän on… kaikkea sitä, millä Hän voi koskettaa ja muuttaa myös meidän elämäämme?
Että Hänen Valonsa voisi täyttää sisimpämme, olemisemme ja toimintamme, ja
levitä joka kolkkaan tässä maailmassamme…

Paavali lupaa kirjeessään filippiläisille:
‘Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa (
på ett härligt sätt/ in der Herrlichkeit/ in glory / avec gloire), Kristuksessa Jeesuksessa.’ (Fil.4:19)
(Uudemman käännöksen mukaan: ‘Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa
rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.’
Olkoon sitten ‘kirkkaudessa’
taikka ‘taivaallisen kunniansa rikkaudesta’ – eikö tuossa olekin jotain sellaista, jota haluisi vastaanottaa omaan elämäänsä?

Jumala, auttaisitko meitä näkemään Sinun todellisuuttasi, sitä kirkkautta, hyvyyttä, ihanuutta, mikä säteilee Kristuksesta.   

Kristus, Valomme, säteile elämäämme. Kiitos, että olet kanssamme, tänäkin päivänä.  🙂 

Nobody Like You – Paul Wilbur (& video luomakunnan ihmeellisestä moninaisuudesta)

“Kaikkien Herra, kumarrun jalkojesi juureen
annan kaikkeni Sinulle, Herra
sieluni kaipaa nähdä, kuka Sinä olet
harso (esirippu) repeää
Pyhä on Kirkkauden Herra
kohotamme äänemme, laulamme Sinulle Kuninkaamme
vain Sinä olet arvollinen, ei ole ketään vertaistasi
laulamme Sinulle Kuninkaamme
ja Herran Kirkkaus täyttää tämän paikan”

Kynttilänpäivän muut tekstit ovat: Ps. 48: 11-15, Jes. 52: 8-10 ja Luuk. 2: 22-33.

Kun Jeesus hämmästyi

  21.1.2019. Eilisiltana ihailtiin komeaa täysikuuta lapsenlapsen kanssa, joka otti siitä puhelimellani kuvia (joista ohessa yksi).
Tänä aamuvarhaisella koiraa ulkoiluttaessani kuusta näkyi vain pieni siivu. Ajatukset olivat kuitenkin niin muissa asioissa, etten sitä sen enempää miettinyt. Myöhemmin kuulin kuunpimennyksestä, joka olisi ollut nähtävissä kirkkaalla aamutaivaalla vain hetkeä aikaisemmin, jos vain olisin tiennyt ja osannut katsoa…
Tällaisessa ‘autuaallisen’ tietämättömyyden tilassa sitä kulkee, kun lukee uutisia vain satunnaisesti. Lohdutin itseäni toteamalla, että onneksi elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin taivaankappaleiden valonäytökset…

Jeesus hämmästyi – Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
    Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.  (Matt. 8: 5–13)

Isä(ntä) oli todella huolissaan palvelijansa puolesta. (Joh.ev:n mukaan kysessä oli hänen poikansa.) Poika tai palvelija, joka tapauksessa hän oli rakas ja tärkeä sadanpäällikölle. Tämän kiintymys ja hätä sairastuneen puiolesta herätti Jeesuksen myötätunnon. Hän oli valmis lähtemään pojan luo, mutta isä(ntä) esteli, sanoi ettei se ole tarpeen, sillä pelkkä sana Jeesukselta riittäisi parantamaan pojan.

Kuvittelen itseäni tuohon tilanteeseen. Jos poikani tai joku muu rakas läheiseni olisi halvaantunut ja kovissa tuskissa ja Jeesus tarjoutuisi tulemaan hänen luokseen parantamaan hänet… pystyisinkö sanomaan Jeesukselle että ei sinun tarvitse tulla, sano vain parantumisen sanat… – no en varmaankaan! Vaikka olisin nähnyt Jeesuksen tekevän kuinka monia ihmeitä tahansa tai kuullut niistä, olisin kyllä varmastikin hädissäni huudahtanut että oi kiitos Jeesus, tule kiireen vilkkaan hänen luokseen!

Jeesus hämmästyi tuon päällysmiehen poikkeuksellisen vahvaa uskoa, jonka kaltaista hän ei ollut maanmiestensä keskuudessa nähnyt. (Matteuksen tekstistä saa kuvan, että tuo päällikkö ei olisi ollut juutalainen, Johanneksen evankeliumissa hän oli kuninkaan virkamies).
Jeesus kohtasi arvostelua, epäluuloa, vastustusta ja vihamielisyyttä tiettyjen israelilaisten taholta – varmastikin paljon enemmän kuin mitä evankeliumeihin on kirjattu. Ja kuitenkin juuri tätä kansaa Jumala oli jo
Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista lähtien valmistanut hänen tuloaan varten.
Voisin kuvitella, että tuon virkamiehen uskonilmaisu antoi Jeesukselle voimaa kestää häneen kohdistuneita negatiivisia ajatuksia, sanoja ja tekoja.

Vahvaa ilmaisua – Matteus on ainoa evankelistoista, joka mainitsee Jeesuksen puhuneen israelilaisten ‘ulos pimeyteen heittämisestä, itkusta ja hammasten kiristelystä’. Alkoi kiinnostaa tuo ja totesin hieman asiaa tutkittuani, että Matteus tuntui olleen erityisen ihastunut voimakkaisiin ilmauksiin, niin vertauksissa kuin yllä olevan tapahtuman yhteydessä. Matteuksen evankeliumissa itketään ja kiristellään hampaita kokonaista 5 kertaa. (Muistelen joskus lukeneeni, että hampaiden kiristely oli siihen aikaan tavallinen ilmaisu – ei siis Matteuksen itse keksimä.)

Valo, joka on tullut – Pimeydestä Johannes kirjoittaa Jeesuksen sanoneen:
Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Miten eri tavoin Matteus ja Johannes ovatkaan kokeneet Jeesuksen opetukset ja kirjoittaneet niistä.

Joillekin sopii sellainen selkeä ‘jos teet noin, siitä seuraa sitä ja sitä’ -opetus, jossa on mukana uhkaa, pelotteluakin. Toisia taas koskettaa ja vetää puoleensa Jumalan Rakkauden tunnistaminen. Itse kuulun jälkimmäisiin.
Mutta varmaan siksi, että Jumala tietää, miten erilaisia olemme, meille on tarjolla yllä olevasa tapahtumastakin 3 erilaista kuvausta (Matt., Luuk. ja Joh.). 

On ihana tietää, että vaikka Vapahtajamme olikin hyvillään löytäessään yhden niin vahvasti häneen uskovan, Hän ei vaadi meiltä tuollaista uskoa tullakseen luoksemme.
Hän tulee niiden luo, jotka kärsivät ja ovat hädissään. Joskus tuska estää huomaamasta Hänen läsnäoloaan, joskus se päin vastoin herkistää havaitsemaan tarjolla olevan avun.

Usko toisen puolesta – Ihana on myös tuo, kuinka Kapernaumin sadanpäällikön usko Jeesukseen riitti pojan parantumiseen. Jeesus ei kysellyt pojan omaa uskoa. Tämä selittää käsittääkseni myös sitä, kuinka henkilöt, joiden puolesta on rukoiltu ilman että he olisivat itse olleet paikalla, ovat parantuneet, tai muuten saaneet jollain ihmeellisellä tavalla avun vaikeaan tilanteeseensa.
Esirukouksissa Jumala taitaakin katsoa esirukoilijan uskoon (vaikka avuntarvitsijan oma usko tietenkin auttaa tilanteessa).

Jumala, anna meille usko Sinun ihmeelliseen, muutoksia aikaansaavaan, parantavaan Voimaasi.  Auta meitä luottamaan Rakkauteesi, joka haluaa meille hyvää, parasta, sellaista, mikä tuo meitä lähemmäs Sinua ja Rakkauttasi.

Kiitos että näet ja kuulet hätämme, tuskamme, kaikki vaikeutemme. Auta meitä suuntaamaan katseemme Sinuun, Kristus. Kiitos että olet meitä varten, joka päivä, kaikissa tilanteissa. Kiitos että kuulet meitä, kun kutsumme Sinua apuun. – Kiitos että tulit ja tulet luoksemme. 🙂 

The Sound of Silence – Simon & Garfunkel

Terve, pimeys, vanha ystäväni
olen jälleen tullut puhumaan kanssasi
sillä pehmeänä hiipivä visio
jätti siemenen itämään nukkuessani
ja aivoihini istutettu visio
pysyy yhä hiljaisuuden soinnissa
levottomissa unissa kävelin yksin
kapeita mukulakivikatuja
katuvalon loisteen alla
käänsin kaulukseni kylmään ja kosteaan
kun silmiini iski neonvalon välähdys
joka halkaisi yön ja kosketti hiljaisuuden sointia
ja kelmeässä valossa näin
kymmenentuhatta ihmistä, ellei enemmän
ihmisiä, jotka juttelivat puhumatta
ihmisiä, jotka kuulivat kuuntelematta
ihmisiä, jotka kirjoittivat lauluja
joita äänet eivät koskaan välitä edelleen
eikä kukaan uskaltanut häiritä hiljaisuuden ääntä
“Hupsut”, sanoin, “te ette tiedä
hiljaisuus kasvaa, kuin syöpä
kuunnelkaa sanojani niin voin opettaa teitä
tarttukaa käsivarsiini niin että voin tavoittaa teidät”
mutta sanani putosivat kuin hiljaiset sadepisarat
kaikuivat hiljaisuuden lähteissä
ja ihmiset kumarsivat ja rukoilivat
tekemäänsä neon-jumalaa
ja kyltti väläytti varoittavat sanat
ja sanoi: “profeettojen sanat on kirjoitettu
metrotunnelin seiniin ja vuokratalojen halleihin”
ja kuiskasi hiljaisuuden soinnuissa

Muut tekstit: Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 10: 17–21, 1. Kun. 8: 41–43 ja Room. 1: 16–17.

Kirkkauden ilmaisu

               

15.1.2019 – Lumoavan kauniita, vaihtelelevia lumimaisemia viime päivinä täällä eteläisessä Suomessa: puiden oksat vuoroin pitsilumen kuorruttamina, vuoroin raskaiden lumipaakkujen alas painamina, välillä auringonvaloa siivilöivinä tai usvaan kätkeytyneinä, sitten paljaina … kunnes taas uusi k(i)erros…
Hauveli pomppii innoissaan kuin pupu hangilla pitäen huolen siitä, että kuvamuistoja tulee napattua sille sopivilla hetkillä, ei aina silloin kuin itse haluaisi…

Hän ilmaisi kirkkautensa – Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
    Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
    Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. 
(Joh. 2: 1–11)

Nykyajan Kaana – 8 km:n päässä Nasaretista on kylä, jonka arvellaan sijaitsevan sillä paikalla, missä Kaana aikoinaan oli. Kylään on rakennettu pieni kirkko Jeesuksen ensimmäisen tunnusteon muistoksi. 
Mennessäni 15 v. sitten tuohon pieneen kirkkoon istuuduimme ystävieni kanssa puupenkeille mietiskelemään yllä olevaa evankeliumikohtaa. Jonkin ajan kuluttua kirkkoon saapui muita ihmisiä ja totesimme että tässä on messu alkamassa. Päätimme jäädä messuun.
Messu oli koskettava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Seurakunta lauloi joitakin lauluja ja
piispa (päähineestään päätellen) piti lyhyen saarnan (arvelin että arabiaksi; minusta arabia ja heprea kuulostivat tuolloin vielä melko samanlaisilta).

Kaanan-piispasta koin välittyvän hyvältä tuntuvaa, syvålle juurtunutta rauhaa, lämmintä ja aitoa välittämistä ja vakaata uskoa.
Messun lopuksi pappi avustajineen jakoi Ehtoollisen seurakunnalle, ja piispa siunasi kaikki halukkaat kätten päällepanemisella lausuen siunauksen omalla kielellään. – Vaikkemme ymmärtäneet sanoja, Pyhä Henki oli vahvasti läsnä.  Jumalan läsnäolo murtaa kielimuurit.

                       

Tuosta Kaanan piispasta tuli mieleen, etten varmaan ollut ainoa espoolainen, joka viime vuonna arkkipiispanvaalin ratkettua hieman haikeana tuumasi, että olisi se kuitenkin ollut hieno juttu, jos oltaisiin saatu pitää Tapio Luoma piispanamme (riippumatta siitä, kuka hänen tilalleen valittaisiin).

Piispan hiippa – Googlattuani mikä piispan päähineen nimike nyt olikaan, silmäni osuivat tekstiin, jossa sanottiin että piispan hiippa – jota aina olin pitänyt vähän hassuna ja pompöösinä – symboloi Pyhää Henkeä. Se muutti katsantokantaani: niin, voihan sen muotoa katsellessa halutessaan kuvitella ikään kuin liekin. Helluntaina, kun Pyhä Henki laskeutui opetuslasten ylle, heidän päänsä päällä nähtiin ikään kuin tulenlieskoja…
Siunaisitko, hyvä Jumala, kaikkia piispojamme Pyhän Hengen läsnäololla ja johdatuksella, ehkäpä vielä tulenlieskoillakin…? 🙂

                      

Suomeksi – Kaanan kirkon lähellä olevan matkamuistomyymälän omistaja yllätti meidät toivottaessaan tervetulleeksi selvällä suomenkielellä (oli näet suomalainen). Päämyyntiartikkeli oli “aito Kaanaan viini”. Pullojen etiketissä oli tietenkin kuvia Jeesuksesta, Mariasta ja vesiruukuista. – Varmaan koko kylän myyntivaltti ja merkittävä osa sen elinkeinoa.

Jeesus ei varmaan olisi välittänyt tehdä ihmetekoa niin turhanpäiväisestä syystä, kuin että juhlasta loppui juoma. Kysehän oli vain siitä, miten isäntäväki ja vieraat suhtautuisivat sen loppumiseen. Isäntäväelle se saattoi olla kunnia-asia, ja kiusallinen juttu joidenkin muiden mielestä, muttei mitään sen vakavampaa.

Sitä paitsi Jeesuksen aikana varmaankin – kuten meidänkin aikanamme – oli monensorttisia maagikkoja, jotka etsivät ihmisten suosiota, ihailua ja palvontaa tekemällä erilaisia temppuja. Jotkut heistä vieläpä antaen ymmärtää, että omaavat jumalallisia voimia, vaikka kyse on jostain ihan muusta.
Jeesus ei varmastikaan halunnut kenenkään kuvittelevan, että hän on ruvennut jonkinlaiseksi maagikoksi. Hänellä oli koko elämäntehtävänsä edessään, ja siinä hän käyttäisi Jumalan hänelle antamaa voimaa. Mutta ehkä hänen myötätuntonsa isäntäväkeä ja hääparia kohtaan heräsi, kun hän kuitenkin taipui äitinsä toiveeseen. 

Maria oli varma, että Jeesus pelastaisi tilanteen tavalla tai toisella. – Mistä tuo varmuus? Vaikka veden muuttaminen viiniksi oli Jeesuksen ensimmäiseksi kirjattu ihmeteko, oliko Maria kenties nähnyt hänen jo aiemmin tekevän jonkin ihmeen, vaikkapa kotona perheen parissa? 
Oliko Kaanassa tehty ihme ennenaikainen alkusysäys sille palvelutyölle, joka häntä oli odottamassa, vai oliko Isän tahto, että se alkaisi juuri näin, äidin pyynnöstä?

Jeesuksen kommentti – Muistan miten usein olin tuohtunut luettuani, millä tavoin Jeesus vastasi Marialle. Miten Jeesus saattoi puhua noin tylysti ja epäkunnioittavasti äidilleen? – Olin alitajuisesti eläytynyt Marian osaan omasta luonteestani käsin: miltä minusta tuntuisi, jos joku pojistani vastaisi minulle tuolla tavoin pyytäessäni häntä tekemään jotain?
Mutta Maria ei ollut millänsäkään, kehotti vain palvelijoita toimimaan Jeesuksen ohjeiden mukaan.     

Kanttia ja myötätuntoa Tällä kertaa mietin, kuinka Jeesuksella, aikuisella miehellä, oli tarpeeksi kanttia opetuslastsensakin edessä toimia äitinsä toiveen mukaisesti (pistettyään tosin ensin vähän hanttiin).
Oli varmasti isäntäväen kunnia-asia, että tarjottavaa riittäisi koko kylän väelle, ja muualtakin tulleille kutsuvieraille. Ja olihan Jeesus tuonut mukanaan monta lisävierasta: häntä seuraavat opetuslapset.
Sen lisäksi että Jeesus teki ihmeteon, hän taisi antaa samalla myös esimerkin  opetuslapsilleen ja häätalon palvelijoille myötätunnon merkitysestä. Ehkä muillekin.

                                

Joka tapauksessa myöhemmin Jeesus oli kuuliainen taivaalliselle Isälleen. Hän totesi, että hän tekee vain sitä, mitä näkee taivaallisen Isänsä tekevän.

(Eksyin välillä pohdiskelemaan Jeesuksen olemusta ja hänen elämäntehtäväänsä ja laitoin tähänkin lukuisia niitä kuvaavia raamatunkohtia. Sitten totesin, että vaikka ne kyllä tavallaan liittyvät ylläolevaan evankeliumikohtaan, niissä jokaisessa on jo sinänsä niin paljon miettimistä, että pyyhin ne pois ja palasin tekstiin.)

Jeesuksen äidin kehotus ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se” laittaa miettimään, miten on ollut omalla kohdalla: olenko itse tehnyt sitä, mitä Hän sanoo… ja kuinka monta kertaa en…
Millainen elämäni olisi ollut ja olisi nyt, jos olisin aina tehnyt niin kuin Hän neuvoo? Varmasti hyvinkin erilainen.
Ja kuitenkin sitä tahtoisin: toimia niin kuin Kristus tahtoo minun toimivan; niin arjessa kuin juhla-aikoina.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Ja tässähän, juuri nyt, uuden vuoden alettua, on oiva mahdollisuus aloittaa uudesti. Alkaa tehdä sitä, mitä Hän sanoo. Itse asiassa – joka päivä on hieno mahdollisuus aloittaa uudesti…

Sinä tiedät, Jumala, parhaiten, miten saada meidän huomiomme, miten saada meidät kuuntelemaan Sinua… ja tekemään niin kuin Sinä tahdot.
Annoit meille kuitenkin vapaan tahdon, jotta itse valitsisimme niin. Jotta eläisimme ja toimisimme omasta tahdostamme niin kuin Sinä haluat meidän toimivan. Innolla ja ilolla. Kotona, perheen kanssa, siinä työssä, mitä kulloinkin teemme, kaikessa. Sydämen halusta, sen kehotuksesta.

Auttaisitko meitä tahtomaan Sinun tahtoasi elämäämme? Niin että Poikasi kirkkaus voisi levitä täällä meidän Telluksellamme. — Kiitos hyvästä tahdostasi meitä kohtaan. Ja Rakkaudestasi.

Sa qui turo – l’Arpeggiata and King’s Singers

Ei aavistustakaan siitä, mitä kaverit laulavat (en löytänyt sanoja, joista olisi jotain voinut arvailla), mutta luultavasti jokin vanha kansanlaulu. Harmitonta ilottelua varmaan, onhan mukana Kuninkaan laulajat. Voisi vaikka kuvitella Kaanan häävieraiden iloiseksi jutusteluksi…  🙂

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, 2. Kun. 4: 1–7 , Jes. 12: 1–6 ja Room. 12: 6–16.

ps. Tarkennus siihen, kun Joulun aikaan kirjoitin, että mukavaa kun kristityt viettävät samaan aikaan Joulua ympäri maailmaa: joissain ortodoksimaissa (kuten Venäjällä) Joulun vietossa noudatetaan juliaanista kalenteria, jonka mukaan 25.12. on meidän gregoriaanisessa kalenterissamme 1.7. Näissä maissa Kristuksen syntymää siis juhlitaan meidän Loppiaisenamme. 

pps. Suomen katolisen kirkon piispa Teemu Sippo loukkaantui pahasti kaaduttuaan. Hän on nyt kuntoutussairaalassa. Esirukouspyyntö: että piispa saa mahdollisimman hyvää hoitoa ja että hän toipuu mahdollisimman hyvin.